Fysioterapiaa ja eläinlääkärikäyntejä

Toukokuussa sain Palluran vihdoin Tuulia Luomalan käsittelyyn, johon olemme yrittäneet päästä jo pitkään, mutta vasta silloin saimme aikataulut natsaamaan. Tuulia oli hoitanut myös edellistä hevostani Veeraa, joten tiesin hänen olevan rautainen ammattilainen. Ennen käsittelyä näytin hänelle videota Palluran liikkumisesta ja hän näki siitä selvästi, että hevonen on vino. Syykin vinouteen löytyi käsittelyssä: Palluran lantiokori oli huomattavan vinossa oikealle. Tämän seurauksena vasen takapolvi oli rasittunut oikeaa enemmän, ja Tuulia oli sitä mieltä, että eläinlääkärin kannattaisi katsoa ja tarvittaessa piikittää se. 

 Kesäkuussa meille oli tulossa joka tapauksessa eläinlääkäri katsomaan Palluran hampaita, joten pyysin samalla eläinlääkäriä katsomaan polvea. Palluralle tehtiinkin taivutuskoe kaikkiin jalkoihin, ja vaikka eläinlääkäri oli sitä mieltä, että sen liikkeessä on jotain outoa, se ei kuitenkaan ole nivelperäistä. Saattoi hyvin olla myös nuoren hevosen voimattomuutta tai sitten reagointia lantion suoristamiseen. Saimme viikon kipulääkekuurin ja ohjeeksi liikuttaa, mutta välttää pienellä ympyrällä ym. pyörimistä. Sen viikon siis maastoilimme, viimeisenä päivänä testasin kentällä, että huomaanko Pallurassa suurta eroa. Mikäli se olisi liikkunut huomattavasti paremmin kipulääkkeen kanssa, sehän olisi tarkoittanut, että se on jostain kipeä. Näin ei kuitenkaan ollut, en huomannut minkäänlaista eroa liikkeessä, joten palailimme siitä pikkuhiljaa normitreeniin.

Reilu kuukausi sitten Palluran vasen takajalka alkoi turvotella pienesti. Ajattelin sen olevan vaan helteisiin liittyvää turvotusta ja jäin seurailemaan tilannetta. Jalka ei kuitenkaan laskenut edes helteiden loputtua, joten päätin kutsua eläinlääkärin ultraamaan sen. Pelkäsin, että siellä olisi jonkinasteiden hankosidevaurio. Pallura liikkui kyllä puhtaasti, mutta oli vähän haluton ja haukotteli paljon ratsastaessa.

Saimme onneksi nopeasti tallikäyntiajan Hyvinkään Hevossairaalasta, joka ei ole kauhean kaukana meiltä, ja eläinlääkäri totesi heti jalkaa tunnustellessaan että turvotus on jännetupessa. Katsottiin kuitenkin vielä liikettä ravissa sekä ultrattiin jänteet ja hankositeen alahaarat. Pallura pisti parastaan ja mm. kävi kaksi kertaa kentälle piehtaroimaan ontumatutkimuksen aikana 🙈🤣 Jänteissä eikä hankkarissa ei onneksi ollut sanomista ja ell totesi että jännetuppi on todennäköisesti saanut kolhun tai sitten sen täyttyminen on rasitusperäistä. Joka tapauksessa "vamma" ei ole vakava vaikka siitä saattaakin jäädä kosmeettinen haitta. 

Eläinlääkärin ohje oli ottaa pari viikkoa iisimmin, mutta koska jalka ei edelleenkään laskenut ja Palluralla selvästi oli edelleen jonkinlaista kipua siihen liittyen (haukottelu ja haluttomuus liikkua), olemme nyt jatkaneet kevyempää menoa kohta jo neljä viikkoa. Eläinlääkäri kehotti kuitenkin liikuttamaan Palluraa, jotta jalan nestekertymä lähtisi liikkeelle, joten olemme kyllä liikkuneet, mutta kevyemmin sekä välttäen käännöksiä ja sivuttaisliikkeitä, joissa jalka joutuisi kietymään.

 Tällä viikolla jalka onkin laskenut jo huomattavasti ja Pallura onkin liikkunut jo ihan mielellään. Olenkin antanut sen mennä sitä tempoa, mitä se haluaa, mutta vältellyt edelleen sivuttaisliikkeitä. Jospa sitä pian sitten pääsisi jo normitreeniinkin!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Irtohypytystä

Blogihiljaisuutta onkin kestänyt useampi viikko, pahoitteluni siitä. Ei ole yksinkertaisesti ollut inspiraatiota blogiin kirjoittamiseen, joten olen ihan hyvällä omallatunnolla jättänyt tämän sivummalle. Nyt kuitenkin inspiraatio palasi!

Jokin aika sitten saimme ostettua käytettyä estekalustoa ja reilu viikko sitten sunnuntaina saimme vihdoin otettua sen testiin. Teimme irtohypytyskujan ja meillä oli ponin ja Palluran lisäksi hyppäämässä myös kolme vierailevaa tähteä. Mutta kaikista suurin estestara oli tietenkin poni!!

Mini-Me hyppäsi todella hienosti saatuaan langan päästä kiinni. Ensimmäisellä kerralla se meni vain puomit taluttajan kanssa, seuraavaksi yksin maapuomeja ja lopulta se hyppäsi ihan esteitä. Ja hienosti hyppäsikin!

Pallura hyppäsi edelleen sairaan hienosti, vaikka se ei ole kahteen vuoteen hypännyt. Ei irtona eikä muutenkaan. Se leiskautti yli 120 sentin esteestä kuin se ei olisi ollut mitään.

Valitettavasti Pallura vaan kuitenkin kuumuu estehommissa vähän liikaakin. Jossain vaiheessa se teki kuumuessaan sivuloikan, jolla se kaatoi minut kumoon. Tämän jälkeen se vielä juoksi ylitseni. Ilmeisesti se kuitenkin osittain onnistui hyppäämään ylitseni, koska olen edelleen tässä kirjoittelemassa. Kypärä minulla oli päässä, mutta luulen, ettei sekään olisi auttanut, jos Pallura olisi juossut pääni päältä. Nyt se osui vain alaselkääni ohi mennessään. Kipu ei ollut aivan sietämätöntä, joten totesin, että lääkärikäynti seuraavana päivänä riittänee. Minulla on työpaikan puolesta myös vapaa-ajan tapaturmavakuutus, jonka puitteissa PITÄISI päästä tutkimuksiin ja hoitoon silloin kun sattuu. Tässä vakuutuksessa ei ole omavastuuta kuten ratsastajainliiton vakuutuksessa ja sen korvauskatto on isompi, joten hakeuduin tämän työpaikan vakuutuksen kautta hoitoon. Tai siis yritin. Jostain syystä hoitaja, jonka kautta ajat varataan, laittoi minut työterveyslääkärille, jonka mielestä minua ei ollut syytä tutkia lainkaan, vaikka ylitseni oli juossut 600 kilon painoinen hevonen rautakengät jalassa ja vaikka minulla oli kipuja. Hän määräsi minulle vain vähänä vahvempaa buranaa.

Seuraavana päivänä selkääni sattui aamulla sängystä noustessa ihan toden teolla ja suivaannuin niin, että soitin uudelleen ajanvaraukseen ja vaadin päästä eri lääkärille. Työpaikkani kuitenkin maksaa tästä vakuutuksesta sen vuoksi, että pääsisin nopeasti hoitoon, jos tarvetta tulisi. Tällä kertaa sainkin ajan oikein ortopedille, joka tutki minut ja vaikkei nähnytkään syytä huoleen, laittoi minut silti varmuuden vuoksi lannerangan röntgenkuvaan.

Mainittakoon, ettei minusta oltu ennen tätä koskaan otettu mitään muita röntgenkuvia kuin viisaudenhampaista. Tästä siis jo voi päätellä, etten juokse työterveydessä joka viikko valittamassa, että minuun sattuu. Oletan siis, että silloin kun kerran viidessä vuodessa menen lääkäriin, saan ihan oikeasti hoitoa.

Selässäni ei ollut murtumia onneksi. Silti olen tyytyväinen siihen, että kuva otettiin, sillä vielä kahdeksan päivää myöhemminkin selkä on kipeä, ja on mukava tietää, ettei siellä ole murtumia.

Selvisin siis säikähdyksellä, tuossa tilanteessa olisi nimittäin voinut lähteä henki. Ratsastamisesta ei varmaankaan siltikään kannata vielä ihan hetkeen haaveilla, sillä selkään sattuu tuonne alaselän alueelle, mistä pitäisi pystyä ratsastaessa joustamaan.

Minulla oli myös muutama video Pallurasta ja ponista, mutta en jostain syystä saa niitä tähän liitettyä. Ne löytyvät kuitenkin meidän Instagramista, jos kiinnostaa!

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Palluran säikkyminen, ja mikä siihen auttoi?

Pallurasta tuli todella säikky tuossa jokin aika sitten. Se alkoi säpsyessään ottaa kunnon lähtöjä myös kentällä, missä se ei normaalisti pelännyt juuri mitään. Se on ollut selvästikin myös "uhmaiässä" muutenkin, eli testannut rajojaan paljon maastakäsinkin, esimerkiksi kokeilemalla että kumpi taluttaa kumpaa. Niinpä ensin ajattelin, että säpsyminen liittyy jotenkin tähän. Palluralle on tullut lisää lihasta ja lisää voimaa, ja se ehkä alkaa vähän tiedostaa omaa kokoaan. Ja sen, että jossei se halua, niin ei välttämättä tarvitse. Ajattelin myös, että säpsyminen saattaa liittyä siihen, että kentän pohja on ollut koko "talven" vähintäänkin "mielenkiintoinen", ja ne kerrat, kun siinä on voinut kunnolla liikuttaa, on laskettavissa yhden käden sormilla. Ajattelin, että ehkäpä Palluralla vaan on ihan hirveä määrä pöllöenergiaa.

(Kuva on vanha, ja meno on ollut vieläkin hurjempaa...)

No tässähän mentiin heti metsään. Pallura ei ole koskaan ollut senluonteinen hevonen, että se ratsain testaisi ratsastajaa. Toki se saattaa joskus protestoida liian isoja apuja tai jos siltä pyydetään jotain mikä on sen mielestä vaikeaa. Mutta ikinä se ei ole ollut sellainen hevonen, joka protestoisi kunnolla hyppimällä pystyyn ja pukittamalla. Joku siis mättäsi, mutta mikä?

Koska meilläpäin ei ole paljoa lunta tänä talvena näkynyt, päätin varmuuden vuoksi syöttää Palluralle psyllium-kuurin. Koko kylästä oli sattuneesta syystä psylliuminsiemenet loppu, joten päädyin ostamaan kuorijauhetta. Ja kuinka sitten kävikään: kaksi päivää kuurin aloittamisen jälkeen minulla oli käsissäni kiukkuinen hevonen, jonka mahaan ei saanut koskea. Laskin heti yhteen yksi plus yksi ja tein vielä hanskatestin Palluran lantapalleroille.

Hiekkaahan siellä! Hiekkatestistä tietämättömille tiedoksi, että siinä siis otetaan muutama lantapallero ja laitetaan ne kumihanskaan, johon lisätään vettä. Sitten odotellaan parikymmentä minuuttia - puolisen tuntia, ja mahdollinen hiekka valuu muuta lantaa painavampana kumihanskan sormiin.

Hiekkatesti EI kerro sitä, onko hevosen suolistossa hiekkaa eikä sitä, kuinka paljon sitä on. Se kertoo ainoastaan sen, että hiekkaa tulee lannan mukana ulos. Hiekkaa saattaa olla mahassa isokin kertymä ilman, että sitä kulkeutuu lannan mukana ulos, tai sitten sitä ei välttämättä ole kertynyt suolistoon lainkaan, vaan kaikki tulee lannassa ulos. Ainoa keino varmistua hiekasta ja sen määrästä on hiekkaröntgen.

Kun hiekkatesti kuitenkin tehdään psylliumkuurin aikana, se kertoo, tuleeko hiekkaa psylliumin mukana ulos vai ei. Ja Palluralla näytti tulevan, ei paljon, mutta jonkun verran kuitenkin. Psylliumkuuri kesti viisi päivää ja sen jälkeen Pallura olikin kuin toinen hevonen.

Ei enää turhanpäiväistä säikkyilyä, ei enää äkkilähtöjä pukkilaukkaan kentällä! Ei enää Palluraa, joka ei uskaltanut mennä kentän toiseen päätyyn.

Kuulostaa uskomattomalta, että pienellä psylliumkuurilla oli noin iso vaikutus, mutta oikeastaan se on melko loogista: saaliseläimenä hevosesta tulee säikky, mikäli sillä on kipuja tai se kokee muuten olevansa heikkokykyisempi pakenemaan kuin normaalisti. Todennäköisesti hiekka siis on aiheuttanut Palluralle joko kipua tai muuten vaan epämiellyttäviä tuntemuksia suolistossa.

Edelleen Pallura saattaa maastossa olla säpsy, ja kentälläkin, jos sillä on paljon energiaa tai tuulee kovasti. Mutta nuo isot ylireagoinnit kentällä ovat jääneet pois ja siitä tämä tätiratsastaja on erittäin iloinen!

Mitäpä tästä taasen opimme: älä ajattele, että hevonen vaan testaa, jos sen käytös muuttuu radikaalisti. Todennäköisesti sille on joku syy.

Mitä kuuluu Palluran mahalle?

Joulukuun puolella kirjoittelinkin Palluran mahavaivoista eli mahahaavasta (kotidiagnoosini). 

Ilmeisesti kotidiagnoosini osui erittäin oikeaan, sillä vaivaa olen hoitanut mahahaavana ja se on myös hoitoon vastannut hyvin.

Pallura on jo ihan rutkasti parempi, se ei enää arista mahaa harjatessa. Ratsastaessa se ei ole vielä ihan täysin normalisoitunut, se on vielä esimerkiksi haluton ravaamaan ja laukkaamaan (mikä ei sinänsä haittaa, sillä kelit ovat kamalat ja kenttä sellaisessa kunnossa, ettei laukasta ja ravista tarvitse muutenkaan haaveilla). Se on myös lopettanut haukottelemisen ennen ratsastusta ja alkukäyntien aikaan. Myös mahan näykkiminen liikutuksen aikana on loppunut.

Palluran ruokahalu on myös lähes normalisoitunut, sille maittaa jo heinäkin suht koht normaalisti. Öisin se saattaa tosin edelleen jättää, jos tallinpitäjä on laittanut liian reilusti heinää.

Edelleen syötän Palluralle greenlinea, sillä nyt huomaan, että se on laihtunut. Paksun talvikarvan alta on ollut sitä vaikea huomata, mutta nyt kun päästiin ratsaille, huomasin, että satula oli käynyt liian leveäksi.Vaihdoin kapeamman kaaren ja se istui onneksi sillä hyvin.

En myöskään halua liikuttaa Palluraa tyhjin mahoin, joten senkin vuoksi syötän aina greenline-puuron ennen liikutusta. Vaikka sillä onkin nyt heinää vapaasti saatavilla, haluan varmistua, että siellä mahassa tosiaan on tavaraa, joten siksi puuro. Sinimailashake toimisi toki ihan yhtä hyvin, mutta Pallura rakastaa greenlinea ja sitä on meilläpäin helposti saatavilla, joten sillä mennään.

Greenlinen lisäksi menee edelleen mahansuojayrttejä. Ekygard-kuuri loppui viime viikolla, mutta tilasin Chia de Gracialta samoja yrttejä, mitä Ekygardissa on ja Pallura saa niitä nyt iltapuuroonsa. Lisäksi otin käyttöön suolistoa tukevan Progutin, mutta luinkin jostain, että Progut ei välttämättä olisikaan hyvä mahavaivaiselle, sillä se sisältää ohraa, jota moni mahahaavahevonen ei kestä. Suo siellä, vetelä täällä?

Palluran ruokinta siis koostuu tällä hetkellä heinän lisäksi seuraavista:

Aamu:
2 dl pellavainen
0,5 litraa greenline
1 dl progut
turvotettuna

Ilta:
2 dl pellavainen
0,5 litraa greenline
1 dl progut
1 dl chia-siemen (koska voitin insta-arvonnasta :D )
e-vitamiini
1 dl krafftin kivennäinen
turvotettuna

Välipalapuuro:

0,5 l greenline
0,5 dl pellavainen
turvotettuna

Jos olen iltaisella liikenteessä ja annan Palluralle itse iltaruuan, annan sen yleensä "pitkänä" eli ihan löysänä vellinä, jotta varmistan nesteensaannin. Jos taas olen päiväsaikaan liikenteessä, annan yleensä vielä liikutuksen jälkeen ylimääräisen herkkuveden, jossa on 1 dl greenlinea ja 0,5 dl pellavaista turvotettuna n. 8 litraan vettä. Saman asian ajaisi toki mash- tai melassivesi, mutta en halua antaa ylimääräistä sokeria, enkä tuoda taas yhtä uutta ylimääräistä säkkiä tallille.

Pallura sai joulukuuseni tarhaan syötäväksi ja se tuntuu maistuvan. Tai ei niinkään havut, vaan oksien ja rungon kuori.

Olen tässä odotellut, että tulisi kunnolla lunta ja pakkasta, ennen kuin syöttäisin Palluralle vielä yhden psyllium-kuurin varmuuden vuoksi, koska osa sen oireista täsmää myös hiekkaan. Pallura on yhden kuurin jo syksyllä syönyt. Mutta näyttää siltä, että lunta ja pakkasta saa odotella, joten todennäköisesti haen psyllium-ämpärin jo piakkoin.

Uusi vuosi on onneksi siis alkanut vähän paremmalla Palluran voinnilla!

Mahavaivoja

Instagramin storyn puolella olenkin tästä aiheesta jo avautunut, mutta en ole halunnut kirjoittaa blogiin mitään, ennen kuin uskon, että ollaan jo voiton puolella. Ja nyt onneksi uskon niin!

Pallura alkoi oireilla kuukausi sitten mahaansa. Oireilu alkoi aristuksella nälkäkuopista sekä lanneselän alueelta, ja siksi en heti osannut yhdistää sitä mahakipuihin. Ajattelin ensin, että epäsopiva satula on tehnyt jo tuhojaan selässä. Pallura siirtyi talutusliikunnalle, mutta parin päivän päästä tilanne paheni ja se alkoi aristaa harjatessa nälkäkuoppien ja lanneselän lisäksi myös koko mahaa, varsinkin alaosaa, etujalkojen väliä, ryntäitä sekä kaulan alaosaa, joinain päivinä myös selkää. Koska olen yhden hevosen mahahaavan takia jo kuopannut, tajusin heti, että nämä ovat kaikki paikkoja, joihin mahakipu säteilee.

En halunnut viedä Palluraa heti tähystettäväksi, sillä tajusin oireet niin äkkiä, että siellä ei välttämättä ollut välttämättä kehittynyt mahahaavaa, vaan hyvin saattaa olla, että mahan limakalvot olivat vasta ärtyneet. Paastotus on mahalle sen verran rankka kokemus, että joku rajatapaus saattaa paaston myötä muuttua ihan ehdaksi mahahaavaksi, joten päätin, että aletaan hoitaa Palluraa kuin mahahaavahevosta ja katsotaan, miten käy.

Ihan ensimmäinen askel oli se, että hain Palluralle säkin Greenlinea Hankkijalta. Se oli vähentänyt heinänsyömistään todella radikaalisti ja luulen, että siitä tuli inhottava kierre. Kun maha oli kipeä, Pallura ei halunnut syödä ja syömättömyys tietysti vain ruokki mahakipua entisestään. Greenlinepuuro kolme kertaa päivässä ohjelmaan, ja niin alkoi heinäkin pikku hiljaa maistua.

Seuraava askel oli slow feeding -heinälaatikko, jotta Palluralla olisi heinää koko ajan saatavilla, jottei maha pääsisi tyhjentymään.

Silloin kun Pallura sai laatikon, se söi todella huonosti. Koska laatikossa oli verkko, jonka heinämäärän tiedän suunnilleen, oli helppo päätellä, että se söi päivän aikana noin pari, kolme kiloa kuivaheinää. Kun kyseessä on suurikokoinen, lähes 600-kiloinen hevonen, on ihan selvää, että se oli ihan liian vähän, vaikka sen päälle yön aikana olisikin syönyt viisi kiloa (mitä Pallura ei syönyt). Mutta muutaman päivän päästä heinä alkoi taas maistua, ja nyt Pallura pääsee vuorokauden aikana jo lähemmäs kymmentä kiloa. Greenlinen kanssa se alkaa olla jo ihan passeli määrä, mutta tällä hetkellä Pallura todellakin saa syödä heinää niin paljon, kuin sen napa ikinä vetää. Onneksi tämä on ok myös tallinpitäjälle, joka antoi piutpaut tarjoukselleni maksaa ekstraa kaikesta lisäheinästä, mitä Palluralle nyt tarjoillaan :)

Hain Palluralle myös eläinlääkäriltä Ekygardia. Se on yrttipohjainen mahansuojavalmiste, jota saa ilman reseptiä. Olen ollut aikaisemmin todella skeptinen sen suhteen, mutta sitten pääsin erään hevosen kanssa näkemään, miten sen maha todellakin parani Ekygardilla.  Mikään muu sen olosuhteissa ei muuttunut, paitsi se, että se alkoi saamaan aamuin, illoin Ekygardia. Niinpä päätin kokeilla sitä myös Palluralle.

Palluralla toki on muuttuneet myös muutkin olosuhteet nyt, mutta silti koen Ekygardista olleen hyötyä. Pallura on syönyt sitä nyt vajaa kolme viikkoa, ja maha alkaa olla parempi. Edelleen se tosin aristaa mahaa jonkun verran, mutta vähemmän kuin ennen.

Eilen ratsastin Palluralla ensimmäistä kertaa kuukauteen! Se oli eilen niin hyvä, että uskaltauduin laittamaan satulan selkään, eikä Pallura sitä protestoinutkaan millään lailla. Ei aristanut lainkaan harjatessa mahaa tai mitään muutakaan ja alkoi heti talliin tultuaan syömään heti iltaheiniään, mitä en muista tapahtuneen pitkään aikaan. En luonnollisestikaan ole Palluralla nyt ratsastanut muuten, sillä ei ole tullut mieleenikään laittaa sille nyt satulaa ja satulavyötä, kun maha on ollut kipeä. Ilman satulaa menemiseen koen taas Palluran olevan vähän turhan virtava tällä hetkellä :D Eilen menimme vain käyntiä viitisentoista minuuttia, sillä halusin pitää homman mukavana ja kevyenä, jotta siitä jäisi Palluralle hyvä fiilis.

Mahavaivat ovat siitä kenkkuja, että vaikka eilen oli superhyvä päivä, voi tänään olla ihan toinen juttu, ja siksi nyt mennäänkin päivä kerrallaan ja ratsastetaan vain silloin, kun Palluran maha sen sallii. Yhtään ylimääräistä stressiä ei auta sille nyt aiheuttaa.

Sitten pitäisi enää tietää, mikä Palluran mahahaavan on aiheuttanut! Onko se kipeä jostain muualta, ja mahahaava on sekundäärinen vaiva, vai onko stressi aiheuttanut sille mahahaavan? Jos mahahaavan aiheuttajaa ei saa eliminoitua, vaiva tietenkin vain uusii.

Itse epäilen kuitenkin, että mahahaava on tullut siitä stressistä, mikä aiheutui siitä kun Pallura menetti tarhakaverinsa. Pallura ei enää päästänyt kaveria syömään, joten ne oli tietenkin pakko erottaa. Mutta kaverin menettäminen on usein hevoselle kova paikka, vaikka Pallurallekin jäi viereiseen tarhaan kosketusetäisyydelle hevosia. Nähtäväksi jää, uusiiko mahahaava vai selvittiinkö säikähdyksellä.

Ps. Lisää hevosen mahahaavasta voit lukea täältä: https://pallurablogi.blogspot.com/2018/11/hevosen-mahahaava.html

Levoton suu

Valitettavasti Palluran suoristaminen on tuonut mukanaan ikävän lieveilmiön: sen suusta on tullut paljon levottomampi kuin ennen, ja sen herkkyys pidätteille on myös kärsinyt. Selitys tälle on ilmiselvä: suoristavat harjoitukset ovat sille vaikeita, ja heti, kun mennään pois Palluran mukavuusalueelta, alkaa se suulla mukeltaminen. Pallura ei heitä kieltä kuolaimen yli, mutta narskuttaa kuolainta ja aukoo suutaan.

Palluran hampaathan raspattiin syyskuussa ja suu oli varsin siisti, ei mitään kuolaimesta johtuvia limakalvovaurioita. Siksi uskonkin, että sen nykyinen kolmipala sopii sen suuhun ihan hyvin. Kun kaikki palasen naksahtavat paikalleen ja Pallura antaa periksi suoristaville avuille, suukin rauhoittuu. Tuntumasta tulee todella miellyttävä, ohjan toisessa päässä on hevonen, joka "imee" kuolaimeen, vastaa pieniinkin pidätteisiin ja kuuntelee ratsastajaa. Mutta jotta tähän tilanteeseen päästään, Pallura pitää viedä sieltä mukavuusalueelta ensin pois.

Aikaisemmin kirjoitinkin jo, että olen joutunut ottamaan Palluralta turparemmin pois. Tai no, joutunut ja joutunut. Hampaiden raspauksessa kävi ilmi myös, että Pallura tekee vielä poskihampaita, ja kun se alkoi jossain vaiheessa näyttää epämukavuudesta kieliviä signaaleja, kun lähestyin sitä suitsien kanssa, otin turparemmin pois. Signaalit loppuivat siihen paikkaan, joten epäilen turparemmin painaneen puhkeamassa olevia poskihampaita, vaikka meidän turpis onkin aina niin löysällä, että väliin saa tungettua kämmenen tai kaksi.

Jos Palluralla olisi turpis, se pääsisi vastustamaan pidätteitä ja mukeltamaan suullaan vähemmän. Mutta toisaalta, se parantaisi vaan seurauksen, muttei syytä. Niinpä turparemmin poisottaminen ei välttämättä ole huono juttu. Suulla mukeltaminenkin loppuu varmasti aikanaan, kun saadaan Pallura suoraksi (tähän saattaa tosin mennä kauan, mutta edelleen.... Ne hyvät hevoset tehdään hitaasti!) En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, että jos hevonen protestoi suullaan jotain, suu suljetaan tiukemmilla remmeillä sen sijaan, että mietittäisiin, miksi se hevonen tekee, niin kuin tekee.

Mekin kyllä varmasti vielä palaamme turparemmilliseen elämään syystä että kouluradalla ei edelleenkään, herrain vuonna 2019, esiintyä ilman turparemmiä! Tämä sääntö on ihan käsittämätön muinaisjäänne ajoilta, jolloin lajin hevosystävällisyydestä ei niin paljon piitattu. Myöskin maastoon laitamme turparemmin, sillä en vaan uskalla lähteä ilman. Meidän maastoreissuilla tuntuu toisinaan tapahtuvan mitä kummallisempia asioita, joten turparemmittä mennessä en hämmästyisi yhtään, jos suitset vaikka tippuisivat päästä.

Minähän olen tehnyt Palluralle useampia kuolainkokeiluita, mm. Neue Schule Turtle Top ja Turtle Tactio, mutta palaan aina tähän halpisoliivikolmipalaan, sillä sillä Pallura tuntuu olevan kaikista tyytyväisin. Testasin tuossa myös Vision-kuolainta, siitä tulossa juttua myöhemmin.

Eilen huomasin, että Pallura ei halunnut, että sen lapoja ja kaulan alaosaa koskettiin. Se on sille todella epätyypillistä käytöstä, sillä yleensä Pallura rakastaa, mitä rajummin ottein sitä esimerkiksi harjaa. Eilen se ei kuitenkaan nauttinut kosketuksesta, ja pohdin, onko se lavoistaan jumissa vai säteileekö kipu jostain muualta, esim. mahasta. Ratsastaessa Pallura ei myöskään halunnut laukata, ja mietinkin, johtuiko se lapojen jumista vai painaako sitä taas vaihteeksi satula. Ja, koska Pallura on tamma, voi sillä olla myös jotain naistenvaivoja, sillä luonnollisestikin se on TAAS kiimassa.

Päätinkin nyt seurata tilannetta muutaman päivän, jos se ei normalisoidu, niin täytyy pohtia jatkotoimenpiteitä. Pohdin myös, pitäisikö Palluralle antaa ihan vaan lomaa, kun satula ei istu ihan täydellisesti, hampaita puhkeaa ja kelikin on kurjaa. Ainoa ongelma lomassa on se, että Pallura kerää nyt ihan hurjan paljon vapaapäivinä energiaa kun se ei enää ole laitumella, missä se pääsi liikkumaan paljon. Ehkäpä pidämme nyt pari kävelypäivää ja katsotaan sitten tilannetta uudelleen.

Meillä ehtikin mennä jo useampi kuukausi Palluran kanssa mukavasti, mutta nyt on taas mahanpohjassa sellainen "Mitä jos" -tunne. Mitä jos sen eilinen jumi kertookin jostain isommasta, mitä jos se on kipeä jostain, mitä jos... Mutta mitä jos tuo eilinen onkin vain ohimenevä jumi ja kaikki onkin hyvin?

Ei voi tietää, joten pakko vaan seurailla tilannetta hetki.

Satulatuskaa, osa II

Huoh. Taas on se aika, kun nuoren hevosen selkä on muuttunut ja satula ei enää sovi. I-HA-NAA!! Nyt, kun etujalka alkaa olla kunnossa, tietenkin satula käy epäsopivaksi, jottei vaan pääsisi ratsastamaan.

Palluralla on tällä hetkellä kolme satulaa, joista yksikään ei sovi sille. Kyllä, kolme! Sen Prestigen este- ja koulusatulat jäivät epäsopiviksi jo aikoja sitten, mutta olen hillonnut niitä satulahuoneessa siinä toivossa, että ne vielä sopisivat. No, se on ollut kyllä turha toivo! Meidän käyttösatula on ollut yläpuolen kuvassa oleva vanha, todella vanha Cliff Barnsbyn yleissatula. Se oli edullinen ja hyvä istua ja mikä parasta, se sopi Palluralle hyvin ja Pallura liikkui sen kanssa mielellään. Noin viime viikkoon asti, jolloin huomasin, että laukka ei enää noussut. Olin käyttänyt satulan kanssa romaania, jossa oli täytepalat edessä, ja lähempi tarkastelu osoitti, että romaanin kanssa vastinhihnat olivatkin alkaneet osoittaa eteenpäin, mikä kertoo siitä, että satulan painopiste jää liian taakse. Ilman romaania vastinhihnat asettuivat oikealle paikalleen, mutta satula ei istunut enää muuten vaan jäi takaa ilmaan.

Pallura lienee siis saaneen selkäänsä sen verran lihaksia, että satula ei enää sovi. Selkä näyttää myös suoristuneen melkoisesti, mutta on edelleen himpun takaa nouseva, joten ihan suorarunkoinen satula ei käy. Pallura on myös todella leveä, vaikka onkin lihakseton. Lavat tarvitsevat tilaa, ja siksi sillä käytössä olevat satulat ovat leveitä. Kokeilinkin sille tuossa kaikkia tarpeeksi leveitä satuloita, jotka tallinomistajaltamme sattui löytymään. Eli Kiefferin koulupenkkiä, Kiefferin estepenkkiä, Cliff Barnsbyn koulusatulaa ja Santa Cruzin koulusatulaa. Näistä Santa Cruz näytti Palluran ollessa paikoillaan ihan ok:lta, mutta koeratsastus osoitti, ettei se ollut sitä.

Ostin "sokkona" suoralla kaupalla Palluralle nyt Batesin vaihtokaarellisen koulupenkin, kun halvalla, siis lähes puoli-ilmaiseksi, sain. Odottelen sitä kuitenkin saapuvaksi vasta ensi viikolla tämän viikon postin kulkua haittaavan pyhäpäivän vuoksi. (En silti valita, sillä ko. pyhäpäivä antaa minulle peräti nelipäiväisen viikonloppuvapaan!) Mutta tuo Bates oli sen verran edullinen, että siitä saa varmaan omansa pois, jos (ja todennäköisesti kun) se ei meille sovikaan. Loppuviikosta yksi kaveri lupasi tuoda meille Bates Wide -malliston koulusatulansa sovitettavaksi. Lasken tällä hetkellä aika paljon toivoa sen varaan, sillä siinä on myös Easy Riser -palamuokkaussysteemi. Mutta tällä hetkellä olemme Palluran kanssa satulattomia! Onneksi ilman satulaakin voi työskennellä vaikkapa ohjasajaen. Tai jos Palluralta kysytään, niin laidunvapaa käy ihan erinomaisesti!

Kuva Markku Nymanin ohjasajo-oppitunnilta.

Koska varastotilaa on rajallisesti, ja tarvitsen myös pääomaa uuden satulan hankintaan, totesin, että joudun luopumaan ainakin osasta (heh) satuloistani. Niinpä ainakin tämä ihana Prestigen Golden Star joutaa myyntiin. EDIT: MYYTY!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Instagramin puolella ollaankin jo saatu hyviä vinkkejä siitä, mikä satula voisi käydä leveään, suorahkoon mutta takaa nousevaan selkään. Lapatilaa tarvitaan myös. Jos mieleesi tulee vielä joku tällainen satula, ilmianna se kommenttikenttään!

Baby steps

Palluran kanssa päästiin viikonloppuna ratsaille peräti kahteen kertaan. Olen sitä sairaslomalla kyllä muutenkin liikuttanut toisinaan selästä, mutta vain käyntiä. Nyt otettiin pari pätkää ravia, kun klinikalta saatiin lupa tehdä myös ravityöskentelyä, mikäli jalka ei ota itseensä ja hevonen on ontumaton.

Lauantaina pikkusisko ratsasti Palluralla jotta näin, miten se liikkuu. Hyvinhän se liikkui! Ontumaton oli todellakin ja ihan kivasti oli raviin löytynyt kuitenkin joustoakin jo. Toipilaaksi meno oli siis oikeinkin mallikasta! Eipä tuo tietenkään ihan niin hyvin ravannut, kuin se ravaa silloin, kun takaosakin työskentelee kunnolla ja hevonen liikkuu läpi koko selän. Mutta tässä nyt ravattiin ainoastaan muutama kierros suoraa uraa kumpaankin suuntaan, joten siihen nähden meno on mielestäni oikeinkin hyvää! Alla pieni videonpätkä ravista:

Vauhtia oli Palluralla vähän enemmän kuin tarvis mutta onhan tuo ymmärrettävää kun ollaan hissuteltu tässä jo kuukauden päivät.

Eilen sitten kapusin itsekin ratsaille ja ihan satulan kanssa! Alkuun tehtiin käyntityöskentelyä ja siitä Pallura on kyllä sitä mieltä, että se on jo niin nähty! Se ei jaksanut keskittyä millään eikä halunnut kuunnella pidätteitä. Loppuun otettiin taas sitten muutama kierros ravia ja kun alun hiittipätkän jälkeen Pallura malttoi vähän rauhoittua, ravi tuntui todella hienolta! Siis edelleen peilaten siihen, että ollaan oltu kuukausi sairaslomalla.

Nyt sitten pikku hiljaa lisätään ravityöskentelyä myös ohjelmaan, mutta pitää muistaa malttaa eikä ahnehtia liikaa, ettei tule takapakkia. Mieluummin liian hitaasti, kuin liian nopeasti. Pallura on pudottanut myös ne kaikki vähät lihaksensa, mitä sillä jo oli, joten lähdetään niitäkin rakentamaan nollasta. Tarkoituksena olisi ottaa ohjelmaan paljon maastoilua, jahka jalalla uskaltaa lähteä epätasaiseen maastoon. Sen lisäksi laitetaan myös sitten ruokinta remonttiin, että saataisiin vähän täytettä sinne pyllyyn ja selkään! Sikäli tilanne on hyvä, että Palluralla ei ole tällä hetkellä kyllä laihdutettavaa lainkaan, mutta jonkinlainen proteiinilisä lienee paikallaan, jotta se saa jotain, mistä liikunnan avulla tehdä niitä lihaksia.

Täällä siis alkaa pääsiäisviikko sillä lailla semisti aurinkoisissa tunnelmissa. Kaiken kakan jälkeen on pientä toivonkipinää ilmassa!

Aurinkoista alkanutta viikkoa siis kaikille!

Mitä kuuluu sairastuvalle?

Tilanne sairastuvalla on oikeastaan aika lailla sama kuin pari viikkoa sitten. Eli jalat eivät ole parantuneet parin viikon kävelykuurilla juuri lainkaan. Luuliikajalka on edelleen lämmin ja siinä on pientä turvotusta, ja takajalassa on edelleen jännetupit täyttyneet. Tosin täytyy sanoa, että Pallura ei ole ollut ihan levossa vaan se on tarhannut ihan normaalisti.

Mutta koska tilanne ei ole parantunut, minua arveluttaa. Ei jalkaa, ei hevosta. Niinpä varasin klinikka-ajan Teivoon tämän viikon perjantaiksi. Vaikka tuo luuliikajalka (tai se, mitä luuliiaksi ainakin luullaan) ei ole mitenkään dramaattisen turvonnut, se on kuitenkin edelleen lämmin ja pattikohta lämpenee liikunnasta. Haluan, että katsotaan, mitä se jalka pitää sisällään, sekä saada eläinlääkäriltä ohjeet jatkosta.

Totisesti toivon, että kyseessä kuitenkin on luuliika, sillä sen toipumisennuste on hyvä ja siitä jää todennäköisesti vain kosmeettinen haitta. Muut vaihtoehdot (niveltulehdus, jännevamma) eivät kuulosta yhtään kivoilta :I

Klinikalle  saimme ajan perjantaiaamuksi kello 8.30. Teivoon ajaa tallilta reilun tunnin, eli saamme lähteä matkaan viimeistään aamuseitsemältä. Luulen, että rutiineja rakastava Pallura ilahtuu todella siitä, että tarhan sijaan se saakin syödä aamuheinät traikussa...

Palluraparka on joutunut kärsimään tässä nyt pari viikkoa kamalasta jalkojen kylmäyksestä. Meillä on käytössä W-Ice Wrapit eli pakastettavat kylmäsuojat. Pallura vihaa niitä ihan toden teolla! Se vihaa kaikkia suojia, joten kylmäyssuojat, jotka ovat isot ja kankeat, eivät todellakaan ole sen mieleen. Olen yrittänyt lepytellä sitä antamalla sen nuolla Likitiä aina kylmäyksen ajan. Se toimii! Mikä onkaan parempi keino motivoida ja lepytellä niin ihmis- kuin hevoslapsia kuin sokeri??

Peukut pystyyn Palluralle!

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Terveisiä sairastuvalta!

Vuoden alussa asetin tärkeimmäksi tavoitteeksi sen, että Pallura pysyisi terveenä. Ei olisi pitänyt manata! Kovin montaa tervettä viikkoa ei olla tänä vuonna nähty. Viimeksi Pallura kärsi lihasvammasta, tällä kertaa ongelmana on luukalvon tulehdus ja luuliika. Ei mitään vakavia vammoja siis, mutta ärsyttäviä!

Palluran luuliika on sen vasemmassa etusessa sääriluussa. Se siis todennäköisesti aiheuttaa sille nyt aktiivivaiheessa kipua sen ojentaessa jalkaa pitkälle eteen. Toivon mukaan se loppuu kun luuliika ei enää kasva ja tulehdus on ohi, mutta jos ei, liika täytyy käydä jäädyttämässä.

Koska luuliikajalka on kipeä, Pallura varoo sitä ja rasittaa nyt sitten ristikkäistä takajalkaa, joka kerää nestettä. Näin ainakin oletan, toivottavasti kyse ei ole mistään muusta. Neste on kylläkin onneksi melko selvästi jännetupissa. Molempia jalkoja olen kylmäillyt nyt pakastettavilla kylmäyssuojilla. Luuliikajalka tuntuu jo onneksi vähän rauhoittuneen, samoin oikeassa takajalassa oli jo vähemmän nestettä.

Pallura ei siis onnu, mutta on epämääräinen. Toistaiseksi olen vain odotellut, jos epämääräisyys menisi levolla ohi, mutta jollei, varaan ensi viikolla sille klinikka-ajan. Ainakin saan sitten mielenrauhan, jos mitään isoa ei löydykään!  Ensi viikolla on onneksi tulossa myös hieroja, joka toivottavasti auttaa vähän avaamaan Palluran jumeja.

Haaveet laatuarvostelukarsinnoista olen Palluran osalta haudannut tältä vuodelta :( Vaikka tämänhetkinen vaiva menisikin pian ohi, on karsintoihin enää alle kaksi kuukautta ja vielä olisi paljon töitä tehtävänä ennen niitä. Mitään halua minulla ei ole viedä Palluraa räiskimään vain vähän sinnepäin ja saamaan huonoja pisteitä. Tällä hetkellä toivon vaan lähinnä, että pääsisin ratsastamaan pian.

Toivottavasti teillä muilla menee paremmin kuin meillä! Hyvää viikonloppua kaikille!

Epätoivoisin palluraterkuin

Jenni

Parempi Pallura!

Pallura on kärsinyt pari viikkoa lihasvammasta. Nyt se alkaa onneksi olla jo parempi ja pikku hiljaa aletaan palailla normimenoon ja ensi viikolla toivottavasti päästään valmennukseenkin!

Palluraa on kyllä sairaslomallakin liikutettu, mutta toki vain käyntiä. Ravia on otettu pieniä pätkiä sen verran, että ollaan nähty että vieläkö Pallura on epäpuhdas. Nyt se liikkuu jo puhtaasti ja energiaakin siinä alkaa olla kuin pienessä kylässä! Hyvä tai "hyvä" merkki on myös se, että se on alkanut riehua tarhassakin ja jopa karannut sieltä - kipeä ollessaan se ei ole tarhassa juuri muuta kuin kävellyt.

Pallura liikkuu jo puhtaasti, mutta on jäykkä vielä. Se tuntuu selkään vähän hassulta edelleen, mutta luulen, että se johtuu siitä, että takapää ei ihan vielä veny siihen normaaliin työskentelyyn, mikä siis Palluralla on oikein hyvää. Jos en tietäisi, miltä sen pitäisi tuntua, se menisi täydestä kuin väärä raha!

Nyt siis otetaan vielä tämä loppuviikko iisisti, pikkuhiljaa töihin palaillen, niin toivon mukaan Pallura on ensi viikolla iskussa, kun sen pitäisi vihdoin päästä ammattilaisen alle ja meidän myös valmennukseen! Tätä onkin odotettu jo pari kuukautta! Nelivuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsinnatkin alkavat lähestyä joten toivotaan, että Pallura olisi pian iskussa!

Onnea on hevosystävä!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Palluraterkuin

 Jenni

Rikkinäinen Pallura

Ääh. Juuri kun edellisestä tahmeusjaksosta selvittiin, on edessä toinen ja todennäköisesti vähän pidempi. Mutta toivottavasti ei paljoa! Toissapäivänä kapusin Palluran selkään ja se vaikutti käynnissä ihan kaikin puolin normaalilta, käveli hyvin ja oikeinkin elastisesti. Mutta kun siirsin sen raviin, se tuntui ihan siltä, kuin sen takapää olisi halvaantunut.

Silminnäkijöiden mukaan Pallura ei ollut oikeastaan epäpuhdas, ei ollut siis selkeää ontumaa, mutta kuulemma se myös näytti siltä kuin takapää vaan raahautuisi perässä. Ehdin jo ajatella, että olen itse aiheuttanut tämän Palluralle laukkuuttamalla sitä hangessa liikaa (siis minä, joka koko ajan hoen kaikille että ottakaa varovasti siellä hangessa, ottakaa nyt varovasti!) mutta lähemmin tarkasteltuna Palluran vasemmasta kankusta löytyi selvän osuman ottanut kohta. Se ei ollut turvoksissa eikä siinä ollut mitään oikeastaan edes silmin havaittavaa, mutta kädellä tunnustellessa siinä tuntui ihan selkeä "kovempi" kohta, juuri sellainen lihasruhje, mikä tulee kun lihas ottaa osumaa. Iho ei ollut rikki, mutta Pallura aristi kohtaa ihan selkeästi. En tiedä, onko joku potkaissut sitä vai onko se itse kolhinut sen johonkin, eikä sillä oikeastaan ole väliäkään. Hevonen rikkoo itsensä kyllä vaikka yksin hiekkaneliössä tarhatessaan, jos niikseen tulee ja Pallura ei tunnetusti laumassa kaihda konflikteja. Vaikka "taisteluvammat" omat laumatarhauksessa se huono puoli, valitsen sen silti koska tahansa  yksintarhauksen sijaan.

Muuten Pallura oli ihan oma itsensä eli oletettavasti se jää henkiin eikä vamma ollut kovin paha. Pallura on kovin herkkä ja kun se on kipeä, sen kyllä huomaa. Viime vuonna näihin aikoihin sillä oli mahassa kovasti liikkuvan varsan johdosta välillä kipukohtauksia ja silloin kyllä huomasi, että se oli tuskissaan. Nyt se on ollut muuten ihan oma itsensä, joten katsotaan muutama päivä, että lähteekö Pallura paranemaan päin pelkällä kävelyllä ja sitten mietin, minkä alan ammattilaista konsultoidaan, jos on tarpeen. Tällä hetkellä kallistun kyllä vahvasti sen puoleen, että konsultoin ensimmäisenä asiansa osaavaa hevoshierojaa.

Mutta koska liike on useimmissa tapauksissa lääke ja Pallura kävelee hyvin ja mielellään, aion sen pitää kyllä kevyessä liikkeessä nyt joka päivä. Toki oma jaksaminen on koetuksella kun joka päivä käy tallilla tuntien jälkeen ja on kotona kymmenen aikaan. Tallille, jossa Pallura asuu, ei voi ymmärrettävästä syystä ottaa koiria mukaan, joten arki-illat menevät siten, että töistä tultuani ulkoilen aina koirien kanssa pari tuntia ja sen jälkeen lähden tallille. Kun tulen tallilta siinä kymmenen aikoihin, voikin ruveta miettimään että mitä sitä söisi ja onko huomiseksi töihin mitään puhdasta päällepantavaa. Nämä päivät ovat melko raskaita minulle ja sen vuoksi Palluralla yleensä onkin viikolla pari vapaapäivää, mutta nyt täytyy pitää se kyllä kevyessä liikkeessä. Tällaisten viikkojen jälkeen viikonloppu meneekin sitten mukavasti koomaten! Mutta ei voi mitään, toivotaan ettei tätä jatku kauhean montaa viikkoa vaan että Pallurainen lähtisi paranemaan.

Kaikesta huolimatta oikein hyvää loppuviikkoa kaikille!

Palluraterkuin

Jenni

Tahmeaa

Palluraparka on ollut nyt muutaman päivän hyvin tahmea liikkuja. Lauantaina irtojuoksutin sitä maneesissa, ja meno ei ollut yhtään palluramaista. Normaaliin irtojuoksutussessioon kun kuuluu villiä pukkilaukkaa, keulimista ja ylipäätään villiä riehumista. Nyt Pallura käveli, ravasi  ja laukkasi nätisti ympärilläni ympyrällä, vaikka oli irti. Erittäin epänormaalia käytöstä siis.

Torstaina ja perjantaina meille piti tulla valmentaja käymään, torstaina hänen piti ratsastaa Palluralla ja perjantaina pitää meille tunti. Harmillisesti valmentaja kuitenkin sairastui, eikä päässyt tulemaan. Näin ollen Palluran ei olisi pitänyt olla edes mitenkään erityisen väsynyt tai maitohapoilla, eli tahmeus ei voinut johtua siitäkään.

Eilen pikkusiskoni (kuvissa) oli Palluran kanssa pellolla ja Pallura oli sielläkin todella jähmeä, ei olisi halunnut edes laukata. Tämä viimeistään on niin epäpalluramaista käytöstä, että sai kyllä hälytyskellot soimaan. Toki hangessa oli raskasta tarpoa mutta silti todella omituista, ettei Pallura innostunut yhtään.

Muuten Pallura onkin sitten oma itsensä, ruoka maistuu mutta silti tuli eilenkin minut nähtyään portille vastaan kun hain sitä tarhasta, vaikka se olikin juuri syömässä. Pallura liikkuu myös ihan puhtaasti. Harjatessa se vähän aristi tiettyä kohtaa vasemmassa lautasessaan, joten olisiko saanut potkun siihen. Se on jopa melko todennäköistä, sillä Pallurahan ei laumatarhauksessa konflikteja kaihda ja jos se esimerkiksi haluaa paalille, se menee sinne huolimatta siitä, ovatko muut hevoset eri mieltä.

Pallura saakin viettää nyt muutaman kevyemmän päivän ja katsotaan sitten tilannetta uudestaan. Mitään kovin vakavaa tuskin on tapahtunut, sillä päällepäin Pallurassa ei edes näy mitään vikaa. Väittäisin, että joku Palluraa vähemmän tunteva ei edes huomaisi siinä mitään outoa. Se siis tuskin on kovin pahasti rikki *koputtaa puuta*, mutta se on niin herkkis, että esimerkiksi tuo mahdollinen potku on saattanut saada sen kunnolla jumiin. 

Koska useimmissa tapauksissa kevyt liike on kuitenkin lääke, käyn sitä kyllä käynnissä liikuttelemassa ja toivottavasti loppuviikosta Pallura olisi jo ennallaan!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Palluraterkuin

Jenni

Ps. Muistathan, että Palluran Facebookissa on käynnissä keskiviikkoon 16.1. asti arvonta!

Naruriimut pannaan!

Tuossa jokin aika sitten tilasin Epona Equestrianilta voittamallani lahjakortilla Palluralle mm. naruriimun ohjilla. Eihän se mikään "oikea" naruriimu ollut, vaan sellainen pilipalinylonversio, mutta halusin vähän testailla, miten Pallura reagoisi naruriimuun. Oletus oli, että erityisherkkis pitäisi naruriimua melkoisen kovana vehkeenä, eikä pitäisi sen tuottamasta paineesta lainkaan.

Taluttaessa naruriimu ei ollut ongelma, sillä Palluralla ei ole (enää) tapana kauheasti riekkua taluttaessa.  Halusin kuitenkin vähän myös höntsäillä naruriimulla selästä käsin, ilman satulaa tietysti myös. Pitkin ohjin kävellessä naruriimu oli ihan ookoo, pidätteet onnistuvat myös mainiosti pelkällä istunnalla, joten naruriimusta ei ollut siinäkään haittaa. Mutta jos halusin vähääkään ottaa ohjia "tuntumalle", Pallura reagoi juuri kuten olin ajatellutkin. Se kauhistui naruriimun tuomaa painetta eikä suostunut liikkumaan. No, koska tämä oli lähinnä höntsäilykokeilu, jätin asian siihen. Ei ole onneksi tarvetta naruriimulla ratsastella, Pallura toimii suitsilla hyvin.

Pallura on siitä hauska, että se on toisaalta hyvin herkkä ja toisaalta ei lainkaan. Se ahdistuu suuresti naruriimujen kaltaisista asioista, jotka tuovat sen päähän kovaa painetta. Mutta sitten se ei ahdistu lainkaan sellaisista pikkuasioista kuten ratsastajan selkään meno  tai aisojen välissä oleminen ensimmäistä kertaa. Palluran herkkyys onkin enemmän sellaista fyysistä laatua. Niinpä osasin ennalta arvatakin, että se inhoaa naruriimua ja pitää sitä lähinnä kidutusvälineenä. Olen kuitenkin mielissäni, että tein tämän kokeilun, sillä huomasin taas yhden asian: osasin arvata Palluran reaktion ihan oikein, eli tunnen sen aika hyvin. Tekstin otsikko muuten on hivenen provosoiva, sillä naruriimuille on varmasti paikkansa. Se ei vaan ole Palluran päässä!

Eilen oltiinkin sitten ratsastustunnilla, ja se oli pienimuotoinen katastrofi. Olin ratsastanut viimeksi kunnolla kolme päivää sitten perjantaina, ja Palluralla oli energiaa. Ja paljon. Se olisi halunnut vaan laukata, mutta koska laukkaaminen tapahtui vasta tunnin ihan lopussa, Pallura kuumui ihan järkyttävän paljon, eikä kuunnellut minua lainkaan. En muista yhtään tämänkaltaista toista ratsastuskertaa, etten saanut Palluraan minkäänlaista kontaktia vaan lähinnä vaan matkustin selässä. Yritin kyllä ratsastaakin, mutta en onnistunut.

Kuumuessaan Pallura kerii itsensä todella lyhyeksi ja muuttuu aivan tyhjäksi edestä. Tuntuu, että hevosen sijaan istuisi dynamiittipötkön päällä. Pallura nyt ei sinänsä tee mitään pahaa kuumuessaan, ei tarvitse pelätä että sieltä putoaisi. On kuitenkin turhauttavaa, kun ei saa mitään kontaktia hevoseen. Ainoat hyvät pätkät tunnilla oli, kun mentiin ravipuomeille, ja Palluran piti keskittyä niihin. Silloin sain ratsastaa sen puomeille ja se vähän kuuntelikin. Kaikki katosi kuitenkin heti puomien jälkeen.

Kaikista "kamalinta" tässä ratsastuksessa oli kuitenkin Palluran surkeus menon jälkeen. En pura ikinä hevoseen sitä, jos oma ratsastukseni menee puihin, mutta Pallura on erityisherkkiksenä mestari vaistoamaan mielialojani. Yleensä olen ratsastuksen jälkeen erittäin iloinen, sillä ratsastaminen (varsinkin Palluralla) on yleensä ihanaa. Nyt en kuitenkaan ollut onneni kukkuloilla, ja Pallura vaistosi sen. Se seisoi niin surkeana käytävällä päätään riiputtaen, vaikka yritinkin sille vakuutella ettei tietenkään ole sen vika, etten osaa ratsastaa! Pallura parka, ensin kiusataan naruriimulla ja sitten vielä luokattoman huonolla ratsastuksella!

Tänään oli tarkoitus pitää vapaapäivä tallilta, mutta eilisen "ratsastuksen" jälkeen en voi jättää tilannetta tähän, joten tänään täytyy mennä uudestaan ratsaille. Onneksi mielessä on pari korjauskeinoa, joilla toivottavasti päästään "Jenni vs. Pallura" -tilanteesta takaisin tilanteeseen "Jenni ja Pallura vs. muu maailma". Ratsastus on kuitenkin tiimipeliä ja tarkoitus on tehdä hevosen kanssa yhteistyötä. Mutta, olen todennut tämän ennenkin ja totean sen taas: Jos aina menee hevosten kanssa hyvin, joko sitä valehtelee itselleen tai sitten vaan on tyhmä.

Ei muuta siis kuin illalla tallille halimaan Palluraa. Ihanaa tai ainakin kohtalaista tiistaita kaikille!

Palluraterkuin

Jenni

Takapakkia

Stella on edistynyt oman psyykkisen kasvamisensa kanssa jättiharppauksin varsottuaan. Siitä on tullut niin paljon fiksumpi, rauhallisempi ja kaikin puolin lunkimpi. Mutta: hevosten kanssa tulee vähän takapakkia toisinaan, ja niin kävi meillekin viikonloppuna.

Stellan Aino-lapsella on uusi ystävä, vuotias lusitano-varsa nimeltä Nega. Stella ei ole vielä suhtautunut Negaan kovin ystävällisesti, joskaan se ei ole vielä päättänyt, onko Nega vaarallinen vai ei. Yleensä Stella tyytyy tarkkailemaan kauempaa, kun Aino tekee tuttavuutta Negan kanssa. Lauantaina Stellan ollessa kiinni tarhan ulkopuolella puomissa, se yritti kuitenkin hyökätä Negaa kohti. Kuinka ollakaan, Stella oli kiinni kunnon nahkariimulla ja kestävällä narulla, eikä päässyt mihinkään. Se riuhtoi aikansa, ja lopulta putosi riuhtoessaan polvilleen maahan. Itse seisoin vieressä ja älysin onneksi hypätä sivuun, etten jäänyt alle. Stella nousi ylös maasta ja oli todella hämmentynyt. Se haukotteli seuraavat viisi minuuttia putkeen ja elekielestä huomasi selvästi, että se oli pelästynyt.

Stella ei vaikuttanut satuttaneen itseään, joten satuloin ja lähdin ratsastamaan. Ratsastaessa se oli ensimmäistä kertaa sitten tammikuun, jolloin jätin ratsastuksen tauolle tiineyden takia, todella haluton liikkumaan. Laitoin sen säikähdyksen piikkiin ja myös sen, että tärähdys oli kuitenkin saattanut aiheuttaa vähän kipua. 

Seuraavana päivänä menin uudestaan tallille ja koska satoi vettä, en voinut satuloida Stellaa puomissa vaan vein sen talliin pesukarsinaan satuloitavaksi. Se oli jo siinä vähän levoton, muttei mitenkään erityisen kamala. Tallinomistaja Jaana oli auttanut minua hakemaan Stellan tarhasta (jotta saan sieltä vain Stellan enkä koko laumaa), mutta oli mennyt sen jälkeen sisään, koska normaalisti pääsen itse ratsaille muuten. Mutta tällä kertaa jo taluttaessani Stellaa tallista maneesiin tunsin sen jännittyvän kireälle kuin viulunkieli. Se tanssahteli vierelläni maneesiin ja kun sain maneesin portin kiinni perässäni, huokasin helpotuksesta.

Stella edelleen tanssahteli vierelläni ja silmät vaan pyörivät päässä ja koko hevonen oli päästä kavionkärkiin aivan vauhkona. Totesin, etten millään pääse yksin sen selkään sen ollessa tässä tilassa ja mietin jo soittavani Jaanan apuun. Mutta sitten kuitenkin päätin ensin yrittää saada Stellan rauhoittumaan. Se on kuitenkin hyvin fiksu ja suoraviivainen hevonen, joskin sitä pitää lukea erittäin tarkkaan ja tietää, milloin pitää poistaa painetta ja milloin painetta taas voi lisätä. Tilanteessa, missä se on jo valmiiksi jännittynyt ja jopa vauhko, pitää lähteä poistamaan painetta sen sijaan että alkaisi "näyttämään sille kuka määrää" tai "pistämään sitä ruotuun".

Stellan ottaessa jännittyneitä raviaskeleita siinä vieressäni tuli ihan sellainen olo, että se varmaan luuli lauantaisen maahan mätkähtämisensä olevan minun aiheuttamaani ja että se ei enää pitänyt minua turvallisena ihmisenä. Olen tehnyt niin paljon töitä sen kanssa saavuttaakseni sen luottamuksen, ja nyt kaikki oli menetettyä yhden pienen kommelluksen takia (joka sekin oli ihan Stellan itsensä aiheuttama).

Stellaa pitää osata lukea mutta Stella osaa myös erittäin hyvin lukea ihmistä. Niinpä päätin, että nyt olen ihan zen ja osoitan taas olevani turvallinen, ja luottamuksen arvoinen. Taluttelin Stellaa rauhassa enkä välittänyt sen steppaamisesta ja riekkumisesta. Kaksikymmentä minuuttia meni, ja sitten yhtäkkiä koko hevosen ilme muuttui. Korvat kääntyivät eteenpäin ja silmiin syttyi taas se tuttu, ystävällinen katse. Siinä se oli, se tuttu Stella! Nousin selkään Stellan seistessä paikallaan kuin patsas, siis kuten se aina normaalistikin tekee. Ratsastin, tulin alas selästä ja vein Stellan takaisin talliin. Purin varusteet, harjasin ja vein sen tarhalle, ja hetkeksi jäätiin seisomaan puomille. Stella laski päänsä syliini, kuten se usein tekee. Valtakunnassa kaikki siis hyvin!

Olin nyt ratsastanut kaksi päivää putkeen, mitä en normaalisti tee koska kyseessä on vasta nuori, äitiyslomalta hommiin palaileva hevonen. Niinpä maanantaina Stella sai pitää vapaapäivän, ja tuumin, että se kaipaa tuumaustaukoa myös minusta. Niinpä en näyttänyt naamaani tallilla ennen kuin vasta eilen tiistaina, jolloin Stellalla ja Ainolla oli vuolu ja kävin pikaisesti myös ratsastamassa. Laitoin Stellan kuntoon puomissa ja se seisoi siinä kuin patsas. Selvästikin se oli ymmärtänyt, että riekkuessa voi käydä huonosti. Vaikka eilen oli poutapäivä, halusin silti maneesin seinät ympärilleni siltä varalta, että taas tulee vauhkoontumiskohtaus. Mutta ei, Stella oli normaali, reipas itsensä. Sillä oli intoa ja energiaa ja se tarjosi koko ajan laukkaa. Tuumin, että se on ansainnut jotain kivaa ja niinpä koko eilinen ratsastus olikin vain päätöntä laukkaa maneesissa. Mutta molemmilla oli hauskaa!

Ratsastuksen jälkeen mietin, miten onnellinen olen tästä hevosesta! Vaikka se välillä aiheuttaakin minulle harmaita hiuksia ja minä sille sekakarvoja runkoon, pääosin meillä on yhdessä kivaa!

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Palluraterkuin 

Jenni