Missä mennään ratsastuksellisesti Palluran kanssa?

Palluran terveysongelmien sekä epäsopivan satulan vuoksi meidän kouluratsukon ura otti takapakkia. Tai no, en tiedä voiko puhua takapakista, sillä ei me nyt varsinaisesti olla kehityksessä taaksepäin menty, muttei juuri eteenpäinkään.

Em. syistä ratsastustaukoa tuli muutama kuukausi, ja vaikka Pallura onnistuikin suurin piirtein säilyttämään ne vähät lihakset, mitä sillä oli, ei se ole saanut uusia eikä sen kunto ole kohonnut juurikaan. Ihan nollasta ei olla aloitettu, muttei paljon nollaa edempää myöskään.

Ratsailla kuvissa pikkusiskoni.

Nyt kun ollaan päästy ratsastamaan, ollaan menty aika lailla back to basics, eli keskityn siihen, että Pallura pysyy ratsastaessa suorana. Tehdään paljon väistöjä ja sen verran ollaan sentään edistytty, että käynnin lisäksi tehdään pohkeenväistöä jo ravissakin. Avotaivutusta tehdään myös paljon, mutta sitä vain käynnissä. Nämä harjoitukset siis suoristavat Palluraa ja lisäksi käyntiväistöjen ja -taivutusten tarkoituksena on saada Pallura myös kuuntelemaan ja odottamaan ratsastajaa. Ratsastaja määrittää tahdin, ei Pallura. Tämä on Palluralle toisinaan vaikeaa ja se on se tilanne, jossa se toisinaan vastustaa kuolainta. Tätä tapahtuu vain käynnissä, ei koskaan ravissa. Palluran vastustellessa pidätettä koitan päästä vain tekemään pidätteet mahdollisimman hellällä kädellä ja myös istunnalla. Aina sen reagoidessa oikein kehun sitä kovasti. Kun se saa kehuja oikealla hetkellä ja ymmärtää, mistä kehu tuli, se ei turhaudu eikä kuppi mene nurin.

Pyrin pitämään ratsastuksen Palluralle mahdollisimman mukavana. Se on hevonen, joka tekee hyvällä asenteella töitä ja jos se ei jotain halua tehdä, siihen on joku syy. Jos laukka ei nouse, sitä ei nosteta väkisin vaan tsekataan satula. Kun satula on kunnossa, Pallurahan ei muuta tekisikään kun nostaisi laukkaa!

 

Laukassa me ei olla kauheasti viime aikoina edistytty. Johtuen tosin varmaan paljon siitä, että ei päästy laukkaamaan ennen kuin löytyi sopiva satula. Laukatessa keskitytään myös lähinnä suoruuteen ja siihen, että laukassa olisi jonkinlainen tahti myös. Palluran laukka on vielä melko voimatonta, joten toisinaan se kompensoi voiman puutetta vauhdilla. Uskon kuitenkin että tähän auttaa aika ja laukkaaminen. Kun voimaa on enemmän, jaksaa Pallura kantaa itsensä paremmin.

Pyrin koko ajan löytämään Palluralle myös varusteita, jotka olisivat mahdollisimman hevosystävällisiä. Tilasin viime viikolla satulavyön, jonka pitäisi jättää hyvin kainaloille tilaa. Vaikka Pallura ei olekaan ilmaissut nykyisen vyön olevan tukala eivätkä sen kainalot aukea nykyisistä vöistä, arvelen kuitenkin, että kainaloille tilaa jättävä vyö olisi mukava isolapaiselle hevoselle. Mutta se jää nähtäväksi kun vyö saapuu!

Siirtymisiä teemme myöskin paljon, niin käynti-ravi-siirtymisiä kuin sitten myös siirtymisiä käynnin ja ravin sisällä. Siirtymisillä saa hyvin Palluraa kuulolle ja myös takaosaa alle ja selkää aktivoitumaan.

Keskiviikkona onkin ohjelmassa taas ratsutusta/valmennusta pitkästä aikaa! Edellinen kunnon kerta on ollut helmikuussa, joten jo oli aikakin. Siitä seuraa raporttia loppuviikosta!

Ihanaa helleviikkoa kaikille! Ps. Kannattaa katsoa vinkit helteisiin hevosen kanssa tästä!