Levoton suu

Valitettavasti Palluran suoristaminen on tuonut mukanaan ikävän lieveilmiön: sen suusta on tullut paljon levottomampi kuin ennen, ja sen herkkyys pidätteille on myös kärsinyt. Selitys tälle on ilmiselvä: suoristavat harjoitukset ovat sille vaikeita, ja heti, kun mennään pois Palluran mukavuusalueelta, alkaa se suulla mukeltaminen. Pallura ei heitä kieltä kuolaimen yli, mutta narskuttaa kuolainta ja aukoo suutaan.

Palluran hampaathan raspattiin syyskuussa ja suu oli varsin siisti, ei mitään kuolaimesta johtuvia limakalvovaurioita. Siksi uskonkin, että sen nykyinen kolmipala sopii sen suuhun ihan hyvin. Kun kaikki palasen naksahtavat paikalleen ja Pallura antaa periksi suoristaville avuille, suukin rauhoittuu. Tuntumasta tulee todella miellyttävä, ohjan toisessa päässä on hevonen, joka "imee" kuolaimeen, vastaa pieniinkin pidätteisiin ja kuuntelee ratsastajaa. Mutta jotta tähän tilanteeseen päästään, Pallura pitää viedä sieltä mukavuusalueelta ensin pois.

Aikaisemmin kirjoitinkin jo, että olen joutunut ottamaan Palluralta turparemmin pois. Tai no, joutunut ja joutunut. Hampaiden raspauksessa kävi ilmi myös, että Pallura tekee vielä poskihampaita, ja kun se alkoi jossain vaiheessa näyttää epämukavuudesta kieliviä signaaleja, kun lähestyin sitä suitsien kanssa, otin turparemmin pois. Signaalit loppuivat siihen paikkaan, joten epäilen turparemmin painaneen puhkeamassa olevia poskihampaita, vaikka meidän turpis onkin aina niin löysällä, että väliin saa tungettua kämmenen tai kaksi.

Jos Palluralla olisi turpis, se pääsisi vastustamaan pidätteitä ja mukeltamaan suullaan vähemmän. Mutta toisaalta, se parantaisi vaan seurauksen, muttei syytä. Niinpä turparemmin poisottaminen ei välttämättä ole huono juttu. Suulla mukeltaminenkin loppuu varmasti aikanaan, kun saadaan Pallura suoraksi (tähän saattaa tosin mennä kauan, mutta edelleen.... Ne hyvät hevoset tehdään hitaasti!) En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, että jos hevonen protestoi suullaan jotain, suu suljetaan tiukemmilla remmeillä sen sijaan, että mietittäisiin, miksi se hevonen tekee, niin kuin tekee.

Mekin kyllä varmasti vielä palaamme turparemmilliseen elämään syystä että kouluradalla ei edelleenkään, herrain vuonna 2019, esiintyä ilman turparemmiä! Tämä sääntö on ihan käsittämätön muinaisjäänne ajoilta, jolloin lajin hevosystävällisyydestä ei niin paljon piitattu. Myöskin maastoon laitamme turparemmin, sillä en vaan uskalla lähteä ilman. Meidän maastoreissuilla tuntuu toisinaan tapahtuvan mitä kummallisempia asioita, joten turparemmittä mennessä en hämmästyisi yhtään, jos suitset vaikka tippuisivat päästä.

Minähän olen tehnyt Palluralle useampia kuolainkokeiluita, mm. Neue Schule Turtle Top ja Turtle Tactio, mutta palaan aina tähän halpisoliivikolmipalaan, sillä sillä Pallura tuntuu olevan kaikista tyytyväisin. Testasin tuossa myös Vision-kuolainta, siitä tulossa juttua myöhemmin.

Eilen huomasin, että Pallura ei halunnut, että sen lapoja ja kaulan alaosaa koskettiin. Se on sille todella epätyypillistä käytöstä, sillä yleensä Pallura rakastaa, mitä rajummin ottein sitä esimerkiksi harjaa. Eilen se ei kuitenkaan nauttinut kosketuksesta, ja pohdin, onko se lavoistaan jumissa vai säteileekö kipu jostain muualta, esim. mahasta. Ratsastaessa Pallura ei myöskään halunnut laukata, ja mietinkin, johtuiko se lapojen jumista vai painaako sitä taas vaihteeksi satula. Ja, koska Pallura on tamma, voi sillä olla myös jotain naistenvaivoja, sillä luonnollisestikin se on TAAS kiimassa.

Päätinkin nyt seurata tilannetta muutaman päivän, jos se ei normalisoidu, niin täytyy pohtia jatkotoimenpiteitä. Pohdin myös, pitäisikö Palluralle antaa ihan vaan lomaa, kun satula ei istu ihan täydellisesti, hampaita puhkeaa ja kelikin on kurjaa. Ainoa ongelma lomassa on se, että Pallura kerää nyt ihan hurjan paljon vapaapäivinä energiaa kun se ei enää ole laitumella, missä se pääsi liikkumaan paljon. Ehkäpä pidämme nyt pari kävelypäivää ja katsotaan sitten tilannetta uudelleen.

Meillä ehtikin mennä jo useampi kuukausi Palluran kanssa mukavasti, mutta nyt on taas mahanpohjassa sellainen "Mitä jos" -tunne. Mitä jos sen eilinen jumi kertookin jostain isommasta, mitä jos se on kipeä jostain, mitä jos... Mutta mitä jos tuo eilinen onkin vain ohimenevä jumi ja kaikki onkin hyvin?

Ei voi tietää, joten pakko vaan seurailla tilannetta hetki.