Instagramin storyn puolella olenkin tästä aiheesta jo avautunut, mutta en ole halunnut kirjoittaa blogiin mitään, ennen kuin uskon, että ollaan jo voiton puolella. Ja nyt onneksi uskon niin!
Pallura alkoi oireilla kuukausi sitten mahaansa. Oireilu alkoi aristuksella nälkäkuopista sekä lanneselän alueelta, ja siksi en heti osannut yhdistää sitä mahakipuihin. Ajattelin ensin, että epäsopiva satula on tehnyt jo tuhojaan selässä. Pallura siirtyi talutusliikunnalle, mutta parin päivän päästä tilanne paheni ja se alkoi aristaa harjatessa nälkäkuoppien ja lanneselän lisäksi myös koko mahaa, varsinkin alaosaa, etujalkojen väliä, ryntäitä sekä kaulan alaosaa, joinain päivinä myös selkää. Koska olen yhden hevosen mahahaavan takia jo kuopannut, tajusin heti, että nämä ovat kaikki paikkoja, joihin mahakipu säteilee.
En halunnut viedä Palluraa heti tähystettäväksi, sillä tajusin oireet niin äkkiä, että siellä ei välttämättä ollut välttämättä kehittynyt mahahaavaa, vaan hyvin saattaa olla, että mahan limakalvot olivat vasta ärtyneet. Paastotus on mahalle sen verran rankka kokemus, että joku rajatapaus saattaa paaston myötä muuttua ihan ehdaksi mahahaavaksi, joten päätin, että aletaan hoitaa Palluraa kuin mahahaavahevosta ja katsotaan, miten käy.
Ihan ensimmäinen askel oli se, että hain Palluralle säkin Greenlinea Hankkijalta. Se oli vähentänyt heinänsyömistään todella radikaalisti ja luulen, että siitä tuli inhottava kierre. Kun maha oli kipeä, Pallura ei halunnut syödä ja syömättömyys tietysti vain ruokki mahakipua entisestään. Greenlinepuuro kolme kertaa päivässä ohjelmaan, ja niin alkoi heinäkin pikku hiljaa maistua.
Seuraava askel oli
slow feeding -heinälaatikko, jotta Palluralla olisi heinää koko ajan saatavilla, jottei maha pääsisi tyhjentymään.
Silloin kun Pallura sai laatikon, se söi todella huonosti. Koska laatikossa oli verkko, jonka heinämäärän tiedän suunnilleen, oli helppo päätellä, että se söi päivän aikana noin pari, kolme kiloa kuivaheinää. Kun kyseessä on suurikokoinen, lähes 600-kiloinen hevonen, on ihan selvää, että se oli ihan liian vähän, vaikka sen päälle yön aikana olisikin syönyt viisi kiloa (mitä Pallura ei syönyt). Mutta muutaman päivän päästä heinä alkoi taas maistua, ja nyt Pallura pääsee vuorokauden aikana jo lähemmäs kymmentä kiloa. Greenlinen kanssa se alkaa olla jo ihan passeli määrä, mutta tällä hetkellä Pallura todellakin saa syödä heinää niin paljon, kuin sen napa ikinä vetää. Onneksi tämä on ok myös tallinpitäjälle, joka antoi piutpaut tarjoukselleni maksaa ekstraa kaikesta lisäheinästä, mitä Palluralle nyt tarjoillaan :)
Hain Palluralle myös eläinlääkäriltä Ekygardia. Se on yrttipohjainen mahansuojavalmiste, jota saa ilman reseptiä. Olen ollut aikaisemmin todella skeptinen sen suhteen, mutta sitten pääsin erään hevosen kanssa näkemään, miten sen maha todellakin parani Ekygardilla. Mikään muu sen olosuhteissa ei muuttunut, paitsi se, että se alkoi saamaan aamuin, illoin Ekygardia. Niinpä päätin kokeilla sitä myös Palluralle.
Palluralla toki on muuttuneet myös muutkin olosuhteet nyt, mutta silti koen Ekygardista olleen hyötyä. Pallura on syönyt sitä nyt vajaa kolme viikkoa, ja maha alkaa olla parempi. Edelleen se tosin aristaa mahaa jonkun verran, mutta vähemmän kuin ennen.
Eilen ratsastin Palluralla ensimmäistä kertaa kuukauteen! Se oli eilen niin hyvä, että uskaltauduin laittamaan satulan selkään, eikä Pallura sitä protestoinutkaan millään lailla. Ei aristanut lainkaan harjatessa mahaa tai mitään muutakaan ja alkoi heti talliin tultuaan syömään heti iltaheiniään, mitä en muista tapahtuneen pitkään aikaan. En luonnollisestikaan ole Palluralla nyt ratsastanut muuten, sillä ei ole tullut mieleenikään laittaa sille nyt satulaa ja satulavyötä, kun maha on ollut kipeä. Ilman satulaa menemiseen koen taas Palluran olevan vähän turhan virtava tällä hetkellä :D Eilen menimme vain käyntiä viitisentoista minuuttia, sillä halusin pitää homman mukavana ja kevyenä, jotta siitä jäisi Palluralle hyvä fiilis.
Mahavaivat ovat siitä kenkkuja, että vaikka eilen oli superhyvä päivä, voi tänään olla ihan toinen juttu, ja siksi nyt mennäänkin päivä kerrallaan ja ratsastetaan vain silloin, kun Palluran maha sen sallii. Yhtään ylimääräistä stressiä ei auta sille nyt aiheuttaa.
Sitten pitäisi enää tietää, mikä Palluran mahahaavan on aiheuttanut! Onko se kipeä jostain muualta, ja mahahaava on sekundäärinen vaiva, vai onko stressi aiheuttanut sille mahahaavan? Jos mahahaavan aiheuttajaa ei saa eliminoitua, vaiva tietenkin vain uusii.
Itse epäilen kuitenkin, että mahahaava on tullut siitä stressistä, mikä aiheutui siitä kun Pallura menetti tarhakaverinsa. Pallura ei enää päästänyt kaveria syömään, joten ne oli tietenkin pakko erottaa. Mutta kaverin menettäminen on usein hevoselle kova paikka, vaikka Pallurallekin jäi viereiseen tarhaan kosketusetäisyydelle hevosia. Nähtäväksi jää, uusiiko mahahaava vai selvittiinkö säikähdyksellä.
Ps. Lisää hevosen mahahaavasta voit lukea täältä:
https://pallurablogi.blogspot.com/2018/11/hevosen-mahahaava.html
