Ainon synttärit ja Mahti-Pallura

Niin se aika rientää, ja maailman ihanin minipallura Aino täytti lauantaina 27.4. vuoden! Sankarin syntymäpäiviä piti tietysti juhlia kakkutarjoiluin.

 Kuvassa taustalla ainon ystävä Noruega, joka juhli kaksivuotissynttäreitään.

Aino on edelleen yhtä hurmaava kuin pienenä varsana, vaikka se nyt tuntuukin jo olevan hurjan iso! Äitiään se ei kauheasti kyllä muistuta ulkonäöltään, sillä Aino jäi ihanan vaaleanrautiaaksi läsipääksi. Siis juuri sellaiseksi ihanaksi liinaharjaksi, jollainen suomenhevosen kuuluukin olla! (Sori vaan, Pallura!)

Olen niin iloinen, että saan vieläkin olla Ainon elämässä, vaikka se ei enää minun olekaan. Se on kuitenkin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa oma kasvattini, joten sillä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni.

Mammahevonenkin on kunnostautunut taas ratsun hommissa ja väläytellyt sitä upeaa liikettä, jonka ansiosta Palluran aikoinani ostin. Vielä ei olla päästy laukkaamishommiin, sillä vaikka lupa eläinlääkäriltä jo olisikin, otan mieluummin liian hitaasti kuin liian nopeasti.

Palluralla vaan alkaa olla IHAN HIRVEÄSTI patoutunutta energiaa ja se haluaisi päästä jo hommiin. Se on ollut melkoisen korskea ratsu nyt ja kun se on korskea ja kuumuu, sillä on kaksi vaihdetta. Hyvällä vaihteella se ottaa takajalat alleen, liikkuu selkänsä läpi ja etuosakin nousee selkeästi. Huonolla vaihteella se sitten vaan kuumuu, kerää itsensä ihan liian lyhyeksi, jättää takajalat jonnekin kauas ja selän alas. Ekassa tapauksessa se on oikein mahtava ratsastaa, vaikka kuumana kävisikin. Jälkimmäinen meno taas on ihan järkyttävää :D Jälkimmäisestäkin vaihteesta se on kyllä yleensä ratsastettavissa hyväksi, mutta se vaatii nopeaa reagointia ja sitä, että antaa Palluralle tekemistä. Pahinta, mitä sille voi tehdä silloin, kun se on ihan liian pörheänä, on jättää se yksin tilanteeseen ja vaan matkustella selässä vailla päämäärää. Sen sijaan kun sen energian kanavoi esimerkiksi siirtymisiin, alkaa lopulta ne takajalatkin päätyä rungon alle ja selkä nousta.

Mutta niin iloinen olen siitä, että Pallura on toipunut näin nopeasti! Toivotaan, ettei nyt tulisi takapakkia vaan päästäisiin pikku hiljaa ihan oikeasti töihinkin. Tämän kesän ajattelin pyhittää lihasten rakentamiselle eli paljon maastoilua ja mäkien kiipeilyä, puomitreenejä unohtamatta tietenkään lepoa. Kisat jäävät siis tältä kaudelta väliin, ellei nyt sitten loppukaudesta päädytä vielä joihinkin harjoituskilpoihin. Kunhan Pallura nyt tervehtyisi ja pysyisi terveenä, se on pääasia.

Ihanaa vappua kaikille!