perjantai 15. tammikuuta 2021

Mitkä ovat vuoden 2021 tavoitteet?

Ensimmäiseksi asetan sen kaikista tärkeimmän ja itsestäänselvimmän tavoitteen eli sen, että pysyisimme koko konkkaronkka terveinä. Pallura, Mini-Me, minä ja koirat. Ja tietysti myös tallikissa Miina. Tämä tavoite jos toteutuu, niin vuosi on ollut jo onnistunut!

Kakkostavoitteena on oppia lisää ratsastajana! Tuntuu, että olemme Palluran kanssa vihdoin alkaneet kehittyä oikein kunnolla. Tietenkin tosi paljon on vielä tekemistä, mutta lajin hienoushan on juuri siinä, että aina voi oppia lisää. Meillä tulee toivottavasti käymään vuoden aikana kaksi eri valmentajaa, jo ennestään tuttu Lemströmin Suski, joka varmaankin palailee kevään aikana hommiin myös täällä Etelä-Suomessa, sekä Somervuoren Heidi. Heidi on Palluralle ihan uusi tuttavuus, mutta minulle jo vanha tuttu, sillä hän opetti minua jo edellisen hevoseni Veeran kanssa sekä myös kisasi Veeralla koulua kansallisella tasolla asti. Molemmat ovat superhyviä valmentajia, ja vähän erilaisia, mutta opettavat samalla tyylillä eli perusasiat kuntoon ja sen mukaan mennään, mihin hevonen pystyy, kuitenkin tietenkin pikku hiljaa vaatimustasoa kasvattaen.

Kakkostavoitteeseen liittyy sitten myös se kolmostavoite eli pääsy vihdoin kisaradoille. Uskon, että kisoja järjestetään koronasta huolimattakin ainakin ulkona. Kisakentille pääsy on ollut meillä jo useampana vuonna tavoitteena, mutta jospa siihen tänä vuonna vihdoin päästäisiin. Viime kesänäkin tähän olisi ollut jo jonkinlaisia edellytyksiä, mutta talliremontin takia aikaa ja rahkeita ei ollut yhtään ylimääräistä.

Tähän tavoitteeseen liittyy kyllä myös tavoitteeni ajaa vihdoinkin pikku-e, jotta kisapaikoille ja muuallekin liikkuminen olisi helpompaa.

Palluran kanssa tavoitteet ovat siis yksinkertaiset: pysyä terveenä ja oppia lisää. Itselläni on vielä paljon kehitettävää mm. oman istunnan ja apujen käytön (ja myös sen myötäämisen) suhteen, ja kun pääsen kehittymään niissä, Pallura kehittyy erittäin suurella todennäköisyydellä siinä samaa tahtia.

Palluran kanssa emme tähtää tänä vuonna mihinkään yhteen tiettyyn kilpailuun tai tapahtumaan, vaan katsotaan, mitä vuosi tuo tullessaan!

Mini-Men päätavoite on pysyä edelleen maailman ihanimpana ja suloisimpana hali- ja rapsutusponina! Lisäksi haaveilen Laatuponikilpailuun osallistumisesta, mutta en vielä uskalla asettaa sitä tavoitteeksi, sillä en tiedä, onko se vielä liikaa. Mutta Mini-Me on hienoliikkeinen ja hyvä hyppääjä, joten se saattaisi jopa pärjätäkin kilpailuissa! Yksi asia sen suhteen tosin mietityttää: onko se tuomariston mielestä liian hoikka. Mini-Me ei siis missään nimessä ole laiha, mutta olen kuullut kauhujuttuja lihavia shetlanninponeja ihannoivista rakennetuomareista. Mini-Men olen pyrkinyt pitämään sellaisessa lihavuuskunnossa, että sitä ei missään nimessä voi sanoa lihavaksi. Totta kai shetlanninponi on rungon malliltaankin eri mallinen kuin hevonen, mutta mielestäni shettistenkään ei kuulu olla lihavia. Nyt tosin talvella paksu karva saa aikaan illuusion myös lihavasta Mini-Me:stä :D





OUlkona paukkuu pakkanen, mutta itse olen kääntänyt jo katseet kohti kevättä ja lämpöä. Kai se sieltä vielä tulee!

Pysykäähän lämpiminä viikonloppuna!

torstai 7. tammikuuta 2021

Vielä katsaus viime vuoteen

Uutta vuotta on eletty jo viikon verran, mutta haluan vielä palata vuoteen 2020. Monelle se oli rankka ja kurja vuosi,  mutta minulle se oli yksi elämäni parhaimmista, joten haluan vielä muistella sitä vähän tarkemmin.

Pallura asui alkuvuoden vielä täysihoitotallissa, ja tammikuussa se vielä paranteli mahaansa ja söi pari psyllium-kuuria poistamaan mahassa olevaa hiekkaa. Tammikuun lopulla tilanne alkoi jo onneksi näyttää valoisammalta ja Palluran maha olla parempi.

Helmikuun 28. päivä tein kaupat meidän uudesta kodistamme! Kauppoja oli hierottu jo pidemmän aikaa, mutta vaikutti siltä, että ne olisivat kariutuneet vielä loppumetreillä. Kaikki meni kuitenkin hyvin lopulta, ja kaupat saatiin tehtyä. Lisää tilakaupoista pääset lukemaan täältä.

Maaliskuussa päästiin vähän jo valmentautumaankin (täysihoitotallissa edelleen) ja vietin vielä leppoisia päiviä vanhassa kodissani tietämättä, mikä remonttityömaa kohta alkaisi :D Pääsiäisenä pääsimme ystävien kanssa aloittamaan talliremontin ja kyllähän siinä työtä riitti. Viikonloput menivät huhtikuussa remontin pyörteissä ja huhtikuun lopussa pääsin muuttamaan uuteen kotiin. Talli ei ollut vielä lähelläkään valmista, joten Pallura jatkoi vielä täysihoitotallissa asustelemista toukokuun. Mutta huhtikuussa se sai jo uuden pienen ystävänsä, Mini-Men! 

Voihan piskuinen Mini-Me, mikä pieni karvahirviö se onkaan ollut! Se asusteli vielä toukokuun Palluran kassa täysihoitotallilla. Toukokuu oli itselleni todella rankka, sillä asuin jo uudessa kodissa mutta kävin töissä naapurikunnassa ja vielä tallilla kolmannessa kunnassa. Peruspäivärytmi oli sellainen, että heräsin aamulla, pakkasin koirat autoon, lähdin töihin, painattelin töistä suoraan tallille ja olin kotona noin kolmetoista tuntia myöhemmin. Olin todella väsynyt, mutta onneksi lopussa kiitos seisoi. Toukokuun 30. päivä hevoset muuttivat vihdoin kotiin!

Vielä edellisenä iltana 23.30 maalasin tallia, mutta sitten oli jo pakko lopettaa, kun ei enää nähnyt mitään. Hevosten muutto sujui onneksi hyvin. Mutta vaikka ne olivatkin jo kotona, ei talli ollut vielä edes valmis vaan remonttia painettiin edelleen :D

Kesäkuun lopulla meille muutti kolmaskin hevonen Viljo, joka ei tosin ole minun. Kolmas hevonen kyllä helpotti arkea huomattavasti, sillä Pallura ja Mini-Me eivät sen myötä olleet enää läheskään niin riippuvaisia toisistaan. 

Kesällä talliremppa edistyi niin hyvin, että saattoi aloittaa toisen pienen projektin, nimittäin kentän. Sen valmistuttua pääsin vihdoin myös ratsastamaan ja taas valmentautumaan. Oi sitä onnea! 

Syksyn saapuessa talliremontti alkoi vihdoin olla loppusuoralla  ja meidän satula kävi tietenkin taas myös epäsopivaksi. Nämä kaksi asiaa tuskin tosin liittyivät toisiinsa :D Uusi satula löytyi lähes uskomattoman helposti ja treenit saattoivat jatkua. Pääsin vihdoin kokemaan myös sen, mitä en uskonut välttämättä ikinä tapahtuvaksi: Pallura otti ensimmäiset askeleet suorana.

Lunta ei tullut ennen kuin vasta joulukuussa, joten kentän sai pidettyä kohtuuhelposti ratsastuskunnossa. Ja niin edessä oli ensimmäinen joulu ja uusivuosi uudessa kodissa yhdessä hevosten kanssa. Myös arki alkoi pikku hiljaa sopeutua uomiinsa ja vaikka arki onkin aika kiireistä, on aivan ihanaa, kun hevoset ovat kotona. 

Ehdin kuitenkin kerätä melkoisen uni- ja voimavaravelan vuoden aikana, ja lähes kaikki pyhät ja juhlapäivät ovat menneet siihen, että olen yrittänyt pakollisten hommien lisäksi vaan levätä. Joulunpyhinä sain onneksi myös rötväiltyä vähän, ja nyt vihdoin alkaa tuntua siltä, että olen taas elävien kirjoissa.

Vuosi 2020 oli siis aivan huikea, joten vuoden 2021 on vaikea pistää paremmaksi. Mutta saa nähdä kuinka käy. Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!


maanantai 4. tammikuuta 2021

Koko vuoden 2020 Pallurointimenot - Onko hevosten pitäminen kotona halpaa?

Pitemmittä puheitta, ei. Hevosten pitäminen yhtään missään ei ole halpaa, ainakaan jos pidät niitä kunnolla. Onneksi minulla ei ollut minkäänlaisia harhakuvitelmia hevosten kotonapitämisen edullisuudesta, sillä olisin pudonnut korkealta ja kovaa.

Mutta, koska Pallura asui viime vuoden viisi ensimmäistä kuukautta täysihoitotallissa, katsotaan ensin ne kulut.

Pallurointimenot täysihoidossa tammi-toukokuu:  

Tallivuokrat 1700 e
Valmennukset ja ratsutukset 120 e
Vuolut ja kengitykset 120 e
Eläinlääkärikulut ja lääkkeet 136 e
Rehut 546,60 e
Varustehankinnat
456,71 e




Menot yhteensä: 3079,31





Tulot: 85

Yhteensä:  2994,31
Yhteensä per kk: 598,86 e

Viime vuonna summa per kk täysihoidossa oli 624,07 e. Vähän siis onnistuttiin nipistämään alkuvuodesta menoista!

Kesäkuussa Pallura muutti kotiin ponin kanssa. Kesäkuusta eteenpäin näissä menoissa on mukana myös Mini-Men menot. Katsotaan kuitenkin vielä ensin joulukuun pallurointimenot:

Joulukuun Pallurointimenot:

Kuivike 74,52 e
Rehut ja lisäravinteet 70,18 e
Valmennukset 100 e

Yhteensä 244,70

Tulot: Satulan myynti 300 e

Yhteensä: +55,30

Joulukuu näyttäisi harhaanjohtavasti jäävän plussalle, sillä myin Palluran vanhan Globuksen satulan, josta jäi säkätila pieneksi. (Sain siitä muuten saman, minkä olin itse maksanut, eli satulan käytölle ei jäänyt lainkaan hintaa.)

Mutta katsotaanpa koko vuoden juoksevia menoja, jolloin ei jäädä plussalle:

Pallurointimenot kotitallissa kesä-joulukuu:

Heinä 893,99 e
Kuivikkeet 335,34 e
Rehut ja lisäravinteet 321,76 e
Eläinlääkärikulut ja lääkkeet 255 e
Kengitykset ja vuolut 412 e
Hieronnat 50 e
Varustehankinnat 909,03 e
Traileri 2500 e

Yhteensä 6077,12 e

Tulot: Varusteiden (mm. kaksi satulaa) myynti: 1243,10 e

Yhteensä tulot - menot: 4834,02 e

Kuukautta kohti menoja laskettaessa jätän trailerin pois laskuista, sillä se on hankinta, joka toivottavasti kestää useamman vuoden, vaikka olikin vain vanhahko halpa Böckmann. Mutta näin saadaan selville paremmin, mitkä ovat ne todelliset, juoksevat kulut.

Per kk: 333,43 e

No, onhan se halvempaa kuin täysihoidossa, mutta mielestäni ei halpaa kuitenkaan. Ja tässä ovat vain ne juoksevat kulut, sen lisäksi on ollut tänä vuonna mittavia investointeja kuten kenttä. Niitä ei ole laskettu tähän mukaan ollenkaan. Kentän kuluistä pääset lukemaan tästä.

Kentän lisäksi tallin remonttiin ja muihin investointeihin (aidat, tallin varusteet) on uponnut noin 9000 euroa. Näistä kuluista minulla ei ole esittää tarkkaa laskelmaa, vaikka aluksi ajattelinkin, että kirjaan ylös ihan jokaisen talliin menneen euron. Se vaan kävi vähitellen mahdottomaksi, kun koko ajan piti olla ostamassa jos jonkinlaista ruuvia ja mutteria. Mutta kun laskee nämä 28 000 euroa lisäksi noihin juokseviin menoihin, eihän se halpaa ole. Mutta kenttää ei onneksi tarvitse tehdä joka vuosi uudelleen eikä talliakaan toivottavasti remontoida.

Minulla ei myöskään ollut sellaista harhakuvitelmaa, että hevosia kotona pitäessä säästäisi rahaa, tai vaivaa. Se ei myöskään ollut syy siihen, miksi halusin hevoset kotiin, vaan se, että kotona niitä saa hoitaa juuri niin hyvin (tai huonosti) kun haluaa. Ulkoiluajat voi pitää pitkinä, heinässä ei tarvitse pihistellä, vettä voi pitää koko ajan saatavilla, kenttäkin on juuri niin hyvässä kunnossa kuin miten paljon sitä itse jaksaa huoltaa. Ainakaan ensimmäisen 7 kuukauden perusteella en vaihtaisi tätä enää siihen, että hevoset olisivat täysihoidossa, mutta tietenkin aika näyttää sen, miten pahasti tähän väsyy :D

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Hyvää joulua!

 Vihdoin se on täällä, ensimmäinen joulu, kun hevoset ovat kotona. Ihanaa!

Meillä ei ole suunnitelmissa mitään suuria, talli on koristeltu joulukuusella ja havuilla. 

Eipä kai joululta voi enää enempää kaivata, kun omistaa näin ihanat hevosen ja ponin!

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy, sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy. Minun joulumaani on tässä, näiden tyyppien kanssa.

Onko mitään liikuttavampaa kuin jouluponi <3

Hyvää joulua kaikille!



perjantai 18. joulukuuta 2020

Mitä kuuluu Mini-Melle?

Palluran poniystävä, Mini-Me, on kyllä vienyt sekä minun että Palluran sydämen ihan täysin! Se on kyllä ehdottomasti maailman paras poni, vaikka minulla ei kyllä kauheasti verrokkiponeja olekaan ollut :D

Mini-Me tarhailee pitkät päivät Palluran kanssa. Ne ovat vapaalla heinällä, mutta myös Mini-Me on oppinut säännöstelemään syömistään, eikä vietä päivää syöden kuin viimeistä päivää. Asiaa auttanee se, että sen tarhakaveri vahtii linjojaan eikä ymmärrä lainkaan muita hevosia, jotka viettävät koko päivän pää heinäkaukalossa.

Iltaisin Mini-Me tulee yleensä tarhasta vapaana talliin, sillä se on paremmin koulutettu kuin koirani, jotka katoavat heti tilaisuuden tullen horisonttiin. Mini-Me tulee niin nätisti vapaana joko Palluran perässä tai yksin ja menee omaan karsinaansa, jossa sitä odottaa sen pieni iltapala, jossa on Progutia, hamppurouhetta sekä kivennäistä.

Mini-Me "treenaa" pari, kolme kertaa viikossa. Sen treenaaminen tarkoittaa sitä, että menemme kentälle ja annan sen joko juosta siellä irtona, tai taluttelen sitä, vähän pohjien mukaan. Lähinnä tämä on sellaista henkistä treeniä, jolla totutetaan ponia leikin varjolla puuhailemaan ihmisen kanssa. Mini-Me on kyllä hyvin ihmisrakas tyyppi ja yli kaiken se rakastaa rapsuttelua. Useimmiten rapsutellessani sitä se rapsuttaa takaisin, ja jos olen tarhassa vaikkapa laittamassa seuraavan päivän heiniä valmiiksi, Mini-Me saattaa tulla rapsuttamaan minua ihan muuten vaan <3

Treenin jälkeen Mini-Me yleensä kuivattelee Palluran villaratsastusloimen alla :D (kuten yllä olevassa kuvassa). Se on vielä niin pieni, että villaratsastusloimi on sille sopiva loimeksi. Se on kuitenkin kasvanut niin kovaa kyytiä, että sen ensimmäinen sadeloimi jää sille kohta pieneksi.


Treenin jälkeen Mini-Me haluaa (ja myös saa) aina palkkaria, jossa on kourallinen Greenlinea, hitunen Pellavaista sekä suolaa ja elektrolyyttiä. Se tulee aina pyytämään palkkaria kauniisti hymyillen! Nykyään se kyllä saa palkkarin joka ilta, vaikka ei oltaisi treenattukaan, sillä pakkasten myötä sekä ponin että Palluran juominen ulkona vähenee ja haluan varmistaa riittävän nesteensaannin lisäjuotolla.

Mini-Me kääntyy vuodenvaihteessa "jo" kaksivuotiaaksi, mutta se saa viettää vielä pitkään varsanelämää ilman ajo-opetusta, sillä shetlanninponit kehittyvät niin hitaasti, etten näe järkeä alkaa oikeasti työskentelemään vielä kaksivuotiaan kanssa. Ohjasajoa voitaneen jossain vaiheessa ensi vuotta ottaa ohjelmiin, mutta kärryjen kanssa odotellaan vielä ainakin vuosi, ellei kauemminkin. Irtohypyttäminen kyllä varmaankin otetaan ensi kesänä Mini-Men ohjelmaan, sillä se on tarhassa puun runkojen yli loikkiessaan osoittanut olevansa innokas esteponi!

Tänä vuonna en tarvitsekaan joulupukilta enää mitään muuta, kun mulla on maailman ihanin poni sekä tietenkin maailman ihanin Pallura <3

maanantai 7. joulukuuta 2020

Pari talliarkea helpottavaa pikku juttua

Hevoset ovat asuneet kotona melkein puoli vuotta, ja se kaikkein pimein ja surkein aika vuodestakin on juuri käsillä. Olen yrittänyt tehdä tallinteon itselleni mahdollisimman helpoksi, jotta se ei vie kaikkia voimiani tässä ikuisessa syksyssä. Vaikka välillä onkin rankkaa, nautin todella paljon siitä, että hevoset ovat kotona ja voin puuhailla niiden kanssa koska vaan. 

Ajattelin, että jaan teille nämä pari pikku juttua, joiden koen helpottavan arkeani suuresti.

Ihan ykkösvinkki: vapaa heinä slow feeding -laatikoista

Tämä mahdollistaa heinäruokinnan vain kaksi kertaa päivässä, ja tarkoittaa siis sitä, että tallissa ollaan vähemmän kiinni, kun ruokintakertoja on vähemmän.

Vien siis yleensä illalla tarhojen laatikoihin valmiiksi täytetyt heinäverkot. Yhteen verkkoon saa sullottua tarvittaessa kymmenisen kiloa kuivaheinää tai viitisentoista kiloa esikuivattua. Tämä riittää yhdelle hevoselle vallan hyvin koko päiväksi. Meillä on laatikoita yhtä monta kuin hevosiakin, ja verkkoja vähintään kaksi per laatikko, jotta uuden verkon voi vaihtaa samalla, kun ottaa vanhan pois illalla.

 Ohjeen heinälaatikon tekoon löydät täältä:DIY: Slow feeding-heinälaatikko

Verkkosysteemi myös vähentää huomattavasti heinähävikkiä, kun verkko pitää heinät laatikossa eikä niitä lennätellä pitkin ja poikin ja tallota maahan. Jos jotain jää yli, sitäkään ei poljeta vaan se jää verkkoon seuraavaa kertaa varten. Jos sataa ja heinät ovat kastuneet, levittelen ne riihen lattialle kuivumaan ja parin päivän kuluttua ne ovat taas syömäkelpoisia.

Päivän toinen heinäruokintakerta onkin sitten iltaheinät sisään. Laitan nämä aina valmiiksi karsinoihin siivouksen yhteydessä.

Ainoa miinuspuoli tässä systeemissä on se, että se ei sovi pohjattoman ahneelle hevoselle. "Normaalilla" ruokahalulla varustetulle hevoselle systeemi sopii hyvin, ja alun megasyömisen jälkeen hevonen oppii yleensä siihen, että kun ruoka ei lopu kesken,  sitä ei myöskään tarvitse vetää napaansa kuin viimeistä päivää. Meillä jopa shetlanninponi on oppinut siihen, että syödään, kun on nälkä, ja sitten mennään tekemään jotain muuta ja näin jatketaan koko päivä. Eikä koko päivää vietetä pää heinälaarissa. 

Mutta ne pohjattoman ahneet hevoset eivät sitten opi tähän vaan vetävät sitä heinää ihan liikaa. Tällaisille voisi ehkä kokeilla kahta verkkoa päällekkäin, jos se hidastaisi syömistä. Muussa tapauksessa rajoitettu heinä ja tiheät ruokintakerrat ovat ahmatille se paras vaihtoehto.

Kakkosvinkki: eristetyt juoma-astiat

Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä hevosilla tulee ehdottomasti olla vettä saatavilla ulkona myös talvella. Vesihuolto ulos vaatii talvella tietenkin hieman enemmän vaivaa kuin kesällä, mutta eristetty juoma-astia helpottaa sitä paljon.


Eristetyssä juoma-astiassa vesi pysyy pidempään sulana ja pikkupakkasilla se pysyy sulana myös yön yli, kun laittaa astian päälle kannen. Näin voi kantaa päivän vedet ulos jo illalla, laittaa kannen päälle ja aamulla vain ottaa kannen pois, jolloin hevosilla on sulaa, raikasta vettä saatavilla.

Silloin, kun pakkasta on vähän enemmän, vien vain aamulla kuumaa vettä astian pohjalla olevan päälle, jolloin kuuma vesi sulattaa veden.

Ainakin omia aamujani helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse viedä saavikaupalla vettä ulos!

Ohjeen eristetyn juoma-astian tekemiseen löydät täältä: DIY: eristetty juoma-astia.

Kolmosvinkki: valmistele iltatalli siivouksen yhteydessä ja aamutalli iltatallin yhteydessä

Arkiaamuisin siivoan karsinat vasta töistä tultuani, eli laitan aamulla vain hevoset ulos. Ne saavat väkirehut aamulla heti karsinoihinsa, mikä ei ole ongelma siksi, että ne saavat yöksi niin paljon heinää, ettei tarvitse olla ollenkaan tyhjin mahoin. Väkirehujen yhteydessä hevoset tarvittaessa loimitetaan ja sitten ne viedää ulos heinille.

Töistä tultuani siivoan karsinat ja laitan samalla kaiken valmiiksi iltaa varten, eli täytän vesikupit ja laitan iltaheinät valmiiksi, samoin illan väkirehut. Näin ei illalla tarvitse kuin hakea hevoset sisään.

Ja tietenkin myös valmistella aamutalli! Illalla vien heinäverkot ja vedet valmiiksi ulos sekä teen aamun väkirehuannokset valmiiksi odottamaan. Ne ovat meillä tosin kaikilla melko naurettavan pienet, sillä meillä hevoset syövät pääasiassa heinää.


Nelosvinkki: pitkä ulkoiluaika antaa pelivaraa liikutuksen suhteen

Hevoset menevät meillä viimeistään seitsemältä ulos ja tulevat sisään kahdeksan ja yhdeksän välillä näin talvikaudella. Pitkä ulkoiluaika sopii erittäin hyvin ainakin Palluralle, sillä se ei kerää virtaa edes ylimääräisistä vapaapäivistä, kun saa purkaa sitä puuhailemalla ulkona. 

Eli jos joskus en ehdi liikuttamaan, se ei haittaa, kun hevoset saavat olla pitkän päivän ulkona. Nyt on myös käynyt kahtena iltana niin, että on ollut kauhea tilsakeli, eikä Palluralla ole vielä tilsakumeja. Silloin olen vaan jättänyt tyynesti liikuttamatta, tarhassa pysyvät kyllä pystyssä ilman tilsakumejakin.

Tässä oli nyt muutama oman talliarkeni vinkki! Jos sinulla on joku arkea helpottava pieni tai isompikin niksi, mielelläni kuulisin sen :)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!



keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Marraskuun pallurointimenot - joku vähän sekosi Black Fridaynä

Kehotin teitä muita tietenkin ostamaan vain tarpeeseen, mutta itse en siihen kyennyt, vaan ostin mm. satulahuovan, joita löytyy ennestäänkin jo ihan tarpeeksi. Olen tsempannut nyt tosi pitkään enkä ole ostanut mitään turhaa, mutta nyt tuli sitten hyödynnettyä alennuksia oikein kunnolla. No, osa ostoksista oli kyllä oikeasti tarpeellisiakin!

Marraskuun Pallurointimenot:
 
Kuivike 41,40
Rehut ja lisäravinteet 53,61 e
Valmennus 50 e
Kengitys 104 e
Heinää 353,99 e
ESS satulahuopa kirpparilta 50 e
Black Friday-varusteostokset 184,54 e
Loimen kyllästeaine 8,90 e

Yhteensä 846,44 e

Ei tuloja marraskuussa


Ostin jo ennen Black Fridaytä kuvassakin näkyvän Equestrian Stockholmin huovan. Tästä en varsinaisesti pode huonoa omaatuntoa, sillä huopa oli käytetty. Mutta sitten Black Friday alesta ostin toisen huovan eli LeMieuxin violetin kouluhuovan ja sen lisäksi Mini-Melle joululoimen, Palluralle kuolaimen (ehkä tarpeellinen) sekä kisasuitset (semi-tarpeelliset). Alennuksia tuli taas hyödynnettyä mahayrttien ostamiseen Chia de Gracialta, ja ne tulivat kyllä ehdottomasti tarpeeseen.

No, jospa tässä nyt olisi varusteostokset tälle vuodelle. Marraskuu oli kallis, mutta osittain myös siksi, että marraskuussa tuli parikin heinälaskua ja näillä heinillä mennään kyllä taas muutama kuukausi eteenpäin. Otinkin tavoitteeksi parantaa tapani joulukuussa ja yrittää selvitä niin edullisesti kuin mahdollista! Saa nähdä, kuinka käy.

Ihanaa alkanutta joulukuuta ja lämmintä joulunodotusta kaikille!

Ps. Talliin on tullut jo joulukuusi, sen pääset näkemään  Joulublogini puolelta!