Talliniksi: DIY: Slow feeding heinälaatikko

Meillä hevoset syövät heinänsä laatikoista, sillä en halua niiden imuroivan hiekkaa kitusiinsa heinän mukana.  Lisäksi tämä slow feeding-heinälaatikko varmistaa sen, että heinää on koko ajan tarjolla. Tämä myös minimoi heinähävikin, koska lähes kaikki heinä jää laatikkoon. Luonnollinen syömisasentokin säilyy, kun laatikko on maassa.

Käytin tähän laatikkoon toista verkkoa lukuun ottamatta materiaaleja, jotka löytyivät jo kotoa muiden projektien jämämateriaaleista. Niinpä tälle laatikolle tuli hintaa uuden verkon verran, eli 10 euroa (verkko oli Puuilossa tarjouksessa).

Materiaalit:

Vaneria
Kakkoskakkosta nurkkapuiksi sekä laatikon jalaksiksi
Ruuveja
Kaksi slow feeding verkkoa
Palohakoja
Ruuvattavia koukkuja

Ensin sahattiin vanerit oikean kokoisiksi ja kakkoskakkoset oikeaan mittaan. Pyysin naapuria sahaamaan vanerit, sillä minulla itselläni ei ole kääntöpöytäsirkkeliä. Kakkoskakkoset sain sentään käsisahalla sahattua.

Palluran laatikon pohjasta tuli 80 x 90 cm ja laidoista 40 cm korkeat, sillä sen verran vaneria minulla sattui olemaan. Pohjan koko on oikein hyvä, mutta jos olisi ollut enemmän vaneria, olisin tehnyt laidoista hieman korkeammat. 

Sahattiin siis pohjalevy 80 x 90 cm sekä laidat 2 kpl 40 x 90 cm sekä 2 kpl 82 cm. Kaksi senttiä lisää kasikymppisiin siksi, että ne ylettyisivät ysikymppisten yli nurkkiin.

Kakkoskakkosesta sahasin nurkkatolpat 4 kpl 40 cm sekä 2 kpl 80 cm jalaksia.

Seuraavaksi porasin pohjalevyyn reikiä, jotta rankkasateen sattuessa vesi valuu pois eikä jää laatikkoon lillumaan. (Vaikka eihän Suomen syksyissä juuri koskaan sada...) EDIT: Rei'istä olisi kannattanut tehdä isommat.

Sitten ruuvasin nurkkapuut 80-senttisten laitojen päihin.

Sitten ruuvasin myös ysikymppiset laidat kiinni nurkkapuihin ja näin laatikon kehikko on valmis! Seuraavaksi ruuvasin myös pohjan kiinni nurkkapuihin.

Sitten vielä jalakset kiinni pohjaan. Ne ruuvasin asettelemalla ensin laatikon alle ja sitten ruuvaamalla pohjan läpi.

Jalasten tarkoituksena on estää pohjaa mätänemästä, kun se ei ole vasten maata vaan pääsee kuivumaan. Jalakset sitten toki ajan kanssa mädäntyvät, mutta ne on sitten helppo vaihtaa. Ne olisi voinut tehdä myös muovista, metallista tai kestopuusta, mutta nyt mentiin sillä, mitä sattui kotoa löytymään.

Sitten vielä ruuvasin nämä koukut kahteen kulmaan, jotta heinäverkon saa niihin palohaoilla kiinni.

Sitten verkot täyteen! Ne kannattaa sulkea palohaoilla, sillä silloin niitä on helppo aukoa itse, mutta hevonen ei saa verkkoa auki.

Minulla on verkkoja kaksi per heinälaatikko, toinen laatikossa ja toinen aina valmiina seuraavaa aamua varten. Näin verkon saa heti vaihdettua uuteen aamua varten, kun ottaa hevoset sisään.

Valmista on! 

Muita DIY-henkisiä talliniksejä:

DIY-loimiteline

DIY-keksit hevoselle

DIY-ötökkäkarkote

Kaikki blogin talliniksit:
http://pallurablogi.blogspot.com/search/label/talliniksit

Onnellinen laumapallura!

Pienen mustan Palluran elämässä puhaltavat uudet tuulet. Palluran ihana varsa Aino on vieroitettu, ja Pallura on päässyt tarhaamaan "isojen tyttöjen ja poikien" kanssa. Se on siis toisin sanoen siirretty useamman hevosen laumaan valtavaan tarhaan, ja se viihtyy niin hyvin. On selvästi onnellinen saadessaan olla isossa laumassa ja leikkiä muiden hevosten kanssa.

Pallura laitettiin "teinilaumaan", kuten tuota laumaa tallilla kutsutaan, viikko sitten maanantaina. Silloin oli onneksi vielä plussakelit, sillä homma meni tietenkin juoksemiseksi ja osittain kuraantumaan ehtinyt tarha on nyt pakkasen myötä osittain koppurainen. 

Ensin Pallura sai tutustua uuteen ystäväänsä Tusse-poniin tarhan ulkopuolella, ennen kuin ne laitettiin yhdessä sisään.

Pallura on todella viisas tyyppi ja arvasinkin sen menevän tarhaan ihan muina hevosina, ihan kun se ei tulisi yksin uuteen, isoon laumaan vaan olisi ollut siellä aina. Tusse-poni vahti alkuun Palluraa kuin haukkaa, ettei kukaan muu vain pääsisi sitä haistelemaan.

Totta kai piti kuitenkin ottaa pientä spurttia, kuten asiaan kuuluu.

 Pallura ja mätsäävä loimiystävä Vamppu!

Teinilaumassa on tällä hetkellä Pallura mukaan lukien 11 hevosta/ponia. Leikkikavereita siis riittää ja Pallura tykkääkin leikkiä ja rapsutella.

Tarhassa riittää myös lääniä missä painattaa, kuten kuvista näkyy:

Olen niin onnellinen, että Pallura pääsi tähän laumaan ja sillä on päivisin kavereita ja virikkeitä. Pahinta mitä sille tiedän olisi seistä pienessä hiekkaneliössä yksin ilman mahdollisuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Uskon myös, että mahdollisuus vapaaseen liikuntaan tekee hyvää sen lihaksistolle ja auttaa pitämään jumeja poissa, kun on ihan oikeasti tilaa liikkua isosti!

Täällä odotellaan kovasti lunta, jotta päästäisiin ottamaan ihania talvikuvia :) Jos muuten et ole vielä ottanut Palluran Instagramia @teampallura haltuun, se kannattaa tehdä nyt, sillä Palluran Instassa ja sen Facebook-sivulla on jouluukuun alusta jouluun saakka joulukalenteri! Kannattaa siis käydä seuraamassa ja tykkäämässä!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Talliniksi: Herkkuja hevoselle talveksi eli kerppuja

Sisäruokintakausi on Suomessa pitkä ja monet miettivät hevoselle mukavaa ajankulua karsinaan. Itse olen innostunut nyt kesällä keräämään ja kuivattamaan Palluralle kerppuja syksyä ja talvea varten!

Mikä on kerppu?

Kerppu on luonnonkasveista kerätty ja kuivatettu kimppu, joka syötetään hevoselle. Kerpun voi sitoa joko vihtatekniikalla, jolloin sen voi antaa sellaisenaan hevoselle syötäväksi, tai sen sitomiseen voi käyttää vaikkapa paalinarua, joita varmaan monella tallilla riittää riesaksi asti. Itse uusiokäytin vanhan pyykkinarun kerppujen sitomiseen, naru täytyy vaan muistaa poistaa kun kerpun antaa syötäväksi.

Mitä kerppuun voi laittaa?

Kerppuun voi laittaa kaikkia hevoselle syötäväksi sopivia kasveja. Itse olen kerännyt näitä:

- Koivunoksat

- Vadelmanoksat

- Nokkonen

- Haavanoksat

-Siankärsämö

- Pajunoksat

- Horsma

- Pihlajanoksat

- Musta- ja punaherukan oksat

Olen laittanut kerppuun aina kaikkea sekaisin, ettei mistään kasvista tulisi "yliannostusta". Esimerkiksi haapa on hyvin valkuaispitoinen ja pajulla sanotaan olevan kipua lievittävää vaikutusta.

Mistä voin kerätä kasveja kerppua varten?

Luonnonvaraisia kukkia, kuten horsmaa, nokkosta ja siankärsämöä saa kerätä jokamiehen oikeudella niiden piiriin kuuluvilta alueilta, mutta ei tietenkään kenenkään pihasta (paitsi tietysti omasta). Puiden oksia saa kerätä ainoastaan maanomistajan luvalla.

Missä kerppu kuivatetaan?

Kerppu tulee kuivattaa ilmavasti ja se kannattaa kuivata ylösalaisin ripustettuna (ks. kuva). Paras paikka kuivattaa on sateelta suojattu, mutta sellainen, missä ilma kiertää, esim. vanha lato tai tallinylinen. Itse olen kuivattanut terassilla katoksen alla sekä kuistilla. Kuistilla on kuuma auringon sinne paistaessa, jolloin kerput kuivuvat hyvin ja ilmanvaihdosta huolehdin pitämällä kuistinovea aina auki pihalla ollessani.

Missä kerppu kannattaa säilyttää?

Kerppu kannattaa säilyttää ilmavasti ja paikassa, jossa kiertää ilma, etteivät kerput pääse homehtumaan. Itse joudun säilömään kerput todennäköisesti pihavarastossa, joten täytyy toivoa, etteivät ne pääse homehtumaan. Jotkut kuivattavat kerpuista vain lehdet ja murskaavat ne ja syöttävät ruuan seassa. Tällöin hevonen saa kerpuista kyllä vitamiinit, muttei ylimääräistä puuhaa.

Mitä iloa kerpuista on hevoselle?

Kerpuissa on hevosille niiden tarvitsemia vitamiineja mutta ennen kaikkea kerput tarjoavat hevosille tekemistä, siksi ne kannattaa kerätä oksineen päivineen, jotta hevosilla on järsittävää, ja hampaille töitä. 

Tänä vuonna on kovasti väläytelty heinäpulaa ensi talveksi, koska on ollut niin kuivaa, ettei heinä kasva. Mikäli osan heinästä joutuukin korvaamaan viherpelletillä, kerpuilla saa mukavasti tarjottua hevosen hampaille töitä, ja hevoselle itselleen ajankulua!

Koska kerput kannattaa tehdä?

Kerppujen tekoon paras aika on alkukesä, kun kasvien vitamiinipitoisuudet ovat parhaimmillaan. Itse aion kuitenkin jatkaa kerppujen tekemistä läpi kesän, sillä ei ole mahdollisuutta kuivata niin suurta erää kerralla. Missään nimessä en ehdi kuivaamaan niin paljoa kerppuja, että niitä riittäisi sisäruokintakaudella joka päiväksi (lyhyellä matikalla, jos sisäruokintakausi kestää lokakuusta toukokuuhun, jokapäiväisessä syötössä kerppuja pitäisi olla n. 240 kappaletta hevosta kohti...) mutta jos sen verran saisi kasaan, että Palluralle saisi vaikka pari kertaa viikossa annettua kerpun. 

Antoisia kerpunkeräyshetkiä kaikille!

Palluraterkuin

Jenni