keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Laatuponi kilpailuissa

Ei, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä :D Mini-Me oli viime lauantaina elämänsä ensimmäisessä kilpailussa, nimittäin Laatuponikilpailussa. Se järjestettiin Aulangon ratsastuskoululla, joka on vain noin reilun parinkymmenen kilometrin päässä meiltä. Koska olen ollut saamaton lusmu, eikä minulla ole vieläkään BE-ajokorttia, jouduin kuitenkin järjestämään Mini-Melle peräti kaksi kuskia, jotta sain sen paikalle ja vielä kotiinkin. Ystäväni Päivi ajoi yhdistelmän Aulangolle ja minä ajoin hänen autollaan perässä, jotta Päivi pääsi lähtemään omaan menoonsa tuotuaan ponin. Isäni sitten puolestaan lähti mökiltä kuskaamaan ponin kotiin, ja minä ajoin isän autolla kotiin, jotta hän pääsi sieltä sitten lähtemään takaisin mökille.

En itse ole koskaan ollut missään ponikilpailussa mukana, joten en tiennyt yhtään, että missä tapahtuu mitäkin. Onneksi paikalla oli muita poninomistajia, joilta kysyä, niin löydettiin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Maneesissa oli ohjelmassa ensin irtohypytys, jonka aikana tuomarit arvostelivat myös askellajeja, ja sen perään rakennearvostelu. Mini-Metä jännitti maneesi ihan hirveästi, sillä tämä oli sen ensimmäinen kerta ikinä maneesissa. Oli varmasti  myös hurjan jännittävää kun joutui sinne ilman hevoskavereita. Mutta Mini-Me klaarasi tilanteen kuitenkin hyvin, sillä se on superponi! 

Ihan parhaita moovejaan poni ei kyllä jännityksestä johtuen esittänyt, mutta se hyppäsi superhienosti! Ei kolistellut puomeihin lainkaan ja ylitti kaiken innokkaasti. 2-vuotiaiden shetlanninponien maksimiestekorkeus oli 50 cm ja Mini-Me selvisi siitä hienosti. Se saikin esteiltä pisteitä hyppytekniikasta 8 ja kapasiteetista 8,5.

Rakennearvostelu toi hieman Mini-Men kokonaispisteitä alaspäin, mutta sen kokonaiskeskiarvoksi jäi 7,701, jolla se oli shetlanninponeista paras! Kaikista kaksivuotiaista Mini-Me sijoittui viidenneksi.

Itsehän olen TIETENKIN sitä mieltä että Mini-Me on kaikista paras ja mukavaa oli huomata, että se tuomareidenkin mielestä oli 2-vuotiaista shetlanninponeista paras. Mini-Mestä ei edes sanottu että se on lihava, kuten pelkäsin. Se on kyllä oikeasti nyt vähän pulska lihottuaan kesällä kun oli liian kuuma liikuttaa ponia. Onneksi ehdittiin saamaan se kaikista pahin turvotus pois, mutta on ponilla silti vähän enemmän mahaa kuin mitä haluaisin (samoin itselläni, mutta se on toinen tarina se).


Koronarajoitusten takia kisat olivat drive in mallia, eli oman suorituksen jälkeen sai lähteä pois, vain voittajia pyydettiin jäämään odottamaan palkintojenjakoa. En tiennyt, että paras shetlanninponikin palkittaisiin pokaalilla, joten ehdimme lähteä, mutta saamme pokaalin vielä myöhemmin. Sijoituksestaan viidenneksi Mini-Me sai palkinnoksi Börjesin lahjakortin, millä sitten ostetaan Mini-Melle jotain kivaa!

Nyt syksyn tullen palaamme taas irtojuoksutusrutiiniin ja toivon mukaan jaksan ottaa myös irtohyppäämisen ponin ohjelmaan, kun se niin rakastaa hyppäämistä ja on siinä hyvä. Treenasimme vielä muutamaa päivää ennen kilpailuja irtohypytystä ja ponihan innostui niin että lähti hyppäämään ennen kuin esteet oli edes rakennettu loppuun :D Mini-Me on kyllä niin hyvän mielen poni, se tuo minulle ja monelle muulle ihan hirveästi iloa pelkällä olemassaolollaan.

Huikea pieni Mini-Me <3
 



perjantai 27. elokuuta 2021

Fysioterapiaa ja eläinlääkärikäyntejä

Toukokuussa sain Palluran vihdoin Tuulia Luomalan käsittelyyn, johon olemme yrittäneet päästä jo pitkään, mutta vasta silloin saimme aikataulut natsaamaan. Tuulia oli hoitanut myös edellistä hevostani Veeraa, joten tiesin hänen olevan rautainen ammattilainen. Ennen käsittelyä näytin hänelle videota Palluran liikkumisesta ja hän näki siitä selvästi, että hevonen on vino. Syykin vinouteen löytyi käsittelyssä: Palluran lantiokori oli huomattavan vinossa oikealle. Tämän seurauksena vasen takapolvi oli rasittunut oikeaa enemmän, ja Tuulia oli sitä mieltä, että eläinlääkärin kannattaisi katsoa ja tarvittaessa piikittää se. 

 Kesäkuussa meille oli tulossa joka tapauksessa eläinlääkäri katsomaan Palluran hampaita, joten pyysin samalla eläinlääkäriä katsomaan polvea. Palluralle tehtiinkin taivutuskoe kaikkiin jalkoihin, ja vaikka eläinlääkäri oli sitä mieltä, että sen liikkeessä on jotain outoa, se ei kuitenkaan ole nivelperäistä. Saattoi hyvin olla myös nuoren hevosen voimattomuutta tai sitten reagointia lantion suoristamiseen. Saimme viikon kipulääkekuurin ja ohjeeksi liikuttaa, mutta välttää pienellä ympyrällä ym. pyörimistä. Sen viikon siis maastoilimme, viimeisenä päivänä testasin kentällä, että huomaanko Pallurassa suurta eroa. Mikäli se olisi liikkunut huomattavasti paremmin kipulääkkeen kanssa, sehän olisi tarkoittanut, että se on jostain kipeä. Näin ei kuitenkaan ollut, en huomannut minkäänlaista eroa liikkeessä, joten palailimme siitä pikkuhiljaa normitreeniin.

Reilu kuukausi sitten Palluran vasen takajalka alkoi turvotella pienesti. Ajattelin sen olevan vaan helteisiin liittyvää turvotusta ja jäin seurailemaan tilannetta. Jalka ei kuitenkaan laskenut edes helteiden loputtua, joten päätin kutsua eläinlääkärin ultraamaan sen. Pelkäsin, että siellä olisi jonkinasteiden hankosidevaurio. Pallura liikkui kyllä puhtaasti, mutta oli vähän haluton ja haukotteli paljon ratsastaessa.

Saimme onneksi nopeasti tallikäyntiajan Hyvinkään Hevossairaalasta, joka ei ole kauhean kaukana meiltä, ja eläinlääkäri totesi heti jalkaa tunnustellessaan että turvotus on jännetupessa. Katsottiin kuitenkin vielä liikettä ravissa sekä ultrattiin jänteet ja hankositeen alahaarat. Pallura pisti parastaan ja mm. kävi kaksi kertaa kentälle piehtaroimaan ontumatutkimuksen aikana 🙈🤣 Jänteissä eikä hankkarissa ei onneksi ollut sanomista ja ell totesi että jännetuppi on todennäköisesti saanut kolhun tai sitten sen täyttyminen on rasitusperäistä. Joka tapauksessa "vamma" ei ole vakava vaikka siitä saattaakin jäädä kosmeettinen haitta. 

Eläinlääkärin ohje oli ottaa pari viikkoa iisimmin, mutta koska jalka ei edelleenkään laskenut ja Palluralla selvästi oli edelleen jonkinlaista kipua siihen liittyen (haukottelu ja haluttomuus liikkua), olemme nyt jatkaneet kevyempää menoa kohta jo neljä viikkoa. Eläinlääkäri kehotti kuitenkin liikuttamaan Palluraa, jotta jalan nestekertymä lähtisi liikkeelle, joten olemme kyllä liikkuneet, mutta kevyemmin sekä välttäen käännöksiä ja sivuttaisliikkeitä, joissa jalka joutuisi kietymään.

 Tällä viikolla jalka onkin laskenut jo huomattavasti ja Pallura onkin liikkunut jo ihan mielellään. Olenkin antanut sen mennä sitä tempoa, mitä se haluaa, mutta vältellyt edelleen sivuttaisliikkeitä. Jospa sitä pian sitten pääsisi jo normitreeniinkin!

Ihanaa viikonloppua kaikille!


tiistai 10. elokuuta 2021

Mitä kuuluu Palluran diasteemalle ja perifeeriselle kariekselle?

Maaliskuussa kirjoitin, että Palluralla kävi hammaslääkäri ja että siltä löytyi diasteema ja perifeeristä kariesta. Ryhdyin silloin heti kotihoidollisiin toimenpiteisiin, ja sovittiin, että eläinlääkäri tulisi kesäkuussa uudelleen katsomaan hampaat ja arvioimaan, onko tarvetta lähteä klinikalle hammashoitoon.

Kesäkuu tuli ja kutsuin eläinlääkärin. Olin huuhtonut Palluran suuta tunnollisesti ja kaikki sen syömä heinä oli vaihdettu kuivaheinäksi.

En ollut varsinaisesti yllättynyt, sillä olin tehnyt myös töitä hampaiden eteen, mutta erittäin iloinen olin siitä, että suu oli jo paljon parempi! Perifeerinen karies oli vähentynyt radikaalisti ja diasteemakin oli lähtenyt pienenemään. Kolmessa kuukaudessa sen ei olisikaan pitänyt parantua täysin, mutta tilanne senkin suhteen oli jo paljon parempi!

Ponnistelut hampaiden eteen eivät siis olleet menneet hukkaan, ja kalliilta hammashoidoilta klinikalla vältyttiin ainakin toistaiseksi.

Mutta miten sitten olin hoitanut diasteemaa ja perifeeristä kariesta?

- Suun huuhtelu päivittäin suolavedellä

- Vähäsokerinen kuivaheinä

- Turvotettavat rehut niin löysänä vellinä kuin ikinä mahdollista, ettei rehumassa kertyisi diasteemaan

- Herkuista vain porkkana on sallittu, leipä ym. tarttuu diasteemaan sekä karies-hampaan rosoiseen pintaan. Omena taas laskee syljen pH:ta ja on siten haitallista.

Suun huuhtelen aina ennen ratsastusta, sillä meillä on vapaa heinä ja näin ollen päivän ainoa hetki, kun Pallura on varmasti syömättä, on se hetki, kun sitä liikutetaan. Huuhtelun suhteen on olennaista, että suolavesi saa vaikuttaa vähän aikaa, ennen kuin seuraava ruoka-annos tulee.

Päädyin huuhtelemaan suuta suolavedellä luettuani jonkun suosituksen siitä jossain Facebookin hevosryhmässä. Kyselin sitten Instagram-tililläni, että kannattaako suolavedellä huuhtelu. Sain vain muutaman vastauksen (eli ilmeisesti suolavedellä huuhteleminen ei ole kovin yleinen keino), mutta ne olivat hammashoitajilta, ja vastaukset olivat yksimielisiä: ehdottomasti kannattaa huuhtoa suolavedellä! Suolavesi desinfioi suuta, mikä on omiaan taistelussa perifeeristä kariesta vastaan.  

Ruiskun suun huuhtelemiseen tilasin vetman.fi -nimisestä verkkokaupasta, mutta sen saapuminen kesti ihan toivottoman kauan ja lisäksi sieltä ei saa tilattua ilman y-tunnusta, joten suosittelen kääntymään jonkun muun kaupan puoleen, jos vain mahdollista. Suosittelen kuitenkin ruiskua esimerkiksi vesiletkun sijaan, sillä ruiskua käyttäessä voi huuhtoa suolavedellä ja veden saa varmimmin sinne, minne pitää. Letkua käyttäessä vettä ei välttämättä saa tarpeeksi pitkälle.

Sen verran laiska olen, etten tee ihan steriiliä suolavettä keittämällä ja jäähdyttämällä sitä, vaan laitan aina suolaa liukenemaan kuumaan veteen ja sen jäähdyttyä ja suolan liuettua jatkan liuosta aina lämpimällä vedellä. Ruiskutan aina useamman ruiskullisen, jotta koko suu tulee varmasti puhdistettua.

Porkkana on oikein hyvä nami hammasvaivaiselle hevoselle, sillä se on vähäsokerista ja se ei tosiaan tartu karies-hampaan pintaan kuten esimerkiksi leipä. Joskus, jos olen juuri viemässä Palluraa hammaspesulle, saatan kuitenkin antaa sille palasen leipää.

Nyt uuden heinäsadon myötä heinän sokeri on vähän korkeampi, 94, mutta en koe sitä vielä ongelmallisena hampaiden (tai lihomisen) suhteen. Esikuivattua Pallura tuskin tulee syömään enää ikinä, vaan kuivaheinällä mennään.

Palluran hampaita seurataan seuraavan kerran nyt jossain vaiheessa syksyllä, toivotaan että tilanne on silloin edelleen hyvä. Tsemppiä kaikille samojen asioiden kanssa painiville!


 


keskiviikko 4. elokuuta 2021

Ekat kisat

Postaus tulee "vähän" myöhässä, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan :D

Helatorstaina (eli siis toukokuussa) kävimme Palluran kanssa ekoissa yhteisissä kisoissamme. Nämä olivat Palluran ensimmäiset kisat ikinä ja minun ensimmäiseni yli kymmeneen vuoteen. Edellisen kerran olen kisannut suomenhevostammallani Maalveeralla.

Kisat olivat Riihimäen raviradalla ja menimme luokan Helppo C: Tutustumisluokan kouluohjelma. Se on jo todella helppo C. En kuitenkaan halunnut mennä mitään yhtään vaikeampaa, sillä kärsin todella lamaannuttavasta kisajännityksestä ja näin kymmenen vuoden kisatauon jälkeen tavoitteeni oli selvitä radalta hengissä.

Kymmenessä vuodessa letitystaitonikin on rapistunut melkoisesti, mutta Palluralle oli  pakko saada viriteltyä punainen rusetti häntään. Se on yleensä ihan kiltti, mutta ei varmastikaan epäröisi hetkeäkään potkaista, jos joku tulisi liian lähelle. Onneksi kukaan ei tullut, mutta koen punaisen rusetin olevan silti tarpeen.

Sain meille onneksi kisahoitajaksi ja -kuskiksi ystäväni Päivin, mikä helpotti oloani todella paljon, sillä tiesin, että Päivi pärjäisi Palluran kanssa ja saisin keskittyä kisoissa omaan jännitykseeni sen sijaan, että joutuisin jännittämään mm. sitä, juokseeko ratsuni jossain vaiheessa kisapaikalla irti.

Mutta Pallurahan oli raviradalla kuin kotonaan. Se on käynyt siellä kerran aikaisemminkin show-näyttelyssä, ja koska sen itseluottamus on muutenkin 120 %, ei sitä jännittänyt ollenkaan. Toisin kuin minua.

Oli kuitenkin ihan superekstraihanaa, että siinä missä itse jännitti ihan kympillä, ei tarvinut stressata jännittyneestä hevosesta. Pallura meni myös suorilta koppiin, vaikka se ei ole poistunut kotipihasta vuoteen. Kisapaikallakaan se ei hötkyillyt, ja verkassa se tuntui aivan sairaan hyvältä. Pidin verkan kuitenkin todella lyhyenä, sillä helatorstaina saimme ensimmäisen kerran esimakua lähes koko kesä- ja heinäkuun kestävistä helteistä.

Kuitenkin siinä vaiheessa, kun pääsimme radalle ja tuomari vihelsi lähtömerkiksi, tunsin, kuinka jalkani valahtivat ihan hervottomiksi ja niistä hävisi ihan kaikki voimat. Mietin, että miten edes saan tämän hevosen raviin. Onneksi Pallura oli tilanteen tasalla ja todella skarppina, ja valmiina tekemään ihan kaiken, mitä vain pyytäisin. Jos vain pystyisin pyytämään. 

Sain kuin sainkin Palluran raviin, ja jollain ihmeen ilveellä jopa muistin radan. Valitettavasti en kuitenkaan muistanut ratsastaa lainkaan, ja Palluraparka oli välillä ihan ihmeissään että mihin pitää mennä. En myöskään älynnyt, että koska Pallura on tottunut menemään 60 metriä pitkällä kotikentällämme ja kisarata oli vain 40 metriä, minun piti ihan oikeasti kääntää sitä. Jollain ilveellä kuitenkin onnistuimme räpiköimään radan läpi, vaikka itselläni kaikui päässä lähinnä että mitä kovempaa ratsastan, sitä nopeammin tämä on ohi :D

Ihme kyllä mitään isompia rikkoja ei tullut, kaikki siirtymiset eivät kyllä olleet ihan täsmällisesti pisteessä. Saimme prosentteja 62,22 %, mikä tuntui kyllä ihan oikeutetulta. Luonnollisestikaan emme päässeet palkinnoille, mutta tavoite saavutettiin: jäin henkiin!

Ylläolevaan kuvaan tiivistyy aika hyvin fiilikset radan jälkeen: itse olin ihan pyörryksissä ja Pallura ei ollut millänsäkään.

Olin avautunut somessa, siis lähinnä meidän Instagram-tilillä, ennen kisoja kisajännityksestäni. Olin ihan häkeltynyt siitä, miten paljon sain tsemppiviestejä! Somen voima tehdä hyvää on kyllä ihan uskomaton. Jokainen noista tsemppiviesteistä merkitsi minulle ihan mielettömästi. Oli todella liikuttavaa huomata, miten moni eli mukana jännityksessäni ja halusi tsempata minua. Kiitos <3

Kaikista isoin kiitos kuuluu kuitenkin rakkaalle ratsulleni. Miten se onnistuukin aina olemaan niin ihana ja fantastinen ja aina kun luulen, etten enää voisi rakastaa sitä enempää, se onnistuu olemaan entistäkin rakastettavampi. Paras Pallura <3

Toistaiseksi emme ole vielä päässeet toisiin kisoihin, sillä suoraan sanottuna kesän helteillä en jaksanut edes ajatella kilpailemista. Kuitenkin pieni kisakärpänen puree minua jatkuvasti, joten saa nähdä, jos syksyn tullen vielä pääsisimme kisoihin!

Ihanaa alkanutta elokuuta kaikille!

tiistai 27. heinäkuuta 2021

Täällä taas!

Huhhuh, paljon on vierähtänyt aikaa viime blogipostauksesta. Ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa eikä inspiraatiota kirjoittaa blogia, joten olen suosiolla jättänyt sen taka-alalle. Nyt sitä inspiraatiota ja aikaa taas olisi vähän enemmän, joten toivotaan että saisin blogin taas raiteille!

No mitä meille sitten kuuluu? Ihan hyvää, kesä on mennyt ihan huisin nopeasti. Itse olen nauttinut helteistä ihan suunnattomasti, mutta hevosten kannalta se ei ole tietenkään ollut niin kivaa. Tuttuun tapaan olenkin ottanut ne aina päiviksi sisään ja ovat saaneet olla öisin ulkona, kun on ollut viileämpää.

Palluran kanssa olemme treenanneet helteillä sen, minkä olemme jaksaneet. Yleensä ratsastukset ovat sijoittuneet iltaan, jolloin on ollut jo viileämpää ja vähemmän paarmoja. Pallura on kyllä jaksanut yllättävän hyvin, mutta paarmoja sen kimpussa on tumman värin vuoksi ihan hirveästi.


 Voitin jo vuosi sitten Elli Heimonen Photographyn Instagram-arvonnassa ratsastusvalokuvauksen, mutta universumi tuntui aina jostain syystä vastustavan tätä kuvausta. Milloin sattui monsuunisade, milloin Ellin kamera oli rikki ja milloin meillä ei ollut satulaa. Mutta nämä kuvat saatiin vihdoin kesäkuussa otettua ja näistä tulikin upeita!

Meillä on käynyt kesällä myös uusi valmentaja Marjukka. Lemströmin Suski käy meillä myös edelleen, mutta koska hän käy pitkän välimatkan vuoksi niin harvoin, on mahtavaa että meille on löytynyt hyvä valmentaja myös kotinurkilta! Tykkään Marjukan tyylistä ihan hirveästi, hän selittää asiat todella ymmärrettävästi ja on todella istuntapainotteinen valmentaja. Niinpä olenkin ottanut ohjelmaan myös oheistreenit, sillä Palluran liikkeessä istuminen vaatii nykyään ihan hirveästi keskivartalon voimaa. Sen liike tuntuu kasvaneen uuden satulan myötä.





Ekoissa kisoissakin käytiin toukokuussa, mutta niistä koitan jaksaa tehdä ihan oman postauksen. Helteiden takia ne ovat toistaiseksi jääneet ainoiksi kisoikin, mutta katsotaan, jos vielä syksyn aikana pääsisi.

Ollaan myös vihdoin ruvettu maastoilemaan! Pallura on ollut nyt kesällä niin ihanan seesteinen ja rauhallinen (lue: väsynyt), että uskaltauduin lähtemään ihan yksin. Ja sen jälkeen ollaankin käyty useamman kerran ja Pallura on ollut oikein oiva maastoratsu.

Mini-Me on liikkunut nyt kesän aikana melko vähän helteistä johtuen. Illalla kun viilenee, olen keskittynyt Palluraan ja harmillisen vähän on ollut Mini-Melle aikaa. Heinäkuussa se kuitenkin sai ihka omat suitset ja ekaa kertaa kuolaimetkin suuhun!

Mini-Me ansaitsee tietenkin vain parasta, joten siksi senkin suitsissa on anatomisesti muotoiltu leveä niskahihna. Alaturpiksen otin kuvien oton jälkeen pois.

Paljon on ehtinyt kesän aikana tapahtua, joten yritän nyt aktivoitua blogin suhteen ja kirjoitella teille enemmän kuulumisia.

Oikein ihanaa heinäkuun loppua kaikille!
 

perjantai 14. toukokuuta 2021

Huhtikuun Pallurointimenot pois alta

Huhhuh, kiirettä on pitänyt ja vaikka mitä ollaan ehditty tekemäänkin, kuten käymään meidän ekoissa kisoissa! Blogiin on kuitenkin jäänyt päivittämättä huhtikuun pallurointimenot, joten hoidetaanpa ne pois alta ennen ensi viikon kisaraporttia!

Huhtikuun Pallurointimenot:
 
Kuivike 34,50 e
Rehut ja lisäravinteet 41,97 e
Valmennus 50 e
Palluran varusteet 79,10 e
Ponin varusteet 60 e
Heinää 32 e 
Pikiöljy 49,90 e

Yhteensä -347,47 e
Ei tuloja huhtikuussa

Huhtikuu oli melko peruskuukausi. Kuvassa ponin ihanat ajo-ohjat, jotka ostin Makein-verkkokaupasta!

Toukokuusta tuleekin sitten vähän kalliimpi, sillä olemme vihdoin aloittaneet kisauramme! Yritän ensi viikolla raapustella raporttia meidän ensimmäisistä kisoista.

 Aurinkoista viikonloppua kaikille!



tiistai 4. toukokuuta 2021

Mini-Men ensimmäinen vuosi meillä

Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun saimme Palluran kanssa Mini-Men meille. Mini-Mestä on kyllä kuoritunut niin mainio poni kaikin puolin!

Muistellaanpa vähän Mini-Men ensimmäistä vuotta meillä:


Mini-Me muutti "meille" 26.4.2020. Se muutti aluksi Palluran kaveriksi täysihoitotallille, jossa Pallura asui silloin. Ne saivat kuukauden verran tutustua toisiinsa siellä. Aluksi vaikutti siltä, ettei Pallura kauheasti välittänyt ponista, mutta kun ne muuttivat kotiin, Mini-Mestä tuli Palluralle korvaamaton ystävä, koska se oli alkuun sen ainoa ystävä.


Touko-kesäkuun vaihteessa Pallura ja Mini-Me muuttivat vihdoin kotiin! Talliin oltiin saatu remontoitua niille kaksi karsinaa ja niille oli aidattu iso, osin hiekkapohjainen ja osin metsäpohjainen tarha, jonka päädyssä oli vielä pieni laidunlohko.

Ekat pari kuukautta meni hevosten tyystin lomaillessa kun minä laittelin paikkoja kuntoon, eikä ollut oikein aikaa tehdä niiden kanssa juuri mitään.

Mini-Me nautti päikkäreistä pitkällään, Pallura oli aina vahdissa. Otin ne aina yöksi sisään, sillä Pallura sai aina illan tullen hirveän slaagin, jos ne eivät päässeet talliin. Sen verran se oli vielä järkyttynyt maisemanvaihdoksesta.

Kesäkuun lopulla meille muutti kolmaskin hevonen, jolloin Mini-Me joutui muuttamaan sen reilun yhdeksän neliön karsinasta pienempään, reilun seitsemän neliön karsinaan. Aluksi Mini-Me oli hyvin tuohtunut, mutta tottui onneksi nopeasti tilanteeseen.


Kesän tytöt viettivätkin enimmäkseen laiduntaen ja lomaillen, mutta kun saatiin kenttä valmiiksi, Mini-Mekin pääsi vihdoin töihin. Siis irtojuoksemaan.


Irtojuoksutuksen myötä Mini-Me alkoi saamaan palkkaria, josta tuli sen suuri herkku. Nykyään se saa herkkujuoman joka ilta, ja ilmestyy aina illalla karsinan reunalle odottamaan sitä.

Mini-Me on kyllä kaikin puolin niin mainio poni, etten tiedä, miten olen pärjännyt ilman omaa ponia tähän asti! Vaikka en sillä koskaan kykene ratsastamaan ja voi olla, ettei ajaminenkaan ole minun juttuni, saan Mini-Mestä silti ihan hirveästi iloa.

Talvella Mini-Metä tuli irtojuoksutettua pohjien vuoksi vähän vähemmän, ja sen päätyö olikin lähinnä olla ihana. Mutta nyt kun kenttä on kesäkunnossa, on alettu taas "treenaamaan" eli irtojuoksemaan ja poni on päässyt myös irtohyppäämään. Kesän aikana olisi tarkoitus myös alkaa ohjasajamaan!

Syksyllä olisi tarkoitus osallistua Mini-Men kanssa Laatuponikilpailuun, mutta saa nyt nähdä, kuinka käy. Onhan se nyt toisaalta ihan selvä laatuponi ilman kilpailuakin!