Läheltä piti -tilanteita maastossa

En ole koskaan suuremmin nauttinut maastoilusta, tulisin ihan onnellisena toimeen vaikka vain kiertäisinkin aina kenttää. Mutta koska tiedän, että maastoilu on tärkeää hevosen mielelle ja keholle, maastoilen vähintään kerran viikossa. Ihanne olisi kaksi, mutta koska en uskalla vielä lähteä Palluran kanssa kaksin  maastoon, mennään sen mukaan miten saadaan maastokaveria.

Palluran kotona onkin onneksi todella hyvät maastot ja on kilometrikaupalla autottomia polkuja ja teitä. Mutta sinne maastoon päästäkseen joutuu kulkemaan pienen pätkän hiekkatietä, jolla kulkee autoja. Karkeasti kolmestakymmenestä autoilijasta 29 on fiksuja, ja sitten on se yksi, joka vaan ei voi tai ehdi hidastaa hevosen nähdessään. Kun on niin kauhea kiire, tai sitten huomio on jossain muualla kuin tiessä. Kun on pakko pelata Pokemon Gota auton ratissa!

Meille on sattunut kaksi läheltä piti tilannetta, toinen viimeksi eilen. Olimme kapealla hiekkatiellä, ja pakettiauto lähestyi ihan liian kovaa. Pallura ei pelkää autoja, mutta liian läheltä liian kovaa ohittavat ärsyttävät sitä, ja olin ihan varma, että se kääntää autolle perän ja potkaisee. Mutta se ei ehtinyt sitä tehdä, sillä Palluran ystäväponi pelästyi kovaa tulevaa autoa ja teki loikan kotiinpäin törmäten Palluraan, joka päätti myös ottaa ritolat kotiinpäin. Onneksi Pallura on hyvin fiksu maastoratsu ja parin laukka-askelen jälkeen se hidasti ja suostui kääntymään takaisin menosuuntaan. Myös ystäväponi oli jo hallinnassa.

Mutta mitä tekee autoilija? Sen sijaan, että olisi säikähtänyt melkein aiheuttamaansa onnettomuutta, hän hädin tuskin malttoi odottaa, että pääsimme tien reunaan, ennen kuin painoi uudestaan kaasua. (Huom. ei muuten kannata törttöillä liikenteessä firman autolla, ei ole hyvää mainosta...)

Pääsimme jatkamaan matkaa ehjinä, mutta väkisinkin sitä miettii, että mitä jos hevoset olisivatkin ottaneet ritolat auton konepellille eikä kotiinpäin. Tieliikennelakikin sanoo, että  ajoneuvon kuljettajan on lähestyessään tiellä olevaa hevosta, karjaa tai vastaavia kotieläimiä noudatettava tarpeellista varovaisuutta ja käytettävä riittävän alhaista nopeutta. Liian lujaa ja liian läheltä ohittava kuski siis rikkoo vielä lakiakin sen lisäksi, että on idiootti.

Toki myös ratsukon pitää käyttäytyä fiksusti liikenteessä. Itse pyrin aina mahdollisuuksien mukaan väistämään autoa pientareelle ja kiitän hidastanutta kuskia aina tervehtimällä. Luonnollisestikin kaikki muut tielläliikkujat ohitetaan aina käynnissä. Pidän aina myös heijastinliiviä maastoillessa päällä, myös kesällä. Syksyn tullen lisätään varustukseen myös heijastinloimi ja muut heijastinhärpäkkeet.

Vaikka Pallura ei autoja pelkääkään, silti olisi kiva saada nuoren hevosen kanssa vain hyviä kokemuksia autoista. Edellinen läheltä piti -tilanne sattui pari viikkoa sitten, kun joku oman elämänsä rallikuski ajoi hiekkatietä viidenkympin alueella varmaan lähemmäs kahdeksaakymppiä. Pallura ei ehtinyt reagoida, mutta ystäväponi säikähti loikaten sen verran tien sivuun, että etujalat kävivät ojassa. Onneksi sillä on taitava ratsastaja, joka pysyy kyydissä ja saa ponin aina nopeasti hallintaan.

Palluran Instagram-tilillä tein pientä kyselyä storyn puolella siitä, kuinka monelle on sattunut autojen kanssa läheltä piti -tilanteita, ja todella monelle oli niitä käynyt! Ihan liian monelle! Osa johtuu varmasti siitä, että autoilijat eivät ymmärrä, että hevonen saattaa säikähtää. Mutta sitten iso osa johtuu ihan vain siitä, että tuijotetaan vain sitä omaa napaa ja on niin kiire, ettei voi uhrata minuuttia hidastamiseen. Ja ajatellaan, että mulla on oikeus. Hei autoilija, ei, sinulla ei ole oikeutta ohittaa hevosta liian kovaa ja liian läheltä!

Sellainen purkaus näin perjantain kunniaksi! :D Maastoilkaahan turvallisesti viikonloppuna ja muutenkin!