Black Friday -alennuksia!

Olen perinteisesti koonnut tänne blogin puolelle hevostarvikeliikkeiden Black Friday -alennuksia. Tänäkin vuonna aion vinkata teitä, mutta vähän eri tapaan kuin ennen.

Kuten olette varmaan huomanneet, blogi ei ole enää päivittynyt kauhean ahkeraan, koska minulla ei ole ollut enää aikaa kirjoitella. Syy löytyy alta:

Kesällä perustin pienen hevostarvikeverkkokaupan nimeltä Hevostella. Se keskittyy värikkäisiin hevosvarusteisiin, sillä koska Suomen syksy on muutenkin tarpeeksi tumma, mihin tarvitsisimme enää synkän värisiä hevosvarusteita?

Koska minulla ei ole minkäänlaista aikaisempaa kokemusta kaupan alalta, saati sitten verkkokaupoista, on verkkokaupan perustaminen ja sinne tuotteiden ja tavarantoimittajien etsiminen vaatinut melkoisesti taustatyötä ja työtunteja. Teen verkkokauppaa vieläpä sivutoimisesti, eli päivätyöni nielee edelleen päivästäni suurimman osan. Sen lisäksi hoidan hevoset ja verkkokaupan, joten ei ole ihmekään, ettei blogille liikene enää liiemmin aikaa! Valitettavasti jostain on vaan pakko tinkiä. 

Toivon tietenkin, että Hevostella olisi vielä joskus päätyöni! Siihen on kuitenkin vielä matkaa, mutta pikku hiljaa pyrin kasvattamaan valikoimaa. Ne, jotka ovat seuranneet blogia jo pidempään, tietävätkin, että olen melkoinen varustefriikki, joten hevostarvikeliikkeen pitäminen onkin aivan unelmatyöni! 

Hevostellasta löydät tällä hetkellä seuraavat tuotemerkit:

Acavallo

Back on Track

Globus Sport

Happy Mouth

Horse Comfort

QHP

Rain Buster

Sprenger

Trikem

Wahlsten

Lisää ihania uutuuksia on kuitenkin tulossa jo pian! Parhaiten pysyt ajan tasalla Hevostellan valikoimasta ja tarjouksista joko seuraamalla Hevostellaa Instagramissa @hevostella, Facebookissa @hevostella tai tilaamalla uutiskirjeen etusivun alalaidasta!

Tällä hetkellä Hevostellassakin on tietenkin meneillään BLACK WEEK! 

Hevostellan Black Weekistä löytyy huipputarjouksia:

Kuolaimia -20-50 %

Suojia -40 %

Ratsastushanskoja -40-50 %

Loimia -25-30 %

Globus Ulrika suitset -30 %

Joulutuotteet -15 %

Sisustusosaston tuotteet -10 %

Black Weekin tarjouksiin pääset tästä: HEVOSTELLAN BLACK WEEK

Tällä erää en uskalla enää luvata, että tämä blogi tulisi päivittymään kauhean ahkerasti. Pallurablogin kuulumisia pääset seuraamaan Instagramissa @pallurablogi tai Facebookissa @pallurablogi. Näihin kahteen päivittelen ahkerammin, sillä se on nopeaa ja helppoa. Valitettavasti blogin kirjoittaminen on melko aikaavievää kuvankäsittelyineen, ja kävijämäärätkin täällä ovat loppujen lopuksi todella pienet. 

Ihanaa loppuvuotta kaikille ja tervetuloa shoppailemaan Hevostellaan!

Laatuponi kilpailuissa

Ei, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä :D Mini-Me oli viime lauantaina elämänsä ensimmäisessä kilpailussa, nimittäin Laatuponikilpailussa. Se järjestettiin Aulangon ratsastuskoululla, joka on vain noin reilun parinkymmenen kilometrin päässä meiltä. Koska olen ollut saamaton lusmu, eikä minulla ole vieläkään BE-ajokorttia, jouduin kuitenkin järjestämään Mini-Melle peräti kaksi kuskia, jotta sain sen paikalle ja vielä kotiinkin. Ystäväni Päivi ajoi yhdistelmän Aulangolle ja minä ajoin hänen autollaan perässä, jotta Päivi pääsi lähtemään omaan menoonsa tuotuaan ponin. Isäni sitten puolestaan lähti mökiltä kuskaamaan ponin kotiin, ja minä ajoin isän autolla kotiin, jotta hän pääsi sieltä sitten lähtemään takaisin mökille.

En itse ole koskaan ollut missään ponikilpailussa mukana, joten en tiennyt yhtään, että missä tapahtuu mitäkin. Onneksi paikalla oli muita poninomistajia, joilta kysyä, niin löydettiin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Maneesissa oli ohjelmassa ensin irtohypytys, jonka aikana tuomarit arvostelivat myös askellajeja, ja sen perään rakennearvostelu. Mini-Metä jännitti maneesi ihan hirveästi, sillä tämä oli sen ensimmäinen kerta ikinä maneesissa. Oli varmasti  myös hurjan jännittävää kun joutui sinne ilman hevoskavereita. Mutta Mini-Me klaarasi tilanteen kuitenkin hyvin, sillä se on superponi! 

Ihan parhaita moovejaan poni ei kyllä jännityksestä johtuen esittänyt, mutta se hyppäsi superhienosti! Ei kolistellut puomeihin lainkaan ja ylitti kaiken innokkaasti. 2-vuotiaiden shetlanninponien maksimiestekorkeus oli 50 cm ja Mini-Me selvisi siitä hienosti. Se saikin esteiltä pisteitä hyppytekniikasta 8 ja kapasiteetista 8,5.

Rakennearvostelu toi hieman Mini-Men kokonaispisteitä alaspäin, mutta sen kokonaiskeskiarvoksi jäi 7,701, jolla se oli shetlanninponeista paras! Kaikista kaksivuotiaista Mini-Me sijoittui viidenneksi.

Itsehän olen TIETENKIN sitä mieltä että Mini-Me on kaikista paras ja mukavaa oli huomata, että se tuomareidenkin mielestä oli 2-vuotiaista shetlanninponeista paras. Mini-Mestä ei edes sanottu että se on lihava, kuten pelkäsin. Se on kyllä oikeasti nyt vähän pulska lihottuaan kesällä kun oli liian kuuma liikuttaa ponia. Onneksi ehdittiin saamaan se kaikista pahin turvotus pois, mutta on ponilla silti vähän enemmän mahaa kuin mitä haluaisin (samoin itselläni, mutta se on toinen tarina se).

Koronarajoitusten takia kisat olivat drive in mallia, eli oman suorituksen jälkeen sai lähteä pois, vain voittajia pyydettiin jäämään odottamaan palkintojenjakoa. En tiennyt, että paras shetlanninponikin palkittaisiin pokaalilla, joten ehdimme lähteä, mutta saamme pokaalin vielä myöhemmin. Sijoituksestaan viidenneksi Mini-Me sai palkinnoksi Börjesin lahjakortin, millä sitten ostetaan Mini-Melle jotain kivaa!

Nyt syksyn tullen palaamme taas irtojuoksutusrutiiniin ja toivon mukaan jaksan ottaa myös irtohyppäämisen ponin ohjelmaan, kun se niin rakastaa hyppäämistä ja on siinä hyvä. Treenasimme vielä muutamaa päivää ennen kilpailuja irtohypytystä ja ponihan innostui niin että lähti hyppäämään ennen kuin esteet oli edes rakennettu loppuun :D Mini-Me on kyllä niin hyvän mielen poni, se tuo minulle ja monelle muulle ihan hirveästi iloa pelkällä olemassaolollaan.

Huikea pieni Mini-Me <3
 

Fysioterapiaa ja eläinlääkärikäyntejä

Toukokuussa sain Palluran vihdoin Tuulia Luomalan käsittelyyn, johon olemme yrittäneet päästä jo pitkään, mutta vasta silloin saimme aikataulut natsaamaan. Tuulia oli hoitanut myös edellistä hevostani Veeraa, joten tiesin hänen olevan rautainen ammattilainen. Ennen käsittelyä näytin hänelle videota Palluran liikkumisesta ja hän näki siitä selvästi, että hevonen on vino. Syykin vinouteen löytyi käsittelyssä: Palluran lantiokori oli huomattavan vinossa oikealle. Tämän seurauksena vasen takapolvi oli rasittunut oikeaa enemmän, ja Tuulia oli sitä mieltä, että eläinlääkärin kannattaisi katsoa ja tarvittaessa piikittää se. 

 Kesäkuussa meille oli tulossa joka tapauksessa eläinlääkäri katsomaan Palluran hampaita, joten pyysin samalla eläinlääkäriä katsomaan polvea. Palluralle tehtiinkin taivutuskoe kaikkiin jalkoihin, ja vaikka eläinlääkäri oli sitä mieltä, että sen liikkeessä on jotain outoa, se ei kuitenkaan ole nivelperäistä. Saattoi hyvin olla myös nuoren hevosen voimattomuutta tai sitten reagointia lantion suoristamiseen. Saimme viikon kipulääkekuurin ja ohjeeksi liikuttaa, mutta välttää pienellä ympyrällä ym. pyörimistä. Sen viikon siis maastoilimme, viimeisenä päivänä testasin kentällä, että huomaanko Pallurassa suurta eroa. Mikäli se olisi liikkunut huomattavasti paremmin kipulääkkeen kanssa, sehän olisi tarkoittanut, että se on jostain kipeä. Näin ei kuitenkaan ollut, en huomannut minkäänlaista eroa liikkeessä, joten palailimme siitä pikkuhiljaa normitreeniin.

Reilu kuukausi sitten Palluran vasen takajalka alkoi turvotella pienesti. Ajattelin sen olevan vaan helteisiin liittyvää turvotusta ja jäin seurailemaan tilannetta. Jalka ei kuitenkaan laskenut edes helteiden loputtua, joten päätin kutsua eläinlääkärin ultraamaan sen. Pelkäsin, että siellä olisi jonkinasteiden hankosidevaurio. Pallura liikkui kyllä puhtaasti, mutta oli vähän haluton ja haukotteli paljon ratsastaessa.

Saimme onneksi nopeasti tallikäyntiajan Hyvinkään Hevossairaalasta, joka ei ole kauhean kaukana meiltä, ja eläinlääkäri totesi heti jalkaa tunnustellessaan että turvotus on jännetupessa. Katsottiin kuitenkin vielä liikettä ravissa sekä ultrattiin jänteet ja hankositeen alahaarat. Pallura pisti parastaan ja mm. kävi kaksi kertaa kentälle piehtaroimaan ontumatutkimuksen aikana 🙈🤣 Jänteissä eikä hankkarissa ei onneksi ollut sanomista ja ell totesi että jännetuppi on todennäköisesti saanut kolhun tai sitten sen täyttyminen on rasitusperäistä. Joka tapauksessa "vamma" ei ole vakava vaikka siitä saattaakin jäädä kosmeettinen haitta. 

Eläinlääkärin ohje oli ottaa pari viikkoa iisimmin, mutta koska jalka ei edelleenkään laskenut ja Palluralla selvästi oli edelleen jonkinlaista kipua siihen liittyen (haukottelu ja haluttomuus liikkua), olemme nyt jatkaneet kevyempää menoa kohta jo neljä viikkoa. Eläinlääkäri kehotti kuitenkin liikuttamaan Palluraa, jotta jalan nestekertymä lähtisi liikkeelle, joten olemme kyllä liikkuneet, mutta kevyemmin sekä välttäen käännöksiä ja sivuttaisliikkeitä, joissa jalka joutuisi kietymään.

 Tällä viikolla jalka onkin laskenut jo huomattavasti ja Pallura onkin liikkunut jo ihan mielellään. Olenkin antanut sen mennä sitä tempoa, mitä se haluaa, mutta vältellyt edelleen sivuttaisliikkeitä. Jospa sitä pian sitten pääsisi jo normitreeniinkin!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Mitä kuuluu Palluran diasteemalle ja perifeeriselle kariekselle?

Maaliskuussa kirjoitin, että Palluralla kävi hammaslääkäri ja että siltä löytyi diasteema ja perifeeristä kariesta. Ryhdyin silloin heti kotihoidollisiin toimenpiteisiin, ja sovittiin, että eläinlääkäri tulisi kesäkuussa uudelleen katsomaan hampaat ja arvioimaan, onko tarvetta lähteä klinikalle hammashoitoon.

Kesäkuu tuli ja kutsuin eläinlääkärin. Olin huuhtonut Palluran suuta tunnollisesti ja kaikki sen syömä heinä oli vaihdettu kuivaheinäksi.

En ollut varsinaisesti yllättynyt, sillä olin tehnyt myös töitä hampaiden eteen, mutta erittäin iloinen olin siitä, että suu oli jo paljon parempi! Perifeerinen karies oli vähentynyt radikaalisti ja diasteemakin oli lähtenyt pienenemään. Kolmessa kuukaudessa sen ei olisikaan pitänyt parantua täysin, mutta tilanne senkin suhteen oli jo paljon parempi!

Ponnistelut hampaiden eteen eivät siis olleet menneet hukkaan, ja kalliilta hammashoidoilta klinikalla vältyttiin ainakin toistaiseksi.

Mutta miten sitten olin hoitanut diasteemaa ja perifeeristä kariesta?

- Suun huuhtelu päivittäin suolavedellä

- Vähäsokerinen kuivaheinä

- Turvotettavat rehut niin löysänä vellinä kuin ikinä mahdollista, ettei rehumassa kertyisi diasteemaan

- Herkuista vain porkkana on sallittu, leipä ym. tarttuu diasteemaan sekä karies-hampaan rosoiseen pintaan. Omena taas laskee syljen pH:ta ja on siten haitallista.

Suun huuhtelen aina ennen ratsastusta, sillä meillä on vapaa heinä ja näin ollen päivän ainoa hetki, kun Pallura on varmasti syömättä, on se hetki, kun sitä liikutetaan. Huuhtelun suhteen on olennaista, että suolavesi saa vaikuttaa vähän aikaa, ennen kuin seuraava ruoka-annos tulee.

Päädyin huuhtelemaan suuta suolavedellä luettuani jonkun suosituksen siitä jossain Facebookin hevosryhmässä. Kyselin sitten Instagram-tililläni, että kannattaako suolavedellä huuhtelu. Sain vain muutaman vastauksen (eli ilmeisesti suolavedellä huuhteleminen ei ole kovin yleinen keino), mutta ne olivat hammashoitajilta, ja vastaukset olivat yksimielisiä: ehdottomasti kannattaa huuhtoa suolavedellä! Suolavesi desinfioi suuta, mikä on omiaan taistelussa perifeeristä kariesta vastaan.  

Ruiskun suun huuhtelemiseen tilasin vetman.fi -nimisestä verkkokaupasta, mutta sen saapuminen kesti ihan toivottoman kauan ja lisäksi sieltä ei saa tilattua ilman y-tunnusta, joten suosittelen kääntymään jonkun muun kaupan puoleen, jos vain mahdollista. Suosittelen kuitenkin ruiskua esimerkiksi vesiletkun sijaan, sillä ruiskua käyttäessä voi huuhtoa suolavedellä ja veden saa varmimmin sinne, minne pitää. Letkua käyttäessä vettä ei välttämättä saa tarpeeksi pitkälle.

Sen verran laiska olen, etten tee ihan steriiliä suolavettä keittämällä ja jäähdyttämällä sitä, vaan laitan aina suolaa liukenemaan kuumaan veteen ja sen jäähdyttyä ja suolan liuettua jatkan liuosta aina lämpimällä vedellä. Ruiskutan aina useamman ruiskullisen, jotta koko suu tulee varmasti puhdistettua.

Porkkana on oikein hyvä nami hammasvaivaiselle hevoselle, sillä se on vähäsokerista ja se ei tosiaan tartu karies-hampaan pintaan kuten esimerkiksi leipä. Joskus, jos olen juuri viemässä Palluraa hammaspesulle, saatan kuitenkin antaa sille palasen leipää.

Nyt uuden heinäsadon myötä heinän sokeri on vähän korkeampi, 94, mutta en koe sitä vielä ongelmallisena hampaiden (tai lihomisen) suhteen. Esikuivattua Pallura tuskin tulee syömään enää ikinä, vaan kuivaheinällä mennään.

Palluran hampaita seurataan seuraavan kerran nyt jossain vaiheessa syksyllä, toivotaan että tilanne on silloin edelleen hyvä. Tsemppiä kaikille samojen asioiden kanssa painiville!

 

Ekat kisat

Postaus tulee "vähän" myöhässä, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan :D

Helatorstaina (eli siis toukokuussa) kävimme Palluran kanssa ekoissa yhteisissä kisoissamme. Nämä olivat Palluran ensimmäiset kisat ikinä ja minun ensimmäiseni yli kymmeneen vuoteen. Edellisen kerran olen kisannut suomenhevostammallani Maalveeralla.

Kisat olivat Riihimäen raviradalla ja menimme luokan Helppo C: Tutustumisluokan kouluohjelma. Se on jo todella helppo C. En kuitenkaan halunnut mennä mitään yhtään vaikeampaa, sillä kärsin todella lamaannuttavasta kisajännityksestä ja näin kymmenen vuoden kisatauon jälkeen tavoitteeni oli selvitä radalta hengissä.

Kymmenessä vuodessa letitystaitonikin on rapistunut melkoisesti, mutta Palluralle oli  pakko saada viriteltyä punainen rusetti häntään. Se on yleensä ihan kiltti, mutta ei varmastikaan epäröisi hetkeäkään potkaista, jos joku tulisi liian lähelle. Onneksi kukaan ei tullut, mutta koen punaisen rusetin olevan silti tarpeen.

Sain meille onneksi kisahoitajaksi ja -kuskiksi ystäväni Päivin, mikä helpotti oloani todella paljon, sillä tiesin, että Päivi pärjäisi Palluran kanssa ja saisin keskittyä kisoissa omaan jännitykseeni sen sijaan, että joutuisin jännittämään mm. sitä, juokseeko ratsuni jossain vaiheessa kisapaikalla irti.

Mutta Pallurahan oli raviradalla kuin kotonaan. Se on käynyt siellä kerran aikaisemminkin show-näyttelyssä, ja koska sen itseluottamus on muutenkin 120 %, ei sitä jännittänyt ollenkaan. Toisin kuin minua.

Oli kuitenkin ihan superekstraihanaa, että siinä missä itse jännitti ihan kympillä, ei tarvinut stressata jännittyneestä hevosesta. Pallura meni myös suorilta koppiin, vaikka se ei ole poistunut kotipihasta vuoteen. Kisapaikallakaan se ei hötkyillyt, ja verkassa se tuntui aivan sairaan hyvältä. Pidin verkan kuitenkin todella lyhyenä, sillä helatorstaina saimme ensimmäisen kerran esimakua lähes koko kesä- ja heinäkuun kestävistä helteistä.

Kuitenkin siinä vaiheessa, kun pääsimme radalle ja tuomari vihelsi lähtömerkiksi, tunsin, kuinka jalkani valahtivat ihan hervottomiksi ja niistä hävisi ihan kaikki voimat. Mietin, että miten edes saan tämän hevosen raviin. Onneksi Pallura oli tilanteen tasalla ja todella skarppina, ja valmiina tekemään ihan kaiken, mitä vain pyytäisin. Jos vain pystyisin pyytämään. 

Sain kuin sainkin Palluran raviin, ja jollain ihmeen ilveellä jopa muistin radan. Valitettavasti en kuitenkaan muistanut ratsastaa lainkaan, ja Palluraparka oli välillä ihan ihmeissään että mihin pitää mennä. En myöskään älynnyt, että koska Pallura on tottunut menemään 60 metriä pitkällä kotikentällämme ja kisarata oli vain 40 metriä, minun piti ihan oikeasti kääntää sitä. Jollain ilveellä kuitenkin onnistuimme räpiköimään radan läpi, vaikka itselläni kaikui päässä lähinnä että mitä kovempaa ratsastan, sitä nopeammin tämä on ohi :D

Ihme kyllä mitään isompia rikkoja ei tullut, kaikki siirtymiset eivät kyllä olleet ihan täsmällisesti pisteessä. Saimme prosentteja 62,22 %, mikä tuntui kyllä ihan oikeutetulta. Luonnollisestikaan emme päässeet palkinnoille, mutta tavoite saavutettiin: jäin henkiin!

Ylläolevaan kuvaan tiivistyy aika hyvin fiilikset radan jälkeen: itse olin ihan pyörryksissä ja Pallura ei ollut millänsäkään.

Olin avautunut somessa, siis lähinnä meidän Instagram-tilillä, ennen kisoja kisajännityksestäni. Olin ihan häkeltynyt siitä, miten paljon sain tsemppiviestejä! Somen voima tehdä hyvää on kyllä ihan uskomaton. Jokainen noista tsemppiviesteistä merkitsi minulle ihan mielettömästi. Oli todella liikuttavaa huomata, miten moni eli mukana jännityksessäni ja halusi tsempata minua. Kiitos <3

Kaikista isoin kiitos kuuluu kuitenkin rakkaalle ratsulleni. Miten se onnistuukin aina olemaan niin ihana ja fantastinen ja aina kun luulen, etten enää voisi rakastaa sitä enempää, se onnistuu olemaan entistäkin rakastettavampi. Paras Pallura <3

Toistaiseksi emme ole vielä päässeet toisiin kisoihin, sillä suoraan sanottuna kesän helteillä en jaksanut edes ajatella kilpailemista. Kuitenkin pieni kisakärpänen puree minua jatkuvasti, joten saa nähdä, jos syksyn tullen vielä pääsisimme kisoihin!

Ihanaa alkanutta elokuuta kaikille!

Täällä taas!

Huhhuh, paljon on vierähtänyt aikaa viime blogipostauksesta. Ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa eikä inspiraatiota kirjoittaa blogia, joten olen suosiolla jättänyt sen taka-alalle. Nyt sitä inspiraatiota ja aikaa taas olisi vähän enemmän, joten toivotaan että saisin blogin taas raiteille!

No mitä meille sitten kuuluu? Ihan hyvää, kesä on mennyt ihan huisin nopeasti. Itse olen nauttinut helteistä ihan suunnattomasti, mutta hevosten kannalta se ei ole tietenkään ollut niin kivaa. Tuttuun tapaan olenkin ottanut ne aina päiviksi sisään ja ovat saaneet olla öisin ulkona, kun on ollut viileämpää.

Palluran kanssa olemme treenanneet helteillä sen, minkä olemme jaksaneet. Yleensä ratsastukset ovat sijoittuneet iltaan, jolloin on ollut jo viileämpää ja vähemmän paarmoja. Pallura on kyllä jaksanut yllättävän hyvin, mutta paarmoja sen kimpussa on tumman värin vuoksi ihan hirveästi.

 Voitin jo vuosi sitten Elli Heimonen Photographyn Instagram-arvonnassa ratsastusvalokuvauksen, mutta universumi tuntui aina jostain syystä vastustavan tätä kuvausta. Milloin sattui monsuunisade, milloin Ellin kamera oli rikki ja milloin meillä ei ollut satulaa. Mutta nämä kuvat saatiin vihdoin kesäkuussa otettua ja näistä tulikin upeita!

Meillä on käynyt kesällä myös uusi valmentaja Marjukka. Lemströmin Suski käy meillä myös edelleen, mutta koska hän käy pitkän välimatkan vuoksi niin harvoin, on mahtavaa että meille on löytynyt hyvä valmentaja myös kotinurkilta! Tykkään Marjukan tyylistä ihan hirveästi, hän selittää asiat todella ymmärrettävästi ja on todella istuntapainotteinen valmentaja. Niinpä olenkin ottanut ohjelmaan myös oheistreenit, sillä Palluran liikkeessä istuminen vaatii nykyään ihan hirveästi keskivartalon voimaa. Sen liike tuntuu kasvaneen uuden satulan myötä.

Ekoissa kisoissakin käytiin toukokuussa, mutta niistä koitan jaksaa tehdä ihan oman postauksen. Helteiden takia ne ovat toistaiseksi jääneet ainoiksi kisoikin, mutta katsotaan, jos vielä syksyn aikana pääsisi.

Ollaan myös vihdoin ruvettu maastoilemaan! Pallura on ollut nyt kesällä niin ihanan seesteinen ja rauhallinen (lue: väsynyt), että uskaltauduin lähtemään ihan yksin. Ja sen jälkeen ollaankin käyty useamman kerran ja Pallura on ollut oikein oiva maastoratsu.

Mini-Me on liikkunut nyt kesän aikana melko vähän helteistä johtuen. Illalla kun viilenee, olen keskittynyt Palluraan ja harmillisen vähän on ollut Mini-Melle aikaa. Heinäkuussa se kuitenkin sai ihka omat suitset ja ekaa kertaa kuolaimetkin suuhun!

Mini-Me ansaitsee tietenkin vain parasta, joten siksi senkin suitsissa on anatomisesti muotoiltu leveä niskahihna. Alaturpiksen otin kuvien oton jälkeen pois.

Paljon on ehtinyt kesän aikana tapahtua, joten yritän nyt aktivoitua blogin suhteen ja kirjoitella teille enemmän kuulumisia.

Oikein ihanaa heinäkuun loppua kaikille!
 

Huhtikuun Pallurointimenot pois alta

Huhhuh, kiirettä on pitänyt ja vaikka mitä ollaan ehditty tekemäänkin, kuten käymään meidän ekoissa kisoissa! Blogiin on kuitenkin jäänyt päivittämättä huhtikuun pallurointimenot, joten hoidetaanpa ne pois alta ennen ensi viikon kisaraporttia!

Huhtikuun Pallurointimenot:

 

Kuivike 34,50 e

Rehut ja lisäravinteet 41,97 e
Valmennus 50 e

Palluran varusteet 79,10 e

Ponin varusteet 60 e

Heinää 32 e 

Pikiöljy 49,90 e

Yhteensä -347,47 e
Ei tuloja huhtikuussa

Huhtikuu oli melko peruskuukausi. Kuvassa ponin ihanat ajo-ohjat, jotka ostin Makein-verkkokaupasta!

Toukokuusta tuleekin sitten vähän kalliimpi, sillä olemme vihdoin aloittaneet kisauramme! Yritän ensi viikolla raapustella raporttia meidän ensimmäisistä kisoista.

 Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Mini-Men ensimmäinen vuosi meillä

Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun saimme Palluran kanssa Mini-Men meille. Mini-Mestä on kyllä kuoritunut niin mainio poni kaikin puolin!

Muistellaanpa vähän Mini-Men ensimmäistä vuotta meillä:

Mini-Me muutti "meille" 26.4.2020. Se muutti aluksi Palluran kaveriksi täysihoitotallille, jossa Pallura asui silloin. Ne saivat kuukauden verran tutustua toisiinsa siellä. Aluksi vaikutti siltä, ettei Pallura kauheasti välittänyt ponista, mutta kun ne muuttivat kotiin, Mini-Mestä tuli Palluralle korvaamaton ystävä, koska se oli alkuun sen ainoa ystävä.

Touko-kesäkuun vaihteessa Pallura ja Mini-Me muuttivat vihdoin kotiin! Talliin oltiin saatu remontoitua niille kaksi karsinaa ja niille oli aidattu iso, osin hiekkapohjainen ja osin metsäpohjainen tarha, jonka päädyssä oli vielä pieni laidunlohko.

Ekat pari kuukautta meni hevosten tyystin lomaillessa kun minä laittelin paikkoja kuntoon, eikä ollut oikein aikaa tehdä niiden kanssa juuri mitään.

Mini-Me nautti päikkäreistä pitkällään, Pallura oli aina vahdissa. Otin ne aina yöksi sisään, sillä Pallura sai aina illan tullen hirveän slaagin, jos ne eivät päässeet talliin. Sen verran se oli vielä järkyttynyt maisemanvaihdoksesta.

Kesäkuun lopulla meille muutti kolmaskin hevonen, jolloin Mini-Me joutui muuttamaan sen reilun yhdeksän neliön karsinasta pienempään, reilun seitsemän neliön karsinaan. Aluksi Mini-Me oli hyvin tuohtunut, mutta tottui onneksi nopeasti tilanteeseen.

Kesän tytöt viettivätkin enimmäkseen laiduntaen ja lomaillen, mutta kun saatiin kenttä valmiiksi, Mini-Mekin pääsi vihdoin töihin. Siis irtojuoksemaan.

Irtojuoksutuksen myötä Mini-Me alkoi saamaan palkkaria, josta tuli sen suuri herkku. Nykyään se saa herkkujuoman joka ilta, ja ilmestyy aina illalla karsinan reunalle odottamaan sitä.

Mini-Me on kyllä kaikin puolin niin mainio poni, etten tiedä, miten olen pärjännyt ilman omaa ponia tähän asti! Vaikka en sillä koskaan kykene ratsastamaan ja voi olla, ettei ajaminenkaan ole minun juttuni, saan Mini-Mestä silti ihan hirveästi iloa.

Talvella Mini-Metä tuli irtojuoksutettua pohjien vuoksi vähän vähemmän, ja sen päätyö olikin lähinnä olla ihana. Mutta nyt kun kenttä on kesäkunnossa, on alettu taas "treenaamaan" eli irtojuoksemaan ja poni on päässyt myös irtohyppäämään. Kesän aikana olisi tarkoitus myös alkaa ohjasajamaan!

Syksyllä olisi tarkoitus osallistua Mini-Men kanssa Laatuponikilpailuun, mutta saa nyt nähdä, kuinka käy. Onhan se nyt toisaalta ihan selvä laatuponi ilman kilpailuakin!

Irtohypytystä

Blogihiljaisuutta onkin kestänyt useampi viikko, pahoitteluni siitä. Ei ole yksinkertaisesti ollut inspiraatiota blogiin kirjoittamiseen, joten olen ihan hyvällä omallatunnolla jättänyt tämän sivummalle. Nyt kuitenkin inspiraatio palasi!

Jokin aika sitten saimme ostettua käytettyä estekalustoa ja reilu viikko sitten sunnuntaina saimme vihdoin otettua sen testiin. Teimme irtohypytyskujan ja meillä oli ponin ja Palluran lisäksi hyppäämässä myös kolme vierailevaa tähteä. Mutta kaikista suurin estestara oli tietenkin poni!!

Mini-Me hyppäsi todella hienosti saatuaan langan päästä kiinni. Ensimmäisellä kerralla se meni vain puomit taluttajan kanssa, seuraavaksi yksin maapuomeja ja lopulta se hyppäsi ihan esteitä. Ja hienosti hyppäsikin!

Pallura hyppäsi edelleen sairaan hienosti, vaikka se ei ole kahteen vuoteen hypännyt. Ei irtona eikä muutenkaan. Se leiskautti yli 120 sentin esteestä kuin se ei olisi ollut mitään.

Valitettavasti Pallura vaan kuitenkin kuumuu estehommissa vähän liikaakin. Jossain vaiheessa se teki kuumuessaan sivuloikan, jolla se kaatoi minut kumoon. Tämän jälkeen se vielä juoksi ylitseni. Ilmeisesti se kuitenkin osittain onnistui hyppäämään ylitseni, koska olen edelleen tässä kirjoittelemassa. Kypärä minulla oli päässä, mutta luulen, ettei sekään olisi auttanut, jos Pallura olisi juossut pääni päältä. Nyt se osui vain alaselkääni ohi mennessään. Kipu ei ollut aivan sietämätöntä, joten totesin, että lääkärikäynti seuraavana päivänä riittänee. Minulla on työpaikan puolesta myös vapaa-ajan tapaturmavakuutus, jonka puitteissa PITÄISI päästä tutkimuksiin ja hoitoon silloin kun sattuu. Tässä vakuutuksessa ei ole omavastuuta kuten ratsastajainliiton vakuutuksessa ja sen korvauskatto on isompi, joten hakeuduin tämän työpaikan vakuutuksen kautta hoitoon. Tai siis yritin. Jostain syystä hoitaja, jonka kautta ajat varataan, laittoi minut työterveyslääkärille, jonka mielestä minua ei ollut syytä tutkia lainkaan, vaikka ylitseni oli juossut 600 kilon painoinen hevonen rautakengät jalassa ja vaikka minulla oli kipuja. Hän määräsi minulle vain vähänä vahvempaa buranaa.

Seuraavana päivänä selkääni sattui aamulla sängystä noustessa ihan toden teolla ja suivaannuin niin, että soitin uudelleen ajanvaraukseen ja vaadin päästä eri lääkärille. Työpaikkani kuitenkin maksaa tästä vakuutuksesta sen vuoksi, että pääsisin nopeasti hoitoon, jos tarvetta tulisi. Tällä kertaa sainkin ajan oikein ortopedille, joka tutki minut ja vaikkei nähnytkään syytä huoleen, laittoi minut silti varmuuden vuoksi lannerangan röntgenkuvaan.

Mainittakoon, ettei minusta oltu ennen tätä koskaan otettu mitään muita röntgenkuvia kuin viisaudenhampaista. Tästä siis jo voi päätellä, etten juokse työterveydessä joka viikko valittamassa, että minuun sattuu. Oletan siis, että silloin kun kerran viidessä vuodessa menen lääkäriin, saan ihan oikeasti hoitoa.

Selässäni ei ollut murtumia onneksi. Silti olen tyytyväinen siihen, että kuva otettiin, sillä vielä kahdeksan päivää myöhemminkin selkä on kipeä, ja on mukava tietää, ettei siellä ole murtumia.

Selvisin siis säikähdyksellä, tuossa tilanteessa olisi nimittäin voinut lähteä henki. Ratsastamisesta ei varmaankaan siltikään kannata vielä ihan hetkeen haaveilla, sillä selkään sattuu tuonne alaselän alueelle, mistä pitäisi pystyä ratsastaessa joustamaan.

Minulla oli myös muutama video Pallurasta ja ponista, mutta en jostain syystä saa niitä tähän liitettyä. Ne löytyvät kuitenkin meidän Instagramista, jos kiinnostaa!

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Mahtavaa, Hippos, mahtavaa!

Me suomenhevosihmiset olemme jo pitkään toivoneet muutoksia suomenhevosten jalostusohjesääntöön. Sellaisia muutoksia, mitkä tekisivät mm. orien jalostusarvostelun helpommaksi, jotta saataisiin uutta verta oririntamalle. 

Vihdoin Hippos on kuunnellut suomenhevosihmisiä ja on esittämässä jalostusohjesääntöihin muutoksia. Tavoite on, että uudet jalostusohjesäännöt tulisivat voimaan vuoden 2022 aikana.

Uusissa säännöissä kotisiitospykälä poistuisi. Kotisiitospykälällä tarkoitetaan sitä, että mikäli ori ei ole jalostusarvosteltu, sen jälkeläinen voi kuitenkin saada ravikilpailuoikeuden, mikäli sekä tamma että ori ovat varsomishetkellä saman henkilön nimissä. Kun tämä pykälä poistuu, kaikki kantakirjassa olevat suomenhevoset saavat ravikilpailuoikeuden. Huomaathan tässä vaiheessa, että termitkin ovat muuttuneet: Kantakirjalla tarkoitetaan nykyään kaikkia rekisteröityjä suomenhevosia, ja niitä entisaikaan kantakirjatuiksi kutsuttuja kutsutaan nykyään jalostusarvostelluiksi. Kaikki suomenhevoset ovat siis nykyään kantakirjassa, mutta kaikki eivät suinkaan ole jalostusarvosteltuja.

Jalostusarvosteluunkin on onneksi tulossa helpotusta! Uusissa säännöissä työ- ja käyttöhevossuunta sisältäisi kolme eri arvosteluvaihtoehtoa: hevonen voidaan arvostella työpuolelle veto- tai ajettavuuskokeella, joiden vaatimukset ovat samat kuin ennenkin. Käyttöpuolelle hevonen arvostellaan kevyellä käyttökokeella, joka voidaan suorittaa ajaen tai ratsastaen. Kokeessa testataan hevosen toimivuutta ja kuuliaisuutta. Ehtona hyväksymiselle on hevosen yhteistyöhalu, toimivuus ja käsiteltävyys sekä näyryys. Tämä on siis iso helpotus nykyisiin jalostusarvosteluvaatimuksiin varsinkin ratsujen osalta!

Taustalla jalostusarvostelumuutokseen on se, että kaikki eivät kasvata kilpahevosia vaan moni "tavis" haluaa kasvattaa ihan tavallisen puskaratsun. Ja jos me jotain kaipaamme kipeästi suomenhevosrintamalle, niin lisää oreja käyttöön, jotta geenipooli pysyisi mahdollisimman monipuolisena. Siis niin monipuolisena kuin se enää on mahdollista. Vaikka ns. kirjaamattomia eli jalostusarvostelemattomiakin oreja on mahdollista käyttää, on se jalostusarvostelu kuitenkin tammanomistajalle tärkeä tuoteseloste orista. Mutta nykyiset orien jalostusarvosteluvaatimukset ratsusuunnalle ovat todella kovat ja niistä selviytyvät lähestulkoon vain ammattilaisten valmistelemat kilparatsut. Tammojen osalta koe on helpompi, ja itse ainakin haaveilen vielä joskus, että Pallura jalostusarvostellaan ratsusuunnalle kaikin R-kokein. Mutta toivon mukaan uuden työ- ja käyttösuunnan myötä saisimme uusia oreja käyttöön!

Kaiken kaikkiaan olen näistä muutoksista hyvin iloinen! On ihanaa, että Hippos on kuunnellut meitä ja ottanut onkeensa, ja aikookin tehdä nyt muutoksia oikeaan suuntaan. Kiitos, Hippos!

Maaliskuun Pallurointimenot - lompakossa käy enää vain tuuli

Näihin vielä lisäksi auton takapyörien laakeriremontti, niin voin kertoa, ettei lompakossa käy enää muuta kuin tuuli.

Maaliskuun Pallurointimenot:

 

Kuivike 59,34 e

Rehut ja lisäravinteet 37,47 e

Palluran raspaus ja ponin sudenhampaiden poisto 145 e

Ruisku suun huuhtomiseen 54,44 e 

Kengitys ja ponin vuolu 104 e

Satulansovitus 70 e

Satula 1800 e

Satulan levittäminen 116,9 e

Satulavyö 50 e

Kylmäyssuojat 37,82 e

Heinäverkko 15 e

Ponin varusteet 43,95 e

Bensaa mönkijään 2,73 e 

Trailerin katsastus 50 e

Yhteensä -2586,65 e
 Tulot: satulan myynti 736,10 e

Yhteensä: -1850,55 e

Huhheijaa, maaliskuu olikin melkoisen tyyris, kuten arvelinkin. Isoimman loven lompakkoon teki meidän "uusi" satula, käytetty tietenkin, Prestige D1 Zero. Ostin sen puoliksi riskillä, sillä en löytänyt tarpeeksi leveää sovitussatulaa, mutta Prestigessähän on muokattava runko. Lähetin tämän levitykseen, josta se sitten tuli takaisin himpun liian leveänä :D Oli siis levitetty ihan ohjeideni mukaan eli mitään virhettä siinä ei tapahtunut, en vaan osannut arvioida paljonko sitä pitäisi levittää, ja mietinkin, että mieluummin sitten himpun liian leveä, niin on pelivaraa.

Romaanin kanssa satula vaikuttaisi olevan ihan ok, joskaan se ei minun mielestäni edelleenkään istu ihan nappiin :/ Jatkan siis edelleen todennäköisesti etsimistä, ellen nyt sitten saa tätä fiksattua jotenkin. Tässä satulassa on kuitenkin se hyvä puoli, että se pitää jälleenmyyntiarvonsa hyvin.

Sain vihdoin tuon suun huuhteluruiskunkin ja huuhdeltuani pari viikkoa retkisuihkulla, on tämän kanssa huuhteleminen ihan eri sfääreissä. Tämän kanssa ei tarvitse arpoa, että meneekö se vesi sinne minne pitääkin, sillä pitkä metallinen pää varmistaa sen, että kyllä se menee. Tämä oli kallis, mutta on kyllä hintansa arvoinen! Nyt vaan peukut pystyyn, että huuhtelemisesta olisi apua.

Poni sai maaliskuussa uuden isomman villaloimen valmiiksi varastoon, kun sellainen oli puoleen hintaan myynnissä, sekä tori.fistä käytetyn juoksutusvyön. En tiedä, tulenko sitä kauheasti juoksuttelemaan, mutta ajattelin, että sen kanssa on hyvä alkaa totuttelemaan muihin varusteisiin, ja ehkä sitä voi käyttää myös ohjasajossa.

Palluran vanhan satulan sain onneksi myytyä, joten se paikkasi vähän lompakkoon tullutta lovea. Vaan aika rankasti jäätiin miinukselle silti. Toivottavasti huhtikuu olisi vähän edullisempi :D

Hammasongelmia - Diasteema ja perifeerinen karies

Palluralla ja ponilla kävi pari viikkoa sitten hammaslääkäri. Ponilta poistettiin sudenhampaat, ja muuten sen hampaat olivatkin vielä maitohampaita, ja ne olivat siisteissä riveissä ja hyvässä kunnossa.

Palluran suu ei sitten ollutkaan niin hyvässä jamassa. Sillä oli diasteema sekä perifeeristä kariesta. Nämä olivat sillä jo viime hammashoidonkin aikaan, mutta nyt tilanne oli pahentunut. Eläinlääkäri kysyi, että mitä Pallura syö, ja koska ruokavaliosta ei löytynyt mitään muuta mahdollista selitystä tilanteelle, päätettiin Pallura laittaa kokonaan kuivaheinälle. Se on tähän asti syönyt öisin, eli reilu puolet päivän heinäannoksesta, esikuivattua. Meidän esikuivattu on ilman säilöntäaineita tehty ja se on melko kuivaa, mutta kyllähän muovissa oleva heinä käy aina jonkin verran ja on siksi happamampaa.

Pallurahan ei juurikaan saa muuten mitään sokerirehuja, sen ruokavalio koostuu heinän lisäksi kivennäisestä, Pellavaisesta, Rypsi-Kronosta sekä Greenlinesta. Kaikki melko vähäsokerisia vaihtoehtoja ja syöttömäärätkin ovat hyvin pienet.

Meidän kuivaheinässä on sokeri vain 62, joten se on ihanteellista heinää hammasvaivaiselle. Ainoa ongelma on, että koska sokeri on niin matala, Pallura vähän nirsoilee sen suhteen. Toivon kuitenkin, että tilanne alkaisi parantua, kun se tottuu siihen, ettei muuta heinää nyt tule. Heinä on kuitenkin erittäin hyvälaatuista muutenkin, on lehtevää, hyväntuoksuista ja sen näköistä, että sitä voisi melkein syödä itsekin. Toistaiseksi olen kuitenkin paikannut Palluran pienehköä heinänsyöntiä myös Greenlinellä, ja nostanut vähän Rypsi-Kronon määrää. Palluralla on vähän varaa laihtua, mutta ei ihan hirveästi. Toistaiseksi se on syönyt kuivaheinää vain 7-8 kiloa päivässä, vaikka saa sitä ihan vapaasti. Palluran kokoisen hevosen pitäisi kuitenkin syödä kymmenisen kiloa päivässä, jotta sen kuiva-aineen tarve täyttyisi.

Eläinlääkärin kanssa sovittiin, että katsotaan Palluran suu vielä kesäkuussa uudelleen. Jos tilanne ei ole lähtenyt parempaan päin, täytyy Pallura viedä klinikalle hammashoitoon. 

Käymme taistoon diasteemaa ja perifeeristä kariesta vastaan seuraavin keinoin:

- Vähäsokerinen kuivaheinä

- Suun huuhtelu päivittäin vedellä tai suolavedellä

- Suun huuhtelu pari kertaa viikossa laimennetulla (1 osa Corsodyliä, 3 osaa vettä)  Corsodyl -liuoksella

- Turvotettavat rehut niin löysänä vellinä kuin ikinä mahdollista, ettei rehumassa kertyisi diasteemaan

- Herkuista vain porkkana on sallittu, leipä ym. tarttuu diasteemaan sekä karies-hampaan rosoiseen pintaan. Omena taas laskee syljen pH:ta ja on siten haitallista.

Tilasin suun huuhteluun ruiskun vetman.fi-nimisestä verkkokaupasta, mutta valitettavasti en voi suositella tätä kenellekään, sillä toimitus on todella hidasta, ruisku on vieläkin matkalla. Instagramista tosin sain vinkkiä, että ajoneuvoöljyn imupumppu voisi ajaa ruiskun asian, jos hevonen vaan antaa huuhdella kiltisti eikä pure imupumpun päätä poikki. Näitä myyvät linkitetyn Bilteman lisäksi myös Motonetit, Tokmannit jne...

Koska ruisku ei ole vielä saapunut, olen toistaiseksi huuhdellut Palluran suuta retkisuihkulla, josta on poistettu suihkupää. Sen avulla saan käytettyä suolavettä huuhteluun. Retkisuihkun plussana on se, että sen avulla saa käytettyä huuhtelemiseen useamman litran vettä kerralla, mutta miinuksena on se, ettei minulla ole aavistustakaan, meneekö vesi niin pitkälle kuin pitäisi. Ainakin iso osa siitä tulee suusta paluupostina hihastani sisään.

Retkisuihkun olen ostanut Tokmannilta, mutta en voi suositella sitäkään kenellekään, sillä se hajosi jo alle viikon käytön jälkeen. Tokmannin sivuilta luinkin sitten ostajien tuotearvioita ja monessa luki, ettei tämä kestä vettä :D Suihkulla on kuitenkin vuoden vaihtotakuu, joten hain Tokmannilta uuden tilalle. Se on epäilemättä ihan yhtä hyvä!

Olen huuhdellut suuta nyt joka päivä ja jos Pallura on menossa töihin, pyrin tekemään sen juuri ennen töihin lähtöä, sillä silloin tulee syömisestä luonnollisestikin ainakin tunnin tauko. Suolaveden tarkoitus on desinfioida suuta ja tappaa bakteerikasvustoa hampaan pinnalta, kuten Corsodylinkin. Siksi on hyvä, jos se saa vaikuttaa ennen seuraavaa heinäannosta.

Pallura antaa tosi kiltisti huuhdella suuta, mikä on ihanaa. Olin vähän pelännyt, että suun huuhtelemisesta tulisi hirveä sota, mutta vielä mitä. Pallura on niin kiltti tyttö.

Näillä mennään nyt sitten kesäkuuhun asti ja pidetään sormet ja varpaat ristissä, että tästä olisi apua!

Hevosenomistajan säästövinkit - Kotitalli edition

Suunnilleen kaksi vuotta sitten kirjoitin postauksen nimeltä Hevosenomistajan säästövinkit. Postaus on edelleen ihan ajankohtainen ja siinä on hyviä vinkkejä, mutta päätin, että on aika vähän päivittää sitä siitä näkökulmasta, että hevoset asuvatkin nyt kotona.

1. Älä pihistele heinässä!

Tämä on edelleen säästövinkkini numero yksi. Kotitallissa on onneksi helppo vaikuttaa siihen, minkä verran hevonen saa heinää.

Riittävä määrä korsirehua:

- edistää mahan ja suoliston hyvinvointia
- tarjoaa hevoselle pureskeltavaa tarpeeksi eli hampaat pysyvät paremmassa kunnossa

Tässä toki on kääntöpuolensa, eli hevosta ei saa päästää lihomaan, jotta sille ei aiheudu aineenvaihduntasairauksia. Heinän laatuun kannattaa myös panostaa, sillä laadukas heinä edistää myös hevosen hyvinvointia.

2. Minimoi kuitenkin heinähävikki

Siinä missä heinästä ei kannata pihistellä, olisi kuitenkin suotavaa, että se menee hevosten mahoihin eikä polkeudu maahan. Se maahan poljettu heinä on hukkaan heitettyä rahaa. Mieti siis ruokintasysteemi, joka minimoi hukan. Itse olen mieltynyt näihin slow feeding-heinälaatikoihin, joissa heinähukka on todella minimaalista, koska verkko estää heinän viskomisen maahan. Pallura ja poni osaavat syödä todella siististi ja niiden verkko on suljettu parilla palohaalla, ja ne usein syövätkin palohakojen raoista, jolloin verkko ei juurikaan hidasta niiden syömistä. Mutta sen ei tarvitsekaan, sillä nämä tytöt ovat niin pieniruokaisia. Minulla on kuitenkin pihassa yksi vuokralainen, joka kiskoo heinää verkosta maahan yli viisi kiloa päivässä, jos saa mahdollisuuden. Sen verkko onkin nykyään suljettu ihan kokonaan joka sivulta. Täyttöaukko suljetaan aina pujottamalla vanha loimen jalkalenkki siihen. Näin tämäkään hevonen ei saa viskottua hukkaheinää maahan.

Talliin yritän antaa yöksi kullekin hevoselle vain sen verran, mitä ne syövät. Karsinoissa poljettu hukkaheinä maksaa minulle kahdella tavalla: ensinnäkin ihan heinähävikkinä ja toiseksi se lyhentää lantalan tyhjennysväliä (ja lantalan tyhjentäminen maksaa).

3. Panosta pitkiin ulkoiluaikoihin

Pitkä ulkoiluaika on paitsi hevoselle ihanteellinen, se myös säästää ihan rutikuivaa rahaa kuivikemenekin pienenemisen muodossa. Tarhan siivoaminen on toki ihan yhtä työlästä kuin karsinankin, mutta kun hevonen pissaa ulkona maahan, säästät tallissa kuiviketta. Ja rahaa. Karsinassa sikailevan hevosen kanssa säästät usein myös aikaa ja hermoja, kun pidät sitä mahdollisimman paljon ulkona.

Meillä ulkoillaan tällä hetkellä 12-14 tuntia päivässä, pidempikin ulkoiluaika olisi kiva, jos en itse haluaisi esim. nukkua. Kesällä toivottavasti saan tehtyä hevosille ulos kunnollisen katoksen, jolloin ne voivat ulkoilla 24/7.

4. Lajittele jätteet ja kierrätä

Hevosista ja niiden oheistoiminnasta tulee ihan järkyttävä määrä roskaa. Lisäravinteista ja muista tulee loputon muovipurkkimeri ja metallisiakin kertyy. Säästät sievoisen summan jätelaskussa, kun kierrätät ne! Ammattimaisesti tallia pyörittävä ei tietenkään voi viedä näitä jätteitä ilmaiseksi kauppojen tms. kierrätysastioihin, mutta oletan, että muutaman hevosen kotitallin muovi- ja metallijätteet voi viedä ilmaiseksi yleisiin kierrätyspisteisiin (korjatkaa joku, jos olen väärässä). Paalimuovit menevät meillä ainakin sekajäteastiaan, mutta kaikki muut muovit kierrätetään, jos ne ovat riittävän puhtaita. Tämä näkyy ihan konkreettisena säästönä siinä, että roskikselle riittää harvempi tyhjennysväli. Meillä lukee ihan tallin järjestyssäännöissä, että jätteet on lajiteltava. (Tosin joku aina välillä laistaa tästä, ja se jos mikä saa verenpaineen nousemaan :D)

Ja ammattimaisesti tallia pyörittäville tiedoksi, että romumetallista jopa maksetaan! Toki ihan muutamia kenkiä ei kannata lähteä myymään, mutta isommasta satsista voi saada rahaakin.

 

5. Laske rehuille kilohinnan sijaan päivähinta

Toisinaan kalliimpi rehu, kivennäinen tai lisäravinne saattaakin tulla halvemmaksi, jos sen annostus on pienempi. 

Pohdi myös, mitkä rehut ovat oikeasti tarpeen. Meillä syödään laadukkaan kuivaheinän lisäksi kivennäistä, Pellavaista, melassileikettä, Rypsi-Kronoa ja Progutia. Lisäjuoton hoidan Greenlinella, Pallura ja poni rakastavat sitä. Kaikki näistä ovat edullisia perusrehuja ja näiden syöttömäärät ovat pieniä. Kun hevonen saa reilusti heinää, sen väkirehun tarve on pieni.

6. Kilpailuta aivan kaikki

Tutki, mistä saat halvimmalla rehut, kuivikkeet, heinät. Vertaa kuitenkin hinnan lisäksi myös laatua: heinästä, jonka sokeri on 60, kannattaa maksaa enemmän, kuin heinästä, jonka sokeri on 300.

Kannattaa myös googlata kaikki tallin hankinnat, sillä tarvikkeiden hinnoissa on eroja. Talikot lapoineen ovat ainakin meilläpäin halvempia Puuilossa kuin Hankkijalla, mutta sen sijaan meidän käyttämämme rehut ovat Hankkijalla halvempia.

7. Osta TARPEELLISTA varastoon silloin, kun halvalla saa

Mutta todellakin vain tarpeellista, älä osta mitään tarpeetonta vaan siksi, kun halvalla saa.

 

Itse esimerkiksi ostin juuri varastoon yhden slow feeding -verkon, kun sellainen tuli alennushintaan vastaan. Nämä ovat kuluvia juttuja ja tulevat silloin tällöin uusimisen tarpeeseen. Nyt minulla on uusi verkko valmiina sitten, kun joku edellisistä hajoaa, eikä tarvitse ostaa uutta täyteen hintaan.

 

 8. Älä osta heti uutta vaan tutki, voisiko vanhan vielä korjata.

Moni rikkoontunut hevos- tai tallitarvike on vielä elvytettävissä käyttökuntoon. Mieti siis ennen uuden ostamista, että voisiko vanhan vielä korjata. Esimerkiksi rikkoontunut ruoka-astia on vielä korjattavissa, samoin ulkoloimen paikkaa helposti.

 

9. Osta tarpeelliset varusteet käytettynä - mutta vain, jos voit varmistua niiden kunnosta sekä siitä, että ne ovat oikeasti olemassa

Liputin ennen Facebook-kirpputorien puolesta, mutta nykyään suhtaudun niihin paljon skeptisemmin. Niihin on pesiytynyt todella paljon huijareita. Osalla ei ole minkäänlaista aikomustakaan lähettää maksamaasi tuotetta, ja osa ei kerro tuotteen todellista kuntoa. Olen ostanut jo sen verran monta lähes puhki kulunutta satulahuopaa, että enää ostan kirppiksiltä vain, jos voin varmistua tuotteen todellisesta kunnosta. Eli että ilmoituksessa on selkeästi listattu myös tuotteen virheet ja että kuvat ovat hyvät ja selkeät. Tai - ja tämä on paras vaihtoehto - voin noutaa tuotteen, jolloin hakiessa voin varmistua sen kunnosta.

 

Ja sitten on tosiaan ne huijarit, jotka joka varastavat muiden myyntikuvia ja ottavat sinulta rahat tuotteesta, jota heillä ei ole koskaan ollutkaan. Suosittelenkin, että jos olet ostamassa jotain kalliimpaa, etkä pääse noutamaan, että pyydät myyjältä kuvan tuotteesta vaikkapa päivän lehden kanssa. Näin voit varmistua siitä, että myyjällä tosiaan on myymänsä tuote.

 10. Pohdi kalliille hevostarvikkeille vaihtoehtoisia tuotteita

Yleensä kaikki, mihin voi liittää etuliitteeksi sanan hevos- tai talli-, saavat hintaansa myös tuntuvan korotuksen. Siispä joitakin tarvikkeita kannattaa etsiä ihan muulta osastolta kuin hevostarvikeosastolta. Näihin tavaroihin lukeutuvat mm. vesiämpärit, ruokinta-astiat jne.

Esimerkiksi meillä tallin vesiämpärit on ostettu Clas Ohlsonilta. Rehukauhat ovat litran vesikuuppia. Rehumössöjen sekoitukseenkin löytyy kauhaksi edullinen vaihtoehto.

 

Taannoin löysin Tokmannilta edullisia, jälleen puutarhanhoitotuotteiksi tarkoitettuja, ruokinta-astioita hevoselle. Näistä pienempi 15 litran vetoinen kustansi 4 euroa ja isommasta, joka on oikeasti iso (27 litraa) , joutui pulittamaan 5 euroa. Valitettavasti näitä ei juuri nyt näytä olevan Tokmannin valikoimassa.

11. Jos tarvitset jotain, mutta et juuri nyt, odota hetki, jos sen saisi kohta alennuksella

Tietyt kauppaketjut, kuten esimerkiksi Horze, Clas Ohlson jne järjestävät säännöllisesti kampanjoita, joissa vaikkapa kaikista tuotteista saattaa saada 20 prosenttia alennusta. Itse pyrin keskittämään hankintoja näihin alennuspäiviin. 

Ostan Palluran mahanhoitoyrtit Chia de Gracialta, mutta en juuri koskaan osta niitä normaalihinnalla, sillä tiedän, että CdG:llä on yleensä ystävänpäivän, Hevoset-messujen sekä HIHSin aikaan todella hyviä alennuksia. Tässäkin olen säästänyt jo pitkän pennin, vaikka tosin juuri pohdin, että koska Palluran maha ei ole oireillut vuoteen, voisin yrittää ajaa näitä yrttejä alas. 

Onko sinulla jokin hyvä säästövinkki hevosenomistajalle tai tallinpitäjälle? Kerro se kommenttikentässä!