Kypärä kannattaa: Elämää aivovamman kanssa

Pidämme ystäväni Elinan kanssa yhteyttä päivittäin (Elinan miehen mielestä vähän vähempikin riittäisi). Joka päivä vaihtuu ainakin muutama viesti, yleensä kymmeniä. Niinpä ihmettelin vähän, kun eräänä huhtikuisena iltana Elinasta ei kuulunut mitään. Monen tunnin radiohiljaisuus ei ole meille normaalia.

Selitys tuli myöhään illalla: Elina oli pudonnut hevosen selästä ja viety ambulanssilla sairaalaan. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan hyvin, Elinaa seurailtiin yön yli ja seuraavana päivänä hän pääsi kotiin. Totuus kävi kuitenkin ilmi vasta muutamaa päivää myöhemmin: tälli oli ollut sen verran paha, että aivotärähdyksen sijaan Elina olikin saanut aivovamman. Yksi lyhyt ratsastus ja seuraus, joka vaikuttaa Elinan elämään pitkän aikaa.

25-vuotiaan Elinan toipuminen on ollut melko hidasta, mutta hän on ihan uskomaton tsemppaaja. Halusin haastatella Elinaa blogiin, jotta te kaikki lukijat saisitte kurkistuksen aivovammasta kärsivän ihmisen elämään.

Miten onnettomuutesi sattui?

Olin hakenut silloiselle nuorelle ylläpitohevoselleni satulan sovitettavaksi. Testasin satulaa ratsain ja ilmiselvästikin se oli epäsopiva, sillä hevonen alkoi protestoida sitä voimakkaasti hyppien pystyyn ja pukitellen. Putosin kaulan yli maahan oikea ohimo ja olkapää edellä. Olin maannut vähän aikaa reagoimatta maassa kunnes nousin ylös. Hetken aikaa kaikki vaikutti normaalilta, mutta sitten aloin valitella huimausta ja sormien puutumista, olin sekava sekä kyselin toistuvasti, missä hevonen on.

Muut tallillaolijat soittivat ambulanssin ja minut vietiin sairaalaan, kirurgian päivystykseen mahdollisena selkävammapotilaana. Olkapäästä otettiin röntgenkuva ja päästä CT-kuva. Kummastakaan ei löytynyt mitään, mutta koska tälli oli kova, jäin sairaalaan tarkkailtavaksi yön yli. Aamulla kirurgisen päivystävä lääkäri kotiutti minut aivotärähdyspotilaana ja teki lähetteen aivovammapolille ja pään magneettikuvaukseen.

Miten sait aivovammadiagnoosin?

Sain diagnoosin vasta kolmen päivän kuluttua onnettomuudesta eksyttyäni kotikadullani. En muistanut, miten kotiin pääsee ja yritin soittaa mieheltäni apua. En kuitenkaan saanut häntä kiinni, mutta onneksi älysin ottaa avuksi puhelimen navigaattorin ja löysin kotiin. Olin ollut kotoa muutaman sadan metrin päässä, mutta en vain käsittänyt, miten sinne pääsee.

Mieheni soitti päivystykseen estelyistäni huolimatta, ja sieltä kehotettiin tulemaan käymään. Pääsin neurologin vastaanotolle. Neurologi diagnosoi minulla vähintään lievän aivovamman ja lupasi kiirehtiä lähetettäni aivovammapolille. Pään magneettikuvaukseen pääsin viikon päästä ja myöhemmin aivovammapolille neurologisiin testeihin.

Sinulla oli kypärä päässä onnettomuushetkellä. Uskotko, että tilanne olisi ollut pahempi ilman kypärää?

Ehdottomasti. Luulen, että ilman kypärää en olisi enää välttämättä edes hengissä. Ainakin aivovammani olisi todennäköisesti vakavampi!

Minkälaisia oireita aivovammasi aiheuttaa?

Pahin oireista on varmaankin väsymys. Tarvitsen nykyään unta vähintään 12 tuntia vuorokaudessa ja silti saatan olla väsynyt koko päivän. Univelka ja aivotyö aiheuttaa aivosumua.

Päätäni särkee nykyään päivittäin ja aivovamman myötä sain myös migreenin, josta en ole aikaisemmin kärsinyt. Muistini on huono ja tunneälyni on kärsinyt, en ymmärrä esimerkiksi mitään "rivien välistä".

Tarkkaavaisuuteni säätely on huonoa, samoin aloitekykyni. Minulla on vaikeuksia oppia uusia reittejä tai hahmottaa tilaa ja etäisyyttä. Myös lukihäiriö, josta olen kärsinyt koko elämäni, on pahentunut.

Minulla on myös neglectiä, joka on harvinaisempi oire. Se aiheuttaa sen, etten hahmota, mitä vasemmalla puolellani tapahtuu. Mikäli neglect ei helpota, en todennäköisesti voi enää ikinä ajaa autoa.

Millaisia haasteita aivovamma aiheuttaa sinulle arjessa?

Suurimpia haasteita on se, etten saa ajaa autolla, ja se, etten osaa juurikaan liikkua yksin missään uusissa ympäristöissä. Alkuun yksin liikkuminen kiellettiin kokonaan.

Minun on myös vaikea oppia hahmottamaan uusia asioita, esimerkiksi uusia reittejä. Autossaolo aiheuttaa pahoinvointia ja esimerkiksi rappusia on vaikea kulkea. Kauppareissusta en selviä yksin edes ostoslistan kanssa ja keskittyminen on vaikeaa.

Juhlissa pyydän onnittelumaljasta alkoholittoman version, sillä aivovammasta kärsivälle ei alkoholia suositella lainkaan.

Olet ammatiltasi sairaanhoitaja. Onnettomuuden jälkeen et ole voinut käydä töissä. Uskotko vielä pääseväsi takaisin työelämään?

Ehdottomasti! Halu päästä takaisin töihin on kova. Toivon pääseväni takaisin vielä tämän vuoden puolella.

Toipumisesi on ollut hitaanlaista, etkä ole päässyt esimerkiksi palaamaan töihin niin nopeasti kuin olisit halunnut. Oletko kuitenkin optimistinen tulevaisuuden suhteen?

Olen! Olen vielä nuori ja mahdollisuudet toipua ennalleen ovat erittäin hyvät. Tällä hetkellä elämä on vaikeaa, mutta uskon tilanteeni paranevan. Kehitystä on kuitenkin tullut koko ajan, vaikka se onkin ollut hidasta. Yleensä merkittävin kuntoutuminen tapahtuu kahden vuoden sisällä aivovamman saamisesta, joten tässä on vielä aikaa! Toki vammasta saatta kuitenkin jäädä pysyviäkin vaurioita, mutta sen näyttää aika.

Miten vakuutusyhtiö on suhtautunut vammaasi?

Se on korvannut lääkärikuluja ja -käyntejä sekä vaatteet ambulanssissa leikattujen tilalle ja uuden kypärän. Tällä hetkellä odotan päätöstä kuntoutuksen korvaamisesta, tähän asti olen maksanut siitä potilaalle koituvat kulut itse. 

Käyt neuropsykologisessa kuntoutuksessa. Millaista se on?

Käyn kuntoutuksessa kaksi kertaa viikossa. Ollessani neuropsykologisissa kokeissa aivovammapolilla pärjäsin todella huonosti. Neuropsykologi sanoi, että jopa arvaamalla olisi todennäköisesti pärjännyt paremmin. Tällä hetkellä käyn julkisen terveydenhuollon kuntoutuksessa. Vakuutusyhtiön päätöksellä pääsen mahdollisesti yksityiselle, sillä julkisen puolen kuntoutuksessa ei voi käydä pitkään.

 Neuropsykologiset testit tehnyt neuropsykologi neuvoi tekemään lasten palapelejä, mutta minua kuntouttava sanoi, ettei minun kannata tehdä niitä. Lasten palapelit ovat minulle vielä liian vaikeita.

Aiotko palata vielä hevosen selkään, jos vointisi sen sallii?

Kyllä! Kerran olen jo ollut vanhan luottohevosystävän selässä, mutta siitä tuli vielä paha olo. Toivottavasti pääsisin kuitenkin pian taas ratsastamaan! Palluraa olenkin muutaman kerran käynyt moikkaamassa ja tallillakäymistä kaipaan kovasti.

Huolimatta aivovamman tuomista haasteista Elinan usko tulevaisuuteen ja kuntoutumiseen on kuitenkin luja. Aivovamman kanssa ei kuitenkaan ole leikkimistä! Elinan terveiset Pallurablogin lukijalle ovatkin selvät: Käyttäkää kypärää!

Lisätietoa aivovammasta: http://www.aivovaurio.fi/