Toivepostaus: päivä arjestani

Tämä on erään lukijan toivepostaus, eli päivä ihan tavallisesta arjestani! Nyt on hyvä aika toteuttaa tämä, kun hevoset ovat siirtyneet kesän yöt ulkona, päivät sisälle -rytmistä normaaliin rytmiin. Valitsin tähän esimerkkipäiväksi suht koht tyypillisen arkipäivän. Toki aikataulut ja hommatkin vaihtelevat päivittäin pikkuisen.

Päiväni kulku:

06.20 Herätys, hammas- ja naamapesu, vaatteet niskaan, koirat aamupissalle pihalle

06.40 Talliin, hevosille väkirehut, mahdollinen (sade)loimitus, hevoset ulos

 07.00 Takaisin sisään, loput aamutoimet

07.30 Auto starttaa työmatkalle. Otan koirat yleensä mukaan töihin, koska minulla on siihen mahdollisuus.

08.00 Töissä

16.00 Lähtö töistä kohti kotia

16.30 Kotona, vaatteiden vaihto, pikainen välipala

16.45 Koirien kanssa talliin, karsinoiden siivous & kuivitus, vedet ja heinät valmiiksi yötä varten, heinäverkkojen täyttö seuraavaa aamua varten. Illan väkirehut valmiiksi, samoin seuraavan aamun. Siivoan karsinat tosiaan vasta töistä tultuani, sillä teen toimistotyötä ja mikäli siivoaisin jo aamulla, joutuisin käymään suihkussa ennen töihin lähtöä, ja siihen ei aikataulu veny.

18.00 Koirat sisään, Palluran haku tarhasta töihin

18.30 Ratsastus, Palluran jalkojen kylmäys

20.15 Hevoset sisään, tässä välissä vähän puuhastelua Mini-Men kanssa. Koirien kanssa seuraavan aamun heinäverkot valmiiksi ulos, vedet valmiiksi tarhoihin aamuksi. Pieni iltalenkki koirien kanssa omilla tiluksilla. Koirat yleensä juoksevat päivän aikana tallin ympäristössä niin paljon, etteivät mitään kauhean pitkää iltalenkkiä enää kaipaa!

21.00 Sisään, suihkuun, oman ruuan laitto ja syöminen, muut iltapuuhat. Yleensä syön ruuan illalla telkkarin ääressä, nää on näitä aikuisuuden ja yksinasumisen hyviä puolia :D Syön myös tosi usein pakastepitsaa, mikä ei ole hyvä juttu, mutta se on nopea ruoka, valmistuu yleensä sillä välin kun olen suihkussa.

23.00 Nukkumaan. Koirat sammuvat illalla yleensä kuin saunalyhdyt ja nukkuvat sikeästi aamuun asti.

Yritän aina iltaisin päästä ajoissa nukkumaan, mutta usein se jää vain haaveeksi! Viikon mittaan kertyykin aina kivasti univelkaa ja yleensä perjantaisin on jo vaikeaa päästä sängystä ylös. Yritän kuitata tämän aina viikonloppuisin päikkäreillä. Viikonloppuisin usein myös herään vielä vähän aikaisemmin, 5.30, jotta saisin hevoset jo kuudelta ulos. Vapaapäivinä jaksaa herätä vähän aikaisemmin, kun tietää, että pääsee vielä päikkäreille! Näin hevoset saavat vähän pidemmän ulkoiluajan.

Minullehan se pitkä ulkoiluaika oli yksi iso syy siihen, että halusin hevoset omaan pihaan. Toki nyt iltojen pimentyessä ja sadekauden alkaessa hevoset saattavat tulla iltaisin vähän aikaisemminkin sisään, mutta pyrin kyllä joka päivä siihen minimissään 12 tunnin ulkoiluun. Hevoset voivat niin paljon paremmin, kun saavat olla enemmän ulkona!

En myöskään ratsasta joka päivä, tällä hetkellä pyrin siihen, että Pallura liikkuu 4-5 kertaa viikossa. En pode enää huonoa omaatuntoa sen vapaapäivistä, sillä nyt sillä on iso tarha, missä on vaihtelevaa pohjaa, jossa liikkua. Ja Pallura myös liikkuu!

Niinä päivinä, kun en ratsasta, teen yleensä sitten tallin muita hommia, ja niitähän riittää! Mutta se ei haittaa, nautin todella paljon tallissa ja etenkin hevosten kanssa puuhastelusta.

Tässä oli nyt pintaraapaisu yhteen päivääni! Jos satut olemaan Instagramissa, kannattaa ottaa seurantaan tilini @pallurablogi, sillä sinne on tulossa lauantaina Mini-Men My Day ja sunnuntaina Palluran! 

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Uusi kuolain

Olin miettinyt jo pitkään, että haluaisin testata Palluralle baucher-kuolainta, mutta en ollut saanut aikaiseksi hankkia sellaista. Etsiessäni Mini-Melle sadeloimea löysin Horzelta ihan kohtuuhintaisen baucherin, ja laitoin sen tilaukseen. 

Vastoin erittäin yleistä harhaluuloa baucher ei ole hissikuolain eikä se lisää niskaan kohdistuvaa painetta, päin vastoin. Jopa Horzen sivuilla lukee baucherin olevan hissikuolain, mutta fakta on se, että kun ohjasta vetää ja hevosella on baucher suussa, poskihihna jopa löystyy, vähentäen näin hevosen niskaan muodostuvaa painetta. Tässä videossa on jopa tutkittu baucheria ihan vaa'an kanssa:

En tiedä, miksi myytti baucherin vipuvarresta elää edelleen, kun tosiasiassa se on kaikkea muuta kuin vipuvartinen. Itse sanoisin baucherin olevan jopa hellä kuolain, paitsi tietysti jos kyseessä on suustaan aivan äärimmäisen herkkä hevonen. Baucherissa kun kaikki paine kohdistuu nimenomaan suuhun ja kieleen.

Pallura on todella herkkä päästään ja siihen kohdistuvalle paineelle. Ajattelinkin, että baucher voisi auttaa sen "sukeltamisongelmaan", eli siihen, että se putoaa kuolaimen alle ja menee etupainoiseksi. Tällä hetkellä Palluran niskaa siis haetaan ylöspäin, jotta se kantaisi itsensä paremmin. 

No, tämäkään kuolain ei ollut oikotie onneen ja onnistuu se sukeltaminen tälläkin. Mutta Pallura tuntuu silti tällä baucherilla jokseenkin tyytyväisemmältä. Viime valmennuksessa se tosin oli todella jännittynyt tälläkin kuolaimella, mutta silloin koko hevonen oli kireä kuin viulunkieli, eikä se johtunut kuolaimesta. Sen pari kertaa, mitä olen Palluralla valmennuksen jälkeen ratsastanut, se on ollut rento ja mielestäni se on suustaan levollisempi baucherilla.

Jatkamme siis harjoituksia, edelleenkään ei auta muu kuin opetella ratsastamaan. Harjoitellessa olisi kuitenkin kiva, että olisi kuolain, joka on mahdollisimman hellä hevoselle ja tekee mahdollisimman vähän "vahinkoa". Kuolainhan on juurikin niin kova kuin ratsastajan käsi, joten tietenkin ensisijaisesti tärkeintä on käsi ja miten sitä käytetään. Itselläni suuri ongelma on usein liian pitkäksi jäävä ohja, joka johtaa siihen että a) vedän käden liikaa syliini, b) ranteeni kääntyy jopa lappeelleen ja c) liian pitkä ohja = epävakaa tuntuma, joka on epämiellyttävä hevoselle.

Baucher jää siis varmastikin meille käyttöön, mutta ei kuitenkaan ainoaksi kuolaimeksi, sillä niitä on hyvä vaihdella välillä. Meillä on käytössä baucherin lisäksi myös anatominen oliivikolmipala, toisinaan myös suora Nova-kuolain. 

Olen tämän viikon ollut lomalla, ja tekemistä on riittänyt. Itse asiassa sitä riittää edelleenkin, joten taidankin tästä painua ulkohommiin nauttimaan helteestä! Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Vihdoin treeniä!

Kenttä on ollut aitoja ja valoja vaille valmis jo jonkin aikaa. Nyt olen vähän reilu kolme viikkoa päässyt ratsastamaan omalla kentällä ja voin sanoa, että on ihanaa!

Uusi kenttä on tietenkin aina pohjaltaan raskas. Varsinkin, kun sanoin kaivinkonekuskille, että pintahiekkaa levitetään 10 senttiä ja hän levitti 20. Onneksi se on kuitenkin painunut jo jonkin verran, ja aina sateella painuu lisää. Varsinkin, kun lanaan sitä ahkerasti. Minulla on lanana muovinen kuormalava, jota vedän mönkkärin perässä, ja se toimii hyvin.

Palluran kanssa otetaan vielä melko rauhallisesti, sillä se tosiaan oli alkukesästä viisi viikkoa ihan täyslomalla. Ja koska sen alkuvuosikin kului enemmän ja vähemmän sairaslomaillessa, se ei ole mitenkään varsinaisesti tikissä. Valmentajamme Suski Lemström tuli meitä ensimmäistä kertaa valmentamaan omalle tallille silloin, kun kentälle oli juuri edellisenä päivänä levitetty pintahiekka. Pohja oli aivan tolkuttoman raskas silloin, ja meni pääosin käyntihommiksi. Onneksi me ollaan totuttu niitä tekemään!

Ekalla kerralla tauon jälkeen keskityttiin siis taas perusjuttuihin ja siinä missä jonkun mielestä ne voi olla tosi tylsiä, Suski saa kyllä ymmärtämään miten tärkeitä ne perusjutut on ja miten niiden avulla päästään hakemaan sitä parempaa tasapainoa ja voimaa. Voi olla että johtui raskaasta pohjastakin, kun Pallura joutui tekemään ihan tosissaan kaikilla lihaksilla töitä, mutta se tuntui jo suoremmalta kuin viimeksi, ennen taukoa. Tiedä nyt sitten että mitä tässä pitäisi ajatella, kun 5 viikon loman jälkeen hevonen oli suorempi ja ratsastajakin parempi 😂 Mutta tokihan loma tekee hevoselle aina hyvää, varsinkin nuorelle. Itse uskon myös, että sillä on osuutensa asiaan, että Palluralla on nyt iso, vaihtelevapohjainen tarha, missä on tilaa liikkua ja missä se myös liikkuu.

Eilen Suski tuli taas meitä opettamaan, mutta homma olikin aika vaikeaa, sillä Pallura ei todellakaan ollut rento, kuten edelliskerralla, vaan kaikkea muuta. Se oli erittäin jännittynyt eikä olisi halunnut keskittyä tai antaa minun vaikuttaa, mutta oikeastaan se oli vain hyvä, sillä ei me näissä valmennuksissa käydä siksi että voitaisiin hillua mukavuusalueella! Valitettavasti näitä vaikeita päiviä tulee vastaan myös arjessa ja saimmekin hyviä työkaluja haastavampiin päiviin. Pyrittiin siihen, että saataisiin erilaisten taivutusharjoitusten avulla hevosta rennommaksi ja siihen tilaan, että se antaa ratsastajan vaikuttaa. Ei ollut helppoa, mutta loppuun saatiin taas pari hyvääkin pätkää. Minun reaktionopeuteni, tai sen puute, on edelleen iso ongelma, samoin se, etten aina vie apuja loppuun asti tai poista painetta tarpeeksi nopeasti. Eilen myös jännittyneisyys toikin Palluran vinouden enemmän esiin, joten senkin kanssa sai olla tarkkana. Kaiken kaikkiaan oikein loistava valmennus taas, saatiin paljon uusia työkaluja taas pakkiin ja opittiin lisää. 

Kuten kuvista näkyy, kentällä on jo tolpat, muttei vielä aitalankoja. Kentälle tulee aluksi siis ihan vaan lanka-aita, ja puhtaasti säästösyistä. Lanka tulee lautaa halvemmaksi, sitten joskus, kun on rahaa, laitan tolppiin lautaa. Mutta nyt mennään näillä, jahka löytäisin jostain aikaa lankojen vetoon. Onneksi olen ensi viikon lomalla, jospa silloin saisi aikaiseksi! 

Myöskin kentän takakulmassa olevat koivut saavat vielä ennen talvea lähtöpassit. Ne ovat niin heiveröisiä, kun niiden ympäriltä on hakattu muut puut, etteivät pysy pystyssä ja niitä onkin muutama jo kaatunutkin. En vain halua olla kentällä silloin, kun niitä kaatuu, joten siksi ne täytyy kaataa hallitusti viimeistään ennen lumen tuloa. Lumikuorma oksilla edesauttaa kaatumista varmasti.

Kentän laidoilla on vielä kasassa maa-aines, joka siitä kuorittiin pois ennen soran laittoa. Se täytyisi hukata jonnekin, ja todennäköisesti päädyn läjittämään sen tontilleni, jahka löydän jostain rahat siihen. Tilaa tontilla kyllä riittää, mutta tallin remontti ja kentän teko on koetellut lompakkoani melkoisesti!

Minulla olisi nyt ratsastusintoa kovastikin! Täytyy vain koittaa vähän malttaa mieleni, sillä en halua kipeyttää Palluraa ratsastamalla sitä nyt liikaa äkkiseltään, varsinkin kun kentän pohjakin on raskas. Se toki painuisi sen nopeammin, mitä enemmän ratsastaisi, mutta koska ratsastan siinä oikeastaan yksin, en voi määräänsä enempää mennä. No, eiköhän syyssateet tee osansa kentän painamisessa!

Palluran kanssa ollaan hyödynnetty pihatietä paljon alku- ja loppukäynteihin, sillä se on n. 400 metriä pitkä ja sen päästä päähän käppäilemiseen menee noin 7-8 minuuttia. Se ei ihan riitä alku- tai loppukäynteihin, mutta melkein. Perjantaina ratsastettiin tyystin pihatiellä sekä muualla pihalla, jotta Pallura saisi työskennellä muunlaisellakin pohjalla kuin vain pehmeällä kentällä. Vielä kun uskaltaisi rohkaista mielensä ja lähteä maastoon!

Meille pitäisi syyskuun alusta muuttaa tallipaikkavuokralainen, joten siihen mennessä pitäisi saada laitettua paikat suurin piirtein kuntoon. Vieläkään ei siis käy aika pitkäksi!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, nautitaan vielä lämmöstä!

Heinäkuun Pallurointimenot

Heinäkuu on vaihtunut elokuuksi ja jälleen olen päässyt nauttimaan kuukauden hevosten kotonapitämisestä!

Heinäkuu näyttää paperilla todella edulliselta, siis lähinnä siltä, että olen tienannut pitämällä hevosia kotona. No, tämähän ei suinkaan pidä paikkaansa, voin kertoa, että lompakossa oleva lovi on sitä luokkaa, että siellä käy enää vain tuuli :D  Mutta asiaan:

Heinäkuun Pallurointimenot:
 
Rypsirouhe 16,64 e
Valmennus 40 e

Horzelta sadeloimi ponille, putsit ja kuolain Palluralle 65,59 e

Yhteensä 122,23 e

Tulot: kirppiskamojen ja heinän myynti 143 e

Yhteensä +20,77 euroa

Heinäkuu on siis plussalla johtuen lähinnä siitä, että myin keväällä ostamistani heinistä osan kaverini hevoselle Viljolle.

Tosiasiassa ostin heinäkuussa myös jo uuden sadon heinää, mutta en ole saanut tästä vielä laskua. Heinäkuun menot eivät siis oikeastaan pidä paikkaansa, mutta kirjataan ne kuitenkin tähän muistiin. Ehkä jonkinlaista kuvaa todellisuudesta voi saada vuoden lopulla, kun näkee menoista jonkinlaista keskiarvoa.

Kuvassa Pallura ruohonleikkurina pihassani.

Tämä viikko jatkuu edelleen hommia painaen, tallissa on vielä hommaa ja pari tarhaa pitäisi saada viimeisteltyä sekä kentän aidat myös tehtyä valmiiksi. Koitan ehtiä myös blogin pariin! Olenkin saanut teiltä muutaman toiveen blogipostausten suhteen, kiitos niistä! Pyrin nämä toteuttamaan piakkoin, sillä tietenkin kirjoitan mielelläni asioista, joista te haluatte lukea. Tulossa on siis jossain vaiheessa postausta omasta päivärytmistäni "My Day"-tyyppisesti sekä talostani. Talopostauksessa tosin menee pidempään, sillä minulla on edelleen osa tavaroista ihan hujan hajan, enkä ole ehtinyt vielä tehdä talosta yhtään omannäköistäni. Mutta pyrin tämänkin toteuttamaan jossain vaiheessa! My day-tyyppistä postausta laitan sitten, kun päästään hevosten kanssa normaaliin rytmiin. Tällä hetkellä ne ovat vielä yön ulkona ja päivät sisällä, mutta varmaan viimeistään syyskuun tullen siirrytään normaaliin rytmiin.

Aurinkoista alkanutta elokuuta kaikille!