Toivepostaus: päivä arjestani

Tämä on erään lukijan toivepostaus, eli päivä ihan tavallisesta arjestani! Nyt on hyvä aika toteuttaa tämä, kun hevoset ovat siirtyneet kesän yöt ulkona, päivät sisälle -rytmistä normaaliin rytmiin. Valitsin tähän esimerkkipäiväksi suht koht tyypillisen arkipäivän. Toki aikataulut ja hommatkin vaihtelevat päivittäin pikkuisen.

Päiväni kulku:

06.20 Herätys, hammas- ja naamapesu, vaatteet niskaan, koirat aamupissalle pihalle

06.40 Talliin, hevosille väkirehut, mahdollinen (sade)loimitus, hevoset ulos

 07.00 Takaisin sisään, loput aamutoimet

07.30 Auto starttaa työmatkalle. Otan koirat yleensä mukaan töihin, koska minulla on siihen mahdollisuus.

08.00 Töissä

16.00 Lähtö töistä kohti kotia

16.30 Kotona, vaatteiden vaihto, pikainen välipala

16.45 Koirien kanssa talliin, karsinoiden siivous & kuivitus, vedet ja heinät valmiiksi yötä varten, heinäverkkojen täyttö seuraavaa aamua varten. Illan väkirehut valmiiksi, samoin seuraavan aamun. Siivoan karsinat tosiaan vasta töistä tultuani, sillä teen toimistotyötä ja mikäli siivoaisin jo aamulla, joutuisin käymään suihkussa ennen töihin lähtöä, ja siihen ei aikataulu veny.

18.00 Koirat sisään, Palluran haku tarhasta töihin

18.30 Ratsastus, Palluran jalkojen kylmäys

20.15 Hevoset sisään, tässä välissä vähän puuhastelua Mini-Men kanssa. Koirien kanssa seuraavan aamun heinäverkot valmiiksi ulos, vedet valmiiksi tarhoihin aamuksi. Pieni iltalenkki koirien kanssa omilla tiluksilla. Koirat yleensä juoksevat päivän aikana tallin ympäristössä niin paljon, etteivät mitään kauhean pitkää iltalenkkiä enää kaipaa!

21.00 Sisään, suihkuun, oman ruuan laitto ja syöminen, muut iltapuuhat. Yleensä syön ruuan illalla telkkarin ääressä, nää on näitä aikuisuuden ja yksinasumisen hyviä puolia :D Syön myös tosi usein pakastepitsaa, mikä ei ole hyvä juttu, mutta se on nopea ruoka, valmistuu yleensä sillä välin kun olen suihkussa.

23.00 Nukkumaan. Koirat sammuvat illalla yleensä kuin saunalyhdyt ja nukkuvat sikeästi aamuun asti.

Yritän aina iltaisin päästä ajoissa nukkumaan, mutta usein se jää vain haaveeksi! Viikon mittaan kertyykin aina kivasti univelkaa ja yleensä perjantaisin on jo vaikeaa päästä sängystä ylös. Yritän kuitata tämän aina viikonloppuisin päikkäreillä. Viikonloppuisin usein myös herään vielä vähän aikaisemmin, 5.30, jotta saisin hevoset jo kuudelta ulos. Vapaapäivinä jaksaa herätä vähän aikaisemmin, kun tietää, että pääsee vielä päikkäreille! Näin hevoset saavat vähän pidemmän ulkoiluajan.

Minullehan se pitkä ulkoiluaika oli yksi iso syy siihen, että halusin hevoset omaan pihaan. Toki nyt iltojen pimentyessä ja sadekauden alkaessa hevoset saattavat tulla iltaisin vähän aikaisemminkin sisään, mutta pyrin kyllä joka päivä siihen minimissään 12 tunnin ulkoiluun. Hevoset voivat niin paljon paremmin, kun saavat olla enemmän ulkona!

En myöskään ratsasta joka päivä, tällä hetkellä pyrin siihen, että Pallura liikkuu 4-5 kertaa viikossa. En pode enää huonoa omaatuntoa sen vapaapäivistä, sillä nyt sillä on iso tarha, missä on vaihtelevaa pohjaa, jossa liikkua. Ja Pallura myös liikkuu!

Niinä päivinä, kun en ratsasta, teen yleensä sitten tallin muita hommia, ja niitähän riittää! Mutta se ei haittaa, nautin todella paljon tallissa ja etenkin hevosten kanssa puuhastelusta.

Tässä oli nyt pintaraapaisu yhteen päivääni! Jos satut olemaan Instagramissa, kannattaa ottaa seurantaan tilini @pallurablogi, sillä sinne on tulossa lauantaina Mini-Men My Day ja sunnuntaina Palluran! 

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Koppi haasteesta: 30 kysymystä - Hevosenomistaja edition

Maisa Hyttinen (@maisahyttinen, http://maisahyttinen.fi) haastoi minut mukaan tähän haasteeseen, ja minähän otan sen vastaan! Moni teistä tuntee Palluran ainakin ruudun takaa, mutta kuinka moni tuntee minut?
Postaus on pitkä, ja sen kirjoittamisessa on kestänyt ihan luvattoman kauan, mutta tässä se nyt tulee!

1. Kuka olet?

Olen Jenni, 32-vuotias hevosenomistaja, sekä pienen tallin omistaja, Janakkalasta.

2. Milloin ja missä aloitit hevosharrastuksen?

Kävin satunnaisesti jo pienenä tyttönä Välimäen tilalla Hattulassa, mutta aktiivisesti aloin ratsastamaan Rannikon Ratsutilalla noin 12-vuotiaana.

3. Suurimmat saavutuksesi?

Yksi suurimmista saavutuksistani on ollut oman pienen hevostilan hankkiminen! Tästä unelmasta tuli totta tänä vuonna.

4. Mitä odotat tällä hetkellä?

Sitä, että saan tallin remontin ja tarhat valmiiksi ja hevoset omaan pihaan! Tähän ei pitäisi mennä enää kauaa.

5. Elämäsi hevoset?

Minulla on kaksi elämäni hevosta, joista toinen on luonnollisestikin Pallura. Toinen on Maalveera, ensimmäinen oma hevoseni. Se oli maailman lempein otus ja opetti minulle niin paljon niin hevosista kuin itsestänikin. Veeralla tulee aina olemaan ihan erityinen paikka sydämessäni. Muistelen sitä edelleen lähes päivittäin, vaikka sen poismenosta on kohta jo 8 vuotta.

 

6. Suunnitelmasi vuodelle 2020?

Suunnitelmissa on tehdä oman tallin pihaan myös kenttä, sekä remontoida ahkerasti myös kotia. Tallissakin varmasti riittää hommaa, vapaa-ajan ongelmia ei tule kyllä olemaan! Toivoisin myös, että päästäisiin Palluran kanssa myös käymään jotkut pienet kisat vielä tänä vuonna.

7. Miten rentoudut?

Rentoudun tallihommissa! Kun ei ole kiire mihinkään, on niin ihanaa vain puuhastella ja olla hevosten kanssa. Rakastan esimerkiksi Palluran kanssa hengailua. Se on todella seurallinen hevonen ja oikea mammantyttö, vaikka se esittääkin olevansa tulta ja tappuraa! Toki on myös ihan kiva rentoutua välillä sohvalla hyvän syötävän ja Netflixin parissa.

8. Oletko kilpailuhenkinen?

Olen jokseenkin kilpailuhenkinen, mutta en niin paljoa, että aina pitäisi olla kaikessa paras. Riittää, että ettei aina ole ihan kaikessa viimeinen.

9. Mitä harrastat?

Hevostelun lisäksi harrastan koiria, minulta löytyy kaksi jackrussellinterrieriä. Emma ja Rukka, mutta Köntsiksikin kutsutaan. Köntsien kanssa emme tosin harrasta mitään tavoitteellisesti, joskus käydään mätsäreissä ja muutoin vaan olla möllötellään. Köntsät taas harrastavat kissojen vainoamista.

10. Mieleenpainuvimmat kokemuksesi hevosen kanssa?

Veeran lopetus oli varmaan se kaikkein mieleenpainuvin hetki. Sen lisäksi on ollut pari aivan upeaa hetkeä Palluran kanssa, joita en unohda ikinä: Palluran varsan Ainon syntymä, jossa olin mukana, sekä erityisesti se ääni, kun Pallura alkoi ensimmäistä kertaa "jutella" Ainolle. Se hörinä oli jotain aivan ainutlaatuista enkä osaa edes pukea sitä sanoiksi. Olen vain todella onnellinen, että kuulin sen.

Toinen, jollekin muulle mitättömältä kuulostava juttu, mutta minulle todella iso juttu oli se, kun Pallura ensimmäistä kertaa päästi minut laitumella viereensä, kun se oli nukkumassa. Olin jo ratsastanut ja vienyt Palluran takaisin laitumelle, mutta päätin käydä vielä moikkaamassa sitä. Muut hevoset nukkuivat päikkäreitä ja Pallura oli vahtivuorossa, mutta nähtyään minun tulevan, se tuli parin metrin päähän minusta ja kävi makuulle. Siinä se nukkui, ja minä sain rauhassa silitellä toista ja hengata sen vierellä. Koska Pallura on joskus ollut suorastaan tulta ja tappuraa, näin suuri luottamuksenosoitus sai vedet silmiin.

11. Miksi bloggaat?

Aloin kirjoittaa Pallurablogia, kun tuntui, ettei olemassa ollut yhtään nuoren suomenhevosen kanssa puuhailuun keskittyvää, aktiivista blogia. Halusin tarjota vertaistukea muille, samojen ongelmien kanssa kamppaileville. Olen aina lukenut paljon ja myös kirjoittaminen käy minulta suht koht luontevasti, joten bloggaaminenkin lähti sujumaan kohtuuhyvin.

12. TOP 5 blogit tai sometilit?

 Hyviä tai loistavia sometilejä on niin paljon, että on tosi vaikeaa valita vain viisi! Tässä kuitenkin sellaisia, joiden uutta postausta odotan aina innolla:

MW Hevospalvelut, nettisivujen lisäksi löytyy myös ig @mwhevospalvelut. Nettisivuilta löytyy ihan mahdottoman paljon hyvää, tutkittua tietoa hevosen lihaksistosta. Näiltä sivuilta olen oppinut niin paljon!   

 

Muuliprojekti, löytyy myös Instasta @rosamiii. Tilin päätähtenä on Espanjasta tuotu muuli nimeltä Muuli.

 

@ninapietilainen, upeita eläinkuvia Instagramissa!


@staffiesani, superilmeikäs staffityttö.

@tuonela10, puutarha-aiheinen ig-tili.

13. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?

Se, että talli on kohta valmis, ja saan hevoset vihdoin omaan pihaan!

14. Hevonen jota ihailet?

Mun on pakko sanoa tähän, että Pallura. Se ei ole maailman suurin liitokavio, mutta ihailen sen luonnetta. Sille ei kettuilla, ja sillä on temperamenttia vaikka muille jakaa, mutta oma ihminen on sille niin rakas, ettei mitään rajaa.

15. Vahvuutesi ja heikkoutesi hevosihmisenä?

Vahvuuteni on ehdottomasti NÖYRYYS. Ymmärrän, että vika on lähes aina satulan päällä ja että minulla on vielä paljon opittavaa. Ilman tätä nöyryyttä ei valitettavasti voi kehittyä. Miten voisi enää oppia enempää, jos luulisi jo osaavansa kaiken?

Heikkouteni taas sitten on liian suuri epävarmuus niin itseni kuin hevosenkin suhteen. En osaa luottaa, että osaan, vaikka toisinaan oikeasti osaankin! Samoin en uskalla aina luottaa Palluraan, että se hoitaa homman, vaikka se kyllä hoitaisi.

16. Kuka on esikuvasi?

Ihailen monia upeita, vahvoja naisia. Hevospuolella esikuvani on tietenkin Kyra Kyrklund! Noin muuten elämässä; sanoisin, että Buffy, vampyyrintappaja. Supervahva nainen niin henkisesti, kuin fyysisestikin. She saved the world a lot. Itkusta ei meinannut tulla loppua, kun Buffy kuoli rakkaidensa tähden.

17. Mitä haluaisit oppia vuonna 2020?

Paremmaksi ratsastajaksi ja hevosenkäsittelijäksi tulemisen tietenkin! Nämä ovat tosin asioita, joissa on aina opittavaa, mutta jos jotain uutta ehtisi oppia tänä vuonna.

 18. Minkä luonteenpiirteen vaihtaisit itsestäsi?
Epävarmuuden. Mietin liikaa sitä, mitä muut ajattelevat tekemisistäni ja toisinaan olen ihan liian kiltti.

19. Mitä piirrettä inhoat ihmisissä?

Kaksinaamaisuutta.

20. Kallein ostoksesi?

Tässä on tullut osteltua nyt ihan liikaa kaikkea kallista, kuten uusi koti, traikku, poni... :D En edes halua ajatella, mikä on ollut kalleinta. Mutta uusi koti varmaankin :D


21. Epäsuosittu mielipiteesi?

Pienessä hiekkaneliössä yksin, päästä kavioihin loimitettuna muutama tunti päivässä tarhaaminen ja lopun aikaa karsinassa seisominen, pois lukien tunnin ratsastus päivässä, ei ole hevosen elämää.

22. Mitä ihailet toisissa ihmisissä?

Itsevarmuutta.

23. Mikä inspiroi juuri nyt?

Oman tallin valmistuminen sekä Palluran uusi tuleva tarha! Siitä tulee niin mielettömän ihana "aktiivitarha" pienine rallittelubaanoineen sekä metsikköineen. Ajatus siitä, miten tohkeissaan Pallura varmasti on sinne pääsystä, inspiroi jatkamaan vielä tallirempan loppuun, vaikka totta puhuen alan olla itsekin aika loppu :D

24. Suurin paheesi?

Suklaa.

25. Mitä somekanavia käytät?

Eniten Instagramia @pallurablogi sekä facebookia (www.facebook.com/pallurablogi) sekä tietenkin blogia!

26. Unelmiesi työpaikka? 

Tykkään nykyyisestä työstäni, mutta salaa haaveilen siitä, että minulla olisi oma hevostarvikkeiden verkkokauppa. Ehkä joskus tulevaisuudessa, kuka tietää? 

 

27. Tärkeimmät ominaisuudet hevosessa?

Se, että se on tamma :D Rakastan tammoja, sillä ne ovat niin usein käsittelijänsä peilejä ja kun tamman kanssa löytää yhteisen sävelen, siitä saa ikuisen luottoystävän.

28. 3 biisiä, joita kuuntelet tällä hetkellä?

• Eric Carmen: Hungry Eyes
• Lady Gaga & Bradley Cooper: Shallow
• Dire Straits: Money for Nothing

29. Millainen hevosenomistaja olet?

Haluaisin ainakin sanoa, että hyvä. Parhaani teen, jotta hevosillani olisi kaikki hyvin ja mahdollisimman hyvät oltavat. Vaikka ne ovatkin harrastusvälineitä, ne ovat myös ystäviä ja perheenjäseniä. Oma talli -projektikin on saanut alkunsa siitä, että halusin viettää Palluran kanssa enemmän aikaa ja oppita tuntemaan sen paremmin.

30. Mitä haluat saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana?

Äkkiseltään en keksi tähän mitään "isompaa" vastausta. Olen saavuttanut tässä nyt niin suuria juttuja, että voisin sanoa ison osan unelmistani käyneen toteen. Ihana koti maalla ja oma talli. Oma Pallura, ja oma poni. Kaksi ihanaa Köntsää. Siinä on yhdelle ihmiselle aika paljon kaikkea ihanaa.

Miten minusta tuli Palluranomistaja?

Nyt kun Pallura sairaslomailee ja harrastuksesta saa irti lähinnä huolta ja murhetta, täytyy muistuttaa itseään siitä, miksi tätä lajia harrastaa ja miksi juuri Pallura on minun hevoseni.

Tapasin Palluran ensimmäistä kertaa noin kaksi vuotta sitten. Se asui tallilla, jossa kävin ratsastamassa suomenhevosorilla. Olin apuna Palluran irtohypytyksessä ja sen liikkeet tekivät minuun suuren vaikutuksen. Se liikkui niin kevyesti ja ilmavasti, kun jousilla. Sillä oli (ja on edelleen) upea ravi ja laukka ja se hyppäsikin niin hienosti. Olin myyty, mutta totesin, että liian hieno hevonen minulle. Enkä ollut mitään hevosta edes ostamassa!

Toukokuussa 2017 olin mukana myös Palluran kolmivuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsinnoissa Ypäjällä, enkä silloinkaan vielä tiennyt, että siitä tulisi kuukauden kuluttua minun! Varsinkaan, kun Pallura oli karsintojen paras estehevonen.

Karmea karvainen Kulomusta Tarpaani Ypäjällä 4.5.2017.

Toukokuussa 2017 vuokrahevoseni omistaja kertoi aikovansa myydä sen (kerrottakoon, että hinta ei ollut minun budjetissani) ja tarjosi minulle Palluraa ostettavaksi. Epäröin, sillä en ollut aikeissa ostaa hevosta ja Pallurakaan ei varsinaisesti ollut budjetissani, vaikka toki lähempänä sitä kuin vuokrahevoseni oli. 

No, niin sitä sitten päädyin kuitenkin kirjoittamaan nimeni kauppakirjaan kesäkuussa 2017. Pallurasta tuli minun, samoin sen mahassa kasvavasta varsasta, jonka isä oli entinen vuokrahevoseni. 

 Onnellinen Palluranomistaja!

Kesällä tulee kuluneeksi siis kaksi vuotta siitä, kun ostin Palluran. On ollut paljon hyviä hetkiä mutta myös huonoja. Olen kuitenkin erittäin iloinen siitä, että juuri Pallura on minun hevoseni. Se on aivan mahtava hevonen, vaikka vaatiikin omistajaltaan pitkää pinnaa ja paljon huumorintajua. Mutta se myös antaa niin paljon! Pallura on ulkokuoreltaan ihan kovis, eikä se siedä huonoa kohtelua. Se vaatii käsittelijöiltään kunnollista hevosenlukutaitoa, mutta loppujen lopuksi Pallura on hyvin suoraviivainen hevonen. Kun sille asettaa rajat mutta kohtelee sitä hyvin, se antaa ihmiselle ihan kaiken mitä vain ikinä keksii pyytää. Se ilmaisee kyllä tyytymättömyytensä hyvin selvästi mutta tyytyy kohtaloonsa jos on pakko. Mutta Palluralla on kovan ulkokuorensa alla suuri sydän, mikä on siinä ehkä kaikista hellyyttävintä <3

Tulipas hyvä mieli kun muisteli meidän alkuaikoja :) Nyt jaksaa taas sairastella vähän aikaa! Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Mistä Palluran lempinimi tulee?

Minulta on kyselty usein, että mistä Palluran lempinimi tulee. Se on saanut tämän lempinimen heti ostettuani sen ja se todennäköisesti kulkee sen mukana aina.

Palluran virallinen nimihän on Puolimatkan Stella. En vaan pidä hevosen nimenä lainkaan nimestä Stella, eikä se sopinut suuhuni lainkaan. Ihmisen nimenä Stella on mielestäni kaunis, mutta pidän suomenhevosilla ihan supisuomalaisista nimistä (kuten esimerkiksi Aino,  Palluran varsan nimi. Lisää Ainon nimeämisestä voit lukea täältä (klik)). Vaikka Stella löytyykin suomalaisesta nimipäiväkalenterista, se ei silti mielestäni kuulosta supisuomalaiselta.

En siis pitänyt nimestä enkä osannut Palluraa sillä kutsuakaan. Koska Palluralla oli lähes heti yhteisen aikamme alusta tiineydestä johtuen hyvin pyöreä ja lihaksettomuudesta johtuen alhaalla roikkuva, pallomainen maha, muodostui sille lempinimeksi Pallura.

Nykyään olen Stella-nimeen jo tottunut, vähän samaan tapaan, kun olen Palluran mustaan väriinkin tottunut. Kuulun nimittäin niihin ihmisiin, joiden mielestä suomenhevosen pitäisi olla rautias tai liinakko, mutta ei suinkaan (kulo)musta! Mutta nykyään, tarpeeksi kun on mustaa katsellut, sekin alkaa miellyttää silmää. Samaan tapaan Stella-nimikin alkaa jo sopia suuhun. Mutta silti kutsun Stellaa edelleen usein Palluraksi, sillä rakkaalla lapsella pitää olla monta nimeä ja toki Stella on edelleenkin muodoltaan palluramainen.

On niin hassua, miten nimetkin ovat makuasioita ja nimi, joka on toisen mielestä aivan ihana, ei sovikaan toisen suuhun lainkaan. Vaan niinhän se on ihmistenkin kanssa, toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä!

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Palluraterkuin

Jenni