perjantai 28. joulukuuta 2018

Katsaus vuoteen 2018

Vuosi 2018 lähenee loppua ja onkin aika tarkastella kulunutta vuotta! Se oli hyvä, ja vuoden isoin juttu oli tietysti Minipallura Ainon syntyminen!


Tiineysaika ei ollut Palluralle helppoa. Herkkä tamma tuntui kärsivän suuresti varsan liikkeistä ja oli selvästi tuskainen. Ratsastus luonnollisestikin lopetettiin, mutta liikuntaa jatkettiin taluttamalla, sillä se selvästi helpotti oireita. Ylläolevan kuvan tilanteen kohtasin eräänä lauantaiaamuna mennessäni siivoamaan tarhaa. Selvästi tuskainen tamma makasi maassa eikä halunnut nousta ylös. Jos en olisi ollut itse aamutallissa ja nähnyt sen syövän ja kakkaavan normaalisti, olisin epäillyt ähkyä. Onneksi minulla oli puhelimen päässä pari varsomisasioissa kokeneempaa kaveria, jotka sanoivat, että tamma liikkeelle ja heti. Liike helpottikin hyvin äkkiä, monsterivarsa vissiin nukahti äidin kävelyyn ja lakkasi mesoamasta ja Palluran olo helpotti. 

Helmikuussa Pullero-Pallura muutti uudelle tallille varsomista varten. Mitä isommaksi varsa ja sen liikkeet kävivät, sitä hullummaksi kävi myös Pallura. Liikuntaa jatkettiin sen ehdoilla, ja usein Pallura halusikin kävellä talutuslenkeillä kahdella jalalla...





Maaliskuussa maha alkoi olla jo valtava ja minä ihan täynnä riekkuvaa tammaa, halusin varsan ulos sen mahasta ja äkkiä! Olin ihan varma, että sieltä tulee ori, sillä Stella tuntui olevan niin täynnä testosteronia.

Kuukausi piti vielä kuitenkin odottaa, ja torstaina, 26. päivä huhtikuuta sain tallilta puhelun, että Stella on todella rauhaton, eikä syö päiväheiniään. Lähdin heti töistä päästyäni tallille Stellaa katsomaan, ja se vain tallusti tarhan portin edessä edestakaisin. Otin sen sisään, ja karsinaan päästyään se rauhottui heti silminnähden. Se oli kuitenkin niin hellyydenkipeä ja muutenkin epäpalluramainen, että olin ihan varma, että yöllä tapahtuu. Sille oli myös ilmestynyt vahatipat! Iltatallin aikaan kävin vielä katsomassa näennäisen rauhallista Palluraa, ja sitten menin kotiin kahden kaverin kanssa valvomaan varsontakameraa.


Stellan laskettu aika oli 26.4. ja ihana Aino-varsa syntyi 27. päivän puolella klo 00.35. Melko täsmällinen tyttö siis! Alkuun näytti, ettei Stella saa yksin puskettua isokokoista varsaa maailmaan, ja olin jo menossa avuksi vetämään, mutta karsinaan päästessäni Aino olikin jo maailmassa, kalvot rikki nenän päältä ja maailman täytti maailman kaunein ääni. Se höhötys, kun tamma puhuu varsalleen ensimmäistä kertaa. Sen ihanampaa ääntä en ole koskaan kuullut enkä osaa sitä oikein sanoin kuvailla.

En ollut ihan varma, miten tiineysaikana niin tuliluontoinen tamma suhtautuisi ihmisiin, kun sillä oli varsa, joten menin hyvin varovaisesti karsinaan. Mutta ihana Pallura tervehti minua ylpeänä, kuin sanoakseen "Katso mamma, mitä mulla on!" Sille oli itsestään selvää, että sain katsoa varsaa ja koskea siihen. Olinhan Stellan ihminen.


Aino oli kaikin puolin ihana ja helppo varsa, vaikka se vähän riiviö olikin. Kesäkuussa Stella ja Aino muuttivat Ainon tulevaan kotiin Jaatallille muutaman kilometrin päähän, ja siitä tuli Stellallekin uusi koti, sillä Stella jäi sinne myös asumaan.


Kesäkuussa pääsin myös takaisin ratsaille, mutta sitä ei kestänyt kauaa, sillä alkoi viikkokaupalla kestänyt helleaalto. Koska Stellalla oli varsa alla, oli pakko antaa sen lomailla tyystin, jotta paukkuja riittäisi imettämiseen eikä se alkaisi kärsiä nestehukasta.



Elokuun puolivälissä vihdoin viileni, ja pääsin takaisin ratsaille. Stella pääsi pikku hiljaa palailemaan ratsunhommiin!

Syyskuussa Stella ja Aino matkasivat näyttelyyn Equibalans Areenalle ja sitä varten otettiin myös Ainon ensimmäiset lastausharjoitukset. Näyttelyssäkin Pallurat pärjäsivät mainiosti, molemmat saivat kakkospalkinnon ja rutkasti hyvää kokemusta!






Ratsasteluakin jatkettiin ja Palluran kanssa pääsimme ekoja kertoja myös maastoon uudessa kodissa! Sittemmin maastoilu on vähän jäänyt, mutta tarkoitus olisi tammikuun puolella tehdä asiaan parannus, kun saadaan Palluralle kengät jalkaan!




Lokakuussa Ainolla kävi jo tunnistaja ja olimme myös Markku Nymanin ohjasajo-opissa.

Marraskuussa Aino vieroitettiinkin ja Pallura muutti uuteen laumaan, jossa se viihtyy hyvin! Pallurasta on kivaa, kun on kavereita ja tekemistä. Myös ratsunhommia jatkettiin.

Joulukuussa aloimme käymään valmennuksessa, jonka myötä valmistaudumme ensi vuoteen ja tuleviin laatuarvostelukarsintoihin! Joulukuussa ratsastusmenoa varjosti satulan epäsopivaksi muuttuminen, mutta onneksi Palluralle löytyi jo uusi, sopiva satula.


Vuosi 2018 oli siis ainakin hevosjuttujen osalta erittäin onnistunut, toivotaan, että 2019 kohtelee meitä yhtä hyvin!



Hei hei 2018 ja tervetuloa 2019!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Toivotus hyvän joulun!

Palluran kanssa haluamme toivottaa kaikille oikein hyvää joulua!


Me aiomme ainakin ottaa joulun rentoutumisen kannalta, ja suosittelen sitä kaikille muillekin!





Pallura haluaisi muistuttaa kaikkia, että joulunakin kannattaa pitää kohtuus kaikissa herkuissa. Paitsi jos ei halua, sitten ei kannata eikä tarvi vaam voi ylensyödä!




Ihanaa joulua kaikille Pallurablogin lukijoille!

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Edullista helpotusta satulatuskaan

Tuossa pari viikkoa sitten kirjoittelin, kuinka Pallura on kasvanut satulastaan ulos. Yleensä satulan epäsopivaksi muuttuminen tarkoittaa valtavaa määrää palanutta rahaa, sillä uusi tai ainakin "uusi" satula on siinä vaiheessa pakkohankinta. Vaan tapahtui näinä päivinä, että kätköistäni löytyi ikivanha superleveä Cliff Barsbyn yleissatula, jota olin Palluralle sovittava.


Tämä vanha pikku-Barnsby oli ollut kaverillani vuokralla muutaman kuukauden, mutta palautui minulle kun hänen hevosensa laihtui ja satula jäi liian leveäksi. Olin viimeksi kokeillut tätä Stellan selkään kesällä, jolloin se oli auttamatta liian leveä. No, tuumin että yrittänyttä ei laiteta ja sovitin tätä Palluralle - edelleen himpun liian leveä, mutta ei enää niin radikaalisti. Väliin Mattesin lampaankarvaromaani, johon yhdet täyttöpalat eteen ja kas kummaa, sehän istui kuin hanska!

Tässä pikkusatulassa on 17 tuuman tilava istuin, mutta kuitenkin vain 46 cm pitkät paneelit, jolloin se passaa Palluralle hyvin. Näin vanhaksi satulaksi se on aivan erinomainen istuakin! Ja mikä parasta, Pallura liikkuu tällä todella tyytyväisenä!

Normaalisti olen sitä mieltä, että satulan tulisi istua hevoselle ilman kaiken maailman romaaneita ja muita hässäköitä (pl. lateksitopatut satulat, joita ei suositella edes käytettävän ilman jonkinlaista romaania), mutta nuoren hevosen kanssa romaani on mielestäni erinomainen keksintö. Nuoren selkä muuttuu niin nopeasti että romaanilla saa tehtyä hyvää hienosäätöä.


En tiedä tämän satulan tarkkaa ikää, mutta kovin tuore  se ei ole (sen voi päätellä jo siitä, ettei Cliff Barnsbyä enää edes ole, vaan Barnsbyjä tehdään nykyään Barclayn nimellä), sillä satulassa ei ole edes etukaaren molemmilla puolin nastoja, joissa olisi kulmikas Cliff Barsbyn logo, vaan logo on painettu siipeen. Kuitenkin satula on sen verran tuore, ettei se ole Cliffin edeltäjän eli hänen isänsä tekemä. Seikka, jolla ei oikeastaan ole mitään merkitystä, sillä pääasia on, että satula istuu hevoselle.

Erittäin iloinen olen siitä, että satularatkaisu oli tällä kertaa halpa, penkki kun sattui jo löytymään omasta takaa! Olen hyvin mielissäni, että tämä kävi epäsopivaksi kaverini hevoselle ;) Toppausta tämä tosin alkaa kaipailla ja alkuperäiset vastinhihnatkin voisi jo vaihtaa uusiin, mutta silti huomattavasti edullisempi ja helpompi ratkaisu kuin lähteä etsimään uutta satulaa! Koska tämä ei vaatinut pääomaa, en joutunut edes luopumaan epäsopivista Prestigen satuloistani - elättelen vielä epätoivoisesti toiveita, että ne vielä menisivät Stellalle! Mutta sen näyttää aika.  Tällä mennään nyt sen aikaa, kun se Stellalle sopii (mikä ei välttämättä ole kauhean kauan, vaikka toki toivoisin, että olisi) ja sitten mietitään uutta satulaa, kun sen tarve taas on.


Ihanaa joulunalusviikkoa kaikille!




keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Miksi nuorena varsottaminen on hyvä juttu?

Onko sinulla kolmivuotiaaksi kääntyvä tamma ja pohdit sen astuttamista ensi vuonna? Jos taloudelliset seikat ovat kunnossa (varsottaminenhan sitten maksaa, ja paljon), kolmivuotiaan varsottaminen on ihan järkeenkäypä vaihtoehto, ja minäpä kerron, että miksi.

1. Tamma saa kasvaa rauhassa

Vaikka tiineysaika onkin rasite tammalle, se saa kuitenkin arvokkaan lisävuoden esimerkiksi laatuarvosteluja ajatellen. Pallura kääntyy vuodenvaihteessa viisivuotiaaksi, mutta pääsee nelivuotiaiden laatuarvosteluun, koska on varsonut. Ja vaikkei tähtäisikään ikäluokkakilpailuihin, rauhassa kasvamisesta ei ole tammalle haittaa. Toki kannattaa silti pitää mielessä, että kehittyäkseen kunnolla nuori hevonen tarvitsee liikuntaa. Tiinekin, mutta toki sitten sen tiineys huomioon ottaen.


2. Nuori tamma on hyvässä kunnossa synnytystä ajatellen

Aino oli suuri varsa, mutta Pallura oli nuori ja hyväkuntoinen ja jaksoi sen puskea hyvin maailmaan, vaikka tovin näyttikin siltä, että joudun menemään auttamaan. Pallura varsoi kuitenkin ihan omin avuin. Toki apua oli varmasti myös siitä, että olin liikuttanut sitä ihan tiineyden loppumetreille asti. Lopussa tietenkin vain taluttaen ja käyntiä, mutta liikutin kuitenkin.


3. Jos ja kun teet myöhemmin varsan, tamma ei ole enää ensisynnyttäjä

On siis varaa odotella sitä seuraavaa varsotusta sitten useampi vuosi. 

4. Usein nuori tamma aikuistuu paljon varsomisen myötä

Ainakin Pallura aikuistui ja fiksuuntui suunnilleen miljoona prosenttia varsomisen myötä. Siitä tuli rauhallisempi, järkevämpi ja kaikin puolin enemmän zen. 

Palluralle siis ainakin varsa oli ihan sataprosenttisesti hyvä juttu, tosin osaksi siksi, että varsomisessa kaikki sujui hyvin ja Aino on ollut kaikin puolin helppo varsa. Jos harkitset nuoren tamman varsottamista, voin ehdottomasti suositella!




Varsamaisen ihanaa viikkoa kaikille!

Palluraterkuin
Jenni


keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Satulatuskaa

Mörssäri-Pallura on kasvanut satuloistaan ulos. Sillä on kaksi Prestigen satulaa, koulu- ja este-, ja kumpikin on käynyt sille nyt epäsopivaksi. Satulat ovat jääneet kapeaksi, mutta on epäselvää, että ovatko ne epäsopivia myös muuten.


Koulusatulan kävin viemässä nyt satulasepälle levitettäväksi. Onneksi meillä on 20 minuutin ajomatkan päässä satulaseppä. Toki hän on kovin kiireinen, joten hetki menee, ennen kuin hän ehtii levittämään satulan, vaikka nämä ovatkin onneksi lämpömuokattavia eli muokkautuvat koneessa.

"Hauskaa" tässä on se, että mielestäni Pallura ei ole edes mitenkään erityisen massava, ja sen satulat ovat leveyttä 35, kun vanhemmissa Prestigeissä loppuu tehdasleveydet leveyteen 36 (tosin kolmekutosen saa vielä levitettyä kolmekasiksi). Pallura on mielestäni myös nyt (onneksi!) laihtunut vähän, mutta laihtuminen on tapahtunut mahasta ja selkään on tullut ilmeisesti vähän lisää lihasta.  

Yleinen virhe satulaa sovitettaessa tosin on luulla liian leveää satulaa liian kapeaksi, kun se ottaa säkään kiinni. Yleensä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että satula on liian leveä: se painuu etukenoon, nappaa säkään kiinni ja takaosa nousee ilmaan. Meillä taas satulan etukaari jäi todella ylös ja satulan painopiste jäi selvästi liian taakse.

Jahka saan satulan takaisin, näkee, onko se muuttunut muutenkin epäsopivaksi kapeaksi jäämisen lisäksi. Pallurasta onneksi huomaa helposti, jos satula ei enää sovi: Pallura lakkaa liikkumasta. Siis ihan tyystin. Kävelemään se saattaa suostua, mutta se ei edes lähde raviin. Se ei juuri muuten koskaan "testaile" ratsastajaa tai ole haluton liikkumaan, joten on onneksi helppo tajuta, että jokin on vialla, jos se ei suostu liikkumaan. Diagnoosin vahvistukseksi köpötin vielä hetken ilman satulaa, ja Pallura liikkui satulatta hyvin ja tyytyväisenä.

Eilen sovitin Palluralle Albionin koulusatulaa leveydellä wide, ja myös se oli kapea. Näennäisesti oli siinä ja siinä, että oliko se sopivan levyinen, mutta kun kapusin selkään, Pallura liikkui haluttomasti ja minusta tuntui, että olin aivan etukenossa, koska satulan painopiste jäi liian taakse. Satula myös valui eteenpäin, kuten kapeat satulat joskus tekevät. Ei siis jatkoon.

Tallinomistajalta sitten sain lainaksi onneksi jonkun ekstraleveän Henri de Rivelin yleissatulan, jolla Pallura onneksi liikkui ihan tyytyväisenä! Tätä satulaa saan nyt lainata siihen asti, että saan koulupenkkini levityksestä. Ihanaa, että löytyi lainapenkki, huomenna torstaina kun olisi tarkoitus mennä ratsastustunnille!





Nyt peukut ja varpaat pystyyn, että levityksen jälkeen tuo koulupenkki olisi taas sopiva!

Palluraterkuin Jenni

perjantai 30. marraskuuta 2018

5 vinkkiä ähkyn ehkäisyyn

Ähky ei aina ole olosuhteista kiinni, vaan toisinaan se tuntuu johtuvan huonosta tuurista. Voit tehdä kaiken oikein ja parhaasi mukaan, mutta silti hevoselle tulee ähky (pakko muuten koputtaa puuta tässä välissä!). On kuitenkin muutama juttu, jolla voit ehkäistä ummetusähkyä. Olen ollut hevosenomistaja yli 11 vuotta, eikä hevosillani ole ollut ähkyn ähkyä tänä aikana (koputan puuta taas).

1. Liikunta

 

Kokemukseni mukaan liikunta on paras keino pitää hevosen suoli toiminnassa. Olet varmaan huomannut, että hevoset usein kakkaavat ratsastuksen aikana tai sen jälkeen? Vaikka onkin toisinaan ärsyttävää kerätä niitä kakkoja sieltä kentältä, ne ovat oikeasti hyvä juttu. Ne kertovat, että se hevosen suoli toimii. Liikettä siis hevoselle!

2. Riittävä juominen

 

Juominen on todella tärkeää mahan ja suoliston toiminnan kannalta. Moni hevonen vähentää juomistaan syksyn tullen, jolloin tarkoituksellinen juottaminen onkin tarpeen. Moni juottaakin hevostaan liikutuksen jälkeen esimerkiksi melassi- tai mash-vedellä. Palluran suurta herkkua on greenline-vesi, jossa on pari desiä greenlineä ja kymmenisen litraa lämmintä vettä. Koko ämpäri menee yleensä kerralla.

Oleellista riittävän juomisen kannalta on myös se, että vettä on tarjolla koko ajan, myös ulkona. 

Vesi kannattaa pitää myös mahdollisimman houkuttelevana hevoselle, eli huolehtia siitä, että vesi on raikasta ja juoma-astia puhdas.

Mikäli hevonen ei omaehtoisesti juo tarpeeksi, voi sitä koittaa saada juomaan lisäämällä lämpimään/haaleaan veteen jotakin näistä:

- melassisiirappi (sisältää paljon sokeria eli ei sovellu metabolisille tms.)
- greenline
- mash
-omenamehu (toisilla aiheuttaa kaasuuntumista eli kaasuähkyherkälle hevoselle ei hyvä vaihtoehto)
- appelsiinimehu
- pellava

Itse tykkään tosiaan suosia tuota greenline-vettä, sillä Pallura rakastaa sitä ja siinä on hyvin alhainen sokeripitoisuus. Pari desiä greenlinea päivässä ei myöskään tee merkittävää lisää hevosen energiansaantiin.



3. Säännölliset ruoka-ajat

 

Maha ja suolisto pysyvät parhaiten toiminnassa, kun ruokaa, varsinkin korsirehua, tulee säännöllisesti.

Ruokintaan ei kannata myöskään tehdä äkillisiä muutoksia, vaan mahdolliset muutokset tehdään vähittäin totuttelemalla.

4. Ei paljon väkirehua kerralla

 

Mikäli hevosen väkirehuannos on useita litroja päivässä, kannattaa se jakaa useammalle ruokintakerralle. Mahalaukku on pieni eikä sinne mahdu suurta annosta kerralla.


5. Ei rehuja maasta

 

Tämä koskee sekä heinää että väkirehuja. Heinä kannattaa syöttää jonkinlaisesta kaukalosta/telineestä, jolloin heinän mukana ei kulkeudu mahaan hiekkaa tai muuta maa-ainesta. Väkirehut syötetään luonnollisesti myös jostain vadista tai kupista.


Onko sinulla joku hyvä vinkki ähkyn ehkäisyyn? Kerro se kommenteissa!

Huomenna, siis joulukuun ensimmäisenä starttaa joulukalenteri Palluran Instassa ja Facebook-sivulla!  Jos muuten et ole vielä ottanut Palluran Instagramia @teampallura haltuun, se kannattaa tehdä nyt, sillä Palluran Instassa ja sen Facebook-sivulla on jouluukuun alusta jouluun saakka joulukalenteri! Kannattaa siis käydä seuraamassa ja tykkäämässä!


Palluraterkuin
Jenni




tiistai 27. marraskuuta 2018

Onnellinen laumapallura!

Pienen mustan Palluran elämässä puhaltavat uudet tuulet. Palluran ihana varsa Aino on vieroitettu, ja Pallura on päässyt tarhaamaan "isojen tyttöjen ja poikien" kanssa. Se on siis toisin sanoen siirretty useamman hevosen laumaan valtavaan tarhaan, ja se viihtyy niin hyvin. On selvästi onnellinen saadessaan olla isossa laumassa ja leikkiä muiden hevosten kanssa.

Pallura laitettiin "teinilaumaan", kuten tuota laumaa tallilla kutsutaan, viikko sitten maanantaina. Silloin oli onneksi vielä plussakelit, sillä homma meni tietenkin juoksemiseksi ja osittain kuraantumaan ehtinyt tarha on nyt pakkasen myötä osittain koppurainen. 

Ensin Pallura sai tutustua uuteen ystäväänsä Tusse-poniin tarhan ulkopuolella, ennen kuin ne laitettiin yhdessä sisään.


Pallura on todella viisas tyyppi ja arvasinkin sen menevän tarhaan ihan muina hevosina, ihan kun se ei tulisi yksin uuteen, isoon laumaan vaan olisi ollut siellä aina. Tusse-poni vahti alkuun Palluraa kuin haukkaa, ettei kukaan muu vain pääsisi sitä haistelemaan.

Totta kai piti kuitenkin ottaa pientä spurttia, kuten asiaan kuuluu.

 Pallura ja mätsäävä loimiystävä Vamppu!

Teinilaumassa on tällä hetkellä Pallura mukaan lukien 11 hevosta/ponia. Leikkikavereita siis riittää ja Pallura tykkääkin leikkiä ja rapsutella.

Tarhassa riittää myös lääniä missä painattaa, kuten kuvista näkyy:



Olen niin onnellinen, että Pallura pääsi tähän laumaan ja sillä on päivisin kavereita ja virikkeitä. Pahinta mitä sille tiedän olisi seistä pienessä hiekkaneliössä yksin ilman mahdollisuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Uskon myös, että mahdollisuus vapaaseen liikuntaan tekee hyvää sen lihaksistolle ja auttaa pitämään jumeja poissa, kun on ihan oikeasti tilaa liikkua isosti!


Täällä odotellaan kovasti lunta, jotta päästäisiin ottamaan ihania talvikuvia :) Jos muuten et ole vielä ottanut Palluran Instagramia @teampallura haltuun, se kannattaa tehdä nyt, sillä Palluran Instassa ja sen Facebook-sivulla on jouluukuun alusta jouluun saakka joulukalenteri! Kannattaa siis käydä seuraamassa ja tykkäämässä!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 22. marraskuuta 2018

Hevostarvikeliikkeiden Black Friday 2018 -tarjouksia!

Vihdoin se on täällä, nimittäin Black Friday! Olen tähän koonnut iloksenne bongaamiani hevostarvikeliikkeiden alennuksia:

Klikkaamalla kaupan nimeä pääset verkkokauppaan, jos tarjous on verkossa!

Tallitukku - Koodilla BLACK30 -30 % kaikesta paitsi rehulavoista

Epona Equestrian - 23. - 25.11.  valikoituja tuotteita jopa 70 prosentin alennuksella

Reunos - Myymälässä kaikki -25 % perjantaina 23.11.

Siinan Piha ja Lemmikki, Hämeenlinna - myymälässä kaikki tuotteet perjantaina -20 %

Hööks - vaihtuvia tarjouksia koko viikon

Ratsukellari  - liikkeessä ja verkkokaupassa 21. -  26.11. kaikki paitsi rehut ja lisäravinteet - 25 % koodilla black25

Horse & Rider - valikoituja tuotteita alennuksessa

Börjes - valikoituja tuotteita alennuksessa

Suomen Ratsutarvike - valikoituja tuotteita alennuksessa, mm. Freejump Classic -jalustimia

Just Dressage -perjantaina ja lauantaina kaikki varastotuotteet -20 %. Alennus ei koske saappaita, tilaustuotteita (paitsi kisatakit/frakit), rehuja, satuloita eikä jo alennettuja tuotteita. Verkkokaupassa käytä Hevostuotteille alekoodia Hevoset20 ja Ratsastajan tuotteille alekoodia Ratsastaja20 saadaksesi alennuksen

Hipposport  - valikoituja tuotteita alennuksessa perjantaina

Horsepro - Kaikki -20 % 23.-25.11. koodilla blackfriday, yllätyslahja 300 ensimmäiselle sisäpiiriläiselle tilaajalle

Ratsastusvaruste Nurmi - kaikki tuotteet -20 % myymälässä ja verkkokaupassa to-su koodilla blackfriday18

Hankkija - valikoituja tuotteita alennuksessa, mm. kaikki Back on Track- ja Solheds -tuotteet -20 % (BOT vain myymälöissä), Dodson & Horrell rehut -25 %, Eqpro-tuotteet -30 %

Viljar Shop - valikoituja tuotteita jopa 70 prosentin alennuksella. Hyvä tarjouksia mm. Bucasin ulkoloimista!

Horze  - samat alennukset kuin aina muulloinkin, lisäksi jotain hajakokoja paremmassa alennuksessa

Ulkomaiset nettikaupat:

Premier Equine - suurimmasta osasta tuotteista -35% to-su

My Selleria - kaikki tuotteet -15 % koko viikon koodilla BLACK

Hope Valley Saddlery  - valikoituja tuotteita alennuksessa. Hyviä tarjouksia Ariatilta, Kingslandilta ja Horseware Rambosta!



Tiedätkö vielä hyviä Black Friday -tarjouksia? Laita kommenttikenttään!

Antoisia shoppailuhetkiä toivottaa
Jenni

Ps. Tämä postaus on ihan teidän lukijoiden iloksi, linkkejä klikkaamalla ei minun tililleni tipahda mitään provisiota ;)

Päivitetty 23.11. klo 11.00



sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Testissä Neue Schule Turtle Tactio

Palluran kanssa olemme aikaisemmin jo testanneet Neue Schule Turtle Topia, mutta koska siitä ei tuntunut olevan Palluralle mitään iloa, myin sen pois ja ostin tilalle kokeiluun Neue Schule Turtle Taction, jonka pitäisi olla kehitetty matalakitalakiseen suuhun.


Mainospuheiden mukaan Turtle Tactio on suunniteltu erityisesti hevosille jotka ovat herkkiä kielestään. Kuolaimen pitäisi siirtää ohjasapujen paine hevosen kielen keskiosaan, minkä taas pitäisi vähentää painetta kielen ja suupielien herkillä alueilla. Turtle -keskiosa tuo proksimaalisesti reunapalojen kiinnityksen keskiosaan niin, että kuolain on mahdollisimman hellä hevosen herkälle kitalaelle, aiheuttamatta painetta. 

Ihan ensimmäisenä täytyy kritisoida näiden kuolainten mitoitusta. Meillä oli jo aikaisemmin tästä Tactiosta M-koko, jonka pitäisi sopia 12,8-13,8 -senttisiä kuolaimia käyttävälle. Pallura käyttää normaalisti kuolainkokoa 12,5 tai 13,5, mutta Taction M-koko oli sille ihan liian lyhyt. Turtle Topista meillä sitten taas oli L-koko, joka oli ihan liian pitkä. Mutta koska tässä on huomattavasti lyhyempi keskiosa kuin Turtle Topissa, uskalsin tilata tästä L-koon, ja se oli kuin olikin sopiva. Yhteenvetona Turtle Topista kävisi 13,5-senttistä kuolainta käyttävälle M-koko ja Tactiosta taas L-koko. Tämän täytyy olla miehen logiikkaa!!

Turtle Topista tämä eroaa selvästi muotoilultaan. Tactiossa on selvästi litteämpi keskiosa ja se on huomattavasti Topia sirompi kuolain muutenkin. Äkkisilmäyksellä Tactio näyttää huomattavasti Palluraystävällisemmältä kuin Top.


Yläkuvassa Sprengerin Aurigan kolmipala ylimmäisenä, alla Turtle Top. Alakuvassa Turtle Tactio.



Huolimatta lähes X-full-kokoisesta päästään Pallura on epäilyttävä minisuutyyppi. Sillä yksinkertaisesti on pieni suu isossa päässä, eikä sinne suuhun tee mieli laittaa mitään paksua kuolainta. Sen vuoksi Turlte Tactio vaikutti hyvinkin siltä, että voisi sopia Palluran suuhun.

Kuolain on tietenkin ihan niin kova kuin ratsastajan käsi, mutta tietenkin herkkäsuisella hevosella haluaa käyttää mahdollisimman hellää kuolainta. Edelleenkin kuin ratsastamaan oppii vain ratsastamalla, on tehtävä kaikkensa, että se opetteleminen olisi hevoselle mahdollisimman tuskatonta.


Kuolaimet maksavat nykyään maltaita, eikä Turtle Tactiotakaan saa alta satasen. Melko kallis kokeilu siis. Palluralla on toisena kuolaimena käytössä oliivirenkainen kopio Sprengerin Dynamic RS:stä. Se maksoi nelisenkymmentä euroa, enkä totta puhuen huomaa Palluran ratsastettavuudessa eroa tällä neljänkympin kuolaimella ja reilun satasen Tactiolla.

Olen nyt ratsastanut Palluralla tulla Turtle Tactiolla kuukauden verran. Se on sillä ihan hyvä, mutta niin se on ollut kaikilla muillakin kuolaimilla. Mitään dramaattista eroa en siis ole tällä kuolaimella huomannut, MUTTA! Palluralla ei ole ollut mitään suuria kuolainongelmia. En siis voi sanoa, etteikö Turtle Tactio saattaisi olla todella hyvä kuolain jollekin, joka kärsii suuongelmista.

Kuolainta suuremman eron ratsastettavuudessa olenkin huomannut tekevän suitsien muotoillun niskahihnan. Pää on paljon rauhallisempi ja paremmin paikallaan, kun suitsissa on leveämpi niskahihna. Tällaista se on erityisherkän kanssa, joku asia vaikuttaa paljon ja joku ei yhtään.


Meiltä löytyykin nyt sitten kahdet suitset muotoillulla niskahihnalla, koulu- ja estesatulan kanssa omansa. Näistä ei ole kyllä enää paluuta tavalliseen suoraan niskahihnaan.

Neue Schule Turtle Top vs. Turtle Tactio

- Tactio sopii selvästi matalakitalakisempaan suuhun kuin Turtle Top.
- Turtle Top sopii "perussuuhun", jossa on tilaa kuolaimelle.
- Molemmat on muotoiltu hevosen suun anatomiaa mukaillen.
- Turtle Topin sanotaan sopivan paremmin suomenhevosen suurehkoon suuhun kuin Taction. Palluran suuhun sopi kuitenkin paremmin Tactio. Sopiva löytyy siis kokeilemalla!
- Hinta on molemmilla suunnilleen sama.
- Turtle Topissa on Tactiota reilumpi mitoitus.
- Molempia kannattaa katsella käytettynä Facebookin hevostarvikekirppiksiltä!


Talvikausi meillä mennään kyllä ihan tyystin Tactiolla, tiedättekö miksi? Se lämpenee huomattavasti nopeammin kuin mikään muu kuolain! Näin laiskana hevosenomistajana siinä on kyllä jo syytä kerrakseen suosia Neue Schulea!


Mukavia ratsastushetkiä kaikille!

Palluraterkuin
Jenni

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

8 Shades of Pink

Kun ulkona on sateista ja harmaata, pinkki piristää! Huomasin tuossa, että näitä pinkkisävyisiä satulahuopia on kertynyt useampi. Näiden lisäksi löytyy vielä viisi vääränsävyistä huopaa. Hups.


Pinkkiähän ei voi koskaan olla liikaa, sanoi Pallurakin, kun pinkin riimun päähänsä puki.

Löytyi muuten Sportsdirectilta pinkit heijastinsuojatkin täydentämään meidän maastolookia!

Jos joku ei ole vielä nähnyt meidän maastolookia, niin sehän näyttää tältä:

Huoh. Tulisipa jo talvi ja lunta, itse olen ainakin niin kyllästynyt tähän sateeseen, kuraan ja harmauteen. Ja pimeyteen! Tai sitten talven sijaan kesä, ihana kesä...

No, ei auta muu kun yrittää piristää itseä pinkillä siihen asti, että tulee lunta. Tsemppiä kaikille harmaaseen loppuviikkoon!

Palluraterkuin
Jenni

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Hevosen mahahaava

Ei, Stellalle ei ole puhjennut mahahaavaa, eikä toivottavasti koskaan puhkeakaan, sen verran viheliäisestä vaivasta on kyse. Mutta edellisen tammani Maalveeran jouduin lopetuttamaan kroonisen mahahaavan vuoksi. Mahahaavan kanssa ei siis ole leikkimistä.

Heti tähän alkuun haluaisin korostaa, etten ole eläinlääkäri, ja tämä teksti perustuu omiin kokemuksiini ja kymmeniin, ehkä jopa satoihin mahahaavasta lukemiini teksteihin. 

Veeran mahahaavan laukaisi todennäköisesti kipustressi. Se loukkasi ensin selkänsä, jonka jälkeen maha alkoi oireilla. Oli selvää, että maailman kiltein hevonen oli kipeä, kun se muuttui kärttyiseksi ja jopa vihaiseksi. Koska mahahaava ei ollut vielä niin pinnalla 6-7 vuotta sitten, kuin mitä se on nyt, luulin edelleen, että Veera on selästään kipeä, kun en osannut yhdistää sen oireita mahahaavaan. Fysioterapeutti sitten teki "diagnoosin" ja komensi meidän tähystettäväksi klinikalle. Mutta kuinka ollakaan, ei mahasta löytynyt mitään. Silloin olin niin naiivi ja hölmö, etten älynnyt edes kyseenalaistaa eläinlääkärin sanoja "Ei viitsitä katsoa tuonne toiseen mahaan, kun tää ensimmäinenkin on niin siisti".





Maalveera.

Hevosen mahassa on siis kaksi osaa, keratinisoitunut osa ja rauhasosa. Useimmiten mahahaavat ovat keratinisoituneen osan alueella, mutta myös rauhasmahan alueella tavataan mahahaavoja. Mahan ylemmässä on ihomainen sileä pinta (ns. keratinisoitunut osa) ja alemmassa puoliskossa (ns. rauhasosa) on rauhassoluja, jotka tuottavat mahalaukun nesteeseen suolahappoa ja limaa. Lima suojaa mahalaukun limakalvoa suolahapon happamuudelta. Hevosen maha erittää suolahappoa jatkuvasti, ei pelkästään sen syödessä.

Keratisoituneen mahan haavojen syntymekanismit tunnetaan jo hyvin ja niitä aikaansaadaan jo viikossa, kun hevosta paastotetaan joka toinen päivä. Rauhasmahan haavojen syntymekanismia ei vielä tunneta.

Veeran keratinisoitunut maha oli siis sangen siisti, eikä eläinlääkäri tutkinut rauhasosaa lainkaan. (Mikä oli typerää, sillä se olisi käynyt helposti samalla tähystyksellä eikä olisi vaatinut juurikaan lisäponnisteluja.) Kysyessäni sitten, että miksi maailman kiltein tamma on muuttunut vihaiseksi, sain vastaukseksi että se nyt vaan on tamma ja menkää kotiin seurailemaan tilannetta.

Seurailin tilannetta vielä kuukauden, eikä se muuttunut lainkaan parempaan. Varasin uuden ajan, tällä kertaa toiselle klinikalle ja mitäpä sieltä löydettiinkään:  rauhasmahan puolella kaksi valtavaa haavaa. Haavat olivat kehittyneet kahden tennispallon kokoisiksi, kun ne olivat lähteneet paranemaan ja tekemään arpikudosta, mutta olivat uusiutuneet kerta toisensa jälkeen.

Eläinlääkäri sanoi suoraan, että ennuste on huono. Kun haavat ovat päässeet noin pahaksi ja suuriksi, ne todennäköisesti raapiutuvat aina uudestaan ja uudestaan auki. Päätettiin katsoa tilannetta kuukausi, lääkitykseksi Veera sai happosalpaajia. Kuukaudessa ei tullut minkäänlaista muutosta parempaan, ja koska oireilua oli kestänyt jo monta kuukautta, päätin, että oli aika lopettaa rakkaan ystävän kärsimykset.

Veeran lopettaminen oli minulle todella kova paikka. Se oli ollut ystäväni kymmenen vuoden ajan ja olin sen kanssa kasvanut lapsesta aikuiseksi. Viisi vuotta sen lopettamisen jälkeen hankin toisen hevosen ja kyllä, olen nykyään mahahaavahysteerikko.

Hevosen mahahaavan aiheuttajat:

- liian pitkät ruokintavälit
- stressi
- syömättömyys
- väkirehujen korkea hiilihydraattipitoisuus

Pitkät ruokintavälit eivät sinänsä ole ongelma, jos korsirehua saadaan kerralla useamman tunnin tarpeiksi. Rehumassa kulkee hevosen mahan läpi 2-6 tunnissa, joten jos heinät on syöty tunnissa ja seuraavaan ruokintaan on aikaa yli 6 tuntia, mahahaavan riski kasvaa. Hevonen on luotu laiduntamaan lähes ympäri vuorokauden, joten maha erittää suolahappoa jatkuvasti. Kun mahassa ei ole suojaavaa korsirehumassaa, suolahappo pääsee tiiviimpään kosketukseen seinämän kanssa, jolloin aiheutuu limakalvon syöpymistä ja mahahaavoja. Hevosen maha toimii sinänsä "fiksusti", että jos ruokaa ei ole paljoa saatavilla, rehumassan läpimeno hidastuu, mutta jos heinää tulee vähän ja se on äkkiä syöty ja sitä saa seuraavan kerran vasta tuntien päästä, on tilanne katastrofaalinen mahan kannalta, varsinkin jos tämä toistuu joka ikinen päivä.

Me ihmiset tykkäämme nukkua yössä putkeen noin kahdeksan tuntia. Hevoset nukkuvat vuorokaudessa vain plus miinus kuutisen tuntia, eivätkä sitäkään putkeen. Siksi meidän päivärytmimme ei ole niille ihanteellinen, varsinkaan mahan kannalta. Toki on mukavaa ottaa hevoset aikaisin illalla yöheinille ja mennä itse rauhassa telkkaria katsomaan ja mennä aamulla vasta seuraavan kerran talliin. Siinä vaiheessa, kun ne yöheinät on annettu aikaisin ja tunnissa tai parissa syöty ja seuraavan kerran mennään talliin vasta aamulla, aiheutetaan rakkaan ystävän mahalle ongelmia. Ongelmahan tosin on helposti ratkaistu: enemmän heinää nenän eteen tai joku slow feeding -systeemi, jolla saadaan pienempi heinämäärä riittämään pidemmäksi aikaa. Tai vaikkapa ajastimella toimiva heinäsysteemi, joka pudottaa hevoselle muutaman tunnin välein heinää.

Vapaa heinäkään ei ole oikotie onneen, sillä myös vapaalla heinällä olevilta hevosilta on löydetty mahahaavoja. Vapaa heinä aiheuttaa myös muita ongelmia, esimerkiksi lihomista, joka sekin voi olla hevosille, varsinkin alkuperäisroduille, kohtalokasta. Mutta vapaalla heinällä on kuitenkin paljon hyviäkin puolia. Mahan lisäksi uskon sen pitävän myös hampaat paremmassa kunnossa, kun hevosella on enemmän pureskeluaikaa päivässä. Stella on hyvä rehukäyttäjä ja lihoo helposti, mutta silti valitsisin mieluummin vapaan heinän kuin säännöstellyn heinän ja liian pitkät ruokintavälit. Liian pitkät ruokintavälit aiheuttavat monesti myös sen, että nälkäinen hevonen hotkii heinänsä, jolloin se ei ehdi erittää tarpeeksi mahaa suojaavaa sylkeä.


On hevoskohtaista, mikä aiheuttaa stressiä ja sitä kautta mahahaavaa. Toiselle sopii hyvin pieni, rauhallinen lauma ja toiselle iso lauma, jossa on koko ajan kavereita läsnä eikä tarvitse pelätä yksin jäämistä. Toinen stressaa kuljettamista ja toista se ei voisi vähempää kiinnostaa. Toinen stressaa rutiinien rikkoutumisesta ja toinen nauttii vaihtelusta. Oleellista olisikin tunnistaa se, mikä omalle hevoselle aiheuttaa stressiä ja minimoida se.

Kipu aiheuttaa hevoselle myös stressiä, johon se saattaa reagoida mahallaan. Siksi on tärkeää osata tulkita hevosen käyttäytymistä ja tunnistaa kipukäyttäytyminen. Hevonen on saaliseläin ja peittää kipunsa parhaansa mukaan henkiinjäämisen edesauttamiseksi.

Mahahaavan oireita:

 

- yleinen kiukkuisuus
- mahan, kylkien ja ryntäiden kosketusarkuus
- liiallinen säikkyminen
- haluttomuus liikkua
- kiilloton karva 
- hampaiden narskuttelu 
- ähky
- ruokahalun menetys
- suorituskyvyn laskeminen
- laihtuminen


Mahahaava oireilee hevosella hyvin yksilöllisesti, eikä kaikkia oireita esiinny läheskään kaikilla. Toisinaan hevonen saattaa jopa olla oireeton. Veera oli kiukkuinen, kosketusarka mahasta, ryntäistä ja kyljistä sekä haluton liikkumaan. Sen karva oli kuitenkin hyvässä kunnossa, se söi todella hyvällä ruokahalulla ja tästä johtuen se lihoi saatuaan mahahaavan eikä suinkaan laihtunut. Kaikista näkyvin merkki oli kuitenkin sen muuttuminen jopa aggressiiviseksi mahaa, kylkiä ja ryntäitä koskiessa eli esimerkiksi harjatessa, satulavyötä kiristäessä sekä loimittaessa.

Hevoseni asuu täysihoidossa tallilla, jossa ruokintavälit ovat pitkät eikä heinää riitä tuntikausiksi. Mitä voin tehdä?


Tärkeää on, ettei hevonen liikkuisi tyhjin mahoin, sillä varsinkin hevosen ravatessa ja laukatessa mahalaukku liikkuu ja hapot pääsevät nousemaan ylemmäksi mahalaukussa. Omin luvin ei tietenkään pidä heinää mennä ottamaan, joten tällaisessa tilanteessa ihan hyvä ratkaisu olisi pitää tallilla säkillistä greenlinea tai muuta pelletöityä korsirehua tai heinähaketta, jota voi antaa hevoselle ennen liikutusta. Pieni määrä riittää, jotta mahassa on jotain puskuroimassa mahahappoja, muttei tarvitse liikkua täydellä mahalla.

Kannattaa myös kysyä, voiko rahalla saada lisäheinää tai pohtia, olisiko omien heinien ostaminen tarpeen tai mahdollista.

 

Huonon heinävuoden vuoksi tallilla säännöstellään heinää. Mitä voin tehdä?


Mikäli heinä on jaettu tarpeeksi monelle ruokintakerralle ja hevonen ei pääse laihtumaan, ei tarvitse tehdä mitään. Heinän määrästä nipistäminen on todennäköisesti vain hyväksi monelle pulskalle harrasteratsulle, kunhan heinää jaetaan useasti vuorokauden aikana. Mikäli hevonen ei kuitenkaan saa tarpeeksi korsirehua energian- tai kuiva-ainetarpeensa täyttymiseksi, heinää voi korvata erilaisilla pelletöidyillä heinävalmisteilla tai heinähakkeella.

Epäilen hevosellani mahahaavaa. Mitä minun tulisi tehdä?


Mahahaava diagnosoidaan tähystämällä hevonen paaston (16-20 h klinikasta riippuen) jälkeen. Varaa siis aika klinikalle!

Onko mahahaava aina kuolemantuomio?

 

Ei todellakaan! Suurin osa mahahaavoista paranee lääkityksellä sekä olosuhteita muuttamalla. Tulee selvittää, mikä mahahaavaa aiheuttaa ja eliminoida tämä tekijä, jotta mahahaava ei uusiudu. Toisinaan mahahaavat parantuvat ilman lääkkeitäkin, kunhan aiheuttaja poistetaan. Rauhasmahan haavaumissa ennuste on vähän huonompi, mutta kaikille ei suinkaan käy yhtä huonosti kuin rakkaalle Veeralleni.

Hevosen mahahaavan ehkäisy: 

 

Vaikka tutkimuksissa on löydetty mahahaavoja jopa villihevosilta, mahahaava tuntuu olevan enimmäkseen modernin hevosenpidon ongelma. Mahahaavaa ehkäistäänkin parhaiten ylläpitämällä hevosen ruuansulatusjärjestelmälle ominaista toimintaa, eli antamalla korsirehua usein. Toinen tärkeä tekijä mahahaavan ehkäisyssä on eliminoida hevosen elinympäristöstä stressitekijät.

Hevosen mahahaavan hoito:

 

Mahahaavaa voidaan hoitaa lääkityksellä. Mahahaavalääkkeet eivät varsinaisesti paranna haavoja, mutta ne antavat limakalvolle mahdollisuuden parantua nopeammin ja helpommissa olosuhteissa kuin ilman lääkettä. Lääkkeiden tarkoituksena on pitää mahalaukun happamuus kurissa (pH yli 4, jotta enempää syöpymistä ei tapahdu) tai suojata limakalvoa mekaanisesti. 

Yrttien vaikutuksesta mahahaavan hoitoon ei ole tieteellistä näyttöä, mutta moni on kuulemani mukaan saanut apua myös niistä. Eläinlääkäreiltä on saatavana mm. Ekygad-nimistä yrttivalmistetta, josta olen kuullut olleen apua. Myös sinimailanen puskuroi mahahappoja, joten sen syöttäminen saattaa olla mahahaavapotilaalle hyödyksi.

Kaikkein tärkeintä mahahaavan hoidossa on tietenkin eliminoida tekijä, joka mahahaavan on aiheuttanut.


On hyvä, että tietous hevosen mahahaavasta on lisääntynyt ja siitä puhutaan paljon aikaisempaa enemmän. Mahahaava on kivulias sairaus, mutta se on usein hoidettavissa ja ennaltaehkäistävissä. Pidetään siis huolta hevostemme mahoista!

Palluraterkuin
Jenni

Lähteet: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/hevosen-mahahaava0
https://www.hyvinkaanhevossairaala.fi/omistajille/ 

tiistai 6. marraskuuta 2018

Naruriimut pannaan!

Tuossa jokin aika sitten tilasin Epona Equestrianilta voittamallani lahjakortilla Palluralle mm. naruriimun ohjilla. Eihän se mikään "oikea" naruriimu ollut, vaan sellainen pilipalinylonversio, mutta halusin vähän testailla, miten Pallura reagoisi naruriimuun. Oletus oli, että erityisherkkis pitäisi naruriimua melkoisen kovana vehkeenä, eikä pitäisi sen tuottamasta paineesta lainkaan.


Taluttaessa naruriimu ei ollut ongelma, sillä Palluralla ei ole (enää) tapana kauheasti riekkua taluttaessa.  Halusin kuitenkin vähän myös höntsäillä naruriimulla selästä käsin, ilman satulaa tietysti myös. Pitkin ohjin kävellessä naruriimu oli ihan ookoo, pidätteet onnistuvat myös mainiosti pelkällä istunnalla, joten naruriimusta ei ollut siinäkään haittaa. Mutta jos halusin vähääkään ottaa ohjia "tuntumalle", Pallura reagoi juuri kuten olin ajatellutkin. Se kauhistui naruriimun tuomaa painetta eikä suostunut liikkumaan. No, koska tämä oli lähinnä höntsäilykokeilu, jätin asian siihen. Ei ole onneksi tarvetta naruriimulla ratsastella, Pallura toimii suitsilla hyvin.

Pallura on siitä hauska, että se on toisaalta hyvin herkkä ja toisaalta ei lainkaan. Se ahdistuu suuresti naruriimujen kaltaisista asioista, jotka tuovat sen päähän kovaa painetta. Mutta sitten se ei ahdistu lainkaan sellaisista pikkuasioista kuten ratsastajan selkään meno  tai aisojen välissä oleminen ensimmäistä kertaa. Palluran herkkyys onkin enemmän sellaista fyysistä laatua. Niinpä osasin ennalta arvatakin, että se inhoaa naruriimua ja pitää sitä lähinnä kidutusvälineenä. Olen kuitenkin mielissäni, että tein tämän kokeilun, sillä huomasin taas yhden asian: osasin arvata Palluran reaktion ihan oikein, eli tunnen sen aika hyvin. Tekstin otsikko muuten on hivenen provosoiva, sillä naruriimuille on varmasti paikkansa. Se ei vaan ole Palluran päässä!



Eilen oltiinkin sitten ratsastustunnilla, ja se oli pienimuotoinen katastrofi. Olin ratsastanut viimeksi kunnolla kolme päivää sitten perjantaina, ja Palluralla oli energiaa. Ja paljon. Se olisi halunnut vaan laukata, mutta koska laukkaaminen tapahtui vasta tunnin ihan lopussa, Pallura kuumui ihan järkyttävän paljon, eikä kuunnellut minua lainkaan. En muista yhtään tämänkaltaista toista ratsastuskertaa, etten saanut Palluraan minkäänlaista kontaktia vaan lähinnä vaan matkustin selässä. Yritin kyllä ratsastaakin, mutta en onnistunut.

Kuumuessaan Pallura kerii itsensä todella lyhyeksi ja muuttuu aivan tyhjäksi edestä. Tuntuu, että hevosen sijaan istuisi dynamiittipötkön päällä. Pallura nyt ei sinänsä tee mitään pahaa kuumuessaan, ei tarvitse pelätä että sieltä putoaisi. On kuitenkin turhauttavaa, kun ei saa mitään kontaktia hevoseen. Ainoat hyvät pätkät tunnilla oli, kun mentiin ravipuomeille, ja Palluran piti keskittyä niihin. Silloin sain ratsastaa sen puomeille ja se vähän kuuntelikin. Kaikki katosi kuitenkin heti puomien jälkeen.

Kaikista "kamalinta" tässä ratsastuksessa oli kuitenkin Palluran surkeus menon jälkeen. En pura ikinä hevoseen sitä, jos oma ratsastukseni menee puihin, mutta Pallura on erityisherkkiksenä mestari vaistoamaan mielialojani. Yleensä olen ratsastuksen jälkeen erittäin iloinen, sillä ratsastaminen (varsinkin Palluralla) on yleensä ihanaa. Nyt en kuitenkaan ollut onneni kukkuloilla, ja Pallura vaistosi sen. Se seisoi niin surkeana käytävällä päätään riiputtaen, vaikka yritinkin sille vakuutella ettei tietenkään ole sen vika, etten osaa ratsastaa! Pallura parka, ensin kiusataan naruriimulla ja sitten vielä luokattoman huonolla ratsastuksella!

Tänään oli tarkoitus pitää vapaapäivä tallilta, mutta eilisen "ratsastuksen" jälkeen en voi jättää tilannetta tähän, joten tänään täytyy mennä uudestaan ratsaille. Onneksi mielessä on pari korjauskeinoa, joilla toivottavasti päästään "Jenni vs. Pallura" -tilanteesta takaisin tilanteeseen "Jenni ja Pallura vs. muu maailma". Ratsastus on kuitenkin tiimipeliä ja tarkoitus on tehdä hevosen kanssa yhteistyötä. Mutta, olen todennut tämän ennenkin ja totean sen taas: Jos aina menee hevosten kanssa hyvin, joko sitä valehtelee itselleen tai sitten vaan on tyhmä.


Ei muuta siis kuin illalla tallille halimaan Palluraa. Ihanaa tai ainakin kohtalaista tiistaita kaikille!

Palluraterkuin
Jenni