Ratsastushousujen kauluksen päällä roikkuva makkara. Napakoiden urheilurintsikoiden selkään tekemä makkara. Makkaraa siellä ja makkaraa täällä. Kesä on jättänyt jälkensä kroppaan ja kauhukseni huomasin, että olen lähes kymmenen kiloa painavampi kuin viime kesän jälkeen!
Suurimman osan tutkimuksista (joihin linkkejä tekstin lopussa!) mukaan hevonen jaksaa kantaa hyvin maksimissaan 20 % omasta NORMAALIpainostaan. Stella on suurehko hevonen, painoarvio on viitisensataa kiloa, give or take. Tällä matikalla Stellalla voisi siis ratsastaa satakiloinen, ja sataan kiloon on vielä matkaa. MUTTA, ja tämä on iso mutta! Stella on vielä nuori ja kasvava hevonen. Sen selkä ei ole vielä täysin luutunut eikä sen lihaksisto ole kehittynyt kunnolla. Lisäksi tuohon 20 prosenttiin vaikuttaa myös se, onko hevonen itsessään normaalipainoinen. Mikäli hevonen on lihava, se kuormittuu jo omasta ylipainostaan ja näin ollen ratsastajan painolle ei ole ihan niin paljon varaa.
Olen ratsastanut yli viisitoista vuotta, joten kehonhallintani satulassa on jo kohtuullista. Se, että kykenen hallitsemaan kehoni ainakin joten kuten ja myötäilemään hevosen liikkeitä, vähentää selkään kohdistuvaa kuormitusta. Eli aina ei ole kyse pelkästään siitä selkään kohdistuvasta massasta vaan siitä, miten se massa siellä selässä käyttäytyy.
Norjalainen askellajiratsastuksen maailmanmestari Stian Pedersen
on tutkinutkin painon ja ratsastajan kehonhallinnan vaikutusta hevosen selkään tulevaan kuormitukseen. Testihenkilöinä olivat liki
80-kiloinen Pedersen ja kevyt nuori nainen. Satulan alle asetettiin
sähköisiä antureita, jotka mittasivat hevosen selkään kohdistuvaa
ratsastajan painoa. Testissä hyvässä tasapainossa ratsastava
Pedersen osoittautui hevoselle huomattavasti kevyemmäksi taakaksi kuin
häntä liki puolet kevyempi, mutta aloitteleva ratsastaja, jolla kehonhallinta ei ollut vielä niin hyvää.
Pidän myös Stellan ratsastukset lyhyinä edelleen, sillä se on vielä nuori ja palautumassa äitiyslomalta. Pyrin siihen, että ratsastaessani Stella liikkuu oikein päin, takajalat mahdollisimman hyvin rungon alla ja selkä pyöreänä. Tämä myös auttaa hevosta kantamaan ratsastajan painon paremmin. Stella ei myöskään liiku pelkästään selästä käsin, vaan liikutan sitä paljon myös maastakäsin. Välillä pidetään myös pidempiä tyystin satulattomia jaksoja, jolloin en kapua selkään laisinkaan.
Tilanne ei siis ole katastrofaalinen enkä koe olevani liian painava näihin lyhkäisiin ratsastuksiin. Mutta oloni on tukala omassa kropassani, eikä ole kiva katsoa ratsastuskuvista housujen vyötärön päällä roikkuvaa mahamakkaraa. Lihoa ei ole vara enää yhtään, sillä Stellan selkään ei mahdu yhtään pidempää satulaa. Sillä on lyhyehkö satulansija, joten ratsastajan on pakko mahtua 17-tuumaisella istuimella varustettuun satulaan. Vaikka istuimeen mahtuminen onkin pitkälti kiinni ratsastajan reiden pituudesta, kyllä sillä laardin määrälläkin on merkitystä, valitettavasti.
Niinpä tässä on menossa jälleen laihdutusprojekti, en edes tiedä, kuinka mones. Haluan tuon ylimääräisen kymmenisen kiloa pois, jotta on jälleen mukavampi ratsastaa. Ei auta muu kuin heittää suklaat nurkkaan ja ottaa rahkalusikka kauniiseen käteen.
En varmaankaan ole ainoa, joka pohtii, onko liian painava ratsulleen, tai ratsastamaan ylipäätään. Hevosia on onneksi monenkokoisia, joten ei tarvitse olla mallinmitoissa voidakseen ratsastaa!
Nykyään on paljon ratsastuskouluja, joilla on painorajat. Niitä ei ole asetettu lihavien syrjimiseksi tai kyykyttämikseksi, vaan hevosten hyvinvointia ajatellen. Kun harrastusväline on elävä ja tunteva olento, on pakko ottaa sen hyvinvointia ja terveyttä koskevat seikat huomioon. Siksi ei kannata loukkaantua, jos ensimmäisellä kerralla uudella tallilla kysytään painoa. Jos ylipainoa on reippaammanlaisesti, se ei kuitenkaan välttämättä estä ratsastamista! Monelta tallilta löytyy niitä suurempiakin hevosia, jotka jaksavat kantaa isompaakin ihmistä. Kannattaa tuntia varatessa kertoa painonsa rehellisesti, jotta osataan varata oikeankokoinen ratsu. Asiallinen ratsastuskoulunpitäjä osaa suhtautua painavampaankin ratsastajaan hyvin, eikä epäasialliselle ratsastuskoululle kannata edes mennä!
Ratsastus ei kuitenkaan missään nimessä ole laihdutuslaji. Se kuluttaa kyllä hyvin kaloreita, ei ole tavatonta että sykemittari näyttää raskaan koulu- tai estetunnin jälkeen viiden-kuudensadan kilokalorin kulutusta. Mutta laihdutuksen tueksi on niin paljon parempiakin urheilulajeja, joissa voi harjoitella kehonhallintaa ja kuluttaa kaloreita ilman että täytyy miettiä, tekeekö hallaa elävälle harrastusvälineelle.
Runsaskaan ylipaino ei välttämättä ole este hevosharrastukselle. Yli satakiloinenkin voi ratsastaa, kunhan miettii, että miten. Alle tarpeeksi iso ratsu ja askellaji valitaan ratsastajan kehonhallinnan mukaan. Ja hevosharrastus on niin paljon muutakin, kuin vain ratsastusta! Hevosta voi myös ajaa ja sen kanssa voi käydä kävelylenkeillä. Aikoinaan, kun edellinen hevoseni toipui selkävammasta ja sille suositeltiin runsasta liikuntaa, mutta ilman ratsastajaa, kävin jopa hölkkälenkeillä sen kanssa!
Kuitenkin on hyvä myös ymmärtää se, että hevosten kanssa iso koko aiheuttaa rajoituksia. Liian iso ihminen ei voi vaatia ratsukseen estetunnille ponia ja suurin osa meistä kasvaa väistämättä joskus liian isoiksi shetlanninponeilla ratsastamaan. Nämä rajoitukset eivät kuitenkaan ole tehty meidän kiusaksemme vaan hevosystäviemme parhaaksi!
Kuitenkin on hyvä myös ymmärtää se, että hevosten kanssa iso koko aiheuttaa rajoituksia. Liian iso ihminen ei voi vaatia ratsukseen estetunnille ponia ja suurin osa meistä kasvaa väistämättä joskus liian isoiksi shetlanninponeilla ratsastamaan. Nämä rajoitukset eivät kuitenkaan ole tehty meidän kiusaksemme vaan hevosystäviemme parhaaksi!
Hyviä hevosteluhetkiä kaikille kokoon katsomatta toivottaa
Jenni
Tekstissä käytetyt lähteet:
https://www.horsesciencenews.com/horseback-riding/how-much-weight-can-a-horse-carry.php
Hyvää pohdintaa ja tekstiä! Minusta Suomessa ratsastetaan pääsääntöisesti aika isoilla ratsuilla ja painorajojen puitteissa, mutta kun seurailen paljon Yhdysvaltojen ratsastusta (toki lähinnä muulinäkökulmasta) niin hirvittää, miten pienillä muuleilla todella ylipainoiset ihmiset ratsastavat. Siellä hevosten ja muulien keskimääräinen koko taitaa olla 134-145 cm, eikä kukaan kysele ratsastajan painoa.. Jotkut jopa kehuvat, että ostivat 130 cm korkean muulin niin pääsee helpommin selkään!
VastaaPoistaEttä siinä mielessä on hyvä asia Suomessa, jossa tässä asiassa on joku tolkku olemassa. Oma lukunsa ovat sitten liian lihaviksi syötetyt hevoset, joidel selkään ladataan silti se 20% painoa.. Painoraja pitäisi muistaa laskea hevosen normipainosta ja vähentää siitä hevosen ylipaino..
Mielenkiintoinen tuo tutkimus, jossa kaksi eri painoista ratsastajaa ratsasti samoilla hevosilla. Olen lukenut siitä aiemminkin ja sen toivoisi saavan enemmänkin tunnettuvuutta. Itse varmaan kannattaisin sen perusteella vielä tiukempia painorajoja alkeistunneille ja HeC-tason tunneille, koska siellä ratsastajien kehonhallinta ei ole vielä kovinkaan kummoista.
Tuo hevostenkin lihavuus on erittäin hyvä pointti! Ja totta tuo, että se ratsastajan paino pitäisi laskea nimenomaan siitä hevosen ihannepainosta. Hevosillakin esiintyy nykyään meillä Suomessa todella paljon ylipainoa.
PoistaStian Pedersenin tutkimus toki mittasi painon vaikutusta hyvin suppealla tavalla. Toki tärkeältä kannalta, mutta silti suppealta. Stianin koe todistaa, että hyvin istuva ei aiheuta hevoselle akuuttia kipua jne, mutta se ei kumoa näitä muita tutkimuksia, joiden mukaan tietyn rajan ylittävä paino hidastaa palautumista, vaikuttaa niveliin jne, sillä se tutki eri asiaa.
VastaaPoistaKevyt, mutta heikosti ratsastava, ratsastaja on hevoselle turvallinen, vaikkakin epämiellyttävä ja kenties lihaksia jumiin vetävä.
Liian painava, mutta hyvä ratsastaja, on hevoselle (tiettyyn pisteeseen) akuutisti mukavampi kantaa, mutta aiheuttaa todennäköisemmin ongelmia palautumisessa ja pidemmällä aikavälillä.
Totta tämäkin.
PoistaHyvä aihe! Edellä olevissa kommenteissa oli kyllä paljon hyviä pointteja myös! Kuitenkin uskon että suurimmalle osalle ihmisistä sopiva hevonen kyllä löytyy vaikka ei ihan keijukainen olisikaan. Ja toki kaiken kokoiset ihmisethän voivat hevosten parissa harrastaa ja tehdä monenlaisia asioita, vaikkeivät koskaan selkään menisikään :)
VastaaPoistaKyllähän sairaalloinen ylipaino toki aiheuttaa sitten jo sen, ettei sopivaa ratsua enää löydy. Mutta totta on, että hevosten kanssa voi puuhailla niin paljon kaikkea muutakin!
PoistaTodella hyvin pohdittu. Itse painin todella voimakkaasti paino-ongelmien kanssa, mutta näin kun pitää järjen päässä voi hyvillä mielin heppailla. Satulan koko kummasti motivoi pitämään takapuolen pienenä.
VastaaPoistaKiitos! Totta on myös tuo että se hevonen voi olla hyvänä motivaattorina painonhallintaan :)
PoistaSatulan koko ei kerro mitään ratsastajan lihavuudesta. Xs/34- kokoinen muttapitkällä reidellä varustettu vaatii 18" satulan mutta 160cm/100kg voi hyvin mahtua 16,5-17" satulaan.
VastaaPoistaKoska ihmiset pääsevät tästä lihava-iso satula/laiha-pieni satula - luulosta eroon?
Itse ainakin huomaan nyt lihottuani että satulan istuin on käynyt ahtaammaksi. Totta kai ihmisen muukin ruumiinrakenne vaikuttaa istuimen kokoon kuin lihavuus, mutta on turha väittää, etteikö se olisi osatekijä. Onneksi nykyään löytyy kuitenkin myös satuloita lyhyillä paneeleilla mutta isolla istuimella. Liian iso tai pieni istuin vaikuttaa kuitekin ratsastajan istuntaan. Satulan ja ratsastajan painopiste selässä on myös tärkeä asia satulaa valittaessa, liian lyhyt satula aiheuttaa myös painopisteen päätymisen väärään paikkaan selässä.
Poista