Varsomisjuttuja: Plasmansiirto varsalle

Vuosi sitten Aino-varsalle tehtiin verikokeesta vasta-ainetesti, sillä haluttiin selvittää, oliko se saanut ternimaidosta tarpeeksi vasta-aineita. Ternimaidon vasta-ainepitoisuutta voidaan mitata mittareilla, mutta ainoa keino selvittää, että varsa on myös saanut ne vasta-aineet, on verikoe.

Vasta-aineiden imeytyminen emän ternimaidosta varsaan on suurimmillaan  6–8 tunnin kuluttua syntymästä. 12 tunnin kuluttua imeytyminen alkaa heikentyä ja 24 tunnin jälkeen vasta-aineita ei enää juurikaan imeydy. Verinäyte tulisi ottaa (aikaisintaan 12 tunnin) 18–36 tunnin kuluttua syntymästä varsan verenkierrossa olevan IgG- vasta-ainetason määrittämiseksi.

Meillä kävi eläinlääkäri ottamassa vasta-ainetestin, ja hän lähetti sen Movet-laboratorioon analysoitavaksi.

Viitearvot vasta-ainenäytteelle ovat seuraavat:

• < 200 mg/dl – täydellinen vasta–ainepuutos
• < 400 mg/dl – vähän vasta–aineita
• 400–800 mg/dl – kohtalaisesti vasta–aineita
• > 800 mg/dl – riittävästi vasta-aineita

Jos varsalla on vasta-aineita alle 400 mg/dl, se tarvitsee plasmasiirron. Mikäli tulos on 400-800 mg/dl ja varsalla on sairauden oireita, se tarvitsee plasmasiirron. Mikäli varsa on terve, se ei välttämättä viitearvoilla 400-800 tarvitse plasmaa. Ainon lukema oli 750 ja se oli erittäin pirteä ja hyvinvoivan oloinen varsa.  Kuitenkin mietitytti, että MITÄ JOS. Arvo oli kuitenkin alakanttiin, vaikka vain vähän.

Päädyin kysymään eläinlääkäriltä, mitä plasmasiirto kustantaisi. Mikäli puhuttaisiin tuhansista, jäisi siirto tekemättä. Ainolle riitti kuitenkin vain yksi plasmayksikkö, joka kustansi n. 300 euroa. Siihen päälle eläinlääkärin palkkio, niin puhuttaisiin n. 500 eurosta. Paljon rahaa, mutta ei mahdottomasti, joten päädyin siihen, että Ainolle tehtiin plasmansiirto.

Eläinlääkäri tilasi plasman ja siirto saatiin tehtyä seuraavana aamuna. Toimenpide saattaa vaikuttaa hurjalta, sillä varsa pitää kaataa sitä varten. Niinpä apukäsiä tarvitaan eläinlääkärin lisäksi ainakin kahdet: yksi ihminen pitelee varsaa paikoillaan ja toinen huolehtii tammasta. Osa tammoista ei kestä varsan kaatamista, jolloin tamma täytyy rauhoittaa. Stella on onneksi niin ahne, että sain sitä hämättyä syöttämällä sille porkkanoita, jolloin sen rauhoittamiselta vältyttiin. Tallityöntekijä piteli Ainoa paikoillaan samalla kuin eläinlääkäri apulaisineen tiputti Ainoon plasman. Ennen siirtoa plasma lämmitettiin vesihauteessa 37-asteiseksi.

Suositeltava annos on 10–20 ml plasmaa/kg/tunti, jolloin 45–50 kg varsalle voidaan annostella 1 yksikkö (1 l) 30 minuutissa. Yksi yksikkö muodostuu 3 pussista. Tiputusnopeus tulee harkita aina tapauskohtaisesti riippuen varsan yleiskunnosta. Plasmansiirto ei siis käy ihan minuutissa.

Ainosta otettiin vielä uusi verinäyte, jotta tiedettäisiin, oliko vasta-aineita tarpeeksi plasmansiirron jälkeen. Uusi lukema oli yli 800, joten saatoin huokaista helpotuksesta! Vasta-aineita oli riittävästi.

Suosittelen lämpimästi vasta-ainetestiä kaikille varsoille, vaikka varsa olisi kuinka pirteä ja reipas. Vasta-ainepuutos ei välttämättä näy päällepäin ennen kuin on myöhäistä.

Alla on listattu tekstissä käytetyt lähteet, suosittelen tutustumaan varsinkin Movetin sivuihin!


Lähteet:

https://www.movet.fi/palvelut_ohjeet/plasmapankki/
https://www.movet.fi/tutkimukset/hevosen-igg-kvantitatiivinen-varsan-vasta-aine-shpepm/
https://www.heppalaakari.fi/vasta-ainetestit/

Varsomisjuttuja: Imettävän tamman ruokinta

Vuonna 2018 tähän aikaan oltiin ihan H-hetken äärellä: Palluran laskettu aika oli koittanut ja kuinka ollakaan, seuraavana yönä se varsoi! Varsominen meni suht koht nappiin ja sen seurauksena mm. Palluran ruoan tarve muuttui, koska se muuttui kantavasta tammasta imettäväksi tammaksi.

Millainen on imettävän tamman ravinnontarve ja ruokinta?

Tamman maidontuotanto on suurimmillaan silloin, kun varsa on 2-3 kuukauden ikäinen. Tamman ravinnontarve ei siis kasva eksponentiaalisesti heti varsan synnyttyä! Muutaman päivän sisällä varsan syntymisestä kannattaa alkaa lisätä ruokintamääriä ja muutaman kuukauden kuluttua tehdä selkeä lisäys ruokamääriin.

Tamman kivennäisruokinta on kuitenkin asia, mihin pitää kiinnittää huomiota heti varsan synnyttyä. Koska maito on varsan ainoa ravinto muutaman kuukauden ajan, on tärkeää, että maidossa on tarpeeksi ravintoaineita. Sopivan kivennäisannostuksen löytää kivennäissäkin kyljestä - niissä on lähes poikkeuksetta kerrottu omat määrät kantaville ja imettäville tammoille. Tamman elimistöstä poistuu imetyksen aikana paljon varsinkin kalsiumia ja fosforia, joten niiden saamisesta on huolehdittava. Myös varsa alkaa jossain vaiheessa syödä kivennäistä, ja sille on tärkeää saada siitä etenkin sinkkiä ja kuparia, joita maidossa on vähän. Maidon lisäksi näitä on yleensä vähän myös Suomen maaperässä, joten näiden tarve ei välttämättä täyty pelkästään laidunruohoa syömällä!

Tamman valkuaisentarve kasvaa maidontuotannon myötä. Yhden maitolitran tekemiseen tamma kuluttaa n. 45 grammaa sulavaa raakavalkuaista. Varsan juoman maidon määrä vaihtelee varsan koosta riippuen, mutta yleensä se on desin verran per elopainokilo varsan ensikuukausina.

Yleensä hyvä laidunruoho riittää tyydyttämään tämän valkuaisentarpeen, mutta aina tamma ja varsa eivät pääse heti varsomisen jälkeen laitumelle. Jos tamma on sisäruokinnassa, on valkuaislisästä huolehdittava. Myös siinä tapauksessa, että laidun on köyhä eikä pysty tuottamaan tammalle sen tarvitsemaa 60-80 ruohokiloa päivässä, tarvitaan lisäruokintaa. Mikäli tamma varsoo loppukesästä, alkaa laidunruohonkin valkuaispitoisuus jo laskea. Hyviä valkuaisenlähteitä ovat tammarehun lisäksi mm. rypsirouhe ja soija.

Tamman tulee pysyä hyvässä lihavuuskunnossa läpi imetysajan, ja imetyskuukausina 2-4 se tarvitseekin rehustaan energiaa saman verran kuin rankassa treenissä oleva kilpahevonen. Tamman ruokinnassa ei kannata siis pihistellä! Varsan tultua 4 kuukauden ikään se alkaa syödä kiinteää ravintoa enenevissä määrin ja imeä vähemmän, jolloin tamman maidontuotantokin alkaa vähentyä. Tällöin voidaan alkaa vähentämään myös tamman ruoka-annoksia.

Kun laidunruohosta ei tietenkään ole analyysia eikä tamman syömää määrää pystytä kontrolloimaan, on mahdotonta tehdä laskelmia ruokinnasta. Siksi hyvä mittari ruokinnalle onkin se, miltä tamma näyttää. Onko se sopivassa lihassa, ei laiha mutta ei myöskään liian lihava? Kiiltääkö sen karva ja vaikuttaako sen yleiskunto hyvältä? Entä varsa, kasvaako se saavuttaen lisää massaa koko ajan? Vaikuttaako varsa terveeltä?

Jos varsomisjutut kiinnostavat, kannattaa roikkua mukana, sillä ensi viikolla on tulossa mm. teksti varsan plasmasiirrosta! Jos taas varsajutut eivät kiinnosta, kannattaa silti roikkua mukana, sillä tulossa on muutakin :)

Lähteet ja lisää imettävän tamman ruokinnasta:

Suosittelen varsinkin linkkiä nro 1, se on kattava opinnäytetyö varsan ravinnosta ja ruokkimisesta!

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/3074/MyllykoskiAnnaKaisaOnt_1.pdf?sequence=3&isAllowed=y

https://www.shkl.net/wp-content/uploads/2016/04/2_2007_1.pdf

https://hevoskasvattajat.fi/hyvat-evaat-laitumella/

Ps. Muita varsomisjuttuja:

Tiineen tamman ruokinta

Varsomispakkaus

Mikä voi mennä varsomisessa pieleen?

Varsomisjuttuja: Mikä voi varsomisessa mennä pieleen?

Hevonen on pääosin todella hyvä synnyttäjä ja pääosin varsomiset sujuvat hyvin ja ilman ihmisen apua. Mutta jos jotain menee pieleen, aikaa auttaa on todella vähän, sillä varsan pitäisi olla varsomisen käynnistymisestä puolessa tunnissa ulkona, tai se on vaarassa tukehtua. Tässä postauksessa käydään läpi mahdollisia varsomisen komplikaatioita.

Normaali varsominen etenee kutakuinkin näin:

- Avautumisvaihe kestää puolesta tunnista neljään. Tamman kohdunkaula aukeaa ja kohtu alkaa supistella. Tammalla on ähkyn kaltaisia oireita, se kuopii maata ja saattaa käydä useamman kerran makuulleen ja nousta taas ylös. Varsa kääntyy selkäasennosta vatsalleen. Avautumisvaiheessa tammaa ei saa häiritä.

- Ponnistusvaihe alkaa, kun ulompi sikiökalvo puhkeaa (ns. vesien tulo). Varsan tulisi olla ulkona viimeistään 30 minuutin kuluttua tästä, tai se on vaarassa tukehtua. 5-10 min vesien tulon jälkeen ilmestyy valkeankuultava amnionpussi näkyviin. Ponnistusvaiheessa tamma saattaa nousta muutaman kerran ylös ja vaihtaa kylkeä, mikä auttaa varsaa kääntymään oikeaan asentoon. Tamman työntöpoltot ovat hyvin voimakkaita ja niiden tullessa tamma makaa yleensä kyljellään. Jos varsa on normaaliasennossa, tulevat etukaviot pohjat alaspäin,toinen jalka hieman edellä ja pää jalkojen päällä säärien kohdalla. Amnionkalvoa ei saa poistaa varsan turvan päältä ennen kuin rintakehä on ulkona. Kalvon poistaminen voi rohkaista varsaa hengittämään, ja sisäänhengitys laajentaa rintakehää. Sieraimet puhdistetaan, kun varsa on kokonaan ulkona. Napanuoran annetaan katketa itsestään, koska varsa saa sitä kautta verta emältä vielä noin 1 – 1,5 litraa. Kun varsa on turvallisesti ulkona, annetaan emän ja varsan tutustua rauhassa toisiinsa.

- Jälkeisvaihe. Jälkeisten, eli sikiökalvojen ja istukan, tulee irrota kahden tunnin sisällä varsomisesta.

-  Normaali ja terve varsa nousee rintakehänsä päälle muutaman minuutin kuluttua syntymästään ja yrittää pystyyn tunnin sisällä syntymästään. Se imee kahden tunnin sisällä syntymästään elintärkeää ternimaitoa, ulostaa kuuden tunnin ikäisenä ja virtsaa 6-14 tunnin sisällä syntymästään.

Mitä ongelmia varsomisessa voi tulla?

- Istukan ennenaikainen irtoaminen. Synnytysteissä näkyy kirkkaan punainen pussi, eikä varsa enää saa istukan kautta happea. Pussi on leikattava auki ja varsa on saatava äkkiä ulos.

-  Varsa syntyy takaperin. Jos takajalat ovat tulossa ensin, varsa tulee vetää ja auttaa ulos, koska napanuora painautuu helpommin litistyksiin ja varsan hapen saanti estyy.

-  Näkyy vain toinen etujalka tai molemmat etujalat, mutta ei päätä.  Yritetään selvittää missä asennossa varsa on. Yleensä tämän tekee eläinlääkäri ja päivystävälle eläinlääkärille kannattaakin soittaa välittömästi. Jos eläinlääkäri on kaukana eikä pääse pian paikalle ja on hätätilanne voi omistajan joskus täytyä itse yrittää auttaa tammaa.

-  Jos vesien tulosta on 20-30 min ja mitään ei ole sen jälkeen tullut näkyviin synnytysteistä tai tamma ponnistelee kovasti ja mitään ei tule ulos. Tällöin tulee soittaa eläinlääkärille, koska varsa voi olla pahassa virheasennossa.

 - Jälkeiset eivät irtoa.  Jos jälkeiset eivät ole tulleet kahden tunnin sisällä, voi niiden irtoamista yrittää edesauttaa viemällä tammaa kävelylle noin 10 minuutin ajaksi ilman varsaa. Tällöin tamma hieman hermostuu ja jälkeiset saattavat irrota. Jos jälkeiset roikkuvat kintereen alapuolella, kannattaa ne laittaa muovipussiin ja sitoa kintereen yläpuolelle, ettei tamma astuisi niiden päälle. Jälkeisiin voi sitoa myös esimerkiksi märän käsipyyhkeen painoksi irtoamisen helpottamiseksi liikutuksen ajaksi. Jälkeiset eivät saisi likaantua ja tamman astuessa niiden päälle voi esimerkiksi verisuoni katketa. Jos jälkeiset eivät ole irronneet kolmen tunnin jälkeen, soita eläinlääkärille. Kuuden tunnin jälkeen tammalle annetaan antibioottia ja tulehduskipulääkettä eläinlääkärin toimesta, ja 12 tunnin jälkeen tehdään myös kohtuhuuhtelu. Jos jälkeisiä ei hoideta kunnolla, on tammalla vaara saada kohtutulehdus ja kaviokuume.

- Varsa ei ime. Jos varsa ei ime, se jää paitsi ternimaidon elintärkeistä vasta-aineista. Varsaa voi yrittää auttaa imemään tai ternimaitoa voi lypsää tuttipulloon ja juottaa siitä. Vasta-aineet imeytyvät suolistosta parhaiten kuuden tunnin kuluttua syntymästä. 12 tunnin kuluttua imeytyminen on selvästi jo huonontunut. 24 tunnin jälkeen suoli sulkeutuu siten, että vasta-aineita ei enää imeydy. Sen jälkeen ainoa mahdollisuus antaa vasta-aineita on plasman siirto (verensiirto).

- Varsa ei ulosta. Mikäli varsa ei tee ns. pikikakkaa kuuden tunnin kuluessa syntymästään, sitä voi yrittää jouduttaa peräruiskeella.

- Varsa ei virtsaa. Orivarsan tulisi virtsata kuuden tunnin kuluessa syntymästään ja tamman viimeistään 14 tunnin kuluttua. Mikäli näin ei käy tai virtsaa tulee varsan navasta, sen virtsarakko on saattaanut revetä synnytyksessä. Konsultoi tällöin heti eläinlääkäriä.

Sairaan varsan tuntomerkkejä:

• Varsa piehtaroi tai makaa selällään
• Varsa makaa epänormaalissa asennossa (esim. pää on jäänyt epänormaalisti vinoon). Varsa makaa normaalisti joko rentona kyljellään tai rintansa päällä.
• Varsa seisoo, mutta on "uneliaan näköinen"
• Varsa on uneliaan näköinen etsiessään utaretta
• Varsa yrittää ulostaa, mutta mitään ei tule ulos
• Varsa kiertää levottomasti karsinaa ympäri
• Varsalla on turvotusta nivelen kohdalla
• Varsa ontuu
• Varsa ei jaksa leikkiä tai panna vastaan kun se otetaan kiinni
• Varsa ei ole jaksa olla utelias ja kiinnostunut ihmisestä
  
  Konsultoi kaikissa näissä tapauksissa eläinlääkäriä! 

Varsominen on optimaalitapauksessakin sotkuista hommaa eikä aina voi olla varma, mikä on normaalia ja mikä ei, varsinkaan jos seuraat varsomista ensimmäistä kertaa. Niinpä suosittelenkin kaikkia ensikertalaisia ottamaan varsomiseen mukaan jonkun, joka on ollut sellaisessa mukana ennenkin. Lisäksi kannattaa katsoa pari onnistunutta varsomista esim. Youtubesta, jotta saa vähän käsitystä siitä, mikä on normaalia ja mikä ei!

 Tekstin kaikki kuvat on napattu Palluran varsomiskamerasta. Kamera oli todella kätevä varsomisen seuraamiseen, kun H-hetkiin asti saattoi seurata kotisohvalta häiritsemättä tammaa.

Pahoittelen tekstin mahdollista fontin koon vaihtelua! Blogger ei suostu taaskaan yhteistyöhön...

PS. Vastoinkäymisiin kannattaa varautua varsomispakkauksella!


Tekstissä käytetyt lähteet:

https://www.heppalaakari.fi/varsominen-ja-terve-varsa/
 https://www.shkl.net/wp-content/uploads/2016/06/varsomisjuttu.pdf

Varsomisjuttuja: Varsomispakkaus

Kevät alkaa olla jo sen verran pitkällä, että ensimmäiset tammojen lasketut ajat alkavat ensi kuussa lähestyä. Pallura varsoi viime vuoden huhtikuussa. Kun varsominen alkaa lähestyä, kannattaa varata valmiiksi pakkaus, joka sisältää tarpeelliset jutut varsomista varten. Kun kaikki on samassa paikassa, se helpottaa huomattavasti, jos tilanne tulee.

Varsomispakkauksen sisältö:

- Pyyhkeitä
- Kumihanskoja
- Betadinea
- Sakset
- Lankaa, jos napanuora pitää sitoa
- Peräruiske (varsaa varten, jos ns. pikikakka ei tule)
- Kuumemittari
- Pumpulia
- Tuttipullo
- Jokin laakea astia maidon lypsämistä varten
- Pinteli hännän sitomista varten
- Muovikassi ja narua, jos jälkeiset eivät irtoa kokonaan (ne voidaan laittaa muovipussiin ja sitoa tamman häntään)
- Vastasyntyneen varsan kortti, johon kirjataan varsomisen tärkeät vaiheet, + kynä ja kirjoitusalusta. Kortti löytyy Hevostietokeskuksen sivuilta
- Cothivetia napanuoraa varten
 - Päivystävän eläinlääkärin sekä keinoemovälityksen puhelinnumerot

Lisäksi tallilta tulee löytyä saippuaa ja vettä, jotta ihmiset voivat peseytyä, mikäli tamma tarvitseekin apua varsomisessa.

Palluran varsomisessa ei onneksi ollut tarvetta juuri muulle kuin vastasyntyneen varsan kortille, lisäksi napanuoraan suihkutimme haavasprayta, ettei tamma alkaisi nuolla sitä. Voin kertoa, ettei yhtään harmita, että olin ostanut turhaan mm. peräruiskeen ja tuttipullon!

Vaikka omaa varsaa ei olekaan tänä vuonna tulossa, on silti jännittävää seurata muiden varsomisia! Tsemppiä kaikille, joilla laskettu aika alkaa lähestyä!

Ps. Varsomisjuttuja on tulossa lisää kevään edetessä! Jutun tiineen tamman ruokinnasta löydät täältä!

Varsomisjuttuja: Tiineen tamman ruokinta

Pallura ei (luojan kiitos :D ) ole tänä vuonna tiineenä, mutta päätin kirjoittaa blogiin sarjan varsomisjuttuja, sillä itse ainakin jouduin ensikertalaisena kasvattajana etsimään paljon tietoa ja kyselemään kokeneemmilta. Toivottavasti tästä olisi jollekin iloa!

Tässä vaiheessa vuotta monella alkaa se tiineyden viimeinen kolme kuukautta lähentyä. Viimeinen kolme kuukautta on se ajanjakso, jolloin varsa alkaa toden teolla kasvaa ja tamma alkaa tarvita lisäruokintaa. Sikiö kasvaa eniten viimeisen 3 tiineyskuukauden aikana, eli noin 60-65 % koko  sikiöaikaisesta kasvustaan. Tamman energiantarve lisääntyy tällöin noin 20-30 % ja valkuaistarve 30-50 % ylläpitotarpeeseen verrattuna.  Samalla kuitenkin sikiön loppuvaiheen nopea kasvu rajoittaa ruuansulatuselimistön tilavuutta ja tamman rehunsyöntikykyä.

1. Heinä

Hyvälaatuinen korsirehu on jokaisen hevosen perusrehu, myös tiineen tamman. Ilman heinäanalyysia on paha sanoa, paljonko on tarpeeksi, mutta yleensä tiineyden loppuvaiheilla olevan tamman kanssa ei mene metsään, kun antaa sen syödä vapaasti heinää.

Pallura on kovin herkkä ja sille otti koville kun varsa alkoi toden teolla liikkua mahassa. Toisinaan se oli niin tuskainen, että sai päivän aikana syötyä alle kymmenen kiloa esikuivattua heinää. "Normaaleina" päivinä Pallura söi 15-20 kiloa.

2. Proteiini

Tiineyden viimeisen kolmen kuukauden aikana tamma alkaa tarvita lisäproteiinia. Markkinoilla on monenlaista eri proteiinirehua, niin täys- kuin täydennysrehuakin. 

Itse täydensin Palluran proteiinintarpeen Rypsi-Kronolla. Se on melassoitua rypsirouhetta. Se on edullista ja kotimaista ja syöttömäärä jäi ihan kohtuulliseksi. Tiineysaikana Rypsi-Kronoa riitti muutama desi päivässä, imetysaikana se nostettiin puoleen litraan. Rypsi-Kronoa syöttäessä sai tosin olla tarkkana ruokinnan Ca:P-suhteen kanssa, Palluralla korjasin sitä lisäkalkilla. Tiineellä tammalla kalsiumin ja fosforin suhde pitäisi olla n. 1,5-2:1. Liian korkea fosforipitoisuus häiritsee kalsiumin imeytymistä, mikä taas vaikuttaa luuston kehitykseen. Koen Rypsi-Kronon paljon paremmaksi vaihtoehdoksi kuin esimerkiksi soijan, sillä Rypsi-Krono ei juurikaan häviä ravintoarvoissa soijalle, ja on halvempaa ja ennen kaikkea ekologisempaa, koska se on kotimaista. Rypsi-Kronoa saa ihan maatalouskaupoista.

3. Kivennäinen

Kantava tamma tarvitsee enemmän kivennäistä kuin kevyessä työssä oleva harrastehevonen. Kivennäisen syöttömäärä on ihan kivennäisestä kiinni ja yleensä pussissa onkin annostusohjeet. Mikäli tamma syö tiineille tammoille tarkoitettua täysrehua, se saa yleensä tarvitsemansa kivennäiset ja hivenaineet siitä, kunhan syöttömäärä täyttyy.

Pallura söi Racingin Mineral Muroa eli "hiekkakivennäistä", kuten sitä nimitetään sen hiekkamaisen koostumuksen mukaan. Mineral Muro upposi hyvin pellavaisen sekaan ja sen syöttömäärä oli tiineelle ja imettävällekin pieni, 1,5 desiä päivässä.

4. E-vitamiini ja seleeni

E-vitamiini ja seleeni ovat kantavalle tammalle todella tärkeitä, sillä niiden puute aiheuttaa tutkimusten mukaan jälkeisten kiinni jäämistä (mutta se ei silti aina johdu näiden puutteesta). Muualla maailmalla hevosenomistajat joutuvat varomaan seleenimyrkytystä, mutta Suomessa maaperä on niin köyhää seleenin osalta, että yleensä sitä joudutaan lisäämään ruokintaan ja useissa E-vitamiinivalmisteissa seleeni onkin mukana. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana seleenin yliannostuksen varalta!

Palluralle syötin talven ja kevään aikana useamman kahden viikon ADE-vitamiinikuurin. Valmiste sisälsi myös seleeniä. Suomen leveysasteilla hevosten D-vitamiinivarastot tyhjenevät jo joulukuun tienoilla, joten sitä D-vitamiinikuuriakaan ei kannata jättää sinne maaliskuulle! Ilmeisesti E:stä ja seleenistä ei ollut puutetta, kun jälkeiset humpsahtivat kokonaisina pihalle heti kun Pallura nousi varsomisen jälkeen ylös.

Kantavankin tamman ruokinnan suunnittelussa oiva apu ovat erilaiset ruokintalaskurit. Niistä tunnetuin on varmaankin Hopti, jolla minäkin olen Palluran ruokintaa laskeskellut juurikin tiineysaikana. Heinäanalyysi auttaa paljon, sillä viime vuosi oli paikoitellen melko eksoottinen heinävuosi ja heinän SRV eli sulava raakavalkuainen on joissain tapauksissa ollut todella alhainen. Tämä lisää varsinkin kantavan tamman valkuaislisän tarvetta. Ruokintalaskuria käyttämällä saa myös varmistettua, että tamma saa kaikki tärkeät kivennäis- ja hivenaineet.

Vaikka omaa varsaa ei olekaan tänä vuonna tulossa, on silti ihanaa seurata ja jännittää muiden varsomisia! Tsemppiä kaikille tiineyden viime hetkille!

Palluraterkuin

Jenni

Miksi nuorena varsottaminen on hyvä juttu?

Onko sinulla kolmivuotiaaksi kääntyvä tamma ja pohdit sen astuttamista ensi vuonna? Jos taloudelliset seikat ovat kunnossa (varsottaminenhan sitten maksaa, ja paljon), kolmivuotiaan varsottaminen on ihan järkeenkäypä vaihtoehto, ja minäpä kerron, että miksi.

1. Tamma saa kasvaa rauhassa

Vaikka tiineysaika onkin rasite tammalle, se saa kuitenkin arvokkaan lisävuoden esimerkiksi laatuarvosteluja ajatellen. Pallura kääntyy vuodenvaihteessa viisivuotiaaksi, mutta pääsee nelivuotiaiden laatuarvosteluun, koska on varsonut. Ja vaikkei tähtäisikään ikäluokkakilpailuihin, rauhassa kasvamisesta ei ole tammalle haittaa. Toki kannattaa silti pitää mielessä, että kehittyäkseen kunnolla nuori hevonen tarvitsee liikuntaa. Tiinekin, mutta toki sitten sen tiineys huomioon ottaen.

2. Nuori tamma on hyvässä kunnossa synnytystä ajatellen

Aino oli suuri varsa, mutta Pallura oli nuori ja hyväkuntoinen ja jaksoi sen puskea hyvin maailmaan, vaikka tovin näyttikin siltä, että joudun menemään auttamaan. Pallura varsoi kuitenkin ihan omin avuin. Toki apua oli varmasti myös siitä, että olin liikuttanut sitä ihan tiineyden loppumetreille asti. Lopussa tietenkin vain taluttaen ja käyntiä, mutta liikutin kuitenkin.

3. Jos ja kun teet myöhemmin varsan, tamma ei ole enää ensisynnyttäjä

On siis varaa odotella sitä seuraavaa varsotusta sitten useampi vuosi. 

4. Usein nuori tamma aikuistuu paljon varsomisen myötä

Ainakin Pallura aikuistui ja fiksuuntui suunnilleen miljoona prosenttia varsomisen myötä. Siitä tuli rauhallisempi, järkevämpi ja kaikin puolin enemmän zen. 

Palluralle siis ainakin varsa oli ihan sataprosenttisesti hyvä juttu, tosin osaksi siksi, että varsomisessa kaikki sujui hyvin ja Aino on ollut kaikin puolin helppo varsa. Jos harkitset nuoren tamman varsottamista, voin ehdottomasti suositella!

Varsamaisen ihanaa viikkoa kaikille!

Palluraterkuin

Jenni

Äitiyden sietämätön keveys

Stella on niitä äitejä, joiden mielestä hän ja hänen lapsensa ovat maailman keskipiste. Kaikkien muiden tärkein tehtävä on huolehtia heistä!

Stella oli ihan ensi sekunneista asti ihan huippuemä. Se hoiti varsomisen kotiin ihan itse, vaikka olin jo menossa karsinaan vetämään. Näytti siltä, ettei ensikertalainen tamma jaksa puskea isokokoista varsaa omin avuin ulos. Vaan mitä vielä, siinä vaiheessa kun astuin karsinaan, oli kaunis läsipäinen tammavarsa jo ulkona. Kalvotkin olivat sopivasti nenän päältä auki. Sitten koitti se koko varsomisen maagisin hetki: kun Stella alkoi jutella varsalle ihan ensimmäistä kertaa! Se hö-hö-hö-hö-höhötys, ei varsinainen hörinä, vaan paljon pehmeämpi ääni, oli kaiken sen valvomisen ja stressaamisen arvoista! Kaunein ääni, jonka olen ikinä kuullut.

Muistan olleeni hyvin varovainen lähestyessäni varsaa. Ensikertalaisesta tammasta kun ei tiennyt, miten se reagoisi ihmisiin varsan ympärillä. Mutta Stella toivotti minut tervetulleeksi iloisena. Ylpeänä se esitteli varsaansa, joka nousikin hyvin äkkiä jaloilleen (koska hyvin suorituskeskeinen äiti patisti heti). Minulla oli varsomisessa apuna kaksi kokenutta kaveria, jotka vähän ohjasivat varsaa ensimmäisen kerran tissille. Ensikertalaisen tamman tissit olivat melko pienet vielä ja siksi niille löytäminen oli vähän hankalaa.

Stellan varsomisen aikaan huhtikuun lopulla oli melko viileää, eivätkä Stella ja varsa voineet ulkoilla koko päivää. Alkuun niitä piti ulkoiluttaa päivän aikana useamman kerran pikku erissä.

Vaan sitten koitti kesä ja lämpö ja varsa myytiin. Aika Mainion Ainon uusi omistaja pyysi, että jos Stella ja Aino voisivat muuttaa jo heti hänen luokseen. Toki minä tähän suostuin, diili oli hyvä minullekin kun Stellan ja Ainon käsittelyyn oli apukäsiä saatavilla ja pääsisin itsekin paljon helpommalla. Vaikka Stella olikin varsonut täysihoitotallilla, huolehdin varsomisesta ja varsasta tietysti itse. Myös ulkoiluttamassa olin niitä aina itse, ja kesäloman alku kuluikin mukavasti vieden tammaa ja varsaa monta kertaa päivässä ulos. Stellan ja Ainon muutettua Jaatallille Lepaalle homma helpotti, kun Ainon uusi omistaja Jaana otti harteilleen leijonanosan töistä ja hoitaa tietysti Stellankin siinä samassa kuin Ainon.

Ja Stella, voi miten hyvin muutto sille sopikaan! Sekä tamma että varsa olivat heti ensi hetkestä kuin kotonaan. 

Stella äkkäsi heti muuttohetkellä aidan takana olevan vahtilauman. Hän voisi levätä ja nukkua ja syödä rauhassa varsan kanssa, kun muut pitäisivät heidät turvassa! Mikäs sen ihanampaa, ja tuoreen äidin arvolle sopivampaa!

Tietenkin uudessa kodissa vietettiin yöt alkuun sisällä. Aina aamulla Stellan ja Ainon tullessa ulos koko lauma oli jo odottamassa.

Mutta kaikkein paras oli vielä edessä, nimittäin Stellan ikioma lapsenvahti, The Nanny!

Pieni nelivuotias Taikaponi, siis poni nimeltään Taika, on Ainoa pienempi ihana sympaattinen pieni otus. Taika liitettiin Stellan ja Ainon laitumelle kun ne olivat kotiutuneet kunnolla. Alkuun Stellan piti toki varmistaa, että Taikaponi ei ole tullut Ainoa varastamaan tai mikä pahempaa, Stellan huollettavaksi! Yhdessäkin lapsessa on Stellan mielestä ihan tarpeeksi. Mutta pian Stella hyväksyi Taikaponin lapsenvahdiksi, koska mikäs sen ihanampaa kuin lapsenvahti!

Stella siis tietää, että jaksaakseen olla huippuäiti, tarvitsee myös omaa aikaa ja lepoa. Niinpä se antaa Ainon mielihyvin Taikaponin hoitoon. Toisinaan Stella taas vahtii, kun Aino ja Taika nukkuvat ja toisinaan koko poppoo viettää aikaa yhdessä.

Stella osaa siis hyödyntää jok'ikisen tilaisuuden saada jelppiä varsanhoitoon, mutta hoitaa Ainon silti ihan huippuhyvin. Se on vähän vapaan kasvatuksen äiti, komentaa vasta silloin, kun on ihan pakko. Riemusta riehuvan Ainon potku Stellan kylkeen saa mammapallurassa yleensä aikaan vaan ihastuneen hörähdyksen. Stella vahtii kyllä Ainoa, muttei liiallisuuksiin asti. Välillä Stella saattaa olla ihan toisessa päässä laidunta kuin Aino ja Taika, mutta aina Ainon tarvitessa tukea, turvaa tai ruokaa, Stella on kyllä paikalla.

Ihanaa on myös se, että Aino on oppinut äidiltään luottavaisen tavan suhtautua ihmisiin. Ihmiset ovat kivoja ja niiden luo kannattaa tulla.

Stella myös nauttii äitiydestä todella paljon! Siitä on ihana kirmailla Ainon kanssa ja se nauttii selvästi myös Ainon hoitamisesta. Tuntuu, että se on rauhoittunut ja fiksuuntunut paljon varsan myötä.

Keväällä, kun varsan syntyminen tähän maailmaan alkoi konkretisoitua ja tulla ajankohtaiseksi, stressasin asiasta paljon. Miten pärjäisin Stellan ja varsan kanssa, saisinko varsan myytyä ja pääsisinkö ratsaille ja puuhailemaan Stellan kanssa lainkaan kun sillä on varsa alla. Mutta niin vain kaikki järjestyi parhain päin. Me olemme kaikki kolme hyvin onnekkaita tyttöjä!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Palluraterkuin

Jenni