Vihdoin se on täällä, ensimmäinen joulu, kun hevoset ovat kotona. Ihanaa!
Meillä ei ole suunnitelmissa mitään suuria, talli on koristeltu joulukuusella ja havuilla.
Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy, sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy. Minun joulumaani on tässä, näiden tyyppien kanssa.
Palluran poniystävä, Mini-Me, on kyllä vienyt sekä minun että Palluran sydämen ihan täysin! Se on kyllä ehdottomasti maailman paras poni, vaikka minulla ei kyllä kauheasti verrokkiponeja olekaan ollut :D
Mini-Me tarhailee pitkät päivät Palluran kanssa. Ne ovat vapaalla heinällä, mutta myös Mini-Me on oppinut säännöstelemään syömistään, eikä vietä päivää syöden kuin viimeistä päivää. Asiaa auttanee se, että sen tarhakaveri vahtii linjojaan eikä ymmärrä lainkaan muita hevosia, jotka viettävät koko päivän pää heinäkaukalossa.
Iltaisin Mini-Me tulee yleensä tarhasta vapaana talliin, sillä se on paremmin koulutettu kuin koirani, jotka katoavat heti tilaisuuden tullen horisonttiin. Mini-Me tulee niin nätisti vapaana joko Palluran perässä tai yksin ja menee omaan karsinaansa, jossa sitä odottaa sen pieni iltapala, jossa on Progutia, hamppurouhetta sekä kivennäistä.
Mini-Me "treenaa" pari, kolme kertaa viikossa. Sen treenaaminen tarkoittaa sitä, että menemme kentälle ja annan sen joko juosta siellä irtona, tai taluttelen sitä, vähän pohjien mukaan. Lähinnä tämä on sellaista henkistä treeniä, jolla totutetaan ponia leikin varjolla puuhailemaan ihmisen kanssa. Mini-Me on kyllä hyvin ihmisrakas tyyppi ja yli kaiken se rakastaa rapsuttelua. Useimmiten rapsutellessani sitä se rapsuttaa takaisin, ja jos olen tarhassa vaikkapa laittamassa seuraavan päivän heiniä valmiiksi, Mini-Me saattaa tulla rapsuttamaan minua ihan muuten vaan <3
Treenin jälkeen Mini-Me yleensä kuivattelee Palluran villaratsastusloimen alla :D (kuten yllä olevassa kuvassa). Se on vielä niin pieni, että villaratsastusloimi on sille sopiva loimeksi. Se on kuitenkin kasvanut niin kovaa kyytiä, että sen ensimmäinen sadeloimi jää sille kohta pieneksi.
Treenin jälkeen Mini-Me haluaa (ja myös saa) aina palkkaria, jossa on kourallinen Greenlinea, hitunen Pellavaista sekä suolaa ja elektrolyyttiä. Se tulee aina pyytämään palkkaria kauniisti hymyillen! Nykyään se kyllä saa palkkarin joka ilta, vaikka ei oltaisi treenattukaan, sillä pakkasten myötä sekä ponin että Palluran juominen ulkona vähenee ja haluan varmistaa riittävän nesteensaannin lisäjuotolla.
Mini-Me kääntyy vuodenvaihteessa "jo" kaksivuotiaaksi, mutta se saa viettää vielä pitkään varsanelämää ilman ajo-opetusta, sillä shetlanninponit kehittyvät niin hitaasti, etten näe järkeä alkaa oikeasti työskentelemään vielä kaksivuotiaan kanssa. Ohjasajoa voitaneen jossain vaiheessa ensi vuotta ottaa ohjelmiin, mutta kärryjen kanssa odotellaan vielä ainakin vuosi, ellei kauemminkin. Irtohypyttäminen kyllä varmaankin otetaan ensi kesänä Mini-Men ohjelmaan, sillä se on tarhassa puun runkojen yli loikkiessaan osoittanut olevansa innokas esteponi!
Hevoset ovat asuneet kotona melkein puoli vuotta, ja se kaikkein pimein ja surkein aika vuodestakin on juuri käsillä. Olen yrittänyt tehdä tallinteon itselleni mahdollisimman helpoksi, jotta se ei vie kaikkia voimiani tässä ikuisessa syksyssä. Vaikka välillä onkin rankkaa, nautin todella paljon siitä, että hevoset ovat kotona ja voin puuhailla niiden kanssa koska vaan.
Ajattelin, että jaan teille nämä pari pikku juttua, joiden koen helpottavan arkeani suuresti.
Ihan ykkösvinkki: vapaa heinä slow feeding -laatikoista
Tämä mahdollistaa heinäruokinnan vain kaksi kertaa päivässä, ja tarkoittaa siis sitä, että tallissa ollaan vähemmän kiinni, kun ruokintakertoja on vähemmän.
Vien siis yleensä illalla tarhojen laatikoihin valmiiksi täytetyt heinäverkot. Yhteen verkkoon saa sullottua tarvittaessa kymmenisen kiloa kuivaheinää tai viitisentoista kiloa esikuivattua. Tämä riittää yhdelle hevoselle vallan hyvin koko päiväksi. Meillä on laatikoita yhtä monta kuin hevosiakin, ja verkkoja vähintään kaksi per laatikko, jotta uuden verkon voi vaihtaa samalla, kun ottaa vanhan pois illalla.
Ohjeen heinälaatikon tekoon löydät täältä:DIY: Slow feeding-heinälaatikko
Verkkosysteemi myös vähentää huomattavasti heinähävikkiä, kun verkko pitää heinät laatikossa eikä niitä lennätellä pitkin ja poikin ja tallota maahan. Jos jotain jää yli, sitäkään ei poljeta vaan se jää verkkoon seuraavaa kertaa varten. Jos sataa ja heinät ovat kastuneet, levittelen ne riihen lattialle kuivumaan ja parin päivän kuluttua ne ovat taas syömäkelpoisia.
Päivän toinen heinäruokintakerta onkin sitten iltaheinät sisään. Laitan nämä aina valmiiksi karsinoihin siivouksen yhteydessä.
Ainoa miinuspuoli tässä systeemissä on se, että se ei sovi pohjattoman ahneelle hevoselle. "Normaalilla" ruokahalulla varustetulle hevoselle systeemi sopii hyvin, ja alun megasyömisen jälkeen hevonen oppii yleensä siihen, että kun ruoka ei lopu kesken, sitä ei myöskään tarvitse vetää napaansa kuin viimeistä päivää. Meillä jopa shetlanninponi on oppinut siihen, että syödään, kun on nälkä, ja sitten mennään tekemään jotain muuta ja näin jatketaan koko päivä. Eikä koko päivää vietetä pää heinälaarissa.
Mutta ne pohjattoman ahneet hevoset eivät sitten opi tähän vaan vetävät sitä heinää ihan liikaa. Tällaisille voisi ehkä kokeilla kahta verkkoa päällekkäin, jos se hidastaisi syömistä. Muussa tapauksessa rajoitettu heinä ja tiheät ruokintakerrat ovat ahmatille se paras vaihtoehto.
Kakkosvinkki: eristetyt juoma-astiat
Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä hevosilla tulee ehdottomasti olla vettä saatavilla ulkona myös talvella. Vesihuolto ulos vaatii talvella tietenkin hieman enemmän vaivaa kuin kesällä, mutta eristetty juoma-astia helpottaa sitä paljon.
Silloin, kun pakkasta on vähän enemmän, vien vain aamulla kuumaa vettä astian pohjalla olevan päälle, jolloin kuuma vesi sulattaa veden.
Ainakin omia aamujani helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse viedä saavikaupalla vettä ulos!
Ohjeen eristetyn juoma-astian tekemiseen löydät täältä: DIY: eristetty juoma-astia.
Kolmosvinkki: valmistele iltatalli siivouksen yhteydessä ja aamutalli iltatallin yhteydessä
Arkiaamuisin siivoan karsinat vasta töistä tultuani, eli laitan aamulla vain hevoset ulos. Ne saavat väkirehut aamulla heti karsinoihinsa, mikä ei ole ongelma siksi, että ne saavat yöksi niin paljon heinää, ettei tarvitse olla ollenkaan tyhjin mahoin. Väkirehujen yhteydessä hevoset tarvittaessa loimitetaan ja sitten ne viedää ulos heinille.
Töistä tultuani siivoan karsinat ja laitan samalla kaiken valmiiksi iltaa varten, eli täytän vesikupit ja laitan iltaheinät valmiiksi, samoin illan väkirehut. Näin ei illalla tarvitse kuin hakea hevoset sisään.
Ja tietenkin myös valmistella aamutalli! Illalla vien heinäverkot ja vedet valmiiksi ulos sekä teen aamun väkirehuannokset valmiiksi odottamaan. Ne ovat meillä tosin kaikilla melko naurettavan pienet, sillä meillä hevoset syövät pääasiassa heinää.
Nelosvinkki: pitkä ulkoiluaika antaa pelivaraa liikutuksen suhteen
Hevoset menevät meillä viimeistään seitsemältä ulos ja tulevat sisään kahdeksan ja yhdeksän välillä näin talvikaudella. Pitkä ulkoiluaika sopii erittäin hyvin ainakin Palluralle, sillä se ei kerää virtaa edes ylimääräisistä vapaapäivistä, kun saa purkaa sitä puuhailemalla ulkona.
Eli jos joskus en ehdi liikuttamaan, se ei haittaa, kun hevoset saavat olla pitkän päivän ulkona. Nyt on myös käynyt kahtena iltana niin, että on ollut kauhea tilsakeli, eikä Palluralla ole vielä tilsakumeja. Silloin olen vaan jättänyt tyynesti liikuttamatta, tarhassa pysyvät kyllä pystyssä ilman tilsakumejakin.
Tässä oli nyt muutama oman talliarkeni vinkki! Jos sinulla on joku arkea helpottava pieni tai isompikin niksi, mielelläni kuulisin sen :)
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Kehotin teitä muita tietenkin ostamaan vain tarpeeseen, mutta itse en siihen kyennyt, vaan ostin mm. satulahuovan, joita löytyy ennestäänkin jo ihan tarpeeksi. Olen tsempannut nyt tosi pitkään enkä ole ostanut mitään turhaa, mutta nyt tuli sitten hyödynnettyä alennuksia oikein kunnolla. No, osa ostoksista oli kyllä oikeasti tarpeellisiakin!
Yhteensä 846,44 e
Ei tuloja marraskuussa
Ostin jo ennen Black Fridaytä kuvassakin näkyvän Equestrian Stockholmin huovan. Tästä en varsinaisesti pode huonoa omaatuntoa, sillä huopa oli käytetty. Mutta sitten Black Friday alesta ostin toisen huovan eli LeMieuxin violetin kouluhuovan ja sen lisäksi Mini-Melle joululoimen, Palluralle kuolaimen (ehkä tarpeellinen) sekä kisasuitset (semi-tarpeelliset). Alennuksia tuli taas hyödynnettyä mahayrttien ostamiseen Chia de Gracialta, ja ne tulivat kyllä ehdottomasti tarpeeseen.
No, jospa tässä nyt olisi varusteostokset tälle vuodelle. Marraskuu oli kallis, mutta osittain myös siksi, että marraskuussa tuli parikin heinälaskua ja näillä heinillä mennään kyllä taas muutama kuukausi eteenpäin. Otinkin tavoitteeksi parantaa tapani joulukuussa ja yrittää selvitä niin edullisesti kuin mahdollista! Saa nähdä, kuinka käy.
Ihanaa alkanutta joulukuuta ja lämmintä joulunodotusta kaikille!
Ps. Talliin on tullut jo joulukuusi, sen pääset näkemään Joulublogini puolelta!
