Pallurasta tuli todella säikky tuossa jokin aika sitten. Se alkoi säpsyessään ottaa kunnon lähtöjä myös kentällä, missä se ei normaalisti pelännyt juuri mitään. Se on ollut selvästikin myös "uhmaiässä" muutenkin, eli testannut rajojaan paljon maastakäsinkin, esimerkiksi kokeilemalla että kumpi taluttaa kumpaa. Niinpä ensin ajattelin, että säpsyminen liittyy jotenkin tähän. Palluralle on tullut lisää lihasta ja lisää voimaa, ja se ehkä alkaa vähän tiedostaa omaa kokoaan. Ja sen, että jossei se halua, niin ei välttämättä tarvitse. Ajattelin myös, että säpsyminen saattaa liittyä siihen, että kentän pohja on ollut koko "talven" vähintäänkin "mielenkiintoinen", ja ne kerrat, kun siinä on voinut kunnolla liikuttaa, on laskettavissa yhden käden sormilla. Ajattelin, että ehkäpä Palluralla vaan on ihan hirveä määrä pöllöenergiaa.
(Kuva on vanha, ja meno on ollut vieläkin hurjempaa...)
No tässähän mentiin heti metsään. Pallura ei ole koskaan ollut senluonteinen hevonen, että se ratsain testaisi ratsastajaa. Toki se saattaa joskus protestoida liian isoja apuja tai jos siltä pyydetään jotain mikä on sen mielestä vaikeaa. Mutta ikinä se ei ole ollut sellainen hevonen, joka protestoisi kunnolla hyppimällä pystyyn ja pukittamalla. Joku siis mättäsi, mutta mikä?
Koska meilläpäin ei ole paljoa lunta tänä talvena näkynyt, päätin varmuuden vuoksi syöttää Palluralle psyllium-kuurin. Koko kylästä oli sattuneesta syystä psylliuminsiemenet loppu, joten päädyin ostamaan kuorijauhetta. Ja kuinka sitten kävikään: kaksi päivää kuurin aloittamisen jälkeen minulla oli käsissäni kiukkuinen hevonen, jonka mahaan ei saanut koskea. Laskin heti yhteen yksi plus yksi ja tein vielä hanskatestin Palluran lantapalleroille.
Hiekkaahan siellä! Hiekkatestistä tietämättömille tiedoksi, että siinä siis otetaan muutama lantapallero ja laitetaan ne kumihanskaan, johon lisätään vettä. Sitten odotellaan parikymmentä minuuttia - puolisen tuntia, ja mahdollinen hiekka valuu muuta lantaa painavampana kumihanskan sormiin.
Hiekkatesti EI kerro sitä, onko hevosen suolistossa hiekkaa eikä sitä, kuinka paljon sitä on. Se kertoo ainoastaan sen, että hiekkaa tulee lannan mukana ulos. Hiekkaa saattaa olla mahassa isokin kertymä ilman, että sitä kulkeutuu lannan mukana ulos, tai sitten sitä ei välttämättä ole kertynyt suolistoon lainkaan, vaan kaikki tulee lannassa ulos. Ainoa keino varmistua hiekasta ja sen määrästä on hiekkaröntgen.
Kun hiekkatesti kuitenkin tehdään psylliumkuurin aikana, se kertoo, tuleeko hiekkaa psylliumin mukana ulos vai ei. Ja Palluralla näytti tulevan, ei paljon, mutta jonkun verran kuitenkin. Psylliumkuuri kesti viisi päivää ja sen jälkeen Pallura olikin kuin toinen hevonen.
Ei enää turhanpäiväistä säikkyilyä, ei enää äkkilähtöjä pukkilaukkaan kentällä! Ei enää Palluraa, joka ei uskaltanut mennä kentän toiseen päätyyn.
Kuulostaa uskomattomalta, että pienellä psylliumkuurilla oli noin iso vaikutus, mutta oikeastaan se on melko loogista: saaliseläimenä hevosesta tulee säikky, mikäli sillä on kipuja tai se kokee muuten olevansa heikkokykyisempi pakenemaan kuin normaalisti. Todennäköisesti hiekka siis on aiheuttanut Palluralle joko kipua tai muuten vaan epämiellyttäviä tuntemuksia suolistossa.
Edelleen Pallura saattaa maastossa olla säpsy, ja kentälläkin, jos sillä on paljon energiaa tai tuulee kovasti. Mutta nuo isot ylireagoinnit kentällä ovat jääneet pois ja siitä tämä tätiratsastaja on erittäin iloinen!
Mitäpä tästä taasen opimme: älä ajattele, että hevonen vaan testaa, jos sen käytös muuttuu radikaalisti. Todennäköisesti sille on joku syy.
