tiistai 28. toukokuuta 2019

Satulatuskaa, osa II

Huoh. Taas on se aika, kun nuoren hevosen selkä on muuttunut ja satula ei enää sovi. I-HA-NAA!! Nyt, kun etujalka alkaa olla kunnossa, tietenkin satula käy epäsopivaksi, jottei vaan pääsisi ratsastamaan.

Palluralla on tällä hetkellä kolme satulaa, joista yksikään ei sovi sille. Kyllä, kolme! Sen Prestigen este- ja koulusatulat jäivät epäsopiviksi jo aikoja sitten, mutta olen hillonnut niitä satulahuoneessa siinä toivossa, että ne vielä sopisivat. No, se on ollut kyllä turha toivo! Meidän käyttösatula on ollut yläpuolen kuvassa oleva vanha, todella vanha Cliff Barnsbyn yleissatula. Se oli edullinen ja hyvä istua ja mikä parasta, se sopi Palluralle hyvin ja Pallura liikkui sen kanssa mielellään. Noin viime viikkoon asti, jolloin huomasin, että laukka ei enää noussut. Olin käyttänyt satulan kanssa romaania, jossa oli täytepalat edessä, ja lähempi tarkastelu osoitti, että romaanin kanssa vastinhihnat olivatkin alkaneet osoittaa eteenpäin, mikä kertoo siitä, että satulan painopiste jää liian taakse. Ilman romaania vastinhihnat asettuivat oikealle paikalleen, mutta satula ei istunut enää muuten vaan jäi takaa ilmaan.

Pallura lienee siis saaneen selkäänsä sen verran lihaksia, että satula ei enää sovi. Selkä näyttää myös suoristuneen melkoisesti, mutta on edelleen himpun takaa nouseva, joten ihan suorarunkoinen satula ei käy. Pallura on myös todella leveä, vaikka onkin lihakseton. Lavat tarvitsevat tilaa, ja siksi sillä käytössä olevat satulat ovat leveitä. Kokeilinkin sille tuossa kaikkia tarpeeksi leveitä satuloita, jotka tallinomistajaltamme sattui löytymään. Eli Kiefferin koulupenkkiä, Kiefferin estepenkkiä, Cliff Barnsbyn koulusatulaa ja Santa Cruzin koulusatulaa. Näistä Santa Cruz näytti Palluran ollessa paikoillaan ihan ok:lta, mutta koeratsastus osoitti, ettei se ollut sitä.

Ostin "sokkona" suoralla kaupalla Palluralle nyt Batesin vaihtokaarellisen koulupenkin, kun halvalla, siis lähes puoli-ilmaiseksi, sain. Odottelen sitä kuitenkin saapuvaksi vasta ensi viikolla tämän viikon postin kulkua haittaavan pyhäpäivän vuoksi. (En silti valita, sillä ko. pyhäpäivä antaa minulle peräti nelipäiväisen viikonloppuvapaan!) Mutta tuo Bates oli sen verran edullinen, että siitä saa varmaan omansa pois, jos (ja todennäköisesti kun) se ei meille sovikaan. Loppuviikosta yksi kaveri lupasi tuoda meille Bates Wide -malliston koulusatulansa sovitettavaksi. Lasken tällä hetkellä aika paljon toivoa sen varaan, sillä siinä on myös Easy Riser -palamuokkaussysteemi. Mutta tällä hetkellä olemme Palluran kanssa satulattomia! Onneksi ilman satulaakin voi työskennellä vaikkapa ohjasajaen. Tai jos Palluralta kysytään, niin laidunvapaa käy ihan erinomaisesti!

Kuva Markku Nymanin ohjasajo-oppitunnilta.

Koska varastotilaa on rajallisesti, ja tarvitsen myös pääomaa uuden satulan hankintaan, totesin, että joudun luopumaan ainakin osasta (heh) satuloistani. Niinpä ainakin tämä ihana Prestigen Golden Star joutaa myyntiin.

Istuin on 17", tehdasleveys 35 eli tämän voi tarvittaessa kaventaa tai levittää kaksi pykälää kumpaankin suuntaan. Mukaan saa Prestigen omat venymättömät jalustinhihnat ja halutessaan Stübbenin mätsäävän nahkavyön. Hintaa satulalla on 650 euroa. Jos olet vailla hyvää estesatulaa kaarevaan selkään, tässä olisi sellainen! Lisätietoa voit kysellä osoitteesta pallurablogi@gmail.com

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Instagramin puolella ollaankin jo saatu hyviä vinkkejä siitä, mikä satula voisi käydä leveään, suorahkoon mutta takaa nousevaan selkään. Lapatilaa tarvitaan myös. Jos mieleesi tulee vielä joku tällainen satula, ilmianna se kommenttikenttään!

perjantai 24. toukokuuta 2019

Talliniksi: DIY-loimiteline

Aikoinaan, kun opetin Palluraa ajolle, totutin sitä ensin aisoihin parilla harjanvarrella. Palluran päästyä kärryjen eteen harjanvarret jäivät ylimääräisiksi ja päätin hyödyntää ne loimitelineeseen. Harjanvarsien lisäksi loimitelinettä varten tarvitsi vain narua ja porakoneen.

 Porasin molempiin harjanvarsiin molempiin päihin reiät, joista pujotin narun ensin toisiin päihin ja tein solmut narun päähän ja sitten ylemmäs sille korkeudelle, missä halusin ylemmän tangon roikkuvan.


Sitten vielä narun pujotus toiseen päähän siten, että ylimmän tangon alle jäi riittävästi narua, että telineen sai ripustettua. Ja solmut myös toisen pään tankojen alle samalle korkeudelle kuin toisessa päässä. Valmis!





Harjanvarsissa ei pituutta ole ihan riittävästi että esimerkiksi selkämitaltaan 155 cm loimen saisi tähän suorana kuivumaan, mutta pienemmät loimet mahtuvat kyllä. Lisäksi telineessä voi säilyttää vaikka satulahuopia. Jos tarvetta on kapeammille telineille, sen kun sahaa harjanvarret kahteen tai kolmeen osaan!




Näissä iloisissa DIY-tunnelmissa toivotan kaikille hyvää viikonloppua! Jos DIY-sormet syyhyävät, niin kannattaa tutustua myös näihin:



tiistai 21. toukokuuta 2019

Aika Mainiosti näyttelyssä

Sunnuntaina 19.5. vietettiin Hevoset Aulangolla -päivää Hämeenlinnassa. Ohjelmassa oli mm. hevosten ja ponien match show sekä Hippoksen tamma- ja varsanäyttely. Palluran varsa Aika Mainio Aino osallistui näihin molempiin omistajansa Jaana Teräsaho-Haraisen kanssa. Itse olin paikalla katsojana ja apukätenä.


Aino oli kyllä ihan käsittämättömän fiksusti näyttelyssä! Se oli ensimmäistä kertaa isossa maailmassa ilman äitiä, ja vaikka sillä olikin kaverihevonen mukana, niin Aino oli niistä se, joka meni joka paikkaan reippaasti edellä ja toimi turvahevosena. Aino oli ihan coolisti vaikka paikalla oli jos jonkinlaista ihmistä, koiraa, kissaa, hevosta ja kulkuneuvoa ambulanssia myöten. Päivä oli myös todella pitkä ja Aino jaksoi hienosti, vaikka loppuvaiheessa olikin vähän väsymyskiukkua jo ilmassa :D

Match Show'ssa Aino osallistui suomenhevosluokkaan. Rakennepisteet olivat hyvät, mutta liikepisteet jäivät vähän alhaisiksi jännittyneisyyden takia. Kaikkiaan Aino sai pisteitä 38 ja se palkittiin II-palkinnolla. Aino oli luokkansa neljäs ja palkittiin parhaana nuorena hevosena.

Näyttelyssä oli todella paljon osallistujia, minkä vuoksi aikataulu vähän venähti ja Aino pääsikin kehään vasta viiden korvilla. Aino sai jälleen hyvät rakennepisteet, mutta liikkeet olivat vieläkin harmillisen jännittyneet. Pisteitä kertyi seuraavasti:

Laatutyyppi 8,5
Runko 7
Jalat 7,5
Kaviot 7
Käyntiliikkeet 7
Raviliikkeet 7

Yhteensä 44 pistettä ja sillä heltisi II- -palkinto. Lausunto oli seuraavanlainen:

"Hyvät tyypit, ryhdikäs, hyvin kehittynyt. Syvä pitkä lihaksikas runko, kevyt hyvänmuotoinen kaula, pysty lapa, pitkä säkä, hieman painunut pitkä selkä, jyrkkä lyhyehkö lautanen, korkea hännäntyvi. Ej lievästi vasikkapolviset, supistuneet etusääret, hyväasentoiset takajalat. Käyntiliikkeet ahtaanlaiset. Raviliikkeet väljenevät. Hyvänpuoleiset kaidat kaviot. Käynti aktiivinen, hieman kiireinen, melko irtonainen. Ravi rytmikäs, hieman kiireinen, matala."

Säkäkorkeutta Ainolla oli jo 146 cm ja lautaskorkeus oli 150 cm, joten ihan rimpulaksi se ei taida jäädä! Kasvanee äitiään isommaksi.

Aino on ensimmäinen, muttei toivottavasti viimeinen kasvattini ja sillä on kyllä aivan erityinen paikka sydämessäni. On ihanaa, että vaikka en enää omistakaan Ainoa, saan silti olla mukana sen elämässä.


Pakko muuten todeta, että vaikka Aino ei näyttelyä muuten voittanutkaan, niin yhdessä asiassa se oli kiistatta paras: sillä oli koko näyttelyn paras nimi! :D

Aika mainiota alkanutta viikkoa kaikille!

tiistai 14. toukokuuta 2019

Laukkaa, ratsu reima!

Nyt ollaan vihdoin jo päästy laukkailemaan kunnolla kentällä Palluran kanssa! Olemme molemmat ihan innoissamme, niin innoissamme, että toisinaan nousee väärä laukka tai nosto ei muuten mene nappiin, mutta hei, se on elämää. Alla on viisivuotias sairaslomalta palaileva hevonen, joten pääasia on, että on kivaa!

Pallura on myös ollut nyt viime päivinä hyvin tasainen ja kiltti - ei ole tullut teinihevosen elämää suurempia tilanteita eteen, joten on voinut tyytyväisenä puksuttaa menemään!

Lukuun ottamatta tietysti sitä hetkeä, kun jossain näkyy oikein mehevän vihreä ruohotupsu. Silloin ei voi puksuttaa menemään, vaan on pakko pysähtyä syömään se suihinsa. Pallura odottaa laidunkautta niin kovasti, ettei ole tosikaan!





Pallura on päässyt nyt kyllä valitettavasti lihomaan himpun verran, mikä on aiheuttanut sen, ettei satula enää istukaan kunnolla! Siihen ei voi sanoa muuta kuin että voihan kökkö. Olen käyttänyt satulan alla Mattesia, jossa on ollut edessä täytepalat, mutta nyt viikonloppuna havaitsin, että satulan vastinhihnat ovatkin alkaneet osoittaa eteenpäin, mikä tarkoittaa sitä, että satulan painopiste on liian takana. Otin täytepalat pois, jolloin painopiste palasi taas oikeaan paikkaan, mutta näytti siltä, että satula nousisi vähän takaa. Pallura kuitenkin liikkui satulan kanssa hyvin. Täytyy nyt seurailla tilannetta ja miettiä, olisiko tähän jotain väliaikaisfiksiä siihen asti, että Pallura laihtuu ne suunnilleen kolme kiloa, mitkä se nyt on lihonut. Ja kätköistäni löytyy myös edelleen Palluran edelliset satulat eli kaksi Prestigeä, täytyy ehkäpä testata, jos jompi kumpi niistä istuisi.




Viimeksi, kun satula oli käynyt epäsopivaksi, Pallura lakkasi laukkaamasta. Tällä kertaa ehdin näköjään puuttua tilanteeseen ennen kuin se kävi niin pahaksi! Onneksi.

Eilen Pallura viettikin vapaapäivää, tänään jatketaan taas  laukka- ja muita harjoituksia. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!


torstai 9. toukokuuta 2019

Teinihevosen elämän vuoristorataa

Viimeisten parin viikon aikana ollaan päästy nauttimaan niin Super-Pallurasta kuin Hullu-Pallurastakin. On päiviä, jolloin Pallura on pistänyt parastaan ja ollut aivan super, liikkunutkin aivan upeasti. Sitten on ollut niitä päiviä, jolloin se on hermostunut jostain ihan (ainakin omasta mielestäni) arkipäiväisestä asiasta ja kuppi on mennyt ihan totaalisesti nurin, eikä mistään ole enää tullut mitään.





Pakko myöntää, että usein unohtuu, että Stella on vasta viisivuotias. Se nimittäin yleensä käyttäytyy niin fiksusti, ettei tule ajatelleeksi että tässähän ollaan tekemisissä vielä ihan teinihevosen kanssa. Sen vuoksi olenkin hämmentynyt suuresti sen esitellessä nyt niitä "parhaimpia" puoliaan. Se säikkyy asioita, joita se ei normaalisti pelkää ja vetää niistä hirveät pultit. Tästä hyvänä esimerkkinä toissapäivänä sattunut tilanne: menimme Stellan kanssa kentälle ratsastamaan, ja Stella näki vähän matkan päässä tallin pihatiellä naapurin hevosen, joka oli myös matkalla kentälle, mutta pysähtynyt hetkeksi paikoilleen. Stella veti tästä niin hirveät kierrokset, että vain korskui ja hyppeli paikallaan. Se ei rauhoittunut edes toisen hevosen saavuttua kentälle, vaan sama meno jatkui. Se ei ole koskaan hypännyt ratsastaessa pystyyn, mutta nyt se oli todella lähellä. Sain tilanteen kuitenkin laukeamaan sillä, että pistin Stellan töihin. Vähän aikaa viellä skitsoiltuaan se rauhoittui, ja kentältä poistuikin rento ja tyytyväinen Stella. Silloin, kun se on tällaisessa mielentilassa, siltä ei todellakaan vaadita muuta kuin se, että se rentoutuu, ja palkkioksi työnteko loppuu siihen.

Kolikon kääntöpuolena Stella onkin sitten väläytellyt sitä loistokasta itseään, joka liikkuu niin hienosti, että minua melkein hirvittää! Hirvittää siksi, että tajuan tässä hevosessa olevan aivan valtavan potentiaalin, ja mietin, että saanko sitä ikinä käyttöön vai meneekö Stella minun käytössäni "hukkaan". Nyt ollaan päästy jo laukkaamaankin muutaman kerran, ja se sujuu aivan mielettömän hienosti. Ihan kuin Stella ei olisi sairaslomalla ollutkaan!




Silloin kun Stellalla oli varsa alla, se oli maailman tasaisin luonne. Nyt kun varsa on vieroitettu, Stellalla on taas aikaa kaiken maailman hullutuksiin. Tiineysaikanahan se myös oli enemmän ja vähemmän "tulinen", mutta varsan tultua maailmaan Stella oli maailman järkevin otus. Nykyään tuntuu siltä, että sen sielunelämää on toisinaan vaikea ymmärtää. Toisaalta se on vielä nuori ja moni asia on sille uutta. Ehkä pitäisi vähän hellittää ja antaa sille armoa, yrittää ymmärtää teinin sielunelämää :D

Painivatko muut nuorten omistajat samojen asioiden kanssa? Tai miksei vanhempienkin :D

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Varsomisjuttuja: Plasmansiirto varsalle

Vuosi sitten Aino-varsalle tehtiin verikokeesta vasta-ainetesti, sillä haluttiin selvittää, oliko se saanut ternimaidosta tarpeeksi vasta-aineita. Ternimaidon vasta-ainepitoisuutta voidaan mitata mittareilla, mutta ainoa keino selvittää, että varsa on myös saanut ne vasta-aineet, on verikoe.

Vasta-aineiden imeytyminen emän ternimaidosta varsaan on suurimmillaan  6–8 tunnin kuluttua syntymästä. 12 tunnin kuluttua imeytyminen alkaa heikentyä ja 24 tunnin jälkeen vasta-aineita ei enää juurikaan imeydy. Verinäyte tulisi ottaa (aikaisintaan 12 tunnin) 18–36 tunnin kuluttua syntymästä varsan verenkierrossa olevan IgG- vasta-ainetason määrittämiseksi.

Meillä kävi eläinlääkäri ottamassa vasta-ainetestin, ja hän lähetti sen Movet-laboratorioon analysoitavaksi.



Viitearvot vasta-ainenäytteelle ovat seuraavat:

  • < 200 mg/dl – täydellinen vasta–ainepuutos
  • < 400 mg/dl – vähän vasta–aineita
  • 400–800 mg/dl – kohtalaisesti vasta–aineita
  • > 800 mg/dl – riittävästi vasta-aineita
Jos varsalla on vasta-aineita alle 400 mg/dl, se tarvitsee plasmasiirron. Mikäli tulos on 400-800 mg/dl ja varsalla on sairauden oireita, se tarvitsee plasmasiirron. Mikäli varsa on terve, se ei välttämättä viitearvoilla 400-800 tarvitse plasmaa. Ainon lukema oli 750 ja se oli erittäin pirteä ja hyvinvoivan oloinen varsa.  Kuitenkin mietitytti, että MITÄ JOS. Arvo oli kuitenkin alakanttiin, vaikka vain vähän.

Päädyin kysymään eläinlääkäriltä, mitä plasmasiirto kustantaisi. Mikäli puhuttaisiin tuhansista, jäisi siirto tekemättä. Ainolle riitti kuitenkin vain yksi plasmayksikkö, joka kustansi n. 300 euroa. Siihen päälle eläinlääkärin palkkio, niin puhuttaisiin n. 500 eurosta. Paljon rahaa, mutta ei mahdottomasti, joten päädyin siihen, että Ainolle tehtiin plasmansiirto.

Eläinlääkäri tilasi plasman ja siirto saatiin tehtyä seuraavana aamuna. Toimenpide saattaa vaikuttaa hurjalta, sillä varsa pitää kaataa sitä varten. Niinpä apukäsiä tarvitaan eläinlääkärin lisäksi ainakin kahdet: yksi ihminen pitelee varsaa paikoillaan ja toinen huolehtii tammasta. Osa tammoista ei kestä varsan kaatamista, jolloin tamma täytyy rauhoittaa. Stella on onneksi niin ahne, että sain sitä hämättyä syöttämällä sille porkkanoita, jolloin sen rauhoittamiselta vältyttiin. Tallityöntekijä piteli Ainoa paikoillaan samalla kuin eläinlääkäri apulaisineen tiputti Ainoon plasman. Ennen siirtoa plasma lämmitettiin vesihauteessa 37-asteiseksi.

Suositeltava annos on 10–20 ml plasmaa/kg/tunti, jolloin 45–50 kg varsalle voidaan annostella 1 yksikkö (1 l) 30 minuutissa. Yksi yksikkö muodostuu 3 pussista. Tiputusnopeus tulee harkita aina tapauskohtaisesti riippuen varsan yleiskunnosta. Plasmansiirto ei siis käy ihan minuutissa.

Ainosta otettiin vielä uusi verinäyte, jotta tiedettäisiin, oliko vasta-aineita tarpeeksi plasmansiirron jälkeen. Uusi lukema oli yli 800, joten saatoin huokaista helpotuksesta! Vasta-aineita oli riittävästi.

Suosittelen lämpimästi vasta-ainetestiä kaikille varsoille, vaikka varsa olisi kuinka pirteä ja reipas. Vasta-ainepuutos ei välttämättä näy päällepäin ennen kuin on myöhäistä.

Alla on listattu tekstissä käytetyt lähteet, suosittelen tutustumaan varsinkin Movetin sivuihin!


Lähteet:

https://www.movet.fi/palvelut_ohjeet/plasmapankki/
https://www.movet.fi/tutkimukset/hevosen-igg-kvantitatiivinen-varsan-vasta-aine-shpepm/
https://www.heppalaakari.fi/vasta-ainetestit/