Hammasongelmia - Diasteema ja perifeerinen karies

Palluralla ja ponilla kävi pari viikkoa sitten hammaslääkäri. Ponilta poistettiin sudenhampaat, ja muuten sen hampaat olivatkin vielä maitohampaita, ja ne olivat siisteissä riveissä ja hyvässä kunnossa.

Palluran suu ei sitten ollutkaan niin hyvässä jamassa. Sillä oli diasteema sekä perifeeristä kariesta. Nämä olivat sillä jo viime hammashoidonkin aikaan, mutta nyt tilanne oli pahentunut. Eläinlääkäri kysyi, että mitä Pallura syö, ja koska ruokavaliosta ei löytynyt mitään muuta mahdollista selitystä tilanteelle, päätettiin Pallura laittaa kokonaan kuivaheinälle. Se on tähän asti syönyt öisin, eli reilu puolet päivän heinäannoksesta, esikuivattua. Meidän esikuivattu on ilman säilöntäaineita tehty ja se on melko kuivaa, mutta kyllähän muovissa oleva heinä käy aina jonkin verran ja on siksi happamampaa.

Pallurahan ei juurikaan saa muuten mitään sokerirehuja, sen ruokavalio koostuu heinän lisäksi kivennäisestä, Pellavaisesta, Rypsi-Kronosta sekä Greenlinesta. Kaikki melko vähäsokerisia vaihtoehtoja ja syöttömäärätkin ovat hyvin pienet.

Meidän kuivaheinässä on sokeri vain 62, joten se on ihanteellista heinää hammasvaivaiselle. Ainoa ongelma on, että koska sokeri on niin matala, Pallura vähän nirsoilee sen suhteen. Toivon kuitenkin, että tilanne alkaisi parantua, kun se tottuu siihen, ettei muuta heinää nyt tule. Heinä on kuitenkin erittäin hyvälaatuista muutenkin, on lehtevää, hyväntuoksuista ja sen näköistä, että sitä voisi melkein syödä itsekin. Toistaiseksi olen kuitenkin paikannut Palluran pienehköä heinänsyöntiä myös Greenlinellä, ja nostanut vähän Rypsi-Kronon määrää. Palluralla on vähän varaa laihtua, mutta ei ihan hirveästi. Toistaiseksi se on syönyt kuivaheinää vain 7-8 kiloa päivässä, vaikka saa sitä ihan vapaasti. Palluran kokoisen hevosen pitäisi kuitenkin syödä kymmenisen kiloa päivässä, jotta sen kuiva-aineen tarve täyttyisi.

Eläinlääkärin kanssa sovittiin, että katsotaan Palluran suu vielä kesäkuussa uudelleen. Jos tilanne ei ole lähtenyt parempaan päin, täytyy Pallura viedä klinikalle hammashoitoon. 

Käymme taistoon diasteemaa ja perifeeristä kariesta vastaan seuraavin keinoin:

- Vähäsokerinen kuivaheinä

- Suun huuhtelu päivittäin vedellä tai suolavedellä

- Suun huuhtelu pari kertaa viikossa laimennetulla (1 osa Corsodyliä, 3 osaa vettä)  Corsodyl -liuoksella

- Turvotettavat rehut niin löysänä vellinä kuin ikinä mahdollista, ettei rehumassa kertyisi diasteemaan

- Herkuista vain porkkana on sallittu, leipä ym. tarttuu diasteemaan sekä karies-hampaan rosoiseen pintaan. Omena taas laskee syljen pH:ta ja on siten haitallista.

Tilasin suun huuhteluun ruiskun vetman.fi-nimisestä verkkokaupasta, mutta valitettavasti en voi suositella tätä kenellekään, sillä toimitus on todella hidasta, ruisku on vieläkin matkalla. Instagramista tosin sain vinkkiä, että ajoneuvoöljyn imupumppu voisi ajaa ruiskun asian, jos hevonen vaan antaa huuhdella kiltisti eikä pure imupumpun päätä poikki. Näitä myyvät linkitetyn Bilteman lisäksi myös Motonetit, Tokmannit jne...

Koska ruisku ei ole vielä saapunut, olen toistaiseksi huuhdellut Palluran suuta retkisuihkulla, josta on poistettu suihkupää. Sen avulla saan käytettyä suolavettä huuhteluun. Retkisuihkun plussana on se, että sen avulla saa käytettyä huuhtelemiseen useamman litran vettä kerralla, mutta miinuksena on se, ettei minulla ole aavistustakaan, meneekö vesi niin pitkälle kuin pitäisi. Ainakin iso osa siitä tulee suusta paluupostina hihastani sisään.

Retkisuihkun olen ostanut Tokmannilta, mutta en voi suositella sitäkään kenellekään, sillä se hajosi jo alle viikon käytön jälkeen. Tokmannin sivuilta luinkin sitten ostajien tuotearvioita ja monessa luki, ettei tämä kestä vettä :D Suihkulla on kuitenkin vuoden vaihtotakuu, joten hain Tokmannilta uuden tilalle. Se on epäilemättä ihan yhtä hyvä!

Olen huuhdellut suuta nyt joka päivä ja jos Pallura on menossa töihin, pyrin tekemään sen juuri ennen töihin lähtöä, sillä silloin tulee syömisestä luonnollisestikin ainakin tunnin tauko. Suolaveden tarkoitus on desinfioida suuta ja tappaa bakteerikasvustoa hampaan pinnalta, kuten Corsodylinkin. Siksi on hyvä, jos se saa vaikuttaa ennen seuraavaa heinäannosta.

Pallura antaa tosi kiltisti huuhdella suuta, mikä on ihanaa. Olin vähän pelännyt, että suun huuhtelemisesta tulisi hirveä sota, mutta vielä mitä. Pallura on niin kiltti tyttö.

Näillä mennään nyt sitten kesäkuuhun asti ja pidetään sormet ja varpaat ristissä, että tästä olisi apua!

Pari talliarkea helpottavaa pikku juttua

Hevoset ovat asuneet kotona melkein puoli vuotta, ja se kaikkein pimein ja surkein aika vuodestakin on juuri käsillä. Olen yrittänyt tehdä tallinteon itselleni mahdollisimman helpoksi, jotta se ei vie kaikkia voimiani tässä ikuisessa syksyssä. Vaikka välillä onkin rankkaa, nautin todella paljon siitä, että hevoset ovat kotona ja voin puuhailla niiden kanssa koska vaan. 

Ajattelin, että jaan teille nämä pari pikku juttua, joiden koen helpottavan arkeani suuresti.

Ihan ykkösvinkki: vapaa heinä slow feeding -laatikoista

Tämä mahdollistaa heinäruokinnan vain kaksi kertaa päivässä, ja tarkoittaa siis sitä, että tallissa ollaan vähemmän kiinni, kun ruokintakertoja on vähemmän.

Vien siis yleensä illalla tarhojen laatikoihin valmiiksi täytetyt heinäverkot. Yhteen verkkoon saa sullottua tarvittaessa kymmenisen kiloa kuivaheinää tai viitisentoista kiloa esikuivattua. Tämä riittää yhdelle hevoselle vallan hyvin koko päiväksi. Meillä on laatikoita yhtä monta kuin hevosiakin, ja verkkoja vähintään kaksi per laatikko, jotta uuden verkon voi vaihtaa samalla, kun ottaa vanhan pois illalla.

 Ohjeen heinälaatikon tekoon löydät täältä:DIY: Slow feeding-heinälaatikko

Verkkosysteemi myös vähentää huomattavasti heinähävikkiä, kun verkko pitää heinät laatikossa eikä niitä lennätellä pitkin ja poikin ja tallota maahan. Jos jotain jää yli, sitäkään ei poljeta vaan se jää verkkoon seuraavaa kertaa varten. Jos sataa ja heinät ovat kastuneet, levittelen ne riihen lattialle kuivumaan ja parin päivän kuluttua ne ovat taas syömäkelpoisia.

Päivän toinen heinäruokintakerta onkin sitten iltaheinät sisään. Laitan nämä aina valmiiksi karsinoihin siivouksen yhteydessä.

Ainoa miinuspuoli tässä systeemissä on se, että se ei sovi pohjattoman ahneelle hevoselle. "Normaalilla" ruokahalulla varustetulle hevoselle systeemi sopii hyvin, ja alun megasyömisen jälkeen hevonen oppii yleensä siihen, että kun ruoka ei lopu kesken,  sitä ei myöskään tarvitse vetää napaansa kuin viimeistä päivää. Meillä jopa shetlanninponi on oppinut siihen, että syödään, kun on nälkä, ja sitten mennään tekemään jotain muuta ja näin jatketaan koko päivä. Eikä koko päivää vietetä pää heinälaarissa. 

Mutta ne pohjattoman ahneet hevoset eivät sitten opi tähän vaan vetävät sitä heinää ihan liikaa. Tällaisille voisi ehkä kokeilla kahta verkkoa päällekkäin, jos se hidastaisi syömistä. Muussa tapauksessa rajoitettu heinä ja tiheät ruokintakerrat ovat ahmatille se paras vaihtoehto.

Kakkosvinkki: eristetyt juoma-astiat

Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä hevosilla tulee ehdottomasti olla vettä saatavilla ulkona myös talvella. Vesihuolto ulos vaatii talvella tietenkin hieman enemmän vaivaa kuin kesällä, mutta eristetty juoma-astia helpottaa sitä paljon.

Eristetyssä juoma-astiassa vesi pysyy pidempään sulana ja pikkupakkasilla se pysyy sulana myös yön yli, kun laittaa astian päälle kannen. Näin voi kantaa päivän vedet ulos jo illalla, laittaa kannen päälle ja aamulla vain ottaa kannen pois, jolloin hevosilla on sulaa, raikasta vettä saatavilla.

Silloin, kun pakkasta on vähän enemmän, vien vain aamulla kuumaa vettä astian pohjalla olevan päälle, jolloin kuuma vesi sulattaa veden.

Ainakin omia aamujani helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse viedä saavikaupalla vettä ulos!

Ohjeen eristetyn juoma-astian tekemiseen löydät täältä: DIY: eristetty juoma-astia.

Kolmosvinkki: valmistele iltatalli siivouksen yhteydessä ja aamutalli iltatallin yhteydessä

Arkiaamuisin siivoan karsinat vasta töistä tultuani, eli laitan aamulla vain hevoset ulos. Ne saavat väkirehut aamulla heti karsinoihinsa, mikä ei ole ongelma siksi, että ne saavat yöksi niin paljon heinää, ettei tarvitse olla ollenkaan tyhjin mahoin. Väkirehujen yhteydessä hevoset tarvittaessa loimitetaan ja sitten ne viedää ulos heinille.

Töistä tultuani siivoan karsinat ja laitan samalla kaiken valmiiksi iltaa varten, eli täytän vesikupit ja laitan iltaheinät valmiiksi, samoin illan väkirehut. Näin ei illalla tarvitse kuin hakea hevoset sisään.

Ja tietenkin myös valmistella aamutalli! Illalla vien heinäverkot ja vedet valmiiksi ulos sekä teen aamun väkirehuannokset valmiiksi odottamaan. Ne ovat meillä tosin kaikilla melko naurettavan pienet, sillä meillä hevoset syövät pääasiassa heinää.

Nelosvinkki: pitkä ulkoiluaika antaa pelivaraa liikutuksen suhteen

Hevoset menevät meillä viimeistään seitsemältä ulos ja tulevat sisään kahdeksan ja yhdeksän välillä näin talvikaudella. Pitkä ulkoiluaika sopii erittäin hyvin ainakin Palluralle, sillä se ei kerää virtaa edes ylimääräisistä vapaapäivistä, kun saa purkaa sitä puuhailemalla ulkona. 

Eli jos joskus en ehdi liikuttamaan, se ei haittaa, kun hevoset saavat olla pitkän päivän ulkona. Nyt on myös käynyt kahtena iltana niin, että on ollut kauhea tilsakeli, eikä Palluralla ole vielä tilsakumeja. Silloin olen vaan jättänyt tyynesti liikuttamatta, tarhassa pysyvät kyllä pystyssä ilman tilsakumejakin.

Tässä oli nyt muutama oman talliarkeni vinkki! Jos sinulla on joku arkea helpottava pieni tai isompikin niksi, mielelläni kuulisin sen :)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Toivepostaus: päivä arjestani

Tämä on erään lukijan toivepostaus, eli päivä ihan tavallisesta arjestani! Nyt on hyvä aika toteuttaa tämä, kun hevoset ovat siirtyneet kesän yöt ulkona, päivät sisälle -rytmistä normaaliin rytmiin. Valitsin tähän esimerkkipäiväksi suht koht tyypillisen arkipäivän. Toki aikataulut ja hommatkin vaihtelevat päivittäin pikkuisen.

Päiväni kulku:

06.20 Herätys, hammas- ja naamapesu, vaatteet niskaan, koirat aamupissalle pihalle

06.40 Talliin, hevosille väkirehut, mahdollinen (sade)loimitus, hevoset ulos

 07.00 Takaisin sisään, loput aamutoimet

07.30 Auto starttaa työmatkalle. Otan koirat yleensä mukaan töihin, koska minulla on siihen mahdollisuus.

08.00 Töissä

16.00 Lähtö töistä kohti kotia

16.30 Kotona, vaatteiden vaihto, pikainen välipala

16.45 Koirien kanssa talliin, karsinoiden siivous & kuivitus, vedet ja heinät valmiiksi yötä varten, heinäverkkojen täyttö seuraavaa aamua varten. Illan väkirehut valmiiksi, samoin seuraavan aamun. Siivoan karsinat tosiaan vasta töistä tultuani, sillä teen toimistotyötä ja mikäli siivoaisin jo aamulla, joutuisin käymään suihkussa ennen töihin lähtöä, ja siihen ei aikataulu veny.

18.00 Koirat sisään, Palluran haku tarhasta töihin

18.30 Ratsastus, Palluran jalkojen kylmäys

20.15 Hevoset sisään, tässä välissä vähän puuhastelua Mini-Men kanssa. Koirien kanssa seuraavan aamun heinäverkot valmiiksi ulos, vedet valmiiksi tarhoihin aamuksi. Pieni iltalenkki koirien kanssa omilla tiluksilla. Koirat yleensä juoksevat päivän aikana tallin ympäristössä niin paljon, etteivät mitään kauhean pitkää iltalenkkiä enää kaipaa!

21.00 Sisään, suihkuun, oman ruuan laitto ja syöminen, muut iltapuuhat. Yleensä syön ruuan illalla telkkarin ääressä, nää on näitä aikuisuuden ja yksinasumisen hyviä puolia :D Syön myös tosi usein pakastepitsaa, mikä ei ole hyvä juttu, mutta se on nopea ruoka, valmistuu yleensä sillä välin kun olen suihkussa.

23.00 Nukkumaan. Koirat sammuvat illalla yleensä kuin saunalyhdyt ja nukkuvat sikeästi aamuun asti.

Yritän aina iltaisin päästä ajoissa nukkumaan, mutta usein se jää vain haaveeksi! Viikon mittaan kertyykin aina kivasti univelkaa ja yleensä perjantaisin on jo vaikeaa päästä sängystä ylös. Yritän kuitata tämän aina viikonloppuisin päikkäreillä. Viikonloppuisin usein myös herään vielä vähän aikaisemmin, 5.30, jotta saisin hevoset jo kuudelta ulos. Vapaapäivinä jaksaa herätä vähän aikaisemmin, kun tietää, että pääsee vielä päikkäreille! Näin hevoset saavat vähän pidemmän ulkoiluajan.

Minullehan se pitkä ulkoiluaika oli yksi iso syy siihen, että halusin hevoset omaan pihaan. Toki nyt iltojen pimentyessä ja sadekauden alkaessa hevoset saattavat tulla iltaisin vähän aikaisemminkin sisään, mutta pyrin kyllä joka päivä siihen minimissään 12 tunnin ulkoiluun. Hevoset voivat niin paljon paremmin, kun saavat olla enemmän ulkona!

En myöskään ratsasta joka päivä, tällä hetkellä pyrin siihen, että Pallura liikkuu 4-5 kertaa viikossa. En pode enää huonoa omaatuntoa sen vapaapäivistä, sillä nyt sillä on iso tarha, missä on vaihtelevaa pohjaa, jossa liikkua. Ja Pallura myös liikkuu!

Niinä päivinä, kun en ratsasta, teen yleensä sitten tallin muita hommia, ja niitähän riittää! Mutta se ei haittaa, nautin todella paljon tallissa ja etenkin hevosten kanssa puuhastelusta.

Tässä oli nyt pintaraapaisu yhteen päivääni! Jos satut olemaan Instagramissa, kannattaa ottaa seurantaan tilini @pallurablogi, sillä sinne on tulossa lauantaina Mini-Men My Day ja sunnuntaina Palluran! 

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Talliremppa edistyy hitaasti mutta varmasti

Taas on vierähtänyt tovi edellisestä blogipostauksesta, ja jälleen kerran vetoan kiireisiini! Kun tekee kokopäivätyötä ja yrittää siinä samassa remontoida tallia, ei blogille ole jäänyt kauheasti aikaa. Mutta nyt vilautan teille pikaisesti, mitä tallissa on saatu aikaan!

Talliin on tullut lisää karsinoita! Sisälle tullessa vasemmalle puolelle on saatu valmiiksi kaksi uutta karsinaa. Toinen karsiointa on kooltaan yhdeksän neliötä ja toinen vähän reilu yhdeksän.

Karsinat ovat vielä maalia vailla, joten ne näyttävät vähän rujoilta. Ne on suurimmaksi osaksi tehty tallissa jo olleiden karsinoiden materiaaleista, jotain uuttakin on ostettu. Pääosin on kuitenkin menty sillä, mitä on ollut jo valmiina.

Oikealla puolella on rehuhuone, Mini-Men karsina ja perällä Palluran ja Viljon karsinat. Palluran karsinan oikealta puolelta pääsee vielä varustehuoneeseen, siitä teen erillisen postauksen jahka ehdin!

Meillä on pieni rehuhuone, joka on sistutettu - milläpä muillakaan - kuin Ikean Sortera-laatikoilla! Seinällä jo valmiina olevan hyllyn maalasin valkoiseksi ja hyödynsin lisärehuhyllyksi. Heinät meillä on osaksi tallinvintillä (pikkupaalit) sekä riihessä, missä on isot kuivaheinäpyöröt.

Myös talikot sun muut ovat vihdoin löytäneet tiensä turvallisesti seinälle, pois tieltä.

Tallissa on vielä paljon hommaa, minulle maalaushommia ja sähkärille vähän valaistus- ja pistorasiahommia, sekä myös putkarille töitä, jotta saadaan pesupaikalle vielä vesipiste. Mutta pikku hiljaa aletaan olla voiton puolella!

Laittelen lisää kuulumisia ehtiessäni sekä kerron myös kenttäprojektista! Mutta nyt toivotan teille supersuloisen Mini-Men myötä ihanaa alkanutta viikkoa!

Mitä kuuluu Palluran mahalle?

Joulukuun puolella kirjoittelinkin Palluran mahavaivoista eli mahahaavasta (kotidiagnoosini). 

Ilmeisesti kotidiagnoosini osui erittäin oikeaan, sillä vaivaa olen hoitanut mahahaavana ja se on myös hoitoon vastannut hyvin.

Pallura on jo ihan rutkasti parempi, se ei enää arista mahaa harjatessa. Ratsastaessa se ei ole vielä ihan täysin normalisoitunut, se on vielä esimerkiksi haluton ravaamaan ja laukkaamaan (mikä ei sinänsä haittaa, sillä kelit ovat kamalat ja kenttä sellaisessa kunnossa, ettei laukasta ja ravista tarvitse muutenkaan haaveilla). Se on myös lopettanut haukottelemisen ennen ratsastusta ja alkukäyntien aikaan. Myös mahan näykkiminen liikutuksen aikana on loppunut.

Palluran ruokahalu on myös lähes normalisoitunut, sille maittaa jo heinäkin suht koht normaalisti. Öisin se saattaa tosin edelleen jättää, jos tallinpitäjä on laittanut liian reilusti heinää.

Edelleen syötän Palluralle greenlinea, sillä nyt huomaan, että se on laihtunut. Paksun talvikarvan alta on ollut sitä vaikea huomata, mutta nyt kun päästiin ratsaille, huomasin, että satula oli käynyt liian leveäksi.Vaihdoin kapeamman kaaren ja se istui onneksi sillä hyvin.

En myöskään halua liikuttaa Palluraa tyhjin mahoin, joten senkin vuoksi syötän aina greenline-puuron ennen liikutusta. Vaikka sillä onkin nyt heinää vapaasti saatavilla, haluan varmistua, että siellä mahassa tosiaan on tavaraa, joten siksi puuro. Sinimailashake toimisi toki ihan yhtä hyvin, mutta Pallura rakastaa greenlinea ja sitä on meilläpäin helposti saatavilla, joten sillä mennään.

Greenlinen lisäksi menee edelleen mahansuojayrttejä. Ekygard-kuuri loppui viime viikolla, mutta tilasin Chia de Gracialta samoja yrttejä, mitä Ekygardissa on ja Pallura saa niitä nyt iltapuuroonsa. Lisäksi otin käyttöön suolistoa tukevan Progutin, mutta luinkin jostain, että Progut ei välttämättä olisikaan hyvä mahavaivaiselle, sillä se sisältää ohraa, jota moni mahahaavahevonen ei kestä. Suo siellä, vetelä täällä?

Palluran ruokinta siis koostuu tällä hetkellä heinän lisäksi seuraavista:

Aamu:
2 dl pellavainen
0,5 litraa greenline
1 dl progut
turvotettuna

Ilta:
2 dl pellavainen
0,5 litraa greenline
1 dl progut
1 dl chia-siemen (koska voitin insta-arvonnasta :D )
e-vitamiini
1 dl krafftin kivennäinen
turvotettuna

Välipalapuuro:

0,5 l greenline
0,5 dl pellavainen
turvotettuna

Jos olen iltaisella liikenteessä ja annan Palluralle itse iltaruuan, annan sen yleensä "pitkänä" eli ihan löysänä vellinä, jotta varmistan nesteensaannin. Jos taas olen päiväsaikaan liikenteessä, annan yleensä vielä liikutuksen jälkeen ylimääräisen herkkuveden, jossa on 1 dl greenlinea ja 0,5 dl pellavaista turvotettuna n. 8 litraan vettä. Saman asian ajaisi toki mash- tai melassivesi, mutta en halua antaa ylimääräistä sokeria, enkä tuoda taas yhtä uutta ylimääräistä säkkiä tallille.

Pallura sai joulukuuseni tarhaan syötäväksi ja se tuntuu maistuvan. Tai ei niinkään havut, vaan oksien ja rungon kuori.

Olen tässä odotellut, että tulisi kunnolla lunta ja pakkasta, ennen kuin syöttäisin Palluralle vielä yhden psyllium-kuurin varmuuden vuoksi, koska osa sen oireista täsmää myös hiekkaan. Pallura on yhden kuurin jo syksyllä syönyt. Mutta näyttää siltä, että lunta ja pakkasta saa odotella, joten todennäköisesti haen psyllium-ämpärin jo piakkoin.

Uusi vuosi on onneksi siis alkanut vähän paremmalla Palluran voinnilla!

Mahavaivoja

Instagramin storyn puolella olenkin tästä aiheesta jo avautunut, mutta en ole halunnut kirjoittaa blogiin mitään, ennen kuin uskon, että ollaan jo voiton puolella. Ja nyt onneksi uskon niin!

Pallura alkoi oireilla kuukausi sitten mahaansa. Oireilu alkoi aristuksella nälkäkuopista sekä lanneselän alueelta, ja siksi en heti osannut yhdistää sitä mahakipuihin. Ajattelin ensin, että epäsopiva satula on tehnyt jo tuhojaan selässä. Pallura siirtyi talutusliikunnalle, mutta parin päivän päästä tilanne paheni ja se alkoi aristaa harjatessa nälkäkuoppien ja lanneselän lisäksi myös koko mahaa, varsinkin alaosaa, etujalkojen väliä, ryntäitä sekä kaulan alaosaa, joinain päivinä myös selkää. Koska olen yhden hevosen mahahaavan takia jo kuopannut, tajusin heti, että nämä ovat kaikki paikkoja, joihin mahakipu säteilee.

En halunnut viedä Palluraa heti tähystettäväksi, sillä tajusin oireet niin äkkiä, että siellä ei välttämättä ollut välttämättä kehittynyt mahahaavaa, vaan hyvin saattaa olla, että mahan limakalvot olivat vasta ärtyneet. Paastotus on mahalle sen verran rankka kokemus, että joku rajatapaus saattaa paaston myötä muuttua ihan ehdaksi mahahaavaksi, joten päätin, että aletaan hoitaa Palluraa kuin mahahaavahevosta ja katsotaan, miten käy.

Ihan ensimmäinen askel oli se, että hain Palluralle säkin Greenlinea Hankkijalta. Se oli vähentänyt heinänsyömistään todella radikaalisti ja luulen, että siitä tuli inhottava kierre. Kun maha oli kipeä, Pallura ei halunnut syödä ja syömättömyys tietysti vain ruokki mahakipua entisestään. Greenlinepuuro kolme kertaa päivässä ohjelmaan, ja niin alkoi heinäkin pikku hiljaa maistua.

Seuraava askel oli slow feeding -heinälaatikko, jotta Palluralla olisi heinää koko ajan saatavilla, jottei maha pääsisi tyhjentymään.

Silloin kun Pallura sai laatikon, se söi todella huonosti. Koska laatikossa oli verkko, jonka heinämäärän tiedän suunnilleen, oli helppo päätellä, että se söi päivän aikana noin pari, kolme kiloa kuivaheinää. Kun kyseessä on suurikokoinen, lähes 600-kiloinen hevonen, on ihan selvää, että se oli ihan liian vähän, vaikka sen päälle yön aikana olisikin syönyt viisi kiloa (mitä Pallura ei syönyt). Mutta muutaman päivän päästä heinä alkoi taas maistua, ja nyt Pallura pääsee vuorokauden aikana jo lähemmäs kymmentä kiloa. Greenlinen kanssa se alkaa olla jo ihan passeli määrä, mutta tällä hetkellä Pallura todellakin saa syödä heinää niin paljon, kuin sen napa ikinä vetää. Onneksi tämä on ok myös tallinpitäjälle, joka antoi piutpaut tarjoukselleni maksaa ekstraa kaikesta lisäheinästä, mitä Palluralle nyt tarjoillaan :)

Hain Palluralle myös eläinlääkäriltä Ekygardia. Se on yrttipohjainen mahansuojavalmiste, jota saa ilman reseptiä. Olen ollut aikaisemmin todella skeptinen sen suhteen, mutta sitten pääsin erään hevosen kanssa näkemään, miten sen maha todellakin parani Ekygardilla.  Mikään muu sen olosuhteissa ei muuttunut, paitsi se, että se alkoi saamaan aamuin, illoin Ekygardia. Niinpä päätin kokeilla sitä myös Palluralle.

Palluralla toki on muuttuneet myös muutkin olosuhteet nyt, mutta silti koen Ekygardista olleen hyötyä. Pallura on syönyt sitä nyt vajaa kolme viikkoa, ja maha alkaa olla parempi. Edelleen se tosin aristaa mahaa jonkun verran, mutta vähemmän kuin ennen.

Eilen ratsastin Palluralla ensimmäistä kertaa kuukauteen! Se oli eilen niin hyvä, että uskaltauduin laittamaan satulan selkään, eikä Pallura sitä protestoinutkaan millään lailla. Ei aristanut lainkaan harjatessa mahaa tai mitään muutakaan ja alkoi heti talliin tultuaan syömään heti iltaheiniään, mitä en muista tapahtuneen pitkään aikaan. En luonnollisestikaan ole Palluralla nyt ratsastanut muuten, sillä ei ole tullut mieleenikään laittaa sille nyt satulaa ja satulavyötä, kun maha on ollut kipeä. Ilman satulaa menemiseen koen taas Palluran olevan vähän turhan virtava tällä hetkellä :D Eilen menimme vain käyntiä viitisentoista minuuttia, sillä halusin pitää homman mukavana ja kevyenä, jotta siitä jäisi Palluralle hyvä fiilis.

Mahavaivat ovat siitä kenkkuja, että vaikka eilen oli superhyvä päivä, voi tänään olla ihan toinen juttu, ja siksi nyt mennäänkin päivä kerrallaan ja ratsastetaan vain silloin, kun Palluran maha sen sallii. Yhtään ylimääräistä stressiä ei auta sille nyt aiheuttaa.

Sitten pitäisi enää tietää, mikä Palluran mahahaavan on aiheuttanut! Onko se kipeä jostain muualta, ja mahahaava on sekundäärinen vaiva, vai onko stressi aiheuttanut sille mahahaavan? Jos mahahaavan aiheuttajaa ei saa eliminoitua, vaiva tietenkin vain uusii.

Itse epäilen kuitenkin, että mahahaava on tullut siitä stressistä, mikä aiheutui siitä kun Pallura menetti tarhakaverinsa. Pallura ei enää päästänyt kaveria syömään, joten ne oli tietenkin pakko erottaa. Mutta kaverin menettäminen on usein hevoselle kova paikka, vaikka Pallurallekin jäi viereiseen tarhaan kosketusetäisyydelle hevosia. Nähtäväksi jää, uusiiko mahahaava vai selvittiinkö säikähdyksellä.

Ps. Lisää hevosen mahahaavasta voit lukea täältä: https://pallurablogi.blogspot.com/2018/11/hevosen-mahahaava.html

Talliniksi: DIY: Slow feeding heinälaatikko

Meillä hevoset syövät heinänsä laatikoista, sillä en halua niiden imuroivan hiekkaa kitusiinsa heinän mukana.  Lisäksi tämä slow feeding-heinälaatikko varmistaa sen, että heinää on koko ajan tarjolla. Tämä myös minimoi heinähävikin, koska lähes kaikki heinä jää laatikkoon. Luonnollinen syömisasentokin säilyy, kun laatikko on maassa.

Käytin tähän laatikkoon toista verkkoa lukuun ottamatta materiaaleja, jotka löytyivät jo kotoa muiden projektien jämämateriaaleista. Niinpä tälle laatikolle tuli hintaa uuden verkon verran, eli 10 euroa (verkko oli Puuilossa tarjouksessa).

Materiaalit:

Vaneria
Kakkoskakkosta nurkkapuiksi sekä laatikon jalaksiksi
Ruuveja
Kaksi slow feeding verkkoa
Palohakoja
Ruuvattavia koukkuja

Ensin sahattiin vanerit oikean kokoisiksi ja kakkoskakkoset oikeaan mittaan. Pyysin naapuria sahaamaan vanerit, sillä minulla itselläni ei ole kääntöpöytäsirkkeliä. Kakkoskakkoset sain sentään käsisahalla sahattua.

Palluran laatikon pohjasta tuli 80 x 90 cm ja laidoista 40 cm korkeat, sillä sen verran vaneria minulla sattui olemaan. Pohjan koko on oikein hyvä, mutta jos olisi ollut enemmän vaneria, olisin tehnyt laidoista hieman korkeammat. 

Sahattiin siis pohjalevy 80 x 90 cm sekä laidat 2 kpl 40 x 90 cm sekä 2 kpl 82 cm. Kaksi senttiä lisää kasikymppisiin siksi, että ne ylettyisivät ysikymppisten yli nurkkiin.

Kakkoskakkosesta sahasin nurkkatolpat 4 kpl 40 cm sekä 2 kpl 80 cm jalaksia.

Seuraavaksi porasin pohjalevyyn reikiä, jotta rankkasateen sattuessa vesi valuu pois eikä jää laatikkoon lillumaan. (Vaikka eihän Suomen syksyissä juuri koskaan sada...) EDIT: Rei'istä olisi kannattanut tehdä isommat.

Sitten ruuvasin nurkkapuut 80-senttisten laitojen päihin.

Sitten ruuvasin myös ysikymppiset laidat kiinni nurkkapuihin ja näin laatikon kehikko on valmis! Seuraavaksi ruuvasin myös pohjan kiinni nurkkapuihin.

Sitten vielä jalakset kiinni pohjaan. Ne ruuvasin asettelemalla ensin laatikon alle ja sitten ruuvaamalla pohjan läpi.

Jalasten tarkoituksena on estää pohjaa mätänemästä, kun se ei ole vasten maata vaan pääsee kuivumaan. Jalakset sitten toki ajan kanssa mädäntyvät, mutta ne on sitten helppo vaihtaa. Ne olisi voinut tehdä myös muovista, metallista tai kestopuusta, mutta nyt mentiin sillä, mitä sattui kotoa löytymään.

Sitten vielä ruuvasin nämä koukut kahteen kulmaan, jotta heinäverkon saa niihin palohaoilla kiinni.

Sitten verkot täyteen! Ne kannattaa sulkea palohaoilla, sillä silloin niitä on helppo aukoa itse, mutta hevonen ei saa verkkoa auki.

Minulla on verkkoja kaksi per heinälaatikko, toinen laatikossa ja toinen aina valmiina seuraavaa aamua varten. Näin verkon saa heti vaihdettua uuteen aamua varten, kun ottaa hevoset sisään.

Valmista on! 

Muita DIY-henkisiä talliniksejä:

DIY-loimiteline

DIY-keksit hevoselle

DIY-ötökkäkarkote

Kaikki blogin talliniksit:
http://pallurablogi.blogspot.com/search/label/talliniksit

Massankasvatuskuurilla: Mitä Pallura syö?

Tuossa aikaisemmin kirjoittelinkin, kuinka Pallura on laihtunut laitumella, kun jätin siltä väkirehut pois siinä luulossa, että se alkaisi vihreälle päästessään paisua kuin pullataikina. Väärässä olin, ja parin viikon kuluttua havahduin siihen, että Pallura oli hoikistunut melko lailla.

Nyt Pallura on saanut taas pari viikkoa väkirehuja ja on pyöristynyt ihan mukavasti! Läskiä se ei tarvitse enää enempää, mutta lihaksia se tarvitsisi, ja paljon. Vaikka niitä ei saakaan pussista, vaan ne tulevat liikunnan myötä, ei niitä lihaksia tule, jollei ole mistä niitä rakentaa. Niinpä Pallura saa edelleen syödä proteiinipitoista väkirehuannostaan.

Mitä Pallura sitten syö? Tällä hetkellä sen ruokinta koostuu vapaan laidunruohon ja kuivaheinän lisäksi seuraavista:

0,5 litraa Greenlinea
2 dl rouhittua hampunsiementä
3 dl Rypsi-Kronoa
15-30 ml Pan-suola
1 dl Racing Mineral Plus
sinkki

Hampunsiementä Pallura syö, koska siinä on hyvä aminohappokoostumus hevosta ajatellen ja se sisältää tärkeitä omega-rasvahappoja. Hampusta Pallura saa proteiinia, mutta se myös vaikuttaa positiivisesti sen karvan, kavioiden ja jouhien kuntoon.

Rypsi-Kronon funktiona on toimia varsinaisena proteiinilisänä, mutta valitettavasti Pallura ei tykkää sen mausta. Sen vuoksi se saa myös Greenlinea, josta Pallura tykkää kuin hullu puurosta ja joka peittää mukavasti Rypsi-Kronon maun. Greenlinehan on sinimailasta, joka on myös kohtuullisen proteiinipitoista, vaikkakin häviää kyllä rypsille Greenlinen proteiinipitoisuuden ollessa 14 % luokkaa ja rypsin erästä vaihdellen 35-40 %.

 Greenline.

Rypsi-Krono.

Kesällä Pallura saa Pan-suolaa joka päivä (Pan-versiota siksi, että se sisältää natriumkloridia, kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia - siis samoja aineita, mitä elektrolyyttivalmisteet). Suolan määrä vaihtelee sen mukaan, paljonko Pallura on hikoillut. Sinkki menee kuuriluonteisesti eli sitä en syötä koko ajan.

Koska laidunruohosta ei luonnollisestikaan ole analyysia, nyt mennään ruokinnassa pitkältä sen perusteella, miltä Pallura näyttää. Nyt se on hyvässä lihavuuskunnossa ja karva kiiltää. Jos se alkaa lihoa tai laihtua, muutetaan taas jotain.

 Ratsailla kuvassa pikkusiskoni.

Nyt ei sitten muuta kuin monipuolista liikuntaa sekä sopivassa suhteessa myös lepoa, niin saadaan Pallurasta kunnon muskelimimmi!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Varsomisjuttuja: Imettävän tamman ruokinta

Vuonna 2018 tähän aikaan oltiin ihan H-hetken äärellä: Palluran laskettu aika oli koittanut ja kuinka ollakaan, seuraavana yönä se varsoi! Varsominen meni suht koht nappiin ja sen seurauksena mm. Palluran ruoan tarve muuttui, koska se muuttui kantavasta tammasta imettäväksi tammaksi.

Millainen on imettävän tamman ravinnontarve ja ruokinta?

Tamman maidontuotanto on suurimmillaan silloin, kun varsa on 2-3 kuukauden ikäinen. Tamman ravinnontarve ei siis kasva eksponentiaalisesti heti varsan synnyttyä! Muutaman päivän sisällä varsan syntymisestä kannattaa alkaa lisätä ruokintamääriä ja muutaman kuukauden kuluttua tehdä selkeä lisäys ruokamääriin.

Tamman kivennäisruokinta on kuitenkin asia, mihin pitää kiinnittää huomiota heti varsan synnyttyä. Koska maito on varsan ainoa ravinto muutaman kuukauden ajan, on tärkeää, että maidossa on tarpeeksi ravintoaineita. Sopivan kivennäisannostuksen löytää kivennäissäkin kyljestä - niissä on lähes poikkeuksetta kerrottu omat määrät kantaville ja imettäville tammoille. Tamman elimistöstä poistuu imetyksen aikana paljon varsinkin kalsiumia ja fosforia, joten niiden saamisesta on huolehdittava. Myös varsa alkaa jossain vaiheessa syödä kivennäistä, ja sille on tärkeää saada siitä etenkin sinkkiä ja kuparia, joita maidossa on vähän. Maidon lisäksi näitä on yleensä vähän myös Suomen maaperässä, joten näiden tarve ei välttämättä täyty pelkästään laidunruohoa syömällä!

Tamman valkuaisentarve kasvaa maidontuotannon myötä. Yhden maitolitran tekemiseen tamma kuluttaa n. 45 grammaa sulavaa raakavalkuaista. Varsan juoman maidon määrä vaihtelee varsan koosta riippuen, mutta yleensä se on desin verran per elopainokilo varsan ensikuukausina.

Yleensä hyvä laidunruoho riittää tyydyttämään tämän valkuaisentarpeen, mutta aina tamma ja varsa eivät pääse heti varsomisen jälkeen laitumelle. Jos tamma on sisäruokinnassa, on valkuaislisästä huolehdittava. Myös siinä tapauksessa, että laidun on köyhä eikä pysty tuottamaan tammalle sen tarvitsemaa 60-80 ruohokiloa päivässä, tarvitaan lisäruokintaa. Mikäli tamma varsoo loppukesästä, alkaa laidunruohonkin valkuaispitoisuus jo laskea. Hyviä valkuaisenlähteitä ovat tammarehun lisäksi mm. rypsirouhe ja soija.

Tamman tulee pysyä hyvässä lihavuuskunnossa läpi imetysajan, ja imetyskuukausina 2-4 se tarvitseekin rehustaan energiaa saman verran kuin rankassa treenissä oleva kilpahevonen. Tamman ruokinnassa ei kannata siis pihistellä! Varsan tultua 4 kuukauden ikään se alkaa syödä kiinteää ravintoa enenevissä määrin ja imeä vähemmän, jolloin tamman maidontuotantokin alkaa vähentyä. Tällöin voidaan alkaa vähentämään myös tamman ruoka-annoksia.

Kun laidunruohosta ei tietenkään ole analyysia eikä tamman syömää määrää pystytä kontrolloimaan, on mahdotonta tehdä laskelmia ruokinnasta. Siksi hyvä mittari ruokinnalle onkin se, miltä tamma näyttää. Onko se sopivassa lihassa, ei laiha mutta ei myöskään liian lihava? Kiiltääkö sen karva ja vaikuttaako sen yleiskunto hyvältä? Entä varsa, kasvaako se saavuttaen lisää massaa koko ajan? Vaikuttaako varsa terveeltä?

Jos varsomisjutut kiinnostavat, kannattaa roikkua mukana, sillä ensi viikolla on tulossa mm. teksti varsan plasmasiirrosta! Jos taas varsajutut eivät kiinnosta, kannattaa silti roikkua mukana, sillä tulossa on muutakin :)

Lähteet ja lisää imettävän tamman ruokinnasta:

Suosittelen varsinkin linkkiä nro 1, se on kattava opinnäytetyö varsan ravinnosta ja ruokkimisesta!

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/3074/MyllykoskiAnnaKaisaOnt_1.pdf?sequence=3&isAllowed=y

https://www.shkl.net/wp-content/uploads/2016/04/2_2007_1.pdf

https://hevoskasvattajat.fi/hyvat-evaat-laitumella/

Ps. Muita varsomisjuttuja:

Tiineen tamman ruokinta

Varsomispakkaus

Mikä voi mennä varsomisessa pieleen?

Talliniksi: Edulliset ruokinta-astiat

Huom! Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vinkki köyhältä hevosenomistajalta toiselle!

Yksi päivä Tokmannilla asioidessani siellä tuli vastaan iloisen värisiä pehmeitä muoviämpäreitä. Kokokin oli juuri sopiva: täydellisiä hevosen ruoka-astioita!

Hintakin oli kohdallaan, ja paljon hevostarvikeliikkeiden myymien ruokinta-astioiden hintaa halvempi: Tokmannilla köyhtyy 27 litran pehmoämpäristä 4,99 euroa ja pienemmästä, 15 litran ämpäristä 3,99 euroa.

Pehmoämpäreiden materiaali on polypropeeni, joka on yleisesti elintarvikepakkauksissakin käytettyä. Polypropeiinin voi myös kierrättää, jahka hevonen on palastellut tämän ruoka-astian. (Ensin kannattaa kuitenkin vielä ainakin kerran elvyttää se käyttökuntoon tällä Pallurablogin niksillä KLIK!).

Itse kotiutin näitä kolme, yhden ison ja kaksi pienempää. Tarvettahan ei olisi ollut kuin yhdelle, mutta koska sisäinen hamsterini alkoi pelätä, että näitä ei ole enää myöhemmin saatavilla, ostin varastoon kaksi lisää.

Värit ovat kyllä kerrassaan herkulliset!

Pehmoämpäreitä on saatavilla myös  Tokmannin verkkokaupasta, ja sieltä voi kätevästi tarkistaa saatavuuden lähi-Tokmannilla:

27 litraa: https://www.tokmanni.fi/muoviampari-27-l-varilajitelma-8718158095930
15 litraa: https://www.tokmanni.fi/muoviampari-15-l-eri-vareja-8719202570694

Värikästä alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Muita hyviksi havaittuja talliniksejä:

Ulkoloimen paikkaaminen
Lukostaan hajonneen riimun korjaus ilman ompelemista 

Lampaankarvan elvyttäminen

Naarmuisen panssarin ehostus

Se kaikkein paras rehumössönsekoituskauha

Loimien nimeäminen
  Kahvastaan hajonneen pehmeän ruokinta-astian elvyttäminen