Hevosen mahahaava

Ei, Stellalle ei ole puhjennut mahahaavaa, eikä toivottavasti koskaan puhkeakaan, sen verran viheliäisestä vaivasta on kyse. Mutta edellisen tammani Maalveeran jouduin lopetuttamaan kroonisen mahahaavan vuoksi. Mahahaavan kanssa ei siis ole leikkimistä.

Heti tähän alkuun haluaisin korostaa, etten ole eläinlääkäri, ja tämä teksti perustuu omiin kokemuksiini ja kymmeniin, ehkä jopa satoihin mahahaavasta lukemiini teksteihin. 

Veeran mahahaavan laukaisi todennäköisesti kipustressi. Se loukkasi ensin selkänsä, jonka jälkeen maha alkoi oireilla. Oli selvää, että maailman kiltein hevonen oli kipeä, kun se muuttui kärttyiseksi ja jopa vihaiseksi. Koska mahahaava ei ollut vielä niin pinnalla 6-7 vuotta sitten, kuin mitä se on nyt, luulin edelleen, että Veera on selästään kipeä, kun en osannut yhdistää sen oireita mahahaavaan. Fysioterapeutti sitten teki "diagnoosin" ja komensi meidän tähystettäväksi klinikalle. Mutta kuinka ollakaan, ei mahasta löytynyt mitään. Silloin olin niin naiivi ja hölmö, etten älynnyt edes kyseenalaistaa eläinlääkärin sanoja "Ei viitsitä katsoa tuonne toiseen mahaan, kun tää ensimmäinenkin on niin siisti".

Maalveera.

Hevosen mahassa on siis kaksi osaa, keratinisoitunut osa ja rauhasosa. Useimmiten mahahaavat ovat keratinisoituneen osan alueella, mutta myös rauhasmahan alueella tavataan mahahaavoja. Mahan ylemmässä on ihomainen sileä pinta (ns. keratinisoitunut osa) ja alemmassa puoliskossa (ns. rauhasosa) on rauhassoluja, jotka tuottavat mahalaukun nesteeseen suolahappoa ja limaa. Lima suojaa mahalaukun limakalvoa suolahapon happamuudelta. Hevosen maha erittää suolahappoa jatkuvasti, ei pelkästään sen syödessä.

Keratisoituneen mahan haavojen syntymekanismit tunnetaan jo hyvin ja niitä aikaansaadaan jo viikossa, kun hevosta paastotetaan joka toinen päivä. Rauhasmahan haavojen syntymekanismia ei vielä tunneta.

Veeran keratinisoitunut maha oli siis sangen siisti, eikä eläinlääkäri tutkinut rauhasosaa lainkaan. (Mikä oli typerää, sillä se olisi käynyt helposti samalla tähystyksellä eikä olisi vaatinut juurikaan lisäponnisteluja.) Kysyessäni sitten, että miksi maailman kiltein tamma on muuttunut vihaiseksi, sain vastaukseksi että se nyt vaan on tamma ja menkää kotiin seurailemaan tilannetta.

Seurailin tilannetta vielä kuukauden, eikä se muuttunut lainkaan parempaan. Varasin uuden ajan, tällä kertaa toiselle klinikalle ja mitäpä sieltä löydettiinkään:  rauhasmahan puolella kaksi valtavaa haavaa. Haavat olivat kehittyneet kahden tennispallon kokoisiksi, kun ne olivat lähteneet paranemaan ja tekemään arpikudosta, mutta olivat uusiutuneet kerta toisensa jälkeen.

Eläinlääkäri sanoi suoraan, että ennuste on huono. Kun haavat ovat päässeet noin pahaksi ja suuriksi, ne todennäköisesti raapiutuvat aina uudestaan ja uudestaan auki. Päätettiin katsoa tilannetta kuukausi, lääkitykseksi Veera sai happosalpaajia. Kuukaudessa ei tullut minkäänlaista muutosta parempaan, ja koska oireilua oli kestänyt jo monta kuukautta, päätin, että oli aika lopettaa rakkaan ystävän kärsimykset.

Veeran lopettaminen oli minulle todella kova paikka. Se oli ollut ystäväni kymmenen vuoden ajan ja olin sen kanssa kasvanut lapsesta aikuiseksi. Viisi vuotta sen lopettamisen jälkeen hankin toisen hevosen ja kyllä, olen nykyään mahahaavahysteerikko.

Hevosen mahahaavan aiheuttajat:

- liian pitkät ruokintavälit

- stressi
- syömättömyys
- väkirehujen korkea hiilihydraattipitoisuus

Pitkät ruokintavälit eivät sinänsä ole ongelma, jos korsirehua saadaan kerralla useamman tunnin tarpeiksi. Rehumassa kulkee hevosen mahan läpi 2-6 tunnissa, joten jos heinät on syöty tunnissa ja seuraavaan ruokintaan on aikaa yli 6 tuntia, mahahaavan riski kasvaa. Hevonen on luotu laiduntamaan lähes ympäri vuorokauden, joten maha erittää suolahappoa jatkuvasti. Kun mahassa ei ole suojaavaa korsirehumassaa, suolahappo pääsee tiiviimpään kosketukseen seinämän kanssa, jolloin aiheutuu limakalvon syöpymistä ja mahahaavoja. Hevosen maha toimii sinänsä "fiksusti", että jos ruokaa ei ole paljoa saatavilla, rehumassan läpimeno hidastuu, mutta jos heinää tulee vähän ja se on äkkiä syöty ja sitä saa seuraavan kerran vasta tuntien päästä, on tilanne katastrofaalinen mahan kannalta, varsinkin jos tämä toistuu joka ikinen päivä.

Me ihmiset tykkäämme nukkua yössä putkeen noin kahdeksan tuntia. Hevoset nukkuvat vuorokaudessa vain plus miinus kuutisen tuntia, eivätkä sitäkään putkeen. Siksi meidän päivärytmimme ei ole niille ihanteellinen, varsinkaan mahan kannalta. Toki on mukavaa ottaa hevoset aikaisin illalla yöheinille ja mennä itse rauhassa telkkaria katsomaan ja mennä aamulla vasta seuraavan kerran talliin. Siinä vaiheessa, kun ne yöheinät on annettu aikaisin ja tunnissa tai parissa syöty ja seuraavan kerran mennään talliin vasta aamulla, aiheutetaan rakkaan ystävän mahalle ongelmia. Ongelmahan tosin on helposti ratkaistu: enemmän heinää nenän eteen tai joku slow feeding -systeemi, jolla saadaan pienempi heinämäärä riittämään pidemmäksi aikaa. Tai vaikkapa ajastimella toimiva heinäsysteemi, joka pudottaa hevoselle muutaman tunnin välein heinää.

Vapaa heinäkään ei ole oikotie onneen, sillä myös vapaalla heinällä olevilta hevosilta on löydetty mahahaavoja. Vapaa heinä aiheuttaa myös muita ongelmia, esimerkiksi lihomista, joka sekin voi olla hevosille, varsinkin alkuperäisroduille, kohtalokasta. Mutta vapaalla heinällä on kuitenkin paljon hyviäkin puolia. Mahan lisäksi uskon sen pitävän myös hampaat paremmassa kunnossa, kun hevosella on enemmän pureskeluaikaa päivässä. Stella on hyvä rehukäyttäjä ja lihoo helposti, mutta silti valitsisin mieluummin vapaan heinän kuin säännöstellyn heinän ja liian pitkät ruokintavälit. Liian pitkät ruokintavälit aiheuttavat monesti myös sen, että nälkäinen hevonen hotkii heinänsä, jolloin se ei ehdi erittää tarpeeksi mahaa suojaavaa sylkeä.

On hevoskohtaista, mikä aiheuttaa stressiä ja sitä kautta mahahaavaa. Toiselle sopii hyvin pieni, rauhallinen lauma ja toiselle iso lauma, jossa on koko ajan kavereita läsnä eikä tarvitse pelätä yksin jäämistä. Toinen stressaa kuljettamista ja toista se ei voisi vähempää kiinnostaa. Toinen stressaa rutiinien rikkoutumisesta ja toinen nauttii vaihtelusta. Oleellista olisikin tunnistaa se, mikä omalle hevoselle aiheuttaa stressiä ja minimoida se.

Kipu aiheuttaa hevoselle myös stressiä, johon se saattaa reagoida mahallaan. Siksi on tärkeää osata tulkita hevosen käyttäytymistä ja tunnistaa kipukäyttäytyminen. Hevonen on saaliseläin ja peittää kipunsa parhaansa mukaan henkiinjäämisen edesauttamiseksi.

Mahahaavan oireita:

 

- yleinen kiukkuisuus

- mahan, kylkien ja ryntäiden kosketusarkuus

- liiallinen säikkyminen

- haluttomuus liikkua

- kiilloton karva 
- hampaiden narskuttelu 
- ähky
- ruokahalun menetys
- suorituskyvyn laskeminen
- laihtuminen

Mahahaava oireilee hevosella hyvin yksilöllisesti, eikä kaikkia oireita esiinny läheskään kaikilla. Toisinaan hevonen saattaa jopa olla oireeton. Veera oli kiukkuinen, kosketusarka mahasta, ryntäistä ja kyljistä sekä haluton liikkumaan. Sen karva oli kuitenkin hyvässä kunnossa, se söi todella hyvällä ruokahalulla ja tästä johtuen se lihoi saatuaan mahahaavan eikä suinkaan laihtunut. Kaikista näkyvin merkki oli kuitenkin sen muuttuminen jopa aggressiiviseksi mahaa, kylkiä ja ryntäitä koskiessa eli esimerkiksi harjatessa, satulavyötä kiristäessä sekä loimittaessa.

Hevoseni asuu täysihoidossa tallilla, jossa ruokintavälit ovat pitkät eikä heinää riitä tuntikausiksi. Mitä voin tehdä?

Tärkeää on, ettei hevonen liikkuisi tyhjin mahoin, sillä varsinkin hevosen ravatessa ja laukatessa mahalaukku liikkuu ja hapot pääsevät nousemaan ylemmäksi mahalaukussa. Omin luvin ei tietenkään pidä heinää mennä ottamaan, joten tällaisessa tilanteessa ihan hyvä ratkaisu olisi pitää tallilla säkillistä greenlinea tai muuta pelletöityä korsirehua tai heinähaketta, jota voi antaa hevoselle ennen liikutusta. Pieni määrä riittää, jotta mahassa on jotain puskuroimassa mahahappoja, muttei tarvitse liikkua täydellä mahalla.

Kannattaa myös kysyä, voiko rahalla saada lisäheinää tai pohtia, olisiko omien heinien ostaminen tarpeen tai mahdollista.

 

Huonon heinävuoden vuoksi tallilla säännöstellään heinää. Mitä voin tehdä?

Mikäli heinä on jaettu tarpeeksi monelle ruokintakerralle ja hevonen ei pääse laihtumaan, ei tarvitse tehdä mitään. Heinän määrästä nipistäminen on todennäköisesti vain hyväksi monelle pulskalle harrasteratsulle, kunhan heinää jaetaan useasti vuorokauden aikana. Mikäli hevonen ei kuitenkaan saa tarpeeksi korsirehua energian- tai kuiva-ainetarpeensa täyttymiseksi, heinää voi korvata erilaisilla pelletöidyillä heinävalmisteilla tai heinähakkeella.

Epäilen hevosellani mahahaavaa. Mitä minun tulisi tehdä?

Mahahaava diagnosoidaan tähystämällä hevonen paaston (16-20 h klinikasta riippuen) jälkeen. Varaa siis aika klinikalle!

Onko mahahaava aina kuolemantuomio?

 

Ei todellakaan! Suurin osa mahahaavoista paranee lääkityksellä sekä olosuhteita muuttamalla. Tulee selvittää, mikä mahahaavaa aiheuttaa ja eliminoida tämä tekijä, jotta mahahaava ei uusiudu. Toisinaan mahahaavat parantuvat ilman lääkkeitäkin, kunhan aiheuttaja poistetaan. Rauhasmahan haavaumissa ennuste on vähän huonompi, mutta kaikille ei suinkaan käy yhtä huonosti kuin rakkaalle Veeralleni.

Hevosen mahahaavan ehkäisy: 

 

Vaikka tutkimuksissa on löydetty mahahaavoja jopa villihevosilta, mahahaava tuntuu olevan enimmäkseen modernin hevosenpidon ongelma. Mahahaavaa ehkäistäänkin parhaiten ylläpitämällä hevosen ruuansulatusjärjestelmälle ominaista toimintaa, eli antamalla korsirehua usein. Toinen tärkeä tekijä mahahaavan ehkäisyssä on eliminoida hevosen elinympäristöstä stressitekijät.

Hevosen mahahaavan hoito:

 

Mahahaavaa voidaan hoitaa lääkityksellä. Mahahaavalääkkeet eivät varsinaisesti paranna haavoja, mutta ne antavat limakalvolle mahdollisuuden parantua nopeammin ja helpommissa olosuhteissa kuin ilman lääkettä. Lääkkeiden tarkoituksena on pitää mahalaukun happamuus kurissa (pH yli 4, jotta enempää syöpymistä ei tapahdu) tai suojata limakalvoa mekaanisesti. 

Yrttien vaikutuksesta mahahaavan hoitoon ei ole tieteellistä näyttöä, mutta moni on kuulemani mukaan saanut apua myös niistä. Eläinlääkäreiltä on saatavana mm. Ekygad-nimistä yrttivalmistetta, josta olen kuullut olleen apua. Myös sinimailanen puskuroi mahahappoja, joten sen syöttäminen saattaa olla mahahaavapotilaalle hyödyksi.

Kaikkein tärkeintä mahahaavan hoidossa on tietenkin eliminoida tekijä, joka mahahaavan on aiheuttanut.

On hyvä, että tietous hevosen mahahaavasta on lisääntynyt ja siitä puhutaan paljon aikaisempaa enemmän. Mahahaava on kivulias sairaus, mutta se on usein hoidettavissa ja ennaltaehkäistävissä. Pidetään siis huolta hevostemme mahoista!

Palluraterkuin

Jenni

Lähteet: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/hevosen-mahahaava0
https://www.hyvinkaanhevossairaala.fi/omistajille/