Blessed be the korvahuppu

En tiedä teistä muista, mutta ainakin meilläpäin on ollut todella kovia puuskittaisia tuulia paljon viime aikoina. Juuri viime viikonloppuna myrskysi kivasti, ja uusi myrsky on jo viikonloppuna tulossa. Tämä on tehnyt ratsastamisesta mukavan haastavaa, Pallura kun tuppaa tuulisella kelillä olemaan toisinaan säpsy. Ja vaikkei se säpsyisikään hirveämmin, se ei ainakaan ole rento.

Niinpä laitoin sille tilaukseen Equus Carelta LeMieuxin äänieristetyn korvahupun. Palluran pää on kokoa X-full, eivätkä sen korvatkaan ihan pienimmästä päästä ole, joten hupun suhteen ei ihan hirveästi ole vaihtoehtoja.

Huppu on Palluralle oikein hyvän kokoinen kyllä, mutta siinä ei ole mitään kiinnityksiä. Mukana tuli pätkä lankaa, jolla hupun voi ilmeisesti sitten solmia halutessaan johonkin (mihin?)

En tiennyt myöskään että mitä pitää tehdä otsatukalle hupun alla. Onneksi Instagramissa valistettiin, että se kannattaisi letittää.

Ensimmäisellä kerralla kokeiltiin huppua siis ihan vain laittamalla se suitsien alle. Pysyi alkuun hyvin päässä, otettiin käyntiä ja ravia. Oli edelleen kova puuskittainen tuuli, mutta Pallura oli aivan rento. Siis ihan täysin rento. Se oli mahtavaa!

Loppuvaiheessa Pallura sitten ravisti päätään ja huppu irtosi toisesta korvasta. Ei muuta kuin alas korjaamaan tilanne.

Seuraavana päivänä virittelin sitten huppuun tällaiset yksinkertaiset narut (ohje jälleen Instagramista), joilla saisin sen suitsiin kiinni:

Alkuun huppu pysyikin taas hyvin, mentiin käyntiä ja ravia ja Pallura liikkui todella hyvin ja oli ihan rento. Ihanaa! En kuitenkaan uskaltanut laukata, sillä pelotti että huppu taas putoaa ja vie tällä kertaa suitsetkin mennessään.

No niinhän siinä sitten loppukäyntien aikana kävikin. Pallura ravisti päätään, huppu irtosi vieden myös suitset mukanaan. Tajusin siinä että nyt on ehkä kaksi sekuntia aikaa ehtiä selästä alas ja saada suitset takaisin päähän ennen kuin heppa ottaa ritolat. Ehdin onneksi ajoissa, Pallura oli sen verran rauhallisessa mielentilassa että se antoi ihan zenisti laittaa suitset takaisin päähän ja sitten jatkettiinkin loppukäyntejä maastakäsin. Meillähän ei ole siis turparemmiä käytössä, joten varmaan sekin edesauttoi tätä suitsien tippumista.

Vielä siis pitäisi kehitellä jokin letti, jolla saisi suitset harjaan kiinni :D Sitten alkaisi ehkä pysymään vermeet päässä ja pakka kasassa. Onneksi tuo suitsien irtoaminen tapahtui kentällä eikä esimerkiksi maastossa...

En normaalisti ole lainkaan sitä mieltä, että kun taidot loppuu, niin otetaan lisävarusteita käyttöön. Mutta kyllä tämä huppu vaan on ihan mahtava varuste! Pallura on sen kanssa niin rento, että harmittaa ainoastaan, etten ole hommannut huppua aikaisemmin. Jokapäiväiseen käyttöön se ei meillä jää, mutta tuulisina päivinä laitetaan se kyllä päähän. Hommasin mustan hupun siksi, että käsittääkseni näitä saa nykyään käyttää myös koulukisoissa (korjatkaa jos olen väärässä!) ja musta oli siksi hyvä, neutraali värivalinta. Jos me joskus siis päästään koulukisoihin asti!

Korvahuppu on kyllä ihan huippujuttu.

Levoton suu

Valitettavasti Palluran suoristaminen on tuonut mukanaan ikävän lieveilmiön: sen suusta on tullut paljon levottomampi kuin ennen, ja sen herkkyys pidätteille on myös kärsinyt. Selitys tälle on ilmiselvä: suoristavat harjoitukset ovat sille vaikeita, ja heti, kun mennään pois Palluran mukavuusalueelta, alkaa se suulla mukeltaminen. Pallura ei heitä kieltä kuolaimen yli, mutta narskuttaa kuolainta ja aukoo suutaan.

Palluran hampaathan raspattiin syyskuussa ja suu oli varsin siisti, ei mitään kuolaimesta johtuvia limakalvovaurioita. Siksi uskonkin, että sen nykyinen kolmipala sopii sen suuhun ihan hyvin. Kun kaikki palasen naksahtavat paikalleen ja Pallura antaa periksi suoristaville avuille, suukin rauhoittuu. Tuntumasta tulee todella miellyttävä, ohjan toisessa päässä on hevonen, joka "imee" kuolaimeen, vastaa pieniinkin pidätteisiin ja kuuntelee ratsastajaa. Mutta jotta tähän tilanteeseen päästään, Pallura pitää viedä sieltä mukavuusalueelta ensin pois.

Aikaisemmin kirjoitinkin jo, että olen joutunut ottamaan Palluralta turparemmin pois. Tai no, joutunut ja joutunut. Hampaiden raspauksessa kävi ilmi myös, että Pallura tekee vielä poskihampaita, ja kun se alkoi jossain vaiheessa näyttää epämukavuudesta kieliviä signaaleja, kun lähestyin sitä suitsien kanssa, otin turparemmin pois. Signaalit loppuivat siihen paikkaan, joten epäilen turparemmin painaneen puhkeamassa olevia poskihampaita, vaikka meidän turpis onkin aina niin löysällä, että väliin saa tungettua kämmenen tai kaksi.

Jos Palluralla olisi turpis, se pääsisi vastustamaan pidätteitä ja mukeltamaan suullaan vähemmän. Mutta toisaalta, se parantaisi vaan seurauksen, muttei syytä. Niinpä turparemmin poisottaminen ei välttämättä ole huono juttu. Suulla mukeltaminenkin loppuu varmasti aikanaan, kun saadaan Pallura suoraksi (tähän saattaa tosin mennä kauan, mutta edelleen.... Ne hyvät hevoset tehdään hitaasti!) En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, että jos hevonen protestoi suullaan jotain, suu suljetaan tiukemmilla remmeillä sen sijaan, että mietittäisiin, miksi se hevonen tekee, niin kuin tekee.

Mekin kyllä varmasti vielä palaamme turparemmilliseen elämään syystä että kouluradalla ei edelleenkään, herrain vuonna 2019, esiintyä ilman turparemmiä! Tämä sääntö on ihan käsittämätön muinaisjäänne ajoilta, jolloin lajin hevosystävällisyydestä ei niin paljon piitattu. Myöskin maastoon laitamme turparemmin, sillä en vaan uskalla lähteä ilman. Meidän maastoreissuilla tuntuu toisinaan tapahtuvan mitä kummallisempia asioita, joten turparemmittä mennessä en hämmästyisi yhtään, jos suitset vaikka tippuisivat päästä.

Minähän olen tehnyt Palluralle useampia kuolainkokeiluita, mm. Neue Schule Turtle Top ja Turtle Tactio, mutta palaan aina tähän halpisoliivikolmipalaan, sillä sillä Pallura tuntuu olevan kaikista tyytyväisin. Testasin tuossa myös Vision-kuolainta, siitä tulossa juttua myöhemmin.

Eilen huomasin, että Pallura ei halunnut, että sen lapoja ja kaulan alaosaa koskettiin. Se on sille todella epätyypillistä käytöstä, sillä yleensä Pallura rakastaa, mitä rajummin ottein sitä esimerkiksi harjaa. Eilen se ei kuitenkaan nauttinut kosketuksesta, ja pohdin, onko se lavoistaan jumissa vai säteileekö kipu jostain muualta, esim. mahasta. Ratsastaessa Pallura ei myöskään halunnut laukata, ja mietinkin, johtuiko se lapojen jumista vai painaako sitä taas vaihteeksi satula. Ja, koska Pallura on tamma, voi sillä olla myös jotain naistenvaivoja, sillä luonnollisestikin se on TAAS kiimassa.

Päätinkin nyt seurata tilannetta muutaman päivän, jos se ei normalisoidu, niin täytyy pohtia jatkotoimenpiteitä. Pohdin myös, pitäisikö Palluralle antaa ihan vaan lomaa, kun satula ei istu ihan täydellisesti, hampaita puhkeaa ja kelikin on kurjaa. Ainoa ongelma lomassa on se, että Pallura kerää nyt ihan hurjan paljon vapaapäivinä energiaa kun se ei enää ole laitumella, missä se pääsi liikkumaan paljon. Ehkäpä pidämme nyt pari kävelypäivää ja katsotaan sitten tilannetta uudelleen.

Meillä ehtikin mennä jo useampi kuukausi Palluran kanssa mukavasti, mutta nyt on taas mahanpohjassa sellainen "Mitä jos" -tunne. Mitä jos sen eilinen jumi kertookin jostain isommasta, mitä jos se on kipeä jostain, mitä jos... Mutta mitä jos tuo eilinen onkin vain ohimenevä jumi ja kaikki onkin hyvin?

Ei voi tietää, joten pakko vaan seurailla tilannetta hetki.

"Tän laukasta tulee todella hienoa"

Meillä oli Palluran kanssa tehovalmennusviikonloppu. Lauantaina ratsuttaja-valmentaja Suski Lemström tuli vielä iltasella Carl Hesterin klinikan jälkeen ratsastamaan Palluralla iltahämärässä ja sunnuntaina hän piti meille tunnin. Taas saatiin rutkasti uusia työkaluja!

Suski totesi lauantaina, että taas on menty eteenpäin. Se on aina ihanaa kuulla! Vinoutta on vielä, mutta Pallura on suoristunut jo sen verran, että nyt voidaan jumpata taivuttelujen kautta. Suski otti myös laukkaa lauantaina ja sanoi, että sekin on parantunut huimasti, ja että Palluran laukasta tulee vielä todella hienoa! Pallurallahan onkin kyllä hyvä, kolmitahtinen laukka, joka tosin vaatii vielä PALJON voimaa.

Sunnuntaina lähdettiin ensin työstämään Palluraa käynnissä ympyrällä pienen ylitaivutuksen kautta. Tarkoitus oli saada se hakeutumaan täysin rennoksi sisäohjan tuntumalle ja venyttämään ulkokylkeä oikein kunnolla. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta ei todellakaan ollut sitä!

Varsinkaan vasemmassa kierroksessa Pallura ei tahdo kauheasti vielä taipua. Sille on kehittynyt vinouden myötä hivenen virheellinen liikerata vasempaan takaseen; se astuu sillä ikään kuin hitusen ristiin mahan alle, eikä astu siis suoraan etujalan taakse. Harjoituksen tarkoituksena olikin se, että kun ulkokylki venyy, sisätakajalka joutuu astumaan suoraan siihen etujalan taakse. Vastaavasti tätä voisi harjoitella myös vasta- ja sulkutaivutuksilla, mutta niissä Pallura jännittyy todella paljon, ja siksi jumpataan "ylitaivuttaen" ympyrällä. Tavoitteena on kuitenkin koko ajan rento hevonen (vaikka se ei tietenkään koko aikaa onnistu).

Tunnin alussa vielä hymyilytti, mutta ei enää kun jouduttiin töihin :D

Oikeaan kierrokseen Pallura taipuu paremmin, mutta vasempaan on vaikeaa. No, kaikki suoristusharjoitukset, mitä ollaan tehty, ovat olleet tähän mennessä vaikeita aluksi, joten ei muuta kuin jumppaa, jumppaa ja jumppaa. Pallura on kehittynyt jo väistöissään paljon ja eiköhän treenillä saada taivutuksiakin paremmiksi.

Tehtiin taivutusharjoitusta myös ravissa, ja kun Suski käski siirtyä raviin ja tehdä saman homman, mietin lähinnä, että kaikkeahan voi yrittää, mutta... Harjoitus oli nimittäin jo vaikea käynnissäkin! Mutta yllättäen se ei ollutkaan ravissa niin vaikeaa, kuin luulin. Ravissa en ehdi ylianalysoida ja ajatella liikaa, vaan on yksinkertaisesti pakko tehdä.

Tässä laukkakuvassa näkyy hyvin se Palluran vinous.Vasen sisätakajalka astuu vinoon rungon alle sen sijaan, että seuraisi etujalkaa.

Laukkaa otetiin ihan vain ympyrällä lähtemättä työstämään sitä vielä mitenkään erityisemmin. Ei lähdetä vielä ottamaan vauhtia pois, jotta ei tapeta sitä suurta, hyvää laukkaa. Isosti eteen, mutta jonkinlaisessa tasapainossa :D
Erittäin hyvä ja opettavainen viikonloppu oli taas! Vaikka onkin vielä paljon perustyötä tehtävänä, eteenpäin oltiin taas menty. Nyt harjoitukset jatkuvat vaihdellen väistöillä ja taivutuksilla, unohtamatta tärkeitä höntsäilypäiviä.

Joku tarkkanäiköinen onkin saattanut huomata Palluran Instagramista, että olen ottanut Palluralta turparemmin pois. Se oli pakollista, sillä Pallura selvästi reagoi turparemmiin stressaamalla. Epäilen sen johtuvan siitä, että Pallura puskee edelleen poskihampaita ja turparemmi painaa niitä. Pallura siis alkoi jossain vaiheessa haukottelemaan hirveästi aina, kun lähestyin sitä suitsien kanssa. Samoin se rupesi ihan maanisesti aina ratsastuksen jälkeen hinkkaamaan päätään. Otin turparemmin pois ja haukotteleminen ja maaninen hinkkaaminen loppui siihen. Meillä on ollut turparemmi aina erittäin löysällä, mutta silti se ilmeisesti on painanut. Turparemmi laitetaan kyllä takaisin sitten, kun poskihampaat ovat puhjenneet. Valitettavasti kouluradalle ei saa vieläkään mennä ilman turparemmiä, joten siksi siihen on totuttava.

Sitten on vielä tämä lähes jatkuva satulatuska. Palluran Bates istui vielä pari viikkoa sitten hyvin, mutta on lähtenyt nyt taas valumaan eteen. Koitettiin pohtia jotain ratkaisua valumiseen. Yritän vielä muokkailla tuota satulaa, mutta jollei sitä muokkauksillakaan saa sopivaksi, on edessä uuden satulan osto. TAAS! Johan tuo Bates ehti kolmisen kuukautta meillä ollakin. Minulta löytyy edelleen myös Palluran vanha Prestige Venus, mutta sekään ei istunut ihan täydellisesti. Kumpikaan satuloista ei ole ihan katastrofi Palluran selässä, mutta kumpikaan ei myöskään istu ihan kunnolla. Huoh.

No, sinänsä ei ihme, ettei satula istu enää, sillä Pallura tekee koko ajan selkään lihasta ja sitä on nyt tullut paljon. (Mikä toivottavasti tarkoittaa sitä, että olen tehnyt jotain oikein!) Mutta olin tyhmänä kuvitellut, että tuo Bates menisi vähän kauemmin kuin muutaman kuukauden, sillä siinä on kuitenkin niin hyvin muokkausmahdollisuuksia. Mutta täytyy yrittää vielä!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kuun vaihteen kuulumisia

Kuukausi on vaihtunut salakavalasti kesäkuusta heinäkuuhun, ja kesä alkaa olla jo ainakin puolivälissä. Kesäkuussa onneksi näkyi kauniita kelejä, mutta nyt heinäkuun ennusteen mukaan kelit eivät juurikaan helli lomalaisia. No, ei tarvitse onneksi olla lomalla, niin ei harmita niin paljon! Ja totuuden nimissä, hevosten kannalta viileämpi keli on kivempi, ei ole niin paljon paarmoja.

Kesäkuun varsinaiset helteiset päivät Pallura vietti seepraloimi päällään, sillä paarmoja oli ihan järkyttävän paljon. Ilman loimea se juoksi itsensä hikeen, loimen kanssa on huomattavasti rauhallisempi. Kuitenkin, koska Pallura rakastaa piehtarointia, pyrin ottamaan loimen aina pois silloin, kun paarmainvaasio ei ole niin suuri. Kivempi piehtaroida ilman.

Pallura on todella ahkera piehtaroitsija - se ei haittaa minua lainkaan, vaikka tarkoittaakin yleensä vähän ekstratyötä harjaamiseen. Mutta piehtarointi on hevosen tapa hoitaa lihaksistoa ja karvapeitettä, joten se on vain positiivinen juttu.

Puhumattakaan siitä, että kunnon piehtaroitu mutakuorrutus on tietysti kaikista paras suoja ötököitä vastaan!

Meitä Instagramissa seuraavat tietävätkin jo, että ollaan päästy korkkaamaan jo uuden kodin melko huikeat maastot! Kilometrikaupalla autottomia teitä, joissa pääsee huoletta myös laukkaamaan. Ihanaa!

Olen todella innoissani maastoilusta, sillä se kehittää hevosen lihaksistoa ja tasapainoa ihan eri lailla kuin sileällä työskentely! Varsinkin tietenkin mäet, mutta ihan vain poluillakin rämpiminen on tehokasta, ja tietenkin se, että pääsee liikkumaan ISOSTI. Palluralla on iso laukka-askel, ja kenttä yleensä jää vääjäämättäkin pieneksi, kun laukassa ei vielä ole kauheasti voimaa, mutta vauhtia senkin edestä. Kun voima kasvaa maastossa, aletaan mahtua kentällekin paremmin.

Sitten päästään yhteen laidunkauden ikävään puoleen: toisin kuin suurin osa lajitovereistaan, Pallura on laihtunut laitumella aika rankastikin :( Se alkaa olla jo aika lailla luuta ja nahkaa ja palluran sijaan se muistuttaa enemmänkin treenissä olevaa lämminveriravuria, paitsi että lämpöisellä on enemmän lihaksia.

Huomatkaa Unipalluran törröttävät lonkkaluut :(

Totesin sitten viime viikolla, että pakko alkaa syöttämään sille väkirehua laitumelle. Sinänsä se ei kyllä harmita, sillä pelkäsin ennemminkin laidunkaudella olevan päinvastainen vaikutus eli se, että Pallura lihoisi ihan järkyttäväksi tankkeriksi. Laitumella on kuitenkin ruokaakin ihan riittämiin, sillä tallinomistaja kärrää sinne selkä vääränä kuivaheinää laidunruohon lisäksi, ja sitä heinää on todellakin koko ajan saatavilla. Mutta Pallura ilmeisesti tietää, että hevonen on luotu liikkumaan ja se liikkuukin laitumella todella paljon. Laiduntaessaankin se pysyy jatkuvasti liikkeessä siinä missä muut syövät yhden kohdan tyhjäksi ja siirtyvät sitten vain sen verran, kun on pakko, jotta turvan alla on koko ajan jotain mitä nakertaa.

Minulla oli vielä jämäsäkki Greenlinea, joten päätin syöttää sen pois, sillä sehän on sinimailasta, joka on proteiinirehu. Mutta koska sinimailasen proteiinipitoisuus on siinä 14 % paikkeilla, kävin hakemassa Greenlinen kaveriksi säkin Rypsi-Kronoa, joka on siis rypsirouhepuristetta, johon on lisätty aavistus melassia maittavuuden takaamiseksi. Pallura on saanut sitä vasta muutaman desin päivässä, mutta tarkoitus olisi nostaa se jopa puoleen litraan päivässä, mikäli on tarve. Palluran pitäisi nyt kuitenkin alkaa liikkua entistä enemmän, joten olisi hyvä, että olisi jotain, mistä rakentaa lihaksia.

Kuitenkin loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että mieluummin vähän liian hoikka hevonen kuin lihava hevonen. Hoikemmassa kunnossa on loppujen lopuksi terveellisempää olla kuin läskissä, sillä hevosen lihavuus altistaa monille ongelmille, kuten metabolialle ja kaviokuumeelle.

Tiistaina juhliittiin Palluran kanssa pienimuotoisesti, sillä se täytti viisi vuotta! On ihanaa, että se on ollut minulla kolmivuotiaasta asti. Toivon, että edessä on vielä ainakin kahdetkymmenet yhteiset synttärit. Pallura on minulle niin rakas, se on yksi parhaista asioista elämässäni. Vaikka se syökin kaikki rahani ja välillä tuntuu, että myös voimavarat ja mielenterveyden :D

Yhtenä päivänä olen joutunut jo sadeloimittamaankin, kun sadetta oli luvattu läpi yön ja lämpötilakin putosi kymmenen asteen tuntumaan. Ja Palluralla kun ei ole rasvakerrosta ja karvakin on erittäin silkkinen, se palelee helposti.

Ollaan otettu käyttöön myös meidän ruskeat suitset, vaikka meillä ei enää ruskeaa satulaa olekaan. Mutta Pallura tuntuu olevan näillä nyt rauhallisempi suustaan, ja luulen, että se vaihtaakin hampaita. Nämä on muotoiltu siten, ettei turparemmi paina poskihampaita ja hermoradatkin jäävät vapaaksi. Mutta koska musta satula ja ruskeat suitset ovat mielestäni jotain ihan kamalaa, laitoin jo Gneisti Webshopista tilaukseen nämä samat suitset mustina. X-fullit olivat kuitenkin tilaustavaraa, joten joudumme varmaankin odottelemaan niitä pari viikkoa.

Täytyy kyllä sanoa, että töiden, koirien ja palluroimisen myötä alkukesä on ollut melko kiireinen. Toivotaan, että kohta vähän helpottaisi.

Tulipas tästä pitkä maratonpostaus :) Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Testissä Neue Schule Turtle Tactio

Palluran kanssa olemme aikaisemmin jo testanneet Neue Schule Turtle Topia, mutta koska siitä ei tuntunut olevan Palluralle mitään iloa, myin sen pois ja ostin tilalle kokeiluun Neue Schule Turtle Taction, jonka pitäisi olla kehitetty matalakitalakiseen suuhun.

Mainospuheiden mukaan Turtle Tactio on suunniteltu erityisesti hevosille jotka ovat herkkiä kielestään. Kuolaimen pitäisi siirtää ohjasapujen paine hevosen kielen keskiosaan, minkä taas pitäisi vähentää painetta kielen ja suupielien herkillä alueilla. Turtle -keskiosa tuo proksimaalisesti reunapalojen kiinnityksen keskiosaan niin, että kuolain on mahdollisimman hellä hevosen herkälle kitalaelle, aiheuttamatta painetta. 

Ihan ensimmäisenä täytyy kritisoida näiden kuolainten mitoitusta. Meillä oli jo aikaisemmin tästä Tactiosta M-koko, jonka pitäisi sopia 12,8-13,8 -senttisiä kuolaimia käyttävälle. Pallura käyttää normaalisti kuolainkokoa 12,5 tai 13,5, mutta Taction M-koko oli sille ihan liian lyhyt. Turtle Topista meillä sitten taas oli L-koko, joka oli ihan liian pitkä. Mutta koska tässä on huomattavasti lyhyempi keskiosa kuin Turtle Topissa, uskalsin tilata tästä L-koon, ja se oli kuin olikin sopiva. Yhteenvetona Turtle Topista kävisi 13,5-senttistä kuolainta käyttävälle M-koko ja Tactiosta taas L-koko. Tämän täytyy olla miehen logiikkaa!!

Turtle Topista tämä eroaa selvästi muotoilultaan. Tactiossa on selvästi litteämpi keskiosa ja se on huomattavasti Topia sirompi kuolain muutenkin. Äkkisilmäyksellä Tactio näyttää huomattavasti Palluraystävällisemmältä kuin Top.

Yläkuvassa Sprengerin Aurigan kolmipala ylimmäisenä, alla Turtle Top. Alakuvassa Turtle Tactio.

Huolimatta lähes X-full-kokoisesta päästään Pallura on epäilyttävä minisuutyyppi. Sillä yksinkertaisesti on pieni suu isossa päässä, eikä sinne suuhun tee mieli laittaa mitään paksua kuolainta. Sen vuoksi Turlte Tactio vaikutti hyvinkin siltä, että voisi sopia Palluran suuhun.

Kuolain on tietenkin ihan niin kova kuin ratsastajan käsi, mutta tietenkin herkkäsuisella hevosella haluaa käyttää mahdollisimman hellää kuolainta. Edelleenkin kuin ratsastamaan oppii vain ratsastamalla, on tehtävä kaikkensa, että se opetteleminen olisi hevoselle mahdollisimman tuskatonta.

Kuolaimet maksavat nykyään maltaita, eikä Turtle Tactiotakaan saa alta satasen. Melko kallis kokeilu siis. Palluralla on toisena kuolaimena käytössä oliivirenkainen kopio Sprengerin Dynamic RS:stä. Se maksoi nelisenkymmentä euroa, enkä totta puhuen huomaa Palluran ratsastettavuudessa eroa tällä neljänkympin kuolaimella ja reilun satasen Tactiolla.

Olen nyt ratsastanut Palluralla tulla Turtle Tactiolla kuukauden verran. Se on sillä ihan hyvä, mutta niin se on ollut kaikilla muillakin kuolaimilla. Mitään dramaattista eroa en siis ole tällä kuolaimella huomannut, MUTTA! Palluralla ei ole ollut mitään suuria kuolainongelmia. En siis voi sanoa, etteikö Turtle Tactio saattaisi olla todella hyvä kuolain jollekin, joka kärsii suuongelmista.

Kuolainta suuremman eron ratsastettavuudessa olenkin huomannut tekevän suitsien muotoillun niskahihnan. Pää on paljon rauhallisempi ja paremmin paikallaan, kun suitsissa on leveämpi niskahihna. Tällaista se on erityisherkän kanssa, joku asia vaikuttaa paljon ja joku ei yhtään.

Meiltä löytyykin nyt sitten kahdet suitset muotoillulla niskahihnalla, koulu- ja estesatulan kanssa omansa. Näistä ei ole kyllä enää paluuta tavalliseen suoraan niskahihnaan.

Neue Schule Turtle Top vs. Turtle Tactio

- Tactio sopii selvästi matalakitalakisempaan suuhun kuin Turtle Top.

- Turtle Top sopii "perussuuhun", jossa on tilaa kuolaimelle.

- Molemmat on muotoiltu hevosen suun anatomiaa mukaillen.

- Turtle Topin sanotaan sopivan paremmin suomenhevosen suurehkoon suuhun kuin Taction. Palluran suuhun sopi kuitenkin paremmin Tactio. Sopiva löytyy siis kokeilemalla!

- Hinta on molemmilla suunnilleen sama.

- Turtle Topissa on Tactiota reilumpi mitoitus.

- Molempia kannattaa katsella käytettynä Facebookin hevostarvikekirppiksiltä!

Talvikausi meillä mennään kyllä ihan tyystin Tactiolla, tiedättekö miksi? Se lämpenee huomattavasti nopeammin kuin mikään muu kuolain! Näin laiskana hevosenomistajana siinä on kyllä jo syytä kerrakseen suosia Neue Schulea!

Mukavia ratsastushetkiä kaikille!

Palluraterkuin

Jenni

Palluran uudet ruskeat suitset

Näitä onkin etsitty kissojen ja koirien kanssa ja vihdoin ne löytyivät Epona Equestrian -verkkokaupasta.

 Halusin siis estesatulaan sointuvat new tan -väriset suitset muotoillulla niskahihnalla, mutta ne eivät saaneet maksaa maltaita. Jos rahatilanne olisi ollut parempi, olisin ehdottomasti halunnut nämä ihanat W-Profilen suitset ruskeana. Valitettavasti rahatilanne kuitenkin antoi tällä kertaa myöden ainoastaan vähän halvempiin suitsiin. 

Facebookissa sitten bongasin uuden verkkokaupan arvonnan, jossa piti tutkia, mitä ostaisi kaupasta jos voittaisi lahjakortin. Sieltä löysin nämä ihanat Globus Ulrika -suitset ja pakkohan ne oli tilata, ja saman tien! Koska kaikkimulleheti... Nämä suitset ovat kasviparkittua pehmeää nahkaa.

Tilasin full-koon ja ne mahtuivat Palluralle juuri ja juuri. Turpiksenkin sai vielä löysälle, vaikkei siihenkään olisi lisäpituus haitaksi. 

Meillä on sääntönä, että jos turpiksen ja turvan väliin mahtuu vähintään kaksi kämmentä (siis todellakin kämmentä, joista toinen kuonopiin ja turpiksen väliin), kireys on ok. Haluan, että Pallura voi tarvittaessa aukaista suunsa, koska se tarkoittaa sitä, että ratsastaja on napannut liikaa ohjasta ja tilanne pitää korjata. Siis ratsastajan pitää korjata kättään eikä hevosen pitää suuta kiinni, jos sieltä on otettu liian kovaa.

Mutta siis järkyttävää miten Palluran pää on kasvanut vajaassa puolessatoista vuodessa! Ostaessani sen viime vuoden kesäkuussa sille oli full-koko nipinnapin sopiva, kun sääti kaikki remmit pienimmilleen. Cob-kokokin olisi siis varmaan ollut hyvä. Nyt sen pää on niin iso, että ensi kerralla ostan kyllä suosiolla extra-fullit.

Tiedättehän sanonnan, että lemmikki alkaa muistuttaa omistajaansa ja toisin päin? Mun mielestä me ollaan Palluran kanssa kuin kaksi marjaa tässä alla olevassa kuvassa :D

Pallurakin vaikuttaa olevan tyytyväinen uusiin suitsiin. Muotoiltu niskahihna on sille varmasti hyvä ja hyvä on myös, että anatomisesti muotoiltu turparemmi ei paina poskihampaita.

Tänään myös Palluran rokotusloma on päättynyt ja päästään vihdoin taas töihin! Ja kyllä kelpaa näillä uusilla suitsilla!

Kuten tekstin alussa mainitsinkin, tilasin nämä uudet, ihanat suitset tietenkin heti ne nähtyäni. Kuinka sitten ollakaan, sunnuntaina sain ilmoituksen Facebookissa että olinkin voittanut arvonnan, jonka kautta nämä suitset löysinkin! Palkintona oli 150 euron lahjakortti Epona Equestrianiin ja vaikka suitset olinkin jo ostanut, ei ollut todellakaan vaikeaa löytää lahjakortille käyttöä! Myöhemmin lisää siitä, mitä kaikkea ihanaa tilasin!

Ulkona oli tänä aamuna jo todella rapsakkaa, joten varmaan pian joudutaan siirtymään kentältä kokonaan maneesiin. Mahdollisimman pitkälle nautitaan kuitenkin raikkaasta ulkoilmasta!

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Palluraterkuin

Jenni

Nahkavarusteiden hoidosta

Myönnän, olen varustefriikki. Nautin kauniista ja toimivista nahkavarusteista, ja hyvälaatuinen nahka onkin hyvinhoidettuna lähes ikuista. Mutta millaista on se hoito, jolla nahka pysyy hyvänä? Tässä 7 vinkkiä nahkavarusteiden hoitoon!

1. Puhdista!

Hyvälaatuinen nahka kestää yllättävänkin ronskia lotraamista veden kanssa, kunhan se saa jälkeenpäin vähän rasvaa pintaansa. Kurainen nahkavyö kannattaakin huuhdella juoksevalla vedellä kuraroiskeista sen sijaan, että hinkuttaisi sen satulasaippualla ja sienellä puhtaaksi. Kurassa oleva hiekka nimittäin sienellä vyön pintaan hierottuna naarmuttaa vyön pintaa. Kun vyö on huuhdeltu juoksevalla vedellä kurasta puhtaaksi, tulee se rasvata, jotta nahka pysyy notkeana.

2. Käytä saippuaa harkiten!

Hyvälaatuinen nahkasaippua hoitaa nahkaa, mutta liiallinen saippuan kanssa lotraaminen tekee nahkasta limaisen tönkköä. Toisinaan siis suitsille riittää pelkkä hikien pyyhkiminen kostealla rätillä, Kuolassa oleva alaturparemmi taas usein kaipaa puhdistamista saippuankin kanssa, ja usein vielä rasvaa perään.

3. Pyyhi saippua pois!

Saippuaa ei kannata jättää nahkan pintaan "hoitamaan nahkaa", sillä hoitamisen sijaan se tekee nahkasta limaista ja limasaippua nahkan pinnassa myös kerää likaa itseensä. "Huuhtele" siis saippua pois nahkan pinnasta kostealla rätillä.

4. Rasvaa tarvittaessa!

Hyvälaatuinen, pehmeä nahka ei joka pesukerran jälkeen tarvitse rasvaa ja liiallinen rasvaus jopa venyttää nahkaa ja heikentää sitä. Kuitenkin koppura nahka kaipaa rasvaa pintaansa, sillä myös liian kuiva nahka heikkenee ja saattaa katketa.

 5. Älä rasvaa satulaa!

Satula ei juurikaan rasvaa kaipaa, paitsi ihan poikkeustapauksissa, jos se on saanut paljon vettä niskaansa. Istuinta ei saisi missään nimessä rasvata, jottei sen nahka veny ja ala mennä rullalle. Myöskään toppausten aluetta ei saisi rasvata. Vastinhihnoja kannattaa myös rasvata erittäin harkiten, sillä nekin venyvät liiasta rasvasta.

Nykyään uudempia satuloita kehotetaan hoitamaan vain niille tarkoitetuilla aineilla ja ohjeilla, ja kannattaakin aina tehdä satulan valmistajan ohjeen mukaan. 

6. Älä jätä hikisiä satulahuopia ja romaaneita kiinni satulaan kuivumaan!

Hiki ei tee satulalle hyvää, joten irrota aina satulahuopa ja romaani ja laita ne erilleen satulasta kuivumaan. Lampaankarvainen romaani kannattaa muutenkin irroittaa satulasta aina silloin, kun satula ei ole hevosen selässä. Näin romaani pysyy muhkeampana.

7. Säilytä kuivassa ja lämpimässä!

Kosteassa ja kylmässä tilassa nahka homehtuu. Pintahome on vielä pestävissä pois, mutta hometta saattaa pesiytyä myös esimerkiksi toppauksiin. Puurunkoisten satuloiden metalliniitit saattavat kosteassa ruostua ja katketa, mikä johtaa rungon vaurioitumiseen. 

Pidä siis hyvää huolta nahkavarusteistasi, niin ne kestävät äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle!

Palluraterkuin

Jenni

Kuinka pukea meksikolainen turpahihna oikein

Tuossa selaillessani verkkokaupoissa suitsia aloin lähes näkemään punaista, sillä niin monessa myyntikuvassa oli puettu meksikolainen turpahihna väärin! En siis yhtään ihmettele, että moinen tapa pukea kyseinen turparemmi elää sitkeässä, kun tuotekuvissakin on niin.

Edellisellä hevosellani käytin meksikolaista turparemmiä, joten sen pukeminen on tullut tutuksi. Tarkoitushan on tietenkin pukea se mahdollisimman hevosystävällisesti. (Se, että onko turparemmi koskaan hevosystävällinen, onkin ihan toinen juttu ja vaatisi vähän syvällisempää pohdintaa). Yritän  havainnollistaa tässä kuvien avulla, miten meksikolainen puetaan oikein.

Pallura joutui tässä nyt koe-eläimeksi, jotta saatiin havainnollistavat kuvat otettua. Voin kuitenkin vakuuttaa, että Palluraista ei vahingoitettu kuvauksissa, sillä turparemmi oli löysällä. Pahoittelen kuitenkin kuvien laatua, sillä ne on räpsitty kännykkäkameralla hämärässä tallissa.

Väärä tapa pukea meksikolainen on se, että renkaat tulevat suoraan poskiluiden päälle, kuten ylläolevissa kuvissa. Kun turparemmi kiristetään, aiheuttaa solkien painaminen täysin tarpeetonta kipua hevoselle.

Oikea paikka meksikolaisten renkaille onkin poskiluiden takana!

Kun renkaat on sovitettu poskiluun taakse, ne lepäävät tasaisesti eivätkä pääse painamaan poskiluita. Toki tällöinkin on tärkeää muistaa, ettei turparemmiä saa kiristää liian kireälle, vaan remmin ja hevosen väliin on mahduttava ainakin kaksi sormea, mutta mieluummin vielä useampi.

Me ollaan Palluran kanssa luovuttu tästä turparemmistä, ja itse asiassa nämä meksikolaiset suitset päätyivätkin myyntiin Facebook-kirppikselle heti kuvaussession jälkeen. Näistä tehtiin erittäin nopea ja onnistunut kauppa kaikkien Facebook-kirppistaiteen sääntöjen mukaan! (Kuvissa ollut liian pitkä Turtle Top -kuolain päätyi kirppikselle myös.) Nykyään meillä on käytössä ihan tavallinen enkkuturpis ilman alaturpista ja se enkkuturpiskin jätetään niin löysälle kuin mahdollista. Paljon mennään ilman turparemmiäkin.

Tässä vielä pari kuvaa edesmenneen Veera-tammani oikein sovitetuista meksikolaisista:

Nämä istuivatkin Veeralle paremmin kuin Stellan meksikolaiset sille. Näissä tuli tuo turparemmin alaosakin tarpeeksi pitkälle ylös, jolloin solki ei jäänyt vahingossakaan nipistämään suupieltä. Tärkeää on myös sovittaa tuo meksikolaisen nenälaatta tarpeeksi ylös, jotta turparemmin alaosa ei jää painamaan hengitysteitä.

Ei ollut muuten anatomisesti muotoiltuja niskahihnoja silloin yli 10 vuotta sitten, kun nämä suitset on ostettu. Nämä Equilinen meksikolaiset suitset olivat silloin hienointa, mitä rahalla sai. Pahaa-aavistamaton isäni, joka lupasi minulle nimpparilahjaksi silloin suitset, pulitti näistä 299 euroa. On väärin väittää, ettei onnella ole hintaa, sillä ainakin sinä kyseisenä päivänä tyttären onnen hinta oli 299 euroa!

Toivottavasti näistä pukemisohjeista on jollekin iloa!

Palluraterkuin

Jenni

Palluran uudet supersuitset ja arvonnan voittaja!

Olen himoinnut Palluralle W-Profilen anatomic -suitsia jo tovin. Ainoa este Team Palluran ja noiden suitsien välissä on ollut niiden hinta. Hevoset-messuilla hipelöin näitä ihanuuksia ja päätin, että sitten kun Palluran varsa on myyty, mikään ei enää seiso meidän välissä ja Pallurasta tulisi näiden suitsien onnellinen omistaja.

Ennen messuja olin arponut näiden ja PS of Swedenin suitsien välillä. Mutta hipelöityäni molempia kävi selväksi, että W-Profilen nahka pesee PS:n nahkan mennen tullen. Ehkä vähän irvokasta, että suomalaisten suitsien nahka on ruotsalaista laatunahkaa, ja ruotsalaisten sitten jotain ihan muuta...

Jotkut asiat vaan ovat ihan meant to be, ja päätettyäni hankkia nämä suitset löysinkin ne facebook-kirpparilta uusina! Suitsissa oli vielä hintalappukin kiinni, ja ne olivat juuri sellaiset, kuin mitä olin jo tilaamassa. Mustat kultaisilla tereillä ja kaarevalla otsapannalla. Ainoa miinus näissä oli alaturparemmi, tai ennemminkin sen pidike, mutta täytyy käydä poistattamassa se suutarilla tai valjassepällä.

Ihanan leveän niskaremmin pitäisi vähentää niskaan kohdistuvaa painetta.

 Iso plussa on myös se, että nämä suitset tehdään Suomessa! Ostamalla nämä tulee siis tukeneeksi samalla myös suomalaista työtä.

Vaikka Pallura onkin edelleen kesälomalla, oli näitä tietenkin pakko päästä heti sovittamaan! Sormet ristissä toivoin, että full-koko mahtuisi Palluraisen päähän.

Pallura käyttää normaalistikin full-koon suitsia, mutta full-koko tuntuu toisinaan olevan hyvin häilyvä käsite. Niinpä huokaisin helpotuksesta, kun nämä sujahtivat hyvin Palluran päähän!

Poskiremmeihin jäi vielä vähän säätövaraa, ja turparemmikin mahtui. Sen verran täytyy kuitenkin tehdä vielä hienosäätöä, että teen turparemmiin vielä yhden lisäreiän, jotta saan sen jätettyä löysälle. Ollessaan viimeisessä reiässä se jäi kyllä ihan "sallitun kireäksi", eli väliin mahtui kyllä vielä useampikin sormi. Pallura on kuitenkin kaikista tyytyväisin, kun sen suuta ei ahdisteta eikä pakoteta kiinni. Se pysyy kiinni kyllä muutenkin ja siksi jätän alaturparemminkin pois.

Nyt odotan jo innolla pääseväni testaamaan näitä ratsain! Sääkartta tosin näyttää vielä pitkään hellettä, joten mennee viikko jos toinenkin, ennen kun pääsen näillä ratsastamaan. Mutta Palluralla on toivottavasti vielä ainakin 20 vuotta työuraa edessä, joten eiköhän näitä ehditä vielä testaamaan monet kerrat! Ja jos näillä ei kulje, niin sitten ei kulje millään, ja on pakko opetella ratsastamaan :D

Pallurablogissa on ollut myös käynnissä arvonta 5000 kävijän kunniaksi (sittemmin se 5000 on muuttunut jo reiluksi kahdeksaksi tuhanneksi, kiitos!! <3 ) ja arvontaan osallistuminen päättyi eilen. Tänä aamuna suoritinkin arvonnan!

Palkintona on pinkki saapasrenki.

Onnetar suosi tällä kertaa Päden paja -blogin Päde! Paljon onnea! Laitan sinulle sähköpostia!

Loppuun vielä pieni kevennys! Selatessani eilen otettuja suitsiensovituskuvia en voinut olla huomaamatta, että tietystä kuvakulmasta tietty ilme naamallaan Pallura muistuttaa melko paljon aasia. Pieni Aasipallura <3 Haitanneeko tuo?

Eilen muuten lähtiessäni tallilta kotiin, Pallura lähti seuraamaan minua aidan takana, ja tuli perässä niin pitkälle kuin aitaa riitti. Siihen se jäin tuijottamaan kaipaavasti. Tuli hyvä mieli. Tuo iso, ihana eläin tykkää minusta niin paljon, ettei halua minun lähtevän.

Aasipalluraterkuin

Jenni