Viljoilua

Olen nyt päässyt muutaman kerran ratsastamaan kaverini ex-ravuriruuna Viljoa.Viljo on asunut meillä viime kesästä lähtien ja suurimmaksi osaksi vain viettänyt oloneuvoksen elämää, sillä se toipui hankosidevammasta eikä sille löytynyt sopivaa satulaa. Isot liikkeet yhdistettynä ihan lihaksettomaan selkään saivat aikaan sen, ettei sillä kauheasti ole halunnut kukaan mennä ilman satulaakaan. Mutta nyt hankkari on parantunut ja satula on löytynyt. Ratsuksi opiskelu voi alkaa! 

Koska Viljoa ei ole kauheasti ratsastettu, sitä ei myöskään voi alkaa heti kauheasti ratsastamaan, vaan täytyy ottaa varovasti. Varsinkin, kun meillä on nyt kauheasti lunta ja pohjat ovat raskaita. Hangessa hevonen väsyy ja kipeytyy todella äkkiä, ja väsyneenä myös loukkaantumisriski kasvaa.

Viljolla ratsastetaankin nyt alkuun 2-3 kertaa viikossa. Laukkaa saa alkaa ottamaan muutaman viikon päästä hankosidevamman takia, joten tällä hetkellä työskennellään käynnissä ja ravissa, pääosin käynnissä. Sillä jos luulin, että Pallura on vino, niin Viljo on vino potenssiin tuhat! Mutta se on ihan "luonnollista", sillä Viljo on tehnyt elämäntyönsä ravurina, ja siitä huomaa että sitä on ajettu paljon enemmän kisasuuntaan. 

Viljo ei ymmärtänyt alkuun myöskään sivulle vievää pohjetta lainkaan, mutta kun se saatiin opetettua, ollaan päästy suoristelemaan sitä väistöharjoituksilla. Ollaan otettu treeniin heti myös takaosakäännöksen alkeet, sillä siinä on helppo kontrolloida helposti ulos pullahtavaa lapaa. Näillä "takaosakäännöksillä" haetaan siis todellakin vain sitä, että hevonen kääntyisi suorana, ja takaosakäännöksen halkaisija saa olla vaikka kymmenen metriä, sillä näitä käännöksiä ei ole todellakaan lähdössä ihan heti esittämään kouluradalle.

Puoliero Viljolla on valtava. Vasemmassa kierroksessa se ravaa upeasti, mutta kaatuu sisäänpäin, oikeassa taas tahdittaa kaarteissa, sillä se on niin jumissa. Hierojasta ollaankin saatu tähän paljon apua ja Viljo alkaakin jo liikkua paremmin myös oikeassa kierroksessa. Nämä jutut vievät aikaa, mutta onneksi ei ole kiire mihinkään.

 Viljo on myös melko kovasuinen, mikä on ollut aikamoinen kulttuurishokki minulle, kun olen tottunut ratsastamaan herkkäsuisella Palluralla. Mutta sen sijaan, että laitettaisiin suuhun kovempi kuolain, yritämme herkistää Viljoa ihan tavalliselle kolmipalalle sekä istunnalle. Istuntaa se ymmärtääkin jo hyvin silloin, kun malttaa odottaa ja keskittyä! Viljo myös aukoo suutaan paljon silloin, kun on vaikeaa, mutta tämäkin lienee asia, joka korjaantuu ajan kanssa, kun se oppii luottamaan siihen, ettei ratsastaja kisko sitä suusta. Kireämpi turpahihna korjaisi ehkä seurauksen, muttei syytä, joten Viljon turparemmi pysyy jatkossakin löysänä.

Viljon vahvuudet ovatkin sitten sen luontainen ryhti, kyky kulkea oikein päin "kuin itsestään" sekä aivan mielettömän upeat ja letkeät liikkeet. Viljo liikkuu kuin jousilla ja kun se saa voimaa, siitä tulee ihan mielettömän hieno! Vielä toistaiseksi se on ihan lihakseton eikä liike aina kulje ihan rehellisesti selän läpi, mutta on aivan sairaan upeaa, miten se nyt jo liikkuu niillä lihaksilla, mitä sillä on käytettävissä. Parin vuoden päästä tämä on niin upea ilmestys!

Olen todella iloinen, että minulla on mahdollisuus ratsastaa Viljolla, sillä vaikka se on todella raaka ja tällä hetkellä minä vien sitä eteenpäin, opin sillä ratsastamisesta todella paljon! Uskon myös, että mitä enemmän ratsastaa, sitä enemmän oppii. Minulla todellakin on vielä oppimista ratsastuksen saralla, joten on tosi kiva, että Palluran lisäksi on toinenkin ratsu käytettävissä.