Aloin miettiä tätä yksi päivä, kun tuli puhetta jonkun kanssa siitä, miten ratsastaessa tulisi toimia hevosen ehdoilla. Eri ihmisten mielestä se varmasti tarkoittaa eri asioita. Toisen mielestä hevosen ehdoilla eteneminen on sitä, ettei hevosta saa pakottaa ratsastaessa mihinkään.
Jos noin mustavalkoisesti ajatellaan, niin minä en ratsasta hevosen ehdoilla. Minä nimittäin vaadin hevoseltani ratsastaessa asioita ja valitettavasti se joutuu usein myös epämukavuusalueelleen, sillä vain silloin se voi kehittyä. Älkää käsittäkö väärin, en prässää ja pakota hevostani veren maku suussa, sillä asia on myös niin, ettei stressaantunut hevonen voi oppia. Mutta joskus se hevonen on vietävä sinne epämukavuusalueelle, jotta se voi kehittyä.
Otetaan esimerkki ihan elävästä elämästä. Pallura, kuten kaikki hevoset, on luonnostaan toispuoleinen eli sen toinen puoli on vahvempi ja toinen heikompi. Ihan kuin me ihmisetkin olemme luonnostaan oikea- tai vasenkätisiä. Sen sijaan, että olisin heti alusta alkaen kiinnittänyt asiaan huomiota ja lähtenyt korjaamaan sen liikkumista symmetrisemmäksi, annoin sen oppia väärän tavan liikkua, sillä yksinkertaisesti en osannut. En tiennyt.
Niinpä tätä vinossa liikkumisen kierrettä oli lähdettävä purkamaan ja suoristamaan hevosta. Ei ole ollut helppoa, eikä ole vieläkään, ja Pallura on joutunut monesti omalle epämukavuusalueelleen. Se joutuu tekemään juttuja, jotka ovat sille vaikeita, sillä kun on saanut vuosia liikkua vinossa, on vaikeaa suoristua. Välillä Pallura jopa hermostuu, kun on vaikeaa. Se myös tarjoaa välillä vääriä asioita, sillä se olisi helpompaa, kuin tehdä pyydetty asia. En suutu sille tästä, mutta pyydän siltä haluamaani asiaa niin kauan, että se tekee sen. Ja kun se tekee sen, kehun sitä. Näin asia on sille seuraavalla kerralla ja miellyttävämpää.
Miksi sitten suoristan Palluraa, jos vinossa liikkuminen olisi sille helpompaa? Koska suoruudella rakennetaan perustaa kaikelle sille muulle, mitä halutaan tulevaisuudessa tehdä. Haluan oppia Palluran kanssa kouluratsastusta, eikä se pysty suorittamaan liikkeitä oikein, jos se on vino.
Kouluratsastus on alun perin kehitetty hevosta varten, jumpaksi hevoselle. Sen tarkoituksena on ollut pitää hevonen kunnossa. Kouluratsastuksessa peräänkuulutettu peräänanto on hevoselle se paras tapa liikkua ratsastajan kanssa: silloin se työskentelee selkä ja vatsalihakset ylhäällä, takajalat kunnolla rungon alle polkien.
Minä esimerkiksi olen nyt alkanut pyytää Palluralta vähän korkeampaa muotoa ratsastaessa. Pitäisi saada niskaa ylös, eikä saisi rojahtaa lapojen päälle. Miksi? Koska se on hevoselle parempi tapa liikkua kuormittaa hevosta vähemmän. Vaikka se turpa maata viistäen, lavoillaan "makaava" hevonen saattaa vaikuttaa rennolta, tällainen työskentelymuoto ei ole pidemmän päälle hyväksi, vaan kuormittaa hevosta turhaan.
Jos omaa mielipidettäni kysytään, niin kyllä, ratsastan hevosen ehdoilla. Pyrin olemaan mahdollisimman hellä, käyttää pieniä apuja, kevyttä kättä. Etsin hevoselle sopivia, mahdollisimman "helliä" varusteita. En käytä kannuksia, mutta kuolainta kyllä. En hirtä hevosen suuta turparemmillä kiinni, mutta käytän turparemmiä ihan siitä syystä, että se on kouluratsastuskilpailuissa pakollinen, ja tähtäämme Palluran kanssa ensi kaudella vihdoin kilpailuihin. Meidän turparemmimme on englantilainen, ja se on aina erittäin löysällä. Koen tämän kaikista hellimmäksi turparemmiksi hevoselle. Pallura pystyy tarvittaessa aukaisemaan suunsa paljonkin auki tämän turparemmin kanssa, ja jos se tekee niin, on lähdettävä miettimään syytä siihen, eikä aleta hirttämään remmiä tiukemmalle.
Ennen kaikkea kuitenkin ratsastan hevosen ehdoilla siten, että en vaadi siltä liian vaikeita asioita. En lähde kikkailemaan sen kanssa, pyydä siltä vaikkapa laukanvaihtoja käynnin kautta, sillä niin kauan, kuin se on vino, se ei pysty suorittamaan näitä asioita. Etenen siis hevosen ehdoilla siten, että siltä vaaditaan vain asioita, joissa sillä on edellytykset onnistua. Siirtyminen laukasta käyntiin on liian vaikeaa vielä tässä vaiheessa, mutta laukannosto käynnistä ei. Joskus tulee se päivä, kun se siirtyminen laukasta käyntiinkin onnistuu, ja se tulee onnistumaan hallitusti, kauniisti ja istunnalla, ei suusta kiskomalla.
Olen tehnyt tänä vuonna Palluran elämään paljon muutoksia, joilla koen olevan positiivinen vaikutus sen hyvinvointiin. Minulle ei riitä, että se säilyy hengissä, vaan haluan, että se voi hyvin. Siksi olen ostanut sille ponin, jottei sen tarvitse enää koskaan tarhata yksin, ja olen ostanut oman tallin, jotta Pallura saa tarhata pitkään ja jotta siltä ei koskaan puuttuisi mitään, minkä koen olevan sen hyvinvoinnin kautta oleellista. Silti minä ratsastan, mutta toivon, että se ei vaikuta negatiivisesti Palluran hyvinvointiin.
Heräsikö asian tiimoilta jotain ajatuksia? Koetko sinä ratsastavasi hevosen ehdoilla?
