maanantai 11. maaliskuuta 2019

Rasittava uliuli-postaus ratsastuksen vaikeudesta

Palluran kanssa ollaan nyt kovasti treenattu viime valmennuksen asioita eli suoruutta ja tahtia. Suoruutta haemme paljon erilaisten väistöjen kautta ja tahtia ihan vaan sillä, että Palluran on jäätävä odottamaan minua. Ravissa se onnistuukin suht koht hyvin, mutta käynnissä Pallura edelleen mielellään kiitäisi liian kovaa vauhtia, jolloin sen käynnin laatu kärsii. Käynti on selkeästi sen heikoin askellaji ja vaatii paljon töitä. Ravissa sen on paljon helpompi pysyä tahdissa, johtuen varmastikin ravin kaksitahtisuudesta. Käynnissä kaikki neljä jalkaa ovat eri aikaan maassa, mikä vaikeuttaa hommaa Palluralle suuresti. Enemmän jalkoja, enemmän päänvaivaa!

Välillä tuntuu, että muserrun kaiken sen työn alla, mikä on vielä Palluran kanssa tehtävänä. Toisinaan tuntuu, että olisi niin helppo vain antaa se ammattilaisen ratsastettavaksi ja ihailla jonkin ajan päästä hienoa hevosta. Sen estää onneksi kaksi asiaa: raha, ja se, että oikeasti tykkään ratsastaa Palluralla ja haluan kehittyä ratsastajana ja ratsukkona sen kanssa. Sitä paitsi en ole ostanut Palluraa ratsuksi ammattilaiselle vaan itselleni, koska se on aivan mahtava hevonen.

Pallurassa on kuitenkin oikein laadukas suomenhevosratsun aihio, joten se kannattaa rakentaa huolella ja oikomatta alkuvaiheessa. Mutta se on vaikeaa! Itselläni kaikki korjaukset, joita on tehtävä, eivät tule sieltä selkäytimestä vaan joudun miettimään ratsastustani todella paljon. Peilit auttavat onneksi paljon vinon hevosen korjaamisessa. Palluran saankin jo suorilla urilla suoristettua ihan kohtalaisesti, mutta kaarteissa se todella helposti heittää takapuolensa oikealle, jolloin sen kylki pullistuu vasemmalle ja lopputuloksena koko hevonen on aivan vino. Välillä iskee ihan epätoivo; tätä asiaa on korjattu jo satoja kertoja, eikä se vieläkään onnistu. Mutta sitten muistutan itseäni, että olen ostanut nuoren hevosen, joka on kaikkea muuta kuin valmis, ja vaatii vielä paljon töitä.

Rehellisesti sanottuna en usko, että selviäisimme tällä hetkellä edes helpon C:n kouluradasta. Ainakaan sillä tasolla, jolla itse haluaisin sen suorittaa, eli rennolla mutta eteenpäinpyrkivällä, SUORALLA, asettuvalla ja taipuvalla hevosella, suorittaen kaikki tehtävät oikeassa pisteessä. Meidän meno on tällä hetkellä epätasaista, vinoa ja asetuksesta ja taipumisesta ei voi edes puhua ennen kuin hevonen on saatu suoristumaan. Oikeastaan en voisi vielä edes thedä ohjelman tehtäviä harjoitusravissa, sillä Pallura on vielä niin etupainoinen, että harjoitusravia ei voi mennä.

Yritän muistaa sen, että on ihan normaalia, että nuori hevonen on vino. Ja että muutkin nuoret on saatu suoristettua. Ja että on ihan normaalia, että nuori hevonen on etupainoinen. Pallura ei edes mitenkään kynnä maata ryntäillään liikkuessaan, vaan sen painopiste vaan on vielä edessä, koska takaosalla ei ole vielä voimaa ollaa kaikkea painoa alleen. En tiedä mistä tämä epätoivo oikein kumpuaa, sillä yleensä pystyn iloitsemaan niistä pienistä onnistumisista ja siitä, mikä meidän menossa on hyvää. Siitä, että vaikka meno on vielä etupainoista, on kuitenkin jo hetkiä, jolloin se paino on takaosalla. Siitä, että vaikka ollaan vinoja niin on myös hetkiä, jolloin saadaan itsemme suoristettua. Siitä, että Pallura on herkkä ja hyvin avuilla. Siitä, että vaikka on vaikeaa, niin Pallura yrittää, se todella yrittää ja vielä hyvällä asenteella. Koskaan se ei sano, että minulle riittää ja tule nyt idiootti jo alas sieltä. Ja että minulla on oikeasti hieno hevonen, jolla on kolme hyvää askellajia ja loppu tulee kyllä sieltä aikanaan. Onneksi tällä viikolla päästään taas valvovan silmän alle ja oppimaan taas uutta.






Sanokaa nyt muutkin, ettei teidänkään meno nuoren kanssa ole aina vaan nousujohteista ja ihanaa ja upeaa ja ettei kaikki onnistu ja korjaannu aina laakista?

Palluraterkuin
Jenni


6 kommenttia:

  1. No mutta olettehan te Palluran kanssa kehittyneet selvästi! Välillä kehitystä tapahtuu harppauksin, ja toisinaan se on tosi hidasta. Mutta onhan teillä aikaa! Stella on vielä niin nuori, raaka ja viime kesänä varsonutkin! :)
    Ja mitä oman ratsastuksen korjaamiseen tulee, se vasta sairaan hankalaa onkin! Jos se olis tosi helppoa, niin kaikkihan me ratsastaisimme kuin Isabell Werth �� mutta onneksi valmennuksessa käyminen ja oman ratsastuksen katsominen videoilta tai peileistä antaa toisinaan ahaa elämyksiä, ja niin edes jotkut omista kehityskohdista saa paremmalle tasolle ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, aina niin positiivinen Elina <3 Ja onhan se toki ratsastuksen suola, että aina voi oppia lisää!

      Poista
  2. Kyllä se siitä! Sinänsä kyllä samaistun voimakkaasti siihen, miten vaikea laji ratsastus on. Ja myös turhaudun usein omien kykyjeni puutteeseen, kun tuntuu edelleen 8-vuotiaan kanssa että aina kun tulee pienikin tauko, joudun aloittamaan kaiken alusta. Ja sitten välillä muuten vain taannutaan. Mutta sitten kun tulee edistysaskelia, jaksaa taas painaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että meillekin tulisi pian niitä edistysaskelia, pienikin sellainen motivoisi kyllä kummasti :)

      Poista
  3. Samaistun kyllä, kuusivuotiaaksi kääntyvän ison ponin kuskina. Olen itse lähes kokonaan kouluttanut ponin siitä kun se tuli minulle nelivuotiaana perusratsastettuna. Ratsuttaja on käynyt selässä alle 10 kertaa. Alunperin oli ajatuksena, että kävisi useamminkin, mutta sitten tuntui siltä, että pärjään itsekin, kunhan käyn säännöllisesti kerta viikkoon valmentajan katseen alla. Ja koska niin tykkään ponillani ratsastaa :D Keväällä otetaan ehkä hiukan enemmänkin näitä ratsutuksia, jos tarvis.
    Tottakai nuorten kanssa tulee ylä- ja alamäkiä! Joskus mennään harppaus ylös ja sitten tuntuu että jäädään junnaamaan paikoilleen. Välillä on hyvä mennä mukavuustason yli ja välillä taas ottaa askel taakse. Ja joskus katsoa vanhoja videoita ja oikein hätkähtää, miten pitkälle ollaan tultu, vaikka joskus ei siltä tuntuisikaan!
    Kaunis heppa sinulla, siitä tulee varmasti hieno!
    Meidän menoa voi muuten (hävettävän harvoin päivittyvän) blogin lisäksi seurata instassa, löytyy nimellä hastgumma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, välillä kyllä tsemppaan itseäni siten, että Pallura on kuitenkin ihan hämmästyttävän toimiva ratsu siihen nähden, että sen selässä on tasan kerran ollut ammattilainen :D Nyt kun ollaan päästy valmentautumaan, se kyllä helpottaa kun ei tarvitse enää ihan yksin yrittää pohtia että mikä menee vikaan :)

      Poista

Kiva kun kävit ja vielä kivempi, jos jätät kommentin!