Ja kuka väitti, että käyntitunnit ovat tylsiä?

Meillä oli torstaina Palluran kanssa piiiiiiiiiitkästä aikaa valmennus. Olin rohkeasti päättänyt, että se pidetään Palluran kotitallin ulkokentällä, sillä totesin että koska Pallura ei vieläkään ole mahoineen sataprosenttisesti kunnossa, en viitsi lähteä kuskaamaan sitä maneesille. No, koska Etelä-Suomen talvi on ollut mitä on, kenttähän oli melko kamalassa kunnossa. Onneksi kuitenkin sen verran tasainen, että käyntityöskentelyä pystyi tekemään.

Pahoittelen, ettei valmennuksesta ole kuvia, mutta minulla ei ollut kuvaajaa mukana, ja valmennus oli pimeän aikaan ulkokentällä, joten tuskin kuvat olisivat laadultaan kummoisia olleetkaan. Teen tämän postauksen kuitenkin siksi, että on itselleni tärkeä kirjoittaa asiat muistiin, jotta saan tunnista irti paljon vielä jälkikäteenkin!

Eipä menneet valmennusrahat hukkaan, vaikka vain käyntiä mentiinkin! Lemströmin Suski tuli meitä käynnissä opettamaan ja kyllähän me opittiinkin. Tällä kertaa keskityttiin käteeni ja sen paikallapysymiseen sekä Palluran takaosan työskentelyyn. Kuinka ollakaan, nehän ovat kaksi ihan täysin toisistaan riippuvaista asiaa!

Valitettavasti minulla on tapana heittää ohja ja tuntuma pois silloin, kun luulen pidätteen jälkeen myötääväni. Mutta enhän minä tee pidätettäkään vetämällä ohjaa kymmenen senttiä taaksepäin, joten miksi ihmeessä myötäisin sitten työntämällä ohjaa noin paljon eteenpäin?

Tarkoitus olisi siis saada se ohja pysymään paikallaan ja tehdä ne pidätteet ja myötäykset siinä paikallaan. Pidätteeksihän riittää yleensä sormien liikuttaminen istunnalla pidättämisen lisäksi. Kun heitän tuntuman pois, Pallura putoaa usein kuolaimen taakse ja sitä myötä myös pohkeen taakse. Kun taas pidän ohjan kädessä, sillä on mahdollisuus liikkua tuntumaa kohti ja saada se takaosa työskentelemään kunnolla.

Keskityttiin siis siihen, että se käsi pysyisi paikallaan myötäämisestä ja pidättämisestä huolimatta, että olisi tasainen tuntuma. Ja sitten myös siihen, että Pallura reagoisi pohkeeseen heti. Minun pitää olla pohkeeni kanssa nopeampi, jos Pallura putoaa kuolaimen taakse, asia pitää heti korjata pohkeella. Vauhtia ei kuitenkaan haluta lisää, vaan takaosan työntöä. Perusasioiden äärellä siis ollaan jälleen!

 Kuva viime syksyltä.

Tehtiin pohkeenväistöjä, joissa ongelmana vasenta pohjetta oikealle väistämisessä on se, että Pallura haluaisi kovasti vaan lähteä kaatumaan oikealle, kun heikomman vasemman takajalan pitäisi ihan oikeasti ponnistaa. Koska se on vaikeaa, Pallura haluaisi korjata ongelman kaatumalla vauhdilla oikealle. Tätä lähdettiin ratkomaan siten, että väistöä pyydettiin vain muutama askel sivulle, jonka jälkeen ratsastettiin heti suoraan, sitten taas muutama askel. Näin Pallura ei päässytkään kaatumaan oikealle vaan joutui tekemään hallitun väistön.

Tehtiin myös takaosakäännöksiä, joiden tarkoituksena oli aktivoida sitä takaosaa, saada se oikeasti alle. Tässä tuli isoksi ongelmaksi käteni. Jos onnistuin keskittymään käteeni, että se pysyi paikallaan, en kyennytkään keskittymään juuri muihin apuihin :D Vaatii siis vielä paljon lisää treeniä.

Tehtiin myös käynnin sisällä siirtymisiä, että saataisiin minua nopeammaksi apujeni kanssa ja Palluraa reagoimaan niihin nopeammin. Minun reaktionopeuteni on kuitenkin suurempi ongelma kuin Palluran!

Näitä juttuja sitten jatkossa treenataan kotiläksyinä - ainoa vaan, että näyttää taas siltä, että satulamme on käynyt epäsopivaksi. Saa nähdä, saako sitä muokattua sopivaksi vai onko edessä taas satulakaupoille lähtö... Huoh!

Ps. Muistathan että Pallurablogia voi vielä sunnuntaihin asti äänestää Vuoden parhaaksi hevosblogiksi täällä!