torstai 14. helmikuuta 2019

Parempi Pallura!

Pallura on kärsinyt pari viikkoa lihasvammasta. Nyt se alkaa onneksi olla jo parempi ja pikku hiljaa aletaan palailla normimenoon ja ensi viikolla toivottavasti päästään valmennukseenkin!

Palluraa on kyllä sairaslomallakin liikutettu, mutta toki vain käyntiä. Ravia on otettu pieniä pätkiä sen verran, että ollaan nähty että vieläkö Pallura on epäpuhdas. Nyt se liikkuu jo puhtaasti ja energiaakin siinä alkaa olla kuin pienessä kylässä! Hyvä tai "hyvä" merkki on myös se, että se on alkanut riehua tarhassakin ja jopa karannut sieltä - kipeä ollessaan se ei ole tarhassa juuri muuta kuin kävellyt.


Pallura liikkuu jo puhtaasti, mutta on jäykkä vielä. Se tuntuu selkään vähän hassulta edelleen, mutta luulen, että se johtuu siitä, että takapää ei ihan vielä veny siihen normaaliin työskentelyyn, mikä siis Palluralla on oikein hyvää. Jos en tietäisi, miltä sen pitäisi tuntua, se menisi täydestä kuin väärä raha!

Nyt siis otetaan vielä tämä loppuviikko iisisti, pikkuhiljaa töihin palaillen, niin toivon mukaan Pallura on ensi viikolla iskussa, kun sen pitäisi vihdoin päästä ammattilaisen alle ja meidän myös valmennukseen! Tätä onkin odotettu jo pari kuukautta! Nelivuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsinnatkin alkavat lähestyä joten toivotaan, että Pallura olisi pian iskussa!


Onnea on hevosystävä!
Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Palluraterkuin
 Jenni



maanantai 11. helmikuuta 2019

Testissä Catago Fir-Tech -loimi

Huom. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö! Loimi on ostettu omilla rahoilla.

Pallura on kärsinyt jonkinasteisesta lihasvammasta ja halusin ostaa sille jonkinlaisen hoitoloimen. Ensimmäisenä mielessä oli tietenkin Back on Track, mutta selaillessani Googlesta kunnon penninvenyttäjätyyliin, että mistä sen saisi halvimmalla, vastaan tulikin Equus Caren sivuilla Catago Fir-Tech hoitavat tuotteet. Tuotekuvaus kertoi näissä olevan vastaava idea kuin Back on Trackissa: FIR-Techin sisältämä keraaminen materiaali muuntaa ja heijastaa hevosen kehonlämpöä palauttaen sen takaisin hevosen kudoksiin. Lämpösäteilyn ansiosta verenkierto ja hapenmäärä kudoksissa lisääntyy, mikä vähentää jännitystä, särkyä ja tulehdusta.

Fir-Tech loimessa lämpöä heijastavaa kangasta on lavoissa ja selässä aina lautasiin asti, mutta mahan alue on jätetty vapaaksi, sillä suoliston kohdalla ei suositella lisälämpöä, ainakaan loimen tuotekuvauksen mukaan.




Fir-Tech hoitoloimi oli vielä alennuksessa Equus Carella ja kun sitä sai myös pinkkinä 122 euron hintaan, päätin klikata sen ostokoriin. Klikkaus tapahtui perjantaina aamupäivällä ja kuinka ollakaan, illalla tuli jo viesti, että loimi on lähtenyt matkaan. Aivan supernopeaa palvelua siis! Maanantaina sainkin jo hakea loimen Matkahuollosta joten ei muuta kuin sovittamaan.

Kehonlämpöä heijastavat tuotteethan toimivat parhaiten silloin, kun on jotain mitä heijastaa. Itselläni on muutamia Back on Trackin tuotteita ja jos ne laittaa päälle silloin, kun on jo valmiiksi kylmä, ne eivät juurikaan lämmitä. Jos ne sen sijaan laittaa päälle kun on lämmin, vaikutuksen tuntee selvästi ja sitten pysyykin lämpimänä paikallaankin. 

Koitin loimea Stellalle siis siten, että pidin sen liikkeessä taluttelemalla. Alussa huomasin Stellan menevän vähän levottomaksi, ilmeisesti loimi alkoi silloin toimia. Stellahan on ihan periaatteesta vähän epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan, mutta sitten kun pysähdyttiin, Stella jäi rauhassa paikalleen ja sillä alkoi jopa silmät lupsua! 





Loimen rentouttava vaikutus siis oli ainakin silminnähtävä! Parantavasta vaikutuksesta en osaa sanoa, sillä ei ole oikein mitään, millä todentaa sitä, kun Stellakaan ei osaa puhua (ainakaan siten, että minä ymmärtäisin).  Siihenkään, onko tämä yhtä hyvä kuin BOT en voi ottaa kantaa, sillä meillä ei ole ollut BOT-loimea.

Iso plussa Fir-Tech -loimelle myös siitä, että edessä on pikalukot! Kaulakappaleelle on myös kiinnitysmahdollisuus, mutta kaulakappaletta ei enää ollut pinkkinä niin jäi ostamatta. Täytyy sellainen ostaa, sillä kaula menee Stellalla herkästi jumiin, sillä se ratsastaessa kerii itsensä helposti liian lyhyeksi.

Mitä tulee Stellan lihasvammaan, se alkaa olla jo paljon parempi! En tosin usko sen olevan ensisijaisesti loimen ansiota vaan ajan ja ahkeran kävelyttämisen. Uskon loimen kuitenkin olevan hyvä tukihoitomuoto ja edesauttavan parantumista. Hieronta-ajan sain Palluralle vasta puolentoista viikon päähän, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.



Summa summarum, olen loimeen oikein tyytyväinen!
Palluraterkuin
Jenni


 

torstai 7. helmikuuta 2019

Varsomisjuttuja: Tiineen tamman ruokinta

Pallura ei (luojan kiitos :D ) ole tänä vuonna tiineenä, mutta päätin kirjoittaa blogiin sarjan varsomisjuttuja, sillä itse ainakin jouduin ensikertalaisena kasvattajana etsimään paljon tietoa ja kyselemään kokeneemmilta. Toivottavasti tästä olisi jollekin iloa!

Tässä vaiheessa vuotta monella alkaa se tiineyden viimeinen kolme kuukautta lähentyä. Viimeinen kolme kuukautta on se ajanjakso, jolloin varsa alkaa toden teolla kasvaa ja tamma alkaa tarvita lisäruokintaa. Sikiö kasvaa eniten viimeisen 3 tiineyskuukauden aikana, eli noin 60-65 % koko  sikiöaikaisesta kasvustaan. Tamman energiantarve lisääntyy tällöin noin 20-30 % ja valkuaistarve 30-50 % ylläpitotarpeeseen verrattuna.  Samalla kuitenkin sikiön loppuvaiheen nopea kasvu rajoittaa ruuansulatuselimistön tilavuutta ja tamman rehunsyöntikykyä.

1. Heinä

Hyvälaatuinen korsirehu on jokaisen hevosen perusrehu, myös tiineen tamman. Ilman heinäanalyysia on paha sanoa, paljonko on tarpeeksi, mutta yleensä tiineyden loppuvaiheilla olevan tamman kanssa ei mene metsään, kun antaa sen syödä vapaasti heinää.

Pallura on kovin herkkä ja sille otti koville kun varsa alkoi toden teolla liikkua mahassa. Toisinaan se oli niin tuskainen, että sai päivän aikana syötyä alle kymmenen kiloa esikuivattua heinää. "Normaaleina" päivinä Pallura söi 15-20 kiloa.


2. Proteiini

Tiineyden viimeisen kolmen kuukauden aikana tamma alkaa tarvita lisäproteiinia. Markkinoilla on monenlaista eri proteiinirehua, niin täys- kuin täydennysrehuakin. 

Itse täydensin Palluran proteiinintarpeen Rypsi-Kronolla. Se on melassoitua rypsirouhetta. Se on edullista ja kotimaista ja syöttömäärä jäi ihan kohtuulliseksi. Tiineysaikana Rypsi-Kronoa riitti muutama desi päivässä, imetysaikana se nostettiin puoleen litraan. Rypsi-Kronoa syöttäessä sai tosin olla tarkkana ruokinnan Ca:P-suhteen kanssa, Palluralla korjasin sitä lisäkalkilla. Tiineellä tammalla kalsiumin ja fosforin suhde pitäisi olla n. 1,5-2:1. Liian korkea fosforipitoisuus häiritsee kalsiumin imeytymistä, mikä taas vaikuttaa luuston kehitykseen. Koen Rypsi-Kronon paljon paremmaksi vaihtoehdoksi kuin esimerkiksi soijan, sillä Rypsi-Krono ei juurikaan häviä ravintoarvoissa soijalle, ja on halvempaa ja ennen kaikkea ekologisempaa, koska se on kotimaista. Rypsi-Kronoa saa ihan maatalouskaupoista.

3. Kivennäinen

Kantava tamma tarvitsee enemmän kivennäistä kuin kevyessä työssä oleva harrastehevonen. Kivennäisen syöttömäärä on ihan kivennäisestä kiinni ja yleensä pussissa onkin annostusohjeet. Mikäli tamma syö tiineille tammoille tarkoitettua täysrehua, se saa yleensä tarvitsemansa kivennäiset ja hivenaineet siitä, kunhan syöttömäärä täyttyy.

Pallura söi Racingin Mineral Muroa eli "hiekkakivennäistä", kuten sitä nimitetään sen hiekkamaisen koostumuksen mukaan. Mineral Muro upposi hyvin pellavaisen sekaan ja sen syöttömäärä oli tiineelle ja imettävällekin pieni, 1,5 desiä päivässä.

4. E-vitamiini ja seleeni

E-vitamiini ja seleeni ovat kantavalle tammalle todella tärkeitä, sillä niiden puute aiheuttaa tutkimusten mukaan jälkeisten kiinni jäämistä (mutta se ei silti aina johdu näiden puutteesta). Muualla maailmalla hevosenomistajat joutuvat varomaan seleenimyrkytystä, mutta Suomessa maaperä on niin köyhää seleenin osalta, että yleensä sitä joudutaan lisäämään ruokintaan ja useissa E-vitamiinivalmisteissa seleeni onkin mukana. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana seleenin yliannostuksen varalta!

Palluralle syötin talven ja kevään aikana useamman kahden viikon ADE-vitamiinikuurin. Valmiste sisälsi myös seleeniä. Suomen leveysasteilla hevosten D-vitamiinivarastot tyhjenevät jo joulukuun tienoilla, joten sitä D-vitamiinikuuriakaan ei kannata jättää sinne maaliskuulle! Ilmeisesti E:stä ja seleenistä ei ollut puutetta, kun jälkeiset humpsahtivat kokonaisina pihalle heti kun Pallura nousi varsomisen jälkeen ylös.


Kantavankin tamman ruokinnan suunnittelussa oiva apu ovat erilaiset ruokintalaskurit. Niistä tunnetuin on varmaankin Hopti, jolla minäkin olen Palluran ruokintaa laskeskellut juurikin tiineysaikana. Heinäanalyysi auttaa paljon, sillä viime vuosi oli paikoitellen melko eksoottinen heinävuosi ja heinän SRV eli sulava raakavalkuainen on joissain tapauksissa ollut todella alhainen. Tämä lisää varsinkin kantavan tamman valkuaislisän tarvetta. Ruokintalaskuria käyttämällä saa myös varmistettua, että tamma saa kaikki tärkeät kivennäis- ja hivenaineet.

Vaikka omaa varsaa ei olekaan tänä vuonna tulossa, on silti ihanaa seurata ja jännittää muiden varsomisia! Tsemppiä kaikille tiineyden viime hetkille!

Palluraterkuin
Jenni

maanantai 4. helmikuuta 2019

Porkkanajumppa

Me aloimme Palluran kanssa joulukuussa tekemään porkkanajumppaa sillä ajatuksella, että jos se auttaisi vähän Palluran vinoudessa ja kuromaan puolieroja kiinni. Ja kyllä se on auttanut! Alkuvaiheessa Palluran oli hyvin vaikea venyttää oikealle siten, että vasen kylki joutui venymään. Siinä, missä se sai päänsä vasemmalta melkein häntään asti, oikealla puolella se jäi useamman turvanmitan päähän hännästä.

Nyt, vajaa pari kuukautta myöhemmin Pallura taipuu jo hienosti molempiin suuntiin, puoliero on siis todellakin tasoittunut. Koen siis porkkanajumpan olleen todella hyödyllinen ja aiomme jatkaa sitä tulevaisuudessakin! Pyrin tekemään porkkanajumpan Palluran kanssa jokaisen liikutuksen päätteeksi, joskus se tosin jää, jos on kiire.

Porkkanajumppa siis on paitsi hevosen (ainakin Palluran) mielestä todella kivaa, se myös parantaa hevosen liikkuvuutta! Pallura nykyään aina oikein liikutuksen jälkeen odottaa, että se pääsisi porkkanajumppailemaan. Epäilemättä Palluraa ei tosin motivoi liikkuvuuden paraneminen vaan palkka...

Porkkanajumpassa on se huono puoli, että se on toteutettava jonkun sortin nameilla, että hevosen saa venymään. Ei siis sovi tarkalla dieetillä oleville hevosille! Porkkanajumppaa voi siis toki toteuttaa jollain muullakin namilla kuin porkkanalla. Kuitenkaan ne lyhyehköt teolliset heppanamit eivät ole tähän parhaimpia, sillä niiden kanssa on vaara päästä sormistaan eroon!

 Porkkanajumpassa huomioitavaa:

- Älä venytä kylmiä lihaksia eli tee jumppa aina liikutuksen päätteeksi!
- Toista liikkeet yhtä monta kertaa kummallekin puolelle
- Tee porkkanajumppa useamman kerran viikossa, jotta siitä on hyötyä


Tämän pitemmittä puheitta, tai johan tässä tuli todella pitkä esipuhe, voit katsoa porkkanajumpan alla olevalta videolta:


Videon näet Youtubessa tästä

Porkkanajumppa löytyy myös Palluran Instagramista @teampallura

Antoisia jumppahetkiä kaikille!

Palluraterkuin
Jenni


 

torstai 31. tammikuuta 2019

Rikkinäinen Pallura

Ääh. Juuri kun edellisestä tahmeusjaksosta selvittiin, on edessä toinen ja todennäköisesti vähän pidempi. Mutta toivottavasti ei paljoa! Toissapäivänä kapusin Palluran selkään ja se vaikutti käynnissä ihan kaikin puolin normaalilta, käveli hyvin ja oikeinkin elastisesti. Mutta kun siirsin sen raviin, se tuntui ihan siltä, kuin sen takapää olisi halvaantunut.


Silminnäkijöiden mukaan Pallura ei ollut oikeastaan epäpuhdas, ei ollut siis selkeää ontumaa, mutta kuulemma se myös näytti siltä kuin takapää vaan raahautuisi perässä. Ehdin jo ajatella, että olen itse aiheuttanut tämän Palluralle laukkuuttamalla sitä hangessa liikaa (siis minä, joka koko ajan hoen kaikille että ottakaa varovasti siellä hangessa, ottakaa nyt varovasti!) mutta lähemmin tarkasteltuna Palluran vasemmasta kankusta löytyi selvän osuman ottanut kohta. Se ei ollut turvoksissa eikä siinä ollut mitään oikeastaan edes silmin havaittavaa, mutta kädellä tunnustellessa siinä tuntui ihan selkeä "kovempi" kohta, juuri sellainen lihasruhje, mikä tulee kun lihas ottaa osumaa. Iho ei ollut rikki, mutta Pallura aristi kohtaa ihan selkeästi. En tiedä, onko joku potkaissut sitä vai onko se itse kolhinut sen johonkin, eikä sillä oikeastaan ole väliäkään. Hevonen rikkoo itsensä kyllä vaikka yksin hiekkaneliössä tarhatessaan, jos niikseen tulee ja Pallura ei tunnetusti laumassa kaihda konflikteja. Vaikka "taisteluvammat" omat laumatarhauksessa se huono puoli, valitsen sen silti koska tahansa  yksintarhauksen sijaan.

Muuten Pallura oli ihan oma itsensä eli oletettavasti se jää henkiin eikä vamma ollut kovin paha. Pallura on kovin herkkä ja kun se on kipeä, sen kyllä huomaa. Viime vuonna näihin aikoihin sillä oli mahassa kovasti liikkuvan varsan johdosta välillä kipukohtauksia ja silloin kyllä huomasi, että se oli tuskissaan. Nyt se on ollut muuten ihan oma itsensä, joten katsotaan muutama päivä, että lähteekö Pallura paranemaan päin pelkällä kävelyllä ja sitten mietin, minkä alan ammattilaista konsultoidaan, jos on tarpeen. Tällä hetkellä kallistun kyllä vahvasti sen puoleen, että konsultoin ensimmäisenä asiansa osaavaa hevoshierojaa.

Mutta koska liike on useimmissa tapauksissa lääke ja Pallura kävelee hyvin ja mielellään, aion sen pitää kyllä kevyessä liikkeessä nyt joka päivä. Toki oma jaksaminen on koetuksella kun joka päivä käy tallilla tuntien jälkeen ja on kotona kymmenen aikaan. Tallille, jossa Pallura asuu, ei voi ymmärrettävästä syystä ottaa koiria mukaan, joten arki-illat menevät siten, että töistä tultuani ulkoilen aina koirien kanssa pari tuntia ja sen jälkeen lähden tallille. Kun tulen tallilta siinä kymmenen aikoihin, voikin ruveta miettimään että mitä sitä söisi ja onko huomiseksi töihin mitään puhdasta päällepantavaa. Nämä päivät ovat melko raskaita minulle ja sen vuoksi Palluralla yleensä onkin viikolla pari vapaapäivää, mutta nyt täytyy pitää se kyllä kevyessä liikkeessä. Tällaisten viikkojen jälkeen viikonloppu meneekin sitten mukavasti koomaten! Mutta ei voi mitään, toivotaan ettei tätä jatku kauhean montaa viikkoa vaan että Pallurainen lähtisi paranemaan.





Kaikesta huolimatta oikein hyvää loppuviikkoa kaikille!
Palluraterkuin
Jenni



maanantai 28. tammikuuta 2019

Vanhassa satulassa vara parempi?

Olen usein sitä mieltä, että vanhassa vara parempi ja että fiksumpaa on aina korjata vanhaa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että satuloiden kanssa asia ei aina ole näin. Toki paras satula hevoselle on se satula, joka sen selkään sopii ja joissakin tapauksissa se on se 80-luvulta peräisin oleva Stübben ja joissain tapauksissa se viiden tonnin Amerigo. Meidän tämänhetkinen satula on muutaman satasen hintainen vanha Cliff Barnsby, joka sattui sopimaan Palluralle sen muututtua norsuksi.

Olen pyrkinyt Palluralle löytämään niitä edullisempia satulavaihtoehtoja, sillä nuoren hevosen selkä muuttaa muotoaan koko ajan ja satulaa saa olla vaihtamassa usein. Onnekseni sillä on ollut kukkarolleni sopiva selkä ja olen pärjännyt 90-2000-luvun Barnsbyllä, Kiefferillä ja Prestigeillä. Jos jonkinmoista satulaa olen tässä kuitenkin nähnyt, ja sekä uusissa, että vanhoissa satuloissa on puolensa.

Palluran nykyinen satula, vanha Cliff Barnsby.

Vanhan satulan plussat ja miinukset:

+ nahka on usein nykysatuloita kestävämpää, koska sitä ei tehty mahdollisimman pehmeäksi ratsastajan takapuolelle, vaan kestämään isältä pojalle
+ edullinen hinta

- on usein jo nähnyt parhaat päivänsä ja siinä voi olla piileviäkin vikoja esimerkiksi rungossa
- selkärangantila on usein pieni
- usein painavampia kuin uudemmat satulat

Vanhoissa satuloissa kannattaa olla tarkkana rungon kanssa! Esimerkiksi vanhempien Barnsbyjen ja Albionien sekä muiden englantilaisten satuloiden "tyyppivika" on etukaaren niittien murtuminen. Niittejä pystyy kyllä vaihtamaan, mutta se voi tulla hintoihinsa. Ei siis kannata tuudittautua siihen, että ei siinä rungossa mitään vikaa kuitenkaan ole. Tosin toisinaan saattaa käydä siten kuin minulle: olen lähettänyt kaksi satulaa satulasepälle rungontarkistukseen, kun olen ollut varma, että runko on murtunut tai poikki. Molemmat saivat täysin puhtaat paperit. Molemmat satulat menivät kuitenkin myyntiin, joten olin iloinen siitä, että ne oli tarkistettu, jolloin saatoin myydä ne hyvillä mielin ehjinä.

Englantilaisten satuloiden rungot tehdään usein raudasta ja suomalaisesta koivusta. Mannereurooppalaiset merkit, kuten Prestige, Equipe ja Amerigo suosivat muovirunkoja. Muovirunkokin saattaa kuitenkin murtua ja hajota. Enkkusatulat taas kärsivät erityisesti kylmistä ja kosteista varustehuoneista, mikä aiheuttaa juurikin tuota niittien murtumista niiden ruostuttua kosteassa.

Vanha, naftilla selkärangan tilalla varustettu Kieffer Wien.

Vanhempi, mutta kohtalaisella selkärangan tilalla varustettu Albionin koulusatula.

 Uuden satulan plussat ja miinukset:

+ usein muokattavissa rungoltaan joko koneellisesti muokkaamalla tai kaarta vaihtamalla
+ usein kevyempiä kuin vanhat satulat
+ leveämpi selkärangan tila

- hinta
- liian pehmeä nahka ei kestä kulutusta

Runkoviathan eivät ole vain vanhojen satuloiden ominaisuus, vaan niitä voi olla uudemmissakin. Siksi on tärkeää tarkistuttaa myös uudemmat satulat!

Jonkin verran näkyy markkinoilla näitä superpehmeästä tuplanahasta tehtyjä uudempia satuloita, joista on kulunut siivet jopa puhki pohkeen kohdalta. Se supermukava pehmeä nahka ei siis välttämättä olekaan mikään huippujuttu.

Satulan muokattavuus ei ole ihan uusi juttu, jo 2000-luvun alkupuolen Kieffereissä ja Prestigeissä alkoi olla lämpömuokattavia runkoja. Nuoren hevosen kanssa tuo muokattavuus onkin iso plussa! Kaaren vaihtomahdollisuus on tietysti vielä parempi, sillä kaarta voi useimmiten vaihtaa itse. Olenkin miettinyt Palluralle seuraavaksi vaihtokaarellista satulaa, mutta toisaalta en tiedä, tekisikö se sittenkään autuaaksi, kun selkä muuttaa kuitenkin vielä leveytensä lisäksi muotoaan myös muuten, kun lihaksisto kehittyy.

En ole oikeastaan romaanien ystävä, sillä olen sitä mieltä, että satulan pitäisi sopia hevoselle ilman ylimääräisiä lisähärpäkkeitä (poislukien lateksitopatut satulat, joiden kanssa suositellaan aina käytettävän romaania). Nyt meillä on kuitenkin käytössä paloilla muokattava lampaankarvaromaani, joka mahdollistaa satulan istuvuuden hienosäätämisen selän muuttuessa ja tällaiseen käyttöön romaani on mielestäni ihan passeli. Ihmeitä silläkään ei kyllä pysty tekemään ja esimerkiksi liian kapean satulan korjaaminen romaanilla on kuin laittaisi villasukan liian pieneen kenkään.


Kauhulla odotan tässä jo sitä hetkeä, kun Pallura seuraavan kerran kertoo, että satula ei enää sovi ja on lähdettävä taas satulakaupoille. Mutta minkäs teet, satula on se varuste, josta ei kannata tinkiä.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Palluraterkuin
Jenni



torstai 24. tammikuuta 2019

Fitness-Pallura!

Miten onnistuu ahneen suomenhevosen laihduttaminen lähes vapaalla heinällä? No hyvin!

Minulla on ollut tuossa sellainen kutina, että Palluran laihis on sujunut melko hyvin ja aloinkin etsiä kuvamateriaalia todisteeksi.  Pakko kehua heti alkuun, miten ylpeä olen Pallurasta ja itsestäni! Pallura on muuttanut muotoaan edukseen niin lyhyessä ajassa niin paljon, etten meinaa edes uskoa muutosta todeksi! Parasta muutoksessa on se, että koko ajan on menty hevosen ehdoilla ja että Pallura ei ole nälkää nähnyt. Päin vastoin, se elää lähes vapaalla heinällä!

Laitetaanpa tähän kuvapari, mistä edistymisen näkee todella:

 Pallura 4.11.2018


Pallura 30.12.2018

Kuvien välissä on siis vain vähän vajaa 2 kuukautta ja Pallura on hoikistunut toden teolla! Olen joutunut ostamaan lyhyemmän satulavyönkin, mikä ei tosin haittaa yhtään!

Paljon näkee nykyään lihavia hevosia, varsinkin suomenhevosia. Läskistä on tullut uusi normi, vaikka ylipaino ei hevosillekaan ole terveellistä. Hevoset seisovat pää paalissa eikä niitä ehditä liikuttaa. Ihaillaan, kun hevonen on saanut massaa, vaikka se massa olisi epäterveellistä läskiä eikä suinkaan lihasta. Metabolista rasvakaulaa ei eroteta uhkeasta orikaulasta.

Ylipaino aiheuttaa hevosille runsaasti terveysongelmia. Se kuormittaa niveliä ja jänteitä ja altistaa hevosen pahimmillaan jopa kaviokuumeelle tai metaboliselle syndroomalle. Itse olen ottanut Pallurankin ylipaino-ongelman ihan tosissani sillä haluan pitää sen käyttökunnossa, ja joskus vielä haaveilen saavani siitä toisen varsan. Vaan miltäpä kuulostaisi siitostamma, joka ei voisi laiduntaa kaviokuumeen takia?

No miten se tehdään? Hevosen laihduttaminen?

Siinä missä ihmisellä laihduttaessa syöminen on  80 % ja liikunta 20 % hevosella on juuri toisinpäin. Hevonen on luotu tekemään molempia, siis syömään ja liikkumaan. Hevosen maha ja ruuansulatuselimistö ovat rakentuneet sillä tavalla, että sillä pitäisi olla lähes koko ajan tavaraa mahassaan. Siksi en suosittele korsirehusta pihistelemistä, ellet pysty ruokkimaan hevosta montaa kertaa päivässä. Ja "montaa kertaa" ei ole kolme, vaan se on vähintään 5 tai 6.

1. Väkirehut minimiin

Fakta: lihava hevonen ei tarvitse juurikaan väkirehua. Heinä ja kivennäinen, sillä pötkitään jo pitkälle. Olen ollut vapaan heinän puolestapuhuja jo pitkään, ja liputan sen puolesta myös laihdutettavan hevosen kanssa. Tietenkin järki tässäkin asiassa käteen: jos heinän sokerit huitelevat vaikkapa siellä kolmessasadassa, sitä ei välttämättä kannata syöttää vapaasti kevyessä työssä olevalle hevoselle. Ja mikäli heinäruokinta onnistuu useamman kerran päivässä, niin toki siinä tapauksessa heinää kannattaa laihdutettavan kanssa rajoittaa!

Fakta: liian pitkät ruokintavälit ovat yksi hevosen mahahaavan aiheuttajista. Siksi heinästä ei kannata tinkiä ainakaan, jos hevosen ruokintavälit ovat pitkät. Mikäli käytössä on esimerkiksi ruokinta-automaatteja tai pystyt ruokkimaan hevosen useasti päivässä, silloin heinästäkin voi pihistää ja antaa sitä vähän, mutta usein, jolloin maha ei pääse tyhjenemään liian pitkiksi ajoiksi.

2. Liikuntaa niin paljon kuin oma takalisto kestää

Ja sen liikunnanhan ei todellakaan tarvitse olla ratsastusta!  Pallura liikkuu ratsain, taluttaen, ohjasajaen ja irtojuosten. Se on opetettu myös ajolle, mikä onkin aivan erinomainen liikuntamuoto, mutta valitettavasti Palluran nykyisessä kodissa ei oikein ole reittejä, missä pääsisi ajamaan turvallisesti. Oleellista on kuitenkin se, että hevonen liikkuu useamman kerran viikossa ihan hikeen asti, ja senkin lisäksi vielä kevyesti vähintään pari kertaa. 

Pallura liikkuu tällä hetkellä noin viitenä päivänä viikossa ja liikkuisi seitsemänä, jos ehtisin joka päivä tallille. Ratsain mennään yleensä kolme kertaa, maksimissaan neljä ja loput maastakäsin. Varsinkin nuoren hevosen kanssa on tärkeää, että iso osa liikunnasta on myös ihan höntsäilyliikuntaa eli esimerkiksi maastokävelyä tai irtona maneesissa tai kentällä revittelyä. 

Oleellista on myös rytmittää liikunta sillä lailla, että raskaiden päivien lomassa on myös kevyempiä höntsäilypäiviä, jolloin hevonen pääsee palautumaan.

3. Virikkeitä tarhaan

Vapaalla heinällä ollessa on oleellista, että siellä tarhassa on muutakin tekemistä, kun seistä pää paalissa. Palluran laihtumista on edesauttanut erittäin oleellisesti sen tarhaaminen isossa laumassa, jossa sillä on tekemistä, kun voi leikkiä kavereiden kanssa. Tarha on myös iso, tai no, suorastaan valtava, joten siellä on tilaa liikkua. Pallura viettääkin tarhassa paljon aikaa tehden ihan jotain muuta kuin syöden. Heinää on kuitenkin vapaasti saatavilla tarhassa koko ajan ja ruokintapaikkoja on useampi, jolloin kaikki laumassa kyllä pääsevät halutessaan syömään.

Kaikilla ei tietenkään laumatarhaaminen ole mahdollista, eivätkä kaikki voi valitettavasti tarhata edes yhden kaverin kanssa. Silloin on tärkeää järjestää hevoselle muita virikkeitä. Metsätarha on tietysti aina hiekkatarhaa virikkeellisempi, mutta hiekkatarhaankin voi keksiä virikkeiksi esimerkiksi havuja järsittäväksi tai leluja leikittäväksi. Pääasia, ettei se paali ole ainoa virike! Talvella, kun on lunta maassa ja ei tarvitse pelätä hevosen syövän heinän mukana hiekkaa, heinät voi myös ripotella ympäri tarhaa niin, että hevonen joutuu liikkumaan syödessään.

Huom! Nämä laihdutusvinkit koskevat tietenkin vain tervettä hevosta, joka kestää normaalia liikuntaa. Ainoastaan kevyttä käyttöä kestävän hevosen kanssa ruuan rajoittaminen taitaa valitettavasti olla se ainoa keino saada se laihtumaan. Terveenkin hevosen kanssa on muistettava riittävä palautuminen ja se, ettei kaikki liikunta voi aina olla sitä rankkaa hikiliikuntaa.

Nämä laihdutuskeinot ovat toimineet Palluralla, mutta hevoset - kuten me ihmisetkin- olemme erilaisia, eikä kaikki tietenkään toimi kaikilla. Hevosen laihduttaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta laiskan ihmisen hommaa se ei kyllä ole :)

Palluraterkuin
Jenni