Elämän pieniä iloja

Meille kuuluu Palluran kanssa kerrankin oikein hyvää! Voisi sanoa, että kaikki on hyvin *koputtaa puuta*. Ei, emme ole päässet loistamaan kisoissa (tai kisoihin ylipäätään :D), emme ole voittaneet lotossa, eikä mitään suurta ja mullistavaa ole tapahtunut.

Mutta tulen niin iloiseksi siitä, että Palluralla vaikuttaisi olevan kaikki hyvin ainakin juuri nyt. Se on laitumella, sillä on kavereita. Ja silti se tulee aina laitumen portille vastaan valmiina töihin. Se ei ole kipeä ja meillä on vihdoin jopa satula. Joka tosin on vain lainassa ja oma on etsinnässä. Tästä lisää myöhemmin!

Nämähän ovat aivan arkisia juttuja ja jonkun mielestä kuulostaa varmaan säälittävältä iloita tämmöisistä :) Mutta meille nämä ovat isoja juttuja, sillä Pallura oli talvella useamman kuukauden sairaslomalla, ja kun se pääsi takaisin töihin, satula jäi epäsopivaksi, eikä Pallura halunnut enää esim. laukata. Nyt kun satula ei purista, laukkakin kulkee taas. Miten onnelliseksi tulinkaan siitä, kun Pallura sai taas laukkavaihteen silmään, eikä olisi halunnut mitään muuta tehdäkään!

Pallura sai eilen myös ensimmäistä kertaa kengät yli vuoteen. Siltä otettiin varsomisen takia kengät pois huhtikuussa 2018 ja tänään se sai ne takaisin. Kengättömyydestä johtuen kannat olivat vähän vinossa, mutta sen pitäisi kuulemma lähteä korjaantumaan nyt, kun kengät tukevat kavioita. Vihdoin päästään maastoilemaankin, kun on kengät!

Totta puhuen vähän pelkäsin, että miten Pallura suhtautuu kengitykseen, mutta se seisoi TODELLA kiltisti. Palluran mielestähän paikallaan seisominen on lähes pahinta, mitä pienelle hevoselle voi tehdä, mutta liekö se sitten ollut niin väsynyt laidunelämästä vai mistä, mutta se tapitti kiltisti paikallaan koko kengityksen ajan. Tästäkin tulin hyvin iloiseksi, sillä Palluran elämän ensimmäinen kengitys pari vuotta sitten oli lievästi sanottuna eksoottinen. Sen pystyynnousukertoja ei pystynyt edes yhden käden sormilla laskemaan. Toki jokainen kengityskerta sujui aina edellistä paremmin ja viimeinen kengityskerta oli jo suht koht ok ilman mitään suurempia tempauksia, mutta kyllähän siihen kuului melkoinen määrä steppaamista. Nyt Pallura oli kuin pieni enkeli. Onkohan se aikuistumassa?

Tänään Pallura saakin vielä totutella kenkiin rauhassa laitumella ja huomenissa koitetaan uusia kenkiä vähän kentällä. Tästä se toivottavasti taas lähtee, Palluran ratsunura!

Aurinkoista viikkoa kaikille!