Valmennuksessa vihdoin!

Vihdoin päästiin viime viikolla valvovan silmän alle, ja se tuli kyllä tarpeeseen! Helteistä johtuen en ole jaksanut paljon koneella istua, joten siksi tämä teksti tulee vähän jälkijunassa. Pahoittelen myös kuvamateriaalien puutetta valmennuksista, sillä minulla ei ollut ketään kuvaamassa.

Keskiviikkona Palluralla kävi ratsuttaja. Edellisestä kerrasta on jo useampi kuukausi johtuen Palluran sairastamisesta. Olin jo kuvitellut, että Pallura on suoristunut paljon, sillä ihan totta puhuen, se tuntuu omasta mielestäni siltä. Ratsuttajan tuomio oli karu: edistystä on jo tapahtunut, mutta Pallura on edelleen vino. Ei enää niin radikaalisti, mutta se haluaa edelleen kummassakin kierroksessa heittää takapuolensa oikealle. Kun se liikkuu vinossa, se ei voi rehellisesti liikkua takaosa alla selän läpi. Iso ongelma siis, ja pakko korjata.

Ongelma onkin se, että Pallura on saanut näin kauan liikkua vinona, ja korjaaminen ei ole helppoa. Pallura on ikään kuin omaksunut väärän tavan liikkua ja sen lihakset ovat kehittyneet tukemaan tätä tapaa. Siksi nyt, kun sen lihaksisto on vielä suhteellisen kehittymätön, on korkea aika katkaista tämä väärä tapa ja opettaa uusi, jotta lihaksisto kehittyisi tukemaan Palluran tapaa liikkua oikein.

Ratsuttaja aloitti korjaamisen käynnissä, ja kun Pallura ihan rehellisesti suoristui, ero oli ihan silminnähtävä: takajalat alkoivat astua syvemmälle rungon alle, kaula piteni ja selkä nousi. Ravissa sama homma, ja erittäin positiivista oli se, että vaikka alkuun oli selvästi Palluralle vaikeaa ja se turhautui, se antoi lopulta korjata hienosti ja suoristui hyvin. Ongelmana on se, ettei se jaksa ylläpitää tätä uutta tapaa liikkua kuin muutaman metrin, ja sitten pitää jo korjata uudestaan.

Ratsuttajan jälkeen pääsin kokeilemaan muutaman minuutin itsekin, että miltä se tuntuu silloin, kun Pallura on oikeasti suorana. Ja sitten onneksi ratsuttaja sanoi, että hänelle oli tullut perjantaille yksi peruutusaika, joten pääsisin silloin tunnille. Huippua!

Huippua se olikin, vaikka aivan sairaan vaikeaa. Pitää olla koko ajan hereillä, valmiina tekemään heti korjaus, kun Palluran tasapaino horjahtaa. Pallura lähtee mielellään myös kipittämään kovempaa, kun homma menee vaikeaksi. Isoin ongelma tässä olikin ehkä oma reaktionopeuteni: siinä vaiheessa, kun tieto, ettei pidäte mennyt läpi, tavoitti aivoni, Pallura oli päässyt jo kipittämään useamman askeleen. Kun takapuoli heilahti oikealle, Pallura ehti taas ottaa useamman askeleen, ennen kuin sain korjattua oikealla pohkeella takapuolen takaisin suoraan.

Mutta ne muutamat askeleet, kun Pallura oikeasti suoristuu ja liikkuu läpi selän, antavat todellakin toivoa paremmasta huomisesta! Palluralla on oikeasti hieno ja laadukas liike, nyt täytyisi enää vaan opetella ratsastamaan se sieltä esille!

Harmillisesti meidän ratsuttaja-valmentaja käy Oulusta asti täällä Kanta-Hämeessä, eikä siksi käy kauhean usein. Niinpä taas täytyy selvitä kuukausi ilman hänen apuaan. Neuvoksi hän antoi, että jollei Pallura muuten pysy suorana, niin se on sitten käyntimenoa seuraava kuukausi :D Toivotaan kuitenkin, että päästäisiin vähän muutakin tekemään. Mutta laukat jätän todennäköisesti maastoon tässä kuukauden aikana ja keskityn ihan tosissani siihen, että se väärä liikkumistapa katkeaisi nyt!

Jotain positiivistakin oli sentään: Palluran uusi satula kuulemma istuu sille hyvin :D Ensi kerralla yritän kyllä saada jonkun kuvaamaan valmennuksia, ihan vaan senkin takia, että opin videoita jälkikäteen katsomalla myös itse vielä lisää.

Aurinkoista (joskin vähän viileämpää) alkanutta viikkoa kaikille!

Missä mennään ratsastuksellisesti Palluran kanssa?

Palluran terveysongelmien sekä epäsopivan satulan vuoksi meidän kouluratsukon ura otti takapakkia. Tai no, en tiedä voiko puhua takapakista, sillä ei me nyt varsinaisesti olla kehityksessä taaksepäin menty, muttei juuri eteenpäinkään.

Em. syistä ratsastustaukoa tuli muutama kuukausi, ja vaikka Pallura onnistuikin suurin piirtein säilyttämään ne vähät lihakset, mitä sillä oli, ei se ole saanut uusia eikä sen kunto ole kohonnut juurikaan. Ihan nollasta ei olla aloitettu, muttei paljon nollaa edempää myöskään.

Ratsailla kuvissa pikkusiskoni.

Nyt kun ollaan päästy ratsastamaan, ollaan menty aika lailla back to basics, eli keskityn siihen, että Pallura pysyy ratsastaessa suorana. Tehdään paljon väistöjä ja sen verran ollaan sentään edistytty, että käynnin lisäksi tehdään pohkeenväistöä jo ravissakin. Avotaivutusta tehdään myös paljon, mutta sitä vain käynnissä. Nämä harjoitukset siis suoristavat Palluraa ja lisäksi käyntiväistöjen ja -taivutusten tarkoituksena on saada Pallura myös kuuntelemaan ja odottamaan ratsastajaa. Ratsastaja määrittää tahdin, ei Pallura. Tämä on Palluralle toisinaan vaikeaa ja se on se tilanne, jossa se toisinaan vastustaa kuolainta. Tätä tapahtuu vain käynnissä, ei koskaan ravissa. Palluran vastustellessa pidätettä koitan päästä vain tekemään pidätteet mahdollisimman hellällä kädellä ja myös istunnalla. Aina sen reagoidessa oikein kehun sitä kovasti. Kun se saa kehuja oikealla hetkellä ja ymmärtää, mistä kehu tuli, se ei turhaudu eikä kuppi mene nurin.

Pyrin pitämään ratsastuksen Palluralle mahdollisimman mukavana. Se on hevonen, joka tekee hyvällä asenteella töitä ja jos se ei jotain halua tehdä, siihen on joku syy. Jos laukka ei nouse, sitä ei nosteta väkisin vaan tsekataan satula. Kun satula on kunnossa, Pallurahan ei muuta tekisikään kun nostaisi laukkaa!

 

Laukassa me ei olla kauheasti viime aikoina edistytty. Johtuen tosin varmaan paljon siitä, että ei päästy laukkaamaan ennen kuin löytyi sopiva satula. Laukatessa keskitytään myös lähinnä suoruuteen ja siihen, että laukassa olisi jonkinlainen tahti myös. Palluran laukka on vielä melko voimatonta, joten toisinaan se kompensoi voiman puutetta vauhdilla. Uskon kuitenkin että tähän auttaa aika ja laukkaaminen. Kun voimaa on enemmän, jaksaa Pallura kantaa itsensä paremmin.

Pyrin koko ajan löytämään Palluralle myös varusteita, jotka olisivat mahdollisimman hevosystävällisiä. Tilasin viime viikolla satulavyön, jonka pitäisi jättää hyvin kainaloille tilaa. Vaikka Pallura ei olekaan ilmaissut nykyisen vyön olevan tukala eivätkä sen kainalot aukea nykyisistä vöistä, arvelen kuitenkin, että kainaloille tilaa jättävä vyö olisi mukava isolapaiselle hevoselle. Mutta se jää nähtäväksi kun vyö saapuu!

Siirtymisiä teemme myöskin paljon, niin käynti-ravi-siirtymisiä kuin sitten myös siirtymisiä käynnin ja ravin sisällä. Siirtymisillä saa hyvin Palluraa kuulolle ja myös takaosaa alle ja selkää aktivoitumaan.

Keskiviikkona onkin ohjelmassa taas ratsutusta/valmennusta pitkästä aikaa! Edellinen kunnon kerta on ollut helmikuussa, joten jo oli aikakin. Siitä seuraa raporttia loppuviikosta!

Ihanaa helleviikkoa kaikille! Ps. Kannattaa katsoa vinkit helteisiin hevosen kanssa tästä!

Maastossa: Ekat kohtaamiset autojen kanssa ja ekat pukit!

Eilen oltiin taas maastoilemassa Palluran bestiksen Necun ja Necun omistajan kanssa. En ole aikaisemmin osannut sanoa Palluran liikennevarmuudesta mitään, mutta nyt tuli ensimmäistä kertaa ikinä kohdattua kaksi autoa. Molempien kuskit olivat fiksuja ja hidastivat, ja kuten ounastelinkin, Pallura ei pelännyt autoja lainkaan. Olimme kuitenkin ensimmäistä autoa kohdatessa kapealla tiellä ja jouduimme väistämään sivuun, ja se pysähtyminen ja PAIKALLAAN SEISOMINEN on Palluralle pahinta. Ihme ja kumma kyllä se jaksoi odottaa nätisti, että auto meni ohi.

Toista autoa kohdatessa odotimme pääsevämme ylittämään tien, joten jäätiin tietysti reunaan odottelemaan. Tämä oli takaisintulomatkalla, joten Palluralla painoi jo jalka sen verran, että se tyytyi odottamaan kiltisti paikallaan.

Tämä oli meidän kolmas kerta uuden kodin maastoissa ja nyt oli eka kerta, kun otettiin kunnon maastolaukat. Uuden kodin maastot ovat aika huikeat ja laukkaamaan pääsee ihan kilometrikaupalla. On mahtavaa, että voi vain antaa hevosen painaa, eikä tarvitse heti hidastaa, kun on saanut sen laukkaan! Alkumatkasta Pallura laukkasi hyvin, tosin vauhtia oli sen verran, että oli pakko hidastaa kun alkoi pelottaa, että se menee nurin. Pallura kun on tottunut laukkaamaan vaan sileällä kentällä ja maastossa pohja ei ole ihan tasainen.

Takaisin päin laukatessa Pallura olikin jo sitten sen verran väsynyt, että laukassa tuli muutama tahtirikko ja koska Pallura on Pallura, se ärsytti sitä suuresti ja se pukitti. Näin kävi kaikkiaan kolme kertaa, mutta onneksi Palluran maastopukit ovat aika nössöpukkeja ja pysyin helposti selässä. Ilmeisesti vauhtia oli sen verran, että Pallura ei saanut kunnolla selkää mukaan pukkeihin :D Tarhassa ja laitumella sen pukit nimittäin ovat sitä luokkaa, että hirvittää katsellakin ja tiedän, ettei olisi mitään jakoa minulla pysyä selässä niissä pukeissa.

 Pallura ja uusi bestis Neccu.

Kaiken lisäksi nähtiin vielä peurakin! Kumpikaan hevosista ei onneksi säikähtänyt. Kaiken kaikkiaan oli siis todella onnistunut maastoreissu! Ja ihan hyvin Pallura jaksoi tunnin lenkin, jossa oli vielä pitkä laukkapätkäkin mukana, vaikka Palluran kunto ei vielä päätä huimaakaan. Tänään Pallura saakin vapailla, koska luulen, että sillä vähän jalka painaa...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Massankasvatuskuurilla: Mitä Pallura syö?

Tuossa aikaisemmin kirjoittelinkin, kuinka Pallura on laihtunut laitumella, kun jätin siltä väkirehut pois siinä luulossa, että se alkaisi vihreälle päästessään paisua kuin pullataikina. Väärässä olin, ja parin viikon kuluttua havahduin siihen, että Pallura oli hoikistunut melko lailla.

Nyt Pallura on saanut taas pari viikkoa väkirehuja ja on pyöristynyt ihan mukavasti! Läskiä se ei tarvitse enää enempää, mutta lihaksia se tarvitsisi, ja paljon. Vaikka niitä ei saakaan pussista, vaan ne tulevat liikunnan myötä, ei niitä lihaksia tule, jollei ole mistä niitä rakentaa. Niinpä Pallura saa edelleen syödä proteiinipitoista väkirehuannostaan.

Mitä Pallura sitten syö? Tällä hetkellä sen ruokinta koostuu vapaan laidunruohon ja kuivaheinän lisäksi seuraavista:

0,5 litraa Greenlinea
2 dl rouhittua hampunsiementä
3 dl Rypsi-Kronoa
15-30 ml Pan-suola
1 dl Racing Mineral Plus
sinkki

Hampunsiementä Pallura syö, koska siinä on hyvä aminohappokoostumus hevosta ajatellen ja se sisältää tärkeitä omega-rasvahappoja. Hampusta Pallura saa proteiinia, mutta se myös vaikuttaa positiivisesti sen karvan, kavioiden ja jouhien kuntoon.

Rypsi-Kronon funktiona on toimia varsinaisena proteiinilisänä, mutta valitettavasti Pallura ei tykkää sen mausta. Sen vuoksi se saa myös Greenlinea, josta Pallura tykkää kuin hullu puurosta ja joka peittää mukavasti Rypsi-Kronon maun. Greenlinehan on sinimailasta, joka on myös kohtuullisen proteiinipitoista, vaikkakin häviää kyllä rypsille Greenlinen proteiinipitoisuuden ollessa 14 % luokkaa ja rypsin erästä vaihdellen 35-40 %.

 Greenline.

Rypsi-Krono.

Kesällä Pallura saa Pan-suolaa joka päivä (Pan-versiota siksi, että se sisältää natriumkloridia, kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia - siis samoja aineita, mitä elektrolyyttivalmisteet). Suolan määrä vaihtelee sen mukaan, paljonko Pallura on hikoillut. Sinkki menee kuuriluonteisesti eli sitä en syötä koko ajan.

Koska laidunruohosta ei luonnollisestikaan ole analyysia, nyt mennään ruokinnassa pitkältä sen perusteella, miltä Pallura näyttää. Nyt se on hyvässä lihavuuskunnossa ja karva kiiltää. Jos se alkaa lihoa tai laihtua, muutetaan taas jotain.

 Ratsailla kuvassa pikkusiskoni.

Nyt ei sitten muuta kuin monipuolista liikuntaa sekä sopivassa suhteessa myös lepoa, niin saadaan Pallurasta kunnon muskelimimmi!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Minne se kesä katosi?

Alkukesästä näytti lupaavalta, mutta nyt näyttää siltä, että kesä tuli, näki ja lähti. En tiedä haluaisinko valittaa vai en, sillä vaikka itse kärsin helteen puutteesta suuresti, hevoset ovat selvästi tyytyväisempiä tähän keliin!

Hevoset ovat kaikista tyytyväisimmillään, tai ainakin Pallura on, silloin kun on pilvinen keli, mutta ei sada, ainakaan kaatamalla. Silloin saa ulkoilla nakupellenä eikä ötökät kiusaa! Auringon tullessa esiin ilmestyvät myös paarmat.

Sade- ja kuivatusloimille on kyllä ollut käyttöä ainakin meillä, kun vettä on tullut kuin Esterin takapuolesta pari päivää putkeen. Nyt kun ei enää asuta maneesitallilla, olen saanut taas maistaa sateessa ratsastamistakin!

Tyhmänä olen muuten jättänyt Palluran pari vuoritonta sadeloimea pesemättä, kun ajattelin, että pesen ne sitten, kun tulee seuraavat helteet. No mitäs jos niitä ei enää tulekaan??

Eilen oltiin Riksun raviradalla kaverini Elinan kanssa hevostarvikekirppiksellä myymässä ja jessus että oli kylmä! Toppatakit päällä oltiin, eikä ollut yhtään liikaa päällä. Siis heinäkuussa!

Sain muuten myytyä kaksi satulahuopaa ja riimun. Ja ostin satulahuovan, jalustimet, riimun, loimeen etuosan leventäjän, kauhukahvan satulaan ja kuolaimet. Eli lopputuloksena lähdin kotiin enemmän tavaraa matkassa kuin mitä minulla oli tullessa. Olisihan se pitänyt arvata!

Meidän mustat suitset eivät ole vieläkään saapuneet, joten näillä ruskeilla mennään edelleen. Toki verkkokaupassa lukikin, että koska suitset ovat tilaustuote, niiden toimitusaika saattaa olla jopa kolme viikkoa. Mutta nytkaikkimulleheti!

Sateista ja viileästä kelistä huolimatta hyvää loppuviikkoa kaikille!

Kuun vaihteen kuulumisia

Kuukausi on vaihtunut salakavalasti kesäkuusta heinäkuuhun, ja kesä alkaa olla jo ainakin puolivälissä. Kesäkuussa onneksi näkyi kauniita kelejä, mutta nyt heinäkuun ennusteen mukaan kelit eivät juurikaan helli lomalaisia. No, ei tarvitse onneksi olla lomalla, niin ei harmita niin paljon! Ja totuuden nimissä, hevosten kannalta viileämpi keli on kivempi, ei ole niin paljon paarmoja.

Kesäkuun varsinaiset helteiset päivät Pallura vietti seepraloimi päällään, sillä paarmoja oli ihan järkyttävän paljon. Ilman loimea se juoksi itsensä hikeen, loimen kanssa on huomattavasti rauhallisempi. Kuitenkin, koska Pallura rakastaa piehtarointia, pyrin ottamaan loimen aina pois silloin, kun paarmainvaasio ei ole niin suuri. Kivempi piehtaroida ilman.

Pallura on todella ahkera piehtaroitsija - se ei haittaa minua lainkaan, vaikka tarkoittaakin yleensä vähän ekstratyötä harjaamiseen. Mutta piehtarointi on hevosen tapa hoitaa lihaksistoa ja karvapeitettä, joten se on vain positiivinen juttu.

Puhumattakaan siitä, että kunnon piehtaroitu mutakuorrutus on tietysti kaikista paras suoja ötököitä vastaan!

Meitä Instagramissa seuraavat tietävätkin jo, että ollaan päästy korkkaamaan jo uuden kodin melko huikeat maastot! Kilometrikaupalla autottomia teitä, joissa pääsee huoletta myös laukkaamaan. Ihanaa!

Olen todella innoissani maastoilusta, sillä se kehittää hevosen lihaksistoa ja tasapainoa ihan eri lailla kuin sileällä työskentely! Varsinkin tietenkin mäet, mutta ihan vain poluillakin rämpiminen on tehokasta, ja tietenkin se, että pääsee liikkumaan ISOSTI. Palluralla on iso laukka-askel, ja kenttä yleensä jää vääjäämättäkin pieneksi, kun laukassa ei vielä ole kauheasti voimaa, mutta vauhtia senkin edestä. Kun voima kasvaa maastossa, aletaan mahtua kentällekin paremmin.

Sitten päästään yhteen laidunkauden ikävään puoleen: toisin kuin suurin osa lajitovereistaan, Pallura on laihtunut laitumella aika rankastikin :( Se alkaa olla jo aika lailla luuta ja nahkaa ja palluran sijaan se muistuttaa enemmänkin treenissä olevaa lämminveriravuria, paitsi että lämpöisellä on enemmän lihaksia.

Huomatkaa Unipalluran törröttävät lonkkaluut :(

Totesin sitten viime viikolla, että pakko alkaa syöttämään sille väkirehua laitumelle. Sinänsä se ei kyllä harmita, sillä pelkäsin ennemminkin laidunkaudella olevan päinvastainen vaikutus eli se, että Pallura lihoisi ihan järkyttäväksi tankkeriksi. Laitumella on kuitenkin ruokaakin ihan riittämiin, sillä tallinomistaja kärrää sinne selkä vääränä kuivaheinää laidunruohon lisäksi, ja sitä heinää on todellakin koko ajan saatavilla. Mutta Pallura ilmeisesti tietää, että hevonen on luotu liikkumaan ja se liikkuukin laitumella todella paljon. Laiduntaessaankin se pysyy jatkuvasti liikkeessä siinä missä muut syövät yhden kohdan tyhjäksi ja siirtyvät sitten vain sen verran, kun on pakko, jotta turvan alla on koko ajan jotain mitä nakertaa.

Minulla oli vielä jämäsäkki Greenlinea, joten päätin syöttää sen pois, sillä sehän on sinimailasta, joka on proteiinirehu. Mutta koska sinimailasen proteiinipitoisuus on siinä 14 % paikkeilla, kävin hakemassa Greenlinen kaveriksi säkin Rypsi-Kronoa, joka on siis rypsirouhepuristetta, johon on lisätty aavistus melassia maittavuuden takaamiseksi. Pallura on saanut sitä vasta muutaman desin päivässä, mutta tarkoitus olisi nostaa se jopa puoleen litraan päivässä, mikäli on tarve. Palluran pitäisi nyt kuitenkin alkaa liikkua entistä enemmän, joten olisi hyvä, että olisi jotain, mistä rakentaa lihaksia.

Kuitenkin loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että mieluummin vähän liian hoikka hevonen kuin lihava hevonen. Hoikemmassa kunnossa on loppujen lopuksi terveellisempää olla kuin läskissä, sillä hevosen lihavuus altistaa monille ongelmille, kuten metabolialle ja kaviokuumeelle.

Tiistaina juhliittiin Palluran kanssa pienimuotoisesti, sillä se täytti viisi vuotta! On ihanaa, että se on ollut minulla kolmivuotiaasta asti. Toivon, että edessä on vielä ainakin kahdetkymmenet yhteiset synttärit. Pallura on minulle niin rakas, se on yksi parhaista asioista elämässäni. Vaikka se syökin kaikki rahani ja välillä tuntuu, että myös voimavarat ja mielenterveyden :D

Yhtenä päivänä olen joutunut jo sadeloimittamaankin, kun sadetta oli luvattu läpi yön ja lämpötilakin putosi kymmenen asteen tuntumaan. Ja Palluralla kun ei ole rasvakerrosta ja karvakin on erittäin silkkinen, se palelee helposti.

Ollaan otettu käyttöön myös meidän ruskeat suitset, vaikka meillä ei enää ruskeaa satulaa olekaan. Mutta Pallura tuntuu olevan näillä nyt rauhallisempi suustaan, ja luulen, että se vaihtaakin hampaita. Nämä on muotoiltu siten, ettei turparemmi paina poskihampaita ja hermoradatkin jäävät vapaaksi. Mutta koska musta satula ja ruskeat suitset ovat mielestäni jotain ihan kamalaa, laitoin jo Gneisti Webshopista tilaukseen nämä samat suitset mustina. X-fullit olivat kuitenkin tilaustavaraa, joten joudumme varmaankin odottelemaan niitä pari viikkoa.

Täytyy kyllä sanoa, että töiden, koirien ja palluroimisen myötä alkukesä on ollut melko kiireinen. Toivotaan, että kohta vähän helpottaisi.

Tulipas tästä pitkä maratonpostaus :) Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Arvonnan voittaja sekä paljonko Pallurointiin kului kesäkuussa rahaa?

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja aamu oli hyvä aloittaa arvonnalla! Arvonnassa oli todella mukavasti osallistujia ja lisäarpoineen kaikkineen osallistuvia arpoja oli 64. Arpaonni osui tällä kertaa tämän kommentin kirjoittanutta:

Onnea voittajalle, laitoin sinulle sähköpostia palkinnon toimittamisesta!

Sitten kesäkuun Pallurointimenoihin eli siihen, paljonko maksoi kesäkuussa olla Palluran mamma. No paljon! Idean tähän postaukseen olen varastanut hävyttömästi Muuliprojektin Kaisalta, joka listaa kuukausittain muulimenonsa. Ajattelin kuitenkin, että Kaisa ei pahastuisi, sillä hän ja monet muut voivat saada tästä vertaistukea. Ei ole nimittäin pallurointikaan halpaa!

Kesäkuun 2019 Pallurointimenot:

Tallivuokra 340 e
Kapeampi kaari sovitussatulaan 20 e
Matolääke 23,10 e
Uusi riimu 19,90 e
Kengitys 100 e
Bates Wide Dressage 783,90 e
Muokkauspalat satulaan 25 e
Baby Oil 2,50 e

Yhteensä 1314,40

Tulot: Vanhan satulan myynti 500 e

Yhteensä -814,40

Mukavasti upposi siis kesäkuussakin Palluraan rahaa, mutta kivat harrastuksethan maksaa! Uuden satulan ostaminen teki lisämenoja, joita ei onneksi joka kuukausi ole. Aloin vuoden alusta kirjaamaan exceliin kaikki Palluran menot ja nyt päätin kirjata ne kuukausittain tänne blogiinkin teidän lukijoiden iloksi. Jos joku vaikka sattuu harkitsemaan hevosen ostoa, niin saa ainakin vähemmän ruusuista kuvaa siitä, mitä se maksaa! Tämän puolivuotisen aikana Palluran menoihin on kulunut keskimäärin 758,42 euroa, eli kesäkuu oli keskimääräistä kalliimpi kuukausi. Heinäkuu näyttää onneksi paremmalta, sillä toivon mukaan ei tarvitse ostaa uutta satulaa, ja ensi viikolla ajattelin mennä Riihimäen ravien hevostarvikekirppikselle myymään Palluran ylimääräisiä varusteita, joten sieltä voi saada jotain ropoja myös tulopuolelle! Kirppiksellä myyminen on ilmaista, joten suosittelen lämpimästi kaikille lähialueen hevostelijoille kirppikselle tulemista joko myymään tai ostamaan!

Ihanaa alkanutta heinäkuuta kaikille!