perjantai 26. helmikuuta 2021

Jälleen satulatuskaa

Meidän satula jokin aika sitten liian kapeaksi, ja vaikka se onkin Kieffer, jota pitäisi pystyä levittämään portaattomasti, sitä ei saatu levitettyä tarpeeksi leveäksi Palluralle. Levittäjän mukaan Kiefferin Exclusive-rungossa on etukaaressa metallia, jonka vuoksi sitä ei saa levitettyä ihan superleveäksi. Yritettiin kuitenkin, mutta satula jäi puolisen senttiä liian kapeaksi.

Pallura suostui vielä liikkumaan satulalla ja laukkaamaankin, mutta se valui eteen ja liikkeestä tuli jotenkin kulmikasta, siitä puuttui se pyörivyys, mitä Palluralla on normaalisti. Laitoin Faceen ilmoituksen, että etsitään satulaa, ja sainkin pari sovitussatulaa. Niistä ensimmäinen, Jeremy Rudgen koulusatula, näytti istuvan todella hyvin, mutta Pallura ei olisi halunnut liikkua sillä lainkaan. Epäilen sen olleen kuitenkin liian kapea, mutta oli syy mikä tahansa, se meni tietenkin hylkyyn, koska Pallura ei halunnut sillä liikkua.

Seuraavaksi saimme sovitukseen Childericin koulusatulan, jolla Pallura alkuun tuntuikin liikkuvan ihan hyvin. Mutta sitten meidän valmentaja tuli paikalle ja pisti meidät ihan oikeasti töihin, jolloin satula valuikin ihan lavoille. Ei siis jatkoon sekään.

Pallura on tehnyt sään ympäristöön ihan hirveästi lihasta, mikä varmaan tarkoittaa sitä, että jotain ollaan tehty treeneissä kuitenkin oikein. Mutta se taitaa tarkoittaa myös sitä, että satulan löytämisestä tulee hankalaa ja satulat tuppaavat valumaan eteenpäin, kun säkä onkin kuin ihana liukumäki sen sijaan, että siinä olisi jotain, minkä ympärille etukaari voisikin asettua.

Lisäksi Palluralla on suuret, taakse tulevat lavat ja sen selkä on muutenkin melko leveä. Tietenkään se ei ole myöskään suora, vaan aavistuksen taakse nouseva. Olen oikeastaan jo melko kyllästynyt tähän satularumbaan taas ja olenkin jo pyytänyt meille satulansovittajaa, mutta ei ole tietoa, koska hän ehtii paikalle, sillä hän tulee vähän pidemmän matkan päästä. En kuitenkaan haluaisi kauhean pitkään olla ilman satulaa. Jotenkin tämä tuntuu vähän ironiselta, että nyt kun olisi hevonen ja treeniolosuhteet kunnossa, TIETENKIN satula käy epäsopivaksi!

Onneksi Pallurasta on kuitenkin tullut nykyään niin lunki tyyppi, että päätin viime viikonloppuna uskaltaa ratsastaa sillä ilman satulaa. Olin kuitenkin ihan varma, että ravata en ainakaan uskalla, koska putoan kuitenkin. Pallura tuntui miettivän ihan samaa, koska se ei aluksi olisi halunnut ravata. Sitten se totesi, että hitsi, tuohan pystyykin killumaan kyydissä, ja puksutti tyytyväisenä ravia menemään.

Tässä pieni videonpätkä meidän ilman satulaa ratsastelusta. Olen tämän jälkeen mennyt satulatta toisenkin kerran, ja vaikka se tuntuukin sujuvan hyvin ja tekee varmasti hyvää istunnalleni, en haluaisi kauhean kauaa mennä ilman, sillä onhan sillä satulalla muutakin funktiota kuin helpottaa ratsastajan selässäpysymistä. Sen tarkoituksena on jakaa ratsastajan painoa isommalle alueelle, ettei pistemäinen kuorma kipeytä hevosta. 

Toivotaan siis, että satulansovittaja pääsisi pian paikalle, tai kakkosvaihtoehtona että meille tipahtaisi taivaasta sopiva satula! Kumpikin vaihtoehto passaisi minulle oikein hyvin. 

Ensi viikolla minulla onkin talvilomaa, ja olenkin buukannut loman jo täyteen kaikkea tarpeellista. Maanantaina Palluralle ja ponille tulee eläinlääkäri raspaamaan hampaita. Se onkin ponin ihan ensimmäinen hammaslääkärikerta! Tiistaina Pallura kengitetään ja poni vuollaan. Sitten ehdin pari päivää keskittyä tarhojen siivoukseen, kun kaikki kakka alkaa tulla sulavan lumen alta esiin. Perjantaina pääsenkin ensimmäistä kertaa ehkäpä kahteen vuoteen kampaajalle, mikä on aika huisia! :D

Todennäköisesti lomaviikon jälkeen onkin taas sellainen olo, että on ihanaa päästä töihin lepäämään. Joka tapauksessa ihanaa viikonloppua kaikille!

maanantai 22. helmikuuta 2021

Pallurablogi ehdolla Somegaalassa

Taas on koittanut se aika vuodesta, kun playsson.net palkitsee parhaita somevaikuttajia! Pallurablogi on viime vuoden tapaan taas ehdolla Paras Blogi-kategoriassa. Kilpakumppanini Muuliprojekti on koonnut blogiinsa esittelyt kaikista kategoriamme ehdokkaista, pääset katsomaan sen tästä: Muuliprojektin Somegaalapostaus.

Koska olen laiska, en jaksa tehdä hyvin tehtyä työtä uudestaan, vaan kehotan teitä lämpimästi tutustumaan Muuliprojektin esittelyihin! Blogeihin kannattaa käydä tutustumassa, sillä jokainen kategorian blogi on kyllä ehdokkuutensa ansainnut, ja mille tahansa niistä voisi hyvillä mielin antaa äänensä!

Jos kuitenkin haluat antaa äänesi Pallurablogille, voit tehdä sen täältä: https://somegaala.fi/aanestys/

Äänestää voi 25.2. klo 18 asti.

Tänä vuonna kategorioita ja sitä myötä myös ehdokkaita on ennätysmäärä. Kannattaa käydä tutustumassa, huikeita tyyppejä, tilejä ja blogeja on ehdolla! 

torstai 18. helmikuuta 2021

Ponin varustelua

Mini-Me kääntyi tänä vuonna jo kaksivuotiaaksi. Niinpä sen on ollut aika saada jo muutamia varusteita, nimittäin suojat ja kuolaimet! Näistä tosin toistaiseksi tarpeelliset ovat ainoastaan suojat, sillä Mini-Mellä ei vielä ole ollut suitsia päässä eikä kuolaimia suussa, eikä varmaan tule vielä hetkeen olemaankaan. En vaan näe vielä järkeä siinä, sillä Mini-Me on vielä ihan lapsi. Ostin kuitenkin kuolaimet, kun sattui tulemaan halvalla vastaan :D Ja jossain vaiheessa niitä tarvitaan kuitenkin.

Mini-Men suojat tilasin ihan vaan Horzelta. Tilattuani huomasin, että myös uuteen ponien varusteille pyhitettyyn verkkokauppaan Ponionniin oli tullut suojia, mutta olin jo ehtinyt tilata nämä.  Mieluummin olisin tukenut suomalaista yritystä kuin monikansallista Horzea, joka tosin vissiin joskus on ollutkin suomalaisvetoinen yritys.

Suojat ovat shetland-kokoa ja ne ovat kyllä niin sydäntäsärkevän suloiset! Pelkäsin, että ovatko ne piskuiselle Mini-Melle liian isot, mutta ne olivat juuri sopivat.

Mini-Me tulee tarvitsemaan suojia kohta kun aloitamme irtohyppelöt! Olen ostanut meille käytettyä estekalustoa ja minun pitäisi saada ensi kuussa sekä tolpat että puomit. Jos pohjat vaan ovat kunnossa, ajattelin että otamme irtohypytyksen heti ohjelmistoon sekä ponin että Palluran kanssa. 

Mini-Melle olen ostanut 9,5-senttiset kolmipalakuolaimet kirpputorilta jo jokin aika sitten. Puuilossa käydessäni näin siellä puoleen hintaan kolmipaloja, joten ostin vielä varmuuden vuoksi 10,5-senttiset. Haluaisin viedä Mini-Men syksyllä laatuponikilpailuun, joten voi olla, että sitä varten sillä täytyy olla syksyllä jo suitset ja kuolaimet. Voi myös olla, että kesällä otetaan ohjelmaan myös ohjasajoa, joten siihenkin voi olla suitset paikallaan. Mutta katsotaan nyt, mikään kiire ei vielä ole.

Mini-Me on kyllä niin suloinen suojissaan! Ja tietenkin muutenkin :)

tiistai 9. helmikuuta 2021

Viljoilua

Olen nyt päässyt muutaman kerran ratsastamaan kaverini ex-ravuriruuna Viljoa.Viljo on asunut meillä viime kesästä lähtien ja suurimmaksi osaksi vain viettänyt oloneuvoksen elämää, sillä se toipui hankosidevammasta eikä sille löytynyt sopivaa satulaa. Isot liikkeet yhdistettynä ihan lihaksettomaan selkään saivat aikaan sen, ettei sillä kauheasti ole halunnut kukaan mennä ilman satulaakaan. Mutta nyt hankkari on parantunut ja satula on löytynyt. Ratsuksi opiskelu voi alkaa! 

Koska Viljoa ei ole kauheasti ratsastettu, sitä ei myöskään voi alkaa heti kauheasti ratsastamaan, vaan täytyy ottaa varovasti. Varsinkin, kun meillä on nyt kauheasti lunta ja pohjat ovat raskaita. Hangessa hevonen väsyy ja kipeytyy todella äkkiä, ja väsyneenä myös loukkaantumisriski kasvaa.

Viljolla ratsastetaankin nyt alkuun 2-3 kertaa viikossa. Laukkaa saa alkaa ottamaan muutaman viikon päästä hankosidevamman takia, joten tällä hetkellä työskennellään käynnissä ja ravissa, pääosin käynnissä. Sillä jos luulin, että Pallura on vino, niin Viljo on vino potenssiin tuhat! Mutta se on ihan "luonnollista", sillä Viljo on tehnyt elämäntyönsä ravurina, ja siitä huomaa että sitä on ajettu paljon enemmän kisasuuntaan. 

Viljo ei ymmärtänyt alkuun myöskään sivulle vievää pohjetta lainkaan, mutta kun se saatiin opetettua, ollaan päästy suoristelemaan sitä väistöharjoituksilla. Ollaan otettu treeniin heti myös takaosakäännöksen alkeet, sillä siinä on helppo kontrolloida helposti ulos pullahtavaa lapaa. Näillä "takaosakäännöksillä" haetaan siis todellakin vain sitä, että hevonen kääntyisi suorana, ja takaosakäännöksen halkaisija saa olla vaikka kymmenen metriä, sillä näitä käännöksiä ei ole todellakaan lähdössä ihan heti esittämään kouluradalle.

Puoliero Viljolla on valtava. Vasemmassa kierroksessa se ravaa upeasti, mutta kaatuu sisäänpäin, oikeassa taas tahdittaa kaarteissa, sillä se on niin jumissa. Hierojasta ollaankin saatu tähän paljon apua ja Viljo alkaakin jo liikkua paremmin myös oikeassa kierroksessa. Nämä jutut vievät aikaa, mutta onneksi ei ole kiire mihinkään.

 Viljo on myös melko kovasuinen, mikä on ollut aikamoinen kulttuurishokki minulle, kun olen tottunut ratsastamaan herkkäsuisella Palluralla. Mutta sen sijaan, että laitettaisiin suuhun kovempi kuolain, yritämme herkistää Viljoa ihan tavalliselle kolmipalalle sekä istunnalle. Istuntaa se ymmärtääkin jo hyvin silloin, kun malttaa odottaa ja keskittyä! Viljo myös aukoo suutaan paljon silloin, kun on vaikeaa, mutta tämäkin lienee asia, joka korjaantuu ajan kanssa, kun se oppii luottamaan siihen, ettei ratsastaja kisko sitä suusta. Kireämpi turpahihna korjaisi ehkä seurauksen, muttei syytä, joten Viljon turparemmi pysyy jatkossakin löysänä.

Viljon vahvuudet ovatkin sitten sen luontainen ryhti, kyky kulkea oikein päin "kuin itsestään" sekä aivan mielettömän upeat ja letkeät liikkeet. Viljo liikkuu kuin jousilla ja kun se saa voimaa, siitä tulee ihan mielettömän hieno! Vielä toistaiseksi se on ihan lihakseton eikä liike aina kulje ihan rehellisesti selän läpi, mutta on aivan sairaan upeaa, miten se nyt jo liikkuu niillä lihaksilla, mitä sillä on käytettävissä. Parin vuoden päästä tämä on niin upea ilmestys!

Olen todella iloinen, että minulla on mahdollisuus ratsastaa Viljolla, sillä vaikka se on todella raaka ja tällä hetkellä minä vien sitä eteenpäin, opin sillä ratsastamisesta todella paljon! Uskon myös, että mitä enemmän ratsastaa, sitä enemmän oppii. Minulla todellakin on vielä oppimista ratsastuksen saralla, joten on tosi kiva, että Palluran lisäksi on toinenkin ratsu käytettävissä.

maanantai 1. helmikuuta 2021

Tammikuun Pallurointimenot

Tammikuu oli kallis! Se johtui tosin ainoastaan hiekkakuvasta, sekä siitä, että ostin yhden tarpeellisen jutun (ponille villaloimen) sekä pari tarpeetonta juttua (kirpparilta pari satulahuopaa). Muuten tammikuu olikin suht koht linjassa muiden kuukausien kanssa. Hiekkakuvakin otettiin oikeasti jo joulukuussa, mutta laskun sain vasta tammikuussa.

Tammikuun Pallurointimenot:
 
Kuivike 60,72 e
Rehut ja lisäravinteet 49,25 e
Valmennukset 100 e
Heinää 120,12 e
Satulahuovat kirpparilta 25,90 e
Ponin villaloimi 59,90 e
Hiekkaröntgen 271,58 e

Yhteensä -687,47 e

Ei tuloja tammikuussa

Halusin ostaa Mini-Melle samanlaisen villaloimen kuin Palluralla, sillä Mini-Me tarvitsi kuivausloimen ja mikä olisikaan niin ihanaa, kuin mätsäävä loimi Palluran kanssa?? Huomasin, että tämä väri oli poistumassa Horse Comfortin valikoimasta, joten kävin äkkiä hakemassa Puuilosta vielä 95-senttisen. Nyt tytöt ovat ihan samiksia! Eikö Mini-Me olekin maailman liikuttavin seistessään käytävällä kuivausloimessaan ihan kuin isot hevoset?

Tammikuu on vaihtunut helmikuuksi, ja päivät alkavat pikku hiljaa pitenemään. Talven kovimmat pakkaset tosin ovat todennäköisesti vielä edessäpäin, mutta kevättä kohti mennään. Onneksi.

Ihanaa alkanutta helmikuuta kaikille!