maanantai 12. elokuuta 2019

Wuhuu, vihdoin edistystä!! (Vihdoin myös kuvamateriaalia ratsastuksesta)

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet ratsastuksellisesti todella rankkoja, vaikka ollaankin pääasiallisesti työskennelty käynnissä. Mutta on rankkaa, kun pitää vahtia hevosen ihan jokainen askel ja olla valmiina korjaamaan heti, kun sen tasapaino pettää ja se heilahtaa vinoksi. Ja samalla yrittää olla vaikuttamatta yhtään silloin, kun se on suorana, sillä se on palkinto siitä, kun hevonen liikkuu oikein.



Mutta meidän uurastus on kannattanut, ja käynnissä Pallura pysyy jo melko hyvin suorana! Pakko tunnustaa, etten vieläkään välttämättä erota, milloin se on vino, sillä sen vinous ei ole enää mitenkään ilmiselvää. Se ei poikita takapäällään mitenkään radikaalisti (paitsi toisinaan kaarteissa, jos en ole hereillä) vaan vinous on lähinnä sitä, että Palluran oikea kylki painuu hivenen kasaan ja sen myötä takajalat myös heilahtavat hitusen vasemmalle. Tämä tosin aiheuttaa myös satulan oikealle valumista, ja nyt olenkin huomannut, että se on vähentynyt todella paljon. Pallura alkaa siis suoristua!

Mutta ne hetket, kun Pallura on oikeasti suora, erotan kyllä selvästi. Sen liike nimittäin muuttuu silloin paljon! Se myös rentoutuu ihan silminnähden ja hyväksyy tuntuman, ja tulee myös pidemmälle kaulalle, mikä on hyvä! Kuten valmentaja sanoikin, niin kauan kuin se ei ole rehellisesti suora, se ei voi saada takajalkojaan rungon alle. Ja koska Pallura on vielä nuori eikä sillä ole lihaksia koota itseään tai kantaa itseään kovin korkeassa muodossa, matala muoto onkin sille parempi ja matalaan muotoon hakeutuminen kertoo siitä, että se peräänanto on oikeasti rehellinen. Ei vaan nyökätä päätä alas ja unohdeta takajalkoja talliin, vaan lähdetään liikkumaan takaa eteen, takajalat rungon alla, selkä pyöreänä. Itse en oikeastaan ikinä kiinnitä pään asentoon huomiota ratsastaessani, sillä se pää seuraa takajalkoja. Aina. Silloin kun ne takajalat astuvat rungon alle, pääkin asettuu sinne minne pitäisi. Pään asento ei siis ole mikään lähtökohta, vaan työn tulos.



Käynnissä siis sujuu jo kohtuuhyvin, vaikka toki siinäkin joutuu edelleen tekemään korjauksia. Vaikka Pallura alkaa selvästi jo tajuamaan uutta tapaa liikkua,  se on sille tietenkin vaikeaa Valmentaja sanoi meille, että jos ei muuten hevonen pysy suorana, niin sitten mennään käyntiä seuraavaan valmennukseen asti. Mutta koska käynnissä sujuu jo hyvin ja Pallura pysyy suorana, ollaankin otettu sitten jo pätkiä ravia. Ja yleensä, kun siirrytään raviin, suoruus pysyy muutaman askeleen ja katoaa sitten kokonaan :D Ravissa on siis vielä paaaaaaaaljon työtä tehtävänä!

Ravia päästään siis menemään vielä lähinnä pätkiä, sillä jollen saa Palluraa ravissa korjattua suoraksi, siirrän sen aina käyntiin, sillä tarkoitus on nyt katkaista se vinossa liikkumisen kierre ihan top tykkänään. Laukkaaminen kentällä on nyt unohdettu ihan kokonaan siihen asti, että päästään taas valvovan silmän alle.

Palluralla oli harmillisesti kenkä lähes irti viikon verran, enkä uskaltanut sillä kengällä lähteä maastoon, joten laukkailut ovat jääneet nyt kokonaan pois. Kenkä on nyt taas kiinni,ja perjantaina jo päästiinkin käyntimaastoon. Toivottavasti tällä viikolla myös kunnon painatusmaastoon! En uskalla Palluran kanssa vielä lähteä kaksin maastoilemaan, vaikka se onkin osoittautunut melko maastovarmaksi peliksi.

Käynnissä ollaan tehty myös puomiharjoituksia sellaisella välillä, että Pallura joutuu vähän venyttämäänkin käyntiaskeltaan. Toivon mukaan tämä kehittäisi pidemmällä aikavälillä vähän lisää voimaa sinne takapäähän.



 Sit kun vielä jäis energiaa tehdä tolle omalle ihan järkyttävälle etukenokönötykselle?

maanantai 5. elokuuta 2019

Testissä Passier Blu koulusatulavyö

Tämä EI ole kaupallinen yhteistyö. Vyö on ostettu Satula.comista omilla rahoilla 129 euron hintaan (plus toimituskulut 7,50).

Passier Blu koulusatulavyö lupailee pitää satulan paikoillaan sekä jättää tilaa kainaloille. Uuden satulan myötä meillä ei enää ole satulan paikallaanpysymisongelmia, mutta halusin Palluralle vyön, joka antaisi tilaa sen kainaloille. Palluralla on nimittäin suuret lavat ja halusinkin vyön, joka mahdollistaisi mahdollisimman ison lavan liikkeen eikä ottaisi kainaloon kiinni.

Passier Blu oli huomattavasti edullisemmassa hintaluokassa kuin Amerigon koulusatulavyöt, joten päädyin siihen. Passier on lisäksi nahkaa, joka miellyttää minua satulavyömateriaalina. Vyön nahka on myös oikein laadukasta.

Ensimmäisen käyttökerran perusteella Passier Blu ei vakuuttanut. Satula valui ihan huolella eteenpäin, ja tätä ongelmaa ei ole ollut uuden satulan kanssa edes lampaankarvavyöllä! Mutta jälkeenpäin huomasin, että olinkin satulaa muokatessani nostanut takimmaisia vastinhihnoja sentillä ylöspäin (kyllä, Batesissa on tällainenkin mahdollisuus). Mietin, voiko sillä olla näin radikaali vaikutus ja siirsin hihnat takaisin. Seuraavana päivänä uusi testi ja halleluja, satula pysyi paikallaan!


Olin arponut ennen ostoa 65-senttisen ja 70-senttisen vyön välillä. Päädyin 70-senttiseen ja se vaikuttaisi ihan hyvältä valinnalta. Oleellista tämän vyön kanssa on se, että vyön ohuimmat kohdat tulevat kainaloiden kohdalle ja että vyön saa samoihin vastinhihnojen reikiin molemmilta puolilta, jolloin mahalaatta on keskellä.

Totta puhuen en huomaa mitään eroa Palluran liikkeissä tällä vyöllä verrattuna sillä aikaisemmin olleeseen nahkavyöhön tai lampaankarvavyöhön. Satulakin olisi pysynyt vanhoilla vöillä paikallaan vallan hyvin. Pallura ei myöskään protestoinut vanhoja vöitä millään lailla. Mutta se ei kuitenkaan liiku myöskään huonommin tämän kanssa, joten tämä jää meille käyttöön. Faktaa on kuitenkin se, että tämän kanssa on vähemmän tavaraa kainalon kohdalla rajoittamassa liikettä kuin paksumpien vöiden kanssa.

Hevosille, joiden satula liukuu eteen,  lähtisin ennemmin etsimään satulaa, jossa ensimmäinen vastinhihna alkaa etukaaren pään kohdalta, kuin odottaisin maata mullistavaa apua tältä vyöltä. Palluran kanssa olen myös huomannut sen, että kun satula ei syystä tai toisesta istu, se valuu eteen. Kun satula on sopiva, se pysyy paikallaan, vaikka vyötä ei kiristäisikään niin kireälle, että soi. Etukaaren päästä alkava vastinhihna edesauttaa paikallaanpysymistä kuitenkin esimerkiksi siinä tapauksessa, että iso maha työntää satulaa eteenpäin.


Passier Blu satulavyö
Vyö antaa tilaa hyvin etujalan liikkeille kainaloiden kohdalta. Onneksi en ostanut lyhyempää vyötä, sillä sen kanssa vyön mutoilu olisi todennäköisesti osunut väärään kohtaan.

Summa summarum: Ihan kelpo vyö hevoselle, jolla on suuri liike! Mitään negatiivista en osaa vyöstä sanoa, mutta varmaan tämänkin kohdalla pätee sama sääntö kuin kaikkien muidenkin varusteiden: mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle ja toisin päin!

torstai 1. elokuuta 2019

Heinäkuun Pallurointimenot

Ehdin jo toivoa, että heinäkuu olisi kesäkuuta halvempi, kun ei tarvinut investoida enää uuteen satulaan. Väärässä olin!

Heinäkuun 2019 Pallurointimenot:

Tallivuokra 340 e
Rypsirouhe 17,58 e
Riimunnaru, naulakko varustekkaappiin ja LeMieux kouluhuopa 42,45 e
Kirppisostot 7 e
Kapeampi kaari satulaan 20 e
Passier Blu koulusatulavyö 136,40 e
Uudet suojat ja pehmoriimu 35,08 e
Suitset, toppauspalat ja kaari satulaan 124,75 e
Ratsuttaja ja valmennus 80 e
Porkkanaa ja näkkäriä 3,03 e
Greenline 19,40 e
Kuppikakku-sadeloimi 40 e

Yhteensä 865,69 e

Tulot ylimääräisten varusteiden myynnistä 48 e

Yhteensä -817,69 e

Onnistuin siis jäämään miinukselle vielä enemmän kuin kesäkuussa, jolloin ostin uuden satulan!

Ihan liikaa on kulut heinäkuussa kyllä rahaa tarpeettomiin varusteostoksiin. Tarpeellistakin olen ostanut, kuten uuden satulavyön, ja välttämätöntä, kuten kaaren ja toppauspalat satulaan. Mutta sitten on kaikkea turhaa, kuten satulahuopia, riimuja, uudet suojat...




Onneksi edes toinen huopa ja riimu olivat kirpparilta. Uudet suojatkaan eivät olisi olleet välttämättömät, mutta kun ne olivat niin ihanat ja niissä oli blingiä! Ja LeMieux kouluhuovan sain sairaan halvalla... Huoh.

Täytyy sanoa, että tämä kulujen ylös kirjaaminen on erittäin opettavaista, sillä nyt huomaan, että olen käyttänyt heinäkuussa lähes sataviisikymppiä tarpeettomiin varusteisiin. Hyi mitä kerskakulutusta! Positiivista on toki se, että myin myös jotain pois.

Uudet ihanat blingisuojat.

Kuppikakkuloimi oli "pakko saada" facebook-kirppikseltä vaikka sitä ei varmaan ikinä raaski käyttää...

No, ei muuta kuin petraamaan tästä elokuulle! Onhan jo sentään ensimmäinen päivä, enkä ole tuhlannut vielä kuin tallivuokran verran...

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Valmennuksessa vihdoin!

Vihdoin päästiin viime viikolla valvovan silmän alle, ja se tuli kyllä tarpeeseen! Helteistä johtuen en ole jaksanut paljon koneella istua, joten siksi tämä teksti tulee vähän jälkijunassa. Pahoittelen myös kuvamateriaalien puutetta valmennuksista, sillä minulla ei ollut ketään kuvaamassa.



Keskiviikkona Palluralla kävi ratsuttaja. Edellisestä kerrasta on jo useampi kuukausi johtuen Palluran sairastamisesta. Olin jo kuvitellut, että Pallura on suoristunut paljon, sillä ihan totta puhuen, se tuntuu omasta mielestäni siltä. Ratsuttajan tuomio oli karu: edistystä on jo tapahtunut, mutta Pallura on edelleen vino. Ei enää niin radikaalisti, mutta se haluaa edelleen kummassakin kierroksessa heittää takapuolensa oikealle. Kun se liikkuu vinossa, se ei voi rehellisesti liikkua takaosa alla selän läpi. Iso ongelma siis, ja pakko korjata.

Ongelma onkin se, että Pallura on saanut näin kauan liikkua vinona, ja korjaaminen ei ole helppoa. Pallura on ikään kuin omaksunut väärän tavan liikkua ja sen lihakset ovat kehittyneet tukemaan tätä tapaa. Siksi nyt, kun sen lihaksisto on vielä suhteellisen kehittymätön, on korkea aika katkaista tämä väärä tapa ja opettaa uusi, jotta lihaksisto kehittyisi tukemaan Palluran tapaa liikkua oikein.

Ratsuttaja aloitti korjaamisen käynnissä, ja kun Pallura ihan rehellisesti suoristui, ero oli ihan silminnähtävä: takajalat alkoivat astua syvemmälle rungon alle, kaula piteni ja selkä nousi. Ravissa sama homma, ja erittäin positiivista oli se, että vaikka alkuun oli selvästi Palluralle vaikeaa ja se turhautui, se antoi lopulta korjata hienosti ja suoristui hyvin. Ongelmana on se, ettei se jaksa ylläpitää tätä uutta tapaa liikkua kuin muutaman metrin, ja sitten pitää jo korjata uudestaan.


Ratsuttajan jälkeen pääsin kokeilemaan muutaman minuutin itsekin, että miltä se tuntuu silloin, kun Pallura on oikeasti suorana. Ja sitten onneksi ratsuttaja sanoi, että hänelle oli tullut perjantaille yksi peruutusaika, joten pääsisin silloin tunnille. Huippua!

Huippua se olikin, vaikka aivan sairaan vaikeaa. Pitää olla koko ajan hereillä, valmiina tekemään heti korjaus, kun Palluran tasapaino horjahtaa. Pallura lähtee mielellään myös kipittämään kovempaa, kun homma menee vaikeaksi. Isoin ongelma tässä olikin ehkä oma reaktionopeuteni: siinä vaiheessa, kun tieto, ettei pidäte mennyt läpi, tavoitti aivoni, Pallura oli päässyt jo kipittämään useamman askeleen. Kun takapuoli heilahti oikealle, Pallura ehti taas ottaa useamman askeleen, ennen kuin sain korjattua oikealla pohkeella takapuolen takaisin suoraan.

Mutta ne muutamat askeleet, kun Pallura oikeasti suoristuu ja liikkuu läpi selän, antavat todellakin toivoa paremmasta huomisesta! Palluralla on oikeasti hieno ja laadukas liike, nyt täytyisi enää vaan opetella ratsastamaan se sieltä esille!

Harmillisesti meidän ratsuttaja-valmentaja käy Oulusta asti täällä Kanta-Hämeessä, eikä siksi käy kauhean usein. Niinpä taas täytyy selvitä kuukausi ilman hänen apuaan. Neuvoksi hän antoi, että jollei Pallura muuten pysy suorana, niin se on sitten käyntimenoa seuraava kuukausi :D Toivotaan kuitenkin, että päästäisiin vähän muutakin tekemään. Mutta laukat jätän todennäköisesti maastoon tässä kuukauden aikana ja keskityn ihan tosissani siihen, että se väärä liikkumistapa katkeaisi nyt!

Jotain positiivistakin oli sentään: Palluran uusi satula kuulemma istuu sille hyvin :D Ensi kerralla yritän kyllä saada jonkun kuvaamaan valmennuksia, ihan vaan senkin takia, että opin videoita jälkikäteen katsomalla myös itse vielä lisää.

Aurinkoista (joskin vähän viileämpää) alkanutta viikkoa kaikille!




maanantai 22. heinäkuuta 2019

Missä mennään ratsastuksellisesti Palluran kanssa?

Palluran terveysongelmien sekä epäsopivan satulan vuoksi meidän kouluratsukon ura otti takapakkia. Tai no, en tiedä voiko puhua takapakista, sillä ei me nyt varsinaisesti olla kehityksessä taaksepäin menty, muttei juuri eteenpäinkään.

Em. syistä ratsastustaukoa tuli muutama kuukausi, ja vaikka Pallura onnistuikin suurin piirtein säilyttämään ne vähät lihakset, mitä sillä oli, ei se ole saanut uusia eikä sen kunto ole kohonnut juurikaan. Ihan nollasta ei olla aloitettu, muttei paljon nollaa edempää myöskään.

Ratsailla kuvissa pikkusiskoni.

Nyt kun ollaan päästy ratsastamaan, ollaan menty aika lailla back to basics, eli keskityn siihen, että Pallura pysyy ratsastaessa suorana. Tehdään paljon väistöjä ja sen verran ollaan sentään edistytty, että käynnin lisäksi tehdään pohkeenväistöä jo ravissakin. Avotaivutusta tehdään myös paljon, mutta sitä vain käynnissä. Nämä harjoitukset siis suoristavat Palluraa ja lisäksi käyntiväistöjen ja -taivutusten tarkoituksena on saada Pallura myös kuuntelemaan ja odottamaan ratsastajaa. Ratsastaja määrittää tahdin, ei Pallura. Tämä on Palluralle toisinaan vaikeaa ja se on se tilanne, jossa se toisinaan vastustaa kuolainta. Tätä tapahtuu vain käynnissä, ei koskaan ravissa. Palluran vastustellessa pidätettä koitan päästä vain tekemään pidätteet mahdollisimman hellällä kädellä ja myös istunnalla. Aina sen reagoidessa oikein kehun sitä kovasti. Kun se saa kehuja oikealla hetkellä ja ymmärtää, mistä kehu tuli, se ei turhaudu eikä kuppi mene nurin.

Pyrin pitämään ratsastuksen Palluralle mahdollisimman mukavana. Se on hevonen, joka tekee hyvällä asenteella töitä ja jos se ei jotain halua tehdä, siihen on joku syy. Jos laukka ei nouse, sitä ei nosteta väkisin vaan tsekataan satula. Kun satula on kunnossa, Pallurahan ei muuta tekisikään kun nostaisi laukkaa!
 
Laukassa me ei olla kauheasti viime aikoina edistytty. Johtuen tosin varmaan paljon siitä, että ei päästy laukkaamaan ennen kuin löytyi sopiva satula. Laukatessa keskitytään myös lähinnä suoruuteen ja siihen, että laukassa olisi jonkinlainen tahti myös. Palluran laukka on vielä melko voimatonta, joten toisinaan se kompensoi voiman puutetta vauhdilla. Uskon kuitenkin että tähän auttaa aika ja laukkaaminen. Kun voimaa on enemmän, jaksaa Pallura kantaa itsensä paremmin.

Pyrin koko ajan löytämään Palluralle myös varusteita, jotka olisivat mahdollisimman hevosystävällisiä. Tilasin viime viikolla satulavyön, jonka pitäisi jättää hyvin kainaloille tilaa. Vaikka Pallura ei olekaan ilmaissut nykyisen vyön olevan tukala eivätkä sen kainalot aukea nykyisistä vöistä, arvelen kuitenkin, että kainaloille tilaa jättävä vyö olisi mukava isolapaiselle hevoselle. Mutta se jää nähtäväksi kun vyö saapuu!

Siirtymisiä teemme myöskin paljon, niin käynti-ravi-siirtymisiä kuin sitten myös siirtymisiä käynnin ja ravin sisällä. Siirtymisillä saa hyvin Palluraa kuulolle ja myös takaosaa alle ja selkää aktivoitumaan.

Keskiviikkona onkin ohjelmassa taas ratsutusta/valmennusta pitkästä aikaa! Edellinen kunnon kerta on ollut helmikuussa, joten jo oli aikakin. Siitä seuraa raporttia loppuviikosta!

Ihanaa helleviikkoa kaikille! Ps. Kannattaa katsoa vinkit helteisiin hevosen kanssa tästä!

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Maastossa: Ekat kohtaamiset autojen kanssa ja ekat pukit!

Eilen oltiin taas maastoilemassa Palluran bestiksen Necun ja Necun omistajan kanssa. En ole aikaisemmin osannut sanoa Palluran liikennevarmuudesta mitään, mutta nyt tuli ensimmäistä kertaa ikinä kohdattua kaksi autoa. Molempien kuskit olivat fiksuja ja hidastivat, ja kuten ounastelinkin, Pallura ei pelännyt autoja lainkaan. Olimme kuitenkin ensimmäistä autoa kohdatessa kapealla tiellä ja jouduimme väistämään sivuun, ja se pysähtyminen ja PAIKALLAAN SEISOMINEN on Palluralle pahinta. Ihme ja kumma kyllä se jaksoi odottaa nätisti, että auto meni ohi.
Toista autoa kohdatessa odotimme pääsevämme ylittämään tien, joten jäätiin tietysti reunaan odottelemaan. Tämä oli takaisintulomatkalla, joten Palluralla painoi jo jalka sen verran, että se tyytyi odottamaan kiltisti paikallaan.

Tämä oli meidän kolmas kerta uuden kodin maastoissa ja nyt oli eka kerta, kun otettiin kunnon maastolaukat. Uuden kodin maastot ovat aika huikeat ja laukkaamaan pääsee ihan kilometrikaupalla. On mahtavaa, että voi vain antaa hevosen painaa, eikä tarvitse heti hidastaa, kun on saanut sen laukkaan! Alkumatkasta Pallura laukkasi hyvin, tosin vauhtia oli sen verran, että oli pakko hidastaa kun alkoi pelottaa, että se menee nurin. Pallura kun on tottunut laukkaamaan vaan sileällä kentällä ja maastossa pohja ei ole ihan tasainen.

Takaisin päin laukatessa Pallura olikin jo sitten sen verran väsynyt, että laukassa tuli muutama tahtirikko ja koska Pallura on Pallura, se ärsytti sitä suuresti ja se pukitti. Näin kävi kaikkiaan kolme kertaa, mutta onneksi Palluran maastopukit ovat aika nössöpukkeja ja pysyin helposti selässä. Ilmeisesti vauhtia oli sen verran, että Pallura ei saanut kunnolla selkää mukaan pukkeihin :D Tarhassa ja laitumella sen pukit nimittäin ovat sitä luokkaa, että hirvittää katsellakin ja tiedän, ettei olisi mitään jakoa minulla pysyä selässä niissä pukeissa.


 Pallura ja uusi bestis Neccu.

Kaiken lisäksi nähtiin vielä peurakin! Kumpikaan hevosista ei onneksi säikähtänyt. Kaiken kaikkiaan oli siis todella onnistunut maastoreissu! Ja ihan hyvin Pallura jaksoi tunnin lenkin, jossa oli vielä pitkä laukkapätkäkin mukana, vaikka Palluran kunto ei vielä päätä huimaakaan. Tänään Pallura saakin vapailla, koska luulen, että sillä vähän jalka painaa...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Massankasvatuskuurilla: Mitä Pallura syö?

Tuossa aikaisemmin kirjoittelinkin, kuinka Pallura on laihtunut laitumella, kun jätin siltä väkirehut pois siinä luulossa, että se alkaisi vihreälle päästessään paisua kuin pullataikina. Väärässä olin, ja parin viikon kuluttua havahduin siihen, että Pallura oli hoikistunut melko lailla.

Nyt Pallura on saanut taas pari viikkoa väkirehuja ja on pyöristynyt ihan mukavasti! Läskiä se ei tarvitse enää enempää, mutta lihaksia se tarvitsisi, ja paljon. Vaikka niitä ei saakaan pussista, vaan ne tulevat liikunnan myötä, ei niitä lihaksia tule, jollei ole mistä niitä rakentaa. Niinpä Pallura saa edelleen syödä proteiinipitoista väkirehuannostaan.



Mitä Pallura sitten syö? Tällä hetkellä sen ruokinta koostuu vapaan laidunruohon ja kuivaheinän lisäksi seuraavista:

0,5 litraa Greenlinea
2 dl rouhittua hampunsiementä
3 dl Rypsi-Kronoa
15-30 ml Pan-suola
1 dl Racing Mineral Plus
sinkki

Hampunsiementä Pallura syö, koska siinä on hyvä aminohappokoostumus hevosta ajatellen ja se sisältää tärkeitä omega-rasvahappoja. Hampusta Pallura saa proteiinia, mutta se myös vaikuttaa positiivisesti sen karvan, kavioiden ja jouhien kuntoon.

Rypsi-Kronon funktiona on toimia varsinaisena proteiinilisänä, mutta valitettavasti Pallura ei tykkää sen mausta. Sen vuoksi se saa myös Greenlinea, josta Pallura tykkää kuin hullu puurosta ja joka peittää mukavasti Rypsi-Kronon maun. Greenlinehan on sinimailasta, joka on myös kohtuullisen proteiinipitoista, vaikkakin häviää kyllä rypsille Greenlinen proteiinipitoisuuden ollessa 14 % luokkaa ja rypsin erästä vaihdellen 35-40 %.
 Greenline.

Rypsi-Krono.

Kesällä Pallura saa Pan-suolaa joka päivä (Pan-versiota siksi, että se sisältää natriumkloridia, kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia - siis samoja aineita, mitä elektrolyyttivalmisteet). Suolan määrä vaihtelee sen mukaan, paljonko Pallura on hikoillut. Sinkki menee kuuriluonteisesti eli sitä en syötä koko ajan.

Koska laidunruohosta ei luonnollisestikaan ole analyysia, nyt mennään ruokinnassa pitkältä sen perusteella, miltä Pallura näyttää. Nyt se on hyvässä lihavuuskunnossa ja karva kiiltää. Jos se alkaa lihoa tai laihtua, muutetaan taas jotain.

 Ratsailla kuvassa pikkusiskoni.

Nyt ei sitten muuta kuin monipuolista liikuntaa sekä sopivassa suhteessa myös lepoa, niin saadaan Pallurasta kunnon muskelimimmi!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!