Maastossa: Ekat kohtaamiset autojen kanssa ja ekat pukit!

Eilen oltiin taas maastoilemassa Palluran bestiksen Necun ja Necun omistajan kanssa. En ole aikaisemmin osannut sanoa Palluran liikennevarmuudesta mitään, mutta nyt tuli ensimmäistä kertaa ikinä kohdattua kaksi autoa. Molempien kuskit olivat fiksuja ja hidastivat, ja kuten ounastelinkin, Pallura ei pelännyt autoja lainkaan. Olimme kuitenkin ensimmäistä autoa kohdatessa kapealla tiellä ja jouduimme väistämään sivuun, ja se pysähtyminen ja PAIKALLAAN SEISOMINEN on Palluralle pahinta. Ihme ja kumma kyllä se jaksoi odottaa nätisti, että auto meni ohi.

Toista autoa kohdatessa odotimme pääsevämme ylittämään tien, joten jäätiin tietysti reunaan odottelemaan. Tämä oli takaisintulomatkalla, joten Palluralla painoi jo jalka sen verran, että se tyytyi odottamaan kiltisti paikallaan.

Tämä oli meidän kolmas kerta uuden kodin maastoissa ja nyt oli eka kerta, kun otettiin kunnon maastolaukat. Uuden kodin maastot ovat aika huikeat ja laukkaamaan pääsee ihan kilometrikaupalla. On mahtavaa, että voi vain antaa hevosen painaa, eikä tarvitse heti hidastaa, kun on saanut sen laukkaan! Alkumatkasta Pallura laukkasi hyvin, tosin vauhtia oli sen verran, että oli pakko hidastaa kun alkoi pelottaa, että se menee nurin. Pallura kun on tottunut laukkaamaan vaan sileällä kentällä ja maastossa pohja ei ole ihan tasainen.

Takaisin päin laukatessa Pallura olikin jo sitten sen verran väsynyt, että laukassa tuli muutama tahtirikko ja koska Pallura on Pallura, se ärsytti sitä suuresti ja se pukitti. Näin kävi kaikkiaan kolme kertaa, mutta onneksi Palluran maastopukit ovat aika nössöpukkeja ja pysyin helposti selässä. Ilmeisesti vauhtia oli sen verran, että Pallura ei saanut kunnolla selkää mukaan pukkeihin :D Tarhassa ja laitumella sen pukit nimittäin ovat sitä luokkaa, että hirvittää katsellakin ja tiedän, ettei olisi mitään jakoa minulla pysyä selässä niissä pukeissa.

 Pallura ja uusi bestis Neccu.

Kaiken lisäksi nähtiin vielä peurakin! Kumpikaan hevosista ei onneksi säikähtänyt. Kaiken kaikkiaan oli siis todella onnistunut maastoreissu! Ja ihan hyvin Pallura jaksoi tunnin lenkin, jossa oli vielä pitkä laukkapätkäkin mukana, vaikka Palluran kunto ei vielä päätä huimaakaan. Tänään Pallura saakin vapailla, koska luulen, että sillä vähän jalka painaa...

Ihanaa viikonloppua kaikille!