Tallin uusi asukas!

Viime viikolla meille saapui uusi asukas, suomenhevosruuna Viljo. Olen jo aikaisemmin sanonutkin, että oma hevoslukuni on toistaiseksi täynnä, mutta pakko myöntää, että kyllähän kolmas hevonen helpotti Palluran (ja minun) oloa.

Viljo on ystäväpariskuntani hevonen. He ostivat Viljon viime viikolla harrasteratsuksi. Viljo on todella rauhallinen ja sympaattinen tyyppi. Tyypillinen suomenhevonen, eli kaikki on hyvin niin kauan, kun ruokaa riittää! Viljo on myös kotiutunut jo hienosti, eikä stressaa turhista.

 Mini-Men uusi karsina on vielä maalia vailla.

Viljo muutti Mini-Men entiseen karsinaan ja Mini-Me parka joutui tyytymään uuteen, pienempään karsinaan. Mainittakoon, että tällä "pienelläkin" karsinalla on pinta-alaa karvan alle 8 m2, eli myös se on Mini-Melle ruhtinaallisen kokoinen ja lähes tuplaten sen verran, mitä eläinsuojelulaki vaatisi Mini-Men kokoiselle ponille.

Ensimmäisenä iltana Mini-Me oli hyvin tuohtunut; hän ei tällaiseen minikarsinaan jää! Mutta tuumattuaan asiaa tovin se totesi, että uusikin karsina on ihan ok ja nykyään se nukkuu siellä oikein makeita unia.

Koska Viljo on niin kovin lunki tyyppi, eikä sille tuota mitään ongelmaa jäädä yöksi ulos, sain vihdoin käännettyä hevosten päivärytmin siten, että ne ovat yöt ulkona ja päivän sisällä. Ja ihan kreivin aikaan, viime viikolla oli todella kuumia päiviä!

Varsinkin Pallura on suorastaan huokaissut helpotuksesta, kun olen tullut hakemaan ne lepäämään päiväksi viileään talliin. Varjoa on tarhassa kyllä, mutta paarmat ovat ärhäköitä ja niitä on paljon! Olen niin iloinen, että on mahdollisuus ottaa hevoset viileään talliin päiväksi. Tosin tällä viikolla näyttää viilenevän niin radikaalisti, että saa nähdä, joutuuko Pallurakin 24/7-ulkoilun uhriksi!

Kolmikko on tarhannut vielä erikseen, Mini-Me ja Pallura samassa ja Viljo omassa tarhassaan. Tarkoitus on kuitenkin laittaa ne samaan tarhaan, jahka Palluran kiima vähän helpottaa. Sille tuli tietenkin kiima välittömästi, kun tontille saapui upea ja vielä aivan oikeanrotuinen ruuna!

Vähän olin pelännyt, että alkaako Pallura sorsia Mini-Me:tä, kun sillä on nyt uusi poikaystävä, mutta vielä mitä. Mini-Me on edelleen se ykkösystävä! Olen siirrellyt hevosia nyt parilta ruoholohkolta tarhaan ja takaisin, ja voi miten Pallura aina huutelee Mini-Men perään, kun se jää aina viimeiseksi kun niitä siirretään.

Mini-Me kaunistuu päivä päivältä, kun sen karva vaihtuu! Sen lihominen on onneksi myös pysähtynyt, ja jahka sen karva tippuu myös mahasta, uskon sen olevan kohtuullisen sutjakka tyyppi. Ei tietenkään Palluran veroinen, sillä se on niin upeassa kesäkunnossa, mutta ihan ok kuitenkin. En oikein ymmärrä sitä ajatusmaailmaa, että shetlanninponin kuuluu olla lihava. Mielestäni sen ei kuulu olla lihava yhtään sen enempää kuin minkään muunkaan hevosen. Toki kasvava varsa ei saa olla laihakaan, joten tietenkin tarkkailen Mini-Menkin lihavuuskuntoa jatkuvasti ja ruokintaa muutetaan sitten sen mukaan.

Nyt kun päivät saa levätä viileässä tallissa, on illalla energiaa rallittaa ulkona! Pallura nauttiikin täysin rinnoin, kun on tilaa juosta. Onni on tilava metsätarha! Tämä on varmaan se syy, miksi Pallura on edelleen niin fitissä kunnossa, vaikka on lomaillut kuukauden. Mutta kohta loppuu senkin kesäloma, sillä meidän kenttä alkaa olla siinä vaiheessa, että varmaankin ensi viikolla päästään vihdoin siinä ratsastamaan!

Aurinkoista, joskin hieman viileämpää, alkanutta viikkoa kaikille!

Miksi meillä ei laidunneta 24/7?

Myönnän, että ajatus yötä päivää pellossa onnellisina laiduntavista hevosista kuulostaa ihanalta. Mutta mitä sitten, kun lämmintä on 30 astetta, tuulenvirekään ei käy, varjoon ei pääse ja paarmat eivät anna hetken rauhaa?

Meillä on hevosilla tosin sinänsä hyvä tilanne, että ne pääsevät aina puiden alle suojaan, varjoa on siis aina saatavilla. Mutta silti huomasin tuossa muutamana päivänä, että kuumimpaan aikaan olivat aika tuskissaan paarmojen kanssa. Lepäämisestä ei oikein tullut mitään. Eri asia sitten, jos tarhassa/laitumella olisi kunnon katos tai pihatto, tai metsä, johon pääsisi kunnolla viilentymään tai ötököiltä suojaan. Onneksi tällaiset katokset näyttävät yleistyvän laitumilla!

Palluran en ole myöskään nähnyt vielä kertaakaan nukkuvan makuultaan ulkona. Tallissa se sen sijaan makoilee selvästikin, vaikka en olekaan sitä "itse teosta" yllättänyt kertaakaan. Karvaan tarttunut kuivike kertoo kuitenkin sen lepäävän makuultaan. Haluan tarjota sillekin mahdollisuuden levätä kunnolla, joten siksi haluan ottaa sen johonkin vuorokauden aikaan talliin. Ja koska meidän talli on vanha kivinavetta, se pysyy helteilläkin ulkoilmaa viileämpänä.

Lämpömittarin pitäisi tällä viikolla kavuta 30 asteeseen. Niinpä ajattelin lauantaina, että käännän hevosten päivärytmin siten, että otan ne päivän kuumimmaksi ajaksi sisään ja saavat jäädä yöksi ulos, kun on viileää ja vähemmän ötököitä. Ne tulivatkin hyvin mielellään sisään yhden aikaan ja pian alkoivatkin molemmat jo nuokkua. Laitoin ne ulos taas kuuden aikaan, ja kaikki oli rauhallista kymmeneen asti. Silloin Pallura aloitti sellaisen iltarallin, että oksat pois. Oli pakko hakea ne sisään, sillä totesin, että en saa itsekään nukuttua silmällistäkään, kun ne ravaavat pihalla ja mietin koko ajan, että koska ne tulevat langoista läpi.

Pallura rauhottui heti, kun pääsi talliin. Eli näin mennään nyt toistaiseksi siihen asti, että saadaan laumaan joku tyyppi, joka jäisi rauhassa yöksi ulos, jolloin Pallurakin jäisi. Täytyisi varmaan alkaa karsinantekohommiin, jotta olisi mahdollisuus ottaa se kolmaskin hevonen :D

Reilu viikko sitten juhlittiin muuten Mini-Men yksivuotissynttäreitä! Paikalla oli muutama ihmisystävä, sekä tietenkin Pallura. Mini-Me sai myös kakkua, mutta sen jälkeen sen herkunsyöntipäivät olivatkin luetut! Mini-Me on nimittäin paisunut aivan silmissä laitumella, siinä missä Pallura on edelleen missin mitoissa.

Minun pihaani reunustaa verkkoaita koirien takia, joten Mini-Me sai olla synttäreillä pihalla vapaasti. Pallura oli pakko pitää narun päässä, sillä verkkoaita on paikoitellen sille liian matala.

Mini-Me on muuten nyt VIHDOIN alkanut vaihtaa tuota sen pörrökarvaa pois. Liekö matolääkkeellä ollut osuutta asiaan? Saa nähdä, kauanko se ehtii olla kesäkarvassa ennen kuin pitää aloittaa talvikarvan kasvattaminen :D

Pallura on tietenkin silkinsileässä kesäkarvassa, mutta pikku hiljaa on ollut havaittavissa sitä, että se alkaa pudottaa kesäkarvaa, kuten viime vuonnakin juhannuksen tienoilla. Palluran talvikarvakin on kuitenkin niin silkinhieno, että mitään turrikkaa siitä ei tule, ainakaan vielä kesällä.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille, ja muistakaahan huolehtia hevosten nesteytyksestä ja helpotuksesta kuumilla keleillä! Vinkkejä helteisiin hevosen kanssa voit lukea täältä!

Viimeistä kertaa: Kuukauden Pallurointimenot täysihoitotallilla

Toukokuussa Pallura asui vielä täysihoitotallilla, mutta kesäkuussa pääsette jo seuraamaan kotitallin menoja. Mutta, tässä siis viimeistä kertaa Palluran kuukauden menot täysihoitotallilla!

Toukokuun Pallurointimenot
 
Tallivuokra 340 e
Lisäravinteet 35,80 e
Ratsutus ja valmennus 80 e


Yhteensä 455,80 e
Ei tuloja toukokuussa

Toukokuu oli siis periaatteessa edukas kuukausi! Tosiasiassa ostin silloin kilokaupalla tavaraa talliin, mutta en laske niitä Palluran kuluiksi, vaan tallin :D Tallin kuluista tulossa jossain vaiheessa oma postauksensa, jahka saan tallin joskus sillä lailla edes vähän valmiiksi. Ihan valmiiksihan se ei varmastikaan tule ikinä!

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Kolme vuotta!

Sunnuntaina tuli kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun minusta tuli virallisesti Palluran omistaja. Melko hurjaa!

Elämäni on kyllä muuttunut hurjasti Palluran myötä! Muutin maalle ja nyt minulla on oma pieni talli. Hevoset ovat osa elämää 24/7. Toisille sopii hyvin se, että hevonen asuu täysihoitotallilla, ja saa nauttia siitä pelkästä harrastamisesta, mutta minulle sopii se, että saan viettää paljon enemmän aikaa hevosten kanssa.

Laitetaan tähän vuosipäivän kunniaksi muutama kuva minun ja Palluran ensimmäisestä vuodesta:

Tätä kuvaa kun katsoo, tuntuu, että Pallura on kasvanut tuosta reilusti yli 10 cm! Olen 165 cm pitkä, ja nykyään Palluran säkä on jo silmieni tasolla (Pallura on kotimittauksella n. 160-säkäinen).

Ihan ekaa kertaa ratsastaja selässä kesäkuussa 2017. Pallura on siis sisäänratsastettu sen kolmivuotiskesänä. Olin ensimmäinen sen selkään koskaan kavunnut ihminen. Pallura oli superfiksu ratsu!

Ekaa kertaa "maastossa" Palluran silloista kotitallia kiertävällä entisellä, nykyään jo metsittyneellä ja vesittyneellä ravitreeniradalla.

Käytiin myös näyttelyssä Riihimäellä, mutta siellä ei menestystä tullut, tuomarit eivät arvostaneet Palluraa lainkaan :D

Olen opettanut Palluran kolmivuotiaana myös ajolle, mutta ajohommat ovat jääneet turvallisten ajomaastojen puuttumisen vuoksi vuosien saatossa.

Kolme vuotta siis takana, toivottavasti ainakin 20 vuotta vielä edessä :)

Hevoset ovat vihdoin kotona!

Ihan kauhen kauan on kulunut edellisestä postauksesta, pahoitteluni siitä. Se johtuu vain siitä, että olen kovalla kiireellä laittanut tallia kuntoon, eikä aikaa blogille ole ollut. Yritän nyt tehdä korjausliikkeen, kun hevoset ovat vihdoin kotona!

Eka viikko on vierähtänyt nopeasti! Pallura ja Mini-Me siis muuttivat lauantaina 30.5. ja edellisenä iltana vielä 23.30 maalasin tallia niille kuntoon. Sitten oli jo pakko lopettaa, kun ei enää nähnyt maalata.

Mini-Me tuotiin uuteen kotiin lauantaina ensimmäisenä, ja se jäi kahden hoitotädin kanssa odottamaan Palluraa. Koska muuttomatka ei ollut pitkä, en halunnut ottaa sitä riskiä, että Pallura potkisi Mini-Metä traikussa, vaan päätin, että muutamme ne erikseen. Mini-Me on onneksi hyvin lunki tyyppi, ja se oli melko coolisti odottanut Palluraa, mutta oli toki helpottunut sen saapuessa.

Palluran saavuttua laitoimme ne niiden uuteen tarhaan. Niillä on mielestäni ihan hyvänkokoinen metsätarha, jossa on myös pieni hiekkaosuus jossa voi juosta. Vihreää löytyy jonkin verran nyhdettäväksi, mutta lisäksi saavat sitten kuivaheinää.

Kyllä ne alkuun rallittivatkin! Mini-Me oli selvästi innoissaan, kun Pallura suostui vihdoin leikkimään sen kanssa! Pallura ei edellisessä kodissa oikein kunnolla lämminnyt Mini-Me:lle, vaan lähinnä sieti sitä. Sen vuoksi teinkin isomman tarhan kylkeen myös toisen pienemmän, johon voin laittaa Mini-Me:n, jos ne eivät tulisi toimeen. Mutta nyt on Pallura hyväksynyt Mini-Me:n ihan täysin (kun ei muitakaan kavereita toistaiseksi ole :D) eikä tarvitse pohtia eri tarhoihin laittamista.

Yöt hevoset ovat vielä ainakin toistaiseksi tallissa, vaikka kelien puolesta voisikin ehkä olla jo ulkona. Haluan kuitenkin, että niillä on mahdollisuus levätä kunnolla, kun eivät vielä ole ihan sataprosenttisesti kotiutuneet kuitenkaan.

Tallissa on toistaiseksi karsinat vain Palluralle ja Mini-Me:lle, mutta olisi tarkoitus tehdä vielä muutama lisää. Alkuun tehtiin kuitenkin vain nämä, että saatiin hevoset mahdollisimman pian turvallisesti kotiin.

Mini-Me oli uskaltanut nukkua heti ekana yönä makuultaan tallissa, Pallura vasta kolmantena yönä. Minua oli vähän mietityttänyt Mini-Me:n nukkuminen tarhassa, kun en tiennyt, että antaako Pallura sen nukkua. Mini-Me on kuitenkin vielä niin pieni, että tarvitsee makuultaan tapahtuvia päiväunia. Mutta sitten eilen minua odotti tarhassa tällainen näky:

Pallura ei pelkästään anna Mini-Me:n nukkua, vaan jopa vahtii sen unta! Tuo pieni mytty maassa on siis päikkäreitä vetävä Mini-Me. Palluran en ole nähnyt vielä nukkuvan ulkona makuultaan, ja se varmasti tekeekin niin vasta sitten, kun kokee sen olevan 100 % turvallista. Nämä myös nukkuvat aina tuossa portilla, ilmeisesti kokevat sen turvalliseksi paikaksi.

Mini-Mekin alkaa pikku hiljaa muistuttaa enemmän ja enemmän oikeaa ponia alpakan sijaan, vaikka sillä vielä pörrökarva onkin!

Minulla myös projektia riittää, sillä vaikka hevoset muuttivat jo kotiin, talli ei ole vielä valmis, puhumattakaan varustehuoneesta ym. tiloista. Lisäksi meillä alettiin tällä viikolla myös kentän kaivuutyöt.

Niinpä lähdenkin tästä varustehuonetta maalaamaan, se on hyvää sadepäivän puuhaa!