maanantai 15. huhtikuuta 2019

Baby steps

Palluran kanssa päästiin viikonloppuna ratsaille peräti kahteen kertaan. Olen sitä sairaslomalla kyllä muutenkin liikuttanut toisinaan selästä, mutta vain käyntiä. Nyt otettiin pari pätkää ravia, kun klinikalta saatiin lupa tehdä myös ravityöskentelyä, mikäli jalka ei ota itseensä ja hevonen on ontumaton.

Lauantaina pikkusisko ratsasti Palluralla jotta näin, miten se liikkuu. Hyvinhän se liikkui! Ontumaton oli todellakin ja ihan kivasti oli raviin löytynyt kuitenkin joustoakin jo. Toipilaaksi meno oli siis oikeinkin mallikasta! Eipä tuo tietenkään ihan niin hyvin ravannut, kuin se ravaa silloin, kun takaosakin työskentelee kunnolla ja hevonen liikkuu läpi koko selän. Mutta tässä nyt ravattiin ainoastaan muutama kierros suoraa uraa kumpaankin suuntaan, joten siihen nähden meno on mielestäni oikeinkin hyvää! Alla pieni videonpätkä ravista:


Vauhtia oli Palluralla vähän enemmän kuin tarvis mutta onhan tuo ymmärrettävää kun ollaan hissuteltu tässä jo kuukauden päivät.

Eilen sitten kapusin itsekin ratsaille ja ihan satulan kanssa! Alkuun tehtiin käyntityöskentelyä ja siitä Pallura on kyllä sitä mieltä, että se on jo niin nähty! Se ei jaksanut keskittyä millään eikä halunnut kuunnella pidätteitä. Loppuun otettiin taas sitten muutama kierros ravia ja kun alun hiittipätkän jälkeen Pallura malttoi vähän rauhoittua, ravi tuntui todella hienolta! Siis edelleen peilaten siihen, että ollaan oltu kuukausi sairaslomalla.

Nyt sitten pikku hiljaa lisätään ravityöskentelyä myös ohjelmaan, mutta pitää muistaa malttaa eikä ahnehtia liikaa, ettei tule takapakkia. Mieluummin liian hitaasti, kuin liian nopeasti. Pallura on pudottanut myös ne kaikki vähät lihaksensa, mitä sillä jo oli, joten lähdetään niitäkin rakentamaan nollasta. Tarkoituksena olisi ottaa ohjelmaan paljon maastoilua, jahka jalalla uskaltaa lähteä epätasaiseen maastoon. Sen lisäksi laitetaan myös sitten ruokinta remonttiin, että saataisiin vähän täytettä sinne pyllyyn ja selkään! Sikäli tilanne on hyvä, että Palluralla ei ole tällä hetkellä kyllä laihdutettavaa lainkaan, mutta jonkinlainen proteiinilisä lienee paikallaan, jotta se saa jotain, mistä liikunnan avulla tehdä niitä lihaksia.





Täällä siis alkaa pääsiäisviikko sillä lailla semisti aurinkoisissa tunnelmissa. Kaiken kakan jälkeen on pientä toivonkipinää ilmassa!

Aurinkoista alkanutta viikkoa siis kaikille!



perjantai 12. huhtikuuta 2019

Hevosen jalkojen kylmäys

Sattuneesta syystä olen kylmäillyt Palluran jalkoja nyt paljon. Äkkiseltään kuvittelisi, ettei kylmäys ole mitään ydinfysiikkaa, mutta siinäkin on omat kommervenkkinsä. Tähän postaukseen olen koonnut muutamia olennaisia juttuja jalkojen kylmäyksestä.


Yleistä hevosen jalkojen kylmäyksestä:

- Hevosen jalkoja kylmätään, koska se ennaltaehkäisee ja vähentää vaurioiden syntymistä kudoksissa ja lievittää kipua. Kylmäyksen tarkoituksena on siis sulkea mikroverisuonia hevosen jaloista, mikä estää veren ja tulehdusväliaineiden kulkeutumisen syvemmälle kudoksiin. Näin ollen kylmäys lievittää tulehdustiloja ja parantaa mikrovaurioita. Kylmäyksen jälkeen verenkierto palaa normaaliksi ja kuona-aineet pääsevät poistumaan tulehdusalueelta.

- Riittävä kylmäysaika on 15-20 minuuttia.

- Hevosen jalat eivät "turru" kylmäämiselle, et voi siis kylmätä liian usein.

- Kylmäys on myös vammojen ennaltaehkäisyä eikä hevosella tarvitse olla mitään isompaa vammaa, jotta sitä kannattaa kylmätä. Rankempien treenien jälkeen kannattaa siis kylmätä terveetkin jalat ja ehdottomasti aina silloin, jos pohja ei ole ollut ihan optimaalinen.


Kylmäysmenetelmiä:

- Vesi. Vesi on ehdottomasti kylmäysmenetelmistä tehokkain. Valitettavasti se on menetelmistä myös hankalin, sillä se vaatii joko juoksevaa vettä tai sen, että hevonen seisoo kiltisti jalka esim. ämpärissä. Mikäli ei ole käytössä hevoselle tarkoitettuja kylmäysletkuja, juoksevalla vedellä kylmääminen on todella hidasta, kun yhtä jalkaa saa suihkutella sen 20 minuuttia.

- Jää. Jäätä käytetään kylmäämiseen monissa muodoissa, mutta hevosalalla yleisin lienee pakastimeen laitettavat kylmäyssuojat. Meillä on myös Palluran kanssa käytössä pakastettavat kylmäyssuojat. Suojia käytettäessä kannattaa ensin kastella jalka, sillä vesi sulkee karvojen seasta ilmataskut ja suoja pääsee tiukemmin jalkaa vasten. Mikäli jalasta on leikattu karvat, ei kannata kastella jalkaa, sillä iho saattaa ärtyä jos kylmäyssuoja tulee liian tiukasti jalkaa vasten.

Meillä ei ole tallilla pakastinta, joten tuon Palluralle kylmäyssuojat kotoa kylmälaukussa.

Pakastettavien kylmäyssuojien lisäksi voi käyttää esim. jääpalapusseja tai lumella täytettyjä pusseja, jotka käärii pintelillä jalkaan.

- Vedellä aktivoitavat kylmäyssuojat. Nämä laitetaan veteen lillumaan ja veden aktivoitua suojat ne laitetaan jalkoihin kylmäämään. Käyttökokemuksia kysellessäni en ollut kauhean vaikuttunut näiden toimivuudesta, juuri kukaan ei näitä kehunut. Mutta ehkä kuitenkin tyhjää paremmat? En ostanut Palluralle testiin.

- Kylmäyssavi. Kylmäyssavi levitetään suoraan siihen kohtaan, mihin kylmäystä halutaan. Koitin löytää jonkinlaista tutkimustietoa sen vaikutuksesta, mutta en löytänyt mitään enkä myöskään tiedä, mihin sen teho perustuu - kentien viileään tunteeseen iholla? Meilläkin on pakkaus kylmäsavea niiden kertojen varalle, kun suojat ovat unohtuneet kotiin, mutta oikeastaan niputtaisin tämän kylmäsaven samaan nippuun linimenttien kanssa. Eli siis siihen nippuun, joka lähinnä hoitaa hevosen jalkojen sijasta omistajan mieltä.

- Linimentit. On siinä ja siinä, voiko linimenttejä laskea kylmäystuotteiksi -  ne nimittäin hoitavat lähinnä ihon pintaa ja pintaverenkiertoa. Sekä omistajan mieltä. Kylmäykseen ne ovat kaikista helpoin keino, sillä linimenttipullo kulkee helposti mukana. Mutta jos olet kokeillut linimenttiä vaikkapa omalle ihollesi, tiedät, että sen vaikutus on hyvin pintapuolinen eikä kestä kauaa. Jalkojen kylmäämiseen en siis linimenttiä suosittele, mutta jäykistyneisiin lihaksiin kaksiteholinimentti on ihan käypä tuote!





Meillä kylmätään nyt Palluran vamman akuuttivaiheessa jalkaa joka päivä. Kun vamma ei ole enää akuutti, jätetään päivittäinen kylmäys pois, mutta edelleen kylmätään kyllä isomman rasituksen jälkeen ja jos tulee liikuttua huonoilla pohjilla.

Kylmätäänkö teillä jalkoja ja jos kylmätään niin miten?

Lähteet ja lisää kylmäämisestä:
https://www.youtube.com/watch?v=mRySDSy1XX0
http://www.virtuaali.info/opetusmaatilat/?tila_id=34&blogit&wid=35&bid=1675
https://equusmagazine.com/management/chill-factor-29633

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Terveisiä klinikalta!

Perjantaiaamuna suunnattiin Palluran kanssa klinikalle Teivoon etujalan patin takia. Isä lähti kuskiksi, sillä itseltäni ei vielä löydy pikku-eetä. Saatiin klinikalle harmillisen aikainen aamuaika, klo 8.30 aika tarkoitti sitä, että tallinpihasta piti lähteä matkaan aamuseitsemältä ja oma herätyskello soi viideltä. Ihmiselle, joka hädin tuskin selviää aamuisin kahdeksaksi töihin, tämä otti koville. Mutta mitäpä sitä ei Palluran eteen tekisi!


Pallura on onneksi hyvä lastautuja ja matkustaja ja matka sujuikin ihan mukavasti. Pallura on matkustellut todella vähän ja on sellainen "sivistymätön jutti", joten odotin melkoista mesoamista sen päästyä kopista ulos. Mutta ei, se katseli ympärilleen, totesi että jaahas, täällä ollaan mutta mamma on mukana, joten mikäs täällä ollessa. Päästiinkin melkein heti siitä sitten tutkittavaksi. Eläinlääkäri tunnusteli ensin Palluran jalkoja ja sitten laitettiin sille vähän rauhoittavaa, joka veisi pahimman terän pois, kun mentiin ulos ontumatutkimukseen.

Olikin sitten työn ja tuskan takana saada Pallura ontumaan! Ensin juoksutettiin pehmeällä pohjalla liinassa, ei spontaania ontumaa kumpaakaan suuntaan. Palluraa liinassa juoksutettaessa kävi vieressä useamman kerran kääntymässä mäkeen vetoja tekevä ravuri. Vaan Pallura vilkaisi sitä kerran ja totesi että wau, onpa tyyppi upeassa kunnossa, ja jatkoi omaa juoksemistaan.

Seuraavaksi juoksutettiin liinassa asfalttipohjalla, ei vieläkään ontumaa. Sitten taivutuskoe. Eläinlääkäri sanoi, että nuoret yleensä taivutetaan sisällä käytävällä, koska ulkona on niin paljon häiriötekijöitä. Mutta käytävä oli varattu, joten päätettiin kokeilla taivutuskoetta ulkona ja hyvinhän se sujui. Pihalla kulki niin hevosautoja, yhdistelmäperävaunuja, traktoreita ja vaikka mitä, mutta Pallura vähät välitti. Onneksi se on kotona jo tottunut kaikenlaisiin kulkuneuvoihin ja kuljettimiin!

Taivutuskokeessa Pallura reagoi muutaman askeleen vasemman etujalan taivutukseen ontumalla muutaman askeleen. Hyvin vähäinen ontuma siis, mutta ontuma kuitenkin. Lisää rauhoitetta ja Pallura röntgeniin. Eläinlääkäri kysyi, että haluanko, että samalla otetaan muita kuvia, esimerkiksi irtopalakuvat. Palluraa ei ole koskaan kuvattu, joten halusin irtopalakuvat. Ihan siksikin, että sillä on jo yksi varsa olemassa ja jos jatkossa haluan siitä lisää varsoja, on hyvä tietää, onko sillä perinnöllisiä kasvuhäiriöirtopaloja.


Röntgenissä sitten löytyikin syy tuohon etujalan pattiin: jalkaan on tullut niin kova isku, todennäköisesti jonkun potkaistua hokkikengällä, että luuhun asti on ollut reikä. Itse patti on luusta irronnutta luusälää. Kuulemma on ollut onni onnettomuudessa, että ojentajajänne on ollut edessä vaimentamassa iskua. Jänne tarkistettiin ultralla ja siinä oli pientä paksuuntumaa, mutta ei varsinaista vauriota.

Luun pinta oli onneksi sinänsä siisti, että siinä ei näkynyt merkkejä luumädästä. Luumätä onkin sitten jo paljon pahempi juttu ja vaatisi kirurgisia toimenpiteitä.

Palluraa tutkinut eläinlääkäri Inka Tuominen pyysi vielä kollegaansakin katsomaan sekä röngen- että ultraäänitutkimusten tuloksia, ja kollega oli samaa mieltä, ettei jalalle tarvitse tehdä muuta, kuin antaa lepoa. Mielestäni se, että kysyy kollegan mielipidettä, on ihana piirre eläinlääkärissä! On aina parempi pyytää toinenkin mielipide. Inka oli muutenkin oikein asiallinen ja mukava eläinlääkäri ja hänestä jäi tosi hyvä fiilis, kuten koko Teivon klinikasta.

Murheenkryynijalka.

Irtopalakuvauksissa ei ollut mitään löydöksiä eli Palluralla ei ole perinnöllisiä kasvuhäiriöirtopaloja. Se on ehdottoman hyvä uutinen! 

Kotiutusohjeeksi saimme nyt sitten klinikalta sen, että vielä muutama viikko mennään kevennetysti eikä jalka saisi reagoida liikutukseen. Tarhassa ei saisi remuta nyt lainkaan siihen asti, että tilanne on rauhoittunut. 

Täytyy sanoa, että vaikka olenkin aikaisemmin ollut laumatarhauksen puolestapuhuja, alan pikkuisen paremmin ymmärtää ihmisiä, joiden hevoset tarhaavat pienissä hiekkaneliöissä. Tämä kevät on ollut todella raastava, kun Pallura on ollut lähes koko ajan telakalla riehuttuaan tarhassa. Ja tällä kertaa meillä todella oli onni matkassa ja on ollut ihan milleistä kiinni, ettei Pallura ole tällä hetkellä mahdollisesti jalaton ja ehkä jopa montussa! Nämä ovatkin näitä hevosenomistajan pahoja pulmia, kun pitää miettiä, että antaako hevosen nauttia elämästä isossa tarhassa kavereiden kanssa vai haluaako sen pitää käyttökunnossa. Tämänkeväisen kokemukseni perusteella sanoisin, että isolla todennäköisyydellä molempia ei voi saada!





Meiltä on Teivoon noin puolentoista tunnin ajomatka traikun kanssa, ja Pallura oli jo tovin selvitelly päätään klinikallakin, joten kun päästiin takaisin kotiin, oli Pallura jo selvinpäin ja sai mennä heinille tarhaan. Kaverit ajoivat sen kuitenkin paalilta pois, joten sen oli tyytyminen maahan pudonneisiin jämäheiniin.

Vaikka Palluran vaivaan ei nyt saatukaan mitään lääkettä eikä sen kummempia hoito-ohjeita kuin se, minkä mukaan on jo mentykin, eli kevyttä liikuntaa ja jalan kylmäämistä, olen silti iloinen, että käytiin klinikalla! Tuli varmistettua, että mitä se jalka pitää sisällään ja että kyse ei ole mistään pahemmasta.

Mitä tämä lysti sitten kustansi? Kaikkineen lasku oli 473 euroa. Tähän teki "vapaaehtoinen" irtopalakuvaus lisää noin kaksisataa euroa eli ilman sitä oltaisiin selvitty alle kolmensadan. Lisäksi reissusta koitui minulle traikkuvuokrakuluja 25 euroa, isä onneksi sponsoroi klinikkareissun dieselit.

Vaikka Palluran pitäisikin parantua entiselleen, ei tässä vielä olla selvitty kaikista vaaroista. Vielä on mahdollisuus, että tapahtuu käänne pahempaan, jos tuo jalka esimerkiksi vielä aukeaa. Mutta toivotaan, että niin ei käy *koputtaa puuta*. Stressaamatta en siis osaa vieläkään olla, ennen kuin jalka on "normaali". Ihan normaaliksihan se ei koskaan palaa, sillä tuosta patista tulee jäämään kosmeettinen haitta. Mutta se on onneksi pientä!

torstai 4. huhtikuuta 2019

Varsomisjuttuja: Mikä voi varsomisessa mennä pieleen?

Hevonen on pääosin todella hyvä synnyttäjä ja pääosin varsomiset sujuvat hyvin ja ilman ihmisen apua. Mutta jos jotain menee pieleen, aikaa auttaa on todella vähän, sillä varsan pitäisi olla varsomisen käynnistymisestä puolessa tunnissa ulkona, tai se on vaarassa tukehtua. Tässä postauksessa käydään läpi mahdollisia varsomisen komplikaatioita.



Normaali varsominen etenee kutakuinkin näin:


- Avautumisvaihe kestää puolesta tunnista neljään. Tamman kohdunkaula aukeaa ja kohtu alkaa supistella. Tammalla on ähkyn kaltaisia oireita, se kuopii maata ja saattaa käydä useamman kerran makuulleen ja nousta taas ylös. Varsa kääntyy selkäasennosta vatsalleen. Avautumisvaiheessa tammaa ei saa häiritä.


- Ponnistusvaihe alkaa, kun ulompi sikiökalvo puhkeaa (ns. vesien tulo). Varsan tulisi olla ulkona viimeistään 30 minuutin kuluttua tästä, tai se on vaarassa tukehtua. 5-10 min vesien tulon jälkeen ilmestyy valkeankuultava amnionpussi näkyviin. Ponnistusvaiheessa tamma saattaa nousta muutaman kerran ylös ja vaihtaa kylkeä, mikä auttaa varsaa kääntymään oikeaan asentoon. Tamman työntöpoltot ovat hyvin voimakkaita ja niiden tullessa tamma makaa yleensä kyljellään. Jos varsa on normaaliasennossa, tulevat etukaviot pohjat alaspäin, toinen jalka hieman edellä ja pää jalkojen päällä säärien kohdalla. Amnionkalvoa ei saa poistaa varsan turvan päältä ennen kuin rintakehä on ulkona. Kalvon poistaminen voi rohkaista varsaa hengittämään, ja sisäänhengitys laajentaa rintakehää. Sieraimet puhdistetaan, kun varsa on kokonaan ulkona. Napanuoran annetaan katketa itsestään, koska varsa saa sitä kautta verta emältä vielä noin 1 – 1,5 litraa. Kun varsa on turvallisesti ulkona, annetaan emän ja varsan tutustua rauhassa toisiinsa.

- Jälkeisvaihe. Jälkeisten, eli sikiökalvojen ja istukan, tulee irrota kahden tunnin sisällä varsomisesta.

Normaali ja terve varsa nousee rintakehänsä päälle muutaman minuutin kuluttua syntymästään ja yrittää pystyyn tunnin sisällä syntymästään. Se imee kahden tunnin sisällä syntymästään elintärkeää ternimaitoa, ulostaa kuuden tunnin ikäisenä ja virtsaa 6-14 tunnin sisällä syntymästään.



Mitä ongelmia varsomisessa voi tulla?


- Istukan ennenaikainen irtoaminen. Synnytysteissä näkyy kirkkaan punainen pussi, eikä varsa enää saa istukan kautta happea. Pussi on leikattava auki ja varsa on saatava äkkiä ulos.

-  Varsa syntyy takaperin. Jos takajalat ovat tulossa ensin, varsa tulee vetää ja auttaa ulos, koska napanuora painautuu helpommin litistyksiin ja varsan hapen saanti estyy.

-  Näkyy vain toinen etujalka tai molemmat etujalat, mutta ei päätä.  Yritetään selvittää missä asennossa varsa on. Yleensä tämän tekee eläinlääkäri ja päivystävälle eläinlääkärille kannattaakin soittaa välittömästi. Jos eläinlääkäri on kaukana eikä pääse pian paikalle ja on hätätilanne voi omistajan joskus täytyä itse yrittää auttaa tammaa.

-  Jos vesien tulosta on 20-30 min ja mitään ei ole sen jälkeen tullut näkyviin synnytysteistä tai tamma ponnistelee kovasti ja mitään ei tule ulos. Tällöin tulee soittaa eläinlääkärille, koska varsa voi olla pahassa virheasennossa.


 - Jälkeiset eivät irtoa.  Jos jälkeiset eivät ole tulleet kahden tunnin sisällä, voi niiden irtoamista yrittää edesauttaa viemällä tammaa kävelylle noin 10 minuutin ajaksi ilman varsaa. Tällöin tamma hieman hermostuu ja jälkeiset saattavat irrota. Jos jälkeiset roikkuvat kintereen alapuolella, kannattaa ne laittaa muovipussiin ja sitoa kintereen yläpuolelle, ettei tamma astuisi niiden päälle. Jälkeisiin voi sitoa myös esimerkiksi märän käsipyyhkeen painoksi irtoamisen helpottamiseksi liikutuksen ajaksi. Jälkeiset eivät saisi likaantua ja tamman astuessa niiden päälle voi esimerkiksi verisuoni katketa. Jos jälkeiset eivät ole irronneet kolmen tunnin jälkeen, soita eläinlääkärille. Kuuden tunnin jälkeen tammalle annetaan antibioottia ja tulehduskipulääkettä eläinlääkärin toimesta, ja 12 tunnin jälkeen tehdään myös kohtuhuuhtelu. Jos jälkeisiä ei hoideta kunnolla, on tammalla vaara saada kohtutulehdus ja kaviokuume.

- Varsa ei ime. Jos varsa ei ime, se jää paitsi ternimaidon elintärkeistä vasta-aineista. Varsaa voi yrittää auttaa imemään tai ternimaitoa voi lypsää tuttipulloon ja juottaa siitä. Vasta-aineet imeytyvät suolistosta parhaiten kuuden tunnin kuluttua syntymästä. 12 tunnin kuluttua imeytyminen on selvästi jo huonontunut. 24 tunnin jälkeen suoli sulkeutuu siten, että vasta-aineita ei enää imeydy. Sen jälkeen ainoa mahdollisuus antaa vasta-aineita on plasman siirto (verensiirto). 

- Varsa ei ulosta. Mikäli varsa ei tee ns. pikikakkaa kuuden tunnin kuluessa syntymästään, sitä voi yrittää jouduttaa peräruiskeella. 

- Varsa ei virtsaa. Orivarsan tulisi virtsata kuuden tunnin kuluessa syntymästään ja tamman viimeistään 14 tunnin kuluttua. Mikäli näin ei käy tai virtsaa tulee varsan navasta, sen virtsarakko on saattaanut revetä synnytyksessä. Konsultoi tällöin heti eläinlääkäriä.


Sairaan varsan tuntomerkkejä:

  • Varsa piehtaroi tai makaa selällään
  • Varsa makaa epänormaalissa asennossa (esim. pää on jäänyt epänormaalisti vinoon). Varsa makaa normaalisti joko rentona kyljellään tai rintansa päällä.
  • Varsa seisoo, mutta on "uneliaan näköinen"
  • Varsa on uneliaan näköinen etsiessään utaretta
  • Varsa yrittää ulostaa, mutta mitään ei tule ulos
  • Varsa kiertää levottomasti karsinaa ympäri
  • Varsalla on turvotusta nivelen kohdalla
  • Varsa ontuu
  • Varsa ei jaksa leikkiä tai panna vastaan kun se otetaan kiinni
  • Varsa ei ole jaksa olla utelias ja kiinnostunut ihmisestä

    Konsultoi kaikissa näissä tapauksissa eläinlääkäriä! 
Varsominen on optimaalitapauksessakin sotkuista hommaa eikä aina voi olla varma, mikä on normaalia ja mikä ei, varsinkaan jos seuraat varsomista ensimmäistä kertaa. Niinpä suosittelenkin kaikkia ensikertalaisia ottamaan varsomiseen mukaan jonkun, joka on ollut sellaisessa mukana ennenkin. Lisäksi kannattaa katsoa pari onnistunutta varsomista esim. Youtubesta, jotta saa vähän käsitystä siitä, mikä on normaalia ja mikä ei!


 Tekstin kaikki kuvat on napattu Palluran varsomiskamerasta. Kamera oli todella kätevä varsomisen seuraamiseen, kun H-hetkiin asti saattoi seurata kotisohvalta häiritsemättä tammaa.

Pahoittelen tekstin mahdollista fontin koon vaihtelua! Blogger ei suostu taaskaan yhteistyöhön...

PS. Vastoinkäymisiin kannattaa varautua varsomispakkauksella!


Tekstissä käytetyt lähteet:

https://www.heppalaakari.fi/varsominen-ja-terve-varsa/
 https://www.shkl.net/wp-content/uploads/2016/06/varsomisjuttu.pdf

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Mitä kuuluu sairastuvalle?

Tilanne sairastuvalla on oikeastaan aika lailla sama kuin pari viikkoa sitten. Eli jalat eivät ole parantuneet parin viikon kävelykuurilla juuri lainkaan. Luuliikajalka on edelleen lämmin ja siinä on pientä turvotusta, ja takajalassa on edelleen jännetupit täyttyneet. Tosin täytyy sanoa, että Pallura ei ole ollut ihan levossa vaan se on tarhannut ihan normaalisti.


Mutta koska tilanne ei ole parantunut, minua arveluttaa. Ei jalkaa, ei hevosta. Niinpä varasin klinikka-ajan Teivoon tämän viikon perjantaiksi. Vaikka tuo luuliikajalka (tai se, mitä luuliiaksi ainakin luullaan) ei ole mitenkään dramaattisen turvonnut, se on kuitenkin edelleen lämmin ja pattikohta lämpenee liikunnasta. Haluan, että katsotaan, mitä se jalka pitää sisällään, sekä saada eläinlääkäriltä ohjeet jatkosta.

Totisesti toivon, että kyseessä kuitenkin on luuliika, sillä sen toipumisennuste on hyvä ja siitä jää todennäköisesti vain kosmeettinen haitta. Muut vaihtoehdot (niveltulehdus, jännevamma) eivät kuulosta yhtään kivoilta :I

Klinikalle  saimme ajan perjantaiaamuksi kello 8.30. Teivoon ajaa tallilta reilun tunnin, eli saamme lähteä matkaan viimeistään aamuseitsemältä. Luulen, että rutiineja rakastava Pallura ilahtuu todella siitä, että tarhan sijaan se saakin syödä aamuheinät traikussa...

Palluraparka on joutunut kärsimään tässä nyt pari viikkoa kamalasta jalkojen kylmäyksestä. Meillä on käytössä W-Ice Wrapit eli pakastettavat kylmäsuojat. Pallura vihaa niitä ihan toden teolla! Se vihaa kaikkia suojia, joten kylmäyssuojat, jotka ovat isot ja kankeat, eivät todellakaan ole sen mieleen. Olen yrittänyt lepytellä sitä antamalla sen nuolla Likitiä aina kylmäyksen ajan. Se toimii! Mikä onkaan parempi keino motivoida ja lepytellä niin ihmis- kuin hevoslapsia kuin sokeri??


Peukut pystyyn Palluralle!
Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Miten minusta tuli Palluranomistaja?

Nyt kun Pallura sairaslomailee ja harrastuksesta saa irti lähinnä huolta ja murhetta, täytyy muistuttaa itseään siitä, miksi tätä lajia harrastaa ja miksi juuri Pallura on minun hevoseni.

Tapasin Palluran ensimmäistä kertaa noin kaksi vuotta sitten. Se asui tallilla, jossa kävin ratsastamassa suomenhevosorilla. Olin apuna Palluran irtohypytyksessä ja sen liikkeet tekivät minuun suuren vaikutuksen. Se liikkui niin kevyesti ja ilmavasti, kun jousilla. Sillä oli (ja on edelleen) upea ravi ja laukka ja se hyppäsikin niin hienosti. Olin myyty, mutta totesin, että liian hieno hevonen minulle. Enkä ollut mitään hevosta edes ostamassa!


Toukokuussa 2017 olin mukana myös Palluran kolmivuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsinnoissa Ypäjällä, enkä silloinkaan vielä tiennyt, että siitä tulisi kuukauden kuluttua minun! Varsinkaan, kun Pallura oli karsintojen paras estehevonen.

Karmea karvainen Kulomusta Tarpaani Ypäjällä 4.5.2017.

Toukokuussa 2017 vuokrahevoseni omistaja kertoi aikovansa myydä sen (kerrottakoon, että hinta ei ollut minun budjetissani) ja tarjosi minulle Palluraa ostettavaksi. Epäröin, sillä en ollut aikeissa ostaa hevosta ja Pallurakaan ei varsinaisesti ollut budjetissani, vaikka toki lähempänä sitä kuin vuokrahevoseni oli. 

No, niin sitä sitten päädyin kuitenkin kirjoittamaan nimeni kauppakirjaan kesäkuussa 2017. Pallurasta tuli minun, samoin sen mahassa kasvavasta varsasta, jonka isä oli entinen vuokrahevoseni. 

 Onnellinen Palluranomistaja!

Kesällä tulee kuluneeksi siis kaksi vuotta siitä, kun ostin Palluran. On ollut paljon hyviä hetkiä mutta myös huonoja. Olen kuitenkin erittäin iloinen siitä, että juuri Pallura on minun hevoseni. Se on aivan mahtava hevonen, vaikka vaatiikin omistajaltaan pitkää pinnaa ja paljon huumorintajua. Mutta se myös antaa niin paljon! Pallura on ulkokuoreltaan ihan kovis, eikä se siedä huonoa kohtelua. Se vaatii käsittelijöiltään kunnollista hevosenlukutaitoa, mutta loppujen lopuksi Pallura on hyvin suoraviivainen hevonen. Kun sille asettaa rajat mutta kohtelee sitä hyvin, se antaa ihmiselle ihan kaiken mitä vain ikinä keksii pyytää. Se ilmaisee kyllä tyytymättömyytensä hyvin selvästi mutta tyytyy kohtaloonsa jos on pakko. Mutta Palluralla on kovan ulkokuorensa alla suuri sydän, mikä on siinä ehkä kaikista hellyyttävintä <3

Tulipas hyvä mieli kun muisteli meidän alkuaikoja :) Nyt jaksaa taas sairastella vähän aikaa! Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!


perjantai 22. maaliskuuta 2019

Terveisiä sairastuvalta!

Vuoden alussa asetin tärkeimmäksi tavoitteeksi sen, että Pallura pysyisi terveenä. Ei olisi pitänyt manata! Kovin montaa tervettä viikkoa ei olla tänä vuonna nähty. Viimeksi Pallura kärsi lihasvammasta, tällä kertaa ongelmana on luukalvon tulehdus ja luuliika. Ei mitään vakavia vammoja siis, mutta ärsyttäviä!






Palluran luuliika on sen vasemmassa etusessa sääriluussa. Se siis todennäköisesti aiheuttaa sille nyt aktiivivaiheessa kipua sen ojentaessa jalkaa pitkälle eteen. Toivon mukaan se loppuu kun luuliika ei enää kasva ja tulehdus on ohi, mutta jos ei, liika täytyy käydä jäädyttämässä.

Koska luuliikajalka on kipeä, Pallura varoo sitä ja rasittaa nyt sitten ristikkäistä takajalkaa, joka kerää nestettä. Näin ainakin oletan, toivottavasti kyse ei ole mistään muusta. Neste on kylläkin onneksi melko selvästi jännetupissa. Molempia jalkoja olen kylmäillyt nyt pakastettavilla kylmäyssuojilla. Luuliikajalka tuntuu jo onneksi vähän rauhoittuneen, samoin oikeassa takajalassa oli jo vähemmän nestettä.

Pallura ei siis onnu, mutta on epämääräinen. Toistaiseksi olen vain odotellut, jos epämääräisyys menisi levolla ohi, mutta jollei, varaan ensi viikolla sille klinikka-ajan. Ainakin saan sitten mielenrauhan, jos mitään isoa ei löydykään!  Ensi viikolla on onneksi tulossa myös hieroja, joka toivottavasti auttaa vähän avaamaan Palluran jumeja.

Haaveet laatuarvostelukarsinnoista olen Palluran osalta haudannut tältä vuodelta :( Vaikka tämänhetkinen vaiva menisikin pian ohi, on karsintoihin enää alle kaksi kuukautta ja vielä olisi paljon töitä tehtävänä ennen niitä. Mitään halua minulla ei ole viedä Palluraa räiskimään vain vähän sinnepäin ja saamaan huonoja pisteitä. Tällä hetkellä toivon vaan lähinnä, että pääsisin ratsastamaan pian.







Toivottavasti teillä muilla menee paremmin kuin meillä! Hyvää viikonloppua kaikille!

Epätoivoisin palluraterkuin
Jenni