Varsomisjuttuja: Plasmansiirto varsalle

Vuosi sitten Aino-varsalle tehtiin verikokeesta vasta-ainetesti, sillä haluttiin selvittää, oliko se saanut ternimaidosta tarpeeksi vasta-aineita. Ternimaidon vasta-ainepitoisuutta voidaan mitata mittareilla, mutta ainoa keino selvittää, että varsa on myös saanut ne vasta-aineet, on verikoe.

Vasta-aineiden imeytyminen emän ternimaidosta varsaan on suurimmillaan  6–8 tunnin kuluttua syntymästä. 12 tunnin kuluttua imeytyminen alkaa heikentyä ja 24 tunnin jälkeen vasta-aineita ei enää juurikaan imeydy. Verinäyte tulisi ottaa (aikaisintaan 12 tunnin) 18–36 tunnin kuluttua syntymästä varsan verenkierrossa olevan IgG- vasta-ainetason määrittämiseksi.

Meillä kävi eläinlääkäri ottamassa vasta-ainetestin, ja hän lähetti sen Movet-laboratorioon analysoitavaksi.

Viitearvot vasta-ainenäytteelle ovat seuraavat:

• < 200 mg/dl – täydellinen vasta–ainepuutos
• < 400 mg/dl – vähän vasta–aineita
• 400–800 mg/dl – kohtalaisesti vasta–aineita
• > 800 mg/dl – riittävästi vasta-aineita

Jos varsalla on vasta-aineita alle 400 mg/dl, se tarvitsee plasmasiirron. Mikäli tulos on 400-800 mg/dl ja varsalla on sairauden oireita, se tarvitsee plasmasiirron. Mikäli varsa on terve, se ei välttämättä viitearvoilla 400-800 tarvitse plasmaa. Ainon lukema oli 750 ja se oli erittäin pirteä ja hyvinvoivan oloinen varsa.  Kuitenkin mietitytti, että MITÄ JOS. Arvo oli kuitenkin alakanttiin, vaikka vain vähän.

Päädyin kysymään eläinlääkäriltä, mitä plasmasiirto kustantaisi. Mikäli puhuttaisiin tuhansista, jäisi siirto tekemättä. Ainolle riitti kuitenkin vain yksi plasmayksikkö, joka kustansi n. 300 euroa. Siihen päälle eläinlääkärin palkkio, niin puhuttaisiin n. 500 eurosta. Paljon rahaa, mutta ei mahdottomasti, joten päädyin siihen, että Ainolle tehtiin plasmansiirto.

Eläinlääkäri tilasi plasman ja siirto saatiin tehtyä seuraavana aamuna. Toimenpide saattaa vaikuttaa hurjalta, sillä varsa pitää kaataa sitä varten. Niinpä apukäsiä tarvitaan eläinlääkärin lisäksi ainakin kahdet: yksi ihminen pitelee varsaa paikoillaan ja toinen huolehtii tammasta. Osa tammoista ei kestä varsan kaatamista, jolloin tamma täytyy rauhoittaa. Stella on onneksi niin ahne, että sain sitä hämättyä syöttämällä sille porkkanoita, jolloin sen rauhoittamiselta vältyttiin. Tallityöntekijä piteli Ainoa paikoillaan samalla kuin eläinlääkäri apulaisineen tiputti Ainoon plasman. Ennen siirtoa plasma lämmitettiin vesihauteessa 37-asteiseksi.

Suositeltava annos on 10–20 ml plasmaa/kg/tunti, jolloin 45–50 kg varsalle voidaan annostella 1 yksikkö (1 l) 30 minuutissa. Yksi yksikkö muodostuu 3 pussista. Tiputusnopeus tulee harkita aina tapauskohtaisesti riippuen varsan yleiskunnosta. Plasmansiirto ei siis käy ihan minuutissa.

Ainosta otettiin vielä uusi verinäyte, jotta tiedettäisiin, oliko vasta-aineita tarpeeksi plasmansiirron jälkeen. Uusi lukema oli yli 800, joten saatoin huokaista helpotuksesta! Vasta-aineita oli riittävästi.

Suosittelen lämpimästi vasta-ainetestiä kaikille varsoille, vaikka varsa olisi kuinka pirteä ja reipas. Vasta-ainepuutos ei välttämättä näy päällepäin ennen kuin on myöhäistä.

Alla on listattu tekstissä käytetyt lähteet, suosittelen tutustumaan varsinkin Movetin sivuihin!


Lähteet:

https://www.movet.fi/palvelut_ohjeet/plasmapankki/
https://www.movet.fi/tutkimukset/hevosen-igg-kvantitatiivinen-varsan-vasta-aine-shpepm/
https://www.heppalaakari.fi/vasta-ainetestit/