Läheltä piti -tilanteita maastossa

En ole koskaan suuremmin nauttinut maastoilusta, tulisin ihan onnellisena toimeen vaikka vain kiertäisinkin aina kenttää. Mutta koska tiedän, että maastoilu on tärkeää hevosen mielelle ja keholle, maastoilen vähintään kerran viikossa. Ihanne olisi kaksi, mutta koska en uskalla vielä lähteä Palluran kanssa kaksin  maastoon, mennään sen mukaan miten saadaan maastokaveria.

Palluran kotona onkin onneksi todella hyvät maastot ja on kilometrikaupalla autottomia polkuja ja teitä. Mutta sinne maastoon päästäkseen joutuu kulkemaan pienen pätkän hiekkatietä, jolla kulkee autoja. Karkeasti kolmestakymmenestä autoilijasta 29 on fiksuja, ja sitten on se yksi, joka vaan ei voi tai ehdi hidastaa hevosen nähdessään. Kun on niin kauhea kiire, tai sitten huomio on jossain muualla kuin tiessä. Kun on pakko pelata Pokemon Gota auton ratissa!

Meille on sattunut kaksi läheltä piti tilannetta, toinen viimeksi eilen. Olimme kapealla hiekkatiellä, ja pakettiauto lähestyi ihan liian kovaa. Pallura ei pelkää autoja, mutta liian läheltä liian kovaa ohittavat ärsyttävät sitä, ja olin ihan varma, että se kääntää autolle perän ja potkaisee. Mutta se ei ehtinyt sitä tehdä, sillä Palluran ystäväponi pelästyi kovaa tulevaa autoa ja teki loikan kotiinpäin törmäten Palluraan, joka päätti myös ottaa ritolat kotiinpäin. Onneksi Pallura on hyvin fiksu maastoratsu ja parin laukka-askelen jälkeen se hidasti ja suostui kääntymään takaisin menosuuntaan. Myös ystäväponi oli jo hallinnassa.

Mutta mitä tekee autoilija? Sen sijaan, että olisi säikähtänyt melkein aiheuttamaansa onnettomuutta, hän hädin tuskin malttoi odottaa, että pääsimme tien reunaan, ennen kuin painoi uudestaan kaasua. (Huom. ei muuten kannata törttöillä liikenteessä firman autolla, ei ole hyvää mainosta...)

Pääsimme jatkamaan matkaa ehjinä, mutta väkisinkin sitä miettii, että mitä jos hevoset olisivatkin ottaneet ritolat auton konepellille eikä kotiinpäin. Tieliikennelakikin sanoo, että  ajoneuvon kuljettajan on lähestyessään tiellä olevaa hevosta, karjaa tai vastaavia kotieläimiä noudatettava tarpeellista varovaisuutta ja käytettävä riittävän alhaista nopeutta. Liian lujaa ja liian läheltä ohittava kuski siis rikkoo vielä lakiakin sen lisäksi, että on idiootti.

Toki myös ratsukon pitää käyttäytyä fiksusti liikenteessä. Itse pyrin aina mahdollisuuksien mukaan väistämään autoa pientareelle ja kiitän hidastanutta kuskia aina tervehtimällä. Luonnollisestikin kaikki muut tielläliikkujat ohitetaan aina käynnissä. Pidän aina myös heijastinliiviä maastoillessa päällä, myös kesällä. Syksyn tullen lisätään varustukseen myös heijastinloimi ja muut heijastinhärpäkkeet.

Vaikka Pallura ei autoja pelkääkään, silti olisi kiva saada nuoren hevosen kanssa vain hyviä kokemuksia autoista. Edellinen läheltä piti -tilanne sattui pari viikkoa sitten, kun joku oman elämänsä rallikuski ajoi hiekkatietä viidenkympin alueella varmaan lähemmäs kahdeksaakymppiä. Pallura ei ehtinyt reagoida, mutta ystäväponi säikähti loikaten sen verran tien sivuun, että etujalat kävivät ojassa. Onneksi sillä on taitava ratsastaja, joka pysyy kyydissä ja saa ponin aina nopeasti hallintaan.

Palluran Instagram-tilillä tein pientä kyselyä storyn puolella siitä, kuinka monelle on sattunut autojen kanssa läheltä piti -tilanteita, ja todella monelle oli niitä käynyt! Ihan liian monelle! Osa johtuu varmasti siitä, että autoilijat eivät ymmärrä, että hevonen saattaa säikähtää. Mutta sitten iso osa johtuu ihan vain siitä, että tuijotetaan vain sitä omaa napaa ja on niin kiire, ettei voi uhrata minuuttia hidastamiseen. Ja ajatellaan, että mulla on oikeus. Hei autoilija, ei, sinulla ei ole oikeutta ohittaa hevosta liian kovaa ja liian läheltä!

Sellainen purkaus näin perjantain kunniaksi! :D Maastoilkaahan turvallisesti viikonloppuna ja muutenkin!
 

Millainen on hyvä valmennus?

Usein kuulee valmennuksen jälkeen kysyttävän ratsastajalta, että miten meni valmennus, ja usein siihen vastataan, että "Hyvin". Mitä se "Hyvin" tarkoittaa? Millainen on hyvä valmennus?

Omasta mielestäni hyvässä valmennuksessa:

- Tulee myös epäonnistumisia. Näin saadaan valmentajalta työkaluja vaikeiden asioiden korjaamiseen. Pikku hiljaa ne epäonnistumiset sitten muuttuvat onnistumisiksi, pala palalta.

- Mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Valmennukseen ei todellakaan mennä näyttämään, mitä me jo osataan, vaan näyttämään niitä osa-alueita, joilla ei olla vahvoilla.

- Saadaan kotiläksyjä. Hyvä valmentaja kertoo, miten treenata itsenäisesti valmennusten välillä.

- Kiitetään niin hevosta kuin ratsastajaakin. En ole yhtään sellainen ratsastaja, joka syttyisi valmentajasta, joka ei kehu koskaan. Haluan, että minulle tehdään selväksi ne onnistumiset, jotta osaan hakea niitä myös itsenäisessä ratsastamisessa.

- Ei tehdä liian vaikeita juttuja, vaikka haetaankin myös epäonnistumisia. Mutta jos ratsukko on sillä tasolla, että hevonen hädin tuskin pysyy käynnissä suorana, ei lähdetä oikomaan ja treenaamaan laukka-käynti-laukka-siirtymisiä.

- Asiat pilkotaan osiin. Jos ratsukko on vino, ymmärretään, ettei siitä tule kertaheitolla suoraa, vaan opetetaan ensin ratsastajaa tunnistamaan vinoutta. Jos sitä ei tunnista, sitä ei voi korjata.

- Opitaan soveltamaan niitä työkaluja myös itsenäisessä ratsastuksessa.

- Tarkistetaan myös varusteiden sopivuus. Varsinkin nuoren hevosen kanssa on kiva, että valmentaja tsekkaa aina myös satulan tullessaan. Viime valmennuksenkin jälkeen teimme muutoksia satulaan, ja se istuikin heti paremmin.

Palluran kanssa ottamassa loppupalautetta valmennuksesta vastaan.

Kaksikymmentävuotisen harrastelijaratsastajan urani aikana olen käynyt niin hyvissä kuin huonoissakin valmennuksissa. Huonoimpia ovat olleet ne, joista ei ole jäänyt käteen juuri muuta kuin "WTF"-fiilis. Nykyinen valmentajani pitää poikkeuksetta vain hyviä valmennuksia, ainut miinus on se, että hän tulee pitkän matkan takaa ja käy harvoin! Suskin valmennuksista jää kuitenkin poikkeuksetta aina hyvä fiilis, sillä niistä saa aina paljon työkaluja jatkoa varten. Ja opin näistä valmennuksista aina niin paljon!

Back in Business

Palluran rokotus- ja kesäloma päättyi perjantaina ja kapusin siis viikon tauon jälkeen selkään. Pallura tuntui energiseltä ja melkoisen "reaktiiviselta", mutta malttoi kuitenkin loppujen lopuksi keskittyä hyvin. Olin pelännyt, että kaikki vaivalla aikaan saatu suoruus olisi kadonnut loman aikana ihan tyystin, mutta helpotuksekseni Pallura ei ollutkaan palautunut supervinoksi! Eipä se tosin maagisesti ollut muuttunut täysin suoraksikaan loman aikana, mutta ei todellakaan oltu palattu lähtökuoppiin vaan päästiin melkeinpä jatkamaan samasta, mihin oltiin ennen lomaa jääty.

Väistöt ovat käynnissä ja ravissa edelleen meidän tärkeimpiä työkaluja suoruuden saavuttamiseksi. Pikku hiljaa aletaan saamaan parempia askelia, vaikkakaan ravissa ei vielä riitä voima kuin muutamaan hyvään ristiaskeleeseen. Se riittää tällä hetkellä, mieluummin muutama kunnollinen askel kuin metrikaupalla epämääräistä liruväistöä, jossa etupää astuu ristiin ja takapää vähän sinnepäin.

Lauantaina jatkettiin samalla teemalla ja Pallura oli ihan yhtä yritteliäs silloinkin, mitä nyt hermo meinasi mennä raviväistöissä, kun olisi pitänyt tuoda vasenta takajalkaa ristiin rungon alle. Se on vaikeaa! Jälleen yksi tai kaksi kunnon ristiaskelta, kiitos ja pois väistöstä. Ja sitten uudestaan. Oleellista on myös se, että pääsee kiittämään edes siitä yhdestä hyvästä askeleesta.

Valitettavasti Pallura on edelleen myös kovin etupainoinen, kuten ylläolevasta kuvastakin huomaa. Tämä kuitenkin korjaantunee ajan kanssa, kun tulee voimaa lisää ja kun Pallura saa myös ylälinjaan lihasta. Kaulan yläosan lihaksethan ovat myös mukana etujalan nostamisessa, joten myös sinne pitää saada voimaa, jotta etujalat saavat nousemaan. Takaosaan pitää myös saada voimaa, jotta sillä takapäällä jaksaa työntää rungon alle. Mutta nämä ovat niitä juttuja, jotka vievät VUOSIA.

Pallura, tuo köyhän naisen Silvolan Hemminki :D :D

Aurinkoista, tai no, ainakin vähäsateisempaa, alkanutta viikkoa kaikille!

Mutapalluran kesäloma

Palluralta raspattiin viime perjantaina hampaat ja se rokotettiin. Olin alun perin suunnitellut, että annan sen vapailla pari päivää, ja sitten ratsastan sitä käynnissä. Mutta sitten päätinkin, että se saa lomailla koko viikon, syystä että Pallura ehkä on sen tarpeessa, ja ennen kaikkea minä olen sen tarpeessa. Pallura on vielä laitumella 24/7, joten siellä tulee liikuttua sen verran, mitä vapaalla on tarve.

Minä itse olen ollut aika kovilla tämän kesän, kun töistä ei ole voinut pitää kesälomaa kuin yksittäisiä päiviä ja töiden lisäksi olen hoitanut täysillä sekä Palluran että koirat. Ja yrittänyt siinä sivussa saada aikaiseksi kaikkea, mitä nyt kesällä pitää saada. Pestä matot, maalata kotona, hoitaa kasvimaata, leikata ruohoa, korjata satoa kasvimaalta... Siksi päätin, että nyt kun Pallura on kevyemmällä jaksolla, olkoon kokonaan vapaalla. Olen toki käynyt sitä silti lomallakin katsomassa joka toinen päivä.

Pallurakin kyllä hyötyy pidemmästä vapaasta. Se tekee hyvää varsinkin nuorille, mutta myös muillekin hevosille. Pidemmän vapaajakson hyötyjä ovat mm. nämä:

- Lihakset palautuvat kunnolla.
- Mikrovauriot korjaantuvat.
- Vapaa saattaa tehdä hyvää myös psyykkisesti.

Pallura on todellakin nauttinut vapaista. Yksi sen lempiaktiviteeteista loman aikana on ollut mudassa kieriminen.

Kuvakulma muuten hämää tässä kuvassa aika paljon, sillä Pallura näyttää kuvassa jopa läskiltä. Se ei sitä ole, vieläkään!


Loppuviikosta sitten aletaan palailla normaaliin arkeen ja pikku hiljaa ratsastuksen pariin. Saa nähdä kuinka vino Pallura on lomailtuaan viikon, meneekö taas ihan käyntihommiksi vai päästäänkö ottamaan raviakin :D

Ihanan mutaista loppuviikkoa kaikille!

Leijumista

Viime viikolla meillä kävi Palluran kanssa ratsuttaja-valmentaja. Tiistaina hän ratsasti Palluralla ja keskiviikkona piti meille tuntia.

Totta puhuen minua jännitti tiistaina. Oltiin Palluran kanssa tehty todella paljon työtä suoruuden eteen ja omasta mielestäni Pallura vaikutti jo paljon suoremmalta, mutta takaraivossa kummitteli koko ajan epävarmuus siitä, että mitä jos en tunnistakaan sen vinoutta? Kerroin näistä huolista valmentajalle, ennen kuin hän kapusi Palluran selkään. Hän sanoi rohkaisevasti, että jo se, että alan tunnistaa vinoutta edes hetkittäin, on puoli voittoa.

Valmentaja kapusi selkään, ravasi muutaman kierroksen ja antoi tuomionsa:

"Jenni, aivan todella hyvää työtä olet tehnyt!"

Ihan valehtelematta leijuin noiden sanojen takia loppuviikon. Kerrankin olin tehnyt jotain oikein! Mehän olimme Palluran kanssa kuta kuinkin menneet vain käyntiä edellisestä valmennuksesta lähtien, siis kuukauden. Käyntiä hevosta suoristellen, pyrkien säilyttämään tahdin. Pyrkien siihen, että Pallura odottaa minua. Pyrkien siihen, että vinossa liikkumisen kierre katkeaisi. Ja nyt sain kuulla, että se kävelykuukausi ei ollut todellakaan mennyt hukkaan!

Suorahan Pallura ei ole tietenkään vieläkään, sillä se on todella pitkä prosessi. Mutta tässä on todella hyvä alku. Valmentajan mukaan Pallura sekä näytti että tuntui ihan eri hevoselta. Nyt sitä kuulemma pääsi jo ratsastamaan, ja alla oli ihan kokonainen, läpi kropan liikkuva hevonen, ei vain vinoa puupökkelöä tikkujaloilla.

Keskiviikkona pääsimme sitten tunnille. Tunnin teema oli sama kuin viime kerralla: suoristaminen. Mutta tällä kertaa päästiin jo työskentelemään ravissakin!

Iso ongelma on edelleen myös oma reaktionopeuteni. Tai pitäisikö sanoa reaktiohitaus, sillä se nopeus minulta puuttuu. Reagoin edelleen ihan liian hitaasti esimerkiksi siihen, että pidäte ei menekään läpi.

Edelleen teimme paljon väistöjä, sillä ne ovat oiva työkalu hevosen suoristamiseen. Käynnissä väistöt sujuvat jo hyvin, mutta ravissa on vaikeaa. Palluralla ei ole oikein lihaksia astua vielä takaa ristiin ravissa suoruus säilyttäen.

Käynnissä myös tahti alkaa olla jo paljon parempi, Palluralla on harvemmin enää tarvetta lähteä kipittämään alta pois. Toki näitäkin hetkiä tulee edelleen, joten tarkkana saa vieläkin olla.

Saimme yhdeksi kotiläksyksi myös tehdä käännöstä takaosan ympäri vasemmalle. Silloin Palluran vasen takanen jää sisäjalaksi ja se joutuu ihan tosissaan polkemaan sillä alle. Valmentaja epäili, että Palluralla olisi vasemmassa takasessa aavistuksen heikompi takapolvi, ja tällä käännöksellä saataisiin sitä vahvistettua.

Minulla on kuulemma käynnissä paha tapa puristua helposti hevosen ympärille ja ahdistaa sitä, jolloin sen ymmärrettävästi on vaikea liikkua. Ravissa moista efektiä ei tule (joskin istunnassani on siltikin vielä paljon parantamisen varaa!), joten teimme paljon myös harjoitusravissa töitä ja haettiin myös niitä ristiaskelia siihen raviväistöön. Aloimme hakea myös hevoseen "vaihteita" eli teimme temponvaihteluita ravissa. Valitettavasti kropanhallintani on vielä sen verran huonoa, että kykyni istua harjoitusravissa riittää vain niihin pienempiin vaihteisiin ja isompaa haettaessa on pakko keventää.

Olin myös ounastellut jo jonkin aikaa, että Palluran satula olisi mahdollisesti käymässä ahtaaksi, ja sainkin sille valmentajalta vahvistuksen. Onneksi on muokattava satula! Otin edestä täytepalat pois ja säästyin satulakaupoille lähtemiseltä. Palluralle onkin tullut todella mukavasti nyt sään molemmille puolille lihasta, eli lapakuopat ovat täyttyneet. Valmentajankin mielestä oli melko hieno suoritus tehdä tuommoinen määrä lihasta käyntitreenillä kuukaudessa! Mutta paljonhan me ollaan töitä tehty, vaikka askellajina onkin ollut käynti. Kummasti alkaa sitä lihasta tulla, kun hevonen kulkee oikein päin. Lisäksi tietenkin maastoilusta on ollut hyötyä.

Paljon oltiin siis edistytty, mutta paljon on vielä töitä tehtävänä! Vieläkään ei päästy edes laukkaamaan, mutta valmentaja oli kovin optimistinen jo sen suhteen, että seuraavalla kerralla jo päästäisiin :D Mutta kummasti sai taas motivaatiota puurtamiseen kun saatiin kehuja hyvin tehdystä työstä.

Ja oikeasti, mihinkäs meillä kiire olisi? Hitaasti hyvä tulee, ja juuri sillä lailla ne hyvät hevoset tehdään. Hitaasti.

Elokuun Pallurointimenot

Elokuu tuli ja meni ja se olis kai virallisesti syksy! Jotenkin vaikea uskoa, kun lämpötilan pitäisi tänäänkin hipoa hellerajaa ja itselläni on vielä kesälomakin lähes tyystin pitämättä.

Elokuun yritin kovasti tsempata, etten ostaisi mitään turhaa ylimääräistä. Melko hyvin onnistuinkin, pari pientä juttua tuli hankittua, mutta ne olivat (ainakin lähes) tarpeellisia!

Elokuun Pallurointimenot:

Tallivuokra 340 e
Kengitys 90 e
Irtokengän lyönti 20 e
Ratsuttaja ja valmennus 80 e
Varustehankinnat 51,63

Yhteensä 581,63

Tulot ylimääräisten varusteiden myynnistä 37 e

Yhteensä -544,63 e

Jippikayjei, selvisin elokuusta melkein 300 euroa halvemmalla kuin heinäkuusta! Mitä tulee varustehankintoihin, niin ostin uuden ötökkäloimen ensi vuodeksi, kun halvalla (26,68 e) sain, sekä Hämeenlinnan Puuilon muuttomyynnistä uuden suoran ajokuolaimen (5 e) sekä rintaremmimartingaalin (19,95 e). Nämäkin olivat ainakin semitarpeellisia, sillä Palluran edellinen ajokuolain on nivel, eikä se mahdu oikein noin matalalla kitalaella varustettuun suuhun. Toisaalta, minulla ei ole tällä hetkellä edes kärryjä, enkä ole ajanut Palluralla yli vuoteen! Mutta haaveilen siitä, että pääsisin vielä joskus ajamaan. Uuden rintaremmimartingaalin ostin siksi, että Pallura vaikuttaa muhkuuntuvan vanhasta ulos, vaikka sekin on full-kokoa! Mutta ilmeisen naftia sellaista, uudessa on paljon parempi säätövara.

Valmennuksessa viime viikolla katselimme, että satula oli jälleen käynyt epäsopivaksi. Mutta taisin tällä kertaa välttyä uuden ostamiselta, sillä sain täytepaloja pois ottamalla sen taas istumaan! Onneksi on muokattava satula! Valmennuksista muuten tulossa juttua myöhemmin tällä viikolla :)

Ihanaa alkanutta syyskuuta kaikille!