Teinihevosen elämän vuoristorataa

Viimeisten parin viikon aikana ollaan päästy nauttimaan niin Super-Pallurasta kuin Hullu-Pallurastakin. On päiviä, jolloin Pallura on pistänyt parastaan ja ollut aivan super, liikkunutkin aivan upeasti. Sitten on ollut niitä päiviä, jolloin se on hermostunut jostain ihan (ainakin omasta mielestäni) arkipäiväisestä asiasta ja kuppi on mennyt ihan totaalisesti nurin, eikä mistään ole enää tullut mitään.

Pakko myöntää, että usein unohtuu, että Stella on vasta viisivuotias. Se nimittäin yleensä käyttäytyy niin fiksusti, ettei tule ajatelleeksi että tässähän ollaan tekemisissä vielä ihan teinihevosen kanssa. Sen vuoksi olenkin hämmentynyt suuresti sen esitellessä nyt niitä "parhaimpia" puoliaan. Se säikkyy asioita, joita se ei normaalisti pelkää ja vetää niistä hirveät pultit. Tästä hyvänä esimerkkinä toissapäivänä sattunut tilanne: menimme Stellan kanssa kentälle ratsastamaan, ja Stella näki vähän matkan päässä tallin pihatiellä naapurin hevosen, joka oli myös matkalla kentälle, mutta pysähtynyt hetkeksi paikoilleen. Stella veti tästä niin hirveät kierrokset, että vain korskui ja hyppeli paikallaan. Se ei rauhoittunut edes toisen hevosen saavuttua kentälle, vaan sama meno jatkui. Se ei ole koskaan hypännyt ratsastaessa pystyyn, mutta nyt se oli todella lähellä. Sain tilanteen kuitenkin laukeamaan sillä, että pistin Stellan töihin. Vähän aikaa viellä skitsoiltuaan se rauhoittui, ja kentältä poistuikin rento ja tyytyväinen Stella. Silloin, kun se on tällaisessa mielentilassa, siltä ei todellakaan vaadita muuta kuin se, että se rentoutuu, ja palkkioksi työnteko loppuu siihen.

Kolikon kääntöpuolena Stella onkin sitten väläytellyt sitä loistokasta itseään, joka liikkuu niin hienosti, että minua melkein hirvittää! Hirvittää siksi, että tajuan tässä hevosessa olevan aivan valtavan potentiaalin, ja mietin, että saanko sitä ikinä käyttöön vai meneekö Stella minun käytössäni "hukkaan". Nyt ollaan päästy jo laukkaamaankin muutaman kerran, ja se sujuu aivan mielettömän hienosti. Ihan kuin Stella ei olisi sairaslomalla ollutkaan!

Silloin kun Stellalla oli varsa alla, se oli maailman tasaisin luonne. Nyt kun varsa on vieroitettu, Stellalla on taas aikaa kaiken maailman hullutuksiin. Tiineysaikanahan se myös oli enemmän ja vähemmän "tulinen", mutta varsan tultua maailmaan Stella oli maailman järkevin otus. Nykyään tuntuu siltä, että sen sielunelämää on toisinaan vaikea ymmärtää. Toisaalta se on vielä nuori ja moni asia on sille uutta. Ehkä pitäisi vähän hellittää ja antaa sille armoa, yrittää ymmärtää teinin sielunelämää :D

Painivatko muut nuorten omistajat samojen asioiden kanssa? Tai miksei vanhempienkin :D