Kypärättä ratsastaminen ei tee kenestäkään taitavaa, vaan ääliön.

Inspiroiduin kirjoittamaan tämän postauksen, kun näin Instagramissa taas kuvan, jossa ratsastettiin ilman kypärää. En vaan voi ymmärtää, että miksi.

Tällä viikolla on vietetty Aivovammaviikkoa. Yksi tärkeimmistä keinoista aivovamman ehkäisyyn on käyttää kypärää silloin kun sille on perusteltu tarve, eli esimerkiksi ratsastaessa, jääkiekkoillessa, muuten vaan luistellessa, pyöräillessä... Ratsastuskypärät ovat kehittyneet huimaa vauhtia ja hyvää kypärää et juurikaan edes huomaa, kun se on päässä. Itse olen löytänyt itselleni niin hyvin istuvan mallin, että todellakaan en huomaa, että kypärä on päässä. Se ei siis häiritse minua lainkaan. Jos sinun kypäräsi häiritsee sinua, mars kypäräkaupoille ostamaan uutta!

Vaikka olisit kuinka taitava ratsastaja, hevonen on kuitenkin saaliseläin ja sillä on voimakas pakovietti. Niinpä se saattaa säikähtäessään reagoida voimakkaasti, eikä näihin välttämättä kykene aina reagoimaan taitavinkaan ratsastaja tarpeeksi nopeasti. Se, että joku ratsastaa ilman kypärää, ei tarkoita, että hän olisi taitava. Se tarkoittaa, että hän on idiootti.

Minä käytän kypärää Palluran kanssa aina myös "maastakäsitellessäni" sitä. Lainausmerkit nyt siksi, että maastakäsittelyähän on toki myös sen tarhasta talliin taluttaminen, harjaaminen, satulointi ym, enkä niitä tehdessäni kyllä käytä kypärää. Mutta jos menen vaikkapa kentälle treenaamaan maastakäsittelyjuttuja, tai lähden taluttaen maastokävelylle, tai vaikkapa ohjasajan, kypärä on päässä. Miksi ei olisi? Haittaa siitä ei ole, hyötyä kyllä.

Tietenkin sattua voi koska vaan, voin aivan hyvin vaikkapa kompastua omiin jalkoihini, kaatua, lyödä pääni ja saada aivovamman. Todennäköisyys tähän on kuitenkin aika paljon pienempi kuin hevosen selästä putoamiseen. Siksi en normaalissa arjessa käytä kypärää, mutta ratsastaessa kyllä.

Totta puhuen ymmärrän kyllä ne ilman kypärää otetut poseerauskuvat hevosen selässä. Yleensä ne otetaan suht koht varmalla hevosella rauhallisessa tilanteessa ja poseeraushetket eivät kestä kauaa. Uskaltaisinko itse ottaa Palluran kanssa tällaisen kypärättömän poseerauskuvan? En ainakaan vielä. Ehkä joskus!

Aivovamma ei tietenkään ole aina maailmanloppu ja aivovammasta voi myös kuntoutua. Mutta aivovammalla voi olla myös hyvin kauaskantoisia seurauksia. Reilu vuosi sitten kirjoitin blogiini ystävästäni Elinasta, joka sai aivovamman ratsastusonnettomuuden seurauksena. Voit lukea jutun täältä (klik!). Elina on edelleen sama ihana Elina kuin aina ennenkin, mutta kyllä aivovamma hänen elämäänsä on vaikuttanut.

Olen iloinen, että myös GP-tasolla kouluratsastajilla näkyy yhä enemmän silinterien sijasta kypäriä. Kerrankin trendi, josta olen mielissäni!

Pakko myös sanoa, että olen niin tottunut jo katselemaan kypäräpäisiä ratsastajia, että ilman kypärää ratsastava näyttää todella omituiselta. Ihan kuin häneltä puuttuisi jotain - ja puuttuukin.

Myös ajaessa kypärä päässä!

Näihin vuodatustunnelmiin toivotan kaikille vähän poutaisempaa loppuviikkoa - ja muistakaa pitää se kypärä päässä!