torstai 20. helmikuuta 2020

Blessed be the korvahuppu

En tiedä teistä muista, mutta ainakin meilläpäin on ollut todella kovia puuskittaisia tuulia paljon viime aikoina. Juuri viime viikonloppuna myrskysi kivasti, ja uusi myrsky on jo viikonloppuna tulossa. Tämä on tehnyt ratsastamisesta mukavan haastavaa, Pallura kun tuppaa tuulisella kelillä olemaan toisinaan säpsy. Ja vaikkei se säpsyisikään hirveämmin, se ei ainakaan ole rento.

Niinpä laitoin sille tilaukseen Equus Carelta LeMieuxin äänieristetyn korvahupun. Palluran pää on kokoa X-full, eivätkä sen korvatkaan ihan pienimmästä päästä ole, joten hupun suhteen ei ihan hirveästi ole vaihtoehtoja.


Huppu on Palluralle oikein hyvän kokoinen kyllä, mutta siinä ei ole mitään kiinnityksiä. Mukana tuli pätkä lankaa, jolla hupun voi ilmeisesti sitten solmia halutessaan johonkin (mihin?)


En tiennyt myöskään että mitä pitää tehdä otsatukalle hupun alla. Onneksi Instagramissa valistettiin, että se kannattaisi letittää.

Ensimmäisellä kerralla kokeiltiin huppua siis ihan vain laittamalla se suitsien alle. Pysyi alkuun hyvin päässä, otettiin käyntiä ja ravia. Oli edelleen kova puuskittainen tuuli, mutta Pallura oli aivan rento. Siis ihan täysin rento. Se oli mahtavaa!

Loppuvaiheessa Pallura sitten ravisti päätään ja huppu irtosi toisesta korvasta. Ei muuta kuin alas korjaamaan tilanne.

Seuraavana päivänä virittelin sitten huppuun tällaiset yksinkertaiset narut (ohje jälleen Instagramista), joilla saisin sen suitsiin kiinni:
Alkuun huppu pysyikin taas hyvin, mentiin käyntiä ja ravia ja Pallura liikkui todella hyvin ja oli ihan rento. Ihanaa! En kuitenkaan uskaltanut laukata, sillä pelotti että huppu taas putoaa ja vie tällä kertaa suitsetkin mennessään.

No niinhän siinä sitten loppukäyntien aikana kävikin. Pallura ravisti päätään, huppu irtosi vieden myös suitset mukanaan. Tajusin siinä että nyt on ehkä kaksi sekuntia aikaa ehtiä selästä alas ja saada suitset takaisin päähän ennen kuin heppa ottaa ritolat. Ehdin onneksi ajoissa, Pallura oli sen verran rauhallisessa mielentilassa että se antoi ihan zenisti laittaa suitset takaisin päähän ja sitten jatkettiinkin loppukäyntejä maastakäsin. Meillähän ei ole siis turparemmiä käytössä, joten varmaan sekin edesauttoi tätä suitsien tippumista.

Vielä siis pitäisi kehitellä jokin letti, jolla saisi suitset harjaan kiinni :D Sitten alkaisi ehkä pysymään vermeet päässä ja pakka kasassa. Onneksi tuo suitsien irtoaminen tapahtui kentällä eikä esimerkiksi maastossa...

En normaalisti ole lainkaan sitä mieltä, että kun taidot loppuu, niin otetaan lisävarusteita käyttöön. Mutta kyllä tämä huppu vaan on ihan mahtava varuste! Pallura on sen kanssa niin rento, että harmittaa ainoastaan, etten ole hommannut huppua aikaisemmin. Jokapäiväiseen käyttöön se ei meillä jää, mutta tuulisina päivinä laitetaan se kyllä päähän. Hommasin mustan hupun siksi, että käsittääkseni näitä saa nykyään käyttää myös koulukisoissa (korjatkaa jos olen väärässä!) ja musta oli siksi hyvä, neutraali värivalinta. Jos me joskus siis päästään koulukisoihin asti!

Korvahuppu on kyllä ihan huippujuttu.

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Ja kuka väitti, että käyntitunnit ovat tylsiä?

Meillä oli torstaina Palluran kanssa piiiiiiiiiitkästä aikaa valmennus. Olin rohkeasti päättänyt, että se pidetään Palluran kotitallin ulkokentällä, sillä totesin että koska Pallura ei vieläkään ole mahoineen sataprosenttisesti kunnossa, en viitsi lähteä kuskaamaan sitä maneesille. No, koska Etelä-Suomen talvi on ollut mitä on, kenttähän oli melko kamalassa kunnossa. Onneksi kuitenkin sen verran tasainen, että käyntityöskentelyä pystyi tekemään.

Pahoittelen, ettei valmennuksesta ole kuvia, mutta minulla ei ollut kuvaajaa mukana, ja valmennus oli pimeän aikaan ulkokentällä, joten tuskin kuvat olisivat laadultaan kummoisia olleetkaan. Teen tämän postauksen kuitenkin siksi, että on itselleni tärkeä kirjoittaa asiat muistiin, jotta saan tunnista irti paljon vielä jälkikäteenkin!

Eipä menneet valmennusrahat hukkaan, vaikka vain käyntiä mentiinkin! Lemströmin Suski tuli meitä käynnissä opettamaan ja kyllähän me opittiinkin. Tällä kertaa keskityttiin käteeni ja sen paikallapysymiseen sekä Palluran takaosan työskentelyyn. Kuinka ollakaan, nehän ovat kaksi ihan täysin toisistaan riippuvaista asiaa!

Valitettavasti minulla on tapana heittää ohja ja tuntuma pois silloin, kun luulen pidätteen jälkeen myötääväni. Mutta enhän minä tee pidätettäkään vetämällä ohjaa kymmenen senttiä taaksepäin, joten miksi ihmeessä myötäisin sitten työntämällä ohjaa noin paljon eteenpäin?

Tarkoitus olisi siis saada se ohja pysymään paikallaan ja tehdä ne pidätteet ja myötäykset siinä paikallaan. Pidätteeksihän riittää yleensä sormien liikuttaminen istunnalla pidättämisen lisäksi. Kun heitän tuntuman pois, Pallura putoaa usein kuolaimen taakse ja sitä myötä myös pohkeen taakse. Kun taas pidän ohjan kädessä, sillä on mahdollisuus liikkua tuntumaa kohti ja saada se takaosa työskentelemään kunnolla.

Keskityttiin siis siihen, että se käsi pysyisi paikallaan myötäämisestä ja pidättämisestä huolimatta, että olisi tasainen tuntuma. Ja sitten myös siihen, että Pallura reagoisi pohkeeseen heti. Minun pitää olla pohkeeni kanssa nopeampi, jos Pallura putoaa kuolaimen taakse, asia pitää heti korjata pohkeella. Vauhtia ei kuitenkaan haluta lisää, vaan takaosan työntöä. Perusasioiden äärellä siis ollaan jälleen!



 Kuva viime syksyltä.

Tehtiin pohkeenväistöjä, joissa ongelmana vasenta pohjetta oikealle väistämisessä on se, että Pallura haluaisi kovasti vaan lähteä kaatumaan oikealle, kun heikomman vasemman takajalan pitäisi ihan oikeasti ponnistaa. Koska se on vaikeaa, Pallura haluaisi korjata ongelman kaatumalla vauhdilla oikealle. Tätä lähdettiin ratkomaan siten, että väistöä pyydettiin vain muutama askel sivulle, jonka jälkeen ratsastettiin heti suoraan, sitten taas muutama askel. Näin Pallura ei päässytkään kaatumaan oikealle vaan joutui tekemään hallitun väistön.

Tehtiin myös takaosakäännöksiä, joiden tarkoituksena oli aktivoida sitä takaosaa, saada se oikeasti alle. Tässä tuli isoksi ongelmaksi käteni. Jos onnistuin keskittymään käteeni, että se pysyi paikallaan, en kyennytkään keskittymään juuri muihin apuihin :D Vaatii siis vielä paljon lisää treeniä.

Tehtiin myös käynnin sisällä siirtymisiä, että saataisiin minua nopeammaksi apujeni kanssa ja Palluraa reagoimaan niihin nopeammin. Minun reaktionopeuteni on kuitenkin suurempi ongelma kuin Palluran!

Näitä juttuja sitten jatkossa treenataan kotiläksyinä - ainoa vaan, että näyttää taas siltä, että satulamme on käynyt epäsopivaksi. Saa nähdä, saako sitä muokattua sopivaksi vai onko edessä taas satulakaupoille lähtö... Huoh!

Ps. Muistathan että Pallurablogia voi vielä sunnuntaihin asti äänestää Vuoden parhaaksi hevosblogiksi täällä!

maanantai 10. helmikuuta 2020

Somegaalan äänestys on alkanut!

Pallurablogi on tänä vuonna ehdolla Somegaalassa Vuoden Paras Hevosblogi -kategoriassa.
Mikäli Pallurablogi todellakin mielestäsi on paras hevosblogi, käy antamassa äänesi! Jos se on mielestäsi joku muu, käy antamassa äänesi sille! Äänestämään pääset täältä:
https://www.playsson.net/somegaala-2020-aanestys/

Tarjolla on myös muitakin kategorioita, joissa voit äänestää suosikkiasi. Todella mahtavia tyyppejä on tänä vuonna ehdolla :) Ehdokkaisiin voit tutustua täällä:
https://www.playsson.net/somegaala-2020-ehdokkaat/

Palluran kanssa olemme tosi onnellisia ja kiitollisia jokaisesta äänestä :) Somegaalan parhaat palkitaan 29.2. GoExpo Horse -messuilla. Minut näkee myös siellä, tervetuloa nykäisemään hihasta :)

lauantai 8. helmikuuta 2020

Palluran säikkyminen, ja mikä siihen auttoi?

Pallurasta tuli todella säikky tuossa jokin aika sitten. Se alkoi säpsyessään ottaa kunnon lähtöjä myös kentällä, missä se ei normaalisti pelännyt juuri mitään. Se on ollut selvästikin myös "uhmaiässä" muutenkin, eli testannut rajojaan paljon maastakäsinkin, esimerkiksi kokeilemalla että kumpi taluttaa kumpaa. Niinpä ensin ajattelin, että säpsyminen liittyy jotenkin tähän. Palluralle on tullut lisää lihasta ja lisää voimaa, ja se ehkä alkaa vähän tiedostaa omaa kokoaan. Ja sen, että jossei se halua, niin ei välttämättä tarvitse. Ajattelin myös, että säpsyminen saattaa liittyä siihen, että kentän pohja on ollut koko "talven" vähintäänkin "mielenkiintoinen", ja ne kerrat, kun siinä on voinut kunnolla liikuttaa, on laskettavissa yhden käden sormilla. Ajattelin, että ehkäpä Palluralla vaan on ihan hirveä määrä pöllöenergiaa.

(Kuva on vanha, ja meno on ollut vieläkin hurjempaa...)

No tässähän mentiin heti metsään. Pallura ei ole koskaan ollut senluonteinen hevonen, että se ratsain testaisi ratsastajaa. Toki se saattaa joskus protestoida liian isoja apuja tai jos siltä pyydetään jotain mikä on sen mielestä vaikeaa. Mutta ikinä se ei ole ollut sellainen hevonen, joka protestoisi kunnolla hyppimällä pystyyn ja pukittamalla. Joku siis mättäsi, mutta mikä?

Koska meilläpäin ei ole paljoa lunta tänä talvena näkynyt, päätin varmuuden vuoksi syöttää Palluralle psyllium-kuurin. Koko kylästä oli sattuneesta syystä psylliuminsiemenet loppu, joten päädyin ostamaan kuorijauhetta. Ja kuinka sitten kävikään: kaksi päivää kuurin aloittamisen jälkeen minulla oli käsissäni kiukkuinen hevonen, jonka mahaan ei saanut koskea. Laskin heti yhteen yksi plus yksi ja tein vielä hanskatestin Palluran lantapalleroille.
Hiekkaahan siellä! Hiekkatestistä tietämättömille tiedoksi, että siinä siis otetaan muutama lantapallero ja laitetaan ne kumihanskaan, johon lisätään vettä. Sitten odotellaan parikymmentä minuuttia - puolisen tuntia, ja mahdollinen hiekka valuu muuta lantaa painavampana kumihanskan sormiin.

Hiekkatesti EI kerro sitä, onko hevosen suolistossa hiekkaa eikä sitä, kuinka paljon sitä on. Se kertoo ainoastaan sen, että hiekkaa tulee lannan mukana ulos. Hiekkaa saattaa olla mahassa isokin kertymä ilman, että sitä kulkeutuu lannan mukana ulos, tai sitten sitä ei välttämättä ole kertynyt suolistoon lainkaan, vaan kaikki tulee lannassa ulos. Ainoa keino varmistua hiekasta ja sen määrästä on hiekkaröntgen.

Kun hiekkatesti kuitenkin tehdään psylliumkuurin aikana, se kertoo, tuleeko hiekkaa psylliumin mukana ulos vai ei. Ja Palluralla näytti tulevan, ei paljon, mutta jonkun verran kuitenkin. Psylliumkuuri kesti viisi päivää ja sen jälkeen Pallura olikin kuin toinen hevonen.

Ei enää turhanpäiväistä säikkyilyä, ei enää äkkilähtöjä pukkilaukkaan kentällä! Ei enää Palluraa, joka ei uskaltanut mennä kentän toiseen päätyyn.

Kuulostaa uskomattomalta, että pienellä psylliumkuurilla oli noin iso vaikutus, mutta oikeastaan se on melko loogista: saaliseläimenä hevosesta tulee säikky, mikäli sillä on kipuja tai se kokee muuten olevansa heikkokykyisempi pakenemaan kuin normaalisti. Todennäköisesti hiekka siis on aiheuttanut Palluralle joko kipua tai muuten vaan epämiellyttäviä tuntemuksia suolistossa.

Edelleen Pallura saattaa maastossa olla säpsy, ja kentälläkin, jos sillä on paljon energiaa tai tuulee kovasti. Mutta nuo isot ylireagoinnit kentällä ovat jääneet pois ja siitä tämä tätiratsastaja on erittäin iloinen!

Mitäpä tästä taasen opimme: älä ajattele, että hevonen vaan testaa, jos sen käytös muuttuu radikaalisti. Todennäköisesti sille on joku syy.




torstai 6. helmikuuta 2020

Pallurablogi ehdolla Vuoden parhaaksi hevosblogiksi Somegaalassa!

Se tulee taas! Somegaala, josta hevostalli.nettiläiset saavat puheenaiheita viikkokausiksi. Kuka ei ansaitsisi olla ehdolla, kenen taas olisi pitänyt olla ehdolla ja kuinka ihan väärä tyyppi voitti taas ja jollain oli vääränväristä kynsilakkaa gaalassa.

On aika kaivaa juhlakolttu esiin ja suunnata Somegaalaan 29.2. Pallurablogi on nimittäin ehdolla vuoden parhaaksi hevosblogiksi!

En tiedä yhtään, miksi olen saanut kunnian olla ehdolla tässä kategoriassa. Tässä on nimittäin ehdolla sen verran kovia blogeja, että pelkästään ehdolla oleminen on iso kunnia. Varsinkin näin "tuoreelle" blogille kuin Pallurablogi. On hassua olla ehdolla samassa kategoriassa kuin oma blogi-idolini Muuliprojekti! Ilmeisesti kuitenkin joku (kaverini Elina?) on minua ehdottanut ko. kategoriaan. Kiitos siitä ehdottaneelle/ehdottaneille!

Muihin ehdokkaisiin ja myös muihin kategorioihin voit tutustua täällä:
https://www.playsson.net/somegaala-2020-ehdokkaat/

Äänestys alkaa maanantaina 10.2.!



lauantai 1. helmikuuta 2020

Tammikuun Pallurointimenot

Nyt on pakko sanoa, että olen ylpeä itsestäni! Olen jotenkin saanut katkaistua sen kaiken turhan ostelemisen kierteen, ja kukkaron lisäksi kiittää myös luonto.

Tammikuun Pallurointimenot:

Tallivuokra 340 e
Greenline ja pellavainen 44,30 e
Hokkeja 4,80
Psyllium 94,80 e

Yhteensä: 483,90

Tulot: fullneck fleecen myynti 24,10 e

Yhteensä -459,80 e

Tammikuussa selvittiin siis alle viidensadan, mikä on mahtavaa. Kengitys osui joulukuulle ja Pallura onnistui pitämään tammikuun ajan kaikki kenkänsä, joten ei tullut kengityskuluja. Valmennuksiin ei päästy (mikä on kyllä inhaa) sairastamisen takia, joten niistäkään ei tullut kuluja. Ensi viikolle varasin kuitenkin valmennuksen, joten niistä onneksi tulee helmikuulle miinusmerkintä!

Psylliumin kanssa olin idiootti ja ostin Puuilosta 900 gramman purkin kuorijauhetta, kun kokonaiset siemenet olivat koko kylästä loppu. Katselin paketista, että tuo purkki riittäisi kuukaudeksi (niin pitkään ei tosin kannata putkeen syöttää), mutta Facebookin ryhmästä Hiekkaa syövät hevoset ja suoliston ongelmat luin, että tuo purkin syöttömäärä on hiekan poiston kannalta ihan turha, klinikan ohjeen mukainen annos on nelinkertainen. Sillä annostuksella purkki olisi riittänyt alle viisi päivää, joten jouduin hakemaan vielä toisenkin pönikän. Tällä kertaa ostin kolme kiloa, mikä tulee kilohinnaltaan huomattavasti halvemmaksi, ja siitä riittää useampi kuuri.

Sen sijaan, että olisin ostanut lisää puolitarpeettomia varusteita, myin pois yhden meille tarpeettoman fleeceloimen. Yritän päästä fleeceloimista eroon ja siirtyä villaan. Joulupukki toikin meille fullneck villaloimen, joka on ollut jo ahkerasti käytössäkin.

Kaiken kaikkiaan rahallisesti tammikuu oli oikein hyvä kuukausi, näitä lisää!

maanantai 27. tammikuuta 2020

Talliniksi: DIY: Eristetty juoma-astia

Vaikka pakkasia saadaan ainakin täällä eteläisessä Suomessa vielä odotella, olen jo tehnyt Palluralle pakkasten varalta eristetyn juoma-astian. Se ei ole sähköllä toimiva, mutta siihen vetäisi kyllä melkein samalla vaivalla sulanapitokaapelinkin, jolloin vesi varmasti pysyisi sulana.

Käytin tähänkin pitkälti jo kotoa löytyviä materiaaleja, mutta jouduin ostamaan toisen muurauspaljun sekä PU-vaahtoa. Kotoa löytyi ennestään jo uretaanilevy sekä toinen muurauspalju.

DIY eristetty juoma-astia

Tarvikkeet:

Uretaanilevyä tai styroksia tai finnfoamia
PU-vaahtoa 2 pulloa
Kaksi muurauspaljua: 65 litrainen sekä 90 litrainen

Tee näin:

Leikkaa uretaanilevystä (tai mitä käytätkin) isomman paljun pohjan kokoinen pala. Laita se paljun pohjalle. Leikkaa samalla myös levyt kantta varten, eli yksi pienemmän paljun suuaukkoa ihan himpun pienempi, ja toinen vähän sitä isompi.
Uretaanilevy leikkaantuu näppärästi esim. puukolla.

Laita pienempi palju isomman sisään uretaanilevyn päälle. Mikäli haluat tehdä sähköllä lämpiävän astian, voit tässä vaiheessa kieputtaa sulanapitokaapelin sisemmän paljun ympärille ja porata ulompaan paljuun pienen reiän, josta saat virtajohdon ulos.

Tue sisempi palju toisen reunoja vasten levyn jämäpaloja käyttämällä. Näin varmistat sen, ettei sisempi palju valu yhteen reunaan, ja säästät samalla PU-vaahtoa.
Pursota seuraavaksi tyhjät välit PU-vaahdolla. Anna kovettua. Vaahto laajenee vielä huomattavasti kovettuessaan.
Liimaa sitten kannen levyt toisiinsa PU-vaahtoa käyttäen. Liimaa myös pieni jämäpala PU-levystä kahvaksi.


Kansi kannattaa tehdä, sillä pikkupakkasilla sen voi laittaa astian päälle yöksi, kun hevoset tulevat sisään, ja vesi on aamullakin vielä sulaa. Jos hevoset käyttävät tätä vesiastiaa 24/7, silloin kannen voi vallan hyvin jättää tekemättä.

Kun PU-vaahto on kuivunut, leikkaa ylimääräiset reunat pois.Valmis!

Tämä astia pitää veden pikkupakkasilla sulana, varsinkin jos sen täyttää lämpimällä vedellä. Isommilla pakkasilla se ei enää riitä veden sulanapitämiseen, jos siinä ei ole sulanapitokaapelia, mutta se pitää kyllä veden sulana hieman pidempään.