Miten minusta tuli Palluranomistaja?

Nyt kun Pallura sairaslomailee ja harrastuksesta saa irti lähinnä huolta ja murhetta, täytyy muistuttaa itseään siitä, miksi tätä lajia harrastaa ja miksi juuri Pallura on minun hevoseni.

Tapasin Palluran ensimmäistä kertaa noin kaksi vuotta sitten. Se asui tallilla, jossa kävin ratsastamassa suomenhevosorilla. Olin apuna Palluran irtohypytyksessä ja sen liikkeet tekivät minuun suuren vaikutuksen. Se liikkui niin kevyesti ja ilmavasti, kun jousilla. Sillä oli (ja on edelleen) upea ravi ja laukka ja se hyppäsikin niin hienosti. Olin myyty, mutta totesin, että liian hieno hevonen minulle. Enkä ollut mitään hevosta edes ostamassa!

Toukokuussa 2017 olin mukana myös Palluran kolmivuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsinnoissa Ypäjällä, enkä silloinkaan vielä tiennyt, että siitä tulisi kuukauden kuluttua minun! Varsinkaan, kun Pallura oli karsintojen paras estehevonen.

Karmea karvainen Kulomusta Tarpaani Ypäjällä 4.5.2017.

Toukokuussa 2017 vuokrahevoseni omistaja kertoi aikovansa myydä sen (kerrottakoon, että hinta ei ollut minun budjetissani) ja tarjosi minulle Palluraa ostettavaksi. Epäröin, sillä en ollut aikeissa ostaa hevosta ja Pallurakaan ei varsinaisesti ollut budjetissani, vaikka toki lähempänä sitä kuin vuokrahevoseni oli. 

No, niin sitä sitten päädyin kuitenkin kirjoittamaan nimeni kauppakirjaan kesäkuussa 2017. Pallurasta tuli minun, samoin sen mahassa kasvavasta varsasta, jonka isä oli entinen vuokrahevoseni. 

 Onnellinen Palluranomistaja!

Kesällä tulee kuluneeksi siis kaksi vuotta siitä, kun ostin Palluran. On ollut paljon hyviä hetkiä mutta myös huonoja. Olen kuitenkin erittäin iloinen siitä, että juuri Pallura on minun hevoseni. Se on aivan mahtava hevonen, vaikka vaatiikin omistajaltaan pitkää pinnaa ja paljon huumorintajua. Mutta se myös antaa niin paljon! Pallura on ulkokuoreltaan ihan kovis, eikä se siedä huonoa kohtelua. Se vaatii käsittelijöiltään kunnollista hevosenlukutaitoa, mutta loppujen lopuksi Pallura on hyvin suoraviivainen hevonen. Kun sille asettaa rajat mutta kohtelee sitä hyvin, se antaa ihmiselle ihan kaiken mitä vain ikinä keksii pyytää. Se ilmaisee kyllä tyytymättömyytensä hyvin selvästi mutta tyytyy kohtaloonsa jos on pakko. Mutta Palluralla on kovan ulkokuorensa alla suuri sydän, mikä on siinä ehkä kaikista hellyyttävintä <3

Tulipas hyvä mieli kun muisteli meidän alkuaikoja :) Nyt jaksaa taas sairastella vähän aikaa! Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Terveisiä sairastuvalta!

Vuoden alussa asetin tärkeimmäksi tavoitteeksi sen, että Pallura pysyisi terveenä. Ei olisi pitänyt manata! Kovin montaa tervettä viikkoa ei olla tänä vuonna nähty. Viimeksi Pallura kärsi lihasvammasta, tällä kertaa ongelmana on luukalvon tulehdus ja luuliika. Ei mitään vakavia vammoja siis, mutta ärsyttäviä!

Palluran luuliika on sen vasemmassa etusessa sääriluussa. Se siis todennäköisesti aiheuttaa sille nyt aktiivivaiheessa kipua sen ojentaessa jalkaa pitkälle eteen. Toivon mukaan se loppuu kun luuliika ei enää kasva ja tulehdus on ohi, mutta jos ei, liika täytyy käydä jäädyttämässä.

Koska luuliikajalka on kipeä, Pallura varoo sitä ja rasittaa nyt sitten ristikkäistä takajalkaa, joka kerää nestettä. Näin ainakin oletan, toivottavasti kyse ei ole mistään muusta. Neste on kylläkin onneksi melko selvästi jännetupissa. Molempia jalkoja olen kylmäillyt nyt pakastettavilla kylmäyssuojilla. Luuliikajalka tuntuu jo onneksi vähän rauhoittuneen, samoin oikeassa takajalassa oli jo vähemmän nestettä.

Pallura ei siis onnu, mutta on epämääräinen. Toistaiseksi olen vain odotellut, jos epämääräisyys menisi levolla ohi, mutta jollei, varaan ensi viikolla sille klinikka-ajan. Ainakin saan sitten mielenrauhan, jos mitään isoa ei löydykään!  Ensi viikolla on onneksi tulossa myös hieroja, joka toivottavasti auttaa vähän avaamaan Palluran jumeja.

Haaveet laatuarvostelukarsinnoista olen Palluran osalta haudannut tältä vuodelta :( Vaikka tämänhetkinen vaiva menisikin pian ohi, on karsintoihin enää alle kaksi kuukautta ja vielä olisi paljon töitä tehtävänä ennen niitä. Mitään halua minulla ei ole viedä Palluraa räiskimään vain vähän sinnepäin ja saamaan huonoja pisteitä. Tällä hetkellä toivon vaan lähinnä, että pääsisin ratsastamaan pian.

Toivottavasti teillä muilla menee paremmin kuin meillä! Hyvää viikonloppua kaikille!

Epätoivoisin palluraterkuin

Jenni

Helsinki Horse Fair -tunnelmia

Eilen jaettiin Helsinki Horse Fairissa Blogiexpon palkinnot. Kuten ounastelinkin, jäin omassa kategoriassani (Vuoden tulokas) viimeiseksi. Mutta! Sain hurjat 468 ääntä, mikä tarkoittaa sitä, että itseni lisäksi 467 ihmistä äänesti minua. Hurjaa! Lämmin kiitos kaikille minua äänestäneille <3

Messuilla oli mm. hevonen, jolla oli melkein yhtä iso pää kuin Palluralla!

Totta puhuen messuilla olisi ollut itseäni enemmän miellyttävä ohjelma lauantaina, kun oli mm. suokkien esteluokka. Mutta valitettavasti aikataulu antoi periksi lähteä vain yhtenä päivänä, joten lähdin luonnollisesti sunnuntaina, kun silloin oli tuo Blogiexpon palkintojenjako. Sunnuntainakin riitti vaikka mitä ihmeteltävää, rotuesittelyjä, estekisoja, infoa hevosen kivun tunnistamisesta, hammassairauksista, heinäanalyysistä ja vaikka mistä.

Lemppareita eli satulajuttuja!!

 Tumman muulin ilmeessä oli jotain niin ihanan palluramaista!

 Messuilla oli myös kilparatsastusta!

Myyntikojuja oli messuilla enemmän kuin mitä olin odottanut! Väittäisin jopa, että myyjiä oli lähes yhtä paljon kuin HIHSin expossa viime vuonna, tai ainakin siltä se tuntui. Saalis jäi vähän laihaksi, mutta se johtui siitä, etten ollut oikeasti kauheasti mitään vailla.

Palluralle ostin vaaleanpunaiset teddypehmusteet riimuun. Sillä on tarhassa koko ajan riimu päässä, joten pehmusteet ovat ergonomiset, mutta en halua tarhaan laittaa lampaankarvaisia rymyttäväksi. Vitosen teddypehmusteita raaskii pestä just niin usein kuin on tarve!

Messukeskuksessa oli samaan aikaan myös muitakin messuja ja Sport-messujen puolelta tarttui mukaan hyvästä tarjouksesta Shock Absorberin sporttiliivit. Messujen jälkeen koukattiin vielä Ikean kautta, josta ostin muutaman potan hevosurheilutarkoituksiin. Noissa Ikean potissa on nimittäin erinomainen muotoilu puomeja ajatellen ja niillä saakin tehtyä puomeista kavaletteja.

Polle-mukieni kokoelma karttui vielä yhdellä messuilta ostetulla ihanalla mukilla. Nämä ovat myös juuri sopivan kokoisia (eli isoja) aamukahvia varten!

Oikein mukavat messut siis oli! Nyt paluu arkeen - ja tallille!

Palluraterkuin

Jenni

Testissä Back on Track ratsastushanskat ja kypärämyssy

Jokin aika sitten minua lykästi oikein olan takaa ja voitin 150 euron lahjakortin hevostarvikeliike Gneistiin. Sieltähän löytyi vaikka mitään kivaa ja mukaan tarttuikin mm. Back on Track ratsastushanskat ja kypärämyssy.

BOT-Kypärämyssyn yläosa on ohutta verkkoa ja korvien päälle tuleva osa on fleeceä. Sen pitäisi siis teoriassa olla sopivan ohut ratsastuskypärän alle, mutta ainakaan oman kesäkypäräni alle tämä ei mahdu. Minulla on erikseen kesä- ja talvikypärät juuri siksi, että talvikypärä on sen verran väljempi, että sinne saa jotain alle. Talvikypärän alle tämä mahtuu hyvin ja lämmittääkin ihan hyvin. Mutta miinusta on pakko antaa tuosta fleecestä - miksi sitä edelleen herrain vuonna 2019 käytetään niin paljon, vaikka sen ympäristöhaitat ovat jo laajalti tiedossa (tietämättömille tiedoksi, että fleecestä irtoaa joka pesukerralla veteen haitallisia mikromuoveja, joita ei pystytä edes jätevedenpuhdistamolla erottelemaan vedestä). Onko fleece tosiaan tähänkin päähineeseen ainoa materiaali, vai olisiko tähänkin voinut käyttää vaikkapa puuvillaa ja sitä lämmittävää keraamista kuitua?

BOT-ratsastushanskojen vuori on juurikin sitä keraamista kuitua sisältävää kangasta ja päällinen pitävää polyuretaania - epäekologista muovia siis sekin, mutta toistaiseksi en ole tavannut pitävää ratsastushanskaa, joka ei olisi muovia. Valitettavasti.

Hanskoissa on todella hyvä pito ja vaikka päällinen ei ensikosketuksella vaikutakaan kovin kestävältä, on se sitä ollut ainakin toistaiseksi (olen käyttänyt hanskoja nyt ehkä kymmenisen kertaa). Tallitöihin en kyllä näitä hanskoja käyttäisi, sillä ne ovat mielestäni liian hintavat siihen uhrattavaksi. (Hinta pyörii siinä viidenkymmenen euron tietämillä.)

Kuten muutkin BOT-tuotteet, nämä hanskat toimivat parhaiten silloin, kun niillä on jotain lämpöä, mitä heijastaa takaisin iholle. Jos nämä laittaa valmiiksi kylmiin käsiin, itselläni ainakaan ne eivät lämmitä ollenkaan, päin vastoin. Sen sijaan jos nämä laittaa lämpimiin käsiin, kädet paitsi pysyvät hyvin lämpimänä, mutta saattavat jopa myös hiota treenin intensiivisyydestä riippuen! Toimivat, hyvät hanskat siis. Näille peukku!

Sääennustuksen mukaan kevät alkaa pikku hiljaa kurkkia nurkan takaa, mutta itse pessimistinä uskon, että näille BOT-tuotteille on vielä tämän talven aikana käyttöä! Viime vuonnakaan talvi ei helpolla antanut periksi, muistan että maaliskuun loppupuolella, kun otettiin Stellasta "1 kk aikaa laskettuun aikaan" -kuvia, oli vielä ihan talvi.

Muhkea tuleva mamma 26.3.2018

Lämmintä kevään odotusta kaikille!

Palluraterkuin

Jenni

Varsomisjuttuja: Varsomispakkaus

Kevät alkaa olla jo sen verran pitkällä, että ensimmäiset tammojen lasketut ajat alkavat ensi kuussa lähestyä. Pallura varsoi viime vuoden huhtikuussa. Kun varsominen alkaa lähestyä, kannattaa varata valmiiksi pakkaus, joka sisältää tarpeelliset jutut varsomista varten. Kun kaikki on samassa paikassa, se helpottaa huomattavasti, jos tilanne tulee.

Varsomispakkauksen sisältö:

- Pyyhkeitä
- Kumihanskoja
- Betadinea
- Sakset
- Lankaa, jos napanuora pitää sitoa
- Peräruiske (varsaa varten, jos ns. pikikakka ei tule)
- Kuumemittari
- Pumpulia
- Tuttipullo
- Jokin laakea astia maidon lypsämistä varten
- Pinteli hännän sitomista varten
- Muovikassi ja narua, jos jälkeiset eivät irtoa kokonaan (ne voidaan laittaa muovipussiin ja sitoa tamman häntään)
- Vastasyntyneen varsan kortti, johon kirjataan varsomisen tärkeät vaiheet, + kynä ja kirjoitusalusta. Kortti löytyy Hevostietokeskuksen sivuilta
- Cothivetia napanuoraa varten
 - Päivystävän eläinlääkärin sekä keinoemovälityksen puhelinnumerot

Lisäksi tallilta tulee löytyä saippuaa ja vettä, jotta ihmiset voivat peseytyä, mikäli tamma tarvitseekin apua varsomisessa.

Palluran varsomisessa ei onneksi ollut tarvetta juuri muulle kuin vastasyntyneen varsan kortille, lisäksi napanuoraan suihkutimme haavasprayta, ettei tamma alkaisi nuolla sitä. Voin kertoa, ettei yhtään harmita, että olin ostanut turhaan mm. peräruiskeen ja tuttipullon!

Vaikka omaa varsaa ei olekaan tänä vuonna tulossa, on silti jännittävää seurata muiden varsomisia! Tsemppiä kaikille, joilla laskettu aika alkaa lähestyä!

Ps. Varsomisjuttuja on tulossa lisää kevään edetessä! Jutun tiineen tamman ruokinnasta löydät täältä!

Rasittava uliuli-postaus ratsastuksen vaikeudesta

Palluran kanssa ollaan nyt kovasti treenattu viime valmennuksen asioita eli suoruutta ja tahtia. Suoruutta haemme paljon erilaisten väistöjen kautta ja tahtia ihan vaan sillä, että Palluran on jäätävä odottamaan minua. Ravissa se onnistuukin suht koht hyvin, mutta käynnissä Pallura edelleen mielellään kiitäisi liian kovaa vauhtia, jolloin sen käynnin laatu kärsii. Käynti on selkeästi sen heikoin askellaji ja vaatii paljon töitä. Ravissa sen on paljon helpompi pysyä tahdissa, johtuen varmastikin ravin kaksitahtisuudesta. Käynnissä kaikki neljä jalkaa ovat eri aikaan maassa, mikä vaikeuttaa hommaa Palluralle suuresti. Enemmän jalkoja, enemmän päänvaivaa!

Välillä tuntuu, että muserrun kaiken sen työn alla, mikä on vielä Palluran kanssa tehtävänä. Toisinaan tuntuu, että olisi niin helppo vain antaa se ammattilaisen ratsastettavaksi ja ihailla jonkin ajan päästä hienoa hevosta. Sen estää onneksi kaksi asiaa: raha, ja se, että oikeasti tykkään ratsastaa Palluralla ja haluan kehittyä ratsastajana ja ratsukkona sen kanssa. Sitä paitsi en ole ostanut Palluraa ratsuksi ammattilaiselle vaan itselleni, koska se on aivan mahtava hevonen.

Pallurassa on kuitenkin oikein laadukas suomenhevosratsun aihio, joten se kannattaa rakentaa huolella ja oikomatta alkuvaiheessa. Mutta se on vaikeaa! Itselläni kaikki korjaukset, joita on tehtävä, eivät tule sieltä selkäytimestä vaan joudun miettimään ratsastustani todella paljon. Peilit auttavat onneksi paljon vinon hevosen korjaamisessa. Palluran saankin jo suorilla urilla suoristettua ihan kohtalaisesti, mutta kaarteissa se todella helposti heittää takapuolensa oikealle, jolloin sen kylki pullistuu vasemmalle ja lopputuloksena koko hevonen on aivan vino. Välillä iskee ihan epätoivo; tätä asiaa on korjattu jo satoja kertoja, eikä se vieläkään onnistu. Mutta sitten muistutan itseäni, että olen ostanut nuoren hevosen, joka on kaikkea muuta kuin valmis, ja vaatii vielä paljon töitä.

Rehellisesti sanottuna en usko, että selviäisimme tällä hetkellä edes helpon C:n kouluradasta. Ainakaan sillä tasolla, jolla itse haluaisin sen suorittaa, eli rennolla mutta eteenpäinpyrkivällä, SUORALLA, asettuvalla ja taipuvalla hevosella, suorittaen kaikki tehtävät oikeassa pisteessä. Meidän meno on tällä hetkellä epätasaista, vinoa ja asetuksesta ja taipumisesta ei voi edes puhua ennen kuin hevonen on saatu suoristumaan. Oikeastaan en voisi vielä edes thedä ohjelman tehtäviä harjoitusravissa, sillä Pallura on vielä niin etupainoinen, että harjoitusravia ei voi mennä.

Yritän muistaa sen, että on ihan normaalia, että nuori hevonen on vino. Ja että muutkin nuoret on saatu suoristettua. Ja että on ihan normaalia, että nuori hevonen on etupainoinen. Pallura ei edes mitenkään kynnä maata ryntäillään liikkuessaan, vaan sen painopiste vaan on vielä edessä, koska takaosalla ei ole vielä voimaa ollaa kaikkea painoa alleen. En tiedä mistä tämä epätoivo oikein kumpuaa, sillä yleensä pystyn iloitsemaan niistä pienistä onnistumisista ja siitä, mikä meidän menossa on hyvää. Siitä, että vaikka meno on vielä etupainoista, on kuitenkin jo hetkiä, jolloin se paino on takaosalla. Siitä, että vaikka ollaan vinoja niin on myös hetkiä, jolloin saadaan itsemme suoristettua. Siitä, että Pallura on herkkä ja hyvin avuilla. Siitä, että vaikka on vaikeaa, niin Pallura yrittää, se todella yrittää ja vielä hyvällä asenteella. Koskaan se ei sano, että minulle riittää ja tule nyt idiootti jo alas sieltä. Ja että minulla on oikeasti hieno hevonen, jolla on kolme hyvää askellajia ja loppu tulee kyllä sieltä aikanaan. Onneksi tällä viikolla päästään taas valvovan silmän alle ja oppimaan taas uutta.

Sanokaa nyt muutkin, ettei teidänkään meno nuoren kanssa ole aina vaan nousujohteista ja ihanaa ja upeaa ja ettei kaikki onnistu ja korjaannu aina laakista?

Palluraterkuin

Jenni

Hevosenomistajan säästövinkit

Olen kuullut sen miljoona kertaa, kuten varmaan sinäkin: hevosenpito ei ole persaukisten hommaa. Ja silti väittäisin, että suuri osa hevosenomistajista on persaukisia. Tosin se saattaa olla ennemminkin seurausta hevosenpidosta. Mutta! Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Hevosasioissakin on mahdollista pihistellä jostain ilman, että se vaikuttaa hevosen hyvinvointiin.

Älä pihistele heinässä!

 

Tämä on itse asiassa säästövinkkini numero yksi. Tietenkään täysihoidossa hevostaan pitävä ei välttämättä voi vaikuttaa asiaan. Mutta riittävä määrä korsirehua hevoselle edistää sen terveyttä huomattavasti ja vaikuttaa eläinlääkärikuluihin pienentävästi.

Riittävä määrä korsirehua:

- edistää mahan ja suoliston hyvinvointia
- tarjoaa hevoselle pureskeltavaa tarpeeksi eli hampaat pysyvät paremmassa kunnossa

Tässä toki on kääntöpuolensa, eli hevosta ei saa päästää lihomaan, jotta sille ei aiheudu aineenvaihduntasairauksia.

Minimoi heinähävikki

 

Siinä missä heinästä ei kannata pihistellä, olisi kuitenkin suotavaa, että se menee hevosten mahoihin eikä polkeudu heinään. Mieti siis ruokintasysteemi, joka minimoi hukan.

Laske rehuille kilohinnan sijaan päivähinta

 

Toisinaan kalliimpi rehu, kivennäinen tai lisäravinne saattaakin tulla halvemmaksi, jos sen annostus on pienempi.

Hevoselle pitkät ulkoiluajat

 

Tämä vinkki koskee vain hevosia omassa tallissa pitäviä. Mutta pitkät ulkoiluajat säästävät kuiviketta ja karsinan siivoukseen menevää aikaa. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä hevonenkin nauttii!

Osta tarpeelliset varusteet käytettynä

 

Kun olet varustetta vailla, erittäin suurella todennäköisyydellä sellainen löytyy käytettynä joko Facebookin kirppispalstoilta tai tori.fi:stä. Samoilla palstoilla hankkiudut eroon myös itsellesi tarpeettomaksi käyneistä kamoista!

Lue vinkit onnistuneisiin Facebook-kirpputorikauppoihin täältä!

Pohdi myös, että voisiko tarvitsemaasi varustetta saada vuokralle. Esimerkiksi kuolaimet maksavat nykyään mansikoita, sillä ne ovat kehittyneet aimo harppauksin paremmin hevosen suuta mukaileviksi. Tarjolla on jos jonkinmoista suukappaletta, ja yhteistä niille kaikille tuntuu olevan korkea hinta, jolloin kuolainkokeilut tulevat kalliiksi. Jotkut kaupat kuitenkin tarjoavat nykyään kuolainten vuokrausta, joka mahdollistaa edullisemmat sovitukset. Myös satuloita voi nykyään vuokrata.

 Älä osta heti uutta vaan tutki, voisiko vanhan vielä korjata.

 

Valjassepät korjaavat rikkimenneitä nahkavarusteita ja jotkut suutaritkin tekevät valjaskorjauksia. Jos suitsista hajoaa poskiremmi, osta vain uudet poskiremmit sen sijaan, että nakkaisit koko suitset roskiin. Osumaa ottaneen ulkoloimenkin saa vielä paikattua vedenpitäväksi (katso niksi siihen tästä.)
Riimut  voi korjata, samoin jopa rikkinäisen ruokinta-astian.

Ota roskiin menevistä varaosat talteen!

 

Kun esimerkiksi loimi on käytetty viimeiseen riekaleeseen asti, ota siitä jalkalenkit ja soljet vielä talteen varaosiksi.

Osta vain tarpeeseen!

 

Jos 300 gramman toppaloimelle on käyttöä vain kolmena päivänä vuodessa, pärjäisikö hevonen kuitenkin, jos laittaisit ne kaapista jo löytyvät 100 gramman tallitoppiksen ja 200 gramman ulkotoppiksen päällekkäin?

Kilpailuta myös varustehankinnat!

 

Kun olet päättänyt hankkia jonkun varusteen, kannattaa uhrata viisi minuuttia varusteen googlailuun. Silloin löydät useampia vaihtoehtoisia kauppoja joista ostaa ko. varuste ja näistä voit valita halvimman. Jos et osta kiviljalkakaupasta, ota huomioon myös toimituskulut!

Kannattaa hyödyntää myös sesonkien lopun alennusmyynnit. Jos tiedät lopputalvesta, että ensi talvena tarvitsette uuden toppaloimen, kannattaa katsoa, jos sen löytäisi alennusmyynnistä.

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpoja varusteita!

 

Valitettavasti ko. sanonta pitää ihan liian usein paikkaansa. Toisinaan saattaa löytää jonkun ihan huipun halpistuotteen, mutta esimerkiksi satulahuovissa olen huomannut, että ne kahdenkympin halpikset menevät äkkiä ällöiksi liruiksi, kun taas useamman kympin (ei tarvitse edes ostaa niitä satasen huopia) huovat kestävät hyvinä pesuista toiseen. Sama pätee myös nahkavarusteisiin; laadukas nahka vain paranee käytössä.

Ja hei, myös näitä satulahuopia ja parempia nahkavarusteita kannattaa kytätä alennusmyynneistä ja facebook-kirppiksiltä!

Huolla varusteitasi!

 

Laadukkaat nahkavarusteet ovat kutakuinkin ikuisia, kun ne huoltaa oikein. Hankintahinta tulee kuoletettua vuosien kuluessa. Katso vinkit nahkavarusteiden hoitoon täältä!

Vertaile tallipaikkojen kokonaiskustannuksia.

 

Tämä edellyttää tietenkin, että paikkakunnallasi on vaihtoehtoja, kaikilla paikkakunnilla ei ole. Laske, paljonko sinulla kuluu kuukaudessa polttoaineeseen kun käyt tallilla ja pohdi, voisiko kalliimpi tallipaikka tulla kuitenkin edullisemmaksi, jos se olisi lähempänä. Sisältyykö tallipaikkaan hevosesi perusrehut vai joudutko ostamaan paljon lisäksi? Sisältyykö tallivuokraan tarpeeksi heinää vai joudutko ostamaan lisäksi heinähaketta tms?

Kierrätä!

Tämä vinkki koskee lähinnä niitä, joilla on hevoset pihassa. Hevosista ja niiden oheistoiminnasta tulee ihan järkyttävä määrä roskaa. Lisäravinteista ja muista tulee loputon muovipurkkimeri ja metallisia kenkiä löytyy joka nurkalta kengityksen jälkeen. Säästät sievoisen summan jätelaskussa, kun kierrätät ne! Ammattimaisesti tallia pyörittävä ei tietenkään voi viedä näitä jätteitä ilmaiseksi kauppojen tms. kierrätysastioihin, mutta oletan, että muutaman hevosen kotitallin muovi- ja metallijätteet voi viedä ilmaiseksi yleisiin kierrätyspisteisiin (korjatkaa joku, jos olen väärässä).

Ja ammattimaisesti tallia pyörittäville tiedoksi, että romumetallista jopa maksetaan! Toki ihan muutamia kenkiä ei kannata lähteä myymään, mutta isommasta satsista voi saada rahaakin.

Löytyykö sinulta vielä jokin lyömätön säästövinkki? Kerro se kommenttikentässä!

Talliniksi: Kahvastaan hajonneen pehmeän ruokintaämpärin elvyttäminen

Tuttu näky varmaankin suurimmalle osalle hevosenomistajista:

Nämä pehmeät ruokintaämpärit ovat kovamuovisia kätevämpiä, koska yleensä kestävät paremmin pientä riepottelua. Palluran kanssa olen todennut nämä jopa niitä mustia matalia astioita kestävimmiksi, sillä Pallura tykkää rikkoa niitä mustia astioita. Se käy helposti, ei tarvitse kuin astua astiaan ja vähän kiskoa kahvasta!

Nämä pehmoastiat tuppaavat yleensä hajoamaan nimenomaan kahvoista. Ja sitten kun niitä ei pysty enää kahvoista kantamaan, ne ovat ärsyttäviä ja niillä tekee mieli nakata vesilintua.

Pallurablogissa ei nakata millään vesilintua, se mikä on korjattavissa, korjataan ja loput kierrätetään asianmukaisesti. Nämä pehmoastiat saa vielä elvytettyä käyttöön kahvojen hajottua, eikä siihen tarvita kuin mattoveitsi!

Tästä astiasta oli hajonnut muutakin kuin vain kahva, joten leikkasin mattoveitsellä haljenneen osan pois. Sen jälkeen leikkasin vielä kahvoiksi reiät käsille. Avot!

Mikäli astia ei ole muuten vioittunut, riittää kun leikkaa vanhat kahvat irti ja tekee uusiksi kahvoiksi reiät. Jos leikkaamisesta jää muoviin teräviä reunoja, ne voi hioa hienolla hiekkapaperilla tasaisiksi. Mutta ainakin tämä omani leikkautui hyvin ilman teräviä reunoja. Ja näin on taas säästetty 7 euroa ja rutkasti luontoa!

Ps. Muistathan, että Pallurablogi on ehdolla Blogiexpon Vuoden tulokas -kategoriassa! Äänestämään pääset tästä!

Ps. Muita hyviksi havaittuja talliniksejä:

 Ulkoloimen paikkaaminen
Lukostaan hajonneen riimun korjaus ilman ompelemista 

Lampaankarvan elvyttäminen

Naarmuisen panssarin ehostus

Se kaikkein paras rehumössönsekoituskauha

Loimien nimeäminen

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Palluraterkuin

Jenni