Komperdell Ballistic selkäpanssari

Olin haaveillut jo pitkään Komperdellin selkäpanssarista. Sellaisesta, joka luokitellaan selkäpanssariksi, mutta joka suojaa kuitenkin vähän myös edestä ja kyljistä. Tämä selkäpanssari ei ole sallittu esimerkiksi kenttäkisojen maasto-osuudella, mutta voin ihan vakuuttaa etten ole hetkeen (ikinä!) kenttäkisoihin menossa. Minähän pelkään omaa varjoanikin, saati sitten maastoesteitä! Liivin tarkoitus olisi olla turvanani maastoreissuilla.


Halusin siis liivin, joka olisi niin mukava päällä, että sitä tulisi myös käytettyä. Yksikään turvaliivi ei suojaa miltään, jos se on pölyttymässä tallin kaapissa kun se on niin jäykkä ja epämukava päällä.

Komperdellia myy Suomessa ainakin Hööks, Horze ja Hipposport. Pari viikkoa sitten Hööksissä oli kaikki turvaliivit -20 prosentin alennuksessa, joten päätin tarttua tilaisuuteen. (Tämä ei siis ole kaupallinen yhteistyö). Alennuksenkin jälkeen Komperdellille jäi hintaa vielä rapiat 191 euroa, eli mikään halpa liivi se ei ole. Hauska yksityiskohta on se, että liivi on käännettävä:

 Minähän siis rakastan pinkkiä, mutta oikeastaan liivin värillä ei minulle sinänsä ole väliä, sillä ostin sen maastoiluun, ja maastossa käytän aina (pinkkiä) huomioliiviä.

Hööks kertoo liivistä näin: "Kevyt selkäsuojalla varustettu liivi, edessä vetoketju. Hyvin istuva ja mukava pehmeän ja joustavan vaahtomuovin ansiosta. Soveltuu käytettäväksi myös takin alla kevyen ja joustavan rakenteensa ansiosta. Erinomainen suojausteho treeniin ja vapaa-ajan ratsastukseen. Suojalevyt edessä ja sivuilla. Käännettävä. EN 1621-2 (moottoripyörästandardi). Cross 6.0 -selkäsuoja, jossa uusi ergonominen ja mukautuva rakenne. Hengittävä. Liivi lämpenee kehon lämmöstä ja mukautuu vartalon muotoon. Itävaltalaista muotoilua. Helppo pitää puhtaana ja huoltaa. 45 % polyamidia, 43 % polyesteriä, 12 % elastaania."

Liivi ainakin ylsi kaikkiin odotuksiini keveydestä, se istuu kuin toinen iho, mutta on silti yhtä kevyt ja mukava päällä kuin mikä tahansa urheiluvaate. Ei siis tarvitse pelätä, että tämä liivi olisi tönkkö! Materiaali muistuttaa jonkinlaista memory foamia, se on todella kevyttä ja vartalon muotoon mukautuvaa.

Olin arponut M ja L-koon välillä ja olisinkin ottanut L-koon, ellen olisi lukenut jostain, että nämä liiivit on suunniteltu jättirintaisille :D Minulta löytyy rintavarustusta ja ehtaa läskiäkin, mutta uskaltauduin silti ottamaan M-koon ja kuinka ollakaan, se oli sopiva! Suosittelen siis ottamaan tästä sen pienemmän koon, jos arvot kahden välillä ja muutenkin ehkä kannattaa päätyä pienempään. Liivi on todella reilua mitoitusta!

Olen testannut tätä ratsailla kahdesti, kerran kentällä ja kerran maastossa ja tämä todellakin on kevyt ja huomaamaton päällä. Pudonnut en tällä ole (*kop kop puuta*), joten tämän suojausominaisuuksista en osaa sanoa ja toivonkin, etten joudu niihin koskaan tutustumaankaan.

Kevyttä turvaliiviä etsivälle siis suositus tälle ja jos jollain on putoamiskokemuksia tämä päällä, kuulisin mielelläni :)

Massankasvatuskuurilla: Miten Pallura treenaa?

Blogia pidempään seuranneet tietävätkin, että Pallura oli alkukesästä pienimuotoisella lihotuskuurilla. Nyt läskiasia on kunnossa, mutta sitä toisenlaista massaa tarvittaisiin vielä PALJON. Siis lihasmassaa. Se ei tule pussista, mutta lihasten tekemiseen tarvitaan myös rakennusaineita, ja siksi Pallura on edelleen tuolla samalla, proteiinipitoisella sapuskalla.

Oikeanlaisen ravinnon lisäksi lihasmassan kasvatukseen tarvitaan myös treeniä ja lepoa oikeanlaisessa suhteessa. Pallura on vasta viisivuotias ja vaikka sen jalkojen kasvurajat olivatkin jo kevään röntgenkuvissa suurin piirtein kiinni, sen selkä esimerkiksi luutuu vielä, sillä hevosen selkä luutuu kokonaisuudessaan yleensä vasta kuusivuotiaana. Tähän peilaten Palluralla ei voida ratsastaa joka päivä, vaan se liikkuu viisi kertaa viikossa.

Palluran viikko-ohjelma:

- Sileän treeni kaksi kertaa viikossa
- Puomitreeni kerran viikossa
- Maastossa kaksi kertaa viikossa
- Kaksi vapaapäivää viikossa

Koulutuksellisestihan Pallura on jäljessä ikätovereitaan, sillä se on varsonut viime vuonna ja ollut tänä vuonna useamman kuukauden sairaslomalla. Sileän treeneissä keskitytään tällä hetkellä Palluran suoruuteen ja itsensä kantamiseen. Puomitreenien tarkoitus on kasvattaa voimaa, sillä puomien avulla Pallura joutuu venyttämään askeltaan sekä vähän nostamaan jalkojaan. Puomitreenien tilalta voisi olla myös esteitä, mutta en uskalla hypätä Palluralla vielä johtuen keväisestä loukkaantumisesta.

Maastossa pyritään käymään kaksi kertaa viikossa, mutta täytyy myöntää, että toisinaan toinen noista kerroista vaihtuu sileän treeniin, sillä en uskalla lähteä Palluralla vielä yksin maastoon! Se on toisinaan maastossa aivan superfiksu ja toisinaan sitten taas melko tuulella käyvä, ja silloin on kiva, että on kaveri mukana turvana. 

Maastoilu tekee Palluralle hyvää monestakin syystä. Yksi syy on tietenkin pään tuulettaminen, tekee hyvää hevosen psyykeelle ettei aina tarvitse kiertää kentällä kehää. Toinen syy on lihaksiston kehittäminen. Meillä on aivan loistavat maastot, joissa pääsee kiipeilemään, rämpimään epätasaisilla metsäpoluilla sekä painattamaan kovaa. Kaikki näistä tekevät hyvää lihaksistolle ja tasapainolle. Maastossa joutuu käyttämään lihaksia ihan eri lailla kuin sileällä mentäessä.

Jonkinlaista tulostakin on tullut, selkäranka alkaa pikku hiljaa upota lihasten tekemään "vakoon". Tästähän on väistämättä seurauksena satulansijan muuttuminen, mutta onneksi meillä on erittäin muokattava satula! Toivotaan, että sen saa muokkauspaloin ja kaaren vaihdoin kikkailtua sopivaksi vielä pitkään.

Pyrin rytmittämään ratsastukset siten, että ratsastuspäiviä tulee putkeen kaksi ja sen jälkeen on vapaapäivä. Mutta näitä sovelletaan vähän sen mukaan, koska on valmennus ja koska saadaan maastokaveria. Vapaapäivänsä Pallura viettää vielä ihan tyystin villinä ja vapaana laitumella, mutta täytyy katsoa, pitäkö tarhoihin siirryttäessä ottaa vapaapäivien ohjelmaan jotain kevyttä kävelyä. Tarhassa tulee väkisinkin liikuttua vähemmän kuin laitumella. Mutta todennäköisesti Pallura saa vapailla ne vapaat silloinkin ihan tyystin, sillä en vaan kykene repeytymään tallille joka päivä. Ikävää, kun työ haittaa harrastuksia, mutta jollain se tämäkin harrastus on kustannettava!

Tänä vuonna Pallura ei viettänyt mitään pidempää laidunlomaa, sillä se vasta palaili alkukesästä sairasloman jälkeen hommiin. Muuten se olisi varmaan saanut pitää vähintään viikon mittaisen palautteluloman. Parin viikon päästä sille tulee vähän kevyempi jakso kyllä, kun se rokotetaan. Nuorella onkin kyllä hyvä pitää välillä kevyempiä viikkoja, jotta mieli ja ennen kaikkea kroppa saavat palautua. Kevyempi viikko ei siis kylläkään tarkoita mitään täyslepoa, vaan vaikkapa kevyempää jaksoa maastossa hölkötellen.

Miten teidän muiden nuoret liikkuu?

Hevostele ekologisemmin!

Oletko koskaan miettinyt hevosharrastuksesi hiilijalanjälkeä? Minä olen. Laskelmia ei ole esittää, mutta sen voin kertoa, että se hiilijalanjälki on todella suuri. Hevosharrastus on kauhean epäekologista. Tallille mennään autolla, hevosta kuskataan autolla. Hevoselle syötetään rehuja, jotka tuodaan jostain kaukaa aiheuttaen taas lisää päästöjä. Hevosille ostetaan varusteita, jotka kuormittavat luontoa valmistusvaiheessa ja heitetään hajottua roskiin ja ostetaan uusi tilalle. Syyllistyn itsekin näistä lähes kaikkiin, poislukien kaukaa tuodun rehun syöttämiseen. Kuitenkin olen sitä mieltä, että pienikin ekoteko on parempi kuin ei yhtään ekotekoa! Vaikka siis harrastaakin epäekologista lajia, voi siinäkin tehdä pieniä ekologisempia valintoja!

1. Suosi kimppakyytiä niin omissa talliajoissa kuin hevosenkin matkassa.

Säästät paitsi rahaa, myös luontoa! Myös fillari on ihan varteenotettava kulkupeli tallimatkoihin, jos talli vaan on sellaisen matkan päässä, että sen jaksaa pyöräillä. Kulje tallikaverin kanssa kisoihin samalla traikulla sen sijaan, että kumpikin menisi omallaan.

Tai sitten: liiku sillä hevosella!

2. Kierrätä.

Yhdelläkään tallilla, jossa olen hevostani pitänyt, ei ole lajiteltu jätteitä, vaikka se olisi helppo tapa vähentää tallin jätekuormaa ja siten hiilijalanjälkeä. Moni varmaan syöttää hevoselleen lisäravinteita, jotka myydään kivoissa pikku muovipurkeissa. Nämäkin purkit voi kierrättää sen sijaan, että ne heittäisi sekajätteeseen. Jos kuulostaa ylivoimaiselta, suosi lisäravinteita, jotka pakataan pusseihin purkkien sisään. Pusseihin pakkaamiseen menee vähemmän muovia.


Suurin osa hevosista käyttää myös rautakenkiä, jotka kannattaa ehdottomasti nakata metallinkeräykseen.

3. Suosi fleecen sijaan villaa.

Tiesitkö, että fleeceloimista irtoaa jokaisella pesukerralla veteen mikromuoveja, joita ei saada puhdistettua vedestä edes vedenpuhdistamolla? Nämä mikromuovit jatkavat kiertokulkuaan vedestä vesistöihin ja päätyvät lopulta myös meidän ihmisten elimistöihin.


Fleece on kuivausloimena hyvä, mutta villa on vielä parempi. Oman kokemukseni mukaan se kuivaa hikisen hevosen nopeammin ja lisäksi villa on materiaalina itsepuhdistuva, mikä tarkoittaa sitä, että se tulee toimeen vähemmillä pesukerroilla kuin fleece. Villasta ei myöskään irtoa mikromuoveja veteen.

4. Osta vain tarpeeseen.

Neuvo, joka ainakin minun tulisi sisäistää! Jokaisen turhan romppeen valmistaminen kuormittaa maapalloa.


5. Osta mahdollisuuksien mukaan käytettyä.

Näin pienennät jätevuorta ja säästät maapalloa yhden uuden tavaran tuottamisen aiheuttamalta kuormitukselta. (Vinkkejä onnistuneisiin Facebook-kirpputorikauppoihin voit katsoa täältä!)


6. Tilatkaa eläinlääkäri ja kengittäjä kerralla useampaa hevosta varten.

Hekin todennäköisesti liikkuvat autolla, joten on ekologisempaa hoitaa kerralla useampi hevonen, kun ajaa monta kertaa tallille.

7. Laita omat tarpeettomat tavarasi kiertoon.

Rikkinäinen loimi, jota et jaksaisi paikata. Sen sijaan, että nakkaat roskiin, tarjoa tallikamuille tai vaikkapa Facebookissa. Moni viitsii paikata rikkinäistäkin ja pikkuvikaisia loimia halutaan loimenrepijöille. (Sitä paitsi ulkoloimen paikkaaminen käy hävyttömän helposti tällä niksillä.)

Kauhtuneet ja rikkinäiset satulahuovatkin saattavat kelvata vielä esim. eläinsuojeluyhdistykselle eläinten alustoiksi.


8. Korjaa vanha sen sijaan, että ostaisit uuden.

Katso esim. edellisen kohdan loimenkorjausvinkki sen sijaan, että nakkaisit ulkoloimen roskiin ja ostaisit uuden tilalle. Laadukkaat nahkavarusteet kannattaa myös korjauttaa. Valjassepän lisäksi jotkut suutarit korjaavat myös hevosvarusteita. Kun esimerkiksi loimi on käytetty viimeiseen riekaleeseen asti, ota siitä jalkalenkit ja soljet vielä talteen varaosiksi.


9. Osta yksi laadukkaampi tuote monen halpiksen sijaan.

On kivaa omistaa monta satulahuopaa, sen tiedän minä paremmin kuin kukaan muu. Mutta ekologisempaa on ostaa muutama laadukas huopa, jotka kestävät pesua vuodesta toiseen, kuin niitä liruja halpiksia, jotka menevät muutamassa pesuissa nukkaantuneiksi ja kauhtuneiksi.

Myös laadukkaiden suitsien ym. nahka maksaa itsensä yleensä takaisin sillä, että hyvin hoidettuna laadukas nahka on yleensä ikuista. (Vinkkejä nahan hoitoon voit katsoa täältä).

10. Suosi kotimaista.

Tällä hetkellä tuntuu olevan trendikästä tilata ulkomailta se rehusäkki, enkä kiellä sitä, etteivätkö nämä ulkomaisetkin rehut olisi laadukkaita. Mutta ekologisempaa on suosia kotimaista rehua, jolle ei tule turhaa hiilijalanjälkeä turhista rahdeista. Meillä on kuitenkin Suomessa useita laadukkaita kotimaisia rehusarjoja, kuten esimerkiksi Racing, Norra, Black Horse ja Speedex. Nämä on myös kehitetty suomalaisen heinän ravintoarvoja silmälläpitäen.


Kannattaa myös miettiä, olisiko ulkomaiselle lisäravinteelle tai -rehulle kotimaista vaihtoehtoa. Häntä ja harja saattaisivat chian sijaan hoitua kotimaisella hampunsiemenellä ja soijalle ravintoarvoiltaan lähes samanlainen vaihtoehto proteiinirehuksi on rypsirouhe.

Palluran tukan lisäksi myös meikäläisen melko pitkä tukka on kasvatettu kotimaisella hampulla!

Toki osa suomalaisiksi mielletyistä rehuista vain pakataan Suomessa pussiin ja raaka-aineen tuotantomaa on jotain ihan muuta, joten näidenkin kanssa saa olla tarkkana.

Varusteissa on jonkin verran myös vara suosia kotimaista. Wahlstenin W-Profile -tuotteet valmistetaan Lahden Jokimaalla, joskin nahka on ruotsalaista. Valjassepiltä voi myös tilata tilaustuotteita, samalla tukee yleensä myös pienyrittäjää.

Hevosten "kosmetiikasta" ainakin Solheds valmistetaan Suomessa. Lisää kotimaisia valintoja hevosten ja muiden lemmikkien arkeen voit katsoa täältä: Sinivalkoinen valinta: lemmikit

11. Älä valitse ratsastusareenan pohjaksi kumirouhetta

Okei, todella harva meistä pääsee vaikuttamaan ratsastuskenttien ja maneesien pohjien valintoihin, mutta tiedoksi niille, jotka suunnittelevat oman kentän tai maneesin tekoa: EU suunnittelee kumirouheen kieltoa jalkapalloareenoille ja todennäköisesti tämä tulee laajenemaan myös ratsastusalueiden pohjiin. Syy on selvä: kumirouhe kulkeutuu jalkapallo- ja ratsastusareenoilta luontoon.  Hevonen kakkaa kentälle, joku kerää kakan, nakkaa sen lantalaan. Lantaan on tarttunut kumirouhetta ja kun lanta levitetään pellolle, kumirouhe kulkeutuu sinne. Lannan lisäksi kumirouhetta kulkeutuu myös hevosen kavioissa ratsastusareenan ulkopuolelle.

Hiekassa on myös se hyvä puoli, että kun ratsastusareenan pinnan jossain vaiheessa joutuu uusimaan, hiekalle on helppo keksiä jatkokäyttöä!

12. Valitse kuivikkeeksi jotakin muuta, kuin turvetta.

Jälleen asia, johon harva voi vaikuttaa. Mutta tiedoksi niille, jotka voivat:


Suomen luonnonsuojeluliitto kertoo turpeesta näin: 

"Turpeenkäytöllä on haitallisia ympäristövaikutuksia sekä soille, vesistöille että ilmastolle.
Turpeen nostaminen soilta ja soiden ojittaminen kuormittavat vesistöjä. Soilta huuhtoutuu veden mukana aina jonkin verran ravinteita, kiintoainesta, humusta ja rautaa.

Ja toisaalta Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC luokittelee turpeen päästöt samaan luokkaan fossiilisten polttoaineiden kanssa. Suomessa turpeen energiakäytöstä aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti noin 12 prosenttia korkeammat hiilidioksidipäästöt kuin kivihiilestä. Turpeesta aiheutuu noin 20 prosenttia Suomen energiatuotannon hiilidioksidipäästöistä."

Turpeen tuottaminen ei siis ole ympäristöystävällistä, joskin kuivikkeena sen imukyky sekä ammoniakin sitomiskyky ovat ylivoimaiset muihin kuivikkeihin verrattuna. Ja toisaalta tuve on myös helppo hävittää, kun moni maajussi huolii sen pellolleen ja viherpeukalo puutarhaansa.  (Turve)suo siellä, vetelä täällä. Kuivikevertailua voit lukea täältä: Hevostietokeskus: Kuivikkeiden valinnasta

Itse olen kulkenut jonkin verran nyt tallille kimppakyydillä, samoin polkupyörällä. Molemmat hyviä ekologisia valintoja! Lisäksi kierrätän jätteeni tallilla: muovipurkit ja metallikengät vien tallimatkalla kierrätykseen. Rehuissa suosin suomalaista ja nykyään aina, kun varustetarve iskee, katson, voisiko sitä löytyä käytettynä. Mutta syyllistyn siihen hevosenomistajan perisyntiin, että ostelen ihan liikaa kaikkea. Nyt olen pyrkinyt hillitsemään kerskakulutustani ja melko hyvin olen siinä onnistunutkin!

Mutta kannattaa kuitenkin pitää mielessä tämä hyvä ohjenuora: Jokainen pienikin ekoteko on parempi kuin ei ekotekoa lainkaan! Jos sinulla on hyvä vinkki ekologisempaan hevosteluun, kerro se kommenttikentässä :)

Wuhuu, vihdoin edistystä!! (Vihdoin myös kuvamateriaalia ratsastuksesta)

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet ratsastuksellisesti todella rankkoja, vaikka ollaankin pääasiallisesti työskennelty käynnissä. Mutta on rankkaa, kun pitää vahtia hevosen ihan jokainen askel ja olla valmiina korjaamaan heti, kun sen tasapaino pettää ja se heilahtaa vinoksi. Ja samalla yrittää olla vaikuttamatta yhtään silloin, kun se on suorana, sillä se on palkinto siitä, kun hevonen liikkuu oikein.

Mutta meidän uurastus on kannattanut, ja käynnissä Pallura pysyy jo melko hyvin suorana! Pakko tunnustaa, etten vieläkään välttämättä erota, milloin se on vino, sillä sen vinous ei ole enää mitenkään ilmiselvää. Se ei poikita takapäällään mitenkään radikaalisti (paitsi toisinaan kaarteissa, jos en ole hereillä) vaan vinous on lähinnä sitä, että Palluran oikea kylki painuu hivenen kasaan ja sen myötä takajalat myös heilahtavat hitusen vasemmalle. Tämä tosin aiheuttaa myös satulan oikealle valumista, ja nyt olenkin huomannut, että se on vähentynyt todella paljon. Pallura alkaa siis suoristua!

Mutta ne hetket, kun Pallura on oikeasti suora, erotan kyllä selvästi. Sen liike nimittäin muuttuu silloin paljon! Se myös rentoutuu ihan silminnähden ja hyväksyy tuntuman, ja tulee myös pidemmälle kaulalle, mikä on hyvä! Kuten valmentaja sanoikin, niin kauan kuin se ei ole rehellisesti suora, se ei voi saada takajalkojaan rungon alle. Ja koska Pallura on vielä nuori eikä sillä ole lihaksia koota itseään tai kantaa itseään kovin korkeassa muodossa, matala muoto onkin sille parempi ja matalaan muotoon hakeutuminen kertoo siitä, että se peräänanto on oikeasti rehellinen. Ei vaan nyökätä päätä alas ja unohdeta takajalkoja talliin, vaan lähdetään liikkumaan takaa eteen, takajalat rungon alla, selkä pyöreänä. Itse en oikeastaan ikinä kiinnitä pään asentoon huomiota ratsastaessani, sillä se pää seuraa takajalkoja. Aina. Silloin kun ne takajalat astuvat rungon alle, pääkin asettuu sinne minne pitäisi. Pään asento ei siis ole mikään lähtökohta, vaan työn tulos.

Käynnissä siis sujuu jo kohtuuhyvin, vaikka toki siinäkin joutuu edelleen tekemään korjauksia. Vaikka Pallura alkaa selvästi jo tajuamaan uutta tapaa liikkua,  se on sille tietenkin vaikeaa Valmentaja sanoi meille, että jos ei muuten hevonen pysy suorana, niin sitten mennään käyntiä seuraavaan valmennukseen asti. Mutta koska käynnissä sujuu jo hyvin ja Pallura pysyy suorana, ollaankin otettu sitten jo pätkiä ravia. Ja yleensä, kun siirrytään raviin, suoruus pysyy muutaman askeleen ja katoaa sitten kokonaan :D Ravissa on siis vielä paaaaaaaaljon työtä tehtävänä!

Ravia päästään siis menemään vielä lähinnä pätkiä, sillä jollen saa Palluraa ravissa korjattua suoraksi, siirrän sen aina käyntiin, sillä tarkoitus on nyt katkaista se vinossa liikkumisen kierre ihan top tykkänään. Laukkaaminen kentällä on nyt unohdettu ihan kokonaan siihen asti, että päästään taas valvovan silmän alle.

Palluralla oli harmillisesti kenkä lähes irti viikon verran, enkä uskaltanut sillä kengällä lähteä maastoon, joten laukkailut ovat jääneet nyt kokonaan pois. Kenkä on nyt taas kiinni,ja perjantaina jo päästiinkin käyntimaastoon. Toivottavasti tällä viikolla myös kunnon painatusmaastoon! En uskalla Palluran kanssa vielä lähteä kaksin maastoilemaan, vaikka se onkin osoittautunut melko maastovarmaksi peliksi.

Käynnissä ollaan tehty myös puomiharjoituksia sellaisella välillä, että Pallura joutuu vähän venyttämäänkin käyntiaskeltaan. Toivon mukaan tämä kehittäisi pidemmällä aikavälillä vähän lisää voimaa sinne takapäähän.

 Sit kun vielä jäis energiaa tehdä tolle omalle ihan järkyttävälle etukenokönötykselle?

Testissä Passier Blu koulusatulavyö

Tämä EI ole kaupallinen yhteistyö. Vyö on ostettu Satula.comista omilla rahoilla 129 euron hintaan (plus toimituskulut 7,50).

Passier Blu koulusatulavyö lupailee pitää satulan paikoillaan sekä jättää tilaa kainaloille. Uuden satulan myötä meillä ei enää ole satulan paikallaanpysymisongelmia, mutta halusin Palluralle vyön, joka antaisi tilaa sen kainaloille. Palluralla on nimittäin suuret lavat ja halusinkin vyön, joka mahdollistaisi mahdollisimman ison lavan liikkeen eikä ottaisi kainaloon kiinni.

Passier Blu oli huomattavasti edullisemmassa hintaluokassa kuin Amerigon koulusatulavyöt, joten päädyin siihen. Passier on lisäksi nahkaa, joka miellyttää minua satulavyömateriaalina. Vyön nahka on myös oikein laadukasta.

Ensimmäisen käyttökerran perusteella Passier Blu ei vakuuttanut. Satula valui ihan huolella eteenpäin, ja tätä ongelmaa ei ole ollut uuden satulan kanssa edes lampaankarvavyöllä! Mutta jälkeenpäin huomasin, että olinkin satulaa muokatessani nostanut takimmaisia vastinhihnoja sentillä ylöspäin (kyllä, Batesissa on tällainenkin mahdollisuus). Mietin, voiko sillä olla näin radikaali vaikutus ja siirsin hihnat takaisin. Seuraavana päivänä uusi testi ja halleluja, satula pysyi paikallaan!

Olin arponut ennen ostoa 65-senttisen ja 70-senttisen vyön välillä. Päädyin 70-senttiseen ja se vaikuttaisi ihan hyvältä valinnalta. Oleellista tämän vyön kanssa on se, että vyön ohuimmat kohdat tulevat kainaloiden kohdalle ja että vyön saa samoihin vastinhihnojen reikiin molemmilta puolilta, jolloin mahalaatta on keskellä.

Totta puhuen en huomaa mitään eroa Palluran liikkeissä tällä vyöllä verrattuna sillä aikaisemmin olleeseen nahkavyöhön tai lampaankarvavyöhön. Satulakin olisi pysynyt vanhoilla vöillä paikallaan vallan hyvin. Pallura ei myöskään protestoinut vanhoja vöitä millään lailla. Mutta se ei kuitenkaan liiku myöskään huonommin tämän kanssa, joten tämä jää meille käyttöön. Faktaa on kuitenkin se, että tämän kanssa on vähemmän tavaraa kainalon kohdalla rajoittamassa liikettä kuin paksumpien vöiden kanssa.

Hevosille, joiden satula liukuu eteen,  lähtisin ennemmin etsimään satulaa, jossa ensimmäinen vastinhihna alkaa etukaaren pään kohdalta, kuin odottaisin maata mullistavaa apua tältä vyöltä. Palluran kanssa olen myös huomannut sen, että kun satula ei syystä tai toisesta istu, se valuu eteen. Kun satula on sopiva, se pysyy paikallaan, vaikka vyötä ei kiristäisikään niin kireälle, että soi. Etukaaren päästä alkava vastinhihna edesauttaa paikallaanpysymistä kuitenkin esimerkiksi siinä tapauksessa, että iso maha työntää satulaa eteenpäin.

Vyö antaa tilaa hyvin etujalan liikkeille kainaloiden kohdalta. Onneksi en ostanut lyhyempää vyötä, sillä sen kanssa vyön mutoilu olisi todennäköisesti osunut väärään kohtaan.

Summa summarum: Ihan kelpo vyö hevoselle, jolla on suuri liike! Mitään negatiivista en osaa vyöstä sanoa, mutta varmaan tämänkin kohdalla pätee sama sääntö kuin kaikkien muidenkin varusteiden: mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle ja toisin päin!

Heinäkuun Pallurointimenot

Ehdin jo toivoa, että heinäkuu olisi kesäkuuta halvempi, kun ei tarvinut investoida enää uuteen satulaan. Väärässä olin!

Heinäkuun 2019 Pallurointimenot:

Tallivuokra 340 e
Rypsirouhe 17,58 e
Riimunnaru, naulakko varustekkaappiin ja LeMieux kouluhuopa 42,45 e
Kirppisostot 7 e
Kapeampi kaari satulaan 20 e
Passier Blu koulusatulavyö 136,40 e
Uudet suojat ja pehmoriimu 35,08 e
Suitset, toppauspalat ja kaari satulaan 124,75 e
Ratsuttaja ja valmennus 80 e
Porkkanaa ja näkkäriä 3,03 e
Greenline 19,40 e
Kuppikakku-sadeloimi 40 e

Yhteensä 865,69 e

Tulot ylimääräisten varusteiden myynnistä 48 e

Yhteensä -817,69 e

Onnistuin siis jäämään miinukselle vielä enemmän kuin kesäkuussa, jolloin ostin uuden satulan!

Ihan liikaa on kulut heinäkuussa kyllä rahaa tarpeettomiin varusteostoksiin. Tarpeellistakin olen ostanut, kuten uuden satulavyön, ja välttämätöntä, kuten kaaren ja toppauspalat satulaan. Mutta sitten on kaikkea turhaa, kuten satulahuopia, riimuja, uudet suojat...

Onneksi edes toinen huopa ja riimu olivat kirpparilta. Uudet suojatkaan eivät olisi olleet välttämättömät, mutta kun ne olivat niin ihanat ja niissä oli blingiä! Ja LeMieux kouluhuovan sain sairaan halvalla... Huoh.

Täytyy sanoa, että tämä kulujen ylös kirjaaminen on erittäin opettavaista, sillä nyt huomaan, että olen käyttänyt heinäkuussa lähes sataviisikymppiä tarpeettomiin varusteisiin. Hyi mitä kerskakulutusta! Positiivista on toki se, että myin myös jotain pois.

Uudet ihanat blingisuojat.

Kuppikakkuloimi oli "pakko saada" facebook-kirppikseltä vaikka sitä ei varmaan ikinä raaski käyttää...

No, ei muuta kuin petraamaan tästä elokuulle! Onhan jo sentään ensimmäinen päivä, enkä ole tuhlannut vielä kuin tallivuokran verran...