Talliniksi: riimujen ja narujen säilyttäminen kuivina tarhoilla syyssateissa

Syksyn sadekausi on täällä. En voisi tiivistää sitä paremmin kuin tähän yhteen sanaan: YÄK.

Foreca kuitenkin povailee seuraavalle kymmenelle päivälle lähestulkoon pelkkää poutaa. Uskon, kun näen! 

Meillä hevoset (ja tietysti poni) tarhaavat ilman riimuja, mutta haluan riimujen ja narujen olevan kuitenkin tarhoilla helposti saatavilla koko ajan. Tunnen itseni, ja jos kuvittelen, että muistaisin aina napata riimun naruineen mukaan tallista, kun menen hevosta hakemaan, olisin todella väärässä.

Haluan kuitenkin, että riimut ja narut pysyvät kuivina myös sadekeleillä. Tämä niksi onkin yksinkertaisuudessaan aivan nerokas niiden kuivana säilyttämiseen!

Postilaatikko! Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Riimut ja narut pysyvät kuivina, mutta ovat tarhoilla käden ulottuvilla.

Kätevää!

Tässäpä muutama muukin ajankohtainen syysniksi:

Ulkoloimen paikkaaminen

DIY: Eristetty juoma-astia 

DIY: Slow feeding -heinälaatikko

 

Kaikki blogin talliniksit: 

Talliniksit

 Sateista huolimatta mukavaa lokakuun loppua kaikille!

Talliniksi: DIY: Eristetty juoma-astia

Vaikka pakkasia saadaan ainakin täällä eteläisessä Suomessa vielä odotella, olen jo tehnyt Palluralle pakkasten varalta eristetyn juoma-astian. Se ei ole sähköllä toimiva, mutta siihen vetäisi kyllä melkein samalla vaivalla sulanapitokaapelinkin, jolloin vesi varmasti pysyisi sulana.

Käytin tähänkin pitkälti jo kotoa löytyviä materiaaleja, mutta jouduin ostamaan toisen muurauspaljun sekä PU-vaahtoa. Kotoa löytyi ennestään jo uretaanilevy sekä toinen muurauspalju.

DIY eristetty juoma-astia

Tarvikkeet:

Uretaanilevyä tai styroksia tai finnfoamia
PU-vaahtoa 2 pulloa
Kaksi muurauspaljua: 65 litrainen sekä 90 litrainen

Silikonia tai esim. gorillateippiä reunojen tiivistämiseen

Tee näin:

Leikkaa uretaanilevystä (tai mitä käytätkin) isomman paljun pohjan kokoinen pala. Laita se paljun pohjalle. Leikkaa samalla myös levyt kantta varten, eli yksi pienemmän paljun suuaukkoa ihan himpun pienempi, ja toinen vähän sitä isompi.

Uretaanilevy leikkaantuu näppärästi esim. puukolla.

Laita pienempi palju isomman sisään uretaanilevyn päälle. Mikäli haluat tehdä sähköllä lämpiävän astian, voit tässä vaiheessa kieputtaa sulanapitokaapelin sisemmän paljun ympärille ja porata ulompaan paljuun pienen reiän, josta saat virtajohdon ulos.

Tue sisempi palju toisen reunoja vasten levyn jämäpaloja käyttämällä. Näin varmistat sen, ettei sisempi palju valu yhteen reunaan, ja säästät samalla PU-vaahtoa. Sisempään paljuun kannattaa laittaa myös jokin paino, jotta se pysyy varmasti paikallaan.

Pursota seuraavaksi tyhjät välit PU-vaahdolla. Anna kovettua. Vaahto laajenee vielä huomattavasti kovettuessaan.

Liimaa sitten kannen levyt toisiinsa PU-vaahtoa käyttäen. Liimaa myös pieni jämäpala PU-levystä kahvaksi.

Kansi kannattaa tehdä, sillä pikkupakkasilla sen voi laittaa astian päälle yöksi, kun hevoset tulevat sisään, ja vesi on aamullakin vielä sulaa. Jos hevoset käyttävät tätä vesiastiaa 24/7, silloin kannen voi vallan hyvin jättää tekemättä.

Kun PU-vaahto on kuivunut, leikkaa ylimääräiset reunat pois. Tiivistä sen jälkeen reunat vielä joko esimerkiksi ulkokäyttöön tarkoitetulla silikonilla tai groillateipillä, jotta huokoiseen uretaaniin ei pääse vettä. Valmis!

Tämä astia pitää veden pikkupakkasilla sulana, varsinkin jos sen täyttää lämpimällä vedellä. Isommilla pakkasilla se ei enää riitä veden sulanapitämiseen koko päivää, jos siinä ei ole sulanapitokaapelia, mutta se pitää kyllä veden sulana hieman pidempään.

Muita DIY-henkisiä talliniksejä:

DIY-Slow Feeding -heinälaatikko

DIY-loimiteline

DIY-keksit hevoselle

DIY-ötökkäkarkote

Kaikki blogin talliniksit:
http://pallurablogi.blogspot.com/search/label/talliniksit

Talliniksi: DIY: Slow feeding heinälaatikko

Meillä hevoset syövät heinänsä laatikoista, sillä en halua niiden imuroivan hiekkaa kitusiinsa heinän mukana.  Lisäksi tämä slow feeding-heinälaatikko varmistaa sen, että heinää on koko ajan tarjolla. Tämä myös minimoi heinähävikin, koska lähes kaikki heinä jää laatikkoon. Luonnollinen syömisasentokin säilyy, kun laatikko on maassa.

Käytin tähän laatikkoon toista verkkoa lukuun ottamatta materiaaleja, jotka löytyivät jo kotoa muiden projektien jämämateriaaleista. Niinpä tälle laatikolle tuli hintaa uuden verkon verran, eli 10 euroa (verkko oli Puuilossa tarjouksessa).

Materiaalit:

Vaneria
Kakkoskakkosta nurkkapuiksi sekä laatikon jalaksiksi
Ruuveja
Kaksi slow feeding verkkoa
Palohakoja
Ruuvattavia koukkuja

Ensin sahattiin vanerit oikean kokoisiksi ja kakkoskakkoset oikeaan mittaan. Pyysin naapuria sahaamaan vanerit, sillä minulla itselläni ei ole kääntöpöytäsirkkeliä. Kakkoskakkoset sain sentään käsisahalla sahattua.

Palluran laatikon pohjasta tuli 80 x 90 cm ja laidoista 40 cm korkeat, sillä sen verran vaneria minulla sattui olemaan. Pohjan koko on oikein hyvä, mutta jos olisi ollut enemmän vaneria, olisin tehnyt laidoista hieman korkeammat. 

Sahattiin siis pohjalevy 80 x 90 cm sekä laidat 2 kpl 40 x 90 cm sekä 2 kpl 82 cm. Kaksi senttiä lisää kasikymppisiin siksi, että ne ylettyisivät ysikymppisten yli nurkkiin.

Kakkoskakkosesta sahasin nurkkatolpat 4 kpl 40 cm sekä 2 kpl 80 cm jalaksia.

Seuraavaksi porasin pohjalevyyn reikiä, jotta rankkasateen sattuessa vesi valuu pois eikä jää laatikkoon lillumaan. (Vaikka eihän Suomen syksyissä juuri koskaan sada...) EDIT: Rei'istä olisi kannattanut tehdä isommat.

Sitten ruuvasin nurkkapuut 80-senttisten laitojen päihin.

Sitten ruuvasin myös ysikymppiset laidat kiinni nurkkapuihin ja näin laatikon kehikko on valmis! Seuraavaksi ruuvasin myös pohjan kiinni nurkkapuihin.

Sitten vielä jalakset kiinni pohjaan. Ne ruuvasin asettelemalla ensin laatikon alle ja sitten ruuvaamalla pohjan läpi.

Jalasten tarkoituksena on estää pohjaa mätänemästä, kun se ei ole vasten maata vaan pääsee kuivumaan. Jalakset sitten toki ajan kanssa mädäntyvät, mutta ne on sitten helppo vaihtaa. Ne olisi voinut tehdä myös muovista, metallista tai kestopuusta, mutta nyt mentiin sillä, mitä sattui kotoa löytymään.

Sitten vielä ruuvasin nämä koukut kahteen kulmaan, jotta heinäverkon saa niihin palohaoilla kiinni.

Sitten verkot täyteen! Ne kannattaa sulkea palohaoilla, sillä silloin niitä on helppo aukoa itse, mutta hevonen ei saa verkkoa auki.

Minulla on verkkoja kaksi per heinälaatikko, toinen laatikossa ja toinen aina valmiina seuraavaa aamua varten. Näin verkon saa heti vaihdettua uuteen aamua varten, kun ottaa hevoset sisään.

Valmista on! 

Muita DIY-henkisiä talliniksejä:

DIY-loimiteline

DIY-keksit hevoselle

DIY-ötökkäkarkote

Kaikki blogin talliniksit:
http://pallurablogi.blogspot.com/search/label/talliniksit

Talliniksi: DIY-loimiteline

Aikoinaan, kun opetin Palluraa ajolle, totutin sitä ensin aisoihin parilla harjanvarrella. Palluran päästyä kärryjen eteen harjanvarret jäivät ylimääräisiksi ja päätin hyödyntää ne loimitelineeseen. Harjanvarsien lisäksi loimitelinettä varten tarvitsi vain narua ja porakoneen.

 Porasin molempiin harjanvarsiin molempiin päihin reiät, joista pujotin narun ensin toisiin päihin ja tein solmut narun päähän ja sitten ylemmäs sille korkeudelle, missä halusin ylemmän tangon roikkuvan.

Sitten vielä narun pujotus toiseen päähän siten, että ylimmän tangon alle jäi riittävästi narua, että telineen sai ripustettua. Ja solmut myös toisen pään tankojen alle samalle korkeudelle kuin toisessa päässä. Valmis!

Harjanvarsissa ei pituutta ole ihan riittävästi että esimerkiksi selkämitaltaan 155 cm loimen saisi tähän suorana kuivumaan, mutta pienemmät loimet mahtuvat kyllä. Lisäksi telineessä voi säilyttää vaikka satulahuopia. Jos tarvetta on kapeammille telineille, sen kun sahaa harjanvarret kahteen tai kolmeen osaan!

Näissä iloisissa DIY-tunnelmissa toivotan kaikille hyvää viikonloppua! Jos DIY-sormet syyhyävät, niin kannattaa tutustua myös näihin:

DIY: Keksit hevoselle

DIY-ötökkäkarkote

Talliniksi: Edulliset ruokinta-astiat

Huom! Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vinkki köyhältä hevosenomistajalta toiselle!

Yksi päivä Tokmannilla asioidessani siellä tuli vastaan iloisen värisiä pehmeitä muoviämpäreitä. Kokokin oli juuri sopiva: täydellisiä hevosen ruoka-astioita!

Hintakin oli kohdallaan, ja paljon hevostarvikeliikkeiden myymien ruokinta-astioiden hintaa halvempi: Tokmannilla köyhtyy 27 litran pehmoämpäristä 4,99 euroa ja pienemmästä, 15 litran ämpäristä 3,99 euroa.

Pehmoämpäreiden materiaali on polypropeeni, joka on yleisesti elintarvikepakkauksissakin käytettyä. Polypropeiinin voi myös kierrättää, jahka hevonen on palastellut tämän ruoka-astian. (Ensin kannattaa kuitenkin vielä ainakin kerran elvyttää se käyttökuntoon tällä Pallurablogin niksillä KLIK!).

Itse kotiutin näitä kolme, yhden ison ja kaksi pienempää. Tarvettahan ei olisi ollut kuin yhdelle, mutta koska sisäinen hamsterini alkoi pelätä, että näitä ei ole enää myöhemmin saatavilla, ostin varastoon kaksi lisää.

Värit ovat kyllä kerrassaan herkulliset!

Pehmoämpäreitä on saatavilla myös  Tokmannin verkkokaupasta, ja sieltä voi kätevästi tarkistaa saatavuuden lähi-Tokmannilla:

27 litraa: https://www.tokmanni.fi/muoviampari-27-l-varilajitelma-8718158095930
15 litraa: https://www.tokmanni.fi/muoviampari-15-l-eri-vareja-8719202570694

Värikästä alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Muita hyviksi havaittuja talliniksejä:

Ulkoloimen paikkaaminen
Lukostaan hajonneen riimun korjaus ilman ompelemista 

Lampaankarvan elvyttäminen

Naarmuisen panssarin ehostus

Se kaikkein paras rehumössönsekoituskauha

Loimien nimeäminen
  Kahvastaan hajonneen pehmeän ruokinta-astian elvyttäminen

Talliniksi: Kahvastaan hajonneen pehmeän ruokintaämpärin elvyttäminen

Tuttu näky varmaankin suurimmalle osalle hevosenomistajista:

Nämä pehmeät ruokintaämpärit ovat kovamuovisia kätevämpiä, koska yleensä kestävät paremmin pientä riepottelua. Palluran kanssa olen todennut nämä jopa niitä mustia matalia astioita kestävimmiksi, sillä Pallura tykkää rikkoa niitä mustia astioita. Se käy helposti, ei tarvitse kuin astua astiaan ja vähän kiskoa kahvasta!

Nämä pehmoastiat tuppaavat yleensä hajoamaan nimenomaan kahvoista. Ja sitten kun niitä ei pysty enää kahvoista kantamaan, ne ovat ärsyttäviä ja niillä tekee mieli nakata vesilintua.

Pallurablogissa ei nakata millään vesilintua, se mikä on korjattavissa, korjataan ja loput kierrätetään asianmukaisesti. Nämä pehmoastiat saa vielä elvytettyä käyttöön kahvojen hajottua, eikä siihen tarvita kuin mattoveitsi!

Tästä astiasta oli hajonnut muutakin kuin vain kahva, joten leikkasin mattoveitsellä haljenneen osan pois. Sen jälkeen leikkasin vielä kahvoiksi reiät käsille. Avot!

Mikäli astia ei ole muuten vioittunut, riittää kun leikkaa vanhat kahvat irti ja tekee uusiksi kahvoiksi reiät. Jos leikkaamisesta jää muoviin teräviä reunoja, ne voi hioa hienolla hiekkapaperilla tasaisiksi. Mutta ainakin tämä omani leikkautui hyvin ilman teräviä reunoja. Ja näin on taas säästetty 7 euroa ja rutkasti luontoa!

Ps. Muistathan, että Pallurablogi on ehdolla Blogiexpon Vuoden tulokas -kategoriassa! Äänestämään pääset tästä!

Ps. Muita hyviksi havaittuja talliniksejä:

 Ulkoloimen paikkaaminen
Lukostaan hajonneen riimun korjaus ilman ompelemista 

Lampaankarvan elvyttäminen

Naarmuisen panssarin ehostus

Se kaikkein paras rehumössönsekoituskauha

Loimien nimeäminen

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Palluraterkuin

Jenni

Talliniksi: Lukostaan hajonneen riimun korjaus ilman ompelemista

Vaikka tykkäänkin ostella Palluralle uusia varusteita IHAN LIIALLISUUKSIIN asti, inhoan silti heittää mitään käyttökelpoista roskiin, jos sen saa vielä korjattua. Minulta löytyy ainakin viidestä eri kohtaa paikattu villaratsastusloimi, useita paikattuja kuivatusloimia, riimunnaruja, joiden lukot on vaihdettu uuteen. Viime viikolla laitoin Palluralle päähän uuden riimun, ja jo heti ensimmäisenä päivänä se löytyi lukko rikki tarhan pohjalta.

Lukon vaihtaminenhan olisi helppoa, jos osaisi ommella ja olisi ompelukone, joka pystyy ompelemaan noin paksua materiaalia kaksinkertaisena. Olen huono ompelemaan enkä lähtenyt edes kokeilemaan, olisiko koneeni kyennyt tuohon. Mutta pulttisaksia osaan onneksi käyttää paremmin!

 Pulttisaksissa on sen verran vääntövoimaa että vanha lukko irtosi ihan kevyesti. Tilalle pujotin pienen palohaan, ja kas näin riimu oli taas käyttökunnossa!

Palohakoja saa muuten edullisimmin ainakin meilläpäin kilotavarana Tokmannilta. Yksittäin ostettuna ne saattavat maksaa useamman euron, mutta kilotavarana ruuvihyllystä ne kustantavat vain muutaman kymmenen senttiä kappaleelta! Pidänkin nykyään aina kotona ja tallilla eri kokoisia palohakoja varalla.

Lisäksi tietenkin kannattaa aina säästää varaosiksi roskikseen menevistä loimista soljet, lukot ja helat, sekä tietenkin jalkalenkit, jos ne ovat vielä ehjät. Näin on aina hyvin varaosia saatavilla!

Se, kummin päin palohaan kiinnittää, on sitten ihan mielipidekysymys, kuten loimien etuosan  pikalukkojenkin suunta. Tästäkin olen nähnyt vääntöä, miten päin ne pitää kiinnittää ja luonnollisesti kunkin mielipide on aina se ainoa oikea ;) Näin päin kiinnitettynä palohaka voi teoriassa, TODELLA HUONOLLA TUURILLA, upota hevosen poskeen sopivan iskun tullen, mutta toisin päin kiinnitettynä se on sitten leikkikaverin silmässä.  Itse nyt kiinnitin näin päin, sillä pidän Palluran poskea kuitenkin parempana uppoamispaikkana kuin kaverin silmää. Ja tähän tosiaan vaaditaan todella huonoa tuuria ja jos ne ovat itsensä johonkin rikkoakseen, se voi vallan hyvin olla jotain muutakin kuin riimu. Palohaat myös yleisesti ottaen ovat melko jäykkiä eivätkä aukeile itsekseen.

Taas tuli säästettyä kymppi rahaa mutta ennen kaikkea rutkasti luontoa!

Palluraterkuin

Jenni

Ps. Muita hyviksi havaittuja talliniksejä:

 Ulkoloimen paikkaaminen

Lampaankarvan elvyttäminen

Naarmuisen panssarin ehostus

Se kaikkein paras rehumössönsekoituskauha

Loimien nimeäminen

Talliniksi: lampaankarvan elvyttäminen

Lampaankarvatuotteet ovat ihania, mutta menevät helposti nuhjuisen näköisiksi. Nyky-Mattesit sun muut kestävät yleensä konepesua, jolla ne saadaan puhtaaksi, mutta konepesukin jättää karvan usein "lyttyyn". Kuinka elvyttää se taas pehmeäksi?

 Kuvassa pesua vailla oleva nuhjaantunut, hikinen lampaankarvavyö.

Ihan ensimmäisenä pese lampaankarvatuote pesuohjeen mukaan, oli se sitten kone- tai käsinpesu. Esimerkiksi Mattesilla on lampaankarvalle oma pesuaineensa, mutta itse olen pessyt lampaankarvatuotteita marseille-saippualla. Marseille-saippua käy myös nahalle!

Itse pesen lampaankarvatuotteet yleensä käsin, mutta tosiaan useat tuotteet voi nykyään pestä jo koneessa. Tarkista kuitenkin pesuohje, ennen kuin laitat koneen päälle!

Pesun jälkeen kuivata lampaankarva ilmavasti. Sen jälkeen kaiva koiran karsta esiin!

Kyllä, juuri se koiran karsta. Itse ostin lampaankarvatuotteille ihan oman karstan, sillä omat russelini ovat sileäkarvaisia eivätkä todellakaan arvostaisi karstaamista! 

Karstaa lampaankarva läpi. Ylläolevassa kuvassa yläpuoli on karstattu ja alapuoli karstamaatta. Selkeä ero, eikö?

Pesulla ja karstaamisella lampaankarvavyöstä tuli kuin uusi! Harmi, ettei meidän koulusatula sovi Palluralle enää :D Vyö jäi kuitenkin kaappiin vielä odottelemaan sitä päivää, kun meillä on taas sopiva koulusatula.

Antoisia karstaamishetkiä kaikille!

Palluraterkuin Jenni

Ps. Jos olet tallinikseistä kiinnostunut Niksi-Pirkko, kannattaa tsekata myös nämä:

Ulkoloimen paikkaaminen

Naarmuisen panssarin ehostus

Se kaikkein paras rehumössönsekoituskauha

Loimien nimeäminen

Talliniksi: Ulkoloimen paikkaaminen

Laumatarhaamisessa on yksi huono puoli: loimet tuppaavat repeytymään muiden kanssa telmiessä. Palluralla on jo useampi loimi ottanut osumaa, enkä viitsi uusia ostaa, sillä ne kokisivat vain saman kohtalon.

Loimen paikkaaminen on ärsyttävää, mutta ekologisempaa ja edullisempaa kuin uuden ostaminen. Vedenpitävää loimea ei tietenkään voi vain harsia kasaan neulalla ja langalla, vaan se täytyy paikata edelleen vedenpitäväksi. Jotkut suosivat jesaria, jotkut kaupasta saatavia liimakangaspaikkoja, minä höyrynsulkuteippiä.

Höyrynsulkuteippiä saa rautakaupasta, mutta itseltäni sitä sattui löytymään vielä remontin jäminä varastosta. Tämä oli siis todellinen win-win-tilanne: ylijäämämateriaali sai hyötykäyttöä ja loimen paikkaus ei tullut maksamaan mitään!

Itse halusin leikata höyrynsulkuteipin tällä kertaa pallojen muotoon, sillä silloin paikka ei erottuisi niin selvästi loimen pallokuosista. Oikeastaanhan paikan muodolla ei ole muuten mitään väliä, mutta kulmat kannattaa pyöristää, jolloin ne eivät niin helposti jää törröttämään ja lopulta saa paikkaa irtoamaan. 

Vähän tuntui siltä, että tämä minun höyrynsulkuteippini on ehkä nähnyt jo parhaat päivänsä oltuaan muutaman vuoden kylmässä varastossa, joten vahvistin vielä paikan reunat ihan tavallisella kangasliimalla. Tuore höyrynsulkuteippi on melko sitkeää tavaraa eikä todennäköisesti tarvitse lisävahvistusta. 

Loimi on nyt ollut useamman viikon jo paikkauksen jälkeen käytössä ja tämä todellakin toimii! Loppujen lopuksi on myös melko edullinen keino, sillä vaikka rulla höyrynsulkuteippiä maksaa viitisentoista euroa, sillä paikkaa jo melko monta vekkiä. Sopii siis hyvin tällaiselle pienen budjetin hevosenomistajalle!

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Ps. Jos olet tallinikseistä kiinnostunut Niksi-Pirkko, kannattaa tsekata myös nämä:

Naarmuisen panssarin ehostus

Se kaikkein paras rehumössönsekoituskauha

Loimien nimeäminen