torstai 20. syyskuuta 2018

Super-Pallura is back!

Palluran kanssa pidimme vähän ratsastustaukoa Palluran jähmeydestä johtuen. Viime viikon perjantaina irtojuoksutin Palluraa ja kaikki jähmeys oli tiessään. Se veti sellaista pukkilaukkaa että oksat pois! Niinpä sitten sunnuntaina kapusin ratsaille varmana Palluran "tervehtymisestä", mutta yllätyksekseni se olikin edelleen haluton liikkumaan ratsastajan kanssa. Patistin sen kuitenkin liikkeelle ja hetken aikaa ratsastelin. Eilen sitten päätin kokeilla koulusatulaa, ja kuinka ollakaan, Pallura liikkui sen kanssa superhyvin!

Kaikki jähmeys oli kyllä tipotiessään ja Pallura liikkui innokkaasti ja hyvin eteenpäin. Itselle oli vaan taas pitkästä aikaa vaikeaa istua tuossa koulusatulassa, kun on ehtinyt tottua estesatulan antamaan liikkumisenvapauteen! Nuoren kanssa on ollut kiva kun pääsee helposti satulasta ylös kevyeen istuntaan. Vaan minkäs teet, vaikuttaa siltä, että estesatula on käynyt epäsopivaksi ja totta kai ratsastetaan sillä satulalla, mikä hevoselle sopii.

Jouduimme menemään kentällä, koska maneesi oli varattu, ja koska viime päivinä on satanut melkoisesti, kentän pohja oli melko raskas ja paikoin vähän niljakaskin. Laukkaaminen jätettiin siis suosiolla väliin ja tehtiin enimmäkseen käynnissä, pari pientä ravipätkää. Stella kantoi itsensä hyvin ja kulki tasapainoisesti. Käynnissä tehtiin vähän väistöjä ja nekin sujuivat tosi hienosti, Stella toimi pienin avuin ja astui tosi hienosti ristiin.

Olipas ihanaa, kun se tuttu ratsu oli tehnyt paluun ja jähmeys oli tipotiessään! Vähän toki harmittaa tuo estesatulan epäsopivaksi käyminen, mutta täytyy vielä tutkia, jos sitä saisi romaanilla muokattua. Tai sitten odotellaan, eiköhän tuo selkä tuosta taas muokkaudu jahka Stella saa vähän lihaksia. Mutta pääasia että Super-Pallura is back!

Stella ja varsansa Aino ovat menossa lauantaina show-näyttelyyn Equibalans Areenalle. Stella ei ole koskaan ollut mikään näyttelykehien palkintohai (päin vastoin...) joten sen osalta emme odota menestystä, mutta pääasia on tietysti, että Stella ja Aino pääsevät vähän retkeilemään!

Superia loppuviikkoa kaikille!

Palluraterkuin
Jenni







tiistai 18. syyskuuta 2018

Nelikuisen varsan lastausharjoitus

Pallura ja varsansa Aino ovat menossa show-näyttelyyn Equibalans Areenalle Janakkalaan ensi lauantaina. Aino on ollut pienen elämänsä aikana kerran aikaisemmin kopissa, silloin kun muutti syntymätalliltaan kuukauden ikäisenä uuteen kotiinsa äitinsä kanssa. Silloin piskuinen Aino meni ihan suorilta koppiin äidin kanssa rinta rinnan ja matkusti irti, eikä kopissa ollut väliseinää. Nyt Aino on kuitenkin jo sen verran suuri tyttö, että matkustaa jo omalla puolellaan traileria väliseinän erottaessa sen äidistä. Päätimmekin siis ottaa lastausharjoituksen, jottei käy niin, ettei Aino suostukaan menemään lauantaina koppiin emmekä pääsekään matkaan.


Eilen saatiinkin nauttia "ihanasta" syyskelistä eli siis vettä tuli taivaan täydeltä ja joka paikka lillui. Onneksi Mutapalluroita ei pieni syyssade haitannut.

Stella on todella hyvä lastautuja ja matkustaja, mikä mahdollistaakin sen, että Ainoa voi kuljettaa ennen vieroitusta. Laitakauhuisen tai muuten vaan huonosti matkustavan tai lastautuvan emän kanssa kuljettaminen olisi aivan toivotonta eikä sitä kannattaisi edes yrittää, jotta varsa ei alkaisi pelätä koppia emänsä reagoinnin vuoksi. Mutta Stellalle koppi on aina ollut paikka, jossa saa ruokaa, joten tietenkin sinne kävellään suorilta ja siellä matkustetaan nätisti - ainakin niin kauan kun on ruokaa.

Vaikka kyseessä olikin vain lastausharjoitus kotipihassa, eikä tarkoitus ollut lähteä parkkipaikkaa pitemmälle, varustauduimme asianmukaisesti eli kaikilla lastaukseen osallistuvilla oli päässä kypärä ja käsissä hanskat. Stellalla oli päässä suitset ja niiden päällä nahkariimu, josta se laitettiin kiinni. Sekä Stella että Aino olivat juoksutusliinan päässä, jotta olisi pelivaraa, jos jompi kumpi alkaisi teutaroimaan. Noudatan tätä varustusta aina Stellaa lastatessani, vaikka se lastautuukin aina hyvin.

Normaalisti tietenkin painavampi hevonen lastataan vasemmalle puolelle eli puolelle, joka on lähempänä tien keskustaa. Nyt kuitenkin laitoimme Ainon siihen, sillä sillä puolella on varustekaappi, joka vähän rajasi Ainon tilaa ja ehkäpä hillitsi sen halua hypätä etupuomin yli, mikäli sellaisia haluja oli. Stellalle on onneksi aivan sama, missä ja miten se matkustaa. Tarkoitus oli taas viedä Stella ja Aino rinta rinnan koppiin, jotta ei käy niin, että jompi kumpi menee ja toinen ei, ja se kopissa sisällä oleva hätääntyy ja tulee sekin ulos. Aino jäi kuitenkin muutamaksi kymmeneksi sekunniksi lastaussillalle miettimään, että mennäkö vai eikö mennä. Stella ehti sillä välin jo omalle paikalleen koppiin, mutta koska siellä oli ruokaa, se jäi nätisti paikoilleen seisomaan ja odottamaan Ainoa. Tässäkin tilanteessa oli siis hyvä, että emä on hyvä matkustaja, jolloin sille ei tullut tarvetta peruuttaa kopista pois. Pian pikkuinen Aino jo sitten seurasikin taluttajaa koppiin ja sai palkkioksi ruokaa. Molemmat laitettiin kahdelta puolelta kiinni, puomit kiinni ja lastaussilta ylös ja pressu alas. Sitten lähdettiinkin liikkeelle. Jaana (Ainon omistaja siis) ajoi parkkipaikalla useamman rundin jotta Aino saisi vähän tuntumaa matkustamiseen ja varsinkin käännöksiin ja mutkiin, ja sitten otettiin Stella ja Aino ulos. Molemmat seisoivat kopissa kaikessa rauhassa ja odottivat todella maltilla, että lastaussilta saatiin alas ja takapuomit pois. Aino peruutti ensin ulos kopista todella hienosti ja rauhassa, sitten tuli perässä vastahakoinen Stella. Se olisi mielellään jäänyt vielä koppiin, sillä siellä oli ruokaa!


Lastausharjoitus sujui siis erittäin hyvin ja Ainolle jäi varmasti positiivinen kokemus, koska äitinsä tyttärenä se on ahne ja kun kopissa kerran sai ruokaa, se on aivan mahtava paikka! Onni on kyllä noin fiksu varsa, mutta mitäpä muuta se voisi ollakaan, kun sen emä on myös aivan superfiksu?

Nyt sitten vain jännittämään lauantain näyttelyä! Mitään ihmeempää menestystä emme kyllä odota, ainakaan Stellan osalta, sillä se on melko lihakseton eikä parhaimmillaan juuri nyt. Mutta tärkeintä on että Aino pääsee tutustumaan suureen maailmaan ja vähän retkeilemään! On ihanaa, että Aino on sellaisessa kodissa, jossa sen kanssa halutaan retkeillä ja harrastaa. Nyt nelikuisena se onkin jo todella paljon käsitelty ja sosiaalinen varsa, joka suhtautuu luottavaisesti ihmisiin. Kuitenkaan ei saa unohtaa sitä, että pieni varsa tarvitsee myös rauhaa ja ihmisetöntä aikaa äitinsä kanssa.



Ihanaa alkanutta syysviikkoa kaikille!

Palluraterkuin
 Jenni

lauantai 15. syyskuuta 2018

Nahkavarusteiden hoidosta

Myönnän, olen varustefriikki. Nautin kauniista ja toimivista nahkavarusteista, ja hyvälaatuinen nahka onkin hyvinhoidettuna lähes ikuista. Mutta millaista on se hoito, jolla nahka pysyy hyvänä?



1. Puhdista!

Hyvälaatuinen nahka kestää yllättävänkin ronskia lotraamista veden kanssa, kunhan se saa jälkeenpäin vähän rasvaa pintaansa. Kurainen nahkavyö kannattaakin huuhdella juoksevalla vedellä kuraroiskeista sen sijaan, että hinkuttaisi sen satulasaippualla ja sienellä puhtaaksi. Kurassa oleva hiekka nimittäin sienellä vyön pintaan hierottuna naarmuttaa vyön pintaa. Kun vyö on huuhdeltu juoksevalla vedellä kurasta puhtaaksi, tulee se rasvata, jotta nahka pysyy notkeana.

2. Käytä saippuaa harkiten!

Hyvälaatuinen nahkasaippua hoitaa nahkaa, mutta liiallinen saippuan kanssa lotraaminen tekee nahkasta limaisen tönkköä. Toisinaan siis suitsille riittää pelkkä hikien pyyhkiminen kostealla rätillä, Kuolassa oleva alaturparemmi taas usein kaipaa puhdistamista saippuankin kanssa, ja usein vielä rasvaa perään.

3. Pyyhi saippua pois!

Saippuaa ei kannata jättää nahkan pintaan "hoitamaan nahkaa", sillä hoitamisen sijaan se tekee nahkasta limaista ja limasaippua nahkan pinnassa myös kerää likaa itseensä. "Huuhtele" siis saippua pois nahkan pinnasta kostealla rätillä.

4. Rasvaa tarvittaessa!

Hyvälaatuinen, pehmeä nahka ei joka pesukerran jälkeen tarvitse rasvaa ja liiallinen rasvaus jopa venyttää nahkaa ja heikentää sitä. Kuitenkin koppura nahka kaipaa rasvaa pintaansa, sillä myös liian kuiva nahka heikkenee ja saattaa katketa.

 5. Älä rasvaa satulaa!

Satula ei juurikaan rasvaa kaipaa, paitsi ihan poikkeustapauksissa, jos se on saanut paljon vettä niskaansa. Istuinta ei saisi missään nimessä rasvata, jottei sen nahka veny ja ala mennä rullalle. Myöskään toppausten aluetta ei saisi rasvata. Vastinhihnoja kannattaa myös rasvata erittäin harkiten, sillä nekin venyvät liiasta rasvasta.

Nykyään uudempia satuloita kehotetaan hoitamaan vain niille tarkoitetuilla aineilla ja ohjeilla, ja kannattaakin aina tehdä satulan valmistajan ohjeen mukaan. 

6. Älä jätä hikisiä satulahuopia ja romaaneita kiinni satulaan kuivumaan!

Hiki ei tee satulalle hyvää, joten irrota aina satulahuopa ja romaani ja laita ne erilleen satulasta kuivumaan. Lampaankarvainen romaani kannattaa muutenkin irroittaa satulasta aina silloin, kun satula ei ole hevosen selässä. Näin romaani pysyy muhkeampana.

7. Säilytä kuivassa ja lämpimässä!

Kosteassa ja kylmässä tilassa nahka homehtuu. Pintahome on vielä pestävissä pois, mutta hometta saattaa pesiytyä myös esimerkiksi toppauksiin. Puurunkoisten satuloiden metalliniitit saattavat kosteassa ruostua ja katketa, mikä johtaa rungon vaurioitumiseen. 

Pidä siis hyvää huolta nahkavarusteistasi, niin ne kestävät äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle!

Palluraterkuin
Jenni


keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Kasvukipuja

Tuossa muutama viikko sitten kirjoittelinkin, kuinka Palluran laukka ei oikein pyörinyt. Sen jälkeen olen ollut ratsailla kerran, ja Stella oli silloin selkeästi haluton laukkaamaan, varsinkin vasempaan kierrokseen. Muuten se liikkui kyllä normaalisti, mutta laukkaaminen ei innostanut.




Viime vuonna tapahtui ihan sama homma loppukesästä. Stella liikkui muuten hyvin, mutta laukkaaminen ei kiinnostanut, usein nousi väärä laukka tai ristilaukka. Tunnistin siis oireet: kasvupyrähdys ja siitä johtuen kasvukipuja.

Viimeksi kun olen mitannut Stellan, sen säkä on ollut 156 senttiä ja lautaskorkeus 158 senttiä, eli Stella on vielä takakorkea. Nyt se näyttää mielestäni vielä enemmän takakorkealta, mutta en ole saanut aikaiseksi otettua mittaa mukaan tallille. Joka tapauksessa hoito näihin kasvukipuihin on ihan selvä: lepoa ratsastuksesta ainakin muutama viikko. Niinpä ollaan nyt reilu viikko vain irtohypelty, irtojuoksutettu sekä ohjasajettu.

Lisäksi huomasin myös, että olin laittanut Stellan satulaan väärän romaanin. Sen selkälihakset ovat kadonneet varsomisen myötä ja olen paikannut tilannetta Mattesin muokattavalla romaanilla, johon olen laittanut eteen täytepaloja siksi aikaa, että lihakset alkavat palailla takaisin. Mutta satulahuopaa vaihtaessani olinkin vahingossa laittanut satulaan takaisin palattoman romaanin. Muutaman kerran ehdin ratsastaa ennen kuin huomasin erheeni. Tämäkin on herkällä tammalla saattanut aiheuttaa kipua ja epämukavuutta, joten nyt annan sen olla satulatta muutaman viikon.

Irtohypytys on Stellan lempparihommaa ja se toimii siinä niin mainiosti, että pystyn hypyttämään yksin ja toinen käsi riittää vielä kuvaamiseenkin! Tässä video:




Palluran kanssa jatkamme vielä jonkin aikaa maastakäsin työskentelyä ja jonkun ajan kuluttua kokeilen taas ratsastaa. Tietysti jos epämääräiset oireet jatkuvat pidempään, on edessä klinikkareissu, mutta näillä spekseillä en ole vielä huolissani tai viemässä sitä klinikalle. Tällä hetkellä se vaatisi todella painavan syyn, sillä Aino-varsaa ei ole vielä vieroitettu enkä halua sitä suotta kuskata useamman tunnin reissulle mukaan. Viime vuonna erittäin samankaltaiset oireet menivät ohi kasvupyrähdyksen vähän tasoittuttua.




Tänään jatketaan siis ohjasajoharjoituksilla, joku päivä vähän ehkä irtojuoksuttelen taas ja katsellaan miten se Pallura pyörii, että koska sitä viitsii taas selkään kavuta.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Palluraterkuin
Jenni

lauantai 8. syyskuuta 2018

Olenko liian painava hevoselleni?

Ratsastushousujen kauluksen päällä roikkuva makkara. Napakoiden urheilurintsikoiden selkään tekemä makkara. Makkaraa siellä ja makkaraa täällä. Kesä on jättänyt jälkensä kroppaan ja kauhukseni huomasin, että olen lähes kymmenen kiloa painavampi kuin viime kesän jälkeen!


Suurimman osan tutkimuksista (joihin linkkejä tekstin lopussa!) mukaan hevonen jaksaa kantaa hyvin maksimissaan 20 % omasta painostaan. Stella on suurehko hevonen, painoarvio on viitisensataa kiloa, give or take. Tällä matikalla Stellalla voisi siis ratsastaa satakiloinen, ja sataan kiloon on vielä matkaa. MUTTA, ja tämä on iso mutta! Stella on vielä nuori ja kasvava hevonen. Sen selkä ei ole vielä täysin luutunut eikä sen lihaksisto ole kehittynyt kunnolla.

Olen ratsastanut yli viisitoista vuotta, joten kehonhallintani satulassa on jo kohtuullista. Se, että kykenen hallitsemaan kehoni ainakin joten kuten ja myötäilemään hevosen liikkeitä, vähentää selkään kohdistuvaa kuormitusta. Eli aina ei ole kyse pelkästään siitä selkään kohdistuvasta massasta vaan siitä, miten se massa siellä selässä käyttäytyy.

Norjalainen askellajiratsastuksen maailmanmestari Stian Pedersen on tutkinutkin painon ja ratsastajan kehonhallinnan vaikutusta hevosen selkään tulevaan kuormitukseen. Testihenkilöinä olivat liki 80-kiloinen Pedersen ja kevyt nuori nainen. Satulan alle asetettiin sähköisiä antureita, jotka mittasivat hevosen selkään kohdistuvaa ratsastajan painoa. Testissä hyvässä tasapainossa ratsastava Pedersen osoittautui hevoselle huomattavasti kevyemmäksi taakaksi kuin häntä liki puolet kevyempi, mutta aloitteleva ratsastaja, jolla kehonhallinta ei ollut vielä niin hyvää.

Pidän myös Stellan ratsastukset lyhyinä edelleen, sillä se on vasta neljä ja palautumassa äitiyslomalta. Pyrin siihen, että ratsastaessani Stella liikkuu oikein päin, takajalat mahdollisimman hyvin rungon alla ja selkä pyöreänä. Tämä myös auttaa hevosta kantamaan ratsastajan painon paremmin. Stella ei myöskään liiku pelkästään selästä käsin, vaan liikutan sitä paljon myös maastakäsin. Välillä pidetään myös pidempiä tyystin satulattomia jaksoja, jolloin en kapua selkään laisinkaan.

Tilanne ei siis ole katastrofaalinen enkä koe olevani liian painava näihin lyhkäisiin ratsastuksiin. Mutta oloni on tukala omassa kropassani, eikä ole kiva katsoa ratsastuskuvista housujen vyötärön päällä roikkuvaa mahamakkaraa. Lihoa ei ole vara enää yhtään, sillä Stellan selkään ei mahdu yhtään pidempää satulaa. Sillä on lyhyehkö satulansija, joten ratsastajan on pakko mahtua 17-tuumaisella istuimella varustettuun satulaan.

Niinpä tässä on menossa jälleen laihdutusprojekti, en edes tiedä, kuinka mones. Haluan tuon ylimääräisen kymmenisen kiloa pois, jotta on jälleen mukavampi ratsastaa. Ei auta muu kuin heittää suklaat nurkkaan ja ottaa rahkalusikka kauniiseen käteen.







En varmaankaan ole ainoa, joka pohtii, onko liian painava ratsulleen, tai ratsastamaan ylipäätään. Hevosia on onneksi monenkokoisia, joten ei tarvitse olla mallinmitoissa voidakseen ratsastaa!

Nykyään on paljon ratsastuskouluja, joilla on painorajat. Niitä ei ole asetettu lihavien syrjimiseksi tai kyykyttämikseksi, vaan hevosten hyvinvointia ajatellen. Kun harrastusväline on elävä ja tunteva olento, on pakko ottaa sen hyvinvointia ja terveyttä koskevat seikat huomioon. Siksi ei kannata loukkaantua, jos ensimmäisellä kerralla uudella tallilla kysytään painoa. Jos ylipainoa on reippaammanlaisesti, se ei kuitenkaan välttämättä estä ratsastamista! Monelta tallilta löytyy niitä suurempiakin hevosia, jotka jaksavat kantaa isompaakin ihmistä. Kannattaa tuntia varatessa kertoa painonsa rehellisesti, jotta osataan varata oikeankokoinen ratsu. Asiallinen ratsastuskoulunpitäjä osaa suhtautua painavampaankin ratsastajaan hyvin, eikä epäasialliselle ratsastuskoululle kannata edes mennä!

Ratsastus ei kuitenkaan missään nimessä ole laihdutuslaji. Se kuluttaa kyllä hyvin kaloreita, ei ole tavatonta että sykemittari näyttää raskaan koulu- tai estetunnin jälkeen viiden-kuudensadan kilokalorin kulutusta. Mutta laihdutuksen tueksi on niin paljon parempiakin urheilulajeja, joissa voi harjoitella kehonhallintaa ja kuluttaa kaloreita ilman että täytyy miettiä, tekeekö hallaa elävälle harrastusvälineelle.

Runsaskaan ylipaino ei välttämättä ole este hevosharrastukselle. Yli satakiloinenkin voi ratsastaa, kunhan miettii, että miten. Alle tarpeeksi iso ratsu ja askellaji valitaan ratsastajan kehonhallinnan mukaan. Ja hevosharrastus on niin paljon muutakin, kuin vain ratsastusta! Hevosta voi myös ajaa ja sen kanssa voi käydä kävelylenkeillä. Aikoinaan, kun edellinen hevoseni toipui selkävammasta ja sille suositeltiin runsasta liikuntaa, mutta ilman ratsastajaa, kävin jopa hölkkälenkeillä sen kanssa!

Kuitenkin on hyvä myös ymmärtää se, että hevosten kanssa iso koko aiheuttaa rajoituksia. Liian iso ihminen ei voi vaatia ratsukseen estetunnille ponia ja suurin osa meistä kasvaa väistämättä joskus liian isoiksi shetlanninponeilla ratsastamaan. Nämä rajoitukset eivät kuitenkaan ole tehty meidän kiusaksemme vaan hevosystäviemme parhaaksi!

Hyviä hevosteluhetkiä kaikille kokoon katsomatta toivottaa 
Jenni
Tekstissä käytetyt lähteet:



https://www.horsesciencenews.com/horseback-riding/how-much-weight-can-a-horse-carry.php

torstai 6. syyskuuta 2018

Hyvää Suomenhevosen päivää!

Suomenhevosen kantakirja perustettiin 111 vuotta sitten. Minulle suomenhevonen on aina ollut se oikea hevonen. En tiedä miksi, mutta jotain niin ihanaa niissä on. Suomenhevosen päivänä onkin ihana muistella edesmennyttä suomenhevostammaani Maalveeraa. Niin paljon kuin Palluraa rakastankin, Veera tulee aina olemaan se elämäni hevonen.

Joskus kauan, kauan (viitisentoista vuotta) sitten:




2009:







Näissä lempeissä silmissä oli ihan uskomaton määrä viisautta. Miten paljon opinkaan tältä ihanalta hevoselta!

2010:






























Helmikuussa 2012:




Hyvää Suomenhevosen päivää rakkaalle Veeralle, missä ikinä nyt laukkaatkaan <3

Haikein terkuin 
Jenni

tiistai 4. syyskuuta 2018

Pyöri, pyöri!

Viime viikolla ratsastin Palluralla ainoastaan kaksi kertaa. Se liikkui kyllä muuten, torstaina tehtiin talutusharjoituksia ja perjantaina irtohypytettiin. Sunnuntaina menin seuraavan kerran selkään tiistain jälkeen.

 Meidän ratsastus alkaa aina pitkillä alkukäynneillä. Toisinaan talutan, toisinaan menen alkukäynnitkin selästä.






Stella oli ravissa ihan normaali, sellainen "perushyvä". Jostain syystä laukka ei kuitenkaan pyörinyt tällä kertaa ihan niin hyvin kuin normaalisti.





Laukka parani kyllä loppua kohden vähän, mutta sitä ihan parasta laukkaterää ei tällä kertaa tavoitettu. Stellalla on normaalisti hyvä, etenevä ja hyvin pyörivä laukka, ja nyt se vaikutti vähän "kulmikkaalta", ei kuitenkaan nelitahtiselta. Mutta ihan kuin se ei saanut takajalkoja ihan niin hyvin alle, kuin normaalisti.



Mistä tämä johtui, sitä en osaa sanoa. Stella on saattanut jäykistyä syystä tai toisesta. Edellinen päivä sillä oli vapaapäivä, mutta se liikkuu paljon itsenäisestikin pihatossa. 



Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on vielä nuori ja kehittyvä ja kasvava hevonen. Se, että laukka ei yhtenä päivänä pyöri, ei kerro välttämättä mistään, tai sitten se voi kertoa paljostakin. Luonnollisestikin vielä raa'an hevosen laukka on vielä kohtuullisen voimatonta, mutta se kehittyy toki ajan kanssa. Laukannostoissa on kuitenkin tapahtunut jo ihan huimaa kehitystä! Vielä laukka ei nouse ihan samalla askeleella kuin apu tulee, mutta oikein ajoitetuilla avuilla ja hyvällä valmistelulla Stella saa jo jalkansa keräiltyä paljon nopeammin nostoon mukaan.





Eilen Stellalla oli vapaapäivä, mutta tänään menen taas ratsaille. Toivotaan, että laukka pyörisi jo paremmin!

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Palluraterkuin Jenni