maanantai 15. huhtikuuta 2019

Baby steps

Palluran kanssa päästiin viikonloppuna ratsaille peräti kahteen kertaan. Olen sitä sairaslomalla kyllä muutenkin liikuttanut toisinaan selästä, mutta vain käyntiä. Nyt otettiin pari pätkää ravia, kun klinikalta saatiin lupa tehdä myös ravityöskentelyä, mikäli jalka ei ota itseensä ja hevonen on ontumaton.

Lauantaina pikkusisko ratsasti Palluralla jotta näin, miten se liikkuu. Hyvinhän se liikkui! Ontumaton oli todellakin ja ihan kivasti oli raviin löytynyt kuitenkin joustoakin jo. Toipilaaksi meno oli siis oikeinkin mallikasta! Eipä tuo tietenkään ihan niin hyvin ravannut, kuin se ravaa silloin, kun takaosakin työskentelee kunnolla ja hevonen liikkuu läpi koko selän. Mutta tässä nyt ravattiin ainoastaan muutama kierros suoraa uraa kumpaankin suuntaan, joten siihen nähden meno on mielestäni oikeinkin hyvää! Alla pieni videonpätkä ravista:


Vauhtia oli Palluralla vähän enemmän kuin tarvis mutta onhan tuo ymmärrettävää kun ollaan hissuteltu tässä jo kuukauden päivät.

Eilen sitten kapusin itsekin ratsaille ja ihan satulan kanssa! Alkuun tehtiin käyntityöskentelyä ja siitä Pallura on kyllä sitä mieltä, että se on jo niin nähty! Se ei jaksanut keskittyä millään eikä halunnut kuunnella pidätteitä. Loppuun otettiin taas sitten muutama kierros ravia ja kun alun hiittipätkän jälkeen Pallura malttoi vähän rauhoittua, ravi tuntui todella hienolta! Siis edelleen peilaten siihen, että ollaan oltu kuukausi sairaslomalla.

Nyt sitten pikku hiljaa lisätään ravityöskentelyä myös ohjelmaan, mutta pitää muistaa malttaa eikä ahnehtia liikaa, ettei tule takapakkia. Mieluummin liian hitaasti, kuin liian nopeasti. Pallura on pudottanut myös ne kaikki vähät lihaksensa, mitä sillä jo oli, joten lähdetään niitäkin rakentamaan nollasta. Tarkoituksena olisi ottaa ohjelmaan paljon maastoilua, jahka jalalla uskaltaa lähteä epätasaiseen maastoon. Sen lisäksi laitetaan myös sitten ruokinta remonttiin, että saataisiin vähän täytettä sinne pyllyyn ja selkään! Sikäli tilanne on hyvä, että Palluralla ei ole tällä hetkellä kyllä laihdutettavaa lainkaan, mutta jonkinlainen proteiinilisä lienee paikallaan, jotta se saa jotain, mistä liikunnan avulla tehdä niitä lihaksia.





Täällä siis alkaa pääsiäisviikko sillä lailla semisti aurinkoisissa tunnelmissa. Kaiken kakan jälkeen on pientä toivonkipinää ilmassa!

Aurinkoista alkanutta viikkoa siis kaikille!



perjantai 12. huhtikuuta 2019

Hevosen jalkojen kylmäys

Sattuneesta syystä olen kylmäillyt Palluran jalkoja nyt paljon. Äkkiseltään kuvittelisi, ettei kylmäys ole mitään ydinfysiikkaa, mutta siinäkin on omat kommervenkkinsä. Tähän postaukseen olen koonnut muutamia olennaisia juttuja jalkojen kylmäyksestä.


Yleistä hevosen jalkojen kylmäyksestä:

- Hevosen jalkoja kylmätään, koska se ennaltaehkäisee ja vähentää vaurioiden syntymistä kudoksissa ja lievittää kipua. Kylmäyksen tarkoituksena on siis sulkea mikroverisuonia hevosen jaloista, mikä estää veren ja tulehdusväliaineiden kulkeutumisen syvemmälle kudoksiin. Näin ollen kylmäys lievittää tulehdustiloja ja parantaa mikrovaurioita. Kylmäyksen jälkeen verenkierto palaa normaaliksi ja kuona-aineet pääsevät poistumaan tulehdusalueelta.

- Riittävä kylmäysaika on 15-20 minuuttia.

- Hevosen jalat eivät "turru" kylmäämiselle, et voi siis kylmätä liian usein.

- Kylmäys on myös vammojen ennaltaehkäisyä eikä hevosella tarvitse olla mitään isompaa vammaa, jotta sitä kannattaa kylmätä. Rankempien treenien jälkeen kannattaa siis kylmätä terveetkin jalat ja ehdottomasti aina silloin, jos pohja ei ole ollut ihan optimaalinen.


Kylmäysmenetelmiä:

- Vesi. Vesi on ehdottomasti kylmäysmenetelmistä tehokkain. Valitettavasti se on menetelmistä myös hankalin, sillä se vaatii joko juoksevaa vettä tai sen, että hevonen seisoo kiltisti jalka esim. ämpärissä. Mikäli ei ole käytössä hevoselle tarkoitettuja kylmäysletkuja, juoksevalla vedellä kylmääminen on todella hidasta, kun yhtä jalkaa saa suihkutella sen 20 minuuttia.

- Jää. Jäätä käytetään kylmäämiseen monissa muodoissa, mutta hevosalalla yleisin lienee pakastimeen laitettavat kylmäyssuojat. Meillä on myös Palluran kanssa käytössä pakastettavat kylmäyssuojat. Suojia käytettäessä kannattaa ensin kastella jalka, sillä vesi sulkee karvojen seasta ilmataskut ja suoja pääsee tiukemmin jalkaa vasten. Mikäli jalasta on leikattu karvat, ei kannata kastella jalkaa, sillä iho saattaa ärtyä jos kylmäyssuoja tulee liian tiukasti jalkaa vasten.

Meillä ei ole tallilla pakastinta, joten tuon Palluralle kylmäyssuojat kotoa kylmälaukussa.

Pakastettavien kylmäyssuojien lisäksi voi käyttää esim. jääpalapusseja tai lumella täytettyjä pusseja, jotka käärii pintelillä jalkaan.

- Vedellä aktivoitavat kylmäyssuojat. Nämä laitetaan veteen lillumaan ja veden aktivoitua suojat ne laitetaan jalkoihin kylmäämään. Käyttökokemuksia kysellessäni en ollut kauhean vaikuttunut näiden toimivuudesta, juuri kukaan ei näitä kehunut. Mutta ehkä kuitenkin tyhjää paremmat? En ostanut Palluralle testiin.

- Kylmäyssavi. Kylmäyssavi levitetään suoraan siihen kohtaan, mihin kylmäystä halutaan. Koitin löytää jonkinlaista tutkimustietoa sen vaikutuksesta, mutta en löytänyt mitään enkä myöskään tiedä, mihin sen teho perustuu - kentien viileään tunteeseen iholla? Meilläkin on pakkaus kylmäsavea niiden kertojen varalle, kun suojat ovat unohtuneet kotiin, mutta oikeastaan niputtaisin tämän kylmäsaven samaan nippuun linimenttien kanssa. Eli siis siihen nippuun, joka lähinnä hoitaa hevosen jalkojen sijasta omistajan mieltä.

- Linimentit. On siinä ja siinä, voiko linimenttejä laskea kylmäystuotteiksi -  ne nimittäin hoitavat lähinnä ihon pintaa ja pintaverenkiertoa. Sekä omistajan mieltä. Kylmäykseen ne ovat kaikista helpoin keino, sillä linimenttipullo kulkee helposti mukana. Mutta jos olet kokeillut linimenttiä vaikkapa omalle ihollesi, tiedät, että sen vaikutus on hyvin pintapuolinen eikä kestä kauaa. Jalkojen kylmäämiseen en siis linimenttiä suosittele, mutta jäykistyneisiin lihaksiin kaksiteholinimentti on ihan käypä tuote!





Meillä kylmätään nyt Palluran vamman akuuttivaiheessa jalkaa joka päivä. Kun vamma ei ole enää akuutti, jätetään päivittäinen kylmäys pois, mutta edelleen kylmätään kyllä isomman rasituksen jälkeen ja jos tulee liikuttua huonoilla pohjilla.

Kylmätäänkö teillä jalkoja ja jos kylmätään niin miten?

Lähteet ja lisää kylmäämisestä:
https://www.youtube.com/watch?v=mRySDSy1XX0
http://www.virtuaali.info/opetusmaatilat/?tila_id=34&blogit&wid=35&bid=1675
https://equusmagazine.com/management/chill-factor-29633

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Terveisiä klinikalta!

Perjantaiaamuna suunnattiin Palluran kanssa klinikalle Teivoon etujalan patin takia. Isä lähti kuskiksi, sillä itseltäni ei vielä löydy pikku-eetä. Saatiin klinikalle harmillisen aikainen aamuaika, klo 8.30 aika tarkoitti sitä, että tallinpihasta piti lähteä matkaan aamuseitsemältä ja oma herätyskello soi viideltä. Ihmiselle, joka hädin tuskin selviää aamuisin kahdeksaksi töihin, tämä otti koville. Mutta mitäpä sitä ei Palluran eteen tekisi!


Pallura on onneksi hyvä lastautuja ja matkustaja ja matka sujuikin ihan mukavasti. Pallura on matkustellut todella vähän ja on sellainen "sivistymätön jutti", joten odotin melkoista mesoamista sen päästyä kopista ulos. Mutta ei, se katseli ympärilleen, totesi että jaahas, täällä ollaan mutta mamma on mukana, joten mikäs täällä ollessa. Päästiinkin melkein heti siitä sitten tutkittavaksi. Eläinlääkäri tunnusteli ensin Palluran jalkoja ja sitten laitettiin sille vähän rauhoittavaa, joka veisi pahimman terän pois, kun mentiin ulos ontumatutkimukseen.

Olikin sitten työn ja tuskan takana saada Pallura ontumaan! Ensin juoksutettiin pehmeällä pohjalla liinassa, ei spontaania ontumaa kumpaakaan suuntaan. Palluraa liinassa juoksutettaessa kävi vieressä useamman kerran kääntymässä mäkeen vetoja tekevä ravuri. Vaan Pallura vilkaisi sitä kerran ja totesi että wau, onpa tyyppi upeassa kunnossa, ja jatkoi omaa juoksemistaan.

Seuraavaksi juoksutettiin liinassa asfalttipohjalla, ei vieläkään ontumaa. Sitten taivutuskoe. Eläinlääkäri sanoi, että nuoret yleensä taivutetaan sisällä käytävällä, koska ulkona on niin paljon häiriötekijöitä. Mutta käytävä oli varattu, joten päätettiin kokeilla taivutuskoetta ulkona ja hyvinhän se sujui. Pihalla kulki niin hevosautoja, yhdistelmäperävaunuja, traktoreita ja vaikka mitä, mutta Pallura vähät välitti. Onneksi se on kotona jo tottunut kaikenlaisiin kulkuneuvoihin ja kuljettimiin!

Taivutuskokeessa Pallura reagoi muutaman askeleen vasemman etujalan taivutukseen ontumalla muutaman askeleen. Hyvin vähäinen ontuma siis, mutta ontuma kuitenkin. Lisää rauhoitetta ja Pallura röntgeniin. Eläinlääkäri kysyi, että haluanko, että samalla otetaan muita kuvia, esimerkiksi irtopalakuvat. Palluraa ei ole koskaan kuvattu, joten halusin irtopalakuvat. Ihan siksikin, että sillä on jo yksi varsa olemassa ja jos jatkossa haluan siitä lisää varsoja, on hyvä tietää, onko sillä perinnöllisiä kasvuhäiriöirtopaloja.


Röntgenissä sitten löytyikin syy tuohon etujalan pattiin: jalkaan on tullut niin kova isku, todennäköisesti jonkun potkaistua hokkikengällä, että luuhun asti on ollut reikä. Itse patti on luusta irronnutta luusälää. Kuulemma on ollut onni onnettomuudessa, että ojentajajänne on ollut edessä vaimentamassa iskua. Jänne tarkistettiin ultralla ja siinä oli pientä paksuuntumaa, mutta ei varsinaista vauriota.

Luun pinta oli onneksi sinänsä siisti, että siinä ei näkynyt merkkejä luumädästä. Luumätä onkin sitten jo paljon pahempi juttu ja vaatisi kirurgisia toimenpiteitä.

Palluraa tutkinut eläinlääkäri Inka Tuominen pyysi vielä kollegaansakin katsomaan sekä röngen- että ultraäänitutkimusten tuloksia, ja kollega oli samaa mieltä, ettei jalalle tarvitse tehdä muuta, kuin antaa lepoa. Mielestäni se, että kysyy kollegan mielipidettä, on ihana piirre eläinlääkärissä! On aina parempi pyytää toinenkin mielipide. Inka oli muutenkin oikein asiallinen ja mukava eläinlääkäri ja hänestä jäi tosi hyvä fiilis, kuten koko Teivon klinikasta.

Murheenkryynijalka.

Irtopalakuvauksissa ei ollut mitään löydöksiä eli Palluralla ei ole perinnöllisiä kasvuhäiriöirtopaloja. Se on ehdottoman hyvä uutinen! 

Kotiutusohjeeksi saimme nyt sitten klinikalta sen, että vielä muutama viikko mennään kevennetysti eikä jalka saisi reagoida liikutukseen. Tarhassa ei saisi remuta nyt lainkaan siihen asti, että tilanne on rauhoittunut. 

Täytyy sanoa, että vaikka olenkin aikaisemmin ollut laumatarhauksen puolestapuhuja, alan pikkuisen paremmin ymmärtää ihmisiä, joiden hevoset tarhaavat pienissä hiekkaneliöissä. Tämä kevät on ollut todella raastava, kun Pallura on ollut lähes koko ajan telakalla riehuttuaan tarhassa. Ja tällä kertaa meillä todella oli onni matkassa ja on ollut ihan milleistä kiinni, ettei Pallura ole tällä hetkellä mahdollisesti jalaton ja ehkä jopa montussa! Nämä ovatkin näitä hevosenomistajan pahoja pulmia, kun pitää miettiä, että antaako hevosen nauttia elämästä isossa tarhassa kavereiden kanssa vai haluaako sen pitää käyttökunnossa. Tämänkeväisen kokemukseni perusteella sanoisin, että isolla todennäköisyydellä molempia ei voi saada!





Meiltä on Teivoon noin puolentoista tunnin ajomatka traikun kanssa, ja Pallura oli jo tovin selvitelly päätään klinikallakin, joten kun päästiin takaisin kotiin, oli Pallura jo selvinpäin ja sai mennä heinille tarhaan. Kaverit ajoivat sen kuitenkin paalilta pois, joten sen oli tyytyminen maahan pudonneisiin jämäheiniin.

Vaikka Palluran vaivaan ei nyt saatukaan mitään lääkettä eikä sen kummempia hoito-ohjeita kuin se, minkä mukaan on jo mentykin, eli kevyttä liikuntaa ja jalan kylmäämistä, olen silti iloinen, että käytiin klinikalla! Tuli varmistettua, että mitä se jalka pitää sisällään ja että kyse ei ole mistään pahemmasta.

Mitä tämä lysti sitten kustansi? Kaikkineen lasku oli 473 euroa. Tähän teki "vapaaehtoinen" irtopalakuvaus lisää noin kaksisataa euroa eli ilman sitä oltaisiin selvitty alle kolmensadan. Lisäksi reissusta koitui minulle traikkuvuokrakuluja 25 euroa, isä onneksi sponsoroi klinikkareissun dieselit.

Vaikka Palluran pitäisikin parantua entiselleen, ei tässä vielä olla selvitty kaikista vaaroista. Vielä on mahdollisuus, että tapahtuu käänne pahempaan, jos tuo jalka esimerkiksi vielä aukeaa. Mutta toivotaan, että niin ei käy *koputtaa puuta*. Stressaamatta en siis osaa vieläkään olla, ennen kuin jalka on "normaali". Ihan normaaliksihan se ei koskaan palaa, sillä tuosta patista tulee jäämään kosmeettinen haitta. Mutta se on onneksi pientä!

torstai 4. huhtikuuta 2019

Varsomisjuttuja: Mikä voi varsomisessa mennä pieleen?

Hevonen on pääosin todella hyvä synnyttäjä ja pääosin varsomiset sujuvat hyvin ja ilman ihmisen apua. Mutta jos jotain menee pieleen, aikaa auttaa on todella vähän, sillä varsan pitäisi olla varsomisen käynnistymisestä puolessa tunnissa ulkona, tai se on vaarassa tukehtua. Tässä postauksessa käydään läpi mahdollisia varsomisen komplikaatioita.



Normaali varsominen etenee kutakuinkin näin:


- Avautumisvaihe kestää puolesta tunnista neljään. Tamman kohdunkaula aukeaa ja kohtu alkaa supistella. Tammalla on ähkyn kaltaisia oireita, se kuopii maata ja saattaa käydä useamman kerran makuulleen ja nousta taas ylös. Varsa kääntyy selkäasennosta vatsalleen. Avautumisvaiheessa tammaa ei saa häiritä.


- Ponnistusvaihe alkaa, kun ulompi sikiökalvo puhkeaa (ns. vesien tulo). Varsan tulisi olla ulkona viimeistään 30 minuutin kuluttua tästä, tai se on vaarassa tukehtua. 5-10 min vesien tulon jälkeen ilmestyy valkeankuultava amnionpussi näkyviin. Ponnistusvaiheessa tamma saattaa nousta muutaman kerran ylös ja vaihtaa kylkeä, mikä auttaa varsaa kääntymään oikeaan asentoon. Tamman työntöpoltot ovat hyvin voimakkaita ja niiden tullessa tamma makaa yleensä kyljellään. Jos varsa on normaaliasennossa, tulevat etukaviot pohjat alaspäin, toinen jalka hieman edellä ja pää jalkojen päällä säärien kohdalla. Amnionkalvoa ei saa poistaa varsan turvan päältä ennen kuin rintakehä on ulkona. Kalvon poistaminen voi rohkaista varsaa hengittämään, ja sisäänhengitys laajentaa rintakehää. Sieraimet puhdistetaan, kun varsa on kokonaan ulkona. Napanuoran annetaan katketa itsestään, koska varsa saa sitä kautta verta emältä vielä noin 1 – 1,5 litraa. Kun varsa on turvallisesti ulkona, annetaan emän ja varsan tutustua rauhassa toisiinsa.

- Jälkeisvaihe. Jälkeisten, eli sikiökalvojen ja istukan, tulee irrota kahden tunnin sisällä varsomisesta.

Normaali ja terve varsa nousee rintakehänsä päälle muutaman minuutin kuluttua syntymästään ja yrittää pystyyn tunnin sisällä syntymästään. Se imee kahden tunnin sisällä syntymästään elintärkeää ternimaitoa, ulostaa kuuden tunnin ikäisenä ja virtsaa 6-14 tunnin sisällä syntymästään.



Mitä ongelmia varsomisessa voi tulla?


- Istukan ennenaikainen irtoaminen. Synnytysteissä näkyy kirkkaan punainen pussi, eikä varsa enää saa istukan kautta happea. Pussi on leikattava auki ja varsa on saatava äkkiä ulos.

-  Varsa syntyy takaperin. Jos takajalat ovat tulossa ensin, varsa tulee vetää ja auttaa ulos, koska napanuora painautuu helpommin litistyksiin ja varsan hapen saanti estyy.

-  Näkyy vain toinen etujalka tai molemmat etujalat, mutta ei päätä.  Yritetään selvittää missä asennossa varsa on. Yleensä tämän tekee eläinlääkäri ja päivystävälle eläinlääkärille kannattaakin soittaa välittömästi. Jos eläinlääkäri on kaukana eikä pääse pian paikalle ja on hätätilanne voi omistajan joskus täytyä itse yrittää auttaa tammaa.

-  Jos vesien tulosta on 20-30 min ja mitään ei ole sen jälkeen tullut näkyviin synnytysteistä tai tamma ponnistelee kovasti ja mitään ei tule ulos. Tällöin tulee soittaa eläinlääkärille, koska varsa voi olla pahassa virheasennossa.


 - Jälkeiset eivät irtoa.  Jos jälkeiset eivät ole tulleet kahden tunnin sisällä, voi niiden irtoamista yrittää edesauttaa viemällä tammaa kävelylle noin 10 minuutin ajaksi ilman varsaa. Tällöin tamma hieman hermostuu ja jälkeiset saattavat irrota. Jos jälkeiset roikkuvat kintereen alapuolella, kannattaa ne laittaa muovipussiin ja sitoa kintereen yläpuolelle, ettei tamma astuisi niiden päälle. Jälkeisiin voi sitoa myös esimerkiksi märän käsipyyhkeen painoksi irtoamisen helpottamiseksi liikutuksen ajaksi. Jälkeiset eivät saisi likaantua ja tamman astuessa niiden päälle voi esimerkiksi verisuoni katketa. Jos jälkeiset eivät ole irronneet kolmen tunnin jälkeen, soita eläinlääkärille. Kuuden tunnin jälkeen tammalle annetaan antibioottia ja tulehduskipulääkettä eläinlääkärin toimesta, ja 12 tunnin jälkeen tehdään myös kohtuhuuhtelu. Jos jälkeisiä ei hoideta kunnolla, on tammalla vaara saada kohtutulehdus ja kaviokuume.

- Varsa ei ime. Jos varsa ei ime, se jää paitsi ternimaidon elintärkeistä vasta-aineista. Varsaa voi yrittää auttaa imemään tai ternimaitoa voi lypsää tuttipulloon ja juottaa siitä. Vasta-aineet imeytyvät suolistosta parhaiten kuuden tunnin kuluttua syntymästä. 12 tunnin kuluttua imeytyminen on selvästi jo huonontunut. 24 tunnin jälkeen suoli sulkeutuu siten, että vasta-aineita ei enää imeydy. Sen jälkeen ainoa mahdollisuus antaa vasta-aineita on plasman siirto (verensiirto). 

- Varsa ei ulosta. Mikäli varsa ei tee ns. pikikakkaa kuuden tunnin kuluessa syntymästään, sitä voi yrittää jouduttaa peräruiskeella. 

- Varsa ei virtsaa. Orivarsan tulisi virtsata kuuden tunnin kuluessa syntymästään ja tamman viimeistään 14 tunnin kuluttua. Mikäli näin ei käy tai virtsaa tulee varsan navasta, sen virtsarakko on saattaanut revetä synnytyksessä. Konsultoi tällöin heti eläinlääkäriä.


Sairaan varsan tuntomerkkejä:

  • Varsa piehtaroi tai makaa selällään
  • Varsa makaa epänormaalissa asennossa (esim. pää on jäänyt epänormaalisti vinoon). Varsa makaa normaalisti joko rentona kyljellään tai rintansa päällä.
  • Varsa seisoo, mutta on "uneliaan näköinen"
  • Varsa on uneliaan näköinen etsiessään utaretta
  • Varsa yrittää ulostaa, mutta mitään ei tule ulos
  • Varsa kiertää levottomasti karsinaa ympäri
  • Varsalla on turvotusta nivelen kohdalla
  • Varsa ontuu
  • Varsa ei jaksa leikkiä tai panna vastaan kun se otetaan kiinni
  • Varsa ei ole jaksa olla utelias ja kiinnostunut ihmisestä

    Konsultoi kaikissa näissä tapauksissa eläinlääkäriä! 
Varsominen on optimaalitapauksessakin sotkuista hommaa eikä aina voi olla varma, mikä on normaalia ja mikä ei, varsinkaan jos seuraat varsomista ensimmäistä kertaa. Niinpä suosittelenkin kaikkia ensikertalaisia ottamaan varsomiseen mukaan jonkun, joka on ollut sellaisessa mukana ennenkin. Lisäksi kannattaa katsoa pari onnistunutta varsomista esim. Youtubesta, jotta saa vähän käsitystä siitä, mikä on normaalia ja mikä ei!


 Tekstin kaikki kuvat on napattu Palluran varsomiskamerasta. Kamera oli todella kätevä varsomisen seuraamiseen, kun H-hetkiin asti saattoi seurata kotisohvalta häiritsemättä tammaa.

Pahoittelen tekstin mahdollista fontin koon vaihtelua! Blogger ei suostu taaskaan yhteistyöhön...

PS. Vastoinkäymisiin kannattaa varautua varsomispakkauksella!


Tekstissä käytetyt lähteet:

https://www.heppalaakari.fi/varsominen-ja-terve-varsa/
 https://www.shkl.net/wp-content/uploads/2016/06/varsomisjuttu.pdf

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Mitä kuuluu sairastuvalle?

Tilanne sairastuvalla on oikeastaan aika lailla sama kuin pari viikkoa sitten. Eli jalat eivät ole parantuneet parin viikon kävelykuurilla juuri lainkaan. Luuliikajalka on edelleen lämmin ja siinä on pientä turvotusta, ja takajalassa on edelleen jännetupit täyttyneet. Tosin täytyy sanoa, että Pallura ei ole ollut ihan levossa vaan se on tarhannut ihan normaalisti.


Mutta koska tilanne ei ole parantunut, minua arveluttaa. Ei jalkaa, ei hevosta. Niinpä varasin klinikka-ajan Teivoon tämän viikon perjantaiksi. Vaikka tuo luuliikajalka (tai se, mitä luuliiaksi ainakin luullaan) ei ole mitenkään dramaattisen turvonnut, se on kuitenkin edelleen lämmin ja pattikohta lämpenee liikunnasta. Haluan, että katsotaan, mitä se jalka pitää sisällään, sekä saada eläinlääkäriltä ohjeet jatkosta.

Totisesti toivon, että kyseessä kuitenkin on luuliika, sillä sen toipumisennuste on hyvä ja siitä jää todennäköisesti vain kosmeettinen haitta. Muut vaihtoehdot (niveltulehdus, jännevamma) eivät kuulosta yhtään kivoilta :I

Klinikalle  saimme ajan perjantaiaamuksi kello 8.30. Teivoon ajaa tallilta reilun tunnin, eli saamme lähteä matkaan viimeistään aamuseitsemältä. Luulen, että rutiineja rakastava Pallura ilahtuu todella siitä, että tarhan sijaan se saakin syödä aamuheinät traikussa...

Palluraparka on joutunut kärsimään tässä nyt pari viikkoa kamalasta jalkojen kylmäyksestä. Meillä on käytössä W-Ice Wrapit eli pakastettavat kylmäsuojat. Pallura vihaa niitä ihan toden teolla! Se vihaa kaikkia suojia, joten kylmäyssuojat, jotka ovat isot ja kankeat, eivät todellakaan ole sen mieleen. Olen yrittänyt lepytellä sitä antamalla sen nuolla Likitiä aina kylmäyksen ajan. Se toimii! Mikä onkaan parempi keino motivoida ja lepytellä niin ihmis- kuin hevoslapsia kuin sokeri??


Peukut pystyyn Palluralle!
Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Miten minusta tuli Palluranomistaja?

Nyt kun Pallura sairaslomailee ja harrastuksesta saa irti lähinnä huolta ja murhetta, täytyy muistuttaa itseään siitä, miksi tätä lajia harrastaa ja miksi juuri Pallura on minun hevoseni.

Tapasin Palluran ensimmäistä kertaa noin kaksi vuotta sitten. Se asui tallilla, jossa kävin ratsastamassa suomenhevosorilla. Olin apuna Palluran irtohypytyksessä ja sen liikkeet tekivät minuun suuren vaikutuksen. Se liikkui niin kevyesti ja ilmavasti, kun jousilla. Sillä oli (ja on edelleen) upea ravi ja laukka ja se hyppäsikin niin hienosti. Olin myyty, mutta totesin, että liian hieno hevonen minulle. Enkä ollut mitään hevosta edes ostamassa!


Toukokuussa 2017 olin mukana myös Palluran kolmivuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsinnoissa Ypäjällä, enkä silloinkaan vielä tiennyt, että siitä tulisi kuukauden kuluttua minun! Varsinkaan, kun Pallura oli karsintojen paras estehevonen.

Karmea karvainen Kulomusta Tarpaani Ypäjällä 4.5.2017.

Toukokuussa 2017 vuokrahevoseni omistaja kertoi aikovansa myydä sen (kerrottakoon, että hinta ei ollut minun budjetissani) ja tarjosi minulle Palluraa ostettavaksi. Epäröin, sillä en ollut aikeissa ostaa hevosta ja Pallurakaan ei varsinaisesti ollut budjetissani, vaikka toki lähempänä sitä kuin vuokrahevoseni oli. 

No, niin sitä sitten päädyin kuitenkin kirjoittamaan nimeni kauppakirjaan kesäkuussa 2017. Pallurasta tuli minun, samoin sen mahassa kasvavasta varsasta, jonka isä oli entinen vuokrahevoseni. 

 Onnellinen Palluranomistaja!

Kesällä tulee kuluneeksi siis kaksi vuotta siitä, kun ostin Palluran. On ollut paljon hyviä hetkiä mutta myös huonoja. Olen kuitenkin erittäin iloinen siitä, että juuri Pallura on minun hevoseni. Se on aivan mahtava hevonen, vaikka vaatiikin omistajaltaan pitkää pinnaa ja paljon huumorintajua. Mutta se myös antaa niin paljon! Pallura on ulkokuoreltaan ihan kovis, eikä se siedä huonoa kohtelua. Se vaatii käsittelijöiltään kunnollista hevosenlukutaitoa, mutta loppujen lopuksi Pallura on hyvin suoraviivainen hevonen. Kun sille asettaa rajat mutta kohtelee sitä hyvin, se antaa ihmiselle ihan kaiken mitä vain ikinä keksii pyytää. Se ilmaisee kyllä tyytymättömyytensä hyvin selvästi mutta tyytyy kohtaloonsa jos on pakko. Mutta Palluralla on kovan ulkokuorensa alla suuri sydän, mikä on siinä ehkä kaikista hellyyttävintä <3

Tulipas hyvä mieli kun muisteli meidän alkuaikoja :) Nyt jaksaa taas sairastella vähän aikaa! Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!


perjantai 22. maaliskuuta 2019

Terveisiä sairastuvalta!

Vuoden alussa asetin tärkeimmäksi tavoitteeksi sen, että Pallura pysyisi terveenä. Ei olisi pitänyt manata! Kovin montaa tervettä viikkoa ei olla tänä vuonna nähty. Viimeksi Pallura kärsi lihasvammasta, tällä kertaa ongelmana on luukalvon tulehdus ja luuliika. Ei mitään vakavia vammoja siis, mutta ärsyttäviä!






Palluran luuliika on sen vasemmassa etusessa sääriluussa. Se siis todennäköisesti aiheuttaa sille nyt aktiivivaiheessa kipua sen ojentaessa jalkaa pitkälle eteen. Toivon mukaan se loppuu kun luuliika ei enää kasva ja tulehdus on ohi, mutta jos ei, liika täytyy käydä jäädyttämässä.

Koska luuliikajalka on kipeä, Pallura varoo sitä ja rasittaa nyt sitten ristikkäistä takajalkaa, joka kerää nestettä. Näin ainakin oletan, toivottavasti kyse ei ole mistään muusta. Neste on kylläkin onneksi melko selvästi jännetupissa. Molempia jalkoja olen kylmäillyt nyt pakastettavilla kylmäyssuojilla. Luuliikajalka tuntuu jo onneksi vähän rauhoittuneen, samoin oikeassa takajalassa oli jo vähemmän nestettä.

Pallura ei siis onnu, mutta on epämääräinen. Toistaiseksi olen vain odotellut, jos epämääräisyys menisi levolla ohi, mutta jollei, varaan ensi viikolla sille klinikka-ajan. Ainakin saan sitten mielenrauhan, jos mitään isoa ei löydykään!  Ensi viikolla on onneksi tulossa myös hieroja, joka toivottavasti auttaa vähän avaamaan Palluran jumeja.

Haaveet laatuarvostelukarsinnoista olen Palluran osalta haudannut tältä vuodelta :( Vaikka tämänhetkinen vaiva menisikin pian ohi, on karsintoihin enää alle kaksi kuukautta ja vielä olisi paljon töitä tehtävänä ennen niitä. Mitään halua minulla ei ole viedä Palluraa räiskimään vain vähän sinnepäin ja saamaan huonoja pisteitä. Tällä hetkellä toivon vaan lähinnä, että pääsisin ratsastamaan pian.







Toivottavasti teillä muilla menee paremmin kuin meillä! Hyvää viikonloppua kaikille!

Epätoivoisin palluraterkuin
Jenni

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Helsinki Horse Fair -tunnelmia

Eilen jaettiin Helsinki Horse Fairissa Blogiexpon palkinnot. Kuten ounastelinkin, jäin omassa kategoriassani (Vuoden tulokas) viimeiseksi. Mutta! Sain hurjat 468 ääntä, mikä tarkoittaa sitä, että itseni lisäksi 467 ihmistä äänesti minua. Hurjaa! Lämmin kiitos kaikille minua äänestäneille <3

Messuilla oli mm. hevonen, jolla oli melkein yhtä iso pää kuin Palluralla!


Totta puhuen messuilla olisi ollut itseäni enemmän miellyttävä ohjelma lauantaina, kun oli mm. suokkien esteluokka. Mutta valitettavasti aikataulu antoi periksi lähteä vain yhtenä päivänä, joten lähdin luonnollisesti sunnuntaina, kun silloin oli tuo Blogiexpon palkintojenjako. Sunnuntainakin riitti vaikka mitä ihmeteltävää, rotuesittelyjä, estekisoja, infoa hevosen kivun tunnistamisesta, hammassairauksista, heinäanalyysistä ja vaikka mistä.

Lemppareita eli satulajuttuja!!


 Tumman muulin ilmeessä oli jotain niin ihanan palluramaista!

 Messuilla oli myös kilparatsastusta!

Myyntikojuja oli messuilla enemmän kuin mitä olin odottanut! Väittäisin jopa, että myyjiä oli lähes yhtä paljon kuin HIHSin expossa viime vuonna, tai ainakin siltä se tuntui. Saalis jäi vähän laihaksi, mutta se johtui siitä, etten ollut oikeasti kauheasti mitään vailla.




Palluralle ostin vaaleanpunaiset teddypehmusteet riimuun. Sillä on tarhassa koko ajan riimu päässä, joten pehmusteet ovat ergonomiset, mutta en halua tarhaan laittaa lampaankarvaisia rymyttäväksi. Vitosen teddypehmusteita raaskii pestä just niin usein kuin on tarve!


Messukeskuksessa oli samaan aikaan myös muitakin messuja ja Sport-messujen puolelta tarttui mukaan hyvästä tarjouksesta Shock Absorberin sporttiliivit. Messujen jälkeen koukattiin vielä Ikean kautta, josta ostin muutaman potan hevosurheilutarkoituksiin. Noissa Ikean potissa on nimittäin erinomainen muotoilu puomeja ajatellen ja niillä saakin tehtyä puomeista kavaletteja.

Polle-mukieni kokoelma karttui vielä yhdellä messuilta ostetulla ihanalla mukilla. Nämä ovat myös juuri sopivan kokoisia (eli isoja) aamukahvia varten!

Oikein mukavat messut siis oli! Nyt paluu arkeen - ja tallille!

Palluraterkuin
Jenni

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Testissä Back on Track ratsastushanskat ja kypärämyssy

Jokin aika sitten minua lykästi oikein olan takaa ja voitin 150 euron lahjakortin hevostarvikeliike Gneistiin. Sieltähän löytyi vaikka mitään kivaa ja mukaan tarttuikin mm. Back on Track ratsastushanskat ja kypärämyssy.


BOT-Kypärämyssyn yläosa on ohutta verkkoa ja korvien päälle tuleva osa on fleeceä. Sen pitäisi siis teoriassa olla sopivan ohut ratsastuskypärän alle, mutta ainakaan oman kesäkypäräni alle tämä ei mahdu. Minulla on erikseen kesä- ja talvikypärät juuri siksi, että talvikypärä on sen verran väljempi, että sinne saa jotain alle. Talvikypärän alle tämä mahtuu hyvin ja lämmittääkin ihan hyvin. Mutta miinusta on pakko antaa tuosta fleecestä - miksi sitä edelleen herrain vuonna 2019 käytetään niin paljon, vaikka sen ympäristöhaitat ovat jo laajalti tiedossa (tietämättömille tiedoksi, että fleecestä irtoaa joka pesukerralla veteen haitallisia mikromuoveja, joita ei pystytä edes jätevedenpuhdistamolla erottelemaan vedestä). Onko fleece tosiaan tähänkin päähineeseen ainoa materiaali, vai olisiko tähänkin voinut käyttää vaikkapa puuvillaa ja sitä lämmittävää keraamista kuitua?

BOT-ratsastushanskojen vuori on juurikin sitä keraamista kuitua sisältävää kangasta ja päällinen pitävää polyuretaania - epäekologista muovia siis sekin, mutta toistaiseksi en ole tavannut pitävää ratsastushanskaa, joka ei olisi muovia. Valitettavasti.

Hanskoissa on todella hyvä pito ja vaikka päällinen ei ensikosketuksella vaikutakaan kovin kestävältä, on se sitä ollut ainakin toistaiseksi (olen käyttänyt hanskoja nyt ehkä kymmenisen kertaa). Tallitöihin en kyllä näitä hanskoja käyttäisi, sillä ne ovat mielestäni liian hintavat siihen uhrattavaksi. (Hinta pyörii siinä viidenkymmenen euron tietämillä.)

Kuten muutkin BOT-tuotteet, nämä hanskat toimivat parhaiten silloin, kun niillä on jotain lämpöä, mitä heijastaa takaisin iholle. Jos nämä laittaa valmiiksi kylmiin käsiin, itselläni ainakaan ne eivät lämmitä ollenkaan, päin vastoin. Sen sijaan jos nämä laittaa lämpimiin käsiin, kädet paitsi pysyvät hyvin lämpimänä, mutta saattavat jopa myös hiota treenin intensiivisyydestä riippuen! Toimivat, hyvät hanskat siis. Näille peukku!





Sääennustuksen mukaan kevät alkaa pikku hiljaa kurkkia nurkan takaa, mutta itse pessimistinä uskon, että näille BOT-tuotteille on vielä tämän talven aikana käyttöä! Viime vuonnakaan talvi ei helpolla antanut periksi, muistan että maaliskuun loppupuolella, kun otettiin Stellasta "1 kk aikaa laskettuun aikaan" -kuvia, oli vielä ihan talvi.


Muhkea tuleva mamma 26.3.2018


Lämmintä kevään odotusta kaikille!
Palluraterkuin
Jenni


torstai 14. maaliskuuta 2019

Varsomisjuttuja: Varsomispakkaus

Kevät alkaa olla jo sen verran pitkällä, että ensimmäiset tammojen lasketut ajat alkavat ensi kuussa lähestyä. Pallura varsoi viime vuoden huhtikuussa. Kun varsominen alkaa lähestyä, kannattaa varata valmiiksi pakkaus, joka sisältää tarpeelliset jutut varsomista varten. Kun kaikki on samassa paikassa, se helpottaa huomattavasti, jos tilanne tulee.

Miten kannattaa varustautua varsomiseen?


Varsomispakkauksen sisältö:

- Pyyhkeitä
- Kumihanskoja
- Betadinea
- Sakset
- Lankaa, jos napanuora pitää sitoa
- Peräruiske (varsaa varten, jos ns. pikikakka ei tule)
- Kuumemittari
- Pumpulia
- Tuttipullo
- Jokin laakea astia maidon lypsämistä varten
- Pinteli hännän sitomista varten
- Muovikassi ja narua, jos jälkeiset eivät irtoa kokonaan (ne voidaan laittaa muovipussiin ja sitoa tamman häntään)
- Vastasyntyneen varsan kortti, johon kirjataan varsomisen tärkeät vaiheet, + kynä ja kirjoitusalusta. Kortti löytyy Hevostietokeskuksen sivuilta
- Cothivetia napanuoraa varten
 - Päivystävän eläinlääkärin sekä keinoemovälityksen puhelinnumerot

Lisäksi tallilta tulee löytyä saippuaa ja vettä, jotta ihmiset voivat peseytyä, mikäli tamma tarvitseekin apua varsomisessa.

Palluran varsomisessa ei onneksi ollut tarvetta juuri muulle kuin vastasyntyneen varsan kortille, lisäksi napanuoraan suihkutimme haavasprayta, ettei tamma alkaisi nuolla sitä. Voin kertoa, ettei yhtään harmita, että olin ostanut turhaan mm. peräruiskeen ja tuttipullon!

Vaikka omaa varsaa ei olekaan tänä vuonna tulossa, on silti jännittävää seurata muiden varsomisia! Tsemppiä kaikille, joilla laskettu aika alkaa lähestyä!

Ps. Varsomisjuttuja on tulossa lisää kevään edetessä! Jutun tiineen tamman ruokinnasta löydät täältä!

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Rasittava uliuli-postaus ratsastuksen vaikeudesta

Palluran kanssa ollaan nyt kovasti treenattu viime valmennuksen asioita eli suoruutta ja tahtia. Suoruutta haemme paljon erilaisten väistöjen kautta ja tahtia ihan vaan sillä, että Palluran on jäätävä odottamaan minua. Ravissa se onnistuukin suht koht hyvin, mutta käynnissä Pallura edelleen mielellään kiitäisi liian kovaa vauhtia, jolloin sen käynnin laatu kärsii. Käynti on selkeästi sen heikoin askellaji ja vaatii paljon töitä. Ravissa sen on paljon helpompi pysyä tahdissa, johtuen varmastikin ravin kaksitahtisuudesta. Käynnissä kaikki neljä jalkaa ovat eri aikaan maassa, mikä vaikeuttaa hommaa Palluralle suuresti. Enemmän jalkoja, enemmän päänvaivaa!

Välillä tuntuu, että muserrun kaiken sen työn alla, mikä on vielä Palluran kanssa tehtävänä. Toisinaan tuntuu, että olisi niin helppo vain antaa se ammattilaisen ratsastettavaksi ja ihailla jonkin ajan päästä hienoa hevosta. Sen estää onneksi kaksi asiaa: raha, ja se, että oikeasti tykkään ratsastaa Palluralla ja haluan kehittyä ratsastajana ja ratsukkona sen kanssa. Sitä paitsi en ole ostanut Palluraa ratsuksi ammattilaiselle vaan itselleni, koska se on aivan mahtava hevonen.

Pallurassa on kuitenkin oikein laadukas suomenhevosratsun aihio, joten se kannattaa rakentaa huolella ja oikomatta alkuvaiheessa. Mutta se on vaikeaa! Itselläni kaikki korjaukset, joita on tehtävä, eivät tule sieltä selkäytimestä vaan joudun miettimään ratsastustani todella paljon. Peilit auttavat onneksi paljon vinon hevosen korjaamisessa. Palluran saankin jo suorilla urilla suoristettua ihan kohtalaisesti, mutta kaarteissa se todella helposti heittää takapuolensa oikealle, jolloin sen kylki pullistuu vasemmalle ja lopputuloksena koko hevonen on aivan vino. Välillä iskee ihan epätoivo; tätä asiaa on korjattu jo satoja kertoja, eikä se vieläkään onnistu. Mutta sitten muistutan itseäni, että olen ostanut nuoren hevosen, joka on kaikkea muuta kuin valmis, ja vaatii vielä paljon töitä.

Rehellisesti sanottuna en usko, että selviäisimme tällä hetkellä edes helpon C:n kouluradasta. Ainakaan sillä tasolla, jolla itse haluaisin sen suorittaa, eli rennolla mutta eteenpäinpyrkivällä, SUORALLA, asettuvalla ja taipuvalla hevosella, suorittaen kaikki tehtävät oikeassa pisteessä. Meidän meno on tällä hetkellä epätasaista, vinoa ja asetuksesta ja taipumisesta ei voi edes puhua ennen kuin hevonen on saatu suoristumaan. Oikeastaan en voisi vielä edes thedä ohjelman tehtäviä harjoitusravissa, sillä Pallura on vielä niin etupainoinen, että harjoitusravia ei voi mennä.

Yritän muistaa sen, että on ihan normaalia, että nuori hevonen on vino. Ja että muutkin nuoret on saatu suoristettua. Ja että on ihan normaalia, että nuori hevonen on etupainoinen. Pallura ei edes mitenkään kynnä maata ryntäillään liikkuessaan, vaan sen painopiste vaan on vielä edessä, koska takaosalla ei ole vielä voimaa ollaa kaikkea painoa alleen. En tiedä mistä tämä epätoivo oikein kumpuaa, sillä yleensä pystyn iloitsemaan niistä pienistä onnistumisista ja siitä, mikä meidän menossa on hyvää. Siitä, että vaikka meno on vielä etupainoista, on kuitenkin jo hetkiä, jolloin se paino on takaosalla. Siitä, että vaikka ollaan vinoja niin on myös hetkiä, jolloin saadaan itsemme suoristettua. Siitä, että Pallura on herkkä ja hyvin avuilla. Siitä, että vaikka on vaikeaa, niin Pallura yrittää, se todella yrittää ja vielä hyvällä asenteella. Koskaan se ei sano, että minulle riittää ja tule nyt idiootti jo alas sieltä. Ja että minulla on oikeasti hieno hevonen, jolla on kolme hyvää askellajia ja loppu tulee kyllä sieltä aikanaan. Onneksi tällä viikolla päästään taas valvovan silmän alle ja oppimaan taas uutta.






Sanokaa nyt muutkin, ettei teidänkään meno nuoren kanssa ole aina vaan nousujohteista ja ihanaa ja upeaa ja ettei kaikki onnistu ja korjaannu aina laakista?

Palluraterkuin
Jenni


torstai 7. maaliskuuta 2019

Hevosenomistajan säästövinkit

Olen kuullut sen miljoona kertaa, kuten varmaan sinäkin: hevosenpito ei ole persaukisten hommaa. Ja silti väittäisin, että suuri osa hevosenomistajista on persaukisia. Tosin se saattaa olla ennemminkin seurausta hevosenpidosta. Mutta! Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Hevosasioissakin on mahdollista pihistellä jostain ilman, että se vaikuttaa hevosen hyvinvointiin.

Älä pihistele heinässä!

 

Tämä on itse asiassa säästövinkkini numero yksi. Tietenkään täysihoidossa hevostaan pitävä ei välttämättä voi vaikuttaa asiaan. Mutta riittävä määrä korsirehua hevoselle edistää sen terveyttä huomattavasti ja vaikuttaa eläinlääkärikuluihin pienentävästi.

Riittävä määrä korsirehua:

- edistää mahan ja suoliston hyvinvointia
- tarjoaa hevoselle pureskeltavaa tarpeeksi eli hampaat pysyvät paremmassa kunnossa

Tässä toki on kääntöpuolensa, eli hevosta ei saa päästää lihomaan, jotta sille ei aiheudu aineenvaihduntasairauksia.


Minimoi heinähävikki

 

Siinä missä heinästä ei kannata pihistellä, olisi kuitenkin suotavaa, että se menee hevosten mahoihin eikä polkeudu heinään. Mieti siis ruokintasysteemi, joka minimoi hukan.

Laske rehuille kilohinnan sijaan päivähinta

 

Toisinaan kalliimpi rehu, kivennäinen tai lisäravinne saattaakin tulla halvemmaksi, jos sen annostus on pienempi.

Hevoselle pitkät ulkoiluajat

 

Tämä vinkki koskee vain hevosia omassa tallissa pitäviä. Mutta pitkät ulkoiluajat säästävät kuiviketta ja karsinan siivoukseen menevää aikaa. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä hevonenkin nauttii!

Osta tarpeelliset varusteet käytettynä

 

Kun olet varustetta vailla, erittäin suurella todennäköisyydellä sellainen löytyy käytettynä joko Facebookin kirppispalstoilta tai tori.fi:stä. Samoilla palstoilla hankkiudut eroon myös itsellesi tarpeettomaksi käyneistä kamoista!

Lue vinkit onnistuneisiin Facebook-kirpputorikauppoihin täältä!

Pohdi myös, että voisiko tarvitsemaasi varustetta saada vuokralle. Esimerkiksi kuolaimet maksavat nykyään mansikoita, sillä ne ovat kehittyneet aimo harppauksin paremmin hevosen suuta mukaileviksi. Tarjolla on jos jonkinmoista suukappaletta, ja yhteistä niille kaikille tuntuu olevan korkea hinta, jolloin kuolainkokeilut tulevat kalliiksi. Jotkut kaupat kuitenkin tarjoavat nykyään kuolainten vuokrausta, joka mahdollistaa edullisemmat sovitukset. Myös satuloita voi nykyään vuokrata.




 Älä osta heti uutta vaan tutki, voisiko vanhan vielä korjata.

 

Valjassepät korjaavat rikkimenneitä nahkavarusteita ja jotkut suutaritkin tekevät valjaskorjauksia. Jos suitsista hajoaa poskiremmi, osta vain uudet poskiremmit sen sijaan, että nakkaisit koko suitset roskiin. Osumaa ottaneen ulkoloimenkin saa vielä paikattua vedenpitäväksi (katso niksi siihen tästä.)
Riimut  voi korjata, samoin jopa rikkinäisen ruokinta-astian.

Ota roskiin menevistä varaosat talteen!

 

Kun esimerkiksi loimi on käytetty viimeiseen riekaleeseen asti, ota siitä jalkalenkit ja soljet vielä talteen varaosiksi.

Osta vain tarpeeseen!

 

Jos 300 gramman toppaloimelle on käyttöä vain kolmena päivänä vuodessa, pärjäisikö hevonen kuitenkin, jos laittaisit ne kaapista jo löytyvät 100 gramman tallitoppiksen ja 200 gramman ulkotoppiksen päällekkäin?

Kilpailuta myös varustehankinnat!

 

Kun olet päättänyt hankkia jonkun varusteen, kannattaa uhrata viisi minuuttia varusteen googlailuun. Silloin löydät useampia vaihtoehtoisia kauppoja joista ostaa ko. varuste ja näistä voit valita halvimman. Jos et osta kiviljalkakaupasta, ota huomioon myös toimituskulut!

Kannattaa hyödyntää myös sesonkien lopun alennusmyynnit. Jos tiedät lopputalvesta, että ensi talvena tarvitsette uuden toppaloimen, kannattaa katsoa, jos sen löytäisi alennusmyynnistä.

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpoja varusteita!

 

Valitettavasti ko. sanonta pitää ihan liian usein paikkaansa. Toisinaan saattaa löytää jonkun ihan huipun halpistuotteen, mutta esimerkiksi satulahuovissa olen huomannut, että ne kahdenkympin halpikset menevät äkkiä ällöiksi liruiksi, kun taas useamman kympin (ei tarvitse edes ostaa niitä satasen huopia) huovat kestävät hyvinä pesuista toiseen. Sama pätee myös nahkavarusteisiin; laadukas nahka vain paranee käytössä.

Ja hei, myös näitä satulahuopia ja parempia nahkavarusteita kannattaa kytätä alennusmyynneistä ja facebook-kirppiksiltä!



Huolla varusteitasi!

 

Laadukkaat nahkavarusteet ovat kutakuinkin ikuisia, kun ne huoltaa oikein. Hankintahinta tulee kuoletettua vuosien kuluessa. Katso vinkit nahkavarusteiden hoitoon täältä!



Vertaile tallipaikkojen kokonaiskustannuksia.

 

Tämä edellyttää tietenkin, että paikkakunnallasi on vaihtoehtoja, kaikilla paikkakunnilla ei ole. Laske, paljonko sinulla kuluu kuukaudessa polttoaineeseen kun käyt tallilla ja pohdi, voisiko kalliimpi tallipaikka tulla kuitenkin edullisemmaksi, jos se olisi lähempänä. Sisältyykö tallipaikkaan hevosesi perusrehut vai joudutko ostamaan paljon lisäksi? Sisältyykö tallivuokraan tarpeeksi heinää vai joudutko ostamaan lisäksi heinähaketta tms?


Kierrätä!


Tämä vinkki koskee lähinnä niitä, joilla on hevoset pihassa. Hevosista ja niiden oheistoiminnasta tulee ihan järkyttävä määrä roskaa. Lisäravinteista ja muista tulee loputon muovipurkkimeri ja metallisia kenkiä löytyy joka nurkalta kengityksen jälkeen. Säästät sievoisen summan jätelaskussa, kun kierrätät ne! Ammattimaisesti tallia pyörittävä ei tietenkään voi viedä näitä jätteitä ilmaiseksi kauppojen tms. kierrätysastioihin, mutta oletan, että muutaman hevosen kotitallin muovi- ja metallijätteet voi viedä ilmaiseksi yleisiin kierrätyspisteisiin (korjatkaa joku, jos olen väärässä).

Ja ammattimaisesti tallia pyörittäville tiedoksi, että romumetallista jopa maksetaan! Toki ihan muutamia kenkiä ei kannata lähteä myymään, mutta isommasta satsista voi saada rahaakin.


Löytyykö sinulta vielä jokin lyömätön säästövinkki? Kerro se kommenttikentässä!

 

 Ps. Muistathan, että Pallurablogi on ehdolla Blogiexpon Vuoden tulokas -kategoriassa! Äänestämään pääset tästä!

Pallurablogin Facebook-sivulla on käynnissä HHF-lippuarvonta! Käy osallistumassa :)

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Talliniksi: Kahvastaan hajonneen pehmeän ruokintaämpärin elvyttäminen

Tuttu näky varmaankin suurimmalle osalle hevosenomistajista:


Nämä pehmeät ruokintaämpärit ovat kovamuovisia kätevämpiä, koska yleensä kestävät paremmin pientä riepottelua. Palluran kanssa olen todennut nämä jopa niitä mustia matalia astioita kestävimmiksi, sillä Pallura tykkää rikkoa niitä mustia astioita. Se käy helposti, ei tarvitse kuin astua astiaan ja vähän kiskoa kahvasta!

Nämä pehmoastiat tuppaavat yleensä hajoamaan nimenomaan kahvoista. Ja sitten kun niitä ei pysty enää kahvoista kantamaan, ne ovat ärsyttäviä ja niillä tekee mieli nakata vesilintua.

Pallurablogissa ei nakata millään vesilintua, se mikä on korjattavissa, korjataan ja loput kierrätetään asianmukaisesti. Nämä pehmoastiat saa vielä elvytettyä käyttöön kahvojen hajottua, eikä siihen tarvita kuin mattoveitsi!

Tästä astiasta oli hajonnut muutakin kuin vain kahva, joten leikkasin mattoveitsellä haljenneen osan pois. Sen jälkeen leikkasin vielä kahvoiksi reiät käsille. Avot!




Mikäli astia ei ole muuten vioittunut, riittää kun leikkaa vanhat kahvat irti ja tekee uusiksi kahvoiksi reiät. Jos leikkaamisesta jää muoviin teräviä reunoja, ne voi hioa hienolla hiekkapaperilla tasaisiksi. Mutta ainakin tämä omani leikkautui hyvin ilman teräviä reunoja. Ja näin on taas säästetty 7 euroa ja rutkasti luontoa!

Ps. Muistathan, että Pallurablogi on ehdolla Blogiexpon Vuoden tulokas -kategoriassa! Äänestämään pääset tästä!


Ps. Muita hyviksi havaittuja talliniksejä:


Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Palluraterkuin
Jenni



keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Valmennuksessa

Sunnuntaina oltiin Palluran kanssa pitkästä aikaa valmennuksessa. Valmennus oli todella hyvä, vaikka sellaisia "Wow miten hienosti tää menee!" -hetkiä ei tullutkaan. Mutta juuri sellaisissa valmennuksissa oppii parhaiten!

Valitettavasti valmennuksesta ei ole kovin kummoista kuvamateriaalia saatavilla. Maneesissa oli jo iltaseitsemän jälkeen niin huono valo, että parempilaatuisen materiaalin ottamiseen olisi tarvittu vähän parempaa kuvauskalustoa.

 Valmennuksen teema oli pitkälti sama kuin viimeksikin: hevosen suoruus. Stella oli viimeksi satulaongelmista johtuen paljon jähmeämpi eikä liikkunut niin halukkaasti eteen, kuin nyt, joten tällä kertaa keskityttiin myös siihen, että se odottaa minua ja alkaisi pikku hiljaa jäädä itse oman takaosansa päälle. Stella ei siis suinkaan makaa kädellä muutenkaan, se on hyvin kevyt ratsastaa, mutta sille on hyvin vaikeaa jäädä takaosansa päälle. Tietenkin, koska se on vielä nuori ja raaka. Mutta nyt alettiin hakea sitä, että se pikku hiljaa, pienissä pätkissä saisi sen takaosansa alle ja moottorin käyntiin. Stella laskee helposti kyllä päänsä alas ja menee näennäisesti oikein päin, mutta ne takajalat unohtuvat jonnekin kauas taakse.

Tässä pari heikkolaatuista videota valmennuksesta:



Mutta täytyy sanoa, että vaikka videot eivät olekaan visuaalisesti kauhean miellyttäviä, sain niitä katsoessani valmennuksesta vielä vähän lisää irti (minulla on siis puhelimessa useampi näitä videoita). Olen sellainen oppija, että kaikki ei kuitenkaan uppoa kaaliin kerralla ja näin videoita katsellen sain ikään kuin vielä toisen valmennuskerran, kun valmentajan ohjeet kuuluvat videolla ihan hyvin.

Suoraan ratsastaminen on aivan järkyttävän vaikeaa!

Se oli pohjimmainen ajatukseni sunnuntaina ja se on sitä edelleen. Vaikka olemme valmentajan mukaan kumpikin suoristuneet erittäin paljon viime valmennuskerrasta, on työtä suoruuden suhteen ja muutenkin edelleen tehtävänä. Valmennuksessa haimme paljon väistöjen kautta suoruutta ja saimme niitä myös kotitehtäväksi. Siitä olenkin hyvä oppilas, että teen kotiläksyni ihan aina! Kotitehtäväksi saimme myös ottaa maneesissa yhden laukkapäivän viikossa, jolloin vain teemme alku- ja loppuverkan ja muuten vain irroittelemme ympäri maneesia laukkaamalla. Ollaan ikään kuin maneesissa maastossa siihen asti, että päästään ihan oikeasti maastoilemaan ja laukkaamaan maastossa.

Laukassa Stella pitäisi saada laukkaamaan kunnon laukkaa takajalat rungon alle taipuen, vaikka se vähän kasvattaakin askeleen pituutta.

Vielä tässä vaiheessa kun ei ole takaosassa tarpeeksi voimaa, on valitettavasti lisättävä vähän askeleen pituutta, jotta takajalat saadaan kunnolla rungon alle. Senkin takia olisi hyvä päästä maastoon laukkaamaan, jotta olisi mahdollista saada useampi hyvä laukka-askel putkeen. Se nimittäin vaatii tilaa, koska Stella ei pysty ylläpitämään tätä "hyvää" laukkaa vielä kaarteissa. Tällä hetkellä maastolaukka on kuitenkin mahdotonta, sillä Stellalla ei ole kenkiä. Se oli tarkoitus laittaa kenkään viime kengityksessä, mutta sitten tulimme tallinpitäjän kanssa siihen tulokseen, että kun kenkiä ei ole ollut jalassa vuoteen, on se nuorelle hevoselle vähän liikaa lyödä heti jalkaan painava hokkikenkä. Niinpä mennään kengättä siihen asti, että saadaan ensin kesäkenkä alle. Huomenna näyttäisi taas tupruttavan kunnolla lunta, joten voi olla, että siihen menee vielä tovi...

Käynnissä ja ravissa pitää säilyttää tahti, vain askeleen pituus saa vaihdella.

Tokikaan kun kyseessä on raaka ja voimaton hevonen, kovin kummoista askeleen venymistä ei vielä saada aikaan. Mutta tätä kautta sitä voi pikku hiljaa lähteä hakemaan.






Paljon siis opittiin mutta hurjan paljon on vielä opittavaa ja hurjan paljon on tehtävä töitä. Onneksi ei ole kiire mihinkään!

Palluraterkuin
Jenni


 Ps. Muistathan, että Pallurablogi on ehdolla Blogiexpon Vuoden tulokas -kategoriassa! Äänestämään pääset tästä!


 

maanantai 25. helmikuuta 2019

Pallurablogi ehdolla Blogiexpossa- Äänestys on alkanut!!

Playsson.net järjestää tänäkin vuonna suositun blogiexpon, jossa palkitaan viime vuoden parhaita sosiaalisen median vaikuttajia, blogien lisäksi siis myös muita somettajia. Pallurablogilla on kunnia olla ehdolla Vuoden tulokas -kategoriassa!

Pelkkä ehdolla oleminen on ehdottomasti suuri kunnia! Pallurablogi onkin melko kovassa seurassa ja täytyy sanoa että tässä porukassa se neljäskään sija ei ole häpeä.

Tästä pääset tutustumaan kaikkiin Blogiexpon ehdokkaisiin: Ehdokkaat

Mikäli Pallurablogi on mielestäsi äänen ansainnut, käy äänestämässä täältä: Äänestys

Äänestää voit myös vain yhdessä kategoriassa, mikäli muiden kategorian somettajat eivät ole tuttuja. Äänestys on käynnissä 25.2. - 10.3.





Palluran kanssa olemme iloisia ja kiitollisia jokaisesta äänestä!

Palluraterkuin
Jenni


lauantai 23. helmikuuta 2019

Ammattilaisia asialla

Koska olet viimeksi nauranut ääneen onnesta hevosen selässä? Minä nauroin tänään, oli niin hyvä fiilis!

Mutta palataan ensin vähän ajassa taaksepäin, torstaihin. Torstaina Palluralla kävi vihdoin ratsuttaja! Lemströmin Suskin oli tarkoitus tulla jo viime kuussa, mutta estyi. Nyt hän pääsi vihdoin ekaa kertaa Palluran selkään ja aika lailla kreivin aikaan, sillä laatuarvostelukarsinnat, joissa Suskin olisi tarkoitus Pallura esittää, lähenevät kovaa vauhtia!






Suski on valmentanut minua jo edellisen hevoseni kanssa ja hänet halusin ehdottomasti myös minua ja Palluraa valmentamaan. Tykkään Suskin eleettömästä ratsastuksesta ja pehmeästä, mutta kuitenkin sopivan vaativasta tyylistä. Suski on myös ratsuttanut kymmeniä nuoria, joten hänellä on aiheesta rutkasti kokemusta. Ainoa miinus Suskissa on pitkä välimatka, jonka takia hän käy meillä vain kerran kuussa.

Pallura ei vieläkään ole ollut ihan parhaimmillaan oltuaan lihasvamman takia köpö. Puhtaasti se kuitenkin jo liikkuu, muttei vielä saa ihan niin hyvin takajalkoja alleen, kuiin yleensä. Se sai kuitenkin kiitosta Suskilta takaosan ja kropan käytöstä sekä hyvästä tasapainosta, vaikka toki vaatiikin vielä PALJON voimaa takapäähän. Pallura on ollut nyt myös kovin levoton suustaan, sekä minulla että Suskilla, ja Suski epäili tämän johtuvan siitä, että se vaihtaa hampaita. 

Tässä pikku videonpätkä Palluran ja Suskin menosta:


Perjantaina Palluralla olikin sitten kauan odotettu hieronta! Kuinka ollakaan, se oli kovin jumissa takaosastaan, faskiakalvot olivat kuulemma todella tiukat, mutta lähtivät kuitenkin aukeamaan. Etuosastaan Pallura oli melko hyvä ja positiivista oli myös se, että se oli molemmilta puolilta melko samanlainen.

Pallura sekä tykkäsi että ei tykännyt hieronnasta. Välillä teki kipeää kun hieroja aukaisi jumeja, mutta välillä taas teki niin hyvää, että alahuuli alkoi lerpattaa ja tuli lähes uni. Palluraa kävi hieromassa Anneli Kekki, jota en voi muuta kuin kehua ja suositella lämpimästi! Oli hauska todeta, miten paljon ammattitaitoinen hieroja voi todeta hevosesta pelkästään sen lihaksiston perusteella. Anneli esimerkiksi tiesi heti Palluran ylälinjasta, että se ei ole kovasuinen hevonen, mikä pitääkin erittäin hyvin paikkaansa.



Tänään sitten kapusin Palluran selkään tarkoituksena ratsastaa kaikki askellajit läpi kevyesti ennen huomista Suskin tuntia. Ja miten hyvä Pallura olikaan! Suu oli rauhoittunut ja kun lähdettiin laukkaamaan, Pallura oli kuin pieni varsa, joka tajuaa ensi kertaa että sillä on neljä jalkaa, joilla pääsee todella kovaa! En voinut kuin nauraa kun painettiin ympäri maneesia, niin hyvältä Pallura tuntui. Tuntui taas pitkästä aikaa että olin ihan aidon ja oikean Palluran selässä!

Huomenna meillä onkin sitten Suskin tunti, siitä tulee raporttia myöhemmin! Aurinkoista viikonlopun loppua kaikille!

Palluraterkuin
Jenni

maanantai 18. helmikuuta 2019

Talliniksi: Lukostaan hajonneen riimun korjaus ilman ompelemista

Vaikka tykkäänkin ostella Palluralle uusia varusteita IHAN LIIALLISUUKSIIN asti, inhoan silti heittää mitään käyttökelpoista roskiin, jos sen saa vielä korjattua. Minulta löytyy ainakin viidestä eri kohtaa paikattu villaratsastusloimi, useita paikattuja kuivatusloimia, riimunnaruja, joiden lukot on vaihdettu uuteen. Viime viikolla laitoin Palluralle päähän uuden riimun, ja jo heti ensimmäisenä päivänä se löytyi lukko rikki tarhan pohjalta.

Lukon vaihtaminenhan olisi helppoa, jos osaisi ommella ja olisi ompelukone, joka pystyy ompelemaan noin paksua materiaalia kaksinkertaisena. Olen huono ompelemaan enkä lähtenyt edes kokeilemaan, olisiko koneeni kyennyt tuohon. Mutta pulttisaksia osaan onneksi käyttää paremmin!



 Pulttisaksissa on sen verran vääntövoimaa että vanha lukko irtosi ihan kevyesti. Tilalle pujotin pienen palohaan, ja kas näin riimu oli taas käyttökunnossa!


Palohakoja saa muuten edullisimmin ainakin meilläpäin kilotavarana Tokmannilta. Yksittäin ostettuna ne saattavat maksaa useamman euron, mutta kilotavarana ruuvihyllystä ne kustantavat vain muutaman kymmenen senttiä kappaleelta! Pidänkin nykyään aina kotona ja tallilla eri kokoisia palohakoja varalla.

Lisäksi tietenkin kannattaa aina säästää varaosiksi roskikseen menevistä loimista soljet, lukot ja helat, sekä tietenkin jalkalenkit, jos ne ovat vielä ehjät. Näin on aina hyvin varaosia saatavilla!


Se, kummin päin palohaan kiinnittää, on sitten ihan mielipidekysymys, kuten loimien etuosan  pikalukkojenkin suunta. Tästäkin olen nähnyt vääntöä, miten päin ne pitää kiinnittää ja luonnollisesti kunkin mielipide on aina se ainoa oikea ;) Näin päin kiinnitettynä palohaka voi teoriassa, TODELLA HUONOLLA TUURILLA, upota hevosen poskeen sopivan iskun tullen, mutta toisin päin kiinnitettynä se on sitten leikkikaverin silmässä.  Itse nyt kiinnitin näin päin, sillä pidän Palluran poskea kuitenkin parempana uppoamispaikkana kuin kaverin silmää. Ja tähän tosiaan vaaditaan todella huonoa tuuria ja jos ne ovat itsensä johonkin rikkoakseen, se voi vallan hyvin olla jotain muutakin kuin riimu. Palohaat myös yleisesti ottaen ovat melko jäykkiä eivätkä aukeile itsekseen.

Taas tuli säästettyä kymppi rahaa mutta ennen kaikkea rutkasti luontoa!

Palluraterkuin
Jenni

Ps. Muita hyviksi havaittuja talliniksejä: