tiistai 15. lokakuuta 2019

Prestige Trapezium Pad

Ostin eräältä kaveriltani ikään kuin second handina Prestigen Trapezium Padin. Ikään kuin second handina siksi, että hän ei ollut sitä ikinä ottanut käyttöön ja se oli edelleen avaamattomassa paketissaan, mutta ei maksanut kuitenkaan uuden hintaa. Onneksi!

Olin katsellut tällaista jo aikaisemmin ja ajatellut sen olevan jotain upeaa ja ihan maailmaa mullistavaa. Trapezium pad lupaa kohottaa satulaa edestä ja keskeltä jättäen nimensä mukaisesti trapezium-lihaksille enemmän tilaa liikkua. Sen pitäisi olla erityisen hyvä hevosille, joilla satula painuu alas painaen lapoja. Padi tulee vain vähän matkaa satulan alle, jolloin se ei pienennä selkärangan tilaa tai kohota satulaa muualta.

Järkytykseni oli suuri, kun paketista paljastui läpyskä, joka muistutti suuresti Eskadronin pintelinpatjaa. Kyllä, sellaista pintelinpatjaa, joita saa ainakin neljä tämän padin hinnalla.

Padin normaalihinta vaihtelee 53-90 euron välillä. Onneksi en maksanut tästä glorifioidusta pintelinpatjasta niin paljon!

Pallurallahan on tällä hetkellä taas satulaongelmia, sen Bates Wide koulusatula ei istu sille enää kunnolla. Ajattelin, että tämän padin kanssa voisin saada joko tuon Batesin tai Palluran vanhan Prestigen istumaan paremmin.
No, tietenkään tämä padi ei pysty ihmeisiin. Jos satula kaipaa vain pientä hienosäätöä eli juurikin ihan pientä nostoa etuosasta, tämä on varmasti siihen ihan käypä juttu.Toisaalta, saman asian ajaisi puoliksi leikattu iso Eskan pintelinpatja. Jos sinulta sattuu löytymään sellainen ylimääräinen kätköistäsi, säästä rahojasi ja käytä sitä. Jos taskunpohjalla polttelee ylimääräistä, kuten hevosihmisillä tosi usein, investoi ihmeessä Trapezium Padiin.

Itse en saanut tällä muokattua Palluran Prestigestä sille sopivaa, mutta se ei kyllä ole varsinaisesti padin vika. Luulen, että paremmat mahdollisuudet satulan istuvaksi saamiseen on ihan palallisen Mattesin kanssa.

Edellisten muokkausten jälkeen Palluran Bates istui sille hyvin kaksi viikkoa, kunnes alkoi valumaan pikkuisen eteen. Olen siis melkoisen haluton etsimään sille uutta satulaa, sillä se tuntuu melko turhalta, jos selkä muuttuu taas kahden viikon kuluttua. Toisaalta, jos en saa kumpaakaan Palluran satulaa sopimaan sille, se ei pysty kehittämään selkälihaksiaan.

Kumpikaan satula ei ole katastrofi Palluran selässä, sillä se suostuu edelleen tyytyväisenä laukkaamaan kummallakin satulalla. Pallura reagoi aina ensimmäisenä epäsopivaan satulaan sillä, että se lakkaa laukkaamasta. Itse kuitenkin huomaan molempien satuloiden hinautuvan sentin tai kaksi eteenpäin liikkeessä.

EDIT: Sain kuin sainkin Palluran Prestigen muokattua sopivaksi Mattesin avulla. Normaalisti olen sitä mieltä, että sen satulan pitäisi istua kunnolla ilman kaiken maailman padeja, romaaneja tai muita vippaskonsteja, mutta nyt kun kyseessä on ERITTÄIN väliaikainen ratkaisu, uusi satula tuntuu turhalta. Palluran selkä kun ei kauaa samassa kuosissa pysy.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!


perjantai 11. lokakuuta 2019

Kirppärilöytöjä, aleostoksia ja silmitöntä rahantuhlausta

Säästäminen ei valitettavasti ole vahvin puoleni. Jos onnistun jossakin kuussa säästämään, se yleensä kostautuu seuraavassa. Taas olen shoppaillut oikein urakalla, mutta täytyy puolustuksekseni sanoa, että olen sentään tehnyt (melkein) vain ale- ja kirppariostoksia.

LeMieux pro sport suede benettoninsininen
Rakastan näitä LeMieuxin Pro Sport Suede -huopia! Niissä on ihana, likaa hylkivä mokkamainen pinta ja ne säilyttävät ihanasti muotonsa. Kun Equus Carella oli lähes kaikki tuotteet tarjouksessa -20 % eläinten viikon kunniaksi, päätin hyödyntää tarjouksen ja ostaa vielä yhden LeMieuxin huovan, tällä kertaa benettoninsinisenä. Mustan hevosen hyvä puoli on se, että sille sopii lähes väri kuin väri! Nyt minulla on näitä LeMieuxin ihania kouluhuopia kolme, ja muut huovat päälle. Se saa riittää! Ei enää holtittomia huopaostoksia.

Equus Carella oli myös Fir Tech-hoitotuotteita puoleen hintaan ja tilasinkin kaulakappaleen Palluran Fir-Tech hoitoloimeen. Hoitoloimi tosin on pinkki, mutta kaulakappaleita oli enää vain harmaana. Mutta koska siinä oli niin hyvä alennus, ajattelin kestää tämän kamalan värikatastrofin!

Noihin aletuotteisiin upposi ihan mukava summa rahaa, joten seuraavat ostokset olivatkin kirpparilta.

Emmalla on paha tapa nykyään photobombata lähes kaikki mahdolliset kuvat! Ilmeisesti se ei mielestään saa tarpeeksi huomiota...

Valkoiset koulusuojat
Pallura saa varmaankin kohtapuoliin hokit, ja pakkohan sillä hokkiaikana on suojia käyttää kentälläkin, vaikka en normaalisti niitä käytä sileän työskentelyssä. Olin miettinyt sille koulusuojien ostamista, jännesuojat maastoiluun siltä löytyykin jo. Löysin Facebook-kirppikseltä nämä vähänkäytetyt HKM Dance -koulusuojat 25 eurolla. Toinen pari täytyy vielä ostaa, mutta tässä säästyi onnekseni jo muutama kymppi. Täytyy tänään mallailla näitä ja toivoa, ettei suojien remmit osu Palluran etusäären vammakohtaan. Siihen on jäänyt pienen pieni patti siihen, mihin luunsiru on koteloitunut. Luunsirun ei pitäisi Palluraa koskaan enää vaivata muuten, mutta suojat saattavat sitä hangata, joten täytyy olla tarkkana, ettei niin käy.

Eikö olekin muuten ihanan isänmaallisen värinen yhdistelmä tämä, ja vielä suomenhevosella?

Olen halunnut eroon fleeceloimista kuivatusloimina jo jonkin aikaa, ja tilalle haluaisin villaa. Fleeceloimet ovat sähköisiä, ällöttäviä ja epäekologisia. Mutta kauhean ekologista ei olisi heittää fleeceä roskiin ja ostaa uutta villaa tilalle, joten olenkin katsellut villaloimia kirpparilta. Fullneck villaloimia on kovin vähän markkinoilla käytettyinä, joten kun löysin tämän Horse Comfortin loimen käytettynä ja vielä Palluran koossa, tartuin heti tilaisuuteen!

Fullneck villaloimi
No, kokomerkintä tässä oli tosiaan sen 155 cm, mutta tämä lienee käyneen pesukoneessa ja hivenen kutistuneen, sillä se jätti Palluraparan persauksista viitisen senttiä paljaaksi. Mutta päätin silti, että tämä on ihan tarpeeksi hyvä kuivatusloimi kotikäyttöön. Parempaan käyttöön meiltä löytyykin Veeran vanha, hyvä tummansininen villaloimi.

Kirsikkana kakun päälle löysin Palluralle vielä pari viikkoa sitten sen oman vanhan sadeloimen facekirppikseltä! :D Olin myynyt loimen pois, sillä se oli 160 cm kokoisena kolmivuotiaalle Palluralle vähän reilu. Nyt Pallura on viisi ja kasvanut paljon, joten uskon loimen olevan sille vielä hyvä. Se oli säilynyt ihan ehjänä ja sen ainoa vika on väri. Tummansininen on niin ankea väri! Mutta päätin, että tämä saa mennä palloloimen rinnalla kakkosloimena.

Pallura vuonna 2017 sinisessä sadeloimessaan.

Sitten ostin vielä jotain muutakin hevosaiheista Kärkkäisen Sikapäiviltä, mutta en Palluralle. Vaan itselleni joulumukit! Nämä eivät olleet alennuksessa, mutta Kärkkäisellä kuitenkin halvemmat kuin muualla.



Minulta jotain Polle-joulumukeja ennestään löytyikin, mutta nyt tuli vielä muutama lisää, voi kohta hostata vähän isommatkin glögijuhlat! Polle-joulumukit ovat tuntuneet yleensä myyvän loppuun ennen joulua, joten jos mielit Polle-mukeja jouluksi, kannattaa toimia äkkiä!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

tiistai 8. lokakuuta 2019

"Tän laukasta tulee todella hienoa"

Meillä oli Palluran kanssa tehovalmennusviikonloppu. Lauantaina ratsuttaja-valmentaja Suski Lemström tuli vielä iltasella Carl Hesterin klinikan jälkeen ratsastamaan Palluralla iltahämärässä ja sunnuntaina hän piti meille tunnin. Taas saatiin rutkasti uusia työkaluja!


Suski totesi lauantaina, että taas on menty eteenpäin. Se on aina ihanaa kuulla! Vinoutta on vielä, mutta Pallura on suoristunut jo sen verran, että nyt voidaan jumpata taivuttelujen kautta. Suski otti myös laukkaa lauantaina ja sanoi, että sekin on parantunut huimasti, ja että Palluran laukasta tulee vielä todella hienoa! Pallurallahan onkin kyllä hyvä, kolmitahtinen laukka, joka tosin vaatii vielä PALJON voimaa.

Sunnuntaina lähdettiin ensin työstämään Palluraa käynnissä ympyrällä pienen ylitaivutuksen kautta. Tarkoitus oli saada se hakeutumaan täysin rennoksi sisäohjan tuntumalle ja venyttämään ulkokylkeä oikein kunnolla. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta ei todellakaan ollut sitä!

Varsinkaan vasemmassa kierroksessa Pallura ei tahdo kauheasti vielä taipua. Sille on kehittynyt vinouden myötä hivenen virheellinen liikerata vasempaan takaseen; se astuu sillä ikään kuin hitusen ristiin mahan alle, eikä astu siis suoraan etujalan taakse. Harjoituksen tarkoituksena olikin se, että kun ulkokylki venyy, sisätakajalka joutuu astumaan suoraan siihen etujalan taakse. Vastaavasti tätä voisi harjoitella myös vasta- ja sulkutaivutuksilla, mutta niissä Pallura jännittyy todella paljon, ja siksi jumpataan "ylitaivuttaen" ympyrällä. Tavoitteena on kuitenkin koko ajan rento hevonen (vaikka se ei tietenkään koko aikaa onnistu).

Tunnin alussa vielä hymyilytti, mutta ei enää kun jouduttiin töihin :D

Oikeaan kierrokseen Pallura taipuu paremmin, mutta vasempaan on vaikeaa. No, kaikki suoristusharjoitukset, mitä ollaan tehty, ovat olleet tähän mennessä vaikeita aluksi, joten ei muuta kuin jumppaa, jumppaa ja jumppaa. Pallura on kehittynyt jo väistöissään paljon ja eiköhän treenillä saada taivutuksiakin paremmiksi.

Tehtiin taivutusharjoitusta myös ravissa, ja kun Suski käski siirtyä raviin ja tehdä saman homman, mietin lähinnä, että kaikkeahan voi yrittää, mutta... Harjoitus oli nimittäin jo vaikea käynnissäkin! Mutta yllättäen se ei ollutkaan ravissa niin vaikeaa, kuin luulin. Ravissa en ehdi ylianalysoida ja ajatella liikaa, vaan on yksinkertaisesti pakko tehdä.

Tässä laukkakuvassa näkyy hyvin se Palluran vinous.Vasen sisätakajalka astuu vinoon rungon alle sen sijaan, että seuraisi etujalkaa.

Laukkaa otetiin ihan vain ympyrällä lähtemättä työstämään sitä vielä mitenkään erityisemmin. Ei lähdetä vielä ottamaan vauhtia pois, jotta ei tapeta sitä suurta, hyvää laukkaa. Isosti eteen, mutta jonkinlaisessa tasapainossa :D
Erittäin hyvä ja opettavainen viikonloppu oli taas! Vaikka onkin vielä paljon perustyötä tehtävänä, eteenpäin oltiin taas menty. Nyt harjoitukset jatkuvat vaihdellen väistöillä ja taivutuksilla, unohtamatta tärkeitä höntsäilypäiviä.

Joku tarkkanäiköinen onkin saattanut huomata Palluran Instagramista, että olen ottanut Palluralta turparemmin pois. Se oli pakollista, sillä Pallura selvästi reagoi turparemmiin stressaamalla. Epäilen sen johtuvan siitä, että Pallura puskee edelleen poskihampaita ja turparemmi painaa niitä. Pallura siis alkoi jossain vaiheessa haukottelemaan hirveästi aina, kun lähestyin sitä suitsien kanssa. Samoin se rupesi ihan maanisesti aina ratsastuksen jälkeen hinkkaamaan päätään. Otin turparemmin pois ja haukotteleminen ja maaninen hinkkaaminen loppui siihen. Meillä on ollut turparemmi aina erittäin löysällä, mutta silti se ilmeisesti on painanut. Turparemmi laitetaan kyllä takaisin sitten, kun poskihampaat ovat puhjenneet. Valitettavasti kouluradalle ei saa vieläkään mennä ilman turparemmiä, joten siksi siihen on totuttava.

Sitten on vielä tämä lähes jatkuva satulatuska. Palluran Bates istui vielä pari viikkoa sitten hyvin, mutta on lähtenyt nyt taas valumaan eteen. Koitettiin pohtia jotain ratkaisua valumiseen. Yritän vielä muokkailla tuota satulaa, mutta jollei sitä muokkauksillakaan saa sopivaksi, on edessä uuden satulan osto. TAAS! Johan tuo Bates ehti kolmisen kuukautta meillä ollakin. Minulta löytyy edelleen myös Palluran vanha Prestige Venus, mutta sekään ei istunut ihan täydellisesti. Kumpikaan satuloista ei ole ihan katastrofi Palluran selässä, mutta kumpikaan ei myöskään istu ihan kunnolla. Huoh.

No, sinänsä ei ihme, ettei satula istu enää, sillä Pallura tekee koko ajan selkään lihasta ja sitä on nyt tullut paljon. (Mikä toivottavasti tarkoittaa sitä, että olen tehnyt jotain oikein!) Mutta olin tyhmänä kuvitellut, että tuo Bates menisi vähän kauemmin kuin muutaman kuukauden, sillä siinä on kuitenkin niin hyvin muokkausmahdollisuuksia. Mutta täytyy yrittää vielä!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!




tiistai 1. lokakuuta 2019

Syyskuun Pallurointimenot

Elokuun tsemppasin hienosti ja selvisin kohtuullisen edullisesti. Mutta syyskuussa oli pakollisia menoja paljon ja lisäksi sorruin yhteen satulahuopaostokseen, joten syyskuusta tuli huomattavasti elokuuta kalliimpi.

Syyskuun Pallurointimenot:

Tallivuokra 340 e
Ostokset Suomenratsujen Kuninkaallisista 3,90
Varustehankinnat 97 e
Rokotus ja hampaiden raspaus 121 e
Loimien pesetys pesulassa 25 e
Irtokenkien laitto 50 e
Kylläste loimiin 9,90 e

Yhteensä -646,80 e

Syyskuussa ei ollut tuloja lainkaan, joten reippaasti mentiin miinuksella.

Mitä tulee varustehankintoihin, niin suokkikunkkareista hankkimaani 3,90 euron hintaista hierontahanskaa lukuun ottamatta kaikki varustehankinnat olivat käytettyjä. Ostin satulaan Prestigen Trapezium Padin, jota tosin en ole vielä kokeillut, sekä LeMieuxin ihanan oranssin kouluhuovan. Lisäksi ostin takaisin sadeloimen, jonka myin kaksi vuotta sitten sen ollessa Palluralle vähän reilu :D Epäilen, että se on nyt sopiva, sillä Pallurasta on kasvanut melkoisen iso tyttö.

Pallura ihanasti polki myös kaksi etukenkää laitumella irti, ja ne hukkuivat molemmat, joten kiinnilyömisen lisäksi kengittäjän oli myös tehtävä uudet kengät. Talviloimia oli pakko pesettää pesulassa, joten siitäkin tuli kuluja.

Valmentaja onkin tulossa vasta tällä viikolla, joten siitä ei osunut kuluja syyskuulle, mutta ne napsahtavat sitten lokakuulle.

Olen yrittänyt tässä laittaa rahaa säästöön, sillä tarkoitus olisi viimeistään keväällä ostaa Palluralle traikku ja ajaa pikku-e. Kovin hyvin en vaan ole säästämisessä onnistunut ja lokakuussa on taas paljon menoja, ei tosin hevosiin liittyvää. Mutta olen päättänyt sterkata molemmat narttukoirani, siihen humpsahtaa todennäköisesti 800 e. Lisäksi auto tarvitsee uudet talvirenkaat ja niihin saanee uhrata 500 euroa. Mukava lovi siis tiedossa säästöihin! Jospa siis yrittäisin palluroida lokakuussa vähän säästäväisemmin...

Lokakuu on yksi vuoden inhokkikuukausistani, sillä silloin on pimeää ja yleensä myös märkää. Ihanan lokakuun sijasta toivotankin siis kaikille siedettävää lokakuuta, koittakaa kestää!

perjantai 27. syyskuuta 2019

Läheltä piti -tilanteita maastossa

En ole koskaan suuremmin nauttinut maastoilusta, tulisin ihan onnellisena toimeen vaikka vain kiertäisinkin aina kenttää. Mutta koska tiedän, että maastoilu on tärkeää hevosen mielelle ja keholle, maastoilen vähintään kerran viikossa. Ihanne olisi kaksi, mutta koska en uskalla vielä lähteä Palluran kanssa kaksin  maastoon, mennään sen mukaan miten saadaan maastokaveria.

Palluran kotona onkin onneksi todella hyvät maastot ja on kilometrikaupalla autottomia polkuja ja teitä. Mutta sinne maastoon päästäkseen joutuu kulkemaan pienen pätkän hiekkatietä, jolla kulkee autoja. Karkeasti kolmestakymmenestä autoilijasta 29 on fiksuja, ja sitten on se yksi, joka vaan ei voi tai ehdi hidastaa hevosen nähdessään. Kun on niin kauhea kiire, tai sitten huomio on jossain muualla kuin tiessä. Kun on pakko pelata Pokemon Gota auton ratissa!

Meille on sattunut kaksi läheltä piti tilannetta, toinen viimeksi eilen. Olimme kapealla hiekkatiellä, ja pakettiauto lähestyi ihan liian kovaa. Pallura ei pelkää autoja, mutta liian läheltä liian kovaa ohittavat ärsyttävät sitä, ja olin ihan varma, että se kääntää autolle perän ja potkaisee. Mutta se ei ehtinyt sitä tehdä, sillä Palluran ystäväponi pelästyi kovaa tulevaa autoa ja teki loikan kotiinpäin törmäten Palluraan, joka päätti myös ottaa ritolat kotiinpäin. Onneksi Pallura on hyvin fiksu maastoratsu ja parin laukka-askelen jälkeen se hidasti ja suostui kääntymään takaisin menosuuntaan. Myös ystäväponi oli jo hallinnassa.

Mutta mitä tekee autoilija? Sen sijaan, että olisi säikähtänyt melkein aiheuttamaansa onnettomuutta, hän hädin tuskin malttoi odottaa, että pääsimme tien reunaan, ennen kuin painoi uudestaan kaasua. (Huom. ei muuten kannata törttöillä liikenteessä firman autolla, ei ole hyvää mainosta...)

Pääsimme jatkamaan matkaa ehjinä, mutta väkisinkin sitä miettii, että mitä jos hevoset olisivatkin ottaneet ritolat auton konepellille eikä kotiinpäin. Tieliikennelakikin sanoo, että  ajoneuvon kuljettajan on lähestyessään tiellä olevaa hevosta, karjaa tai vastaavia kotieläimiä noudatettava tarpeellista varovaisuutta ja käytettävä riittävän alhaista nopeutta. Liian lujaa ja liian läheltä ohittava kuski siis rikkoo vielä lakiakin sen lisäksi, että on idiootti.

Toki myös ratsukon pitää käyttäytyä fiksusti liikenteessä. Itse pyrin aina mahdollisuuksien mukaan väistämään autoa pientareelle ja kiitän hidastanutta kuskia aina tervehtimällä. Luonnollisestikin kaikki muut tielläliikkujat ohitetaan aina käynnissä. Pidän aina myös heijastinliiviä maastoillessa päällä, myös kesällä. Syksyn tullen lisätään varustukseen myös heijastinloimi ja muut heijastinhärpäkkeet.

Vaikka Pallura ei autoja pelkääkään, silti olisi kiva saada nuoren hevosen kanssa vain hyviä kokemuksia autoista. Edellinen läheltä piti -tilanne sattui pari viikkoa sitten, kun joku oman elämänsä rallikuski ajoi hiekkatietä viidenkympin alueella varmaan lähemmäs kahdeksaakymppiä. Pallura ei ehtinyt reagoida, mutta ystäväponi säikähti loikaten sen verran tien sivuun, että etujalat kävivät ojassa. Onneksi sillä on taitava ratsastaja, joka pysyy kyydissä ja saa ponin aina nopeasti hallintaan.

Palluran Instagram-tilillä tein pientä kyselyä storyn puolella siitä, kuinka monelle on sattunut autojen kanssa läheltä piti -tilanteita, ja todella monelle oli niitä käynyt! Ihan liian monelle! Osa johtuu varmasti siitä, että autoilijat eivät ymmärrä, että hevonen saattaa säikähtää. Mutta sitten iso osa johtuu ihan vain siitä, että tuijotetaan vain sitä omaa napaa ja on niin kiire, ettei voi uhrata minuuttia hidastamiseen. Ja ajatellaan, että mulla on oikeus. Hei autoilija, ei, sinulla ei ole oikeutta ohittaa hevosta liian kovaa ja liian läheltä!

Sellainen purkaus näin perjantain kunniaksi! :D Maastoilkaahan turvallisesti viikonloppuna ja muutenkin!
 

perjantai 20. syyskuuta 2019

Millainen on hyvä valmennus?

Usein kuulee valmennuksen jälkeen kysyttävän ratsastajalta, että miten meni valmennus, ja usein siihen vastataan, että "Hyvin". Mitä se "Hyvin" tarkoittaa? Millainen on hyvä valmennus?


Omasta mielestäni hyvässä valmennuksessa:

- Tulee myös epäonnistumisia. Näin saadaan valmentajalta työkaluja vaikeiden asioiden korjaamiseen. Pikku hiljaa ne epäonnistumiset sitten muuttuvat onnistumisiksi, pala palalta.

- Mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Valmennukseen ei todellakaan mennä näyttämään, mitä me jo osataan, vaan näyttämään niitä osa-alueita, joilla ei olla vahvoilla.

- Saadaan kotiläksyjä. Hyvä valmentaja kertoo, miten treenata itsenäisesti valmennusten välillä.

- Kiitetään niin hevosta kuin ratsastajaakin. En ole yhtään sellainen ratsastaja, joka syttyisi valmentajasta, joka ei kehu koskaan. Haluan, että minulle tehdään selväksi ne onnistumiset, jotta osaan hakea niitä myös itsenäisessä ratsastamisessa.


- Ei tehdä liian vaikeita juttuja, vaikka haetaankin myös epäonnistumisia. Mutta jos ratsukko on sillä tasolla, että hevonen hädin tuskin pysyy käynnissä suorana, ei lähdetä oikomaan ja treenaamaan laukka-käynti-laukka-siirtymisiä.

- Asiat pilkotaan osiin. Jos ratsukko on vino, ymmärretään, ettei siitä tule kertaheitolla suoraa, vaan opetetaan ensin ratsastajaa tunnistamaan vinoutta. Jos sitä ei tunnista, sitä ei voi korjata.

- Opitaan soveltamaan niitä työkaluja myös itsenäisessä ratsastuksessa.

- Tarkistetaan myös varusteiden sopivuus. Varsinkin nuoren hevosen kanssa on kiva, että valmentaja tsekkaa aina myös satulan tullessaan. Viime valmennuksenkin jälkeen teimme muutoksia satulaan, ja se istuikin heti paremmin.

Palluran kanssa ottamassa loppupalautetta valmennuksesta vastaan.

Kaksikymmentävuotisen harrastelijaratsastajan urani aikana olen käynyt niin hyvissä kuin huonoissakin valmennuksissa. Huonoimpia ovat olleet ne, joista ei ole jäänyt käteen juuri muuta kuin "WTF"-fiilis. Nykyinen valmentajani pitää poikkeuksetta vain hyviä valmennuksia, ainut miinus on se, että hän tulee pitkän matkan takaa ja käy harvoin! Suskin valmennuksista jää kuitenkin poikkeuksetta aina hyvä fiilis, sillä niistä saa aina paljon työkaluja jatkoa varten. Ja opin näistä valmennuksista aina niin paljon!


maanantai 16. syyskuuta 2019

Back in Business

Palluran rokotus- ja kesäloma päättyi perjantaina ja kapusin siis viikon tauon jälkeen selkään. Pallura tuntui energiseltä ja melkoisen "reaktiiviselta", mutta malttoi kuitenkin loppujen lopuksi keskittyä hyvin. Olin pelännyt, että kaikki vaivalla aikaan saatu suoruus olisi kadonnut loman aikana ihan tyystin, mutta helpotuksekseni Pallura ei ollutkaan palautunut supervinoksi! Eipä se tosin maagisesti ollut muuttunut täysin suoraksikaan loman aikana, mutta ei todellakaan oltu palattu lähtökuoppiin vaan päästiin melkeinpä jatkamaan samasta, mihin oltiin ennen lomaa jääty.

Väistöt ovat käynnissä ja ravissa edelleen meidän tärkeimpiä työkaluja suoruuden saavuttamiseksi. Pikku hiljaa aletaan saamaan parempia askelia, vaikkakaan ravissa ei vielä riitä voima kuin muutamaan hyvään ristiaskeleeseen. Se riittää tällä hetkellä, mieluummin muutama kunnollinen askel kuin metrikaupalla epämääräistä liruväistöä, jossa etupää astuu ristiin ja takapää vähän sinnepäin.

Lauantaina jatkettiin samalla teemalla ja Pallura oli ihan yhtä yritteliäs silloinkin, mitä nyt hermo meinasi mennä raviväistöissä, kun olisi pitänyt tuoda vasenta takajalkaa ristiin rungon alle. Se on vaikeaa! Jälleen yksi tai kaksi kunnon ristiaskelta, kiitos ja pois väistöstä. Ja sitten uudestaan. Oleellista on myös se, että pääsee kiittämään edes siitä yhdestä hyvästä askeleesta.
Valitettavasti Pallura on edelleen myös kovin etupainoinen, kuten ylläolevasta kuvastakin huomaa. Tämä kuitenkin korjaantunee ajan kanssa, kun tulee voimaa lisää ja kun Pallura saa myös ylälinjaan lihasta. Kaulan yläosan lihaksethan ovat myös mukana etujalan nostamisessa, joten myös sinne pitää saada voimaa, jotta etujalat saavat nousemaan. Takaosaan pitää myös saada voimaa, jotta sillä takapäällä jaksaa työntää rungon alle. Mutta nämä ovat niitä juttuja, jotka vievät VUOSIA.

Pallura, tuo köyhän naisen Silvolan Hemminki :D :D

Aurinkoista, tai no, ainakin vähäsateisempaa, alkanutta viikkoa kaikille!