Kuun vaihteen kuulumisia

Kuukausi on vaihtunut salakavalasti kesäkuusta heinäkuuhun, ja kesä alkaa olla jo ainakin puolivälissä. Kesäkuussa onneksi näkyi kauniita kelejä, mutta nyt heinäkuun ennusteen mukaan kelit eivät juurikaan helli lomalaisia. No, ei tarvitse onneksi olla lomalla, niin ei harmita niin paljon! Ja totuuden nimissä, hevosten kannalta viileämpi keli on kivempi, ei ole niin paljon paarmoja.

Kesäkuun varsinaiset helteiset päivät Pallura vietti seepraloimi päällään, sillä paarmoja oli ihan järkyttävän paljon. Ilman loimea se juoksi itsensä hikeen, loimen kanssa on huomattavasti rauhallisempi. Kuitenkin, koska Pallura rakastaa piehtarointia, pyrin ottamaan loimen aina pois silloin, kun paarmainvaasio ei ole niin suuri. Kivempi piehtaroida ilman.

Pallura on todella ahkera piehtaroitsija - se ei haittaa minua lainkaan, vaikka tarkoittaakin yleensä vähän ekstratyötä harjaamiseen. Mutta piehtarointi on hevosen tapa hoitaa lihaksistoa ja karvapeitettä, joten se on vain positiivinen juttu.

Puhumattakaan siitä, että kunnon piehtaroitu mutakuorrutus on tietysti kaikista paras suoja ötököitä vastaan!

Meitä Instagramissa seuraavat tietävätkin jo, että ollaan päästy korkkaamaan jo uuden kodin melko huikeat maastot! Kilometrikaupalla autottomia teitä, joissa pääsee huoletta myös laukkaamaan. Ihanaa!

Olen todella innoissani maastoilusta, sillä se kehittää hevosen lihaksistoa ja tasapainoa ihan eri lailla kuin sileällä työskentely! Varsinkin tietenkin mäet, mutta ihan vain poluillakin rämpiminen on tehokasta, ja tietenkin se, että pääsee liikkumaan ISOSTI. Palluralla on iso laukka-askel, ja kenttä yleensä jää vääjäämättäkin pieneksi, kun laukassa ei vielä ole kauheasti voimaa, mutta vauhtia senkin edestä. Kun voima kasvaa maastossa, aletaan mahtua kentällekin paremmin.

Sitten päästään yhteen laidunkauden ikävään puoleen: toisin kuin suurin osa lajitovereistaan, Pallura on laihtunut laitumella aika rankastikin :( Se alkaa olla jo aika lailla luuta ja nahkaa ja palluran sijaan se muistuttaa enemmänkin treenissä olevaa lämminveriravuria, paitsi että lämpöisellä on enemmän lihaksia.

Huomatkaa Unipalluran törröttävät lonkkaluut :(

Totesin sitten viime viikolla, että pakko alkaa syöttämään sille väkirehua laitumelle. Sinänsä se ei kyllä harmita, sillä pelkäsin ennemminkin laidunkaudella olevan päinvastainen vaikutus eli se, että Pallura lihoisi ihan järkyttäväksi tankkeriksi. Laitumella on kuitenkin ruokaakin ihan riittämiin, sillä tallinomistaja kärrää sinne selkä vääränä kuivaheinää laidunruohon lisäksi, ja sitä heinää on todellakin koko ajan saatavilla. Mutta Pallura ilmeisesti tietää, että hevonen on luotu liikkumaan ja se liikkuukin laitumella todella paljon. Laiduntaessaankin se pysyy jatkuvasti liikkeessä siinä missä muut syövät yhden kohdan tyhjäksi ja siirtyvät sitten vain sen verran, kun on pakko, jotta turvan alla on koko ajan jotain mitä nakertaa.

Minulla oli vielä jämäsäkki Greenlinea, joten päätin syöttää sen pois, sillä sehän on sinimailasta, joka on proteiinirehu. Mutta koska sinimailasen proteiinipitoisuus on siinä 14 % paikkeilla, kävin hakemassa Greenlinen kaveriksi säkin Rypsi-Kronoa, joka on siis rypsirouhepuristetta, johon on lisätty aavistus melassia maittavuuden takaamiseksi. Pallura on saanut sitä vasta muutaman desin päivässä, mutta tarkoitus olisi nostaa se jopa puoleen litraan päivässä, mikäli on tarve. Palluran pitäisi nyt kuitenkin alkaa liikkua entistä enemmän, joten olisi hyvä, että olisi jotain, mistä rakentaa lihaksia.

Kuitenkin loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että mieluummin vähän liian hoikka hevonen kuin lihava hevonen. Hoikemmassa kunnossa on loppujen lopuksi terveellisempää olla kuin läskissä, sillä hevosen lihavuus altistaa monille ongelmille, kuten metabolialle ja kaviokuumeelle.

Tiistaina juhliittiin Palluran kanssa pienimuotoisesti, sillä se täytti viisi vuotta! On ihanaa, että se on ollut minulla kolmivuotiaasta asti. Toivon, että edessä on vielä ainakin kahdetkymmenet yhteiset synttärit. Pallura on minulle niin rakas, se on yksi parhaista asioista elämässäni. Vaikka se syökin kaikki rahani ja välillä tuntuu, että myös voimavarat ja mielenterveyden :D

Yhtenä päivänä olen joutunut jo sadeloimittamaankin, kun sadetta oli luvattu läpi yön ja lämpötilakin putosi kymmenen asteen tuntumaan. Ja Palluralla kun ei ole rasvakerrosta ja karvakin on erittäin silkkinen, se palelee helposti.

Ollaan otettu käyttöön myös meidän ruskeat suitset, vaikka meillä ei enää ruskeaa satulaa olekaan. Mutta Pallura tuntuu olevan näillä nyt rauhallisempi suustaan, ja luulen, että se vaihtaakin hampaita. Nämä on muotoiltu siten, ettei turparemmi paina poskihampaita ja hermoradatkin jäävät vapaaksi. Mutta koska musta satula ja ruskeat suitset ovat mielestäni jotain ihan kamalaa, laitoin jo Gneisti Webshopista tilaukseen nämä samat suitset mustina. X-fullit olivat kuitenkin tilaustavaraa, joten joudumme varmaankin odottelemaan niitä pari viikkoa.

Täytyy kyllä sanoa, että töiden, koirien ja palluroimisen myötä alkukesä on ollut melko kiireinen. Toivotaan, että kohta vähän helpottaisi.

Tulipas tästä pitkä maratonpostaus :) Ihanaa loppuviikkoa kaikille!