Vihdoin se on täällä, ensimmäinen joulu, kun hevoset ovat kotona. Ihanaa!
Meillä ei ole suunnitelmissa mitään suuria, talli on koristeltu joulukuusella ja havuilla.
Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy, sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy. Minun joulumaani on tässä, näiden tyyppien kanssa.
Palluran poniystävä, Mini-Me, on kyllä vienyt sekä minun että Palluran sydämen ihan täysin! Se on kyllä ehdottomasti maailman paras poni, vaikka minulla ei kyllä kauheasti verrokkiponeja olekaan ollut :D
Mini-Me tarhailee pitkät päivät Palluran kanssa. Ne ovat vapaalla heinällä, mutta myös Mini-Me on oppinut säännöstelemään syömistään, eikä vietä päivää syöden kuin viimeistä päivää. Asiaa auttanee se, että sen tarhakaveri vahtii linjojaan eikä ymmärrä lainkaan muita hevosia, jotka viettävät koko päivän pää heinäkaukalossa.
Iltaisin Mini-Me tulee yleensä tarhasta vapaana talliin, sillä se on paremmin koulutettu kuin koirani, jotka katoavat heti tilaisuuden tullen horisonttiin. Mini-Me tulee niin nätisti vapaana joko Palluran perässä tai yksin ja menee omaan karsinaansa, jossa sitä odottaa sen pieni iltapala, jossa on Progutia, hamppurouhetta sekä kivennäistä.
Mini-Me "treenaa" pari, kolme kertaa viikossa. Sen treenaaminen tarkoittaa sitä, että menemme kentälle ja annan sen joko juosta siellä irtona, tai taluttelen sitä, vähän pohjien mukaan. Lähinnä tämä on sellaista henkistä treeniä, jolla totutetaan ponia leikin varjolla puuhailemaan ihmisen kanssa. Mini-Me on kyllä hyvin ihmisrakas tyyppi ja yli kaiken se rakastaa rapsuttelua. Useimmiten rapsutellessani sitä se rapsuttaa takaisin, ja jos olen tarhassa vaikkapa laittamassa seuraavan päivän heiniä valmiiksi, Mini-Me saattaa tulla rapsuttamaan minua ihan muuten vaan <3
Treenin jälkeen Mini-Me yleensä kuivattelee Palluran villaratsastusloimen alla :D (kuten yllä olevassa kuvassa). Se on vielä niin pieni, että villaratsastusloimi on sille sopiva loimeksi. Se on kuitenkin kasvanut niin kovaa kyytiä, että sen ensimmäinen sadeloimi jää sille kohta pieneksi.
Treenin jälkeen Mini-Me haluaa (ja myös saa) aina palkkaria, jossa on kourallinen Greenlinea, hitunen Pellavaista sekä suolaa ja elektrolyyttiä. Se tulee aina pyytämään palkkaria kauniisti hymyillen! Nykyään se kyllä saa palkkarin joka ilta, vaikka ei oltaisi treenattukaan, sillä pakkasten myötä sekä ponin että Palluran juominen ulkona vähenee ja haluan varmistaa riittävän nesteensaannin lisäjuotolla.
Mini-Me kääntyy vuodenvaihteessa "jo" kaksivuotiaaksi, mutta se saa viettää vielä pitkään varsanelämää ilman ajo-opetusta, sillä shetlanninponit kehittyvät niin hitaasti, etten näe järkeä alkaa oikeasti työskentelemään vielä kaksivuotiaan kanssa. Ohjasajoa voitaneen jossain vaiheessa ensi vuotta ottaa ohjelmiin, mutta kärryjen kanssa odotellaan vielä ainakin vuosi, ellei kauemminkin. Irtohypyttäminen kyllä varmaankin otetaan ensi kesänä Mini-Men ohjelmaan, sillä se on tarhassa puun runkojen yli loikkiessaan osoittanut olevansa innokas esteponi!
Hevoset ovat asuneet kotona melkein puoli vuotta, ja se kaikkein pimein ja surkein aika vuodestakin on juuri käsillä. Olen yrittänyt tehdä tallinteon itselleni mahdollisimman helpoksi, jotta se ei vie kaikkia voimiani tässä ikuisessa syksyssä. Vaikka välillä onkin rankkaa, nautin todella paljon siitä, että hevoset ovat kotona ja voin puuhailla niiden kanssa koska vaan.
Ajattelin, että jaan teille nämä pari pikku juttua, joiden koen helpottavan arkeani suuresti.
Ihan ykkösvinkki: vapaa heinä slow feeding -laatikoista
Tämä mahdollistaa heinäruokinnan vain kaksi kertaa päivässä, ja tarkoittaa siis sitä, että tallissa ollaan vähemmän kiinni, kun ruokintakertoja on vähemmän.
Vien siis yleensä illalla tarhojen laatikoihin valmiiksi täytetyt heinäverkot. Yhteen verkkoon saa sullottua tarvittaessa kymmenisen kiloa kuivaheinää tai viitisentoista kiloa esikuivattua. Tämä riittää yhdelle hevoselle vallan hyvin koko päiväksi. Meillä on laatikoita yhtä monta kuin hevosiakin, ja verkkoja vähintään kaksi per laatikko, jotta uuden verkon voi vaihtaa samalla, kun ottaa vanhan pois illalla.
Ohjeen heinälaatikon tekoon löydät täältä:DIY: Slow feeding-heinälaatikko
Verkkosysteemi myös vähentää huomattavasti heinähävikkiä, kun verkko pitää heinät laatikossa eikä niitä lennätellä pitkin ja poikin ja tallota maahan. Jos jotain jää yli, sitäkään ei poljeta vaan se jää verkkoon seuraavaa kertaa varten. Jos sataa ja heinät ovat kastuneet, levittelen ne riihen lattialle kuivumaan ja parin päivän kuluttua ne ovat taas syömäkelpoisia.
Päivän toinen heinäruokintakerta onkin sitten iltaheinät sisään. Laitan nämä aina valmiiksi karsinoihin siivouksen yhteydessä.
Ainoa miinuspuoli tässä systeemissä on se, että se ei sovi pohjattoman ahneelle hevoselle. "Normaalilla" ruokahalulla varustetulle hevoselle systeemi sopii hyvin, ja alun megasyömisen jälkeen hevonen oppii yleensä siihen, että kun ruoka ei lopu kesken, sitä ei myöskään tarvitse vetää napaansa kuin viimeistä päivää. Meillä jopa shetlanninponi on oppinut siihen, että syödään, kun on nälkä, ja sitten mennään tekemään jotain muuta ja näin jatketaan koko päivä. Eikä koko päivää vietetä pää heinälaarissa.
Mutta ne pohjattoman ahneet hevoset eivät sitten opi tähän vaan vetävät sitä heinää ihan liikaa. Tällaisille voisi ehkä kokeilla kahta verkkoa päällekkäin, jos se hidastaisi syömistä. Muussa tapauksessa rajoitettu heinä ja tiheät ruokintakerrat ovat ahmatille se paras vaihtoehto.
Kakkosvinkki: eristetyt juoma-astiat
Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä hevosilla tulee ehdottomasti olla vettä saatavilla ulkona myös talvella. Vesihuolto ulos vaatii talvella tietenkin hieman enemmän vaivaa kuin kesällä, mutta eristetty juoma-astia helpottaa sitä paljon.
Silloin, kun pakkasta on vähän enemmän, vien vain aamulla kuumaa vettä astian pohjalla olevan päälle, jolloin kuuma vesi sulattaa veden.
Ainakin omia aamujani helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse viedä saavikaupalla vettä ulos!
Ohjeen eristetyn juoma-astian tekemiseen löydät täältä: DIY: eristetty juoma-astia.
Kolmosvinkki: valmistele iltatalli siivouksen yhteydessä ja aamutalli iltatallin yhteydessä
Arkiaamuisin siivoan karsinat vasta töistä tultuani, eli laitan aamulla vain hevoset ulos. Ne saavat väkirehut aamulla heti karsinoihinsa, mikä ei ole ongelma siksi, että ne saavat yöksi niin paljon heinää, ettei tarvitse olla ollenkaan tyhjin mahoin. Väkirehujen yhteydessä hevoset tarvittaessa loimitetaan ja sitten ne viedää ulos heinille.
Töistä tultuani siivoan karsinat ja laitan samalla kaiken valmiiksi iltaa varten, eli täytän vesikupit ja laitan iltaheinät valmiiksi, samoin illan väkirehut. Näin ei illalla tarvitse kuin hakea hevoset sisään.
Ja tietenkin myös valmistella aamutalli! Illalla vien heinäverkot ja vedet valmiiksi ulos sekä teen aamun väkirehuannokset valmiiksi odottamaan. Ne ovat meillä tosin kaikilla melko naurettavan pienet, sillä meillä hevoset syövät pääasiassa heinää.
Nelosvinkki: pitkä ulkoiluaika antaa pelivaraa liikutuksen suhteen
Hevoset menevät meillä viimeistään seitsemältä ulos ja tulevat sisään kahdeksan ja yhdeksän välillä näin talvikaudella. Pitkä ulkoiluaika sopii erittäin hyvin ainakin Palluralle, sillä se ei kerää virtaa edes ylimääräisistä vapaapäivistä, kun saa purkaa sitä puuhailemalla ulkona.
Eli jos joskus en ehdi liikuttamaan, se ei haittaa, kun hevoset saavat olla pitkän päivän ulkona. Nyt on myös käynyt kahtena iltana niin, että on ollut kauhea tilsakeli, eikä Palluralla ole vielä tilsakumeja. Silloin olen vaan jättänyt tyynesti liikuttamatta, tarhassa pysyvät kyllä pystyssä ilman tilsakumejakin.
Tässä oli nyt muutama oman talliarkeni vinkki! Jos sinulla on joku arkea helpottava pieni tai isompikin niksi, mielelläni kuulisin sen :)
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Kehotin teitä muita tietenkin ostamaan vain tarpeeseen, mutta itse en siihen kyennyt, vaan ostin mm. satulahuovan, joita löytyy ennestäänkin jo ihan tarpeeksi. Olen tsempannut nyt tosi pitkään enkä ole ostanut mitään turhaa, mutta nyt tuli sitten hyödynnettyä alennuksia oikein kunnolla. No, osa ostoksista oli kyllä oikeasti tarpeellisiakin!
Yhteensä 846,44 e
Ei tuloja marraskuussa
Ostin jo ennen Black Fridaytä kuvassakin näkyvän Equestrian Stockholmin huovan. Tästä en varsinaisesti pode huonoa omaatuntoa, sillä huopa oli käytetty. Mutta sitten Black Friday alesta ostin toisen huovan eli LeMieuxin violetin kouluhuovan ja sen lisäksi Mini-Melle joululoimen, Palluralle kuolaimen (ehkä tarpeellinen) sekä kisasuitset (semi-tarpeelliset). Alennuksia tuli taas hyödynnettyä mahayrttien ostamiseen Chia de Gracialta, ja ne tulivat kyllä ehdottomasti tarpeeseen.
No, jospa tässä nyt olisi varusteostokset tälle vuodelle. Marraskuu oli kallis, mutta osittain myös siksi, että marraskuussa tuli parikin heinälaskua ja näillä heinillä mennään kyllä taas muutama kuukausi eteenpäin. Otinkin tavoitteeksi parantaa tapani joulukuussa ja yrittää selvitä niin edullisesti kuin mahdollista! Saa nähdä, kuinka käy.
Ihanaa alkanutta joulukuuta ja lämmintä joulunodotusta kaikille!
Ps. Talliin on tullut jo joulukuusi, sen pääset näkemään Joulublogini puolelta!
Se on täällä taas, nimittäin Black Friday! En kehota ketään ostamaan
vaan siksi, kun halvalla saa, mutta jos hankintalistalla on jo jotain
tarpeellista, miksi et hyödyntäisi Black Fridayn alennuksia?
Viimevuotiseen tapaan Pallurablogi tarjoaa päivittyvän listan Black
Friday -tarjouksia!
Tämä lista päivittyy sitä mukaa kun liikkeet julkaisevat tarjouksiaan!
Päivitetty viimeksi pe klo 9.15
Losvika Equestrian Store: koko valikoima -40% https://shop.losvika.com/
Ratsastusvaruste.fi: kaikki tuotteet -25 % koodilla BLACKWEEKEND torstaista maanantaihin. http://www.ratsastusvaruste.fi
Chia de Gracia: kaikki -20 % viikonlopun ajan. https://www.chiadegracia.fi/
Back on Track: valikoituja tuotteita alennuksessa. https://backontrack.fi/
Finntack: valikoituja tuotteita alennuksessa. https://finntack.com/fi/
Kaisa Määttänen Tmi eli Muulibloggaaja: Aasinhoitopäivä verkossa -60 % perjantaina. https://verkkokurssille.fi/aasinhoitopaiva-verkkokurssina/
Smart Riders: valikoituja tuotteita alennuksessa. https://lifestyle.smartriders.fi/tuotteet/black-friday/
Ratsuvintti: valikoituja tuotteita alennuksessa. http://www.ratsuvintti.fi/tuoteryhma/1556144
Ratsukellari: 24.11- 2.12 blackweek kampanja -30% normaalihintaisista tuotteista, käytä koodia black30 https://www.ratsukellari.fi/
Hankkija: valikoituja tuotteita alennuksessa torstaista lauantaihin verkkokaupassa ja myymälöissä. https://www.hankkija.fi/Maatalous_ja_metsa/verkkokauppa/hankkijan-verkkokauppa/black-friday
Tallitukku: alennuksia valikoiduista rehuista sekä mm. PS Of Sweden ja Ess-tuotteista. https://tallitukku.fi/Ale/
Equus Care: valikoituja tuotteita Pimee Perrjantai-alennuksin. https://www.hevosia.fi/240-pimee-perrrrrrrjantai
Hevari: valikoituja tuotteita Black Friday - alennuksin. http://www.hevari.fi
Horse and Hound: Yli 50 euron tilauksista - 30 %, ei koske NAF-tuotteita. https://www.horseandhound.fi
Just Dressage: koko viikon kestävä Black Week, vaihtuvia tarjouksia. https://www.just-dressage.fi/
Ratsastustarvike.net: Alennuksia koko viikon, mm. LeMieux -20 %. https://www.ratsastustarvike.net
Reunos: Black Friday -etkot alkaen maanantaista. https://www.reunos.fi/
Börjes Kotimäki: valikoituja tuotteita alennuksessa perjantaista sunnuntaihin. http://www.borjeskotimaki.fi
Lemmikkihoiva Pet Care: Black Horse Premium -sarjan lisäravinteet nyt -20-25%. https://www.lemmikkihoiva.fi/collections/hevosille
Ice n´ride: valikoituja tuotteita alennuksessa koko viikon. https://www.icenride.fi/tuote-osasto/black-friday/
Fairy Horse: kaikki varastossa olevat tuotteet -20% koodilla BLACK20 https://www.fairyhorse.fi/
Hevoskoulutus.fi: Black Weekend -tarjouksia viikonloppuna. https://hevoskoulutus.fi
Kirahvi Oy: viikonloppuna pe-ma kaikki ratsastajan tuotteet -25 %, myös muita tarjouksia. https://www.kirahvioy.fi/fi
Hevosvaruste Valjaskulma: tarjouksia koko viikon. http://www.valjaskulma.fi/
Viljar Shop: Back on Track -20 % https://viljarshop.com/tarjoukset
Toisen kavion kauppa: alennuksia perjantaina. www.toisenkavionkauppa.fi
Equitar: alennuksia perjantaina. https://www.equitar.fi/
Criollo hevosrehut: alennuksia perjantaina. https://www.criollo.fi
Moon Ranch Jewelry: perjantain alennuksessa nimikoidut fleecepehmusteet riimuihin sekä suitsikorut. https://www.moonranchjewelry.fi/
Tokmanni: valikoituja Horse Comfort -tuotteita -50 % https://www.tokmanni.fi/blackfriday/harrastukset-ja-vapaa-aika/horse-comfort
Hööks: koko viikon kestävä Black Week, vaihtuvia tarjouksia. https://www.hooks.fi
Horze: valikoituja tuotteita alessa ja vaihtuvia tarjouksia koko viikon. https://www.horze.fi/
Effe Balance: kaikki -20 %. https://www.effebalance.fi/
ULKOMAIDEN NETTIKAUPAT:
Hope Valley Saddlery: Black Friday sale, joka tosin näyttää melko samalta kuin heidän normaali sale. https://www.hopevalleysaddlery.co.uk/sale.html?mc_cid=21d5f54370&mc_eid=af81a9f586
Equestrian Stockholm: koko viikon kestävä Black Week -ale. https://equestrianstockholm.com
Naylors: valikoituja tuotteita alessa koko viikon. https://www.naylors.com/sale
Horse Health: Valikoituja tuotteita alessa keskiviikosta perjantaihin. https://www.horsehealth.co.uk/
Harry Hall: valikoituja tuotteita alennuksessa koko viikon, mm. Mastan loimia ja Kingslandin ratsastusvarusteita. https://harryhall.com/black-friday-equestrian
Maya Delorez: valikoituja tuotteita alennuksessa https://mayadelorez.com/
Riding with Intent: kaikki -20 % koodilla BLACKFRIDAY20 http://www.ridingwithintent.com
Huom! Iso-Britanniasta tilaamista harkitessa kannattaa pitää mielessä Britannian heikko koronatilanne ja lähestyvä Brexit. Korona saattaa hidastaa tilausten toimituksia ja mikäli tilaus viivästyy yli vuodenvaihteen, saattaa sille tulla lisäkuluja tullimaksuista sekä arvonlisäverosta.
Onko sinulla tiedossa jokin alennus tai tarjous, josta haluat vinkata muille? Kerro se kommenttikenttään!
Tämä kenttäpostaus on saanut odottaa pitkään, ja kahdesta syystä: ensinnäkin olen odottanut kaikkia laskuja saapuneiksi, jotta voin laskea kulut yhteen, ja toiseksi, olen vältellyt laskujen yhteen laskemista, sillä kenttäprojekti oli kallis ja budjettikin ylittyi, tietenkin. Halusin kuitenkin tämän postauksen tehdä, sillä aloitellessani kentän tekoa oli todella vaikea löytää tietoa kentän teosta ylipäätään ja ennen kaikkea kustannuksista!
Yksi tärkeimmistä ohjenuorista itselläni kentän teossa oli Remontti-Reiskan ohje ratsastuskentän tekoon. Sen löydät tästä linkistä. Sovelsin kuitenkin ohjetta hiukan, sillä mm. kumirouhe kentän pintamateriaaliksi on itselleni ihan ehdoton ei sen ympäristöhaittojen vuoksi. Googlailin ja kyselin tutuilta, miten heidän kenttänsä on tehty, ja sen mukaan sovelsin.
Kentän rakenne
Kentän rakentaminen alkoi tietenkin maanrakennustöillä. Lähtötilanne kentälle oli tämä:
Puut paikalta oli kaadettu tilan entisten omistajien toimesta, mutta hakefirma oli jättänyt tämän "risukasan" noutamatta. Monta puhelua myöhemmin he hakivat risukasan pois, ja maanrakennustyöt saattoivat alkaa. Ensin kuorittiin kivet ja kannot sekä ylimääräinen pintamaa pois. Sitten kaivurimies kaivoi molempiin päätyihin sekä toiselle pitkälle sivulle avo-ojat. Pohjaan tehtiin noin yhden prosentin kaato pitkän sivun ojaan päin sekä salaojat laitettiin laskemaan toisen päädyn avo-ojaan. Avo-ojat ovat todella tärkeät kentän pintavesien poistumisen kannalta! Tämän jälkeen kaivettiin salaojille ojat, laitettiin putket ja päälle salaojasoraa. Salaojasora on sen verran isoa soraa, ettei se tuki salaojaputkia. Myös salaojat ovat oleelliset kentän kuivana pysymisen kannalta, mikäli rakennuspaikan maanlaatu niitä vaatii. Minun kenttäni kohdalla maa oli multa- ja savimaata, jolloin salaojaputket olivat välttämättömät. Mikäli kenttä tehdään esim. hyvin vettä läpäisevän hiekkamaan päälle, salaojat eivät välttämättä ole tarpeelliset. Salaojien merkitys kentän kustannuksissa oli kuitenkin niin vähäinen, etten lähtisi niissä pihistelemään.
Kentästä tuli lopulta kooltaan n. 21 m x 62 m ja tätä varten kuorittiin vähän reiluhko ala maata. Olen iloinen, että pidin pääni ja tein heti kertaheitolla isomman kentän, vaikka se kalliimmaksi tulikin. Jos olisin tehnyt pienemmän, ja päättänyt laajentaa jälkikäteen, laajennusosa olisi ollut alkuun taas muuta kenttää pehmeämpi jonkin aikaa.
Salaojakerroksen päälle laitettiin suodatinkangas. Kilpailutin suodatinkankaat ja halvimmalla sain ne Ahlsellilta, mutta: Ahlsellilla ei ole myyntiä kuluttaja-asiakkaille lainkaan, joten yksityishenkilö ei saa sieltä kankaita ostettua.
Suodatinkankaan päälle tuli kentän ns. kantava kerros eli 20-30 cm mursketta. Käyttämäni murskekoko oli 0-31. Jotkut sanoo, että pitää tehdä pienemmästä, jotta se tiivistyy kunnolla, mutta oman kokemukseni mukaan tämäkin koko oli ihan hyvä, sillä minulle tuli tämän päälle vielä kivituhkasta kiilakerros.
Kantava kerros tärytettiin kahteen kertaan Hämeen Rakennuskonevuokraamosta vuokraamallani tärylätkällä. Se oli aika homma, sillä täry oli melko pieni, jotta sen sai nostettua peräkärryyn ja sieltä pois. Homma onnistui kuitenkin pienemmälläkin täryllä, mutta veihän se ihan tuhottomasti aikaa: yhteen tärytyskertaan meni n. 7-8 h, ja kenttä piti täryttää kahteen kertaan. Kaverini mies hoiti onneksi toisen kerran, joten itselleni jäi vain ensimmäinen tärytyskerta. Hyvän rusketuksen siinä kyllä sai, sillä täryviikonlopuksi osui onneksi hellettä!
Kentän kantava kerros pitää tosiaan täryttää, jotta siitä ihan oikeasti tulee kantava. Sen pitää tiivistyä asfalttimaisen kovaksi eikä se saa joustaa hevosen kavion alla lainkaan.
Kantavan kerroksen päälle laitatutin 5 cm kiilakerroksen kivituhkaa. Kivituhka kovettuu ajan kanssa kivikovaksi, jolloin sen tarkoitus on estää kantavasta kerroksesta kiviä nousemasta ylöspäin.
Parin viikon kuluttua kentälle levitettiin pintahiekka. Tilasin samaa hiekkaa, kuin mitä oli kentällä tallilla, jossa Pallura asui ennen, sillä se hiekka oli hyväksihavaittua. Siinä on joukossa ihan pikkuriikkinen savea, jonka ansiosta se tiivistyy hyvin, eikä jää rullaamaan jalan alle. Saven ansiosta se ei myöskään pölyä kesäisin ihan niin pahasti.
Tässä vaiheessa kävi kaivinkonekuskilla pieni moka. Toiseen päähän kenttää pintahiekkaa tuli sovitun mukaisesti noin 10 senttiä, mutta toisessa päässä sitä on ainakin tuplat. Ja se toinen pää on todella upottava. Se pää, jossa hiekkaa on oikea määrä, on tiivistynyt nyt muutamassa kuukaudessa oikein mukavasti ja siinä päässä pohja on jo hyvä. Mutta siinä päässä, missä hiekkaa on liikaa, upottaa vielä todella paljon.
Olen tässä pohdiskellut, että mitä teen tuolle kentän liian upottavalle päädylle, ja olenkin päätynyt kärräämään sieltä hiekkaa pois. Kuten varmaan muuallakin, tarhoista on tullut meillä mutalillua, jolloin suodatinkankaalle ja hiekalle on ollut käyttöä, joten ylimääräinen hiekka ei ole kyllä mennyt hukkaan, mutta onhan tuossa ollut aikamoinen homma, kun ei ole koneita käytössä.
Suomen sateinen syksy on tehnyt tehtävänsä ja kenttä on kyllä tiivistynyt todella hyvin. Kaivurikuski teki aivan erinomaista työtä salaojien, avo-ojien ja pintakaatojen kanssa, ja kenttä on toistaiseksi imenyt ihan kaiken veden, mitä siihen on satanut. Lätäkön lätäkköä ei ole tullut, ja oikeastaan kenttä on vaan parantunut, mitä enemmän on satanut vettä (samaa ei voi sanoa tarhoista). Pallura liikkuu kentällä mielellään, vaikka toinen pää onkin vähän raskas.
Kentälle tuli lauta-aidan sijasta ihan vaan sähkölanka-aita, ja tähän on erittäin yksinkertainen syy: säästö. Ehkä vielä joskus, kun on rahaa (heh, eli ei varmaan koskaan), vaihdan langat lautaan, mutta nyt mennään näillä. Laitoin lankaa kolmeen kerrokseen, jotta pystyn irtojuoksuttamaan myös Mini-Metä kentällä!
Kentän kokoon olen todella tyytyväinen, on ihanaa, kun on iso kenttä! On aivan mahtavaa, että pitkällä sivullakin ehtii korjata, suoristaa ja tehdä uudestaan monen monta kertaa.
Kentän valot laitettiin vanhoihin sähkötolppiin (ilmaisia) ja valoina käytin Puuilon myymiä 200 watin LED-valaisimia. Ne maksoivat 59,90 e kappaleelta ja ostin niitä neljä. Valot ovat todella hyvät, mutta koska ne laitettiin vain tikkaiden avulla, niitä ei saanut ihan niin ylös kuin olisi ollut tarve, joten niiden suuntaus ei ole ihan paras mahdollinen. Näilläkin kuitenkin näkee ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa haluan vielä ottaa nosturin ja laittaa sen avulla valot korkeammalle, jotta saan näistä valoista kaiken irti. Valoja on kolmessa tolpassa, joista yksi on kentän kulmassa ja kaksi pitkällä sivulla. Keskimmäisessä tolpassa on kaksi valoa. Valot on viriltelty ihan vain pitkillä jatkoroikilla tolppiin (säästösyistä jälleen). Liitoskohdat olen suojannut muovipussien ja nippusiteiden avulla sateelta. Kentän kulmaan kaivettiin taloltani maakaapeli, jonka päähän tuli auton lämmitystolppa, josta saan sähkön näihin valoihin.
LED-valot ovat melko energiapihejä, ja laskeskelin, että nämä valot vievät päällä ollessaan sähköä noin 16 sentillä tunnissa. (Valojen sähkönkulutuksen voit laskea näin: muunna valojen teho kilowattitunniksi ja kerro se sähkön hinnalla per tunti. Omien valojeni teho on yhteensä 800 W eli 0,8 kW ja jos ajatellaan, että sähkö maksaa siirtoineen 20 senttiä tunnilta, kerrotaan se 0,2 euroa 0,8:lla ja saadaan tulokseksi 0,16 e/h.)
Mitä tämä lysti sitten maksoi?
Kentän kustannukset:
Maa-ja kiviainekset:
0-31 murske 4611,99 e
0-3 Kivituhka 1118,95 e
8-16 sepeli (=salaojasora) 320,42 e
Pintahiekka 1942,14 e
Maa-ainekset yhteensä: 7993,50 e
Maanrakennustyöt:
Pohjatyöt, kivituhkan levittämien: 6200 e
Pintahiekan levittäminen: 793,60 e
Maanrakennustyöt yhteensä: 6993,60 e
Salaojaputket: 324,72 e
Suodatinkangas: 680,56 e
Täryttimen vuokra: 23,19 e
Aidat:
Tolpat: 50 x 2,40 e = 120,00 e
Nauhat: 41,70 e
Eristimet: 8,28 e
Portin kahvat: 11,40 e
Kahvojen eristimet: 13,20 e
Aitojen kustannukset yhteensä: 202,86 e
Valot:
Lamput: 4 x 59,90 e = 239,60 e
Maakaapelin kaivuutyö: 297,60 e
Sähkötyöt (sis. maakaapelin, roikat valoihin ym. tarvikkeet): 2069,09 e
Valojen kustannukset yhteensä: 2606,29 e
Kentän kustannukset yhteensä: 18 824,72 e
Hinnat ovat arvonlisäverollisia hintoja.
Olin budjetoinut kenttään n. 15 000 euroa, joten budjetti ylittyi melkein neljällä tuhannella. Yllätyksenä tuli mm. valojen laiton kalleus. Toki homma olisi tullut halvemmaksi, mikäli sähkö olisi tullut kentän laidalle saakka.
Minullahan ei tällaisia rahoja suinkaan ollut takataskussa, joten kenttä on tehty pitkälti lainarahalla. Mutta nytpä se on olemassa ja pysyy toivottavasti hyvällä huollolla sekä pintahiekan lisäämisellä toimintakykyisenä parikymmentä vuotta!
Kentän laidoilta löytyy edelleen pintamaan kuorimisesta tuleet kanto- ja multakasat. Ei ole ollut vielä rahaa hoitaa niitä siitä pois, joten se jäänee ensi kesän projektiksi. Todennäköisesti mullat levitytän tontille ja kantokasat hävitytän johonkin.
Vinkki: kilpailuta aivan kaikki, ja mielellään kirjallisesti. Itse kysyin sähkömieheltä hintaa esim. maakaapelista, mutta koska en älynnyt tehdä sitä kirjallisesti, oli maakapelin hinta laskulla noussut satasella. Kentän maa-ainesten ja hiekan kilpailuttamisella säästin 10 000 euroa; kysyin ensimmäisenä tarjousta hiekoista lähimpänä olevalta firmalta, jonka kuoppa olisi ollut kymmenen kilometrin päässä meiltä. Tarjous oli karvaa alle 18 000 euroa, joten ei tullut kauppoja. Kysyin sitten toimittajalta, joka ajoi ainekset 30 kilometrin päästä, ja olin ihan varma, ettei se voi olla kannattavaa, sillä rahti on maa-aineksille yleensä kallista. Mutta tarjous oli 10 000 e halvempaa kuin toisen, joten päädyin sitten tietenkin tähän jälkimmäiseen toimittajaan ja olin erittäin tyytyväinen.
Lukuun ottamatta tuota toisen pään tuplahiekkaa olen ollut kenttään todella tyytyväinen! Vaikka se tulikin kalliiksi, on ihanaa ratsastaa isolla kentällä, joka pysyy kuivana. Tosin toki salaojat ja suodatinkangas tukkeutuvat aikaa myöten, joten jossain vaiheessa varmasti niitä lätäköitäkin alkaa tulla.
Kenttää olen toistaiseksi huoltanut mönkijän ja lanana toimivan muovisen kuormalavan avulla. Se on osoittautunut aivan erinomaiseksi lanaksi! Talveksi täytyy kuitenkin kehitellä jokin vähän piikikkäämpi lana, jolla saa myös pintaa äestettyä auki tarpeen mukaan. Onneksi kenttä pysyy hyvin kuivana, niin se ei myöskään jäädy niin pahasti kuin märempi kenttä.
Kysymyksiä, kommentteja kenttäprojektista?
Lokakuussa päästiin halvalla juoksevien kulujen suhteen:
Yhteensä - 297,60 e
Ei tuloja lokakuussa
Tsemppiä kaikille alkaneeseen marraskuuhun!
Syksyn sadekausi on täällä. En voisi tiivistää sitä paremmin kuin tähän yhteen sanaan: YÄK.
Foreca kuitenkin povailee seuraavalle kymmenelle päivälle lähestulkoon pelkkää poutaa. Uskon, kun näen!
Meillä hevoset (ja tietysti poni) tarhaavat ilman riimuja, mutta haluan riimujen ja narujen olevan kuitenkin tarhoilla helposti saatavilla koko ajan. Tunnen itseni, ja jos kuvittelen, että muistaisin aina napata riimun naruineen mukaan tallista, kun menen hevosta hakemaan, olisin todella väärässä.
Haluan kuitenkin, että riimut ja narut pysyvät kuivina myös sadekeleillä. Tämä niksi onkin yksinkertaisuudessaan aivan nerokas niiden kuivana säilyttämiseen!
Postilaatikko! Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Riimut ja narut pysyvät kuivina, mutta ovat tarhoilla käden ulottuvilla.
Tässäpä muutama muukin ajankohtainen syysniksi:
DIY: Slow feeding -heinälaatikko
Kaikki blogin talliniksit:
Sateista huolimatta mukavaa lokakuun loppua kaikille!
Aloin miettiä tätä yksi päivä, kun tuli puhetta jonkun kanssa siitä, miten ratsastaessa tulisi toimia hevosen ehdoilla. Eri ihmisten mielestä se varmasti tarkoittaa eri asioita. Toisen mielestä hevosen ehdoilla eteneminen on sitä, ettei hevosta saa pakottaa ratsastaessa mihinkään.
Jos noin mustavalkoisesti ajatellaan, niin minä en ratsasta hevosen ehdoilla. Minä nimittäin vaadin hevoseltani ratsastaessa asioita ja valitettavasti se joutuu usein myös epämukavuusalueelleen, sillä vain silloin se voi kehittyä. Älkää käsittäkö väärin, en prässää ja pakota hevostani veren maku suussa, sillä asia on myös niin, ettei stressaantunut hevonen voi oppia. Mutta joskus se hevonen on vietävä sinne epämukavuusalueelle, jotta se voi kehittyä.
Otetaan esimerkki ihan elävästä elämästä. Pallura, kuten kaikki hevoset, on luonnostaan toispuoleinen eli sen toinen puoli on vahvempi ja toinen heikompi. Ihan kuin me ihmisetkin olemme luonnostaan oikea- tai vasenkätisiä. Sen sijaan, että olisin heti alusta alkaen kiinnittänyt asiaan huomiota ja lähtenyt korjaamaan sen liikkumista symmetrisemmäksi, annoin sen oppia väärän tavan liikkua, sillä yksinkertaisesti en osannut. En tiennyt.
Niinpä tätä vinossa liikkumisen kierrettä oli lähdettävä purkamaan ja suoristamaan hevosta. Ei ole ollut helppoa, eikä ole vieläkään, ja Pallura on joutunut monesti omalle epämukavuusalueelleen. Se joutuu tekemään juttuja, jotka ovat sille vaikeita, sillä kun on saanut vuosia liikkua vinossa, on vaikeaa suoristua. Välillä Pallura jopa hermostuu, kun on vaikeaa. Se myös tarjoaa välillä vääriä asioita, sillä se olisi helpompaa, kuin tehdä pyydetty asia. En suutu sille tästä, mutta pyydän siltä haluamaani asiaa niin kauan, että se tekee sen. Ja kun se tekee sen, kehun sitä. Näin asia on sille seuraavalla kerralla ja miellyttävämpää.
Kouluratsastus on alun perin kehitetty hevosta varten, jumpaksi hevoselle. Sen tarkoituksena on ollut pitää hevonen kunnossa. Kouluratsastuksessa peräänkuulutettu peräänanto on hevoselle se paras tapa liikkua ratsastajan kanssa: silloin se työskentelee selkä ja vatsalihakset ylhäällä, takajalat kunnolla rungon alle polkien.
Minä esimerkiksi olen nyt alkanut pyytää Palluralta vähän korkeampaa muotoa ratsastaessa. Pitäisi saada niskaa ylös, eikä saisi rojahtaa lapojen päälle. Miksi? Koska se on hevoselle parempi tapa liikkua kuormittaa hevosta vähemmän. Vaikka se turpa maata viistäen, lavoillaan "makaava" hevonen saattaa vaikuttaa rennolta, tällainen työskentelymuoto ei ole pidemmän päälle hyväksi, vaan kuormittaa hevosta turhaan.
Jos omaa mielipidettäni kysytään, niin kyllä, ratsastan hevosen ehdoilla. Pyrin olemaan mahdollisimman hellä, käyttää pieniä apuja, kevyttä kättä. Etsin hevoselle sopivia, mahdollisimman "helliä" varusteita. En käytä kannuksia, mutta kuolainta kyllä. En hirtä hevosen suuta turparemmillä kiinni, mutta käytän turparemmiä ihan siitä syystä, että se on kouluratsastuskilpailuissa pakollinen, ja tähtäämme Palluran kanssa ensi kaudella vihdoin kilpailuihin. Meidän turparemmimme on englantilainen, ja se on aina erittäin löysällä. Koen tämän kaikista hellimmäksi turparemmiksi hevoselle. Pallura pystyy tarvittaessa aukaisemaan suunsa paljonkin auki tämän turparemmin kanssa, ja jos se tekee niin, on lähdettävä miettimään syytä siihen, eikä aleta hirttämään remmiä tiukemmalle.
Ennen kaikkea kuitenkin ratsastan hevosen ehdoilla siten, että en vaadi siltä liian vaikeita asioita. En lähde kikkailemaan sen kanssa, pyydä siltä vaikkapa laukanvaihtoja käynnin kautta, sillä niin kauan, kuin se on vino, se ei pysty suorittamaan näitä asioita. Etenen siis hevosen ehdoilla siten, että siltä vaaditaan vain asioita, joissa sillä on edellytykset onnistua. Siirtyminen laukasta käyntiin on liian vaikeaa vielä tässä vaiheessa, mutta laukannosto käynnistä ei. Joskus tulee se päivä, kun se siirtyminen laukasta käyntiinkin onnistuu, ja se tulee onnistumaan hallitusti, kauniisti ja istunnalla, ei suusta kiskomalla.
Olen tehnyt tänä vuonna Palluran elämään paljon muutoksia, joilla koen olevan positiivinen vaikutus sen hyvinvointiin. Minulle ei riitä, että se säilyy hengissä, vaan haluan, että se voi hyvin. Siksi olen ostanut sille ponin, jottei sen tarvitse enää koskaan tarhata yksin, ja olen ostanut oman tallin, jotta Pallura saa tarhata pitkään ja jotta siltä ei koskaan puuttuisi mitään, minkä koen olevan sen hyvinvoinnin kautta oleellista. Silti minä ratsastan, mutta toivon, että se ei vaikuta negatiivisesti Palluran hyvinvointiin.
Syyskuun viimeisenä lauantaina meillä oli taas valmennus, tällä kertaa auringonnousun aikaan. Olin edellisen valmennuksen jälkeen keskittynyt todella paljon omien apujeni täsmällisyyteen ja siihen, että jokaisella avulla on merkitys, ja sen avun jälkeen seuraa välittömästi paineen hellitys eli myötäys.
Tällä oli selvästikin ollut iso vaikutus, sillä Suskikin oli sitä mieltä, että nyt on jotain merkittävää tapahtunut edellisen valmennuksen jälkeen. Ja tässä valmennuksessa tapahtui myös jotain mullistavaa: Sain Palluran vihdoin ihan oikeasti suoraksi! Eikä pelkästään sillä tavalla, että se ei liirannut takapuoltaan oikealle, vaan sen lisäksi se myös ihan oikeasti suoristi oikean kylkensä, mikä on sille todella vaikeaa. Kun oikeakin kylki suoristui, myös oikea puoli selästä nousi. Pieni juttu, mutta ihan valtava merkitys hevosen liikkumiseen!
Suski kysyy minulta usein, että huomasinko mitä tapahtui tai tunnenko eron, enkä koskaan häpeä sanoa, jos en huomaa tai tunne. Mutta tällä kertaa todellakin tunsin, ja se oli ihan mahtava tunne, kun alla oli vihdoin suora hevonen! Toki nämä suorat pätkät olivat muutaman metrin pituisia, mutta tästä se lähtee! Nyt pääsin vihdoin kokemaan sen fiiliksen, enkä halua päästää siitä enää irti. Nyt lähdetään hakemaan yhä isompia ja pidempiä pätkiä suorana, jumpataan ja venytetään edelleen sitä oikeaa kylkeä. Tämä on tietenkin edelleen vaikeaa, koska se on Palluralle ihan uusi tapa liikkua, eikä sen lihaksisto ole vielä rakentunut tukemaan suorana menemistä. Niinpä siltä ei voi liian isoja pätkiä heti vaatiakaan.
Palluraa on suoristeltu nyt puolitoista vuotta. Oli kyllä tiedossa, että tämä olisi pitkällinen prosessi. Työkaluina meillä oli ihan ensi alkuun väistöt ja avotaivutukset. Kun ne lähtivät sujumaan, mukaan otettiin myös muita taivutusharjoituksia, joista uusimpana on ollut vastataivutus. Se on meille edelleen todella vaikea harjoitus, mutta siinä saa Palluran oikeankin kyljen oikeasti venymään, joten se on tosi tärkeä harjoitus.
Viime valmennuksessa teimme myös laukannostoja käynnistä. Olin ollut sitä mieltä, että ne ovat Palluralle liian haastavia vielä tässä vaiheessa, mutta Suski osasi purkaa laukannoston pieniin osiin ja kertoi tarkkaan, mitä tehdään ja miten. Haimme molempiin suuntiin sitä, että se oikea kylki venyisi, jotta hevonen olisi suora laukannostossa. Ja jessus sentään, miten hienoja nostoja suoralla hevosella pystyikin tekemään! Ja ei, laukannosto käynnistä ei ollutkaan Palluralle liian vaikeaa.
Tästä on nyt hyvä jatkaa, ja ollaan jatkettukin! Olen tunnettu siitä, että teen aina valmennuksen jälkeen kotiläksyt huolellisesti, eli valmennusten välillä jatketaan aina edellis(t)en valmennuksen juttujen harjoittelua, toki vähän harjoituksia vaihdellen. Ensi viikolla päästään taas valmentautumaan, ja nyt onkin kova hinku päästä taas oppimaan lisää!
Pallura on kyllä niin upea hevonen, ja toivottavasti nyt suoruuden myötä löytäisin siihen vielä lisää vaihteita ja hienompaa liikkumista. Sillä on kyllä niin ilo ratsastaa ja se on opettanut minulle todella paljon! Koen olevani Palluran myötä paitsi paljon parempi ratsastaja, myös parempi hevosenkäsittelijä. Palluran hyvinvointi on minulle todella tärkeää, sillä se on minulle niin rakas.
Taas on kuukausi vaihtunut, joten on aika listata edellisen kuun menot!
Syyskuun menot alkavat jo kuulostaa realistisemmilta kuin mitä aikaisempien kuukausien menot. Ensi viikolla meille tulee sähkäri vetämään kentälle valot. Jahka olen saanut siitä laskun, pystyn tekemään yhteenvedon kentän kustannuksista, joten kenttäpostaus on toivottavasti tulossa pian!
Mahtavaa ja toivottavasti vähäsateista alkanutta lokakuuta kaikille!
Kyllä, laitoin otsikkoon huutomerkin. Hevonen on luotu liikkumaan ja sen lajityypillisen tarpeen täyttämisen estäminen on huonoa hevosenpitoa.
Ajatus tähän postaukseen lähti Aila-myrskystä. Meillä oli Kanta-Hämeessä melko kova tuuli, vaikka mitään suuria tuhoja ei ilmeisesti sattunutkaan. Tontiltani kaatui koivikosta kolme koivua, mutta muuta ei onneksi tapahtunut.
Myrskyn takia otin kuitenkin hevoset iltapäivällä jo kolmen aikaan sisään, sillä tuuli alkoi siinä vaiheessa yltyä jo melko kovaksi. Hevoset tulivat mielellään sisään, vaikka ei niillä vaikuttanut hätää olevan ulkonakaan. Itseäni vaan pelotti, että miten käy jos vaikkapa puu kaatuu tarhojen aitojen päälle. Niinpä oman mielenrauhani vuoksi tulivat sisään. Kaikki meni hienosti, hevoset olivat ihan tyytyväisinä sisällä normaalin 10-12 h sijasta 18 h vuorokaudessa.
Ratsastaessakin sillä kesti vertyä vähän tavallista kauemmin. Ei se missään vaiheessa ollut epäpuhdas, ei lähellekään, mutta huomasi, että jotain tavanomaisesta poikkeavaa oli ollut.
Pallurahan liikkuu omatoimisesti paljon, jos sillä on siihen mahdollisuus. Se kävelee ja juoksee tarhassa, syö välillä ja liikkuu taas. Sillä on nyt iso tarha, missä on tilaa liikkua ja se kyllä hyödyntää koko tarhaa.
Pallura on vieläpä terve, hyväjalkainen hevonen, ja siltikin tallissa seisominen näkyi sen liikkeessä. Hevoselle, jolla on jo vähän iän tuomaa kulua ja kremppaa, seisominen on yleensä vielä enemmän myrkkyä. Yleensä kevyt, säännöllinen liike pitää hevosten pienet vaivat paremmin kurissa (vaikka poikkeuksiakin toki on).
Hevonenhan ei tarvitsisi mitään 12 tunnin tallissaoloaikaa yöllä, ei todellakaan. Hevonen tarvitsee lepoa vuorokaudessa 5-7 tuntia ja siitä unta 3-5 tuntia. Hevoselle ei myöskään ole luontaista nukkua tuota aikaa putkeen. Pitkä tallissaoloaika on siis vain meidän ihmisten mukavuudenhalua.
Hevoselle toki optimiratkaisu olisi KUNNOLLINEN pihatto. Kunnollisessa pihatossa on sen verran tilaa, että sinne mahtuvat kaikki laumanjäsenet nukkumaan, ja kaikki myös pääsevät sinne nukkumaan. Siinä on kaksi oviaukkoa, ettei ketään ahdisteta nurkkaan. Kunnollisessa pihatossa on neljä seinää ja sinne ei tuule sisään, vaikka se ei ehkä olekaan lämpöeristetty. Tällaisen pihaton tekeminen ei tällä hetkellä ole minulle mahdollista, joten hevoseni asuvat tallissa. Ehkäpä vielä jonain päivänä meillä on pihalla kunnollinen pihatto, mutta siihen asti mennään näillä.
Tietysti hevosten liikkumiseen vaikuttaa myös tarhan koko ja se, onko siellä jotain muutakin tekemistä kuin seistä pää heinäkasassa. Mutta vaikka tarha olisikin kohtuullisen virikkeetön, esimerkiksi kaveri tekee yleensä jo ihmeitä hevosen liikkumishaluille, mikäli tarhassa vain on tilaa liikkua.
Tärkeää on kuitenkin mielestäni se, että hevoselle tarjotaan mahdollisuus liikkumiseen, eli sillä on mahdollisuus olla pitkä päivä ulkona. Ihmisen tarjoama liikunta, se tunti tai pari päivässä, ei voi korvata omaehtoista liikuntaa, jos hevonen seisoo päivästä 20 h karsinassa. Kävelykonekaan ei korvaa mahdollisuutta omaehtoiseen liikkumiseen - päin vastoin, pelkän ympyrän kiertämisestä voi olla hevoselle jopa haittaa.
Onneksi maailman huippuratsastajatkin ovat alkaneet tajuta omaehtoisen liikunnan merkityksen hevoselle, ja moni huippuhevonen saakin nykyään laiduntaa, osa asuu jopa pihatoissa. Mietipä itseäsikin, palaudutko paremmin raskaasta salitreenistä kun rojahdat treenin jälkeen sohvalle, vai kun jatkat kevyttä liikettä vielä muutaman tunnin?
Toki itsekin jätän Palluran nyt monesti liikunnan jälkeen jo sisään, kun ratsastan sillä töiden jälkeen, ja lopetettuani kello alkaa jo lähennellä lkahdeksaa. Tällöin onkin erittäin tärkeää huolehtia riittävistä loppukäynneistä! Viikonloppuisin on mukavaa ratsastaa heti aamusta, kun voi sen jälkeen laittaa Palluran tarhaan palautumaan.
Heräsikö jotain ajatuksia liittyen hevosen ulkoiluun? Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille, kelit ovat ainakin kohdillaan nyt!
Jos ihan totta puhutaan, olin hyvin epävarma, tapahtuuko näin koskaan, mutta nyt se talliremontti alkaa olla loppusuoralla! Odottelen enää putkimiestä, joka tulisi asentamaan meille lämminvesivaraajan sekä pesupaikalle vesipisteen.
Heti talliin tultaessa on vasemmalla yksi karsina, oikealla ovi rehuhuoneeseen. Kaikkiaan tallissa on neljä isoa karsinaa, sekä yksi pienempi ponikarsina.
Rehuhuoneen oven maalasin samalla mintunvihreällä kuin karsinoiden kalterit sekä puuosat.
Vasemmalla puolella on toinenkin karsina, oikealla puolella rehuhuoneen jälkeen Mini-Me:n karsina, sekä päädyssä Palluran ja Viljon karsinat.
Vasemmalla puolella on vielä toisen karsinan ja päätykarsinan vieressä ihan reilunkokoinen hoitotila kengityksiä sun muita varten, sekä tietysti hevosten kuntoonlaittoa varten. Itse hoidan Palluran tässä aina. Hoitopaikkaa vastapäätä on vielä Palluran ja Mini-Men karsinoiden välissä pieni tila, joka toimii pesupaikkana, jahka saamme siihen vesipisteen.
Vaikka talli onkin remontoitu mahdollisimman pienellä budjetilla, on siihen silti uponnut hirveästi rahaa. Olen joutunut ostamaan jonkin verran materiaalia uutena, ja talliin on uusittu sähköjä, ja tosiaan putkimieskin on vielä tulossa. Lisäksi kaikkiin pikkujuttuihin uppoaa todella paljon rahaa, kun niitä joutuu hankkimaan paljon. Hevosten pitäminen omassa pihassa ei siis todellakaan ole halpaa!
Mitäpä tykkäätte tallista? Varustehuoneesta laitan vielä erikseen postausta, jahka saadaan putkimies paikoilleen. Varustehuone on lopullisessa ulkoasussaan vasta kun lämminvesivaraaja on paikoillaan.
Aurinkoista myrskynjälkeistä viikonloppua kaikille!
Ja taas koitti se aika vuodesta, kun nuoren suomenhevosen satula jäi epäsopivaksi. Edellisessä Elokuun Pallurointimenot-postauksessa kerroinkin, että olin myynyt Palluran ihanan Bates Widen pois ja ostanut tilalle uuden satulan. Kuinka ollakaan, vaikka Palluralla onkin kohtuullisen haastava selkä, ensimmäinen kokeilemistani satuloista oli sille hyvä.
Palluralla on valtavat lavat, suorahko mutta vähän taakse nouseva selkä. Valitettavasti sen selkäranka on vielä melkoisen ulkoneva, joten se tarvitsee paljon selkärangan tilaa. Mutta se, mikä nyt tällä kertaa jätti edellisen satulan epäsopivaksi, ja teki uuden etsimisestä haastavaa, oli se, että Pallura on vihdoin, kuuden vuoden kypsässä iässä, kasvattanut sään. Eikä tietenkään mitään pikkusäkää, vaan todella leveän sään. Pallurallahan ei nuorempana ollut juuri minkäänlaista säkää, ja vaikka säkä onkin ratsuhevoselle ihan toivottava ominaisuus, vähän kapeampikin säkä olisi riittänyt. Mutta kuulemma ei ole lainkaan tavatonta, että lähes täysin säätön suomenhevonen kasvattaakin siinä viiden, kuuden ikävuoden korvilla sään, jos se on päässyt tekemään töitä.
Lähdimme siis etsimään satulaa, jossa olisi myös huomattavan suuri säkätila. Löysinkin tori.fi:stä yhden x-wide Kiefferin, jossa oli suuri säkätila ja se sijaitsi vielä lähellä meitä. Myyjä oli vielä aivan huippu ja tuli tuomaan satulan meille sovitukseen.
Mutta mikä tärkeintä, Pallura liikkuu tällä satulalla todella mielellään! Se alkoi tarjota taas myös laukkaa, joka oli jäänyt vanhan satulan kanssa pois. (Palluralla epäsopiva satula oireilee todella usein sillä, että se ei enää halua laukata). Olin siltikin vähän epävarma tämän satulan suhteen, mutta onneksi sain meidän valmentajalta synninpäästön hänen käydessään viimeksi; hänenkin mielestään satula vaikuttaa sopivalta.
Satula oli onneksi myös kohtuuhintainen, ja koska se on Kiefferin uudempaa mallistoa, se on myös ihan kohtuullinen istua, vaikka ihanaan Batesiin ja myös edelliseen Globukseen verrattuna se onkin vähän kovahko. Uudemmissa Kieffereissä on myös jo hyvin selkärangan tilaa, ja tässäkin on muokattava runko. Runkoa voi siis vielä levittää, jos Pallura tästä vielä leviää.
Saapi nähdä, kauanko tällä satulalla taas puksutellaan menemään, toivottavasti jonkin aikaa. Ihanaa viikonloppua kaikille!
