perjantai 28. kesäkuuta 2019

Satulakisassa on vihdoin voittaja!

Palluralle olen etsinyt tässä kolmisen viikkoa satulaa. Ei ollut helppoa löytää satulaa, joka sopisi Palluran lihaksettomaan, mutta silti erittäin leveään selkään. Palluran selkä näyttää paikallaan seistessä kohtuullisen kaarevalta, mutta se on vain hämäystä: sen liikkuessa selkä suoristuu huomattavasti, sillä jos Pallura jotain osaa, niin ottaa ne kaikki vähäisetkin selkälihakset käyttöön ja nostaa selän ylös. Mutta tässä se on: Bates Wide Dressage!

Bates Wide koulusatula

Kaikista murskaavinta on ollut ehkä kuitenkin hyväksyä se, että tuo viisivuotias silakka on tällä hetkellä leveyttä X-Wide. Epäilen tämän tosin johtuvan paljolti siitä, että Palluran säkä on hyvin lyhyt, ja kun selässä ei ole säkää, satula keikkuu leveämmässä kohdassa selkää kuin säällisellä hevosella. Tai näin ainakin selitän tätä ilmiötä kovasti itselleni. Pallura ei nimittäin näytä lainkaan leveältä edestä, päin vastoin. Lavat sillä toki ovat suuret. Pallura ei myöskään ole läski huolimatta siitä, että se on ollut useamman viikon laitumella. Päin vastoin, annan sille lisäruokaa vielä sen lisäksi, että laitumella on vihreää ja vielä heinääkin lisäksi niin paljon, kuin napa vetää. Tosin huomasin jonkinlaista leventymistä talveen verrattuna tapahtuneen, kun kaivoin esiin Palluran rintaremmimartingaalin maastoreissua varten. Martsarissa meinasi loppua säädöt kesken! Käytössä se oli viimeksi ollut talvella peltomenossa.

Viisivuotias X-Wide silakka...

Yksi asia, johon satulanostaja usein syyllistyy, on liian leveän satulan ostaminen. Mutta uskokaa pois, kokeilin kapeampiakin. Pallura ei suostunut niillä edes laukkaamaan ja heittäytyi aivan totaalivinoksi.

Kaverillani oli Bates Wide -malliston koulusatula, jonka hän ystävällisesti lainasi meille kokeiluun. Satulassa oli sillä hetkellä XXXX-Wide kaari, joka luojan kiitos oli aivan liian leveä. Sain ostettua facekirppikseltä XX-wide -kaaren. Sen alle vielä etupaloilla täytetty lampaankarvaromaani, niin jo alkoi laukkakin pyöriä! Ja kun Pallura tämän satulan kanssa pääsi laukkaamisen makuun, se ei enää olisi muuta tehnytkään. Ilman romaania satulalle varmaan riittäisi leveydeksi X-Wide, mutta luulen, etten jaksa tässä vaiheessa nähdä kaaren ostamisen vaivaa enää, kun oletettavasti nyt, kun Pallura saa paljon ruokaa ja liikuntaa, se alkaa kerätä lihaksia selkään ja pian tuo X-Wide jäisi liian kapeaksi. Romaanin kanssa XX-Widekin on hyvä.

Ainoa vika kaverini satulassa oli se, että se oli Palluralle aavistuksen liian pitkä. Satula oli 18-tuumainen ja hikijäljistä katsoin, että se valitettavasti tulee liian pitkälle ristiselän päälle. Ostoilmoitus Facebookiin ja näin kätevästi kaksi viikkoa myöhemmin meillä on sopiva, 17-tuumainen Bates Wide Dressage :D

 Satulan paneelien hikijäljet päättyvät vasta raipan kohdalle, eli ne tulevat ihan liian pitkälle.

Bates Wide -malliston satuloissa on onneksi ihanan paljon muokkausmahdollisuuksia, joten elättelen toiveita, että tällä satulalla porskutettaisiin pitkään. *sormet ristissä* Kaaren vaihdon lisäksi satulaa voi muokata paneelien alle laitettavilla muokkauspaloilla ja lisäksi etummaisen vastinhihnan paikkaa voi siirtää. Onpa muuten ihanaa, kun on satula, joka pysyy paikallaan, eikä liu'u eteen, taakse eikä sivulle! Varsinkin näin ratsastajana, joka toisinaan unohtaa kiristää satulavyön, osaa arvostaa tätä ominaisuutta. Tosin olen muutenkin sitä mieltä, että sopivan satulan vyötä ei tarvitse kiristää hampaat irvessä niin kireälle kuin ikinä saakaan, vaan napakka, mutta ei soivan kireä, vyö riittää.

Bates muokkauspalat
 Bates/Wintec muokkauspaloja aamuauringossa.



Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että ei tämä Bates mikään Prestige istua ole. Mutta paljon huonommissakin olen istunut, joten sanotaanko, että tämä on ihan mukiinmenevä. Tärkeintä on, että tuntuu siltä, että istuu keskellä satulaa, eikä ala- eikä ylämäkeen. Silloin satulan painopiste on oikeassa kohdassa selkää. Ja tässä satulassahan on vielä sellainenkin kiva muokkausmahdollisuus, että polvitukia voi vaihtaa, jos haluaa isommat tai pienemmät. Ja ehdottomasti tärkeintähän on se, että satula istuu hevoselle!

Nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että meillä kulkee hyvin! On satula ja ollaan terveitä *kop-kop puuhun taas* ja päästään vihdoin treenaamaan! Life is good! Ainakin hetken.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Itse ainakin aion nauttia ratsastuksesta "uudella" satulalla! :)

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Pallurablogi täytti vuoden! Siksipä... ARVONTA!

EDIT: Arvonta on päättynyt!

Sunnuntaina 23.6. tuli kuluneeksi vuosi Pallurablogin syntymisestä! Pallurablogi on vielä pieni verrattuna suosituimpiin hevosblogeihin, mutta olen kyllä melko ylpeä siitä, että se ylsi jo ensimmäisenä vuotenaan yli 50 000 sivukatseluun. Tosin, koska älysin ottaa Google Analyticsin käyttöön vasta kesken vuoden, tuo lukema on Bloggerin omasta statistiikasta ja sisältää myös omat sivulataukseni :D



Mikä Pallurablogin lukijoita on kiinnostanut?

Tekstien näyttökertojen perusteella ihmisiä kiinnostaa erilaiset niksit ja vinkit. Tässä Pallurablogin ensimmäisen vuoden TOP 10:

10. Hevostarvikeliikkeiden Black Friday -tarjouksia 2018

Tarjoukset kiinnostivat kaikkiaan 1005 ihmistä, mutta toim. huom! Tämä teksti ei ole enää ajankohtainen.

9. DIY Ötökkäkarkote
Ötökkäkarkote on myös kiinnostanyt yli tuhatta ihmistä ja koska se on taas ajankohtainen, kiinnostaa edelleen.

8. Kerput
Kerppujen saloista on ollut kiinnostusta 1111 ihmisen edestä - ja koska tämä on taas ajankohtainen, se kiinnostanee edelleen.

7. Vinkit onnistuneisiin Facebook-kirpputorikauppoihin
Vinkki nro 1: Ole rehellinen! Jos se on hallussa, kannattaa lukea myös muut vinkit. Muussa tapauksessa kannattaa unohtaa koko kirppistely.

6. Ajatuksia nuoren hevosen liikuttamisesta
Tämä teksti syntyi aika lailla Pallurablogin alkumetreillä, mutta allekirjoitan sen edelleen.

5. Satulan lähettäminen
Teksti, jota valitettavasti läheskään kaikki satulan myyjät eivät ole lukeneet :/

4. Helteellä hevosen kanssa
Viimevuotinen teksti, mutta jälleen ajankohtainen ja sisältää hyviä selviytymisvinkkejä!

3. Kypärä kannattaa - elämää aivovamman kanssa
Ystäväni Elinan tarina siitä, kuinka hän sai ratsastaessa aivovamman. Ja myös siitä, miten uskomaton tsemppari Elina onkaan!

2. DIY - keksit hevoselle

1. Olenko liian painava hevoselleni?
Blogin ylivoimaisesti suosituin teksti 3491 katselukerralla syntyi siitä, kun olin "salakavalasti" lihonut, ja oli pakko alkaa pohtia näitä asioita. Katselukerroista päätellen tämä on asia, joka puhuttaa ihmisiä.




Selatessani tilastoja kävi ilmi, että talliniksien ja DIY-juttujen  lisäksi ihmisiä kiinnostaa vastonkäymiset. Teksti, jossa kerrotaan omasta epäonnistumisesta, kerää huomattavasti enemmän katselukertoja kuin ne, missä kaikki on hyvin. Osa ihmisistä varmastikin hakee vain vertaistukea, mutta väkisinkin tulee mietittyä, että nauttiiko ihmiset toisten epäonnistumisista?

No, blogitekstianalyysit vihdoin sikseen ja asiaan eli arvontaan! Mitä olisikaan blogin yksivuotissynttärit ilman arvontaa? Aika kämäsethän synttärit ne sellaiset olisi.




 EDIT: Arvonta on päättynyt!
Laitetaas siis arpoen kaikkien osallistujien kesken kuvassa oleva HV Polon ihana canvas-kassi sekä Mison heppaprintti T-paita! Voittaja voi valita T-paidan kooksi joko naisten 40 tai 42.

Osallistua voit näin:

- Kommentoi tätä postausta. Jos olet anonyymi kommentoija, jätäthän myös sähköpostiosoitteen, mistä saan sinut kiinni, jos voitto sattuu osumaan kohdalle!
- Lisäarvan voit saada tykkäämällä Pallurablogin facebook-sivusta!
- Toisen lisäarvan voit saada seuraamalla Palluraa instassa!

Kerro kommenteissa myös, monellako arvalla olet mukana. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 30.6. klo 23 asti! Voittaja arvotaan ja julkaistaan blogissa maanantaina 1.7.Palkinto postitetaan vain Suomeen.

Onnea arvontaan!


maanantai 17. kesäkuuta 2019

Vinkki onnistuneisiin Face-kirppiskauppoihin: OmaPosti -sovellus

Ei, tämä ei ole yhteistyöpostaus Postin kanssa. Ei, en ole Postilla töissä tai hyödy sen touhuista TALOUDELLISESTI mitenkään. Hyödyn sen touhuista ainoastaan sen verran, että se kuljettaa ostamiani ja myymiäni hyödykkeitä paikasta A paikkaan B.

Moni valittaa Postin touhuista, kuinka paketit eivät mene perille tai niissä kestää tolkuttoman kauan. Itse lähetän postipaketteja viikottain, ja kaikki ne ovat perille menneet, suurin osa yhdessä arkipäivässä, joskus harvoin menee kaksi. Muutama viikkoa takaperin ostin facekirppikseltä jotain tavaraa, ja myyjä oli laittanut puhelinnumeroni vastaanottajan tietoihin väärin. Onneksi hän oli fiksu ja lähetti lähetystunnuksen, joten olisin saanut paketin lunastettua myös sillä. Mutta mitä vielä, Posti lähetti minulle sähköpostilla saapumisilmoituksen, vaikken myyjälle edes sähköpostiani ilmoittanut!

Miten tämä sitten oli mahdollista? No siten, että käytän OmaPosti -sovellusta. Sen voi jokainen ladata ihan ilmaiseksi kännykkäänsä. Ja kas, elämä on taas paljon helpompaa!

OmaPostista näen kaikki lähettämäni paketit sekä minulle tulossa olevat. Näen siis myös, koska vastaanottaja on noutanut paketin, ja jos ei ole, ehdin vielä muistuttaa häntä, ennen kuin on myöhäistä ja paketti lähtee takaisin. Kerran olen näin tehnyt, ja silloin vastaanottaja ei ollut jostain syystä saanut saapumisilmoitusviestiä. Hän ehti vielä hakea paketin ajoissa ja loppu hyvin, kaikki hyvin!

Joskus harvoin tulee myös paketteja, joista ei tule tekstiviestiä vaan joutuu odottamaan paperista saapumisilmoitusta. Nämä paketit tulevat siis yleensä ulkomailta. OmaPostiin saa kuitenkin näistäkin sähköisen saapumisilmoituksen, eikä tarvitse odotella etanapostia!

Pari viikkoa sitten olin joutua Face-kirppishuijarin uhriksi (no, osittain kyllä jouduinkin). Myyjä väitti kivenkovaan lähettäneensä paketin viikkoa sen jälkeen, kun olin sen sisällön maksanut, mutta lähetystunnus unohtui aina kätevästi kotiin. (Niin, älykännyköiden aikanahan harvalla meistä kulkee esim. sähköposti mukana kännykässä...) Odoteltuani vielä viikon ja kyseltyäni lähetystunnuksen perään useasti laitoin myyjälle tilinumeroni kera viestin, että mikäli rahoja ei ole ylihuomiseen mennessä palautettu, teen rikosilmoituksen. No siinä vaiheessa sain jo sentään lähetystunnuksen, mutta OmaPostista toki näin, että vaikka paketille oli maksettu kuljetus netissä, sitä ei oltu vielä postiin viety. Vasta siinä vaiheessa, kun OmaPosti ilmoittaa, että lähetys on rekisteröity, se on ihan oikeasti fyysisesti jätetty Postin kuljetettavaksi. Muistutin vielä rikosilmoituksesta ja sanoin, että koko viestienvaihto on tallessa screenshotteina, ja myyjä keksi vielä jonkun selityksen ja pyysi odottamaan vielä iltapäivään, että "hän pääsee töistä lähikaupalle selvittelemään asiaa". Tosiasiassa myyjä taisi tässä vaiheessa pakata paniikissa lähetyksen postiin, sillä muutaman tunnin kuluttua näin OmaPostista, että lähetys oli tosiaan jätetty postiin.

Parin päivän päästä se tulikin, ja mitä paketissa olikaan?


No nämä "kerran jalassa olleet täysin ehjät" BOT-tallisuojat! No, kerran ne ovat voineet jalassa olla, mutta ehjäthän ne eivät todellakaan ole. Käyttökelpoiset ne ovat kyllä, joten otan tämän nyt sitten oppirahoina. Tiedän tämän myyjän huijanneen muitakin, ainakin yhteen olen ollut yhteydessä ja hänen tarinansa oli sama. Pakettia ei kuulunut ennen rikosilmoituksella uhkailua ja kun paketti vihdoin saapui perille kuukausi maksamisen jälkeen, siellä ei ollut sitä, mitä oli luvattu. Molemmat meistä ilmoitimme tästä henkilöstä kirpputorien ylläpidolle, mutta ylläpitoa ei kiinnostanut ja siellä tämä henkilö tekee "kauppaa" edelleen.

Mutta summa summarum, ellen olisi OmaPostista nähnyt, että mitään pakettia ei oltu lähetetty, myyjä varmaan edelleen väittäisi jättäneensä sen postiin. OmaPosti on siis myös hyvä työkalu silloin, kun haluaa laittaa aloitteleville kirppishuijareille luun kurkkuun! OmaPostia käyttäessä ei siis tarvitse edes pelailla lähetystunnusten kanssa, sillä kaikki paketit on sidottu käyttäjän puhelinnumeroon.

OmaPostista voit lukea lisää ja päästä alkuun sen kanssa täältä: https://oma.posti.fi/welcome/fi/

Yhteenvetona: 

- OmaPostista näet yhdellä vilkaisulla lähettämäsi sekä sinulle tulossa olevat paketit
- Näet myös, onko lähettäjä tosiaan lähettänyt paketin, ja onko vastaanottaja noutanut sen
- Ei tarvitse pelailla lähetystunnusten kanssa
- Saat paperisista saapumisilmoituksista sähköisen version nopeammin, eikä tarvitse odottaa etanapostia

Kannattaa muuten katsoa vinkit onnistuneisiin Facebook-kirppiskauppoihin täältä (klik!)

Suosittelen sovellusta siis vahvasti! Itseäni odottaa tällä hetkellä Matkahuollossa satula. Vihdoin meille on (toivottavasti) löytynyt sopiva! Satulan myyjä laittoikin satulan ihan supernopeasti matkaan, ja Matkahuolto toimittikin sen tänne päähän vuorokaudessa, mutta koska en ehtinyt sitä juuri sillä siunaaman sekunnilla hakemaan sitä, panttasi Matkahuolto sitä sitten viikonlopun yli, sillä se ei tietenkään ollut auki viikonloppuna. Postin toimittamalla satulalla olisin siis päässyt ratsastelemaan jo viikonloppuna, sillä sen toimipaikka olisi ollut joustavammin auki. Mutta aina ei voi voittaa :D Oman kokemukseni mukaan Posti on yleensä Matkahuoltoa nopeampi muutenkin.

Satulasta lisää myöhemmin tällä viikolla. Aurinkoista alkanutta juhannusviikkoa kaikille!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Elämän pieniä iloja

Meille kuuluu Palluran kanssa kerrankin oikein hyvää! Voisi sanoa, että kaikki on hyvin *koputtaa puuta*. Ei, emme ole päässet loistamaan kisoissa (tai kisoihin ylipäätään :D), emme ole voittaneet lotossa, eikä mitään suurta ja mullistavaa ole tapahtunut.

Mutta tulen niin iloiseksi siitä, että Palluralla vaikuttaisi olevan kaikki hyvin ainakin juuri nyt. Se on laitumella, sillä on kavereita. Ja silti se tulee aina laitumen portille vastaan valmiina töihin. Se ei ole kipeä ja meillä on vihdoin jopa satula. Joka tosin on vain lainassa ja oma on etsinnässä. Tästä lisää myöhemmin!

Nämähän ovat aivan arkisia juttuja ja jonkun mielestä kuulostaa varmaan säälittävältä iloita tämmöisistä :) Mutta meille nämä ovat isoja juttuja, sillä Pallura oli talvella useamman kuukauden sairaslomalla, ja kun se pääsi takaisin töihin, satula jäi epäsopivaksi, eikä Pallura halunnut enää esim. laukata. Nyt kun satula ei purista, laukkakin kulkee taas. Miten onnelliseksi tulinkaan siitä, kun Pallura sai taas laukkavaihteen silmään, eikä olisi halunnut mitään muuta tehdäkään!

Pallura sai eilen myös ensimmäistä kertaa kengät yli vuoteen. Siltä otettiin varsomisen takia kengät pois huhtikuussa 2018 ja tänään se sai ne takaisin. Kengättömyydestä johtuen kannat olivat vähän vinossa, mutta sen pitäisi kuulemma lähteä korjaantumaan nyt, kun kengät tukevat kavioita. Vihdoin päästään maastoilemaankin, kun on kengät!

Totta puhuen vähän pelkäsin, että miten Pallura suhtautuu kengitykseen, mutta se seisoi TODELLA kiltisti. Palluran mielestähän paikallaan seisominen on lähes pahinta, mitä pienelle hevoselle voi tehdä, mutta liekö se sitten ollut niin väsynyt laidunelämästä vai mistä, mutta se tapitti kiltisti paikallaan koko kengityksen ajan. Tästäkin tulin hyvin iloiseksi, sillä Palluran elämän ensimmäinen kengitys pari vuotta sitten oli lievästi sanottuna eksoottinen. Sen pystyynnousukertoja ei pystynyt edes yhden käden sormilla laskemaan. Toki jokainen kengityskerta sujui aina edellistä paremmin ja viimeinen kengityskerta oli jo suht koht ok ilman mitään suurempia tempauksia, mutta kyllähän siihen kuului melkoinen määrä steppaamista. Nyt Pallura oli kuin pieni enkeli. Onkohan se aikuistumassa?

Tänään Pallura saakin vielä totutella kenkiin rauhassa laitumella ja huomenissa koitetaan uusia kenkiä vähän kentällä. Tästä se toivottavasti taas lähtee, Palluran ratsunura!

Aurinkoista viikkoa kaikille!



perjantai 7. kesäkuuta 2019

Onnellinen laiduneläin

Toissapäivänä se vihdoin tapahtui, nimittäin odotettu laitumellelasku! Pallura meni laitumelle kahden sille ennestään tuntemattoman tamman kanssa, joten vähän jännitti, että miten ne tulisivat juttuun. Hyvin, onneksi!

Siinä missä Stellan uudet kaverit jäivät syömään sisääntulopäätyyn, lähti Stella reippaasti ravaamaan laitumen toiseen päähän ja tutkimaan uusia hoodeja. Sen jälkeen ehti vähän tehdä tuttavuutta ja onneksi kaikki tammat tulivat hyvin juttuun! Vähän tosin näytti siltä, että uusi tulokas Pallura päätti ruveta Boss Ladyksi :D




Muuton jälkeen Pallura oli tosiaan ollut vähän reppanan oloinen, kun se oli yksin tarhassa. Enää ei todellakaan ole sitä ongelmaa! En oikeastaan edes keksi, mikä voisi olla Palluralle ihanampaa kuin laidun, jossa ruokaa silmänkantamattomiin, sekä oma pieni lauma jonka pomo se (mahdollisesti) on. Huolimatta siitä, että on ehdoton alfanaaras, Pallura on ihan mahdottoman seurallinen tyyppi. Se rupesikin heti rapsuttelemaan uusien kavereiden kanssa.





Minäkin olen kyllä nyt niin onnellinen ja helpottunut! Voin pitää nyt kesällä vähän vapaatakin tallilta, kun Stellan voi hyvällä omallatunnolla antaa pitää vähän laidunvapaata. Tosin koska sen kevät meni aika lailla saikkuiluun, mitään pidempää laidunlomaa se ei nyt kyllä saa, mutta muutamia vapaapäiviä viikossa kyllä. Se onneksi tykkää laitumella myös rallata ja juosta, niin tulee tehtyä muutakin kuin syötyä!








Meillä on muuten Palluran kanssa tänään vuosipäiväkin! Kaksi vuotta tulee kavioliittoa täyteen. Paljon on mahtunut kahteen vuoteen, Palluran ekat kerrat ratsastaja selässä, ekat kerrat kärryt perässä, varsa, uusi koti, toinen uusi koti... Mutta silti varmasti vielä on paljon loistohetkiä tulossa! Ihana Pallura. Vaikka välillä mietin että onkohan sillä vielä palautusoikeutta niin silti se on ihan huipputyyppi!


Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Ps. Vilkit helteisiin hevosen kanssa kannattaa napata talteen tästä!


tiistai 4. kesäkuuta 2019

Hei me muutettiin!

Pallura on muuttanut uuteen kotiin. Toisaalta iloiset fiilikset, toisaalta haikeat. Oli haikeaa lähteä vanhalta tallilta kun sinne jäi Aino ja minun ihmistallikaverini ja Stellan hevoskaverit. Ja ihana tallinpitäjä. Mutta sitten taas iloiset fiilikset siksi, että sairaan myöhäiset talli-illat, kun olin vasta kymmenen aikaan kotona joka ilta, ovat takanapäin. Se olikin pääsyy meidän muuttoon. Siihen ei siis liittynyt mitään draamaa, vaan kyse on ainoastaan siitä, että uusi talli on pieni yksityistalli, jossa voi käydä mihin aikaan vaan. Vanha talli oli ratsastuskoulu, jossa piti ratsastaa tuntien ulkopuolella ja näin 8-16 päivätyötä tekevälle se tarkoitti todella myöhäisiä iltoja.





Luulin karsineeni tavaraa ja ihan kunnolla, mutta silti muuttokuorma oli sen verran suuri, että sekä oma autoni, että tallinpitäjän auto olivat aivan tupaten täynnä. Ihana vanhan tallin pitäjä siis vei meidät uuteen kotiin <3

Pallura on toistaiseksi nyt tarhannut uudella tallilla yksin, ja täytyy sanoa, että se kyllä kaipaa seuraa. Toki viereisessä tarhassa on kaksi kaveria, mutta niin sosiaaliselle hevoselle kuin Pallura se ei riitä. Se haluaa päästä koskemaan, rapsuttamaan. Mutta onneksi tilanne on väliaikainen!

Pallura nimittäin pääsee tällä viikolla laitumelle, ja kavereiden kanssa! Ei siis tarvitse viettää kesää yksin hiekkatarhassa.




Pallura on ollut ihan suht koht rauhallinen uudessa tallissa, mitä nyt huutelee kavereiden perään eikä tahdo jaksaa seistä paikoillaan käytävällä. Se oli tosin normaalia Palluralle vanhallakin tallilla!

Onneksi Palluralla sentään on sama vanha mamma, niin kaikki ei sentään muuttunut. Ja onneksi Pallura on hyvin sopeutuvainen tyyppi!

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!