keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Valmennuksessa

Sunnuntaina oltiin Palluran kanssa pitkästä aikaa valmennuksessa. Valmennus oli todella hyvä, vaikka sellaisia "Wow miten hienosti tää menee!" -hetkiä ei tullutkaan. Mutta juuri sellaisissa valmennuksissa oppii parhaiten!

Valitettavasti valmennuksesta ei ole kovin kummoista kuvamateriaalia saatavilla. Maneesissa oli jo iltaseitsemän jälkeen niin huono valo, että parempilaatuisen materiaalin ottamiseen olisi tarvittu vähän parempaa kuvauskalustoa.

 Valmennuksen teema oli pitkälti sama kuin viimeksikin: hevosen suoruus. Stella oli viimeksi satulaongelmista johtuen paljon jähmeämpi eikä liikkunut niin halukkaasti eteen, kuin nyt, joten tällä kertaa keskityttiin myös siihen, että se odottaa minua ja alkaisi pikku hiljaa jäädä itse oman takaosansa päälle. Stella ei siis suinkaan makaa kädellä muutenkaan, se on hyvin kevyt ratsastaa, mutta sille on hyvin vaikeaa jäädä takaosansa päälle. Tietenkin, koska se on vielä nuori ja raaka. Mutta nyt alettiin hakea sitä, että se pikku hiljaa, pienissä pätkissä saisi sen takaosansa alle ja moottorin käyntiin. Stella laskee helposti kyllä päänsä alas ja menee näennäisesti oikein päin, mutta ne takajalat unohtuvat jonnekin kauas taakse.

Tässä pari heikkolaatuista videota valmennuksesta:



Mutta täytyy sanoa, että vaikka videot eivät olekaan visuaalisesti kauhean miellyttäviä, sain niitä katsoessani valmennuksesta vielä vähän lisää irti (minulla on siis puhelimessa useampi näitä videoita). Olen sellainen oppija, että kaikki ei kuitenkaan uppoa kaaliin kerralla ja näin videoita katsellen sain ikään kuin vielä toisen valmennuskerran, kun valmentajan ohjeet kuuluvat videolla ihan hyvin.

Suoraan ratsastaminen on aivan järkyttävän vaikeaa!

Se oli pohjimmainen ajatukseni sunnuntaina ja se on sitä edelleen. Vaikka olemme valmentajan mukaan kumpikin suoristuneet erittäin paljon viime valmennuskerrasta, on työtä suoruuden suhteen ja muutenkin edelleen tehtävänä. Valmennuksessa haimme paljon väistöjen kautta suoruutta ja saimme niitä myös kotitehtäväksi. Siitä olenkin hyvä oppilas, että teen kotiläksyni ihan aina! Kotitehtäväksi saimme myös ottaa maneesissa yhden laukkapäivän viikossa, jolloin vain teemme alku- ja loppuverkan ja muuten vain irroittelemme ympäri maneesia laukkaamalla. Ollaan ikään kuin maneesissa maastossa siihen asti, että päästään ihan oikeasti maastoilemaan ja laukkaamaan maastossa.

Laukassa Stella pitäisi saada laukkaamaan kunnon laukkaa takajalat rungon alle taipuen, vaikka se vähän kasvattaakin askeleen pituutta.

Vielä tässä vaiheessa kun ei ole takaosassa tarpeeksi voimaa, on valitettavasti lisättävä vähän askeleen pituutta, jotta takajalat saadaan kunnolla rungon alle. Senkin takia olisi hyvä päästä maastoon laukkaamaan, jotta olisi mahdollista saada useampi hyvä laukka-askel putkeen. Se nimittäin vaatii tilaa, koska Stella ei pysty ylläpitämään tätä "hyvää" laukkaa vielä kaarteissa. Tällä hetkellä maastolaukka on kuitenkin mahdotonta, sillä Stellalla ei ole kenkiä. Se oli tarkoitus laittaa kenkään viime kengityksessä, mutta sitten tulimme tallinpitäjän kanssa siihen tulokseen, että kun kenkiä ei ole ollut jalassa vuoteen, on se nuorelle hevoselle vähän liikaa lyödä heti jalkaan painava hokkikenkä. Niinpä mennään kengättä siihen asti, että saadaan ensin kesäkenkä alle. Huomenna näyttäisi taas tupruttavan kunnolla lunta, joten voi olla, että siihen menee vielä tovi...

Käynnissä ja ravissa pitää säilyttää tahti, vain askeleen pituus saa vaihdella.

Tokikaan kun kyseessä on raaka ja voimaton hevonen, kovin kummoista askeleen venymistä ei vielä saada aikaan. Mutta tätä kautta sitä voi pikku hiljaa lähteä hakemaan.






Paljon siis opittiin mutta hurjan paljon on vielä opittavaa ja hurjan paljon on tehtävä töitä. Onneksi ei ole kiire mihinkään!

Palluraterkuin
Jenni


 Ps. Muistathan, että Pallurablogi on ehdolla Blogiexpon Vuoden tulokas -kategoriassa! Äänestämään pääset tästä!


 

maanantai 25. helmikuuta 2019

Pallurablogi ehdolla Blogiexpossa- Äänestys on alkanut!!

Playsson.net järjestää tänäkin vuonna suositun blogiexpon, jossa palkitaan viime vuoden parhaita sosiaalisen median vaikuttajia, blogien lisäksi siis myös muita somettajia. Pallurablogilla on kunnia olla ehdolla Vuoden tulokas -kategoriassa!

Pelkkä ehdolla oleminen on ehdottomasti suuri kunnia! Pallurablogi onkin melko kovassa seurassa ja täytyy sanoa että tässä porukassa se neljäskään sija ei ole häpeä.

Tästä pääset tutustumaan kaikkiin Blogiexpon ehdokkaisiin: Ehdokkaat

Mikäli Pallurablogi on mielestäsi äänen ansainnut, käy äänestämässä täältä: Äänestys

Äänestää voit myös vain yhdessä kategoriassa, mikäli muiden kategorian somettajat eivät ole tuttuja. Äänestys on käynnissä 25.2. - 10.3.





Palluran kanssa olemme iloisia ja kiitollisia jokaisesta äänestä!

Palluraterkuin
Jenni


lauantai 23. helmikuuta 2019

Ammattilaisia asialla

Koska olet viimeksi nauranut ääneen onnesta hevosen selässä? Minä nauroin tänään, oli niin hyvä fiilis!

Mutta palataan ensin vähän ajassa taaksepäin, torstaihin. Torstaina Palluralla kävi vihdoin ratsuttaja! Lemströmin Suskin oli tarkoitus tulla jo viime kuussa, mutta estyi. Nyt hän pääsi vihdoin ekaa kertaa Palluran selkään ja aika lailla kreivin aikaan, sillä laatuarvostelukarsinnat, joissa Suskin olisi tarkoitus Pallura esittää, lähenevät kovaa vauhtia!






Suski on valmentanut minua jo edellisen hevoseni kanssa ja hänet halusin ehdottomasti myös minua ja Palluraa valmentamaan. Tykkään Suskin eleettömästä ratsastuksesta ja pehmeästä, mutta kuitenkin sopivan vaativasta tyylistä. Suski on myös ratsuttanut kymmeniä nuoria, joten hänellä on aiheesta rutkasti kokemusta. Ainoa miinus Suskissa on pitkä välimatka, jonka takia hän käy meillä vain kerran kuussa.

Pallura ei vieläkään ole ollut ihan parhaimmillaan oltuaan lihasvamman takia köpö. Puhtaasti se kuitenkin jo liikkuu, muttei vielä saa ihan niin hyvin takajalkoja alleen, kuiin yleensä. Se sai kuitenkin kiitosta Suskilta takaosan ja kropan käytöstä sekä hyvästä tasapainosta, vaikka toki vaatiikin vielä PALJON voimaa takapäähän. Pallura on ollut nyt myös kovin levoton suustaan, sekä minulla että Suskilla, ja Suski epäili tämän johtuvan siitä, että se vaihtaa hampaita. 

Tässä pikku videonpätkä Palluran ja Suskin menosta:


Perjantaina Palluralla olikin sitten kauan odotettu hieronta! Kuinka ollakaan, se oli kovin jumissa takaosastaan, faskiakalvot olivat kuulemma todella tiukat, mutta lähtivät kuitenkin aukeamaan. Etuosastaan Pallura oli melko hyvä ja positiivista oli myös se, että se oli molemmilta puolilta melko samanlainen.

Pallura sekä tykkäsi että ei tykännyt hieronnasta. Välillä teki kipeää kun hieroja aukaisi jumeja, mutta välillä taas teki niin hyvää, että alahuuli alkoi lerpattaa ja tuli lähes uni. Palluraa kävi hieromassa Anneli Kekki, jota en voi muuta kuin kehua ja suositella lämpimästi! Oli hauska todeta, miten paljon ammattitaitoinen hieroja voi todeta hevosesta pelkästään sen lihaksiston perusteella. Anneli esimerkiksi tiesi heti Palluran ylälinjasta, että se ei ole kovasuinen hevonen, mikä pitääkin erittäin hyvin paikkaansa.



Tänään sitten kapusin Palluran selkään tarkoituksena ratsastaa kaikki askellajit läpi kevyesti ennen huomista Suskin tuntia. Ja miten hyvä Pallura olikaan! Suu oli rauhoittunut ja kun lähdettiin laukkaamaan, Pallura oli kuin pieni varsa, joka tajuaa ensi kertaa että sillä on neljä jalkaa, joilla pääsee todella kovaa! En voinut kuin nauraa kun painettiin ympäri maneesia, niin hyvältä Pallura tuntui. Tuntui taas pitkästä aikaa että olin ihan aidon ja oikean Palluran selässä!

Huomenna meillä onkin sitten Suskin tunti, siitä tulee raporttia myöhemmin! Aurinkoista viikonlopun loppua kaikille!

Palluraterkuin
Jenni

maanantai 18. helmikuuta 2019

Talliniksi: Lukostaan hajonneen riimun korjaus ilman ompelemista

Vaikka tykkäänkin ostella Palluralle uusia varusteita IHAN LIIALLISUUKSIIN asti, inhoan silti heittää mitään käyttökelpoista roskiin, jos sen saa vielä korjattua. Minulta löytyy ainakin viidestä eri kohtaa paikattu villaratsastusloimi, useita paikattuja kuivatusloimia, riimunnaruja, joiden lukot on vaihdettu uuteen. Viime viikolla laitoin Palluralle päähän uuden riimun, ja jo heti ensimmäisenä päivänä se löytyi lukko rikki tarhan pohjalta.

Lukon vaihtaminenhan olisi helppoa, jos osaisi ommella ja olisi ompelukone, joka pystyy ompelemaan noin paksua materiaalia kaksinkertaisena. Olen huono ompelemaan enkä lähtenyt edes kokeilemaan, olisiko koneeni kyennyt tuohon. Mutta pulttisaksia osaan onneksi käyttää paremmin!



 Pulttisaksissa on sen verran vääntövoimaa että vanha lukko irtosi ihan kevyesti. Tilalle pujotin pienen palohaan, ja kas näin riimu oli taas käyttökunnossa!


Palohakoja saa muuten edullisimmin ainakin meilläpäin kilotavarana Tokmannilta. Yksittäin ostettuna ne saattavat maksaa useamman euron, mutta kilotavarana ruuvihyllystä ne kustantavat vain muutaman kymmenen senttiä kappaleelta! Pidänkin nykyään aina kotona ja tallilla eri kokoisia palohakoja varalla.

Lisäksi tietenkin kannattaa aina säästää varaosiksi roskikseen menevistä loimista soljet, lukot ja helat, sekä tietenkin jalkalenkit, jos ne ovat vielä ehjät. Näin on aina hyvin varaosia saatavilla!


Se, kummin päin palohaan kiinnittää, on sitten ihan mielipidekysymys, kuten loimien etuosan  pikalukkojenkin suunta. Tästäkin olen nähnyt vääntöä, miten päin ne pitää kiinnittää ja luonnollisesti kunkin mielipide on aina se ainoa oikea ;) Näin päin kiinnitettynä palohaka voi teoriassa, TODELLA HUONOLLA TUURILLA, upota hevosen poskeen sopivan iskun tullen, mutta toisin päin kiinnitettynä se on sitten leikkikaverin silmässä.  Itse nyt kiinnitin näin päin, sillä pidän Palluran poskea kuitenkin parempana uppoamispaikkana kuin kaverin silmää. Ja tähän tosiaan vaaditaan todella huonoa tuuria ja jos ne ovat itsensä johonkin rikkoakseen, se voi vallan hyvin olla jotain muutakin kuin riimu. Palohaat myös yleisesti ottaen ovat melko jäykkiä eivätkä aukeile itsekseen.

Taas tuli säästettyä kymppi rahaa mutta ennen kaikkea rutkasti luontoa!

Palluraterkuin
Jenni

Ps. Muita hyviksi havaittuja talliniksejä:






torstai 14. helmikuuta 2019

Parempi Pallura!

Pallura on kärsinyt pari viikkoa lihasvammasta. Nyt se alkaa onneksi olla jo parempi ja pikku hiljaa aletaan palailla normimenoon ja ensi viikolla toivottavasti päästään valmennukseenkin!

Palluraa on kyllä sairaslomallakin liikutettu, mutta toki vain käyntiä. Ravia on otettu pieniä pätkiä sen verran, että ollaan nähty että vieläkö Pallura on epäpuhdas. Nyt se liikkuu jo puhtaasti ja energiaakin siinä alkaa olla kuin pienessä kylässä! Hyvä tai "hyvä" merkki on myös se, että se on alkanut riehua tarhassakin ja jopa karannut sieltä - kipeä ollessaan se ei ole tarhassa juuri muuta kuin kävellyt.


Pallura liikkuu jo puhtaasti, mutta on jäykkä vielä. Se tuntuu selkään vähän hassulta edelleen, mutta luulen, että se johtuu siitä, että takapää ei ihan vielä veny siihen normaaliin työskentelyyn, mikä siis Palluralla on oikein hyvää. Jos en tietäisi, miltä sen pitäisi tuntua, se menisi täydestä kuin väärä raha!

Nyt siis otetaan vielä tämä loppuviikko iisisti, pikkuhiljaa töihin palaillen, niin toivon mukaan Pallura on ensi viikolla iskussa, kun sen pitäisi vihdoin päästä ammattilaisen alle ja meidän myös valmennukseen! Tätä onkin odotettu jo pari kuukautta! Nelivuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsinnatkin alkavat lähestyä joten toivotaan, että Pallura olisi pian iskussa!


Onnea on hevosystävä!
Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Palluraterkuin
 Jenni



maanantai 11. helmikuuta 2019

Testissä Catago Fir-Tech -loimi

Huom. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö! Loimi on ostettu omilla rahoilla.

Pallura on kärsinyt jonkinasteisesta lihasvammasta ja halusin ostaa sille jonkinlaisen hoitoloimen. Ensimmäisenä mielessä oli tietenkin Back on Track, mutta selaillessani Googlesta kunnon penninvenyttäjätyyliin, että mistä sen saisi halvimmalla, vastaan tulikin Equus Caren sivuilla Catago Fir-Tech hoitavat tuotteet. Tuotekuvaus kertoi näissä olevan vastaava idea kuin Back on Trackissa: FIR-Techin sisältämä keraaminen materiaali muuntaa ja heijastaa hevosen kehonlämpöä palauttaen sen takaisin hevosen kudoksiin. Lämpösäteilyn ansiosta verenkierto ja hapenmäärä kudoksissa lisääntyy, mikä vähentää jännitystä, särkyä ja tulehdusta.

Fir-Tech loimessa lämpöä heijastavaa kangasta on lavoissa ja selässä aina lautasiin asti, mutta mahan alue on jätetty vapaaksi, sillä suoliston kohdalla ei suositella lisälämpöä, ainakaan loimen tuotekuvauksen mukaan.




Fir-Tech hoitoloimi oli vielä alennuksessa Equus Carella ja kun sitä sai myös pinkkinä 122 euron hintaan, päätin klikata sen ostokoriin. Klikkaus tapahtui perjantaina aamupäivällä ja kuinka ollakaan, illalla tuli jo viesti, että loimi on lähtenyt matkaan. Aivan supernopeaa palvelua siis! Maanantaina sainkin jo hakea loimen Matkahuollosta joten ei muuta kuin sovittamaan.

Kehonlämpöä heijastavat tuotteethan toimivat parhaiten silloin, kun on jotain mitä heijastaa. Itselläni on muutamia Back on Trackin tuotteita ja jos ne laittaa päälle silloin, kun on jo valmiiksi kylmä, ne eivät juurikaan lämmitä. Jos ne sen sijaan laittaa päälle kun on lämmin, vaikutuksen tuntee selvästi ja sitten pysyykin lämpimänä paikallaankin. 

Koitin loimea Stellalle siis siten, että pidin sen liikkeessä taluttelemalla. Alussa huomasin Stellan menevän vähän levottomaksi, ilmeisesti loimi alkoi silloin toimia. Stellahan on ihan periaatteesta vähän epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan, mutta sitten kun pysähdyttiin, Stella jäi rauhassa paikalleen ja sillä alkoi jopa silmät lupsua! 





Loimen rentouttava vaikutus siis oli ainakin silminnähtävä! Parantavasta vaikutuksesta en osaa sanoa, sillä ei ole oikein mitään, millä todentaa sitä, kun Stellakaan ei osaa puhua (ainakaan siten, että minä ymmärtäisin).  Siihenkään, onko tämä yhtä hyvä kuin BOT en voi ottaa kantaa, sillä meillä ei ole ollut BOT-loimea.

Iso plussa Fir-Tech -loimelle myös siitä, että edessä on pikalukot! Kaulakappaleelle on myös kiinnitysmahdollisuus, mutta kaulakappaletta ei enää ollut pinkkinä niin jäi ostamatta. Täytyy sellainen ostaa, sillä kaula menee Stellalla herkästi jumiin, sillä se ratsastaessa kerii itsensä helposti liian lyhyeksi.

Mitä tulee Stellan lihasvammaan, se alkaa olla jo paljon parempi! En tosin usko sen olevan ensisijaisesti loimen ansiota vaan ajan ja ahkeran kävelyttämisen. Uskon loimen kuitenkin olevan hyvä tukihoitomuoto ja edesauttavan parantumista. Hieronta-ajan sain Palluralle vasta puolentoista viikon päähän, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.



Summa summarum, olen loimeen oikein tyytyväinen!
Palluraterkuin
Jenni


 

torstai 7. helmikuuta 2019

Varsomisjuttuja: Tiineen tamman ruokinta

Pallura ei (luojan kiitos :D ) ole tänä vuonna tiineenä, mutta päätin kirjoittaa blogiin sarjan varsomisjuttuja, sillä itse ainakin jouduin ensikertalaisena kasvattajana etsimään paljon tietoa ja kyselemään kokeneemmilta. Toivottavasti tästä olisi jollekin iloa!

Tässä vaiheessa vuotta monella alkaa se tiineyden viimeinen kolme kuukautta lähentyä. Viimeinen kolme kuukautta on se ajanjakso, jolloin varsa alkaa toden teolla kasvaa ja tamma alkaa tarvita lisäruokintaa. Sikiö kasvaa eniten viimeisen 3 tiineyskuukauden aikana, eli noin 60-65 % koko  sikiöaikaisesta kasvustaan. Tamman energiantarve lisääntyy tällöin noin 20-30 % ja valkuaistarve 30-50 % ylläpitotarpeeseen verrattuna.  Samalla kuitenkin sikiön loppuvaiheen nopea kasvu rajoittaa ruuansulatuselimistön tilavuutta ja tamman rehunsyöntikykyä.

1. Heinä

Hyvälaatuinen korsirehu on jokaisen hevosen perusrehu, myös tiineen tamman. Ilman heinäanalyysia on paha sanoa, paljonko on tarpeeksi, mutta yleensä tiineyden loppuvaiheilla olevan tamman kanssa ei mene metsään, kun antaa sen syödä vapaasti heinää.

Pallura on kovin herkkä ja sille otti koville kun varsa alkoi toden teolla liikkua mahassa. Toisinaan se oli niin tuskainen, että sai päivän aikana syötyä alle kymmenen kiloa esikuivattua heinää. "Normaaleina" päivinä Pallura söi 15-20 kiloa.


2. Proteiini

Tiineyden viimeisen kolmen kuukauden aikana tamma alkaa tarvita lisäproteiinia. Markkinoilla on monenlaista eri proteiinirehua, niin täys- kuin täydennysrehuakin. 

Itse täydensin Palluran proteiinintarpeen Rypsi-Kronolla. Se on melassoitua rypsirouhetta. Se on edullista ja kotimaista ja syöttömäärä jäi ihan kohtuulliseksi. Tiineysaikana Rypsi-Kronoa riitti muutama desi päivässä, imetysaikana se nostettiin puoleen litraan. Rypsi-Kronoa syöttäessä sai tosin olla tarkkana ruokinnan Ca:P-suhteen kanssa, Palluralla korjasin sitä lisäkalkilla. Tiineellä tammalla kalsiumin ja fosforin suhde pitäisi olla n. 1,5-2:1. Liian korkea fosforipitoisuus häiritsee kalsiumin imeytymistä, mikä taas vaikuttaa luuston kehitykseen. Koen Rypsi-Kronon paljon paremmaksi vaihtoehdoksi kuin esimerkiksi soijan, sillä Rypsi-Krono ei juurikaan häviä ravintoarvoissa soijalle, ja on halvempaa ja ennen kaikkea ekologisempaa, koska se on kotimaista. Rypsi-Kronoa saa ihan maatalouskaupoista.

3. Kivennäinen

Kantava tamma tarvitsee enemmän kivennäistä kuin kevyessä työssä oleva harrastehevonen. Kivennäisen syöttömäärä on ihan kivennäisestä kiinni ja yleensä pussissa onkin annostusohjeet. Mikäli tamma syö tiineille tammoille tarkoitettua täysrehua, se saa yleensä tarvitsemansa kivennäiset ja hivenaineet siitä, kunhan syöttömäärä täyttyy.

Pallura söi Racingin Mineral Muroa eli "hiekkakivennäistä", kuten sitä nimitetään sen hiekkamaisen koostumuksen mukaan. Mineral Muro upposi hyvin pellavaisen sekaan ja sen syöttömäärä oli tiineelle ja imettävällekin pieni, 1,5 desiä päivässä.

4. E-vitamiini ja seleeni

E-vitamiini ja seleeni ovat kantavalle tammalle todella tärkeitä, sillä niiden puute aiheuttaa tutkimusten mukaan jälkeisten kiinni jäämistä (mutta se ei silti aina johdu näiden puutteesta). Muualla maailmalla hevosenomistajat joutuvat varomaan seleenimyrkytystä, mutta Suomessa maaperä on niin köyhää seleenin osalta, että yleensä sitä joudutaan lisäämään ruokintaan ja useissa E-vitamiinivalmisteissa seleeni onkin mukana. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana seleenin yliannostuksen varalta!

Palluralle syötin talven ja kevään aikana useamman kahden viikon ADE-vitamiinikuurin. Valmiste sisälsi myös seleeniä. Suomen leveysasteilla hevosten D-vitamiinivarastot tyhjenevät jo joulukuun tienoilla, joten sitä D-vitamiinikuuriakaan ei kannata jättää sinne maaliskuulle! Ilmeisesti E:stä ja seleenistä ei ollut puutetta, kun jälkeiset humpsahtivat kokonaisina pihalle heti kun Pallura nousi varsomisen jälkeen ylös.

tiineen tamman ruokinta

Kantavankin tamman ruokinnan suunnittelussa oiva apu ovat erilaiset ruokintalaskurit. Niistä tunnetuin on varmaankin Hopti, jolla minäkin olen Palluran ruokintaa laskeskellut juurikin tiineysaikana. Heinäanalyysi auttaa paljon, sillä viime vuosi oli paikoitellen melko eksoottinen heinävuosi ja heinän SRV eli sulava raakavalkuainen on joissain tapauksissa ollut todella alhainen. Tämä lisää varsinkin kantavan tamman valkuaislisän tarvetta. Ruokintalaskuria käyttämällä saa myös varmistettua, että tamma saa kaikki tärkeät kivennäis- ja hivenaineet.

Vaikka omaa varsaa ei olekaan tänä vuonna tulossa, on silti ihanaa seurata ja jännittää muiden varsomisia! Tsemppiä kaikille tiineyden viime hetkille!

Palluraterkuin
Jenni

maanantai 4. helmikuuta 2019

Porkkanajumppa

Me aloimme Palluran kanssa joulukuussa tekemään porkkanajumppaa sillä ajatuksella, että jos se auttaisi vähän Palluran vinoudessa ja kuromaan puolieroja kiinni. Ja kyllä se on auttanut! Alkuvaiheessa Palluran oli hyvin vaikea venyttää oikealle siten, että vasen kylki joutui venymään. Siinä, missä se sai päänsä vasemmalta melkein häntään asti, oikealla puolella se jäi useamman turvanmitan päähän hännästä.

Nyt, vajaa pari kuukautta myöhemmin Pallura taipuu jo hienosti molempiin suuntiin, puoliero on siis todellakin tasoittunut. Koen siis porkkanajumpan olleen todella hyödyllinen ja aiomme jatkaa sitä tulevaisuudessakin! Pyrin tekemään porkkanajumpan Palluran kanssa jokaisen liikutuksen päätteeksi, joskus se tosin jää, jos on kiire.

Porkkanajumppa siis on paitsi hevosen (ainakin Palluran) mielestä todella kivaa, se myös parantaa hevosen liikkuvuutta! Pallura nykyään aina oikein liikutuksen jälkeen odottaa, että se pääsisi porkkanajumppailemaan. Epäilemättä Palluraa ei tosin motivoi liikkuvuuden paraneminen vaan palkka...

Porkkanajumpassa on se huono puoli, että se on toteutettava jonkun sortin nameilla, että hevosen saa venymään. Ei siis sovi tarkalla dieetillä oleville hevosille! Porkkanajumppaa voi siis toki toteuttaa jollain muullakin namilla kuin porkkanalla. Kuitenkaan ne lyhyehköt teolliset heppanamit eivät ole tähän parhaimpia, sillä niiden kanssa on vaara päästä sormistaan eroon!

 Porkkanajumpassa huomioitavaa:

- Älä venytä kylmiä lihaksia eli tee jumppa aina liikutuksen päätteeksi!
- Toista liikkeet yhtä monta kertaa kummallekin puolelle
- Tee porkkanajumppa useamman kerran viikossa, jotta siitä on hyötyä


Tämän pitemmittä puheitta, tai johan tässä tuli todella pitkä esipuhe, voit katsoa porkkanajumpan alla olevalta videolta:


Videon näet Youtubessa tästä

Porkkanajumppa löytyy myös Palluran Instagramista @teampallura

Antoisia jumppahetkiä kaikille!

Palluraterkuin
Jenni