Fysioterapiaa ja eläinlääkärikäyntejä

Toukokuussa sain Palluran vihdoin Tuulia Luomalan käsittelyyn, johon olemme yrittäneet päästä jo pitkään, mutta vasta silloin saimme aikataulut natsaamaan. Tuulia oli hoitanut myös edellistä hevostani Veeraa, joten tiesin hänen olevan rautainen ammattilainen. Ennen käsittelyä näytin hänelle videota Palluran liikkumisesta ja hän näki siitä selvästi, että hevonen on vino. Syykin vinouteen löytyi käsittelyssä: Palluran lantiokori oli huomattavan vinossa oikealle. Tämän seurauksena vasen takapolvi oli rasittunut oikeaa enemmän, ja Tuulia oli sitä mieltä, että eläinlääkärin kannattaisi katsoa ja tarvittaessa piikittää se. 

 Kesäkuussa meille oli tulossa joka tapauksessa eläinlääkäri katsomaan Palluran hampaita, joten pyysin samalla eläinlääkäriä katsomaan polvea. Palluralle tehtiinkin taivutuskoe kaikkiin jalkoihin, ja vaikka eläinlääkäri oli sitä mieltä, että sen liikkeessä on jotain outoa, se ei kuitenkaan ole nivelperäistä. Saattoi hyvin olla myös nuoren hevosen voimattomuutta tai sitten reagointia lantion suoristamiseen. Saimme viikon kipulääkekuurin ja ohjeeksi liikuttaa, mutta välttää pienellä ympyrällä ym. pyörimistä. Sen viikon siis maastoilimme, viimeisenä päivänä testasin kentällä, että huomaanko Pallurassa suurta eroa. Mikäli se olisi liikkunut huomattavasti paremmin kipulääkkeen kanssa, sehän olisi tarkoittanut, että se on jostain kipeä. Näin ei kuitenkaan ollut, en huomannut minkäänlaista eroa liikkeessä, joten palailimme siitä pikkuhiljaa normitreeniin.

Reilu kuukausi sitten Palluran vasen takajalka alkoi turvotella pienesti. Ajattelin sen olevan vaan helteisiin liittyvää turvotusta ja jäin seurailemaan tilannetta. Jalka ei kuitenkaan laskenut edes helteiden loputtua, joten päätin kutsua eläinlääkärin ultraamaan sen. Pelkäsin, että siellä olisi jonkinasteiden hankosidevaurio. Pallura liikkui kyllä puhtaasti, mutta oli vähän haluton ja haukotteli paljon ratsastaessa.

Saimme onneksi nopeasti tallikäyntiajan Hyvinkään Hevossairaalasta, joka ei ole kauhean kaukana meiltä, ja eläinlääkäri totesi heti jalkaa tunnustellessaan että turvotus on jännetupessa. Katsottiin kuitenkin vielä liikettä ravissa sekä ultrattiin jänteet ja hankositeen alahaarat. Pallura pisti parastaan ja mm. kävi kaksi kertaa kentälle piehtaroimaan ontumatutkimuksen aikana 🙈🤣 Jänteissä eikä hankkarissa ei onneksi ollut sanomista ja ell totesi että jännetuppi on todennäköisesti saanut kolhun tai sitten sen täyttyminen on rasitusperäistä. Joka tapauksessa "vamma" ei ole vakava vaikka siitä saattaakin jäädä kosmeettinen haitta. 

Eläinlääkärin ohje oli ottaa pari viikkoa iisimmin, mutta koska jalka ei edelleenkään laskenut ja Palluralla selvästi oli edelleen jonkinlaista kipua siihen liittyen (haukottelu ja haluttomuus liikkua), olemme nyt jatkaneet kevyempää menoa kohta jo neljä viikkoa. Eläinlääkäri kehotti kuitenkin liikuttamaan Palluraa, jotta jalan nestekertymä lähtisi liikkeelle, joten olemme kyllä liikkuneet, mutta kevyemmin sekä välttäen käännöksiä ja sivuttaisliikkeitä, joissa jalka joutuisi kietymään.

 Tällä viikolla jalka onkin laskenut jo huomattavasti ja Pallura onkin liikkunut jo ihan mielellään. Olenkin antanut sen mennä sitä tempoa, mitä se haluaa, mutta vältellyt edelleen sivuttaisliikkeitä. Jospa sitä pian sitten pääsisi jo normitreeniinkin!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ekat kisat

Postaus tulee "vähän" myöhässä, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan :D

Helatorstaina (eli siis toukokuussa) kävimme Palluran kanssa ekoissa yhteisissä kisoissamme. Nämä olivat Palluran ensimmäiset kisat ikinä ja minun ensimmäiseni yli kymmeneen vuoteen. Edellisen kerran olen kisannut suomenhevostammallani Maalveeralla.

Kisat olivat Riihimäen raviradalla ja menimme luokan Helppo C: Tutustumisluokan kouluohjelma. Se on jo todella helppo C. En kuitenkaan halunnut mennä mitään yhtään vaikeampaa, sillä kärsin todella lamaannuttavasta kisajännityksestä ja näin kymmenen vuoden kisatauon jälkeen tavoitteeni oli selvitä radalta hengissä.

Kymmenessä vuodessa letitystaitonikin on rapistunut melkoisesti, mutta Palluralle oli  pakko saada viriteltyä punainen rusetti häntään. Se on yleensä ihan kiltti, mutta ei varmastikaan epäröisi hetkeäkään potkaista, jos joku tulisi liian lähelle. Onneksi kukaan ei tullut, mutta koen punaisen rusetin olevan silti tarpeen.

Sain meille onneksi kisahoitajaksi ja -kuskiksi ystäväni Päivin, mikä helpotti oloani todella paljon, sillä tiesin, että Päivi pärjäisi Palluran kanssa ja saisin keskittyä kisoissa omaan jännitykseeni sen sijaan, että joutuisin jännittämään mm. sitä, juokseeko ratsuni jossain vaiheessa kisapaikalla irti.

Mutta Pallurahan oli raviradalla kuin kotonaan. Se on käynyt siellä kerran aikaisemminkin show-näyttelyssä, ja koska sen itseluottamus on muutenkin 120 %, ei sitä jännittänyt ollenkaan. Toisin kuin minua.

Oli kuitenkin ihan superekstraihanaa, että siinä missä itse jännitti ihan kympillä, ei tarvinut stressata jännittyneestä hevosesta. Pallura meni myös suorilta koppiin, vaikka se ei ole poistunut kotipihasta vuoteen. Kisapaikallakaan se ei hötkyillyt, ja verkassa se tuntui aivan sairaan hyvältä. Pidin verkan kuitenkin todella lyhyenä, sillä helatorstaina saimme ensimmäisen kerran esimakua lähes koko kesä- ja heinäkuun kestävistä helteistä.

Kuitenkin siinä vaiheessa, kun pääsimme radalle ja tuomari vihelsi lähtömerkiksi, tunsin, kuinka jalkani valahtivat ihan hervottomiksi ja niistä hävisi ihan kaikki voimat. Mietin, että miten edes saan tämän hevosen raviin. Onneksi Pallura oli tilanteen tasalla ja todella skarppina, ja valmiina tekemään ihan kaiken, mitä vain pyytäisin. Jos vain pystyisin pyytämään. 

Sain kuin sainkin Palluran raviin, ja jollain ihmeen ilveellä jopa muistin radan. Valitettavasti en kuitenkaan muistanut ratsastaa lainkaan, ja Palluraparka oli välillä ihan ihmeissään että mihin pitää mennä. En myöskään älynnyt, että koska Pallura on tottunut menemään 60 metriä pitkällä kotikentällämme ja kisarata oli vain 40 metriä, minun piti ihan oikeasti kääntää sitä. Jollain ilveellä kuitenkin onnistuimme räpiköimään radan läpi, vaikka itselläni kaikui päässä lähinnä että mitä kovempaa ratsastan, sitä nopeammin tämä on ohi :D

Ihme kyllä mitään isompia rikkoja ei tullut, kaikki siirtymiset eivät kyllä olleet ihan täsmällisesti pisteessä. Saimme prosentteja 62,22 %, mikä tuntui kyllä ihan oikeutetulta. Luonnollisestikaan emme päässeet palkinnoille, mutta tavoite saavutettiin: jäin henkiin!

Ylläolevaan kuvaan tiivistyy aika hyvin fiilikset radan jälkeen: itse olin ihan pyörryksissä ja Pallura ei ollut millänsäkään.

Olin avautunut somessa, siis lähinnä meidän Instagram-tilillä, ennen kisoja kisajännityksestäni. Olin ihan häkeltynyt siitä, miten paljon sain tsemppiviestejä! Somen voima tehdä hyvää on kyllä ihan uskomaton. Jokainen noista tsemppiviesteistä merkitsi minulle ihan mielettömästi. Oli todella liikuttavaa huomata, miten moni eli mukana jännityksessäni ja halusi tsempata minua. Kiitos <3

Kaikista isoin kiitos kuuluu kuitenkin rakkaalle ratsulleni. Miten se onnistuukin aina olemaan niin ihana ja fantastinen ja aina kun luulen, etten enää voisi rakastaa sitä enempää, se onnistuu olemaan entistäkin rakastettavampi. Paras Pallura <3

Toistaiseksi emme ole vielä päässeet toisiin kisoihin, sillä suoraan sanottuna kesän helteillä en jaksanut edes ajatella kilpailemista. Kuitenkin pieni kisakärpänen puree minua jatkuvasti, joten saa nähdä, jos syksyn tullen vielä pääsisimme kisoihin!

Ihanaa alkanutta elokuuta kaikille!

Täällä taas!

Huhhuh, paljon on vierähtänyt aikaa viime blogipostauksesta. Ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa eikä inspiraatiota kirjoittaa blogia, joten olen suosiolla jättänyt sen taka-alalle. Nyt sitä inspiraatiota ja aikaa taas olisi vähän enemmän, joten toivotaan että saisin blogin taas raiteille!

No mitä meille sitten kuuluu? Ihan hyvää, kesä on mennyt ihan huisin nopeasti. Itse olen nauttinut helteistä ihan suunnattomasti, mutta hevosten kannalta se ei ole tietenkään ollut niin kivaa. Tuttuun tapaan olenkin ottanut ne aina päiviksi sisään ja ovat saaneet olla öisin ulkona, kun on ollut viileämpää.

Palluran kanssa olemme treenanneet helteillä sen, minkä olemme jaksaneet. Yleensä ratsastukset ovat sijoittuneet iltaan, jolloin on ollut jo viileämpää ja vähemmän paarmoja. Pallura on kyllä jaksanut yllättävän hyvin, mutta paarmoja sen kimpussa on tumman värin vuoksi ihan hirveästi.

 Voitin jo vuosi sitten Elli Heimonen Photographyn Instagram-arvonnassa ratsastusvalokuvauksen, mutta universumi tuntui aina jostain syystä vastustavan tätä kuvausta. Milloin sattui monsuunisade, milloin Ellin kamera oli rikki ja milloin meillä ei ollut satulaa. Mutta nämä kuvat saatiin vihdoin kesäkuussa otettua ja näistä tulikin upeita!

Meillä on käynyt kesällä myös uusi valmentaja Marjukka. Lemströmin Suski käy meillä myös edelleen, mutta koska hän käy pitkän välimatkan vuoksi niin harvoin, on mahtavaa että meille on löytynyt hyvä valmentaja myös kotinurkilta! Tykkään Marjukan tyylistä ihan hirveästi, hän selittää asiat todella ymmärrettävästi ja on todella istuntapainotteinen valmentaja. Niinpä olenkin ottanut ohjelmaan myös oheistreenit, sillä Palluran liikkeessä istuminen vaatii nykyään ihan hirveästi keskivartalon voimaa. Sen liike tuntuu kasvaneen uuden satulan myötä.

Ekoissa kisoissakin käytiin toukokuussa, mutta niistä koitan jaksaa tehdä ihan oman postauksen. Helteiden takia ne ovat toistaiseksi jääneet ainoiksi kisoikin, mutta katsotaan, jos vielä syksyn aikana pääsisi.

Ollaan myös vihdoin ruvettu maastoilemaan! Pallura on ollut nyt kesällä niin ihanan seesteinen ja rauhallinen (lue: väsynyt), että uskaltauduin lähtemään ihan yksin. Ja sen jälkeen ollaankin käyty useamman kerran ja Pallura on ollut oikein oiva maastoratsu.

Mini-Me on liikkunut nyt kesän aikana melko vähän helteistä johtuen. Illalla kun viilenee, olen keskittynyt Palluraan ja harmillisen vähän on ollut Mini-Melle aikaa. Heinäkuussa se kuitenkin sai ihka omat suitset ja ekaa kertaa kuolaimetkin suuhun!

Mini-Me ansaitsee tietenkin vain parasta, joten siksi senkin suitsissa on anatomisesti muotoiltu leveä niskahihna. Alaturpiksen otin kuvien oton jälkeen pois.

Paljon on ehtinyt kesän aikana tapahtua, joten yritän nyt aktivoitua blogin suhteen ja kirjoitella teille enemmän kuulumisia.

Oikein ihanaa heinäkuun loppua kaikille!
 

Jälleen satulatuskaa

Meidän satula jokin aika sitten liian kapeaksi, ja vaikka se onkin Kieffer, jota pitäisi pystyä levittämään portaattomasti, sitä ei saatu levitettyä tarpeeksi leveäksi Palluralle. Levittäjän mukaan Kiefferin Exclusive-rungossa on etukaaressa metallia, jonka vuoksi sitä ei saa levitettyä ihan superleveäksi. Yritettiin kuitenkin, mutta satula jäi puolisen senttiä liian kapeaksi.

Pallura suostui vielä liikkumaan satulalla ja laukkaamaankin, mutta se valui eteen ja liikkeestä tuli jotenkin kulmikasta, siitä puuttui se pyörivyys, mitä Palluralla on normaalisti. Laitoin Faceen ilmoituksen, että etsitään satulaa, ja sainkin pari sovitussatulaa. Niistä ensimmäinen, Jeremy Rudgen koulusatula, näytti istuvan todella hyvin, mutta Pallura ei olisi halunnut liikkua sillä lainkaan. Epäilen sen olleen kuitenkin liian kapea, mutta oli syy mikä tahansa, se meni tietenkin hylkyyn, koska Pallura ei halunnut sillä liikkua.

Seuraavaksi saimme sovitukseen Childericin koulusatulan, jolla Pallura alkuun tuntuikin liikkuvan ihan hyvin. Mutta sitten meidän valmentaja tuli paikalle ja pisti meidät ihan oikeasti töihin, jolloin satula valuikin ihan lavoille. Ei siis jatkoon sekään.

Pallura on tehnyt sään ympäristöön ihan hirveästi lihasta, mikä varmaan tarkoittaa sitä, että jotain ollaan tehty treeneissä kuitenkin oikein. Mutta se taitaa tarkoittaa myös sitä, että satulan löytämisestä tulee hankalaa ja satulat tuppaavat valumaan eteenpäin, kun säkä onkin kuin ihana liukumäki sen sijaan, että siinä olisi jotain, minkä ympärille etukaari voisikin asettua.

Lisäksi Palluralla on suuret, taakse tulevat lavat ja sen selkä on muutenkin melko leveä. Tietenkään se ei ole myöskään suora, vaan aavistuksen taakse nouseva. Olen oikeastaan jo melko kyllästynyt tähän satularumbaan taas ja olenkin jo pyytänyt meille satulansovittajaa, mutta ei ole tietoa, koska hän ehtii paikalle, sillä hän tulee vähän pidemmän matkan päästä. En kuitenkaan haluaisi kauhean pitkään olla ilman satulaa. Jotenkin tämä tuntuu vähän ironiselta, että nyt kun olisi hevonen ja treeniolosuhteet kunnossa, TIETENKIN satula käy epäsopivaksi!

Onneksi Pallurasta on kuitenkin tullut nykyään niin lunki tyyppi, että päätin viime viikonloppuna uskaltaa ratsastaa sillä ilman satulaa. Olin kuitenkin ihan varma, että ravata en ainakaan uskalla, koska putoan kuitenkin. Pallura tuntui miettivän ihan samaa, koska se ei aluksi olisi halunnut ravata. Sitten se totesi, että hitsi, tuohan pystyykin killumaan kyydissä, ja puksutti tyytyväisenä ravia menemään.

Tässä pieni videonpätkä meidän ilman satulaa ratsastelusta. Olen tämän jälkeen mennyt satulatta toisenkin kerran, ja vaikka se tuntuukin sujuvan hyvin ja tekee varmasti hyvää istunnalleni, en haluaisi kauhean kauaa mennä ilman, sillä onhan sillä satulalla muutakin funktiota kuin helpottaa ratsastajan selässäpysymistä. Sen tarkoituksena on jakaa ratsastajan painoa isommalle alueelle, ettei pistemäinen kuorma kipeytä hevosta. 

Toivotaan siis, että satulansovittaja pääsisi pian paikalle, tai kakkosvaihtoehtona että meille tipahtaisi taivaasta sopiva satula! Kumpikin vaihtoehto passaisi minulle oikein hyvin. 

Ensi viikolla minulla onkin talvilomaa, ja olenkin buukannut loman jo täyteen kaikkea tarpeellista. Maanantaina Palluralle ja ponille tulee eläinlääkäri raspaamaan hampaita. Se onkin ponin ihan ensimmäinen hammaslääkärikerta! Tiistaina Pallura kengitetään ja poni vuollaan. Sitten ehdin pari päivää keskittyä tarhojen siivoukseen, kun kaikki kakka alkaa tulla sulavan lumen alta esiin. Perjantaina pääsenkin ensimmäistä kertaa ehkäpä kahteen vuoteen kampaajalle, mikä on aika huisia! :D

Todennäköisesti lomaviikon jälkeen onkin taas sellainen olo, että on ihanaa päästä töihin lepäämään. Joka tapauksessa ihanaa viikonloppua kaikille!

Viljoilua

Olen nyt päässyt muutaman kerran ratsastamaan kaverini ex-ravuriruuna Viljoa.Viljo on asunut meillä viime kesästä lähtien ja suurimmaksi osaksi vain viettänyt oloneuvoksen elämää, sillä se toipui hankosidevammasta eikä sille löytynyt sopivaa satulaa. Isot liikkeet yhdistettynä ihan lihaksettomaan selkään saivat aikaan sen, ettei sillä kauheasti ole halunnut kukaan mennä ilman satulaakaan. Mutta nyt hankkari on parantunut ja satula on löytynyt. Ratsuksi opiskelu voi alkaa! 

Koska Viljoa ei ole kauheasti ratsastettu, sitä ei myöskään voi alkaa heti kauheasti ratsastamaan, vaan täytyy ottaa varovasti. Varsinkin, kun meillä on nyt kauheasti lunta ja pohjat ovat raskaita. Hangessa hevonen väsyy ja kipeytyy todella äkkiä, ja väsyneenä myös loukkaantumisriski kasvaa.

Viljolla ratsastetaankin nyt alkuun 2-3 kertaa viikossa. Laukkaa saa alkaa ottamaan muutaman viikon päästä hankosidevamman takia, joten tällä hetkellä työskennellään käynnissä ja ravissa, pääosin käynnissä. Sillä jos luulin, että Pallura on vino, niin Viljo on vino potenssiin tuhat! Mutta se on ihan "luonnollista", sillä Viljo on tehnyt elämäntyönsä ravurina, ja siitä huomaa että sitä on ajettu paljon enemmän kisasuuntaan. 

Viljo ei ymmärtänyt alkuun myöskään sivulle vievää pohjetta lainkaan, mutta kun se saatiin opetettua, ollaan päästy suoristelemaan sitä väistöharjoituksilla. Ollaan otettu treeniin heti myös takaosakäännöksen alkeet, sillä siinä on helppo kontrolloida helposti ulos pullahtavaa lapaa. Näillä "takaosakäännöksillä" haetaan siis todellakin vain sitä, että hevonen kääntyisi suorana, ja takaosakäännöksen halkaisija saa olla vaikka kymmenen metriä, sillä näitä käännöksiä ei ole todellakaan lähdössä ihan heti esittämään kouluradalle.

Puoliero Viljolla on valtava. Vasemmassa kierroksessa se ravaa upeasti, mutta kaatuu sisäänpäin, oikeassa taas tahdittaa kaarteissa, sillä se on niin jumissa. Hierojasta ollaankin saatu tähän paljon apua ja Viljo alkaakin jo liikkua paremmin myös oikeassa kierroksessa. Nämä jutut vievät aikaa, mutta onneksi ei ole kiire mihinkään.

 Viljo on myös melko kovasuinen, mikä on ollut aikamoinen kulttuurishokki minulle, kun olen tottunut ratsastamaan herkkäsuisella Palluralla. Mutta sen sijaan, että laitettaisiin suuhun kovempi kuolain, yritämme herkistää Viljoa ihan tavalliselle kolmipalalle sekä istunnalle. Istuntaa se ymmärtääkin jo hyvin silloin, kun malttaa odottaa ja keskittyä! Viljo myös aukoo suutaan paljon silloin, kun on vaikeaa, mutta tämäkin lienee asia, joka korjaantuu ajan kanssa, kun se oppii luottamaan siihen, ettei ratsastaja kisko sitä suusta. Kireämpi turpahihna korjaisi ehkä seurauksen, muttei syytä, joten Viljon turparemmi pysyy jatkossakin löysänä.

Viljon vahvuudet ovatkin sitten sen luontainen ryhti, kyky kulkea oikein päin "kuin itsestään" sekä aivan mielettömän upeat ja letkeät liikkeet. Viljo liikkuu kuin jousilla ja kun se saa voimaa, siitä tulee ihan mielettömän hieno! Vielä toistaiseksi se on ihan lihakseton eikä liike aina kulje ihan rehellisesti selän läpi, mutta on aivan sairaan upeaa, miten se nyt jo liikkuu niillä lihaksilla, mitä sillä on käytettävissä. Parin vuoden päästä tämä on niin upea ilmestys!

Olen todella iloinen, että minulla on mahdollisuus ratsastaa Viljolla, sillä vaikka se on todella raaka ja tällä hetkellä minä vien sitä eteenpäin, opin sillä ratsastamisesta todella paljon! Uskon myös, että mitä enemmän ratsastaa, sitä enemmän oppii. Minulla todellakin on vielä oppimista ratsastuksen saralla, joten on tosi kiva, että Palluran lisäksi on toinenkin ratsu käytettävissä.

Mitkä ovat vuoden 2021 tavoitteet?

Ensimmäiseksi asetan sen kaikista tärkeimmän ja itsestäänselvimmän tavoitteen eli sen, että pysyisimme koko konkkaronkka terveinä. Pallura, Mini-Me, minä ja koirat. Ja tietysti myös tallikissa Miina. Tämä tavoite jos toteutuu, niin vuosi on ollut jo onnistunut!

Kakkostavoitteena on oppia lisää ratsastajana! Tuntuu, että olemme Palluran kanssa vihdoin alkaneet kehittyä oikein kunnolla. Tietenkin tosi paljon on vielä tekemistä, mutta lajin hienoushan on juuri siinä, että aina voi oppia lisää. Meillä tulee toivottavasti käymään vuoden aikana kaksi eri valmentajaa, jo ennestään tuttu Lemströmin Suski, joka varmaankin palailee kevään aikana hommiin myös täällä Etelä-Suomessa, sekä Somervuoren Heidi. Heidi on Palluralle ihan uusi tuttavuus, mutta minulle jo vanha tuttu, sillä hän opetti minua jo edellisen hevoseni Veeran kanssa sekä myös kisasi Veeralla koulua kansallisella tasolla asti. Molemmat ovat superhyviä valmentajia, ja vähän erilaisia, mutta opettavat samalla tyylillä eli perusasiat kuntoon ja sen mukaan mennään, mihin hevonen pystyy, kuitenkin tietenkin pikku hiljaa vaatimustasoa kasvattaen.

Kakkostavoitteeseen liittyy sitten myös se kolmostavoite eli pääsy vihdoin kisaradoille. Uskon, että kisoja järjestetään koronasta huolimattakin ainakin ulkona. Kisakentille pääsy on ollut meillä jo useampana vuonna tavoitteena, mutta jospa siihen tänä vuonna vihdoin päästäisiin. Viime kesänäkin tähän olisi ollut jo jonkinlaisia edellytyksiä, mutta talliremontin takia aikaa ja rahkeita ei ollut yhtään ylimääräistä.

Tähän tavoitteeseen liittyy kyllä myös tavoitteeni ajaa vihdoinkin pikku-e, jotta kisapaikoille ja muuallekin liikkuminen olisi helpompaa.

Palluran kanssa tavoitteet ovat siis yksinkertaiset: pysyä terveenä ja oppia lisää. Itselläni on vielä paljon kehitettävää mm. oman istunnan ja apujen käytön (ja myös sen myötäämisen) suhteen, ja kun pääsen kehittymään niissä, Pallura kehittyy erittäin suurella todennäköisyydellä siinä samaa tahtia.

Palluran kanssa emme tähtää tänä vuonna mihinkään yhteen tiettyyn kilpailuun tai tapahtumaan, vaan katsotaan, mitä vuosi tuo tullessaan!

Mini-Men päätavoite on pysyä edelleen maailman ihanimpana ja suloisimpana hali- ja rapsutusponina! Lisäksi haaveilen Laatuponikilpailuun osallistumisesta, mutta en vielä uskalla asettaa sitä tavoitteeksi, sillä en tiedä, onko se vielä liikaa. Mutta Mini-Me on hienoliikkeinen ja hyvä hyppääjä, joten se saattaisi jopa pärjätäkin kilpailuissa! Yksi asia sen suhteen tosin mietityttää: onko se tuomariston mielestä liian hoikka. Mini-Me ei siis missään nimessä ole laiha, mutta olen kuullut kauhujuttuja lihavia shetlanninponeja ihannoivista rakennetuomareista. Mini-Men olen pyrkinyt pitämään sellaisessa lihavuuskunnossa, että sitä ei missään nimessä voi sanoa lihavaksi. Totta kai shetlanninponi on rungon malliltaankin eri mallinen kuin hevonen, mutta mielestäni shettistenkään ei kuulu olla lihavia. Nyt tosin talvella paksu karva saa aikaan illuusion myös lihavasta Mini-Me:stä :D

OUlkona paukkuu pakkanen, mutta itse olen kääntänyt jo katseet kohti kevättä ja lämpöä. Kai se sieltä vielä tulee!

Pysykäähän lämpiminä viikonloppuna!

Millainen kenttä meille tuli, ja ennen kaikkea: mitä se maksoi?

Tämä kenttäpostaus on saanut odottaa pitkään, ja kahdesta syystä: ensinnäkin olen odottanut kaikkia laskuja saapuneiksi, jotta voin laskea kulut yhteen, ja toiseksi, olen vältellyt laskujen yhteen laskemista, sillä kenttäprojekti oli kallis ja budjettikin ylittyi, tietenkin. Halusin kuitenkin tämän postauksen tehdä, sillä aloitellessani kentän tekoa oli todella vaikea löytää tietoa kentän teosta ylipäätään ja ennen kaikkea kustannuksista!

Yksi tärkeimmistä ohjenuorista itselläni kentän teossa oli Remontti-Reiskan ohje ratsastuskentän tekoon. Sen löydät tästä linkistä. Sovelsin kuitenkin ohjetta hiukan, sillä mm. kumirouhe kentän pintamateriaaliksi on itselleni ihan ehdoton ei sen ympäristöhaittojen vuoksi. Googlailin ja kyselin tutuilta, miten heidän kenttänsä on tehty, ja sen mukaan sovelsin.

Kentän rakenne

Kentän rakentaminen alkoi tietenkin maanrakennustöillä. Lähtötilanne kentälle oli tämä:

Puut paikalta oli kaadettu tilan entisten omistajien toimesta, mutta hakefirma oli jättänyt tämän "risukasan" noutamatta. Monta puhelua myöhemmin he hakivat risukasan pois, ja maanrakennustyöt saattoivat alkaa. Ensin kuorittiin kivet ja kannot sekä ylimääräinen pintamaa pois. Sitten kaivurimies kaivoi molempiin päätyihin sekä toiselle pitkälle sivulle avo-ojat. Pohjaan tehtiin noin yhden prosentin kaato pitkän sivun ojaan päin sekä salaojat laitettiin laskemaan toisen päädyn avo-ojaan. Avo-ojat ovat todella tärkeät kentän pintavesien poistumisen kannalta! Tämän jälkeen kaivettiin salaojille ojat, laitettiin putket ja päälle salaojasoraa. Salaojasora on sen verran isoa soraa, ettei se tuki salaojaputkia. Myös salaojat ovat oleelliset kentän kuivana pysymisen kannalta, mikäli rakennuspaikan maanlaatu niitä vaatii. Minun kenttäni kohdalla maa oli multa- ja savimaata, jolloin salaojaputket olivat välttämättömät. Mikäli kenttä tehdään esim. hyvin vettä läpäisevän hiekkamaan päälle, salaojat eivät välttämättä ole tarpeelliset. Salaojien merkitys kentän kustannuksissa oli kuitenkin niin vähäinen, etten lähtisi niissä pihistelemään.

Kentästä tuli lopulta kooltaan n. 21 m x 62 m ja tätä varten kuorittiin vähän reiluhko ala maata. Olen iloinen, että pidin pääni ja tein heti kertaheitolla isomman kentän, vaikka se kalliimmaksi tulikin. Jos olisin tehnyt pienemmän, ja päättänyt laajentaa jälkikäteen, laajennusosa olisi ollut alkuun taas muuta kenttää pehmeämpi jonkin aikaa.

Salaojakerroksen päälle laitettiin suodatinkangas. Kilpailutin suodatinkankaat ja halvimmalla sain ne Ahlsellilta, mutta: Ahlsellilla ei ole myyntiä kuluttaja-asiakkaille lainkaan, joten yksityishenkilö ei saa sieltä kankaita ostettua.

Suodatinkankaan päälle tuli kentän ns. kantava kerros eli 20-30 cm mursketta. Käyttämäni murskekoko oli 0-31. Jotkut sanoo, että pitää tehdä pienemmästä, jotta se tiivistyy kunnolla, mutta oman kokemukseni mukaan tämäkin koko oli ihan hyvä, sillä minulle tuli tämän päälle vielä kivituhkasta kiilakerros.

Kantava kerros tärytettiin kahteen kertaan Hämeen Rakennuskonevuokraamosta vuokraamallani tärylätkällä. Se oli aika homma, sillä täry oli melko pieni, jotta sen sai nostettua peräkärryyn ja sieltä pois. Homma onnistui kuitenkin pienemmälläkin täryllä, mutta veihän se ihan tuhottomasti aikaa: yhteen tärytyskertaan meni n. 7-8 h, ja kenttä piti täryttää kahteen kertaan. Kaverini mies hoiti onneksi toisen kerran, joten itselleni jäi vain ensimmäinen tärytyskerta. Hyvän rusketuksen siinä kyllä sai, sillä täryviikonlopuksi osui onneksi hellettä!

Kentän kantava kerros pitää tosiaan täryttää, jotta siitä ihan oikeasti tulee kantava. Sen pitää tiivistyä asfalttimaisen kovaksi eikä se saa joustaa hevosen kavion alla lainkaan.

Kantavan kerroksen päälle laitatutin 5 cm kiilakerroksen kivituhkaa. Kivituhka kovettuu ajan kanssa kivikovaksi, jolloin sen tarkoitus on estää kantavasta kerroksesta kiviä nousemasta ylöspäin.

Kivituhkakerroksen levittämisen jälkeen annoin kentän seistä pari viikkoa, jotta kivituhka pääsisi asettumaan ja kovettumaan. Tässä vaiheessa siinä pystyi jo ratsastamaan käyntiä, mutta muissa askellajeissa Pallura arkoi pohjaa.

Parin viikon kuluttua kentälle levitettiin pintahiekka. Tilasin samaa hiekkaa, kuin mitä oli kentällä tallilla, jossa Pallura asui ennen, sillä se hiekka oli hyväksihavaittua. Siinä on joukossa ihan pikkuriikkinen savea, jonka ansiosta se tiivistyy hyvin, eikä jää rullaamaan jalan alle. Saven ansiosta se ei myöskään pölyä kesäisin ihan niin pahasti. 

Tässä vaiheessa kävi kaivinkonekuskilla pieni moka. Toiseen päähän kenttää pintahiekkaa tuli sovitun mukaisesti noin 10 senttiä, mutta toisessa päässä sitä on ainakin tuplat. Ja se toinen pää on todella upottava. Se pää, jossa hiekkaa on oikea määrä, on tiivistynyt nyt muutamassa kuukaudessa oikein mukavasti ja siinä päässä pohja on jo hyvä. Mutta siinä päässä, missä hiekkaa on liikaa, upottaa vielä todella paljon.

Olen tässä pohdiskellut, että mitä teen tuolle kentän liian upottavalle päädylle, ja olenkin päätynyt kärräämään sieltä hiekkaa pois. Kuten varmaan muuallakin, tarhoista on tullut meillä mutalillua, jolloin suodatinkankaalle ja hiekalle on ollut käyttöä, joten ylimääräinen hiekka ei ole kyllä mennyt hukkaan, mutta onhan tuossa ollut aikamoinen homma, kun ei ole koneita käytössä.

Suomen sateinen syksy on tehnyt tehtävänsä ja kenttä on kyllä tiivistynyt todella hyvin. Kaivurikuski teki aivan erinomaista työtä salaojien, avo-ojien ja pintakaatojen kanssa, ja kenttä on toistaiseksi imenyt ihan kaiken veden, mitä siihen on satanut. Lätäkön lätäkköä ei ole tullut, ja oikeastaan kenttä on vaan parantunut, mitä enemmän on satanut vettä (samaa ei voi sanoa tarhoista). Pallura liikkuu kentällä mielellään, vaikka toinen pää onkin vähän raskas.

Kentälle tuli lauta-aidan sijasta ihan vaan sähkölanka-aita, ja tähän on erittäin yksinkertainen syy: säästö. Ehkä vielä joskus, kun on rahaa (heh, eli ei varmaan koskaan), vaihdan langat lautaan, mutta nyt mennään näillä. Laitoin lankaa kolmeen kerrokseen, jotta pystyn irtojuoksuttamaan myös Mini-Metä kentällä!

Kentän kokoon olen todella tyytyväinen, on ihanaa, kun on iso kenttä! On aivan mahtavaa, että pitkällä sivullakin ehtii korjata, suoristaa ja tehdä uudestaan monen monta kertaa.

Kentän valot laitettiin vanhoihin sähkötolppiin (ilmaisia) ja valoina käytin Puuilon myymiä 200 watin LED-valaisimia. Ne maksoivat 59,90 e kappaleelta ja ostin niitä neljä. Valot ovat todella hyvät, mutta koska ne laitettiin vain tikkaiden avulla, niitä ei saanut ihan niin ylös kuin olisi ollut tarve, joten niiden suuntaus ei ole ihan paras mahdollinen. Näilläkin kuitenkin näkee ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa haluan vielä ottaa nosturin ja laittaa sen avulla valot korkeammalle, jotta saan näistä valoista kaiken irti. Valoja on kolmessa tolpassa, joista yksi on kentän kulmassa ja kaksi pitkällä sivulla. Keskimmäisessä tolpassa on kaksi valoa. Valot on viriltelty ihan vain pitkillä jatkoroikilla tolppiin (säästösyistä jälleen). Liitoskohdat olen suojannut muovipussien ja nippusiteiden avulla sateelta. Kentän kulmaan kaivettiin taloltani maakaapeli, jonka päähän tuli auton lämmitystolppa, josta saan sähkön näihin valoihin.

LED-valot ovat melko energiapihejä, ja laskeskelin, että nämä valot vievät päällä ollessaan sähköä noin 16 sentillä tunnissa. (Valojen sähkönkulutuksen voit laskea näin: muunna valojen teho kilowattitunniksi ja kerro se sähkön hinnalla per tunti. Omien valojeni teho on yhteensä 800 W eli 0,8 kW ja jos ajatellaan, että sähkö maksaa siirtoineen 20 senttiä tunnilta, kerrotaan se 0,2 euroa 0,8:lla ja saadaan tulokseksi 0,16 e/h.)

Mitä tämä lysti sitten maksoi?

Kentän kustannukset:

Maa-ja kiviainekset:

0-31 murske 4611,99 e

0-3 Kivituhka 1118,95 e

8-16 sepeli (=salaojasora) 320,42 e

Pintahiekka 1942,14 e 

Maa-ainekset yhteensä: 7993,50 e

Maanrakennustyöt:

Pohjatyöt, kivituhkan levittämien: 6200 e

Pintahiekan levittäminen: 793,60 e

Maanrakennustyöt yhteensä: 6993,60 e

 

Salaojaputket: 324,72 e

Suodatinkangas: 680,56 e

Täryttimen vuokra: 23,19 e

Aidat:

Tolpat: 50 x 2,40 e = 120,00 e

Nauhat: 41,70 e

Eristimet: 8,28 e

Portin kahvat: 11,40 e

Kahvojen eristimet: 13,20 e

Aitojen kustannukset yhteensä: 202,86 e

Valot: 

Lamput: 4 x 59,90 e = 239,60 e

Maakaapelin kaivuutyö: 297,60 e

Sähkötyöt (sis. maakaapelin, roikat valoihin ym. tarvikkeet): 2069,09 e

Valojen kustannukset yhteensä: 2606,29 e

Kentän kustannukset yhteensä: 18 824,72 e

Hinnat ovat arvonlisäverollisia hintoja.

Olin budjetoinut kenttään n. 15 000 euroa, joten budjetti ylittyi melkein neljällä tuhannella. Yllätyksenä tuli mm. valojen laiton kalleus. Toki homma olisi tullut halvemmaksi, mikäli sähkö olisi tullut kentän laidalle saakka. 

Minullahan ei tällaisia rahoja suinkaan ollut takataskussa, joten kenttä on tehty pitkälti lainarahalla. Mutta nytpä se on olemassa ja pysyy toivottavasti hyvällä huollolla sekä pintahiekan lisäämisellä toimintakykyisenä parikymmentä vuotta! 

Kentän laidoilta löytyy edelleen pintamaan kuorimisesta tuleet kanto- ja multakasat. Ei ole ollut vielä rahaa hoitaa niitä siitä pois, joten se jäänee ensi kesän projektiksi. Todennäköisesti mullat levitytän tontille ja kantokasat hävitytän johonkin.

Vinkki: kilpailuta aivan kaikki, ja mielellään kirjallisesti. Itse kysyin sähkömieheltä hintaa esim. maakaapelista, mutta koska en älynnyt tehdä sitä kirjallisesti, oli maakapelin hinta laskulla noussut satasella. Kentän maa-ainesten ja hiekan kilpailuttamisella säästin 10 000 euroa; kysyin ensimmäisenä tarjousta hiekoista lähimpänä olevalta firmalta, jonka kuoppa olisi ollut kymmenen kilometrin päässä meiltä. Tarjous oli karvaa alle 18 000 euroa, joten ei tullut kauppoja. Kysyin sitten toimittajalta, joka ajoi ainekset 30 kilometrin päästä, ja olin ihan varma, ettei se voi olla kannattavaa, sillä rahti on maa-aineksille yleensä kallista. Mutta tarjous oli 10 000 e halvempaa kuin toisen, joten päädyin sitten tietenkin tähän jälkimmäiseen toimittajaan ja olin erittäin tyytyväinen.

Lukuun ottamatta tuota toisen pään tuplahiekkaa olen ollut kenttään todella tyytyväinen! Vaikka se tulikin kalliiksi, on ihanaa ratsastaa isolla kentällä, joka pysyy kuivana. Tosin toki salaojat ja suodatinkangas tukkeutuvat aikaa myöten, joten jossain vaiheessa varmasti niitä lätäköitäkin alkaa tulla.

Kenttää olen toistaiseksi huoltanut mönkijän ja lanana toimivan muovisen kuormalavan avulla. Se on osoittautunut aivan erinomaiseksi lanaksi! Talveksi täytyy kuitenkin kehitellä jokin vähän piikikkäämpi lana, jolla saa myös pintaa äestettyä auki tarpeen mukaan. Onneksi kenttä pysyy hyvin kuivana, niin se ei myöskään jäädy niin pahasti kuin märempi kenttä.

Kysymyksiä, kommentteja kenttäprojektista?

Ratsastanko minä hevosen ehdoilla?

Aloin miettiä tätä yksi päivä, kun tuli puhetta jonkun kanssa siitä, miten ratsastaessa tulisi toimia hevosen ehdoilla. Eri ihmisten mielestä se varmasti tarkoittaa eri asioita. Toisen mielestä hevosen ehdoilla eteneminen on sitä, ettei hevosta saa pakottaa ratsastaessa mihinkään.

Jos noin mustavalkoisesti ajatellaan, niin minä en ratsasta hevosen ehdoilla. Minä nimittäin vaadin hevoseltani ratsastaessa asioita ja valitettavasti se joutuu usein myös epämukavuusalueelleen, sillä vain silloin se voi kehittyä. Älkää käsittäkö väärin, en prässää ja pakota hevostani veren maku suussa, sillä asia on myös niin, ettei stressaantunut hevonen voi oppia. Mutta joskus se hevonen on vietävä sinne epämukavuusalueelle, jotta se voi kehittyä.

Otetaan esimerkki ihan elävästä elämästä. Pallura, kuten kaikki hevoset, on luonnostaan toispuoleinen eli sen toinen puoli on vahvempi ja toinen heikompi. Ihan kuin me ihmisetkin olemme luonnostaan oikea- tai vasenkätisiä. Sen sijaan, että olisin heti alusta alkaen kiinnittänyt asiaan huomiota ja lähtenyt korjaamaan sen liikkumista symmetrisemmäksi, annoin sen oppia väärän tavan liikkua, sillä yksinkertaisesti en osannut. En tiennyt.

Niinpä tätä vinossa liikkumisen kierrettä oli lähdettävä purkamaan ja suoristamaan hevosta. Ei ole ollut helppoa, eikä ole vieläkään, ja Pallura on joutunut monesti omalle epämukavuusalueelleen. Se joutuu tekemään juttuja, jotka ovat sille vaikeita, sillä kun on saanut vuosia liikkua vinossa, on vaikeaa suoristua. Välillä Pallura jopa hermostuu, kun on vaikeaa. Se myös tarjoaa välillä vääriä asioita, sillä se olisi helpompaa, kuin tehdä pyydetty asia. En suutu sille tästä, mutta pyydän siltä haluamaani asiaa niin kauan, että se tekee sen. Ja kun se tekee sen, kehun sitä. Näin asia on sille seuraavalla kerralla ja miellyttävämpää.

Miksi sitten suoristan Palluraa, jos vinossa liikkuminen olisi sille helpompaa? Koska suoruudella rakennetaan perustaa kaikelle sille muulle, mitä halutaan tulevaisuudessa tehdä. Haluan oppia Palluran kanssa kouluratsastusta, eikä se pysty suorittamaan liikkeitä oikein, jos se on vino.

Kouluratsastus on alun perin kehitetty hevosta varten, jumpaksi hevoselle. Sen tarkoituksena on ollut pitää hevonen kunnossa. Kouluratsastuksessa peräänkuulutettu peräänanto on hevoselle se paras tapa liikkua ratsastajan kanssa: silloin se työskentelee selkä ja vatsalihakset ylhäällä, takajalat kunnolla rungon alle polkien. 

Minä esimerkiksi olen nyt alkanut pyytää Palluralta vähän korkeampaa muotoa ratsastaessa. Pitäisi saada niskaa ylös, eikä saisi rojahtaa lapojen päälle. Miksi? Koska se on hevoselle parempi tapa liikkua kuormittaa hevosta vähemmän. Vaikka se turpa maata viistäen, lavoillaan "makaava" hevonen saattaa vaikuttaa rennolta, tällainen työskentelymuoto ei ole pidemmän päälle hyväksi, vaan kuormittaa hevosta turhaan.

Jos omaa mielipidettäni kysytään, niin kyllä, ratsastan hevosen ehdoilla. Pyrin olemaan mahdollisimman hellä, käyttää pieniä apuja, kevyttä kättä. Etsin hevoselle sopivia, mahdollisimman "helliä" varusteita. En käytä kannuksia, mutta kuolainta kyllä. En hirtä hevosen suuta turparemmillä kiinni, mutta käytän turparemmiä ihan siitä syystä, että se on kouluratsastuskilpailuissa pakollinen, ja tähtäämme Palluran kanssa ensi kaudella vihdoin kilpailuihin. Meidän turparemmimme on englantilainen, ja se on aina erittäin löysällä. Koen tämän kaikista hellimmäksi turparemmiksi hevoselle. Pallura pystyy tarvittaessa aukaisemaan suunsa paljonkin auki tämän turparemmin kanssa, ja jos se tekee niin, on lähdettävä miettimään syytä siihen, eikä aleta hirttämään remmiä tiukemmalle.

Ennen kaikkea kuitenkin ratsastan hevosen ehdoilla siten, että en vaadi siltä liian vaikeita asioita. En lähde kikkailemaan sen kanssa, pyydä siltä vaikkapa laukanvaihtoja käynnin kautta, sillä niin kauan, kuin se on vino, se ei pysty suorittamaan näitä asioita. Etenen siis hevosen ehdoilla siten, että siltä vaaditaan vain asioita, joissa sillä on edellytykset onnistua. Siirtyminen laukasta käyntiin on liian vaikeaa vielä tässä vaiheessa, mutta laukannosto käynnistä ei. Joskus tulee se päivä, kun se siirtyminen laukasta käyntiinkin onnistuu, ja se tulee onnistumaan hallitusti, kauniisti ja istunnalla, ei suusta kiskomalla.

Olen tehnyt tänä vuonna Palluran elämään paljon muutoksia, joilla koen olevan positiivinen vaikutus sen hyvinvointiin. Minulle ei riitä, että se säilyy hengissä, vaan haluan, että se voi hyvin. Siksi olen ostanut sille ponin, jottei sen tarvitse enää koskaan tarhata yksin, ja olen ostanut oman tallin, jotta Pallura saa tarhata pitkään ja jotta siltä ei koskaan puuttuisi mitään, minkä koen olevan sen hyvinvoinnin kautta oleellista. Silti minä ratsastan, mutta toivon, että se ei vaikuta negatiivisesti Palluran hyvinvointiin.

Heräsikö asian tiimoilta jotain ajatuksia? Koetko sinä ratsastavasi hevosen ehdoilla?

Se on vihdoin suora!

Syyskuun viimeisenä lauantaina meillä oli taas valmennus, tällä kertaa auringonnousun aikaan. Olin edellisen valmennuksen jälkeen keskittynyt todella paljon omien apujeni täsmällisyyteen ja siihen, että jokaisella avulla on merkitys, ja sen avun jälkeen seuraa välittömästi paineen hellitys eli myötäys.

Tällä oli selvästikin ollut iso vaikutus, sillä Suskikin oli sitä mieltä, että nyt on jotain merkittävää tapahtunut edellisen valmennuksen jälkeen. Ja tässä valmennuksessa tapahtui myös jotain mullistavaa: Sain Palluran vihdoin ihan oikeasti suoraksi! Eikä pelkästään sillä tavalla, että se ei liirannut takapuoltaan oikealle, vaan sen lisäksi se myös ihan oikeasti suoristi oikean kylkensä, mikä on sille todella vaikeaa. Kun oikeakin kylki suoristui, myös oikea puoli selästä nousi. Pieni juttu, mutta ihan valtava merkitys hevosen liikkumiseen!

Suski kysyy minulta usein, että huomasinko mitä tapahtui tai tunnenko eron, enkä koskaan häpeä sanoa, jos en huomaa tai tunne. Mutta tällä kertaa todellakin tunsin, ja se oli ihan mahtava tunne, kun alla oli vihdoin suora hevonen! Toki nämä suorat pätkät olivat muutaman metrin pituisia, mutta tästä se lähtee! Nyt pääsin vihdoin kokemaan sen fiiliksen, enkä halua päästää siitä enää irti. Nyt lähdetään hakemaan yhä isompia ja pidempiä pätkiä suorana, jumpataan ja venytetään edelleen sitä oikeaa kylkeä. Tämä on tietenkin edelleen vaikeaa, koska se on Palluralle ihan uusi tapa liikkua, eikä sen lihaksisto ole vielä rakentunut tukemaan suorana menemistä. Niinpä siltä ei voi liian isoja pätkiä heti vaatiakaan.

Palluraa on suoristeltu nyt puolitoista vuotta. Oli kyllä tiedossa, että tämä olisi pitkällinen prosessi. Työkaluina meillä oli ihan ensi alkuun väistöt ja avotaivutukset. Kun ne lähtivät sujumaan, mukaan otettiin myös muita taivutusharjoituksia, joista uusimpana on ollut vastataivutus. Se on meille edelleen todella vaikea harjoitus, mutta siinä saa Palluran oikeankin kyljen oikeasti venymään, joten se on tosi tärkeä harjoitus.

Viime valmennuksessa teimme myös laukannostoja käynnistä. Olin ollut sitä mieltä, että ne ovat Palluralle liian haastavia vielä tässä vaiheessa, mutta Suski osasi purkaa laukannoston pieniin osiin ja kertoi tarkkaan, mitä tehdään ja miten. Haimme molempiin suuntiin sitä, että se oikea kylki venyisi, jotta hevonen olisi suora laukannostossa. Ja jessus sentään, miten hienoja nostoja suoralla hevosella pystyikin tekemään! Ja ei, laukannosto käynnistä ei ollutkaan Palluralle liian vaikeaa.

Tästä on nyt hyvä jatkaa, ja ollaan jatkettukin! Olen tunnettu siitä, että teen aina valmennuksen jälkeen kotiläksyt huolellisesti, eli valmennusten välillä jatketaan aina edellis(t)en valmennuksen juttujen harjoittelua, toki vähän harjoituksia vaihdellen. Ensi viikolla päästään taas valmentautumaan, ja nyt onkin kova hinku päästä taas oppimaan lisää!

Pallura on kyllä niin upea hevonen, ja toivottavasti nyt suoruuden myötä löytäisin siihen vielä lisää vaihteita ja hienompaa liikkumista. Sillä on kyllä niin ilo ratsastaa ja se on opettanut minulle todella paljon! Koen olevani Palluran myötä paitsi paljon parempi ratsastaja, myös parempi hevosenkäsittelijä. Palluran hyvinvointi on minulle todella tärkeää, sillä se on minulle niin rakas.

Satulanvaihtoviikot

 Ja taas koitti se aika vuodesta, kun nuoren suomenhevosen satula jäi epäsopivaksi. Edellisessä Elokuun Pallurointimenot-postauksessa kerroinkin, että olin myynyt Palluran ihanan Bates Widen pois ja ostanut tilalle uuden satulan. Kuinka ollakaan, vaikka Palluralla onkin kohtuullisen haastava selkä, ensimmäinen kokeilemistani satuloista oli sille hyvä.

Palluralla on valtavat lavat, suorahko mutta vähän taakse nouseva selkä. Valitettavasti sen selkäranka on vielä melkoisen ulkoneva, joten se tarvitsee paljon selkärangan tilaa. Mutta se, mikä nyt tällä kertaa jätti edellisen satulan epäsopivaksi, ja teki uuden etsimisestä haastavaa, oli se, että Pallura on vihdoin, kuuden vuoden kypsässä iässä, kasvattanut sään. Eikä tietenkään mitään pikkusäkää, vaan todella leveän sään. Pallurallahan ei nuorempana ollut juuri minkäänlaista säkää, ja vaikka säkä onkin ratsuhevoselle ihan toivottava ominaisuus, vähän kapeampikin säkä olisi riittänyt. Mutta kuulemma ei ole lainkaan tavatonta, että lähes täysin säätön suomenhevonen kasvattaakin siinä viiden, kuuden ikävuoden korvilla sään, jos se on päässyt tekemään töitä.

Lähdimme siis etsimään satulaa, jossa olisi myös huomattavan suuri säkätila. Löysinkin tori.fi:stä yhden x-wide Kiefferin, jossa oli suuri säkätila ja se sijaitsi vielä lähellä meitä. Myyjä oli vielä aivan huippu ja tuli tuomaan satulan meille sovitukseen.

Ensisilmäyksellä tämä näyttää selässä liian takapainoiselta, mutta satulaa ei koskaan saisikaan sovittaa pelkästään käytävällä seisten. Pallurankin selkä nimittäin nousee huomattavasti, kun se lähtee liikkeelle. Tässä satulassa lisäksi tuo suuren säkätilan takia korkealla oleva etukaari vielä luo vähän optista harhaa. Mutta satulan myyjä oli niin mukava, että antoi minun ratsastaa tällä useamman päivän, jotta näin, mitä mieltä Pallura satulasta oli.

Tässä satulassa ainakin säkätila riittää, eikä se painu missään kohtaa säkään tai selkärankaan kiinni, sillä kuten kuvasta näkyy, satulan läpi näkee silloinkin, kun siellä on paino selässä. (Älkää hämääntykö vinossa olevasta satulahuovasta!)

Satulassa oli myös riittävä rangantila, jota tutkiskellaankin tässä kuvassa.

Mutta mikä tärkeintä, Pallura liikkuu tällä satulalla todella mielellään! Se alkoi tarjota taas myös laukkaa, joka oli jäänyt vanhan satulan kanssa pois. (Palluralla epäsopiva satula oireilee todella usein sillä, että se ei enää halua laukata). Olin siltikin vähän epävarma tämän satulan suhteen, mutta onneksi sain meidän valmentajalta synninpäästön hänen käydessään viimeksi; hänenkin mielestään satula vaikuttaa sopivalta. 

Satula oli onneksi myös kohtuuhintainen, ja koska se on Kiefferin uudempaa mallistoa, se on myös ihan kohtuullinen istua, vaikka ihanaan Batesiin ja myös edelliseen Globukseen verrattuna se onkin vähän kovahko. Uudemmissa Kieffereissä on myös jo hyvin selkärangan tilaa, ja tässäkin on muokattava runko. Runkoa voi siis vielä levittää, jos Pallura tästä vielä leviää.

 Saapi nähdä, kauanko tällä satulalla taas puksutellaan menemään, toivottavasti jonkin aikaa. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Toivepostaus: päivä arjestani

Tämä on erään lukijan toivepostaus, eli päivä ihan tavallisesta arjestani! Nyt on hyvä aika toteuttaa tämä, kun hevoset ovat siirtyneet kesän yöt ulkona, päivät sisälle -rytmistä normaaliin rytmiin. Valitsin tähän esimerkkipäiväksi suht koht tyypillisen arkipäivän. Toki aikataulut ja hommatkin vaihtelevat päivittäin pikkuisen.

Päiväni kulku:

06.20 Herätys, hammas- ja naamapesu, vaatteet niskaan, koirat aamupissalle pihalle

06.40 Talliin, hevosille väkirehut, mahdollinen (sade)loimitus, hevoset ulos

 07.00 Takaisin sisään, loput aamutoimet

07.30 Auto starttaa työmatkalle. Otan koirat yleensä mukaan töihin, koska minulla on siihen mahdollisuus.

08.00 Töissä

16.00 Lähtö töistä kohti kotia

16.30 Kotona, vaatteiden vaihto, pikainen välipala

16.45 Koirien kanssa talliin, karsinoiden siivous & kuivitus, vedet ja heinät valmiiksi yötä varten, heinäverkkojen täyttö seuraavaa aamua varten. Illan väkirehut valmiiksi, samoin seuraavan aamun. Siivoan karsinat tosiaan vasta töistä tultuani, sillä teen toimistotyötä ja mikäli siivoaisin jo aamulla, joutuisin käymään suihkussa ennen töihin lähtöä, ja siihen ei aikataulu veny.

18.00 Koirat sisään, Palluran haku tarhasta töihin

18.30 Ratsastus, Palluran jalkojen kylmäys

20.15 Hevoset sisään, tässä välissä vähän puuhastelua Mini-Men kanssa. Koirien kanssa seuraavan aamun heinäverkot valmiiksi ulos, vedet valmiiksi tarhoihin aamuksi. Pieni iltalenkki koirien kanssa omilla tiluksilla. Koirat yleensä juoksevat päivän aikana tallin ympäristössä niin paljon, etteivät mitään kauhean pitkää iltalenkkiä enää kaipaa!

21.00 Sisään, suihkuun, oman ruuan laitto ja syöminen, muut iltapuuhat. Yleensä syön ruuan illalla telkkarin ääressä, nää on näitä aikuisuuden ja yksinasumisen hyviä puolia :D Syön myös tosi usein pakastepitsaa, mikä ei ole hyvä juttu, mutta se on nopea ruoka, valmistuu yleensä sillä välin kun olen suihkussa.

23.00 Nukkumaan. Koirat sammuvat illalla yleensä kuin saunalyhdyt ja nukkuvat sikeästi aamuun asti.

Yritän aina iltaisin päästä ajoissa nukkumaan, mutta usein se jää vain haaveeksi! Viikon mittaan kertyykin aina kivasti univelkaa ja yleensä perjantaisin on jo vaikeaa päästä sängystä ylös. Yritän kuitata tämän aina viikonloppuisin päikkäreillä. Viikonloppuisin usein myös herään vielä vähän aikaisemmin, 5.30, jotta saisin hevoset jo kuudelta ulos. Vapaapäivinä jaksaa herätä vähän aikaisemmin, kun tietää, että pääsee vielä päikkäreille! Näin hevoset saavat vähän pidemmän ulkoiluajan.

Minullehan se pitkä ulkoiluaika oli yksi iso syy siihen, että halusin hevoset omaan pihaan. Toki nyt iltojen pimentyessä ja sadekauden alkaessa hevoset saattavat tulla iltaisin vähän aikaisemminkin sisään, mutta pyrin kyllä joka päivä siihen minimissään 12 tunnin ulkoiluun. Hevoset voivat niin paljon paremmin, kun saavat olla enemmän ulkona!

En myöskään ratsasta joka päivä, tällä hetkellä pyrin siihen, että Pallura liikkuu 4-5 kertaa viikossa. En pode enää huonoa omaatuntoa sen vapaapäivistä, sillä nyt sillä on iso tarha, missä on vaihtelevaa pohjaa, jossa liikkua. Ja Pallura myös liikkuu!

Niinä päivinä, kun en ratsasta, teen yleensä sitten tallin muita hommia, ja niitähän riittää! Mutta se ei haittaa, nautin todella paljon tallissa ja etenkin hevosten kanssa puuhastelusta.

Tässä oli nyt pintaraapaisu yhteen päivääni! Jos satut olemaan Instagramissa, kannattaa ottaa seurantaan tilini @pallurablogi, sillä sinne on tulossa lauantaina Mini-Men My Day ja sunnuntaina Palluran! 

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Uusi kuolain

Olin miettinyt jo pitkään, että haluaisin testata Palluralle baucher-kuolainta, mutta en ollut saanut aikaiseksi hankkia sellaista. Etsiessäni Mini-Melle sadeloimea löysin Horzelta ihan kohtuuhintaisen baucherin, ja laitoin sen tilaukseen. 

Vastoin erittäin yleistä harhaluuloa baucher ei ole hissikuolain eikä se lisää niskaan kohdistuvaa painetta, päin vastoin. Jopa Horzen sivuilla lukee baucherin olevan hissikuolain, mutta fakta on se, että kun ohjasta vetää ja hevosella on baucher suussa, poskihihna jopa löystyy, vähentäen näin hevosen niskaan muodostuvaa painetta. Tässä videossa on jopa tutkittu baucheria ihan vaa'an kanssa:

En tiedä, miksi myytti baucherin vipuvarresta elää edelleen, kun tosiasiassa se on kaikkea muuta kuin vipuvartinen. Itse sanoisin baucherin olevan jopa hellä kuolain, paitsi tietysti jos kyseessä on suustaan aivan äärimmäisen herkkä hevonen. Baucherissa kun kaikki paine kohdistuu nimenomaan suuhun ja kieleen.

Pallura on todella herkkä päästään ja siihen kohdistuvalle paineelle. Ajattelinkin, että baucher voisi auttaa sen "sukeltamisongelmaan", eli siihen, että se putoaa kuolaimen alle ja menee etupainoiseksi. Tällä hetkellä Palluran niskaa siis haetaan ylöspäin, jotta se kantaisi itsensä paremmin. 

No, tämäkään kuolain ei ollut oikotie onneen ja onnistuu se sukeltaminen tälläkin. Mutta Pallura tuntuu silti tällä baucherilla jokseenkin tyytyväisemmältä. Viime valmennuksessa se tosin oli todella jännittynyt tälläkin kuolaimella, mutta silloin koko hevonen oli kireä kuin viulunkieli, eikä se johtunut kuolaimesta. Sen pari kertaa, mitä olen Palluralla valmennuksen jälkeen ratsastanut, se on ollut rento ja mielestäni se on suustaan levollisempi baucherilla.

Jatkamme siis harjoituksia, edelleenkään ei auta muu kuin opetella ratsastamaan. Harjoitellessa olisi kuitenkin kiva, että olisi kuolain, joka on mahdollisimman hellä hevoselle ja tekee mahdollisimman vähän "vahinkoa". Kuolainhan on juurikin niin kova kuin ratsastajan käsi, joten tietenkin ensisijaisesti tärkeintä on käsi ja miten sitä käytetään. Itselläni suuri ongelma on usein liian pitkäksi jäävä ohja, joka johtaa siihen että a) vedän käden liikaa syliini, b) ranteeni kääntyy jopa lappeelleen ja c) liian pitkä ohja = epävakaa tuntuma, joka on epämiellyttävä hevoselle.

Baucher jää siis varmastikin meille käyttöön, mutta ei kuitenkaan ainoaksi kuolaimeksi, sillä niitä on hyvä vaihdella välillä. Meillä on käytössä baucherin lisäksi myös anatominen oliivikolmipala, toisinaan myös suora Nova-kuolain. 

Olen tämän viikon ollut lomalla, ja tekemistä on riittänyt. Itse asiassa sitä riittää edelleenkin, joten taidankin tästä painua ulkohommiin nauttimaan helteestä! Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!