perjantai 29. kesäkuuta 2018

Ajatuksia nuoren hevosen liikuttamisesta

Nykyään tuntuu olevan vallalla sellainen "kaikki mulle heti" -asenne, ja tuntuu, että hevostenkin kanssa aloitetaan suorittaminenkin aina vaan nuorempana. Viime vuonna näin somessa kuvan, jossa nelikuista maitovarsaa ohjasajettiin kuolaimet suussa ja silat selässä. Omasta mielestäni tuonikäisellä ei pidä olla suussa muuta kuin emän tissi. Oikeanlainen liikunta on kuitenkin nuorelle kasvavalle hevoselle ihan välttämätöntä, jotta siitä kasvaa kestävä käyttöhevonen.


Nykytutkimuksen valossa tiedämme, että hevonen kasvaa jopa kuusivuotiaaksi asti. Hevonen luutuu "alhaalta ylös" eli alkaen jaloista ja esimerkiksi selkä luutuu lopullisesti vasta kuusivuotiaana. Se ei silti tarkoita, etteikö sinne selkään voisi mennä ennen kuin hevonen on kuusivuotias, kunhan muistaa kohtuuden kaikessa.

Ilman kuormittumista luusto, lihakset, nivelet ja jänteet eivät kehity. Lajityypillinen liikunta onkin nuorelle hevoselle erittäin tärkeää!

Mikä sitten on lajityypillistä liikuntaa? Ei ainakaan ratsastus. Lajityypillistä liikuntaa on vapaana kirmailu, spurttaileminen ja toisten hevosten kanssa painiminen. Olemme kaikki varmasti nähneet kuvia orilaitumilla painivista oreista. Siinä on lajityypillistä liikuntaa parhaimmillaan!

Kaikilla meillä ei tietenkään ole mahdollisuutta tarjota hevoselle tuonkaltaista elämää, ja laidunkausikin on Suomessa hyvin lyhyt. Niinpä onkin tärkeää varmistaa nuoren hevosen liikkuminen muilla tavoin.


Puhuttaessa nuoren, yleensä kolmi- tai nelivuotiaan hevosen ratsastamisesta, joku lähes aina heittää ilmaan argumentin "Seisottaako sitä pihatossa sitten pitäisi kuusivuotiaaksi asti?" No ei suinkaan, kolmivuotiaan hevosen aktiiviratsastuksen ja pihatossa seisottamisen väliin mahtuu monen monta välimuotoa.

Ostaessani kolmivuotiaan Stellan vuosi sitten,  sen selässä ei oltu ikinä käyty, ja hyvä niin. Sisäänratsastin sen silloin kolmivuotiskesänä. Ensimmäinen ratsastusjakso kesti kuukauden verran kaikkineen, siis alkaen siitä, kun istuin selässä ihan ensi kertaa. Kaikki ratsastuskerrat olivat lyhyitä, muutamasta minuutista maksimissaan kahteenkymmeneen. Ne päättyivät aina onnistumiseen, joka saattoi olla hyvin pieni, kuten onnistunut pysähdys tai onnistunut muutaman metrin ravipätkä. Tärkeää oli kuitenkin lopettaa ihan joka kerta siihen, että hevosella oli hyvä fiilis. Ratsastuskertoja oli maksimissaan kolme viikossa, jotta hevonen ehti palautua niiden välissä.


Kuukaudessa Stella oppi kantamaan ratsastajaa selässä kaikissa askellajeissa, ja sehän riitti sillä erää. Oli hyvä jäädä ansaitulle kesälomalle. Ostin Stellan vähän ex-tempore kesken kesäkauden, eikä sen silloisessa kodissa ei ollut mahdollisuutta päästä laitumelle. Liikunnan saamisesta kesälomankin aikana täytyi siis huolehtia, ettei Stella vain seisoisi tarhassa paalin ääressä.

Maastoilua taluttaen, irtojuoksutusta, irtohypytystä, ne kaikki tulivat erittäin tutuiksi kesän aikana.  Maastoilu vaihtelevalla pohjalla on myös nuorelle hevoselle tärkeää liikuntaa. Siinä se oppii nostelemaan jalkojaan ja sen tasapaino ja koordinaatiokyky kehittyvät. Nämä kaikki tekivät myös erittäin hyvää meidän keskinäiselle suhteelle. Pallura, jota ei oltu kauheasti elämänsä aikana käsitelty, oppi luottamaan ihmiseen ja siihen, että ihmisen kanssa on kivaa. Lähtökohtaisesti haluan, että minun kanssani on niin kivaa, että luokseni tullaan aina juosten, vaikka laitumelta.



Aina ei myöskään voi olla kivaa, epäonnistumisetkin kuuluvat tähän lajiin. Kuitenkin hevostelu on sen verran kallis harrastus, että mielestäni sen tulisi pääosin olla kivaa. Ja koska tässä tapauksessa "harrastusväline" on elävä olento, on erittäin tärkeää, että myös sillä on kivaa.

Olen sitäkin mieltä, että "ihmisvapaat" päivät tekevät hevoselle myös hyvää. Ihminen huolehtii vaan hevosen perustarpeet siltä päivältä, ja muuten saa vaan olla rauhassa. Lihakset, nivelet ja jänteet tarvitsevat lepoakin kehittyäkseen ja kasvaakseen. Se on yhtä tärkeää, kuin rasitus.




Loppukesästä Stellalla oli myös toinen ratsastusjakso. Se kuitenkin loppui lyhyeen, kun tajusin sillä olevan taas kasvupyrähdyksen menossa. Stella alkoi tarjota väärää laukkaa ja ristilaukkaa ja silloin tuumin, että parempi antaa pyrähdyksen mennä ohi eikä ryskyttää selästä käsin menemään.

Siinä vaiheessa olikin hyvä aloittaa ajo-opetus! Ajolle opettaminen harvoin menee nuorella hevosella hukkaan. Se on oikein oivaa treeniä nuorelle (rodusta riippumatta!) sillä ajaen pääsee liikuttamaan pidempiäkin matkoja rasittamatta selkää, mutta tarjoten kuitenkin kasvavalle hevoselle rasitusta.


Stella oppi kärryjen eteen nopeasti, kuten satulaankin. Sen kasvupyrähdys aiheutti kuitenkin myös sen, että se kasvoi näistä kärryistä ulos eikä mahtunut enää kunnolla aisojen väliin! Niinpä ajaminen on toistaiseksi jäänyt, koska en ole vielä uusia kärryjä saanut hankittua. Ja toisaalta onhan Stella juuri nyt äitiyslomallakin. Tarkoitus olisi kuitenkin hommata uudet kärryt syksyllä, jotta päästään taas kärryttelemään!

Talvella ratsastelin vielä jonkin verran kevyesti, pitäen välissä pidempiä lepojaksoja. Tammikuussa Stella teki selväksi, että tiineyden takia ratsastaminen oli sille epämukavaa, joten selästä käsin liikuttaminen lopetettiin. Talutellen jatkettiin kuitenkin ihan tiineyden loppumetreille asti. Hyvässä kunnossa ollut Stella jaksoikin hienosti ponnistaa suurikokoisen tammavarsan ulos, vaikka oli vielä ensikertalainenkin.

Laatuarvostelukarsinnat asettavat kasvaville suomenhevosille mielestäni melko koviakin tavotteita. Kolmivuotiailta ei vaadita vielä kummempaa eikä mitään tarvitse esittää selästä käsin. Nelivuotiaiden karsinnoissa hypätään vielä irti, vain askellajit esitetään ratsain. Mutta finaalissa pitää jo hypätä selästä ja tuomarista riippuen esteitä saatetaan nostaa toisella arvostelukierroksella jopa 90 senttiin asti.

Videolla Stella kolmivuotiaiden laatuarvostelukarsinnoissa Ypäjällä 2017:


Stella on varsonut tänä kesänä, joten se ei luonnollisestikaan osallistunut nelivuotiaiden laatuarvostelukarsintoihin. Se on taas ottanut pientä kasvupyrähdystä ja on taas selvästi takakorkea. Tuntuu aika hurjalta, että jollei varsaa olisi alla ja se olisi finaaliin päässyt, sen pitäisi kohta hypätä yhdeksääkymmentä senttiä ratsastajan kanssa!


 Takakorkeutta havaittavissa.

Onneksi finaalinkin voi jättää oman harkintansa mukaan väliin, jos tuntuu siltä, että hevonen on sellaisessa kasvunvaiheessa, että vaatimukset ovat hevosta kohtaan epäreilut. Varsomisensa takia Stella saa osallistua nelivuotiaiden laatuarvostelukarsintoihin vasta viisivuotiaana. Toivon mukaan sen kasvu on keväällä sen verran tasaantunut, että sillä voi hyvillä mielin mennä karsintoihin. Pääsi se karsintoihin tai ei, hyppäämistä emme aloita selästä käsin ennen kuin kasvu on tuosta tasoittunut. Jos siltä tuntuu, selästä ei aleta hyppäämään vielä edes ensi kesänä.

Vielä laatuarvosteluja tiukemmat vaatimukset onkin sitten ratsusuunnan jalostusarvosteltavilla oreilla. Suora lainaus Hippoksen sivuilta: "Jalostusarvostelu perustuu hevosten suorituksiin. Noin 15 % ikäluokan oriista on jalostusarvostelukelpoisia." Tilanteessa, jossa suomenhevosen geenipooli on kaventunut ja jossa kampanjoidaan varsottamaan kaikki jalostuskelpoiset tammat, tuntuu vähintäänkin hölmöltä, että orien jalostusarvosteluissa on noin tiukka seula. Vaatimukset ovat erittäin kovat nuorille oreille. Mielestäni niille taas voitaisiin kaavailla helpotuksia kokeisiin, jotta saataisiin enemmän jalostusmateriaalia tarjolle. Emme ole enää siinä onnellisessa tilanteessa, jossa voimme valita jalostukseen vain parhaat ja upeimmat päältä. Ne kaikki pihanperän kelpo harrasteoritkin pitäisi saada jalostuskäyttöön sukujen ja geenipoolin monimuotoisuuden takaamiseksi.


Nuoren suomenhevosen liikuttaminen tuntuu herättävän paljon ajatuksia puolin ja toisin. Mitä ajatuksia sinulla on asiaan liittyen?

Palluraterkuin
Jenni



keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Talliniksi: Herkkuja hevoselle talveksi eli kerppuja


Sisäruokintakausi on Suomessa pitkä ja monet miettivät hevoselle mukavaa ajankulua karsinaan. Itse olen innostunut nyt kesällä keräämään ja kuivattamaan Palluralle kerppuja syksyä ja talvea varten!


Mikä on kerppu?

Kerppu on luonnonkasveista kerätty ja kuivatettu kimppu, joka syötetään hevoselle. Kerpun voi sitoa joko vihtatekniikalla, jolloin sen voi antaa sellaisenaan hevoselle syötäväksi, tai sen sitomiseen voi käyttää vaikkapa paalinarua, joita varmaan monella tallilla riittää riesaksi asti. Itse uusiokäytin vanhan pyykkinarun kerppujen sitomiseen, naru täytyy vaan muistaa poistaa kun kerpun antaa syötäväksi.

Mitä kerppuun voi laittaa?

Kerppuun voi laittaa kaikkia hevoselle syötäväksi sopivia kasveja. Itse olen kerännyt näitä:
- Koivunoksat
- Vadelmanoksat
- Nokkonen
- Haavanoksat
-Siankärsämö
- Pajunoksat
- Horsma
- Pihlajanoksat
- Musta- ja punaherukan oksat


Olen laittanut kerppuun aina kaikkea sekaisin, ettei mistään kasvista tulisi "yliannostusta". Esimerkiksi haapa on hyvin valkuaispitoinen ja pajulla sanotaan olevan kipua lievittävää vaikutusta.

Mistä voin kerätä kasveja kerppua varten?

Luonnonvaraisia kukkia, kuten horsmaa, nokkosta ja siankärsämöä saa kerätä jokamiehen oikeudella niiden piiriin kuuluvilta alueilta, mutta ei tietenkään kenenkään pihasta (paitsi tietysti omasta). Puiden oksia saa kerätä ainoastaan maanomistajan luvalla.

Missä kerppu kuivatetaan?

Kerppu tulee kuivattaa ilmavasti ja se kannattaa kuivata ylösalaisin ripustettuna (ks. kuva). Paras paikka kuivattaa on sateelta suojattu, mutta sellainen, missä ilma kiertää, esim. vanha lato tai tallinylinen. Itse olen kuivattanut terassilla katoksen alla sekä kuistilla. Kuistilla on kuuma auringon sinne paistaessa, jolloin kerput kuivuvat hyvin ja ilmanvaihdosta huolehdin pitämällä kuistinovea aina auki pihalla ollessani.

Missä kerppu kannattaa säilyttää?

Kerppu kannattaa säilyttää ilmavasti ja paikassa, jossa kiertää ilma, etteivät kerput pääse homehtumaan. Itse joudun säilömään kerput todennäköisesti pihavarastossa, joten täytyy toivoa, etteivät ne pääse homehtumaan. Jotkut kuivattavat kerpuista vain lehdet ja murskaavat ne ja syöttävät ruuan seassa. Tällöin hevonen saa kerpuista kyllä vitamiinit, muttei ylimääräistä puuhaa.


Mitä iloa kerpuista on hevoselle?

Kerpuissa on hevosille niiden tarvitsemia vitamiineja mutta ennen kaikkea kerput tarjoavat hevosille tekemistä, siksi ne kannattaa kerätä oksineen päivineen, jotta hevosilla on järsittävää, ja hampaille töitä. 
Tänä vuonna on kovasti väläytelty heinäpulaa ensi talveksi, koska on ollut niin kuivaa, ettei heinä kasva. Mikäli osan heinästä joutuukin korvaamaan viherpelletillä, kerpuilla saa mukavasti tarjottua hevosen hampaille töitä, ja hevoselle itselleen ajankulua!

Koska kerput kannattaa tehdä?

Kerppujen tekoon paras aika on alkukesä, kun kasvien vitamiinipitoisuudet ovat parhaimmillaan. Itse aion kuitenkin jatkaa kerppujen tekemistä läpi kesän, sillä ei ole mahdollisuutta kuivata niin suurta erää kerralla. Missään nimessä en ehdi kuivaamaan niin paljoa kerppuja, että niitä riittäisi sisäruokintakaudella joka päiväksi (lyhyellä matikalla, jos sisäruokintakausi kestää lokakuusta toukokuuhun, jokapäiväisessä syötössä kerppuja pitäisi olla n. 240 kappaletta hevosta kohti...) mutta jos sen verran saisi kasaan, että Palluralle saisi vaikka pari kertaa viikossa annettua kerpun. 



Antoisia kerpunkeräyshetkiä kaikille!

Palluraterkuin
Jenni

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Suomenhevosvarsan nimeämisen vaikeus

Jokin aika sitten painin vaikean asian äärellä: Stellan varsalle piti keksiä nimi. Varsan nimeäminen ei ole helppoa ja Suomen Hippoksesta löytyy pitkä litania sääntöjä suomenhevosen nimeämiseksi:

"Rekisteriin hyväksyttävät suomenhevosten ja lämminveristen ravihevosten nimet:
  • Rekisteriin ei hyväksytä siellä jo olevaa nimeä (sekä kirjoitettuna ja/ tai lausuttuna samanlaista). Mikäli maahantuodun hevosen nimi on jo rekisterissä, lisätään nimen perään syntymämaan koodi. Mikäli edellisen nimenkantajan kuolemasta on kulunut vähintään 30 vuotta tai kuolinajan puuttuessa syntymästä vähintään 40 vuotta, voidaan nimi antaa uudelleen käyttöön. Jalostus- tai kilpailutoiminnassa merkittävästi menestyneiden hevosten nimiä ei anneta uudelleen käyttöön.
  • Hevosen nimen pituus tulee olla välimerkkeineen ja välilyönteineen enintään 18 merkkiä ja siinä saa olla korkeintaan neljä erikseen kirjoitettua osaa.
  • Esitetyn nimen tulee olla kokonaan samaa kieltä. Suomenhevosten nimet ovat joko suomea tai ruotsia. Lämminveristen ravihevosten nimet ovat pääsääntöisesti englantia.
  • Kasvattaja on itse vastuussa nimistä, jotka ovat yleisesti tunnettuja tavaramerkkejä, tuotenimiä, tunnetun henkilön, liikeyrityksen tai yhtiön nimiä. Suomen Hippos ei ole vastuussa eikä korvausvelvollinen, mikäli tällaisen nimen käytöstä aiheutuu jatkotoimia. Suomen Hippoksella on oikeus olla hyväksymättä nimeä, joka on yleisesti tunnettu tuote- tai tavaramerkki tai tunnetun henkilön nimi.
  • Hevosen nimessä ei pääsääntöisesti saa olla yksittäisiä kirjaimia eikä kirjainyhdistelmiä (poikkeuksena jo ennestään käytössä olevat tunnetut kasvattajatunnukset).
  •  Aro-, Eri- ja Ero-alkuisia väliviivalla kirjoitettuja suomenhevosten nimiä ei hyväksytä kilpailurekisteriin.
  • Suomen Hippoksen rekisteröijä hylkää nimiehdotukset, jotka ovat hyvän maun vastaisia, loukkaavia tai pornografisia. Nimi tulee olla helposti lausuttavissa.
  • Hevosen nimi on hyväksytty vasta kun sen rekisteröinti on suoritettu loppuun ja sille on tehty hevospassi.
  •  Kasvattaja saa itse päättää nimen oikeinkirjoitusasusta. Suomen Hippos suosittelee, että nimi kirjoitetaan suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjä noudattaen."

Ainakin kohtaa "Esitetyn nimen tulee olla kokonaan samaa kieltä. Suomenhevosten nimet ovat joko suomea tai ruotsia" tulkitaan nykyään hyvin löyhästi, sillä paljon näkee suomenhevosilla nykyään nimiä, jotka eivät ole suomen kieltä. Itselleni oli päivänselvää, että varsa saisi ihan ehdan suomenkielisen nimen. Varsan ollessa parin päivän ikäinen se sai kutsumanimekseen Aino.


Suomenhevosilla on kerrassaan mahtavia nimiä. Yksi ikisuosikeistani on Silti Mustikka. Jostain luin Silti Mustikan tarinan; sen kasvattaja oli halunnut nimetä sen Mustikaksi, mutta olikin ollut jo olemassa suomenhevonen nimeltä Mustikka. Kasvattaja totesi, että se on silti Mustikka. Niinpä siitä tuli Silti Mustikka.

Parhaita ovatkin nimet, joilla on jokin tarina. Ainon syntymässä ei ollut mitään suurempaa draamaa, joten en saanut siitä mitään tarinaa nimen taakse. Aino oli myös mitä ihanin varsa, mitä nyt oli hirveä riiviö. Se päätti viiden päivän iässä, että vain nössöt seuraavat äitiä, ja karkasi ensimmäistä kertaa. Siinä tuumasin, että aikamoinen tyttö tämä Aino.

Aino kahdeksan tunnin ikäisenä.
 
Sitten sen keksin! Aikamoinen Aino! Pikainen Hippoksen Heppa-tietokannan selaaminen kuitenkin kertoi, että Aikamoinen -sanan sisältäviä nimiä oli jo useampi. En jaksanut alkaa selvittämään, oliko se jo jollekulle rekisteröity kasvattajanimi, sillä lopputulos olisi sama: Ainon luultaisiin kuitenkin kuuluvan siihen samaan Aikamoiseen porukkaan.

Ainon on ainakin toistaiseksi tarkoitus olla ainoa kasvattini, joten en nähnyt kasvattajanimenkään keksimisessä järkeä. Se olisi helpottanut kyllä nimeämistä huomattavasti, jos tarvitsisi vain etuliitteen lisäksi keksiä toinen nimi. Lisäksi halusin, että nimessä olisi vähän huumoria tai edes hauska sointi. Myös Ainon sukupuoli vaikeutti nimen keksimistä huomattavasti, sillä orille olisi niin paljon helpompi keksiä nimiä! Miten olisi esimerkiksi Maanteiden Kuningas, kutsumanimeltään Teuvo, tai Kohta Sataa, kutsumanimeltään Pete?


Onneksi kuitenkin lopulta keksin, että sanaparissa Aika Mainio on samanlainen sointi kuin Aikamoisessa. Eikä Aika Mainio -alkuisia hevosia ollut vielä lainkaan, eikä nimi ollut myöskään liian pitkä. Niinpä Aino sai viralliseksi nimekseen Aika Mainio Aino. Sinänsä se on vähän vähättelyä, että Aika Mainion sijaan Aino on kyllä todella, todella mainio tyyppi, mutta suomalaiseen mentaliteettiinhan kuuluu itsensä ja omiensa vähättely!

Näin saatiin Minipallura Ainollekin nimi! Aino on myös jo vaihtanut omistajaa, vaikkei sen uusi omistaja olekaan vielä Heppa-tietokantaan päivittynyt.
 

 
Aika Mainio Aino
s. 27.4.2018
e. Puolimatkan Stella
i. Igor Kuu
Kasvattaja Jenni Salvisto
Omistaja Jaana Teräsaho-Harainen

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Talliniksi: Tee-se-itse ötökkäkarkote hevoselle

Palluraan en halua tänä vuonna käyttää mitään teollista ötökkäkarkotetta, sillä Palluran Aino-varsa nyhjää emässään kiinni lähes koko ajan enkä halua sitä altistaa millekään myrkyille. Enkä ole törmännyt teolliseen ötökkäkarkotteeseen, joka tehoaisi. Tämän DIY-ötökkäkarkoitteen kehitin jo viime vuonna, enpä silloinkaan halunnut käyttää teollisia karkotteita, vaikkei varsaa ollutkaan.



Tee-se-itse-ötökkäkarkote


Tarvitset:

6-8 kynttä valkosipulia
n. puoli desiä ruokaöljyä
n. 3 dl etikkaa
pietaryrttiä
Eteerisiä öljyjä: terva, teepuu, citronella
Vettä

 Tee näin:

Murskaa valkosipulinkynnet ja pietaryrtti ja laita ne öljyyn likoamaan. Anna muhia 2-3 päivää. Tämä kannattaa tehdä kannellisessa astiassa, jollet halua nauttia valkosipulin kärystä useamman päivän ajan.
Siivilöi valkosipulinkynnet ja pietaryrtin roippeet pois ja lisää etikka ja eteeriset öljyt. Tervaöljyä n. 20 tippaa, teepuuta ja citronellaa n. 10. Huom! Herkkäihoisilla kannattaa kokeilla alkuun pienemmillä määrillä eteerisiä öljyjä, sillä ne saattavat ärsyttää ihoa.

Laita seos suihkepulloon ja lisää lopuksi vettä niin, että pullo on täynnä.

Valmista! Ei muuta kuin suihkimaan! Mikäli suihkiminen ei ole hevosesi juttu, seoksen voi vallan hyvin levittää myös sienellä. Käytit sitten sientä tai suihkepulloa, testaa ensin vaan yhteen kohtaan, ettei karkote aiheuta hevoselle ihoärsytystä.


 Pietaryrtti.

Pietaryrtti on luonnonkukka, jota kasvaa ainakin meilläpäin lähes joka paikassa. Pietaryrtti on se, jonka kukinto näyttää päivänkakkaralta ilman terälehtiä! Luonnonkukkia saa kerätä jokamiehenoikeuden turvin. Pietaryrtistä kannattaa karkotteeseen käyttää erityisesti lehtiä.

Eteerisiä öljyjä myydän luontaistuotekaupassa ja ainakin eteeristä tervaöljyä myydään yleensä myös markettien saunatuoteosastolla saunatuoksun nimellä. Muista kuitenkin valita se pieni pullo, jossa on aitoa eteeristä öljyä ison saunatuoksupullon sijaan, sillä isossa pullossa on ainesosia, jotka saattavat ärsyttää ihoa.

Todella kovalla auringonpaahteella tätä karkotetta kannattaa levittää lähinnä sinne, minne aurinko ei paista, eli kaulan ja mahan alle, sillä öljy saattaa muuten härskiintyä auringossa. Se onkin syy, miksi tässä karkotteessa on pidetty öljyn määrä mahdollisimman vähäisenä.

Pallura on siis käyttänyt tätä karkotetta tyytyväisenä jo toista kesää. Ihan kaikkeen se ei tehoa mutta karkottaa osan ötököistä kuitenkin ja on luonto- ja hevosystävällistä. Palluralta siis suositus tälle!



Aurinkoista ja ötökkävapaata alkanutta viikkoa kaikille!

Palluraterkuin
Jenni

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Tervetuloa Pallurablogin pariin!

Tervetuloa seuraamaan suomenhevostamma Puolimatkan Stellasta eli Pallurasta kertovaa blogia! Stella on nelivuotias tänä vuonna varsonut tamma, joten blogissa päästään mm. seuraamaan Stellan valmistautumista nelivuotiaiden laatuarvostelukarsintoihin - varsoneet tammat kun osallistuvat nelivuotiaiden karkeloihin vasta viisivuotiaana. Tämä  hevosblogi on siis suomenhevospainotteinen, mutta mukaan saadaan kyllä muitakin heppajuttuja!


Ostin Stellan vuosi sitten. Kulunut vuosi on ollut kaiken kaikkiaan ihana, vaikka Stellan kanssa on aikamoista vääntöä välillä ollutkin. Stella oli aivan liian vähän käsitelty, kun sen ostin, eikä se tietenkään ymmärtänyt, että miksi yhtäkkiä piti kulkea narussa ihmisen vierellä tai nostella jalkoja, kun ei ole koskaan aikaisemminkaan tarvinut! Kärsivällisesti jaksoin kuitenkin sen kanssa puuhata, ja vaikka välillä olikin sellainen olo, että olisi sitä voinut jonkun helpommankin hevosen ostaa, niin tuloksena on nyt ihana mammanmussukka, joka laitumeltakin juoksee innokkaana aina vastaan portille. 



 Stellan kanssa ollaan vuodessa ehditty vaikka mitä, vähän ratsastaakin ja varsoakin!

 Ihana Aino-varsa on ihan Stellan luonteinen, eli reipas, rohkea, utelias ja ihmisrakas.


Stellalla on edelleen kaiken kilttiytymisensä myötä kuitenkin vielä paljon pilkettä silmäkulmassa ja se aiheuttaa hämmennystä ja omituisia tilanteita edelleenkin. Se on ihanaa! Elämä olisi niin tylsää ilman sitä pientä twistiä.

Stella asustelee Hattulassa Lepaalla. Se muutti sinne myytyäni Ainon, sillä Ainon uusi omistaja halusi ne luokseen laitumelle, ja näillä näkymin Stella jää tuolle tallille vielä vieroituksen jälkeenkin. Ainon omistajalla Jaanalla on myös kolmivuotias suomenhevostamma, josta Stella saa toivottavasti treenikaverin ensi vuoden laatuarvostelukarsintoihin!

Stella on sisäänratsastettu viime vuonna, ja tarkoitus olisi jatkaa ratsutusta kun Stella palaa äitiyslomalta.

 Stella kolmivuotiaana sisäänratsastuksessa.


Sen vähäisen ratsastuksen perusteella, mitä Stellalla on tehty, voin sanoa sen olevan mainio ratsu! Se on herkkä ja reaktiivinen, muttei liiallisuuksiin asti. Se kuuntelee hyvin istuntaa ja sillä toimii jarrut.

Stellaa on kuitenkin ratsastettu melko säästeliäästi, sillä tarkoitus on tehdä kestävä ystävä vuosikymmeniksi, joten en ole halunnut ryskyttää sillä liikaa sen ollessa vielä kasvuvaiheessa.

Kuitenkin, koska liikunta on kasvavalle hevoselle erittäin tärkeää, Stellan kanssa on tehty kaikenlaista muuta, mm. irtojuoksutusta, irtohypytystä ja maastolenkkejä taluttaen. Ajollekin Stellan opetin viime vuonna, mutta kuinkas kävikään - Stella kasvoi ulos sen ihanista vaaleanpunaisista kärryistä!


Olisi tarkoitus hommata piakkoin uudet kärryt, sillä ajaminen on nuorelle hevoselle mainiota liikuntaa.
Me ollaan Stellan kanssa jo nyt melko hyvä Palluratiimi, mutta luulen, että ajan myötä meistä tulee aivan erinomainen tiimi! Luottamus on tärkeää, mutta kaiken A ja O on se, että meillä on kivaa yhdessä! Siihenhän tämän touhun pitäisi perustuakin.

Ratsastus- ja laatuarvostelujuttujen lisäksi luvassa on talliniksejä ja yleisiä heppajuttuja. 
Tervetuloa Pallurablogin pariin!

Lisää Pallurasta:  Pallura
Lisää minusta: Minä

Palluraterkuin
Jenni