Valmennuksessa

Sunnuntaina oltiin Palluran kanssa pitkästä aikaa valmennuksessa. Valmennus oli todella hyvä, vaikka sellaisia "Wow miten hienosti tää menee!" -hetkiä ei tullutkaan. Mutta juuri sellaisissa valmennuksissa oppii parhaiten!

Valitettavasti valmennuksesta ei ole kovin kummoista kuvamateriaalia saatavilla. Maneesissa oli jo iltaseitsemän jälkeen niin huono valo, että parempilaatuisen materiaalin ottamiseen olisi tarvittu vähän parempaa kuvauskalustoa.

 Valmennuksen teema oli pitkälti sama kuin viimeksikin: hevosen suoruus. Stella oli viimeksi satulaongelmista johtuen paljon jähmeämpi eikä liikkunut niin halukkaasti eteen, kuin nyt, joten tällä kertaa keskityttiin myös siihen, että se odottaa minua ja alkaisi pikku hiljaa jäädä itse oman takaosansa päälle. Stella ei siis suinkaan makaa kädellä muutenkaan, se on hyvin kevyt ratsastaa, mutta sille on hyvin vaikeaa jäädä takaosansa päälle. Tietenkin, koska se on vielä nuori ja raaka. Mutta nyt alettiin hakea sitä, että se pikku hiljaa, pienissä pätkissä saisi sen takaosansa alle ja moottorin käyntiin. Stella laskee helposti kyllä päänsä alas ja menee näennäisesti oikein päin, mutta ne takajalat unohtuvat jonnekin kauas taakse.

Tässä pari heikkolaatuista videota valmennuksesta:

Mutta täytyy sanoa, että vaikka videot eivät olekaan visuaalisesti kauhean miellyttäviä, sain niitä katsoessani valmennuksesta vielä vähän lisää irti (minulla on siis puhelimessa useampi näitä videoita). Olen sellainen oppija, että kaikki ei kuitenkaan uppoa kaaliin kerralla ja näin videoita katsellen sain ikään kuin vielä toisen valmennuskerran, kun valmentajan ohjeet kuuluvat videolla ihan hyvin.

Suoraan ratsastaminen on aivan järkyttävän vaikeaa!

Se oli pohjimmainen ajatukseni sunnuntaina ja se on sitä edelleen. Vaikka olemme valmentajan mukaan kumpikin suoristuneet erittäin paljon viime valmennuskerrasta, on työtä suoruuden suhteen ja muutenkin edelleen tehtävänä. Valmennuksessa haimme paljon väistöjen kautta suoruutta ja saimme niitä myös kotitehtäväksi. Siitä olenkin hyvä oppilas, että teen kotiläksyni ihan aina! Kotitehtäväksi saimme myös ottaa maneesissa yhden laukkapäivän viikossa, jolloin vain teemme alku- ja loppuverkan ja muuten vain irroittelemme ympäri maneesia laukkaamalla. Ollaan ikään kuin maneesissa maastossa siihen asti, että päästään ihan oikeasti maastoilemaan ja laukkaamaan maastossa.

Laukassa Stella pitäisi saada laukkaamaan kunnon laukkaa takajalat rungon alle taipuen, vaikka se vähän kasvattaakin askeleen pituutta.

Vielä tässä vaiheessa kun ei ole takaosassa tarpeeksi voimaa, on valitettavasti lisättävä vähän askeleen pituutta, jotta takajalat saadaan kunnolla rungon alle. Senkin takia olisi hyvä päästä maastoon laukkaamaan, jotta olisi mahdollista saada useampi hyvä laukka-askel putkeen. Se nimittäin vaatii tilaa, koska Stella ei pysty ylläpitämään tätä "hyvää" laukkaa vielä kaarteissa. Tällä hetkellä maastolaukka on kuitenkin mahdotonta, sillä Stellalla ei ole kenkiä. Se oli tarkoitus laittaa kenkään viime kengityksessä, mutta sitten tulimme tallinpitäjän kanssa siihen tulokseen, että kun kenkiä ei ole ollut jalassa vuoteen, on se nuorelle hevoselle vähän liikaa lyödä heti jalkaan painava hokkikenkä. Niinpä mennään kengättä siihen asti, että saadaan ensin kesäkenkä alle. Huomenna näyttäisi taas tupruttavan kunnolla lunta, joten voi olla, että siihen menee vielä tovi...

Käynnissä ja ravissa pitää säilyttää tahti, vain askeleen pituus saa vaihdella.

Tokikaan kun kyseessä on raaka ja voimaton hevonen, kovin kummoista askeleen venymistä ei vielä saada aikaan. Mutta tätä kautta sitä voi pikku hiljaa lähteä hakemaan.

Paljon siis opittiin mutta hurjan paljon on vielä opittavaa ja hurjan paljon on tehtävä töitä. Onneksi ei ole kiire mihinkään!

Palluraterkuin

Jenni

 Ps. Muistathan, että Pallurablogi on ehdolla Blogiexpon Vuoden tulokas -kategoriassa! Äänestämään pääset tästä!