perjantai 28. joulukuuta 2018

Katsaus vuoteen 2018

Vuosi 2018 lähenee loppua ja onkin aika tarkastella kulunutta vuotta! Se oli hyvä, ja vuoden isoin juttu oli tietysti Minipallura Ainon syntyminen!


Tiineysaika ei ollut Palluralle helppoa. Herkkä tamma tuntui kärsivän suuresti varsan liikkeistä ja oli selvästi tuskainen. Ratsastus luonnollisestikin lopetettiin, mutta liikuntaa jatkettiin taluttamalla, sillä se selvästi helpotti oireita. Ylläolevan kuvan tilanteen kohtasin eräänä lauantaiaamuna mennessäni siivoamaan tarhaa. Selvästi tuskainen tamma makasi maassa eikä halunnut nousta ylös. Jos en olisi ollut itse aamutallissa ja nähnyt sen syövän ja kakkaavan normaalisti, olisin epäillyt ähkyä. Onneksi minulla oli puhelimen päässä pari varsomisasioissa kokeneempaa kaveria, jotka sanoivat, että tamma liikkeelle ja heti. Liike helpottikin hyvin äkkiä, monsterivarsa vissiin nukahti äidin kävelyyn ja lakkasi mesoamasta ja Palluran olo helpotti. 

Helmikuussa Pullero-Pallura muutti uudelle tallille varsomista varten. Mitä isommaksi varsa ja sen liikkeet kävivät, sitä hullummaksi kävi myös Pallura. Liikuntaa jatkettiin sen ehdoilla, ja usein Pallura halusikin kävellä talutuslenkeillä kahdella jalalla...





Maaliskuussa maha alkoi olla jo valtava ja minä ihan täynnä riekkuvaa tammaa, halusin varsan ulos sen mahasta ja äkkiä! Olin ihan varma, että sieltä tulee ori, sillä Stella tuntui olevan niin täynnä testosteronia.

Kuukausi piti vielä kuitenkin odottaa, ja torstaina, 26. päivä huhtikuuta sain tallilta puhelun, että Stella on todella rauhaton, eikä syö päiväheiniään. Lähdin heti töistä päästyäni tallille Stellaa katsomaan, ja se vain tallusti tarhan portin edessä edestakaisin. Otin sen sisään, ja karsinaan päästyään se rauhottui heti silminnähden. Se oli kuitenkin niin hellyydenkipeä ja muutenkin epäpalluramainen, että olin ihan varma, että yöllä tapahtuu. Sille oli myös ilmestynyt vahatipat! Iltatallin aikaan kävin vielä katsomassa näennäisen rauhallista Palluraa, ja sitten menin kotiin kahden kaverin kanssa valvomaan varsontakameraa.


Stellan laskettu aika oli 26.4. ja ihana Aino-varsa syntyi 27. päivän puolella klo 00.35. Melko täsmällinen tyttö siis! Alkuun näytti, ettei Stella saa yksin puskettua isokokoista varsaa maailmaan, ja olin jo menossa avuksi vetämään, mutta karsinaan päästessäni Aino olikin jo maailmassa, kalvot rikki nenän päältä ja maailman täytti maailman kaunein ääni. Se höhötys, kun tamma puhuu varsalleen ensimmäistä kertaa. Sen ihanampaa ääntä en ole koskaan kuullut enkä osaa sitä oikein sanoin kuvailla.

En ollut ihan varma, miten tiineysaikana niin tuliluontoinen tamma suhtautuisi ihmisiin, kun sillä oli varsa, joten menin hyvin varovaisesti karsinaan. Mutta ihana Pallura tervehti minua ylpeänä, kuin sanoakseen "Katso mamma, mitä mulla on!" Sille oli itsestään selvää, että sain katsoa varsaa ja koskea siihen. Olinhan Stellan ihminen.


Aino oli kaikin puolin ihana ja helppo varsa, vaikka se vähän riiviö olikin. Kesäkuussa Stella ja Aino muuttivat Ainon tulevaan kotiin Jaatallille muutaman kilometrin päähän, ja siitä tuli Stellallekin uusi koti, sillä Stella jäi sinne myös asumaan.


Kesäkuussa pääsin myös takaisin ratsaille, mutta sitä ei kestänyt kauaa, sillä alkoi viikkokaupalla kestänyt helleaalto. Koska Stellalla oli varsa alla, oli pakko antaa sen lomailla tyystin, jotta paukkuja riittäisi imettämiseen eikä se alkaisi kärsiä nestehukasta.



Elokuun puolivälissä vihdoin viileni, ja pääsin takaisin ratsaille. Stella pääsi pikku hiljaa palailemaan ratsunhommiin!

Syyskuussa Stella ja Aino matkasivat näyttelyyn Equibalans Areenalle ja sitä varten otettiin myös Ainon ensimmäiset lastausharjoitukset. Näyttelyssäkin Pallurat pärjäsivät mainiosti, molemmat saivat kakkospalkinnon ja rutkasti hyvää kokemusta!






Ratsasteluakin jatkettiin ja Palluran kanssa pääsimme ekoja kertoja myös maastoon uudessa kodissa! Sittemmin maastoilu on vähän jäänyt, mutta tarkoitus olisi tammikuun puolella tehdä asiaan parannus, kun saadaan Palluralle kengät jalkaan!




Lokakuussa Ainolla kävi jo tunnistaja ja olimme myös Markku Nymanin ohjasajo-opissa.

Marraskuussa Aino vieroitettiinkin ja Pallura muutti uuteen laumaan, jossa se viihtyy hyvin! Pallurasta on kivaa, kun on kavereita ja tekemistä. Myös ratsunhommia jatkettiin.

Joulukuussa aloimme käymään valmennuksessa, jonka myötä valmistaudumme ensi vuoteen ja tuleviin laatuarvostelukarsintoihin! Joulukuussa ratsastusmenoa varjosti satulan epäsopivaksi muuttuminen, mutta onneksi Palluralle löytyi jo uusi, sopiva satula.


Vuosi 2018 oli siis ainakin hevosjuttujen osalta erittäin onnistunut, toivotaan, että 2019 kohtelee meitä yhtä hyvin!



Hei hei 2018 ja tervetuloa 2019!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Toivotus hyvän joulun!

Palluran kanssa haluamme toivottaa kaikille oikein hyvää joulua!


Me aiomme ainakin ottaa joulun rentoutumisen kannalta, ja suosittelen sitä kaikille muillekin!





Pallura haluaisi muistuttaa kaikkia, että joulunakin kannattaa pitää kohtuus kaikissa herkuissa. Paitsi jos ei halua, sitten ei kannata eikä tarvi vaam voi ylensyödä!




Ihanaa joulua kaikille Pallurablogin lukijoille!

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Edullista helpotusta satulatuskaan

Tuossa pari viikkoa sitten kirjoittelin, kuinka Pallura on kasvanut satulastaan ulos. Yleensä satulan epäsopivaksi muuttuminen tarkoittaa valtavaa määrää palanutta rahaa, sillä uusi tai ainakin "uusi" satula on siinä vaiheessa pakkohankinta. Vaan tapahtui näinä päivinä, että kätköistäni löytyi ikivanha superleveä Cliff Barsbyn yleissatula, jota olin Palluralle sovittava.


Tämä vanha pikku-Barnsby oli ollut kaverillani vuokralla muutaman kuukauden, mutta palautui minulle kun hänen hevosensa laihtui ja satula jäi liian leveäksi. Olin viimeksi kokeillut tätä Stellan selkään kesällä, jolloin se oli auttamatta liian leveä. No, tuumin että yrittänyttä ei laiteta ja sovitin tätä Palluralle - edelleen himpun liian leveä, mutta ei enää niin radikaalisti. Väliin Mattesin lampaankarvaromaani, johon yhdet täyttöpalat eteen ja kas kummaa, sehän istui kuin hanska!

Tässä pikkusatulassa on 17 tuuman tilava istuin, mutta kuitenkin vain 46 cm pitkät paneelit, jolloin se passaa Palluralle hyvin. Näin vanhaksi satulaksi se on aivan erinomainen istuakin! Ja mikä parasta, Pallura liikkuu tällä todella tyytyväisenä!

Normaalisti olen sitä mieltä, että satulan tulisi istua hevoselle ilman kaiken maailman romaaneita ja muita hässäköitä (pl. lateksitopatut satulat, joita ei suositella edes käytettävän ilman jonkinlaista romaania), mutta nuoren hevosen kanssa romaani on mielestäni erinomainen keksintö. Nuoren selkä muuttuu niin nopeasti että romaanilla saa tehtyä hyvää hienosäätöä.


En tiedä tämän satulan tarkkaa ikää, mutta kovin tuore  se ei ole (sen voi päätellä jo siitä, ettei Cliff Barnsbyä enää edes ole, vaan Barnsbyjä tehdään nykyään Barclayn nimellä), sillä satulassa ei ole edes etukaaren molemmilla puolin nastoja, joissa olisi kulmikas Cliff Barsbyn logo, vaan logo on painettu siipeen. Kuitenkin satula on sen verran tuore, ettei se ole Cliffin edeltäjän eli hänen isänsä tekemä. Seikka, jolla ei oikeastaan ole mitään merkitystä, sillä pääasia on, että satula istuu hevoselle.

Erittäin iloinen olen siitä, että satularatkaisu oli tällä kertaa halpa, penkki kun sattui jo löytymään omasta takaa! Olen hyvin mielissäni, että tämä kävi epäsopivaksi kaverini hevoselle ;) Toppausta tämä tosin alkaa kaipailla ja alkuperäiset vastinhihnatkin voisi jo vaihtaa uusiin, mutta silti huomattavasti edullisempi ja helpompi ratkaisu kuin lähteä etsimään uutta satulaa! Koska tämä ei vaatinut pääomaa, en joutunut edes luopumaan epäsopivista Prestigen satuloistani - elättelen vielä epätoivoisesti toiveita, että ne vielä menisivät Stellalle! Mutta sen näyttää aika.  Tällä mennään nyt sen aikaa, kun se Stellalle sopii (mikä ei välttämättä ole kauhean kauan, vaikka toki toivoisin, että olisi) ja sitten mietitään uutta satulaa, kun sen tarve taas on.


Ihanaa joulunalusviikkoa kaikille!




keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Miksi nuorena varsottaminen on hyvä juttu?

Onko sinulla kolmivuotiaaksi kääntyvä tamma ja pohdit sen astuttamista ensi vuonna? Jos taloudelliset seikat ovat kunnossa (varsottaminenhan sitten maksaa, ja paljon), kolmivuotiaan varsottaminen on ihan järkeenkäypä vaihtoehto, ja minäpä kerron, että miksi.

1. Tamma saa kasvaa rauhassa

Vaikka tiineysaika onkin rasite tammalle, se saa kuitenkin arvokkaan lisävuoden esimerkiksi laatuarvosteluja ajatellen. Pallura kääntyy vuodenvaihteessa viisivuotiaaksi, mutta pääsee nelivuotiaiden laatuarvosteluun, koska on varsonut. Ja vaikkei tähtäisikään ikäluokkakilpailuihin, rauhassa kasvamisesta ei ole tammalle haittaa. Toki kannattaa silti pitää mielessä, että kehittyäkseen kunnolla nuori hevonen tarvitsee liikuntaa. Tiinekin, mutta toki sitten sen tiineys huomioon ottaen.


2. Nuori tamma on hyvässä kunnossa synnytystä ajatellen

Aino oli suuri varsa, mutta Pallura oli nuori ja hyväkuntoinen ja jaksoi sen puskea hyvin maailmaan, vaikka tovin näyttikin siltä, että joudun menemään auttamaan. Pallura varsoi kuitenkin ihan omin avuin. Toki apua oli varmasti myös siitä, että olin liikuttanut sitä ihan tiineyden loppumetreille asti. Lopussa tietenkin vain taluttaen ja käyntiä, mutta liikutin kuitenkin.


3. Jos ja kun teet myöhemmin varsan, tamma ei ole enää ensisynnyttäjä

On siis varaa odotella sitä seuraavaa varsotusta sitten useampi vuosi. 

4. Usein nuori tamma aikuistuu paljon varsomisen myötä

Ainakin Pallura aikuistui ja fiksuuntui suunnilleen miljoona prosenttia varsomisen myötä. Siitä tuli rauhallisempi, järkevämpi ja kaikin puolin enemmän zen. 

Palluralle siis ainakin varsa oli ihan sataprosenttisesti hyvä juttu, tosin osaksi siksi, että varsomisessa kaikki sujui hyvin ja Aino on ollut kaikin puolin helppo varsa. Jos harkitset nuoren tamman varsottamista, voin ehdottomasti suositella!




Varsamaisen ihanaa viikkoa kaikille!

Palluraterkuin
Jenni


keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Satulatuskaa

Mörssäri-Pallura on kasvanut satuloistaan ulos. Sillä on kaksi Prestigen satulaa, koulu- ja este-, ja kumpikin on käynyt sille nyt epäsopivaksi. Satulat ovat jääneet kapeaksi, mutta on epäselvää, että ovatko ne epäsopivia myös muuten.


Koulusatulan kävin viemässä nyt satulasepälle levitettäväksi. Onneksi meillä on 20 minuutin ajomatkan päässä satulaseppä. Toki hän on kovin kiireinen, joten hetki menee, ennen kuin hän ehtii levittämään satulan, vaikka nämä ovatkin onneksi lämpömuokattavia eli muokkautuvat koneessa.

"Hauskaa" tässä on se, että mielestäni Pallura ei ole edes mitenkään erityisen massava, ja sen satulat ovat leveyttä 35, kun vanhemmissa Prestigeissä loppuu tehdasleveydet leveyteen 36 (tosin kolmekutosen saa vielä levitettyä kolmekasiksi). Pallura on mielestäni myös nyt (onneksi!) laihtunut vähän, mutta laihtuminen on tapahtunut mahasta ja selkään on tullut ilmeisesti vähän lisää lihasta.  

Yleinen virhe satulaa sovitettaessa tosin on luulla liian leveää satulaa liian kapeaksi, kun se ottaa säkään kiinni. Yleensä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että satula on liian leveä: se painuu etukenoon, nappaa säkään kiinni ja takaosa nousee ilmaan. Meillä taas satulan etukaari jäi todella ylös ja satulan painopiste jäi selvästi liian taakse.

Jahka saan satulan takaisin, näkee, onko se muuttunut muutenkin epäsopivaksi kapeaksi jäämisen lisäksi. Pallurasta onneksi huomaa helposti, jos satula ei enää sovi: Pallura lakkaa liikkumasta. Siis ihan tyystin. Kävelemään se saattaa suostua, mutta se ei edes lähde raviin. Se ei juuri muuten koskaan "testaile" ratsastajaa tai ole haluton liikkumaan, joten on onneksi helppo tajuta, että jokin on vialla, jos se ei suostu liikkumaan. Diagnoosin vahvistukseksi köpötin vielä hetken ilman satulaa, ja Pallura liikkui satulatta hyvin ja tyytyväisenä.

Eilen sovitin Palluralle Albionin koulusatulaa leveydellä wide, ja myös se oli kapea. Näennäisesti oli siinä ja siinä, että oliko se sopivan levyinen, mutta kun kapusin selkään, Pallura liikkui haluttomasti ja minusta tuntui, että olin aivan etukenossa, koska satulan painopiste jäi liian taakse. Satula myös valui eteenpäin, kuten kapeat satulat joskus tekevät. Ei siis jatkoon.

Tallinomistajalta sitten sain lainaksi onneksi jonkun ekstraleveän Henri de Rivelin yleissatulan, jolla Pallura onneksi liikkui ihan tyytyväisenä! Tätä satulaa saan nyt lainata siihen asti, että saan koulupenkkini levityksestä. Ihanaa, että löytyi lainapenkki, huomenna torstaina kun olisi tarkoitus mennä ratsastustunnille!





Nyt peukut ja varpaat pystyyn, että levityksen jälkeen tuo koulupenkki olisi taas sopiva!

Palluraterkuin Jenni