Jälleen satulatuskaa

Meidän satula jokin aika sitten liian kapeaksi, ja vaikka se onkin Kieffer, jota pitäisi pystyä levittämään portaattomasti, sitä ei saatu levitettyä tarpeeksi leveäksi Palluralle. Levittäjän mukaan Kiefferin Exclusive-rungossa on etukaaressa metallia, jonka vuoksi sitä ei saa levitettyä ihan superleveäksi. Yritettiin kuitenkin, mutta satula jäi puolisen senttiä liian kapeaksi.

Pallura suostui vielä liikkumaan satulalla ja laukkaamaankin, mutta se valui eteen ja liikkeestä tuli jotenkin kulmikasta, siitä puuttui se pyörivyys, mitä Palluralla on normaalisti. Laitoin Faceen ilmoituksen, että etsitään satulaa, ja sainkin pari sovitussatulaa. Niistä ensimmäinen, Jeremy Rudgen koulusatula, näytti istuvan todella hyvin, mutta Pallura ei olisi halunnut liikkua sillä lainkaan. Epäilen sen olleen kuitenkin liian kapea, mutta oli syy mikä tahansa, se meni tietenkin hylkyyn, koska Pallura ei halunnut sillä liikkua.

Seuraavaksi saimme sovitukseen Childericin koulusatulan, jolla Pallura alkuun tuntuikin liikkuvan ihan hyvin. Mutta sitten meidän valmentaja tuli paikalle ja pisti meidät ihan oikeasti töihin, jolloin satula valuikin ihan lavoille. Ei siis jatkoon sekään.

Pallura on tehnyt sään ympäristöön ihan hirveästi lihasta, mikä varmaan tarkoittaa sitä, että jotain ollaan tehty treeneissä kuitenkin oikein. Mutta se taitaa tarkoittaa myös sitä, että satulan löytämisestä tulee hankalaa ja satulat tuppaavat valumaan eteenpäin, kun säkä onkin kuin ihana liukumäki sen sijaan, että siinä olisi jotain, minkä ympärille etukaari voisikin asettua.

Lisäksi Palluralla on suuret, taakse tulevat lavat ja sen selkä on muutenkin melko leveä. Tietenkään se ei ole myöskään suora, vaan aavistuksen taakse nouseva. Olen oikeastaan jo melko kyllästynyt tähän satularumbaan taas ja olenkin jo pyytänyt meille satulansovittajaa, mutta ei ole tietoa, koska hän ehtii paikalle, sillä hän tulee vähän pidemmän matkan päästä. En kuitenkaan haluaisi kauhean pitkään olla ilman satulaa. Jotenkin tämä tuntuu vähän ironiselta, että nyt kun olisi hevonen ja treeniolosuhteet kunnossa, TIETENKIN satula käy epäsopivaksi!

Onneksi Pallurasta on kuitenkin tullut nykyään niin lunki tyyppi, että päätin viime viikonloppuna uskaltaa ratsastaa sillä ilman satulaa. Olin kuitenkin ihan varma, että ravata en ainakaan uskalla, koska putoan kuitenkin. Pallura tuntui miettivän ihan samaa, koska se ei aluksi olisi halunnut ravata. Sitten se totesi, että hitsi, tuohan pystyykin killumaan kyydissä, ja puksutti tyytyväisenä ravia menemään.

Tässä pieni videonpätkä meidän ilman satulaa ratsastelusta. Olen tämän jälkeen mennyt satulatta toisenkin kerran, ja vaikka se tuntuukin sujuvan hyvin ja tekee varmasti hyvää istunnalleni, en haluaisi kauhean kauaa mennä ilman, sillä onhan sillä satulalla muutakin funktiota kuin helpottaa ratsastajan selässäpysymistä. Sen tarkoituksena on jakaa ratsastajan painoa isommalle alueelle, ettei pistemäinen kuorma kipeytä hevosta. 

Toivotaan siis, että satulansovittaja pääsisi pian paikalle, tai kakkosvaihtoehtona että meille tipahtaisi taivaasta sopiva satula! Kumpikin vaihtoehto passaisi minulle oikein hyvin. 

Ensi viikolla minulla onkin talvilomaa, ja olenkin buukannut loman jo täyteen kaikkea tarpeellista. Maanantaina Palluralle ja ponille tulee eläinlääkäri raspaamaan hampaita. Se onkin ponin ihan ensimmäinen hammaslääkärikerta! Tiistaina Pallura kengitetään ja poni vuollaan. Sitten ehdin pari päivää keskittyä tarhojen siivoukseen, kun kaikki kakka alkaa tulla sulavan lumen alta esiin. Perjantaina pääsenkin ensimmäistä kertaa ehkäpä kahteen vuoteen kampaajalle, mikä on aika huisia! :D

Todennäköisesti lomaviikon jälkeen onkin taas sellainen olo, että on ihanaa päästä töihin lepäämään. Joka tapauksessa ihanaa viikonloppua kaikille!

Satulanvaihtoviikot

 Ja taas koitti se aika vuodesta, kun nuoren suomenhevosen satula jäi epäsopivaksi. Edellisessä Elokuun Pallurointimenot-postauksessa kerroinkin, että olin myynyt Palluran ihanan Bates Widen pois ja ostanut tilalle uuden satulan. Kuinka ollakaan, vaikka Palluralla onkin kohtuullisen haastava selkä, ensimmäinen kokeilemistani satuloista oli sille hyvä.

Palluralla on valtavat lavat, suorahko mutta vähän taakse nouseva selkä. Valitettavasti sen selkäranka on vielä melkoisen ulkoneva, joten se tarvitsee paljon selkärangan tilaa. Mutta se, mikä nyt tällä kertaa jätti edellisen satulan epäsopivaksi, ja teki uuden etsimisestä haastavaa, oli se, että Pallura on vihdoin, kuuden vuoden kypsässä iässä, kasvattanut sään. Eikä tietenkään mitään pikkusäkää, vaan todella leveän sään. Pallurallahan ei nuorempana ollut juuri minkäänlaista säkää, ja vaikka säkä onkin ratsuhevoselle ihan toivottava ominaisuus, vähän kapeampikin säkä olisi riittänyt. Mutta kuulemma ei ole lainkaan tavatonta, että lähes täysin säätön suomenhevonen kasvattaakin siinä viiden, kuuden ikävuoden korvilla sään, jos se on päässyt tekemään töitä.

Lähdimme siis etsimään satulaa, jossa olisi myös huomattavan suuri säkätila. Löysinkin tori.fi:stä yhden x-wide Kiefferin, jossa oli suuri säkätila ja se sijaitsi vielä lähellä meitä. Myyjä oli vielä aivan huippu ja tuli tuomaan satulan meille sovitukseen.

Ensisilmäyksellä tämä näyttää selässä liian takapainoiselta, mutta satulaa ei koskaan saisikaan sovittaa pelkästään käytävällä seisten. Pallurankin selkä nimittäin nousee huomattavasti, kun se lähtee liikkeelle. Tässä satulassa lisäksi tuo suuren säkätilan takia korkealla oleva etukaari vielä luo vähän optista harhaa. Mutta satulan myyjä oli niin mukava, että antoi minun ratsastaa tällä useamman päivän, jotta näin, mitä mieltä Pallura satulasta oli.

Tässä satulassa ainakin säkätila riittää, eikä se painu missään kohtaa säkään tai selkärankaan kiinni, sillä kuten kuvasta näkyy, satulan läpi näkee silloinkin, kun siellä on paino selässä. (Älkää hämääntykö vinossa olevasta satulahuovasta!)

Satulassa oli myös riittävä rangantila, jota tutkiskellaankin tässä kuvassa.

Mutta mikä tärkeintä, Pallura liikkuu tällä satulalla todella mielellään! Se alkoi tarjota taas myös laukkaa, joka oli jäänyt vanhan satulan kanssa pois. (Palluralla epäsopiva satula oireilee todella usein sillä, että se ei enää halua laukata). Olin siltikin vähän epävarma tämän satulan suhteen, mutta onneksi sain meidän valmentajalta synninpäästön hänen käydessään viimeksi; hänenkin mielestään satula vaikuttaa sopivalta. 

Satula oli onneksi myös kohtuuhintainen, ja koska se on Kiefferin uudempaa mallistoa, se on myös ihan kohtuullinen istua, vaikka ihanaan Batesiin ja myös edelliseen Globukseen verrattuna se onkin vähän kovahko. Uudemmissa Kieffereissä on myös jo hyvin selkärangan tilaa, ja tässäkin on muokattava runko. Runkoa voi siis vielä levittää, jos Pallura tästä vielä leviää.

 Saapi nähdä, kauanko tällä satulalla taas puksutellaan menemään, toivottavasti jonkin aikaa. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Elokuun Pallurointimenot

Lämpömittari näytti tänä aamuna +2 astetta. Hyh! Syksy on todellakin täällä! En ole siitä mitenkään innoissani, sillä olen kesäihminen henkeen ja vereen. No, onneksi olen myös jouluihminen, laitoin nimittäin Spotifystä jo joululaulut soimaan. Mutta asiaan!

Elokuun Pallurointimenot:

 

Kuivike 41,40
Valmennukset 90 e

Kengitys ja ponin vuolu 124 e

Satula 600 e

Yhteensä 855,40

Tulot: Bates-satulan myynti 786,10

Yhteensä -69,30

Tästä saa nyt erittäin virheellisesti sellaisen kuvan, että hevosen pito kotipihassa olisi jotenkin edullista. Voi se ollakin siinä vaiheessa, kun remontit ja asuntolaina on maksettu, mutta näiden juoksevien kulujen lisäksi olen pelkästään tallin remontoinnista ja kentän teosta miinuksella reippaasti yli 20 000 euroa. Ei enää niin halpaa!

Toki ratsastuskenttä ja tallin remontit ovat pitkäaikaisia investointeja, joista on myös iloa pitkään. Yritän tehdä näistä jossakin vaiheessa jonkinmoista yhteenvetoa, kentästä teen ainakin postauksen jahka lopulliset kulut ovat selvillä. Lähiviikkoina saan kentälle valot, joista tulee vielä lisää kustannuksia.

Meillä oli elokuussa myös satulanvaihtoviikot, sillä keväällä ostamani  Globus Clic jäi odotetusti epäsopivaksi, sillä Pallura on kasvattanut niin valtavan sään, että Globus otti siihen kiinni. Tarvittiin siis paljon enemmän lisää säkätilaa, ja löysinkin valtavalla säkätilalla varustetun Kiefferin, joka ihme ja kumma kyllä oli muutenkin sopiva. Ja onneksi myös kohtuuhintainen! Globus oli mukavampi istua, mutta totta kai mennään sillä, mikä hevoselle sopii.

 

Myin pois myös Palluran ihanan Bates Wide Dressagen erittäin haikein mielin. Se oli aivan ihana satula, mutta en usko, että olisi enää mahdollista, että se joskus sopisi Palluralle, sillä siinä oli vielä Globustakin pienempi säkätilä. Sain siitä onneksi saman verran, kuin mitä olin itse maksanut ja koska Kieffer oli vähän edullisempi, jäin ikään kuin "plussalle" satulanvaihdossa. Mikä oli ihanaa, sillä kaiken tämän remontoinnin jälkeen lompakossani käy lähinnä enää tuuli!

 

Talliremontti alkaa muuten olla loppusuoralla! Enää puuttuu putki- ja sähkömiesten työpanokset. Jahka he ovat käyneet, laitan teille esittelyä!

 

Kylmyydestä huolimatta ihanaa alkanutta syyskuuta, ollaanpahan ainakin lähempänä joulua!

 

 

Kolme vuotta!

Sunnuntaina tuli kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun minusta tuli virallisesti Palluran omistaja. Melko hurjaa!

Elämäni on kyllä muuttunut hurjasti Palluran myötä! Muutin maalle ja nyt minulla on oma pieni talli. Hevoset ovat osa elämää 24/7. Toisille sopii hyvin se, että hevonen asuu täysihoitotallilla, ja saa nauttia siitä pelkästä harrastamisesta, mutta minulle sopii se, että saan viettää paljon enemmän aikaa hevosten kanssa.

Laitetaan tähän vuosipäivän kunniaksi muutama kuva minun ja Palluran ensimmäisestä vuodesta:

Tätä kuvaa kun katsoo, tuntuu, että Pallura on kasvanut tuosta reilusti yli 10 cm! Olen 165 cm pitkä, ja nykyään Palluran säkä on jo silmieni tasolla (Pallura on kotimittauksella n. 160-säkäinen).

Ihan ekaa kertaa ratsastaja selässä kesäkuussa 2017. Pallura on siis sisäänratsastettu sen kolmivuotiskesänä. Olin ensimmäinen sen selkään koskaan kavunnut ihminen. Pallura oli superfiksu ratsu!

Ekaa kertaa "maastossa" Palluran silloista kotitallia kiertävällä entisellä, nykyään jo metsittyneellä ja vesittyneellä ravitreeniradalla.

Käytiin myös näyttelyssä Riihimäellä, mutta siellä ei menestystä tullut, tuomarit eivät arvostaneet Palluraa lainkaan :D

Olen opettanut Palluran kolmivuotiaana myös ajolle, mutta ajohommat ovat jääneet turvallisten ajomaastojen puuttumisen vuoksi vuosien saatossa.

Kolme vuotta siis takana, toivottavasti ainakin 20 vuotta vielä edessä :)

Uusi satula, ja sama vanha Pallura!

Uusi satula, ja se sama vanha Pallura, mikäs sen ihanampaa! Meillähän ehti olla käytössä peräti reilu puolisen vuotta meidän ihana Bates Wide Dressage, joka tuntui istuvan Palluralle alkuun todella hyvin. Mutta sitten Pallura otti taas pienen kasvupyrähdyksen (sehän on vasta kuusi, joten vielä ehtii hyvin kasvaa!) ja muuttui takakorkeaksi, jolloin selkä kaarevoitui huomattavasti enkä saanut tuota Batesia enää muokattua sen selkään sopivaksi muokkausmahdollisuuksista (kaarenvaihto, toppauspalat) huolimatta. Batesissa on suora runko, ja toppauspaloilla se on mahdollista saada suorahkoksi, mutta kaarevaa siitä ei saa millään. Niinpä päätin yrittää etsiä jonkun edullisemman väliaikaissatulan tähän väliin, sillä elättelen toiveita, että kun Palluran kasvu taas tasoittuu ja/tai selkään tulee lisää lihasta, Bates istuisi taas.

Sain vinkkiä jostain, että Palluran selkään voisi halvemman luokan satuloista istua Globusin Clic -koulupenkki. Se on aavistuksen kaareva ja siinä on hyvä lapa- ja selkärangan tila. Laitoin ilmoituksen facebookiin, että halutaan ostaa kyseinen satula, ja kuinka ollakaan, meille löytyi sellainen edullisesti. Otin riskin, ja ostin suoralla kaupalla, koska satula oli sen verran edullinen. Satulalla on ikää kuulemma 11 vuotta, ja siitä löytyy kyllä naarmua ja käytön jälkeä, mutta tärkeimmät, eli runko ja toppaukset ovat kunnossa.

Kuinka ollakaan, tämä satula istui Palluralle todella hyvin! Palluran ollessa paikallaan se näyttää hieman nousevan takaa, mutta Palluran lähtiessä liikkeelle sen selkä suoristuu melko paljon, jolloin satulakin istuu sinne kuin nakutettu. (Tämä juuri onkin se syy, miksi satula pitäisi aina sovittaa liikkeessä, eikä tallin käytävällä...)

Palluran satula on leveydeltään 36, ja naiivisti kuvittelin, että sinne mahtuisi väliin romaani, jotta Palluran levitessä olisi vähän pelivaraa, mutta ei sinne mitään mahdu. Leveys on just eikä melkein, ja koska Pallura on tällä hetkellä melko hoikka, tämä satula jää hyvin äkkiä liian kapeaksi. Mutta tämän olikin tarkoitus olla väliaikaissatula juuri tähän hetkeen. Näitä satuloita on saatavilla leveyteen 38 asti, joten jos malli sopii muuten, niin leviämisvaraa on vielä.

Kaikista parasta on se, että Pallura liikkuu tällä satulalla todella hyvin ja mielellään. Se on meille kaikista tärkein sopivuuden mittari!

Silloin, kun Palluraa ahdistaa satula tai joku muu asia, se ei halua liikkua eikä varsinkaan laukata. Tämä satula miellytti sitä niin, että aiheutti oikein laukkapukkisarjan.

Jotkut oireilevat epäsopivaa satulaa pukittelemalla, mutta Pallura ei. Se pukittelee ylipäätään ratsastaessa hyvin harvoin, ja tässä huomasi selvästi, että kyse oli intopukeista, kun pitkästä aikaa oli kivaa laukata!

Saa nähdä, kuinka pitkään tämä satula menee, todennäköisesti ei kauhean kauaa, ehkä viikkoja, ehkä muutaman kuukauden. Pääasia kuitenkin, että nyt päästään hetki jollain satulalla menemään!

Testissä Sprenger Bow Balance -jalustimet

En mitenkään erityisesti ole metsästänyt näitä jalustimia, mutta päätin jo aikoja sitten, että jos joskus löydän tällaiset kirpparilta edullisesti, ostan testiin. Muutama viikko sitten bongasin nämä facebookista hintaan 60 euora + postikulut 5,90 ja ostinkin heti. Onneksi olin nopea, sillä perääni ilmestyi heti monta jonottajaa näille jalustimille. Uutena näillä on hintaa n. 160 euroa, joten tämä oli hyvä löytö.

 Todella moni polvivaivainen tai muuten "vaivainen" on kehunut näitä jalustimia paljon. Kun kyselin näistä käyttäjäkokemuksia Instagramissa, kokemukset olivat 99-prosenttisesti positiivisia. Muutama sanoi, ettei soveltunut heille.

Itselläni ei ole ratsastukseen vaikuttavia polvi- tai muitakaan vaivoja, mutta halusin nämä lähinnä turvallisuussyistä. Minulla oli ennestään Sprengerin System 4 -turvajalustimet, mutta ajattelin näissä olevan kaarevan reunan pienentävän vielä riskiä jäädä pudotessa jalustimeen kiinni. Putoamisominaisuuksia en ole päässyt näillä vielä testaamaan, ja toivottavasti en koskaan pääsisikään. Olen tippunut Palluralta tasan kerran, vuonna 2018. Silloin Pallura pelästyi vähintään yhtä paljon kuin minä, ja jäi kauhuissaan paikalleen seisomaan kuin patsas.

Bow Balanceissa on leveämpi jalkaterän osa kuin System 4:ssä, mikä auttaa jalkaa pysymään vakaammin paikallaan. Muuta eroa en juurikaan huomaa System 4:ään. Mutta, kuten sanottua, minulla ei ole polvi- tai muitakaan vaivoja. Bow Balance kyllä joustaa jalan liikkeen mukana sen kumiosan sisällä olevan kettingin ansiosta, mutta niin teki myös System 4. Mutta ehkäpä Bow Balancen jousto on ihan hippusen isompi tuon kaarevan reunan ansiosta?

Jos minulla olisi polvi- tai muita vaivoja, ehdottomasti testaisin nämä jalustimet! Vähän hintavat ne ovat testattavaksi, mutta jospa löytyisi kaverilta tai kirpparilta. Aion pitää nämä jalustimet satulassa, sillä ne tuovat minulle turvallisuuden tunnetta, oli se sitten valheellista tai ei.

Sanoisin kyllä, että tähän rahaan ihan hyvä ostos!

Ja kuka väitti, että käyntitunnit ovat tylsiä?

Meillä oli torstaina Palluran kanssa piiiiiiiiiitkästä aikaa valmennus. Olin rohkeasti päättänyt, että se pidetään Palluran kotitallin ulkokentällä, sillä totesin että koska Pallura ei vieläkään ole mahoineen sataprosenttisesti kunnossa, en viitsi lähteä kuskaamaan sitä maneesille. No, koska Etelä-Suomen talvi on ollut mitä on, kenttähän oli melko kamalassa kunnossa. Onneksi kuitenkin sen verran tasainen, että käyntityöskentelyä pystyi tekemään.

Pahoittelen, ettei valmennuksesta ole kuvia, mutta minulla ei ollut kuvaajaa mukana, ja valmennus oli pimeän aikaan ulkokentällä, joten tuskin kuvat olisivat laadultaan kummoisia olleetkaan. Teen tämän postauksen kuitenkin siksi, että on itselleni tärkeä kirjoittaa asiat muistiin, jotta saan tunnista irti paljon vielä jälkikäteenkin!

Eipä menneet valmennusrahat hukkaan, vaikka vain käyntiä mentiinkin! Lemströmin Suski tuli meitä käynnissä opettamaan ja kyllähän me opittiinkin. Tällä kertaa keskityttiin käteeni ja sen paikallapysymiseen sekä Palluran takaosan työskentelyyn. Kuinka ollakaan, nehän ovat kaksi ihan täysin toisistaan riippuvaista asiaa!

Valitettavasti minulla on tapana heittää ohja ja tuntuma pois silloin, kun luulen pidätteen jälkeen myötääväni. Mutta enhän minä tee pidätettäkään vetämällä ohjaa kymmenen senttiä taaksepäin, joten miksi ihmeessä myötäisin sitten työntämällä ohjaa noin paljon eteenpäin?

Tarkoitus olisi siis saada se ohja pysymään paikallaan ja tehdä ne pidätteet ja myötäykset siinä paikallaan. Pidätteeksihän riittää yleensä sormien liikuttaminen istunnalla pidättämisen lisäksi. Kun heitän tuntuman pois, Pallura putoaa usein kuolaimen taakse ja sitä myötä myös pohkeen taakse. Kun taas pidän ohjan kädessä, sillä on mahdollisuus liikkua tuntumaa kohti ja saada se takaosa työskentelemään kunnolla.

Keskityttiin siis siihen, että se käsi pysyisi paikallaan myötäämisestä ja pidättämisestä huolimatta, että olisi tasainen tuntuma. Ja sitten myös siihen, että Pallura reagoisi pohkeeseen heti. Minun pitää olla pohkeeni kanssa nopeampi, jos Pallura putoaa kuolaimen taakse, asia pitää heti korjata pohkeella. Vauhtia ei kuitenkaan haluta lisää, vaan takaosan työntöä. Perusasioiden äärellä siis ollaan jälleen!

 Kuva viime syksyltä.

Tehtiin pohkeenväistöjä, joissa ongelmana vasenta pohjetta oikealle väistämisessä on se, että Pallura haluaisi kovasti vaan lähteä kaatumaan oikealle, kun heikomman vasemman takajalan pitäisi ihan oikeasti ponnistaa. Koska se on vaikeaa, Pallura haluaisi korjata ongelman kaatumalla vauhdilla oikealle. Tätä lähdettiin ratkomaan siten, että väistöä pyydettiin vain muutama askel sivulle, jonka jälkeen ratsastettiin heti suoraan, sitten taas muutama askel. Näin Pallura ei päässytkään kaatumaan oikealle vaan joutui tekemään hallitun väistön.

Tehtiin myös takaosakäännöksiä, joiden tarkoituksena oli aktivoida sitä takaosaa, saada se oikeasti alle. Tässä tuli isoksi ongelmaksi käteni. Jos onnistuin keskittymään käteeni, että se pysyi paikallaan, en kyennytkään keskittymään juuri muihin apuihin :D Vaatii siis vielä paljon lisää treeniä.

Tehtiin myös käynnin sisällä siirtymisiä, että saataisiin minua nopeammaksi apujeni kanssa ja Palluraa reagoimaan niihin nopeammin. Minun reaktionopeuteni on kuitenkin suurempi ongelma kuin Palluran!

Näitä juttuja sitten jatkossa treenataan kotiläksyinä - ainoa vaan, että näyttää taas siltä, että satulamme on käynyt epäsopivaksi. Saa nähdä, saako sitä muokattua sopivaksi vai onko edessä taas satulakaupoille lähtö... Huoh!

Ps. Muistathan että Pallurablogia voi vielä sunnuntaihin asti äänestää Vuoden parhaaksi hevosblogiksi täällä!

Se aika vuodesta, kun kaikki on kakkaa

Minä olen lomalla ja aurinko paistaa. Olisi täydellinen sää lähteä maastoon! Mutta! Meillä ei ole satulaa. Kumpikaan Palluran satuloista ei enä sovi sille vaikka mitä tekisi, ja pelkkä satulan kanssa lähestyminen saa Pallurassa aikaan stressireaktion. Se alkaa haukotella ja narskutella hampaitaan. Se on niin kiltti, ettei heitä minua selästään, vaikka satula puristaakin, mutta se EI HALUA LIIKKUA.

Sanomattakin selvää, että satula jätetään nyt varustehuoneeseen vähäksi aikaa. Satula on todennäköisesti kipeyttänyt Palluraa jonkin verran, joten nyt se saa olla satulatta sen aikaa, että kipu häviää. Sen jälkeen aletaan etsiä uutta satulaa.

Kenttähän on myös nyt jäässä, kuten vuodenaikaan kuuluu. Meillä on pakkasta, muttei yhtään lunta, joten kentän kuntokin rajoittaa tällä hetkellä tekemistä. Näin käy tietenkin joka vuosi, mutta silti se ärsyttää.

Nyt sitten täytyy alkaa maastakäsittelyhommiin, sillä liike tekee hyvää jos kyseessä on jumi. Valitettavasti tarhassa ei tule liikettä niin paljon kuin laitumella, joten kokonaan lomailu on ihan poissuljettu juttu.

Me olemme Palluran kanssa nyt ohjasajaneet säännöllisen epäsäännöllisesti, ja täytyy tunnustaa, ettei se aina suju kauhean hyvin. Pallura on niin herkkä lukemaan kehonkieltäni, eikä vaadita kuin se, että olen väärässä kohdassa siihen nähden ympyrän keskellä, ja se lakkaa liikkumasta. Täytyy varmaan alkaa taas katsastaa mahdollisuuksia päästä ohjasajotunnille johonkin.

Pallura myös ottaa maastakäsittelyn todella helposti ikävänä simputuksena, joten sen kanssa täytyy olla todella tarkka siitä, miten ajoittaa paineen. Ehkäpä täytyykin ottaa tämä lomajakso nyt positiivisesti mahdollisuutena parantaa meidän maastakäsittelysuhdetta!

Pallurasta on nyt myös tullut aivan kaamea karvaturri ja partajooseppi, kuten kuvasta näkyy! Viime vuonna sille tehtiin osaklippaus, mutta vielä en lähde sitä klippaamaan, sillä siinä ei oikein ole järkeä, kun hommia tehdään pääosin nyt vaan käynnissä maastakäsin.

Tähän aikaa vuodesta tulee väkisinkin mietittyä tämän harrastuksen mielekkyyttä, mutta jospa se tästä.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Prestige Trapezium Pad

Ostin eräältä kaveriltani ikään kuin second handina Prestigen Trapezium Padin. Ikään kuin second handina siksi, että hän ei ollut sitä ikinä ottanut käyttöön ja se oli edelleen avaamattomassa paketissaan, mutta ei maksanut kuitenkaan uuden hintaa. Onneksi!

Olin katsellut tällaista jo aikaisemmin ja ajatellut sen olevan jotain upeaa ja ihan maailmaa mullistavaa. Trapezium pad lupaa kohottaa satulaa edestä ja keskeltä jättäen nimensä mukaisesti trapezium-lihaksille enemmän tilaa liikkua. Sen pitäisi olla erityisen hyvä hevosille, joilla satula painuu alas painaen lapoja. Padi tulee vain vähän matkaa satulan alle, jolloin se ei pienennä selkärangan tilaa tai kohota satulaa muualta.

Järkytykseni oli suuri, kun paketista paljastui läpyskä, joka muistutti suuresti Eskadronin pintelinpatjaa. Kyllä, sellaista pintelinpatjaa, joita saa ainakin neljä tämän padin hinnalla.

Padin normaalihinta vaihtelee 53-90 euron välillä. Onneksi en maksanut tästä glorifioidusta pintelinpatjasta niin paljon!

Pallurallahan on tällä hetkellä taas satulaongelmia, sen Bates Wide koulusatula ei istu sille enää kunnolla. Ajattelin, että tämän padin kanssa voisin saada joko tuon Batesin tai Palluran vanhan Prestigen istumaan paremmin.

No, tietenkään tämä padi ei pysty ihmeisiin. Jos satula kaipaa vain pientä hienosäätöä eli juurikin ihan pientä nostoa etuosasta, tämä on varmasti siihen ihan käypä juttu.Toisaalta, saman asian ajaisi puoliksi leikattu iso Eskan pintelinpatja. Jos sinulta sattuu löytymään sellainen ylimääräinen kätköistäsi, säästä rahojasi ja käytä sitä. Jos taskunpohjalla polttelee ylimääräistä, kuten hevosihmisillä tosi usein, investoi ihmeessä Trapezium Padiin.

Itse en saanut tällä muokattua Palluran Prestigestä sille sopivaa, mutta se ei kyllä ole varsinaisesti padin vika. Luulen, että paremmat mahdollisuudet satulan istuvaksi saamiseen on ihan palallisen Mattesin kanssa.

Edellisten muokkausten jälkeen Palluran Bates istui sille hyvin kaksi viikkoa, kunnes alkoi valumaan pikkuisen eteen. Olen siis melkoisen haluton etsimään sille uutta satulaa, sillä se tuntuu melko turhalta, jos selkä muuttuu taas kahden viikon kuluttua. Toisaalta, jos en saa kumpaakaan Palluran satulaa sopimaan sille, se ei pysty kehittämään selkälihaksiaan.

Kumpikaan satula ei ole katastrofi Palluran selässä, sillä se suostuu edelleen tyytyväisenä laukkaamaan kummallakin satulalla. Pallura reagoi aina ensimmäisenä epäsopivaan satulaan sillä, että se lakkaa laukkaamasta. Itse kuitenkin huomaan molempien satuloiden hinautuvan sentin tai kaksi eteenpäin liikkeessä.

EDIT: Sain kuin sainkin Palluran Prestigen muokattua sopivaksi Mattesin avulla. Normaalisti olen sitä mieltä, että sen satulan pitäisi istua kunnolla ilman kaiken maailman padeja, romaaneja tai muita vippaskonsteja, mutta nyt kun kyseessä on ERITTÄIN väliaikainen ratkaisu, uusi satula tuntuu turhalta. Palluran selkä kun ei kauaa samassa kuosissa pysy.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

"Tän laukasta tulee todella hienoa"

Meillä oli Palluran kanssa tehovalmennusviikonloppu. Lauantaina ratsuttaja-valmentaja Suski Lemström tuli vielä iltasella Carl Hesterin klinikan jälkeen ratsastamaan Palluralla iltahämärässä ja sunnuntaina hän piti meille tunnin. Taas saatiin rutkasti uusia työkaluja!

Suski totesi lauantaina, että taas on menty eteenpäin. Se on aina ihanaa kuulla! Vinoutta on vielä, mutta Pallura on suoristunut jo sen verran, että nyt voidaan jumpata taivuttelujen kautta. Suski otti myös laukkaa lauantaina ja sanoi, että sekin on parantunut huimasti, ja että Palluran laukasta tulee vielä todella hienoa! Pallurallahan onkin kyllä hyvä, kolmitahtinen laukka, joka tosin vaatii vielä PALJON voimaa.

Sunnuntaina lähdettiin ensin työstämään Palluraa käynnissä ympyrällä pienen ylitaivutuksen kautta. Tarkoitus oli saada se hakeutumaan täysin rennoksi sisäohjan tuntumalle ja venyttämään ulkokylkeä oikein kunnolla. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta ei todellakaan ollut sitä!

Varsinkaan vasemmassa kierroksessa Pallura ei tahdo kauheasti vielä taipua. Sille on kehittynyt vinouden myötä hivenen virheellinen liikerata vasempaan takaseen; se astuu sillä ikään kuin hitusen ristiin mahan alle, eikä astu siis suoraan etujalan taakse. Harjoituksen tarkoituksena olikin se, että kun ulkokylki venyy, sisätakajalka joutuu astumaan suoraan siihen etujalan taakse. Vastaavasti tätä voisi harjoitella myös vasta- ja sulkutaivutuksilla, mutta niissä Pallura jännittyy todella paljon, ja siksi jumpataan "ylitaivuttaen" ympyrällä. Tavoitteena on kuitenkin koko ajan rento hevonen (vaikka se ei tietenkään koko aikaa onnistu).

Tunnin alussa vielä hymyilytti, mutta ei enää kun jouduttiin töihin :D

Oikeaan kierrokseen Pallura taipuu paremmin, mutta vasempaan on vaikeaa. No, kaikki suoristusharjoitukset, mitä ollaan tehty, ovat olleet tähän mennessä vaikeita aluksi, joten ei muuta kuin jumppaa, jumppaa ja jumppaa. Pallura on kehittynyt jo väistöissään paljon ja eiköhän treenillä saada taivutuksiakin paremmiksi.

Tehtiin taivutusharjoitusta myös ravissa, ja kun Suski käski siirtyä raviin ja tehdä saman homman, mietin lähinnä, että kaikkeahan voi yrittää, mutta... Harjoitus oli nimittäin jo vaikea käynnissäkin! Mutta yllättäen se ei ollutkaan ravissa niin vaikeaa, kuin luulin. Ravissa en ehdi ylianalysoida ja ajatella liikaa, vaan on yksinkertaisesti pakko tehdä.

Tässä laukkakuvassa näkyy hyvin se Palluran vinous.Vasen sisätakajalka astuu vinoon rungon alle sen sijaan, että seuraisi etujalkaa.

Laukkaa otetiin ihan vain ympyrällä lähtemättä työstämään sitä vielä mitenkään erityisemmin. Ei lähdetä vielä ottamaan vauhtia pois, jotta ei tapeta sitä suurta, hyvää laukkaa. Isosti eteen, mutta jonkinlaisessa tasapainossa :D
Erittäin hyvä ja opettavainen viikonloppu oli taas! Vaikka onkin vielä paljon perustyötä tehtävänä, eteenpäin oltiin taas menty. Nyt harjoitukset jatkuvat vaihdellen väistöillä ja taivutuksilla, unohtamatta tärkeitä höntsäilypäiviä.

Joku tarkkanäiköinen onkin saattanut huomata Palluran Instagramista, että olen ottanut Palluralta turparemmin pois. Se oli pakollista, sillä Pallura selvästi reagoi turparemmiin stressaamalla. Epäilen sen johtuvan siitä, että Pallura puskee edelleen poskihampaita ja turparemmi painaa niitä. Pallura siis alkoi jossain vaiheessa haukottelemaan hirveästi aina, kun lähestyin sitä suitsien kanssa. Samoin se rupesi ihan maanisesti aina ratsastuksen jälkeen hinkkaamaan päätään. Otin turparemmin pois ja haukotteleminen ja maaninen hinkkaaminen loppui siihen. Meillä on ollut turparemmi aina erittäin löysällä, mutta silti se ilmeisesti on painanut. Turparemmi laitetaan kyllä takaisin sitten, kun poskihampaat ovat puhjenneet. Valitettavasti kouluradalle ei saa vieläkään mennä ilman turparemmiä, joten siksi siihen on totuttava.

Sitten on vielä tämä lähes jatkuva satulatuska. Palluran Bates istui vielä pari viikkoa sitten hyvin, mutta on lähtenyt nyt taas valumaan eteen. Koitettiin pohtia jotain ratkaisua valumiseen. Yritän vielä muokkailla tuota satulaa, mutta jollei sitä muokkauksillakaan saa sopivaksi, on edessä uuden satulan osto. TAAS! Johan tuo Bates ehti kolmisen kuukautta meillä ollakin. Minulta löytyy edelleen myös Palluran vanha Prestige Venus, mutta sekään ei istunut ihan täydellisesti. Kumpikaan satuloista ei ole ihan katastrofi Palluran selässä, mutta kumpikaan ei myöskään istu ihan kunnolla. Huoh.

No, sinänsä ei ihme, ettei satula istu enää, sillä Pallura tekee koko ajan selkään lihasta ja sitä on nyt tullut paljon. (Mikä toivottavasti tarkoittaa sitä, että olen tehnyt jotain oikein!) Mutta olin tyhmänä kuvitellut, että tuo Bates menisi vähän kauemmin kuin muutaman kuukauden, sillä siinä on kuitenkin niin hyvin muokkausmahdollisuuksia. Mutta täytyy yrittää vielä!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Leijumista

Viime viikolla meillä kävi Palluran kanssa ratsuttaja-valmentaja. Tiistaina hän ratsasti Palluralla ja keskiviikkona piti meille tuntia.

Totta puhuen minua jännitti tiistaina. Oltiin Palluran kanssa tehty todella paljon työtä suoruuden eteen ja omasta mielestäni Pallura vaikutti jo paljon suoremmalta, mutta takaraivossa kummitteli koko ajan epävarmuus siitä, että mitä jos en tunnistakaan sen vinoutta? Kerroin näistä huolista valmentajalle, ennen kuin hän kapusi Palluran selkään. Hän sanoi rohkaisevasti, että jo se, että alan tunnistaa vinoutta edes hetkittäin, on puoli voittoa.

Valmentaja kapusi selkään, ravasi muutaman kierroksen ja antoi tuomionsa:

"Jenni, aivan todella hyvää työtä olet tehnyt!"

Ihan valehtelematta leijuin noiden sanojen takia loppuviikon. Kerrankin olin tehnyt jotain oikein! Mehän olimme Palluran kanssa kuta kuinkin menneet vain käyntiä edellisestä valmennuksesta lähtien, siis kuukauden. Käyntiä hevosta suoristellen, pyrkien säilyttämään tahdin. Pyrkien siihen, että Pallura odottaa minua. Pyrkien siihen, että vinossa liikkumisen kierre katkeaisi. Ja nyt sain kuulla, että se kävelykuukausi ei ollut todellakaan mennyt hukkaan!

Suorahan Pallura ei ole tietenkään vieläkään, sillä se on todella pitkä prosessi. Mutta tässä on todella hyvä alku. Valmentajan mukaan Pallura sekä näytti että tuntui ihan eri hevoselta. Nyt sitä kuulemma pääsi jo ratsastamaan, ja alla oli ihan kokonainen, läpi kropan liikkuva hevonen, ei vain vinoa puupökkelöä tikkujaloilla.

Keskiviikkona pääsimme sitten tunnille. Tunnin teema oli sama kuin viime kerralla: suoristaminen. Mutta tällä kertaa päästiin jo työskentelemään ravissakin!

Iso ongelma on edelleen myös oma reaktionopeuteni. Tai pitäisikö sanoa reaktiohitaus, sillä se nopeus minulta puuttuu. Reagoin edelleen ihan liian hitaasti esimerkiksi siihen, että pidäte ei menekään läpi.

Edelleen teimme paljon väistöjä, sillä ne ovat oiva työkalu hevosen suoristamiseen. Käynnissä väistöt sujuvat jo hyvin, mutta ravissa on vaikeaa. Palluralla ei ole oikein lihaksia astua vielä takaa ristiin ravissa suoruus säilyttäen.

Käynnissä myös tahti alkaa olla jo paljon parempi, Palluralla on harvemmin enää tarvetta lähteä kipittämään alta pois. Toki näitäkin hetkiä tulee edelleen, joten tarkkana saa vieläkin olla.

Saimme yhdeksi kotiläksyksi myös tehdä käännöstä takaosan ympäri vasemmalle. Silloin Palluran vasen takanen jää sisäjalaksi ja se joutuu ihan tosissaan polkemaan sillä alle. Valmentaja epäili, että Palluralla olisi vasemmassa takasessa aavistuksen heikompi takapolvi, ja tällä käännöksellä saataisiin sitä vahvistettua.

Minulla on kuulemma käynnissä paha tapa puristua helposti hevosen ympärille ja ahdistaa sitä, jolloin sen ymmärrettävästi on vaikea liikkua. Ravissa moista efektiä ei tule (joskin istunnassani on siltikin vielä paljon parantamisen varaa!), joten teimme paljon myös harjoitusravissa töitä ja haettiin myös niitä ristiaskelia siihen raviväistöön. Aloimme hakea myös hevoseen "vaihteita" eli teimme temponvaihteluita ravissa. Valitettavasti kropanhallintani on vielä sen verran huonoa, että kykyni istua harjoitusravissa riittää vain niihin pienempiin vaihteisiin ja isompaa haettaessa on pakko keventää.

Olin myös ounastellut jo jonkin aikaa, että Palluran satula olisi mahdollisesti käymässä ahtaaksi, ja sainkin sille valmentajalta vahvistuksen. Onneksi on muokattava satula! Otin edestä täytepalat pois ja säästyin satulakaupoille lähtemiseltä. Palluralle onkin tullut todella mukavasti nyt sään molemmille puolille lihasta, eli lapakuopat ovat täyttyneet. Valmentajankin mielestä oli melko hieno suoritus tehdä tuommoinen määrä lihasta käyntitreenillä kuukaudessa! Mutta paljonhan me ollaan töitä tehty, vaikka askellajina onkin ollut käynti. Kummasti alkaa sitä lihasta tulla, kun hevonen kulkee oikein päin. Lisäksi tietenkin maastoilusta on ollut hyötyä.

Paljon oltiin siis edistytty, mutta paljon on vielä töitä tehtävänä! Vieläkään ei päästy edes laukkaamaan, mutta valmentaja oli kovin optimistinen jo sen suhteen, että seuraavalla kerralla jo päästäisiin :D Mutta kummasti sai taas motivaatiota puurtamiseen kun saatiin kehuja hyvin tehdystä työstä.

Ja oikeasti, mihinkäs meillä kiire olisi? Hitaasti hyvä tulee, ja juuri sillä lailla ne hyvät hevoset tehdään. Hitaasti.

Elokuun Pallurointimenot

Elokuu tuli ja meni ja se olis kai virallisesti syksy! Jotenkin vaikea uskoa, kun lämpötilan pitäisi tänäänkin hipoa hellerajaa ja itselläni on vielä kesälomakin lähes tyystin pitämättä.

Elokuun yritin kovasti tsempata, etten ostaisi mitään turhaa ylimääräistä. Melko hyvin onnistuinkin, pari pientä juttua tuli hankittua, mutta ne olivat (ainakin lähes) tarpeellisia!

Elokuun Pallurointimenot:

Tallivuokra 340 e
Kengitys 90 e
Irtokengän lyönti 20 e
Ratsuttaja ja valmennus 80 e
Varustehankinnat 51,63

Yhteensä 581,63

Tulot ylimääräisten varusteiden myynnistä 37 e

Yhteensä -544,63 e

Jippikayjei, selvisin elokuusta melkein 300 euroa halvemmalla kuin heinäkuusta! Mitä tulee varustehankintoihin, niin ostin uuden ötökkäloimen ensi vuodeksi, kun halvalla (26,68 e) sain, sekä Hämeenlinnan Puuilon muuttomyynnistä uuden suoran ajokuolaimen (5 e) sekä rintaremmimartingaalin (19,95 e). Nämäkin olivat ainakin semitarpeellisia, sillä Palluran edellinen ajokuolain on nivel, eikä se mahdu oikein noin matalalla kitalaella varustettuun suuhun. Toisaalta, minulla ei ole tällä hetkellä edes kärryjä, enkä ole ajanut Palluralla yli vuoteen! Mutta haaveilen siitä, että pääsisin vielä joskus ajamaan. Uuden rintaremmimartingaalin ostin siksi, että Pallura vaikuttaa muhkuuntuvan vanhasta ulos, vaikka sekin on full-kokoa! Mutta ilmeisen naftia sellaista, uudessa on paljon parempi säätövara.

Valmennuksessa viime viikolla katselimme, että satula oli jälleen käynyt epäsopivaksi. Mutta taisin tällä kertaa välttyä uuden ostamiselta, sillä sain täytepaloja pois ottamalla sen taas istumaan! Onneksi on muokattava satula! Valmennuksista muuten tulossa juttua myöhemmin tällä viikolla :)

Ihanaa alkanutta syyskuuta kaikille!

Testissä Passier Blu koulusatulavyö

Tämä EI ole kaupallinen yhteistyö. Vyö on ostettu Satula.comista omilla rahoilla 129 euron hintaan (plus toimituskulut 7,50).

Passier Blu koulusatulavyö lupailee pitää satulan paikoillaan sekä jättää tilaa kainaloille. Uuden satulan myötä meillä ei enää ole satulan paikallaanpysymisongelmia, mutta halusin Palluralle vyön, joka antaisi tilaa sen kainaloille. Palluralla on nimittäin suuret lavat ja halusinkin vyön, joka mahdollistaisi mahdollisimman ison lavan liikkeen eikä ottaisi kainaloon kiinni.

Passier Blu oli huomattavasti edullisemmassa hintaluokassa kuin Amerigon koulusatulavyöt, joten päädyin siihen. Passier on lisäksi nahkaa, joka miellyttää minua satulavyömateriaalina. Vyön nahka on myös oikein laadukasta.

Ensimmäisen käyttökerran perusteella Passier Blu ei vakuuttanut. Satula valui ihan huolella eteenpäin, ja tätä ongelmaa ei ole ollut uuden satulan kanssa edes lampaankarvavyöllä! Mutta jälkeenpäin huomasin, että olinkin satulaa muokatessani nostanut takimmaisia vastinhihnoja sentillä ylöspäin (kyllä, Batesissa on tällainenkin mahdollisuus). Mietin, voiko sillä olla näin radikaali vaikutus ja siirsin hihnat takaisin. Seuraavana päivänä uusi testi ja halleluja, satula pysyi paikallaan!

Olin arponut ennen ostoa 65-senttisen ja 70-senttisen vyön välillä. Päädyin 70-senttiseen ja se vaikuttaisi ihan hyvältä valinnalta. Oleellista tämän vyön kanssa on se, että vyön ohuimmat kohdat tulevat kainaloiden kohdalle ja että vyön saa samoihin vastinhihnojen reikiin molemmilta puolilta, jolloin mahalaatta on keskellä.

Totta puhuen en huomaa mitään eroa Palluran liikkeissä tällä vyöllä verrattuna sillä aikaisemmin olleeseen nahkavyöhön tai lampaankarvavyöhön. Satulakin olisi pysynyt vanhoilla vöillä paikallaan vallan hyvin. Pallura ei myöskään protestoinut vanhoja vöitä millään lailla. Mutta se ei kuitenkaan liiku myöskään huonommin tämän kanssa, joten tämä jää meille käyttöön. Faktaa on kuitenkin se, että tämän kanssa on vähemmän tavaraa kainalon kohdalla rajoittamassa liikettä kuin paksumpien vöiden kanssa.

Hevosille, joiden satula liukuu eteen,  lähtisin ennemmin etsimään satulaa, jossa ensimmäinen vastinhihna alkaa etukaaren pään kohdalta, kuin odottaisin maata mullistavaa apua tältä vyöltä. Palluran kanssa olen myös huomannut sen, että kun satula ei syystä tai toisesta istu, se valuu eteen. Kun satula on sopiva, se pysyy paikallaan, vaikka vyötä ei kiristäisikään niin kireälle, että soi. Etukaaren päästä alkava vastinhihna edesauttaa paikallaanpysymistä kuitenkin esimerkiksi siinä tapauksessa, että iso maha työntää satulaa eteenpäin.

Vyö antaa tilaa hyvin etujalan liikkeille kainaloiden kohdalta. Onneksi en ostanut lyhyempää vyötä, sillä sen kanssa vyön mutoilu olisi todennäköisesti osunut väärään kohtaan.

Summa summarum: Ihan kelpo vyö hevoselle, jolla on suuri liike! Mitään negatiivista en osaa vyöstä sanoa, mutta varmaan tämänkin kohdalla pätee sama sääntö kuin kaikkien muidenkin varusteiden: mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle ja toisin päin!

Satulakisassa on vihdoin voittaja!

Palluralle olen etsinyt tässä kolmisen viikkoa satulaa. Ei ollut helppoa löytää satulaa, joka sopisi Palluran lihaksettomaan, mutta silti erittäin leveään selkään. Palluran selkä näyttää paikallaan seistessä kohtuullisen kaarevalta, mutta se on vain hämäystä: sen liikkuessa selkä suoristuu huomattavasti, sillä jos Pallura jotain osaa, niin ottaa ne kaikki vähäisetkin selkälihakset käyttöön ja nostaa selän ylös. Mutta tässä se on: Bates Wide Dressage!

Kaikista murskaavinta on ollut ehkä kuitenkin hyväksyä se, että tuo viisivuotias silakka on tällä hetkellä leveyttä X-Wide. Epäilen tämän tosin johtuvan paljolti siitä, että Palluran säkä on hyvin lyhyt, ja kun selässä ei ole säkää, satula keikkuu leveämmässä kohdassa selkää kuin säällisellä hevosella. Tai näin ainakin selitän tätä ilmiötä kovasti itselleni. Pallura ei nimittäin näytä lainkaan leveältä edestä, päin vastoin. Lavat sillä toki ovat suuret. Pallura ei myöskään ole läski huolimatta siitä, että se on ollut useamman viikon laitumella. Päin vastoin, annan sille lisäruokaa vielä sen lisäksi, että laitumella on vihreää ja vielä heinääkin lisäksi niin paljon, kuin napa vetää. Tosin huomasin jonkinlaista leventymistä talveen verrattuna tapahtuneen, kun kaivoin esiin Palluran rintaremmimartingaalin maastoreissua varten. Martsarissa meinasi loppua säädöt kesken! Käytössä se oli viimeksi ollut talvella peltomenossa.

Viisivuotias X-Wide silakka...

Yksi asia, johon satulanostaja usein syyllistyy, on liian leveän satulan ostaminen. Mutta uskokaa pois, kokeilin kapeampiakin. Pallura ei suostunut niillä edes laukkaamaan ja heittäytyi aivan totaalivinoksi.

Kaverillani oli Bates Wide -malliston koulusatula, jonka hän ystävällisesti lainasi meille kokeiluun. Satulassa oli sillä hetkellä XXXX-Wide kaari, joka luojan kiitos oli aivan liian leveä. Sain ostettua facekirppikseltä XX-wide -kaaren. Sen alle vielä etupaloilla täytetty lampaankarvaromaani, niin jo alkoi laukkakin pyöriä! Ja kun Pallura tämän satulan kanssa pääsi laukkaamisen makuun, se ei enää olisi muuta tehnytkään. Ilman romaania satulalle varmaan riittäisi leveydeksi X-Wide, mutta luulen, etten jaksa tässä vaiheessa nähdä kaaren ostamisen vaivaa enää, kun oletettavasti nyt, kun Pallura saa paljon ruokaa ja liikuntaa, se alkaa kerätä lihaksia selkään ja pian tuo X-Wide jäisi liian kapeaksi. Romaanin kanssa XX-Widekin on hyvä.

Ainoa vika kaverini satulassa oli se, että se oli Palluralle aavistuksen liian pitkä. Satula oli 18-tuumainen ja hikijäljistä katsoin, että se valitettavasti tulee liian pitkälle ristiselän päälle. Ostoilmoitus Facebookiin ja näin kätevästi kaksi viikkoa myöhemmin meillä on sopiva, 17-tuumainen Bates Wide Dressage :D

 Satulan paneelien hikijäljet päättyvät vasta raipan kohdalle, eli ne tulevat ihan liian pitkälle.

Bates Wide -malliston satuloissa on onneksi ihanan paljon muokkausmahdollisuuksia, joten elättelen toiveita, että tällä satulalla porskutettaisiin pitkään. *sormet ristissä* Kaaren vaihdon lisäksi satulaa voi muokata paneelien alle laitettavilla muokkauspaloilla ja lisäksi etummaisen vastinhihnan paikkaa voi siirtää. Onpa muuten ihanaa, kun on satula, joka pysyy paikallaan, eikä liu'u eteen, taakse eikä sivulle! Varsinkin näin ratsastajana, joka toisinaan unohtaa kiristää satulavyön, osaa arvostaa tätä ominaisuutta. Tosin olen muutenkin sitä mieltä, että sopivan satulan vyötä ei tarvitse kiristää hampaat irvessä niin kireälle kuin ikinä saakaan, vaan napakka, mutta ei soivan kireä, vyö riittää.

 Bates/Wintec muokkauspaloja aamuauringossa.

Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että ei tämä Bates mikään Prestige istua ole. Mutta paljon huonommissakin olen istunut, joten sanotaanko, että tämä on ihan mukiinmenevä. Tärkeintä on, että tuntuu siltä, että istuu keskellä satulaa, eikä ala- eikä ylämäkeen. Silloin satulan painopiste on oikeassa kohdassa selkää. Ja tässä satulassahan on vielä sellainenkin kiva muokkausmahdollisuus, että polvitukia voi vaihtaa, jos haluaa isommat tai pienemmät. Ja ehdottomasti tärkeintähän on se, että satula istuu hevoselle!

Nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että meillä kulkee hyvin! On satula ja ollaan terveitä *kop-kop puuhun taas* ja päästään vihdoin treenaamaan! Life is good! Ainakin hetken.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Itse ainakin aion nauttia ratsastuksesta "uudella" satulalla! :)