keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Talliniksi: riimujen ja narujen säilyttäminen kuivina tarhoilla syyssateissa

Syksyn sadekausi on täällä. En voisi tiivistää sitä paremmin kuin tähän yhteen sanaan: YÄK.

Foreca kuitenkin povailee seuraavalle kymmenelle päivälle lähestulkoon pelkkää poutaa. Uskon, kun näen! 

Meillä hevoset (ja tietysti poni) tarhaavat ilman riimuja, mutta haluan riimujen ja narujen olevan kuitenkin tarhoilla helposti saatavilla koko ajan. Tunnen itseni, ja jos kuvittelen, että muistaisin aina napata riimun naruineen mukaan tallista, kun menen hevosta hakemaan, olisin todella väärässä.

Haluan kuitenkin, että riimut ja narut pysyvät kuivina myös sadekeleillä. Tämä niksi onkin yksinkertaisuudessaan aivan nerokas niiden kuivana säilyttämiseen!


Postilaatikko! Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Riimut ja narut pysyvät kuivina, mutta ovat tarhoilla käden ulottuvilla.


Kätevää!

Tässäpä muutama muukin ajankohtainen syysniksi:

Ulkoloimen paikkaaminen

DIY: Eristetty juoma-astia 

DIY: Slow feeding -heinälaatikko

 

Kaikki blogin talliniksit: 

Talliniksit

 Sateista huolimatta mukavaa lokakuun loppua kaikille!


tiistai 20. lokakuuta 2020

Ratsastanko minä hevosen ehdoilla?

Aloin miettiä tätä yksi päivä, kun tuli puhetta jonkun kanssa siitä, miten ratsastaessa tulisi toimia hevosen ehdoilla. Eri ihmisten mielestä se varmasti tarkoittaa eri asioita. Toisen mielestä hevosen ehdoilla eteneminen on sitä, ettei hevosta saa pakottaa ratsastaessa mihinkään.

Jos noin mustavalkoisesti ajatellaan, niin minä en ratsasta hevosen ehdoilla. Minä nimittäin vaadin hevoseltani ratsastaessa asioita ja valitettavasti se joutuu usein myös epämukavuusalueelleen, sillä vain silloin se voi kehittyä. Älkää käsittäkö väärin, en prässää ja pakota hevostani veren maku suussa, sillä asia on myös niin, ettei stressaantunut hevonen voi oppia. Mutta joskus se hevonen on vietävä sinne epämukavuusalueelle, jotta se voi kehittyä.

Otetaan esimerkki ihan elävästä elämästä. Pallura, kuten kaikki hevoset, on luonnostaan toispuoleinen eli sen toinen puoli on vahvempi ja toinen heikompi. Ihan kuin me ihmisetkin olemme luonnostaan oikea- tai vasenkätisiä. Sen sijaan, että olisin heti alusta alkaen kiinnittänyt asiaan huomiota ja lähtenyt korjaamaan sen liikkumista symmetrisemmäksi, annoin sen oppia väärän tavan liikkua, sillä yksinkertaisesti en osannut. En tiennyt.

Niinpä tätä vinossa liikkumisen kierrettä oli lähdettävä purkamaan ja suoristamaan hevosta. Ei ole ollut helppoa, eikä ole vieläkään, ja Pallura on joutunut monesti omalle epämukavuusalueelleen. Se joutuu tekemään juttuja, jotka ovat sille vaikeita, sillä kun on saanut vuosia liikkua vinossa, on vaikeaa suoristua. Välillä Pallura jopa hermostuu, kun on vaikeaa. Se myös tarjoaa välillä vääriä asioita, sillä se olisi helpompaa, kuin tehdä pyydetty asia. En suutu sille tästä, mutta pyydän siltä haluamaani asiaa niin kauan, että se tekee sen. Ja kun se tekee sen, kehun sitä. Näin asia on sille seuraavalla kerralla ja miellyttävämpää.

Miksi sitten suoristan Palluraa, jos vinossa liikkuminen olisi sille helpompaa? Koska suoruudella rakennetaan perustaa kaikelle sille muulle, mitä halutaan tulevaisuudessa tehdä. Haluan oppia Palluran kanssa kouluratsastusta, eikä se pysty suorittamaan liikkeitä oikein, jos se on vino.

Kouluratsastus on alun perin kehitetty hevosta varten, jumpaksi hevoselle. Sen tarkoituksena on ollut pitää hevonen kunnossa. Kouluratsastuksessa peräänkuulutettu peräänanto on hevoselle se paras tapa liikkua ratsastajan kanssa: silloin se työskentelee selkä ja vatsalihakset ylhäällä, takajalat kunnolla rungon alle polkien. 

Minä esimerkiksi olen nyt alkanut pyytää Palluralta vähän korkeampaa muotoa ratsastaessa. Pitäisi saada niskaa ylös, eikä saisi rojahtaa lapojen päälle. Miksi? Koska se on hevoselle parempi tapa liikkua kuormittaa hevosta vähemmän. Vaikka se turpa maata viistäen, lavoillaan "makaava" hevonen saattaa vaikuttaa rennolta, tällainen työskentelymuoto ei ole pidemmän päälle hyväksi, vaan kuormittaa hevosta turhaan.

Jos omaa mielipidettäni kysytään, niin kyllä, ratsastan hevosen ehdoilla. Pyrin olemaan mahdollisimman hellä, käyttää pieniä apuja, kevyttä kättä. Etsin hevoselle sopivia, mahdollisimman "helliä" varusteita. En käytä kannuksia, mutta kuolainta kyllä. En hirtä hevosen suuta turparemmillä kiinni, mutta käytän turparemmiä ihan siitä syystä, että se on kouluratsastuskilpailuissa pakollinen, ja tähtäämme Palluran kanssa ensi kaudella vihdoin kilpailuihin. Meidän turparemmimme on englantilainen, ja se on aina erittäin löysällä. Koen tämän kaikista hellimmäksi turparemmiksi hevoselle. Pallura pystyy tarvittaessa aukaisemaan suunsa paljonkin auki tämän turparemmin kanssa, ja jos se tekee niin, on lähdettävä miettimään syytä siihen, eikä aleta hirttämään remmiä tiukemmalle.

Ennen kaikkea kuitenkin ratsastan hevosen ehdoilla siten, että en vaadi siltä liian vaikeita asioita. En lähde kikkailemaan sen kanssa, pyydä siltä vaikkapa laukanvaihtoja käynnin kautta, sillä niin kauan, kuin se on vino, se ei pysty suorittamaan näitä asioita. Etenen siis hevosen ehdoilla siten, että siltä vaaditaan vain asioita, joissa sillä on edellytykset onnistua. Siirtyminen laukasta käyntiin on liian vaikeaa vielä tässä vaiheessa, mutta laukannosto käynnistä ei. Joskus tulee se päivä, kun se siirtyminen laukasta käyntiinkin onnistuu, ja se tulee onnistumaan hallitusti, kauniisti ja istunnalla, ei suusta kiskomalla.

Olen tehnyt tänä vuonna Palluran elämään paljon muutoksia, joilla koen olevan positiivinen vaikutus sen hyvinvointiin. Minulle ei riitä, että se säilyy hengissä, vaan haluan, että se voi hyvin. Siksi olen ostanut sille ponin, jottei sen tarvitse enää koskaan tarhata yksin, ja olen ostanut oman tallin, jotta Pallura saa tarhata pitkään ja jotta siltä ei koskaan puuttuisi mitään, minkä koen olevan sen hyvinvoinnin kautta oleellista. Silti minä ratsastan, mutta toivon, että se ei vaikuta negatiivisesti Palluran hyvinvointiin.

Heräsikö asian tiimoilta jotain ajatuksia? Koetko sinä ratsastavasi hevosen ehdoilla?


tiistai 6. lokakuuta 2020

Se on vihdoin suora!

Syyskuun viimeisenä lauantaina meillä oli taas valmennus, tällä kertaa auringonnousun aikaan. Olin edellisen valmennuksen jälkeen keskittynyt todella paljon omien apujeni täsmällisyyteen ja siihen, että jokaisella avulla on merkitys, ja sen avun jälkeen seuraa välittömästi paineen hellitys eli myötäys.

Tällä oli selvästikin ollut iso vaikutus, sillä Suskikin oli sitä mieltä, että nyt on jotain merkittävää tapahtunut edellisen valmennuksen jälkeen. Ja tässä valmennuksessa tapahtui myös jotain mullistavaa: Sain Palluran vihdoin ihan oikeasti suoraksi! Eikä pelkästään sillä tavalla, että se ei liirannut takapuoltaan oikealle, vaan sen lisäksi se myös ihan oikeasti suoristi oikean kylkensä, mikä on sille todella vaikeaa. Kun oikeakin kylki suoristui, myös oikea puoli selästä nousi. Pieni juttu, mutta ihan valtava merkitys hevosen liikkumiseen!


Suski kysyy minulta usein, että huomasinko mitä tapahtui tai tunnenko eron, enkä koskaan häpeä sanoa, jos en huomaa tai tunne. Mutta tällä kertaa todellakin tunsin, ja se oli ihan mahtava tunne, kun alla oli vihdoin suora hevonen! Toki nämä suorat pätkät olivat muutaman metrin pituisia, mutta tästä se lähtee! Nyt pääsin vihdoin kokemaan sen fiiliksen, enkä halua päästää siitä enää irti. Nyt lähdetään hakemaan yhä isompia ja pidempiä pätkiä suorana, jumpataan ja venytetään edelleen sitä oikeaa kylkeä. Tämä on tietenkin edelleen vaikeaa, koska se on Palluralle ihan uusi tapa liikkua, eikä sen lihaksisto ole vielä rakentunut tukemaan suorana menemistä. Niinpä siltä ei voi liian isoja pätkiä heti vaatiakaan.

Palluraa on suoristeltu nyt puolitoista vuotta. Oli kyllä tiedossa, että tämä olisi pitkällinen prosessi. Työkaluina meillä oli ihan ensi alkuun väistöt ja avotaivutukset. Kun ne lähtivät sujumaan, mukaan otettiin myös muita taivutusharjoituksia, joista uusimpana on ollut vastataivutus. Se on meille edelleen todella vaikea harjoitus, mutta siinä saa Palluran oikeankin kyljen oikeasti venymään, joten se on tosi tärkeä harjoitus.

Viime valmennuksessa teimme myös laukannostoja käynnistä. Olin ollut sitä mieltä, että ne ovat Palluralle liian haastavia vielä tässä vaiheessa, mutta Suski osasi purkaa laukannoston pieniin osiin ja kertoi tarkkaan, mitä tehdään ja miten. Haimme molempiin suuntiin sitä, että se oikea kylki venyisi, jotta hevonen olisi suora laukannostossa. Ja jessus sentään, miten hienoja nostoja suoralla hevosella pystyikin tekemään! Ja ei, laukannosto käynnistä ei ollutkaan Palluralle liian vaikeaa.

Tästä on nyt hyvä jatkaa, ja ollaan jatkettukin! Olen tunnettu siitä, että teen aina valmennuksen jälkeen kotiläksyt huolellisesti, eli valmennusten välillä jatketaan aina edellis(t)en valmennuksen juttujen harjoittelua, toki vähän harjoituksia vaihdellen. Ensi viikolla päästään taas valmentautumaan, ja nyt onkin kova hinku päästä taas oppimaan lisää!


Pallura on kyllä niin upea hevonen, ja toivottavasti nyt suoruuden myötä löytäisin siihen vielä lisää vaihteita ja hienompaa liikkumista. Sillä on kyllä niin ilo ratsastaa ja se on opettanut minulle todella paljon! Koen olevani Palluran myötä paitsi paljon parempi ratsastaja, myös parempi hevosenkäsittelijä. Palluran hyvinvointi on minulle todella tärkeää, sillä se on minulle niin rakas.


perjantai 2. lokakuuta 2020

Syyskuun Pallurointimenot

Taas on kuukausi vaihtunut, joten on aika listata edellisen kuun menot!

Syyskuun Pallurointimenot:
 
Kuivike 27,60
Sinkki 9,90
Valmennus 40 e
Rokotukset ja Stellan hampaiden raspaus 255 e
Pellavainen 12,45 e
Heinät 240 e

Yhteensä -584,95 e

Ei tuloja syyskuussa


Syyskuun menot alkavat jo kuulostaa realistisemmilta kuin mitä aikaisempien kuukausien menot. Ensi viikolla meille tulee sähkäri vetämään kentälle valot. Jahka olen saanut siitä laskun, pystyn tekemään yhteenvedon kentän kustannuksista, joten kenttäpostaus on toivottavasti tulossa pian!

Mahtavaa ja toivottavasti vähäsateista alkanutta lokakuuta kaikille!

maanantai 28. syyskuuta 2020

Hevonen on luotu liikkumaan!

Kyllä, laitoin otsikkoon huutomerkin. Hevonen on luotu liikkumaan ja sen lajityypillisen tarpeen täyttämisen estäminen on huonoa hevosenpitoa.

Ajatus tähän postaukseen lähti Aila-myrskystä. Meillä oli Kanta-Hämeessä melko kova tuuli, vaikka mitään suuria tuhoja ei ilmeisesti sattunutkaan. Tontiltani kaatui koivikosta kolme koivua, mutta muuta ei onneksi tapahtunut.

Myrskyn takia otin kuitenkin hevoset iltapäivällä jo kolmen aikaan sisään, sillä tuuli alkoi siinä vaiheessa yltyä jo melko kovaksi. Hevoset tulivat mielellään sisään, vaikka ei niillä vaikuttanut hätää olevan ulkonakaan. Itseäni vaan pelotti, että miten käy jos vaikkapa puu kaatuu tarhojen aitojen päälle. Niinpä oman mielenrauhani vuoksi tulivat sisään. Kaikki meni hienosti, hevoset olivat ihan tyytyväisinä sisällä normaalin 10-12 h sijasta 18 h vuorokaudessa.

Tarhausaikaa tuli siis normaalin 12-14 h sijasta 6 tuntia sinä torstaina, ja sen kyllä huomasi Palluran liikkeestä perjantaina. Katsoin jo sen kävellessä tarhassa, että liikkeestä puuttui se normaali elastisuus. Puhtaasti se liikkui toki, mutta ei niin hyvin, kuin normaalisti.

Ratsastaessakin sillä kesti vertyä vähän tavallista kauemmin. Ei se missään vaiheessa ollut epäpuhdas, ei lähellekään, mutta huomasi, että jotain tavanomaisesta poikkeavaa oli ollut.

Pallurahan liikkuu omatoimisesti paljon, jos sillä on siihen mahdollisuus. Se kävelee ja juoksee tarhassa, syö välillä ja liikkuu taas. Sillä on nyt iso tarha, missä on tilaa liikkua ja se kyllä hyödyntää koko tarhaa.

Mielestäni on kamalaa, että tuo meidän poikkeustilanteessa lyhyt tarhausaika on joillekin normaali, ja joidenkin mielestä reilukin tarhausaika. Valitettavasti tiedän talleja, jotka mainostavat 8 tunnin tarhausta kokopäivätarhauksena. 8 tuntia on toki ihmiselle täysi työpäivä, mutta hevonen ei ole ihminen. Hevonen on luotu liikkumaan lähes vuorokauden ympäri.

Pallura on vieläpä terve, hyväjalkainen hevonen, ja siltikin tallissa seisominen näkyi sen liikkeessä. Hevoselle, jolla on jo vähän iän tuomaa kulua ja kremppaa, seisominen on yleensä vielä enemmän myrkkyä. Yleensä kevyt, säännöllinen liike pitää hevosten pienet vaivat paremmin kurissa (vaikka poikkeuksiakin toki on).

Hevonenhan ei tarvitsisi mitään 12 tunnin tallissaoloaikaa yöllä, ei todellakaan. Hevonen tarvitsee lepoa vuorokaudessa 5-7 tuntia ja siitä unta 3-5 tuntia. Hevoselle ei myöskään ole luontaista nukkua tuota aikaa putkeen. Pitkä tallissaoloaika on siis vain meidän ihmisten mukavuudenhalua.

Mutta ovathan minunkin hevoseni tallissa 10-12 tuntia vuorokaudesta! Tämä selittyy ainoastaan minun omilla tarpeillani. Hoidan tallin yksin ja valitettavasti minunkin on levättävä ja nukuttava. Optimitilanteessa hevoset olisivat tallissa vuorokaudesta tuon 5-7 tuntia, mutta se ei vaan ole mahdollista. Tontillani olevien hevosten tilanne on kuitenkin jo paljon parempi, kuin mitä se voisi jossain muualla olla. 12-14 tuntia ulkoilua on kuitenkin jo ihan kohtuullinen tilanne.

Hevoselle toki optimiratkaisu olisi KUNNOLLINEN pihatto. Kunnollisessa pihatossa on sen verran tilaa, että sinne mahtuvat kaikki laumanjäsenet nukkumaan, ja kaikki myös pääsevät sinne nukkumaan. Siinä on kaksi oviaukkoa, ettei ketään ahdisteta nurkkaan. Kunnollisessa pihatossa on neljä seinää ja sinne ei tuule sisään, vaikka se ei ehkä olekaan lämpöeristetty. Tällaisen pihaton tekeminen ei tällä hetkellä ole minulle mahdollista, joten hevoseni asuvat tallissa. Ehkäpä vielä jonain päivänä meillä on pihalla kunnollinen pihatto, mutta siihen asti mennään näillä. 

Tietysti hevosten liikkumiseen vaikuttaa myös tarhan koko ja se, onko siellä jotain muutakin tekemistä kuin seistä pää heinäkasassa. Mutta vaikka tarha olisikin kohtuullisen virikkeetön, esimerkiksi kaveri tekee yleensä jo ihmeitä hevosen liikkumishaluille, mikäli tarhassa vain on tilaa liikkua. 


Tärkeää on kuitenkin mielestäni se, että hevoselle tarjotaan mahdollisuus liikkumiseen, eli sillä on mahdollisuus olla pitkä päivä ulkona. Ihmisen tarjoama liikunta, se tunti tai pari päivässä, ei voi korvata omaehtoista liikuntaa, jos hevonen seisoo päivästä 20 h karsinassa. Kävelykonekaan ei korvaa mahdollisuutta omaehtoiseen liikkumiseen - päin vastoin, pelkän ympyrän kiertämisestä voi olla hevoselle jopa haittaa.

Onneksi maailman huippuratsastajatkin ovat alkaneet tajuta omaehtoisen liikunnan merkityksen hevoselle, ja moni huippuhevonen saakin nykyään laiduntaa, osa asuu jopa pihatoissa. Mietipä itseäsikin, palaudutko paremmin raskaasta salitreenistä kun rojahdat treenin jälkeen sohvalle, vai kun jatkat kevyttä liikettä vielä muutaman tunnin?

Toki itsekin jätän Palluran nyt monesti liikunnan jälkeen jo sisään, kun ratsastan sillä töiden jälkeen, ja lopetettuani kello alkaa jo lähennellä lkahdeksaa. Tällöin onkin erittäin tärkeää huolehtia riittävistä loppukäynneistä! Viikonloppuisin on mukavaa ratsastaa heti aamusta, kun voi sen jälkeen laittaa Palluran tarhaan palautumaan.

Heräsikö jotain ajatuksia liittyen hevosen ulkoiluun? Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille, kelit ovat ainakin kohdillaan nyt!


perjantai 18. syyskuuta 2020

Talliremontti alkaa olla loppusuoralla

Jos ihan totta puhutaan, olin hyvin epävarma, tapahtuuko näin koskaan, mutta nyt se talliremontti alkaa olla loppusuoralla! Odottelen enää putkimiestä, joka tulisi asentamaan meille lämminvesivaraajan sekä pesupaikalle vesipisteen.


Heti talliin tultaessa on vasemmalla yksi karsina, oikealla ovi rehuhuoneeseen. Kaikkiaan tallissa on neljä isoa karsinaa, sekä yksi pienempi ponikarsina.

Rehuhuoneen oven maalasin samalla mintunvihreällä kuin karsinoiden kalterit sekä puuosat.

Vasemmalla puolella on toinenkin karsina, oikealla puolella rehuhuoneen jälkeen Mini-Me:n karsina, sekä päädyssä Palluran ja Viljon karsinat.



Vasemman puolen toisessa karsinassa on jo asukas ja toiseenkin on tulossa ensi viikolla. Nämä ovat siis tallipaikkalaisia, eivät omia hevosiani. Hevosten ja heidän ihmistensä yksityisyyttä kunnioittaakseni en tule julkaisemaan heistä blogin puolella materiaalia.


Vasemmalla puolella on vielä toisen karsinan ja päätykarsinan vieressä ihan reilunkokoinen hoitotila kengityksiä sun muita varten, sekä tietysti hevosten kuntoonlaittoa varten. Itse hoidan Palluran tässä aina. Hoitopaikkaa vastapäätä on vielä Palluran ja Mini-Men karsinoiden välissä pieni tila, joka toimii pesupaikkana, jahka saamme siihen vesipisteen.


Tallissa on käytetty mahdollisimman paljon jo siellä valmiina olleita materiaaleja, mm. karsinoiden liukuovet ovat tallissa olleet jo ennestään, olen vain maalannut ne. Maalia onkin uponnut kymmeniä litroja, mutta tykkään lopputuloksesta! En varsinaisesti ole valkoisen ystävä, mutta tallissa se toimii, sillä se saa tilasta niin paljon avaramman. Toki saa varautua maalaamaan varmaankin vuosittain uudestaan, mutta onpahan raikkaannäköinen talli!

Vaikka talli onkin remontoitu mahdollisimman pienellä budjetilla, on siihen silti uponnut hirveästi rahaa. Olen joutunut ostamaan jonkin verran materiaalia uutena, ja talliin on uusittu sähköjä, ja tosiaan putkimieskin on vielä tulossa. Lisäksi kaikkiin pikkujuttuihin uppoaa todella paljon rahaa, kun niitä joutuu hankkimaan paljon. Hevosten pitäminen omassa pihassa ei siis todellakaan ole halpaa!


Nykyään suosikkihetkeni päivästä on se iltatallin jälkeinen hetki, kun hommat on tehty valmiiksi, olen yksin tallissa ja saan vain kuunnella hevosten tyytyväistä rouskutusta, ja rauhoittua hetken vetäen hevosentuoksua sieraimiini. Se on se hetki, minkä takia hevoset ovat omassa pihassa!

Mitäpä tykkäätte tallista? Varustehuoneesta laitan vielä erikseen postausta, jahka saadaan putkimies paikoilleen. Varustehuone on lopullisessa ulkoasussaan vasta kun lämminvesivaraaja on paikoillaan.

Aurinkoista myrskynjälkeistä viikonloppua kaikille!

perjantai 11. syyskuuta 2020

Satulanvaihtoviikot

 Ja taas koitti se aika vuodesta, kun nuoren suomenhevosen satula jäi epäsopivaksi. Edellisessä Elokuun Pallurointimenot-postauksessa kerroinkin, että olin myynyt Palluran ihanan Bates Widen pois ja ostanut tilalle uuden satulan. Kuinka ollakaan, vaikka Palluralla onkin kohtuullisen haastava selkä, ensimmäinen kokeilemistani satuloista oli sille hyvä.


Palluralla on valtavat lavat, suorahko mutta vähän taakse nouseva selkä. Valitettavasti sen selkäranka on vielä melkoisen ulkoneva, joten se tarvitsee paljon selkärangan tilaa. Mutta se, mikä nyt tällä kertaa jätti edellisen satulan epäsopivaksi, ja teki uuden etsimisestä haastavaa, oli se, että Pallura on vihdoin, kuuden vuoden kypsässä iässä, kasvattanut sään. Eikä tietenkään mitään pikkusäkää, vaan todella leveän sään. Pallurallahan ei nuorempana ollut juuri minkäänlaista säkää, ja vaikka säkä onkin ratsuhevoselle ihan toivottava ominaisuus, vähän kapeampikin säkä olisi riittänyt. Mutta kuulemma ei ole lainkaan tavatonta, että lähes täysin säätön suomenhevonen kasvattaakin siinä viiden, kuuden ikävuoden korvilla sään, jos se on päässyt tekemään töitä.

Lähdimme siis etsimään satulaa, jossa olisi myös huomattavan suuri säkätila. Löysinkin tori.fi:stä yhden x-wide Kiefferin, jossa oli suuri säkätila ja se sijaitsi vielä lähellä meitä. Myyjä oli vielä aivan huippu ja tuli tuomaan satulan meille sovitukseen.


Ensisilmäyksellä tämä näyttää selässä liian takapainoiselta, mutta satulaa ei koskaan saisikaan sovittaa pelkästään käytävällä seisten. Pallurankin selkä nimittäin nousee huomattavasti, kun se lähtee liikkeelle. Tässä satulassa lisäksi tuo suuren säkätilan takia korkealla oleva etukaari vielä luo vähän optista harhaa. Mutta satulan myyjä oli niin mukava, että antoi minun ratsastaa tällä useamman päivän, jotta näin, mitä mieltä Pallura satulasta oli.


Tässä satulassa ainakin säkätila riittää, eikä se painu missään kohtaa säkään tai selkärankaan kiinni, sillä kuten kuvasta näkyy, satulan läpi näkee silloinkin, kun siellä on paino selässä. (Älkää hämääntykö vinossa olevasta satulahuovasta!)

Satulassa oli myös riittävä rangantila, jota tutkiskellaankin tässä kuvassa.

Mutta mikä tärkeintä, Pallura liikkuu tällä satulalla todella mielellään! Se alkoi tarjota taas myös laukkaa, joka oli jäänyt vanhan satulan kanssa pois. (Palluralla epäsopiva satula oireilee todella usein sillä, että se ei enää halua laukata). Olin siltikin vähän epävarma tämän satulan suhteen, mutta onneksi sain meidän valmentajalta synninpäästön hänen käydessään viimeksi; hänenkin mielestään satula vaikuttaa sopivalta. 

Satula oli onneksi myös kohtuuhintainen, ja koska se on Kiefferin uudempaa mallistoa, se on myös ihan kohtuullinen istua, vaikka ihanaan Batesiin ja myös edelliseen Globukseen verrattuna se onkin vähän kovahko. Uudemmissa Kieffereissä on myös jo hyvin selkärangan tilaa, ja tässäkin on muokattava runko. Runkoa voi siis vielä levittää, jos Pallura tästä vielä leviää.



 Saapi nähdä, kauanko tällä satulalla taas puksutellaan menemään, toivottavasti jonkin aikaa. Ihanaa viikonloppua kaikille!