Tämä kenttäpostaus on saanut odottaa pitkään, ja kahdesta syystä: ensinnäkin olen odottanut kaikkia laskuja saapuneiksi, jotta voin laskea kulut yhteen, ja toiseksi, olen vältellyt laskujen yhteen laskemista, sillä kenttäprojekti oli kallis ja budjettikin ylittyi, tietenkin. Halusin kuitenkin tämän postauksen tehdä, sillä aloitellessani kentän tekoa oli todella vaikea löytää tietoa kentän teosta ylipäätään ja ennen kaikkea kustannuksista!
Yksi tärkeimmistä ohjenuorista itselläni kentän teossa oli Remontti-Reiskan ohje ratsastuskentän tekoon. Sen löydät tästä linkistä. Sovelsin kuitenkin ohjetta hiukan, sillä mm. kumirouhe kentän pintamateriaaliksi on itselleni ihan ehdoton ei sen ympäristöhaittojen vuoksi. Googlailin ja kyselin tutuilta, miten heidän kenttänsä on tehty, ja sen mukaan sovelsin.
Kentän rakenne
Kentän rakentaminen alkoi tietenkin maanrakennustöillä. Lähtötilanne kentälle oli tämä:
Puut paikalta oli kaadettu tilan entisten omistajien toimesta, mutta hakefirma oli jättänyt tämän "risukasan" noutamatta. Monta puhelua myöhemmin he hakivat risukasan pois, ja maanrakennustyöt saattoivat alkaa. Ensin kuorittiin kivet ja kannot sekä ylimääräinen pintamaa pois. Sitten kaivurimies kaivoi molempiin päätyihin sekä toiselle pitkälle sivulle avo-ojat. Pohjaan tehtiin noin yhden prosentin kaato pitkän sivun ojaan päin sekä salaojat laitettiin laskemaan toisen päädyn avo-ojaan. Avo-ojat ovat todella tärkeät kentän pintavesien poistumisen kannalta! Tämän jälkeen kaivettiin salaojille ojat, laitettiin putket ja päälle salaojasoraa. Salaojasora on sen verran isoa soraa, ettei se tuki salaojaputkia. Myös salaojat ovat oleelliset kentän kuivana pysymisen kannalta, mikäli rakennuspaikan maanlaatu niitä vaatii. Minun kenttäni kohdalla maa oli multa- ja savimaata, jolloin salaojaputket olivat välttämättömät. Mikäli kenttä tehdään esim. hyvin vettä läpäisevän hiekkamaan päälle, salaojat eivät välttämättä ole tarpeelliset. Salaojien merkitys kentän kustannuksissa oli kuitenkin niin vähäinen, etten lähtisi niissä pihistelemään.
Kentästä tuli lopulta kooltaan n. 21 m x 62 m ja tätä varten kuorittiin vähän reiluhko ala maata. Olen iloinen, että pidin pääni ja tein heti kertaheitolla isomman kentän, vaikka se kalliimmaksi tulikin. Jos olisin tehnyt pienemmän, ja päättänyt laajentaa jälkikäteen, laajennusosa olisi ollut alkuun taas muuta kenttää pehmeämpi jonkin aikaa.
Salaojakerroksen päälle laitettiin suodatinkangas. Kilpailutin suodatinkankaat ja halvimmalla sain ne Ahlsellilta, mutta: Ahlsellilla ei ole myyntiä kuluttaja-asiakkaille lainkaan, joten yksityishenkilö ei saa sieltä kankaita ostettua.
Suodatinkankaan päälle tuli kentän ns. kantava kerros eli 20-30 cm mursketta. Käyttämäni murskekoko oli 0-31. Jotkut sanoo, että pitää tehdä pienemmästä, jotta se tiivistyy kunnolla, mutta oman kokemukseni mukaan tämäkin koko oli ihan hyvä, sillä minulle tuli tämän päälle vielä kivituhkasta kiilakerros.
Kantava kerros tärytettiin kahteen kertaan Hämeen Rakennuskonevuokraamosta vuokraamallani tärylätkällä. Se oli aika homma, sillä täry oli melko pieni, jotta sen sai nostettua peräkärryyn ja sieltä pois. Homma onnistui kuitenkin pienemmälläkin täryllä, mutta veihän se ihan tuhottomasti aikaa: yhteen tärytyskertaan meni n. 7-8 h, ja kenttä piti täryttää kahteen kertaan. Kaverini mies hoiti onneksi toisen kerran, joten itselleni jäi vain ensimmäinen tärytyskerta. Hyvän rusketuksen siinä kyllä sai, sillä täryviikonlopuksi osui onneksi hellettä!
Kentän kantava kerros pitää tosiaan täryttää, jotta siitä ihan oikeasti tulee kantava. Sen pitää tiivistyä asfalttimaisen kovaksi eikä se saa joustaa hevosen kavion alla lainkaan.
Kantavan kerroksen päälle laitatutin 5 cm kiilakerroksen kivituhkaa. Kivituhka kovettuu ajan kanssa kivikovaksi, jolloin sen tarkoitus on estää kantavasta kerroksesta kiviä nousemasta ylöspäin.
Kivituhkakerroksen levittämisen jälkeen annoin kentän seistä pari viikkoa, jotta kivituhka pääsisi asettumaan ja kovettumaan. Tässä vaiheessa siinä pystyi jo ratsastamaan käyntiä, mutta muissa askellajeissa Pallura arkoi pohjaa.
Parin viikon kuluttua kentälle levitettiin pintahiekka. Tilasin samaa hiekkaa, kuin mitä oli kentällä tallilla, jossa Pallura asui ennen, sillä se hiekka oli hyväksihavaittua. Siinä on joukossa ihan pikkuriikkinen savea, jonka ansiosta se tiivistyy hyvin, eikä jää rullaamaan jalan alle. Saven ansiosta se ei myöskään pölyä kesäisin ihan niin pahasti.
Tässä vaiheessa kävi kaivinkonekuskilla pieni moka. Toiseen päähän kenttää pintahiekkaa tuli sovitun mukaisesti noin 10 senttiä, mutta toisessa päässä sitä on ainakin tuplat. Ja se toinen pää on todella upottava. Se pää, jossa hiekkaa on oikea määrä, on tiivistynyt nyt muutamassa kuukaudessa oikein mukavasti ja siinä päässä pohja on jo hyvä. Mutta siinä päässä, missä hiekkaa on liikaa, upottaa vielä todella paljon.
Olen tässä pohdiskellut, että mitä teen tuolle kentän liian upottavalle päädylle, ja olenkin päätynyt kärräämään sieltä hiekkaa pois. Kuten varmaan muuallakin, tarhoista on tullut meillä mutalillua, jolloin suodatinkankaalle ja hiekalle on ollut käyttöä, joten ylimääräinen hiekka ei ole kyllä mennyt hukkaan, mutta onhan tuossa ollut aikamoinen homma, kun ei ole koneita käytössä.
Suomen sateinen syksy on tehnyt tehtävänsä ja kenttä on kyllä tiivistynyt todella hyvin. Kaivurikuski teki aivan erinomaista työtä salaojien, avo-ojien ja pintakaatojen kanssa, ja kenttä on toistaiseksi imenyt ihan kaiken veden, mitä siihen on satanut. Lätäkön lätäkköä ei ole tullut, ja oikeastaan kenttä on vaan parantunut, mitä enemmän on satanut vettä (samaa ei voi sanoa tarhoista). Pallura liikkuu kentällä mielellään, vaikka toinen pää onkin vähän raskas.
Kentälle tuli lauta-aidan sijasta ihan vaan sähkölanka-aita, ja tähän on erittäin yksinkertainen syy: säästö. Ehkä vielä joskus, kun on rahaa (heh, eli ei varmaan koskaan), vaihdan langat lautaan, mutta nyt mennään näillä. Laitoin lankaa kolmeen kerrokseen, jotta pystyn irtojuoksuttamaan myös Mini-Metä kentällä!
Kentän kokoon olen todella tyytyväinen, on ihanaa, kun on iso kenttä! On aivan mahtavaa, että pitkällä sivullakin ehtii korjata, suoristaa ja tehdä uudestaan monen monta kertaa.
Kentän valot laitettiin vanhoihin sähkötolppiin (ilmaisia) ja valoina käytin Puuilon myymiä 200 watin LED-valaisimia. Ne maksoivat 59,90 e kappaleelta ja ostin niitä neljä. Valot ovat todella hyvät, mutta koska ne laitettiin vain tikkaiden avulla, niitä ei saanut ihan niin ylös kuin olisi ollut tarve, joten niiden suuntaus ei ole ihan paras mahdollinen. Näilläkin kuitenkin näkee ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa haluan vielä ottaa nosturin ja laittaa sen avulla valot korkeammalle, jotta saan näistä valoista kaiken irti. Valoja on kolmessa tolpassa, joista yksi on kentän kulmassa ja kaksi pitkällä sivulla. Keskimmäisessä tolpassa on kaksi valoa. Valot on viriltelty ihan vain pitkillä jatkoroikilla tolppiin (säästösyistä jälleen). Liitoskohdat olen suojannut muovipussien ja nippusiteiden avulla sateelta. Kentän kulmaan kaivettiin taloltani maakaapeli, jonka päähän tuli auton lämmitystolppa, josta saan sähkön näihin valoihin.
LED-valot ovat melko energiapihejä, ja laskeskelin, että nämä valot vievät päällä ollessaan sähköä noin 16 sentillä tunnissa. (Valojen sähkönkulutuksen voit laskea näin: muunna valojen teho kilowattitunniksi ja kerro se sähkön hinnalla per tunti. Omien valojeni teho on yhteensä 800 W eli 0,8 kW ja jos ajatellaan, että sähkö maksaa siirtoineen 20 senttiä tunnilta, kerrotaan se 0,2 euroa 0,8:lla ja saadaan tulokseksi 0,16 e/h.)
Mitä tämä lysti sitten maksoi?
Kentän kustannukset:
Maa-ja kiviainekset:
0-31 murske 4611,99 e
0-3 Kivituhka 1118,95 e
8-16 sepeli (=salaojasora) 320,42 e
Pintahiekka 1942,14 e
Maa-ainekset yhteensä: 7993,50 e
Maanrakennustyöt:
Pohjatyöt, kivituhkan levittämien: 6200 e
Pintahiekan levittäminen: 793,60 e
Maanrakennustyöt yhteensä: 6993,60 e
Salaojaputket: 324,72 e
Suodatinkangas: 680,56 e
Täryttimen vuokra: 23,19 e
Aidat:
Tolpat: 50 x 2,40 e = 120,00 e
Nauhat: 41,70 e
Eristimet: 8,28 e
Portin kahvat: 11,40 e
Kahvojen eristimet: 13,20 e
Aitojen kustannukset yhteensä: 202,86 e
Valot:
Lamput: 4 x 59,90 e = 239,60 e
Maakaapelin kaivuutyö: 297,60 e
Sähkötyöt (sis. maakaapelin, roikat valoihin ym. tarvikkeet): 2069,09 e
Valojen kustannukset yhteensä: 2606,29 e
Kentän kustannukset yhteensä: 18 824,72 e
Hinnat ovat arvonlisäverollisia hintoja.
Olin budjetoinut kenttään n. 15 000 euroa, joten budjetti ylittyi melkein neljällä tuhannella. Yllätyksenä tuli mm. valojen laiton kalleus. Toki homma olisi tullut halvemmaksi, mikäli sähkö olisi tullut kentän laidalle saakka.
Minullahan ei tällaisia rahoja suinkaan ollut takataskussa, joten kenttä on tehty pitkälti lainarahalla. Mutta nytpä se on olemassa ja pysyy toivottavasti hyvällä huollolla sekä pintahiekan lisäämisellä toimintakykyisenä parikymmentä vuotta!
Kentän laidoilta löytyy edelleen pintamaan kuorimisesta tuleet kanto- ja multakasat. Ei ole ollut vielä rahaa hoitaa niitä siitä pois, joten se jäänee ensi kesän projektiksi. Todennäköisesti mullat levitytän tontille ja kantokasat hävitytän johonkin.
Vinkki: kilpailuta aivan kaikki, ja mielellään kirjallisesti. Itse kysyin sähkömieheltä hintaa esim. maakaapelista, mutta koska en älynnyt tehdä sitä kirjallisesti, oli maakapelin hinta laskulla noussut satasella. Kentän maa-ainesten ja hiekan kilpailuttamisella säästin 10 000 euroa; kysyin ensimmäisenä tarjousta hiekoista lähimpänä olevalta firmalta, jonka kuoppa olisi ollut kymmenen kilometrin päässä meiltä. Tarjous oli karvaa alle 18 000 euroa, joten ei tullut kauppoja. Kysyin sitten toimittajalta, joka ajoi ainekset 30 kilometrin päästä, ja olin ihan varma, ettei se voi olla kannattavaa, sillä rahti on maa-aineksille yleensä kallista. Mutta tarjous oli 10 000 e halvempaa kuin toisen, joten päädyin sitten tietenkin tähän jälkimmäiseen toimittajaan ja olin erittäin tyytyväinen.
Lukuun ottamatta tuota toisen pään tuplahiekkaa olen ollut kenttään todella tyytyväinen! Vaikka se tulikin kalliiksi, on ihanaa ratsastaa isolla kentällä, joka pysyy kuivana. Tosin toki salaojat ja suodatinkangas tukkeutuvat aikaa myöten, joten jossain vaiheessa varmasti niitä lätäköitäkin alkaa tulla.
Kenttää olen toistaiseksi huoltanut mönkijän ja lanana toimivan muovisen kuormalavan avulla. Se on osoittautunut aivan erinomaiseksi lanaksi! Talveksi täytyy kuitenkin kehitellä jokin vähän piikikkäämpi lana, jolla saa myös pintaa äestettyä auki tarpeen mukaan. Onneksi kenttä pysyy hyvin kuivana, niin se ei myöskään jäädy niin pahasti kuin märempi kenttä.
Kysymyksiä, kommentteja kenttäprojektista?
