Hiekkakuva kotitallilla

Meillä kävi joulukuussa Hyvinkään hevossairaalasta eläinlääkäri ottamassa hiekkakuvan kotitallilla. Palluralla ei ole ollut mitään hiekkaan viittaavia oireita, mutta halusin kuitenkin ottaa kuvan varmuuden vuoksi, kun eläinlääkäri oli joka tapauksessa tulossa tallille kunnon laitteiston kanssa.

Hiekkakuva kävi salamannopeasti eikä Palluraa edes tarvinut rauhoittaa. Olin vähän pelännyt että sen joutuisi, sillä paikallaan seisominen ei ole sen vahvimpia puolia. 

Hyvinkään eläinlääkärit olivat mukavia, nopeita ja tehokkaita. Diagnoosi: ei hiekkaa!

Kuvassa oikealla vähän kuvan keskikohdan alapuolella näkyy haalea viiru, joka on kyllä hiekkaa, mutta eläinlääkärin mielestä niin pieni määrä, että "sitä ei lasketa" eikä se aiheuta oireita. Voi olla, että se on vain läpikulkumatkalla. Lähes kaikkien hevostenhan suolistoon kulkeutuu jonkinmoisia määriä hiekkaa syystä tai toisesta, toisilla se poistuu, toisilla ei. Mutta minä voin huokaista helpotuksesta, Palluralla ei ole hiekkakertymää!

Halpaahan tämä lysti ei ollut, sillä tälle kotitallilla otetulle hiekkakuvalle tuli hintaa 271,58 euroa. Itse röntgenkuvan osuus ei ollut kuin 35 euroa, mutta käyntimaksu nostaa hintaa tietenkin huomattavasti. Meillä oli tällä käynnillä vain kaksi tutkittavaa, Pallura ja Viljo (jolla ei myöskään ollut hiekkaa). Jos tutkittavia olisi ollut enemmän, olisi hinta ollut yhtä kohden vähemmän.

Hiekkaröntgenin kalleudesta huolimatta olen tyytyväinen, sillä ainakin se kävi helposti, ei tarvinut lähteä kuskaamaan hevosta mihinkään. Toista hiekkakuvaa meillä tosin tuskin nyt enää tänä talvena otetaan, kun en näe sille tarvetta.

On kyllä tosi hieno juttu, että eläinlääkärit tekevät nykyään tallikäyntejäkin röntgeneiden, ultrien ym. laitteiden kanssa! Se mahdollistaa hoidon myös sellaisille hevosille, joiden kuljettaminen on syystä tai toisesta vaikeaa. Palluran kohdalla syy on se, että sen mutsi on laiska eikä ole saanut ajettua pikku eetä. Se onkin yksi tämän vuoden projekteistani, saa nähdä miten käy toteutuksen kanssa :D

Talvi painaa päälle ja vähän mieltäkin matalaksi

En ole yhtään talvi-ihminen. Minulle ei tule yllätyksenä, että Suomessa on talvella lunta ja pakkasta, mutta en silti pidä siitä. Viisi astetta pakkasta ja muutama kymmenen senttiä lunta on vielä ihan kivaa, mutta kaikki mikä menee yli se ei ole enää mieleeni.

Pystyn kyllä pukeutumaan sään mukaan niin, että kylmä ei tule vaikka pakkasta olisi lähemmäs -30 astetta. Mutta kyllähän sellainen määrä vaatetta jo vähän hankaloittaa liikkumista. Eikä yli 20 pakkasasteessa enää kauheasti ratsasteta, kun niin kylmässä hengästyminen ei tee hevosellekaan hyvää. Sitten, kun olet ensin pukeutunut sen -30 asteen mukaan ja menet talliin, jossa on 32 astetta lämpimämpää, tulee ihan tuskastuttavan kuuma. Puhumattakaan jos haluat niissä toppavaatteissa poiketa vaikkapa kauppaan, missä on vielä huomattavasti lämpimämpää.

Kun pakkanen alkaa kavuta sinne -20 asteen tuntumaan tai sen yli, kaikki alkaa olla jo niin kohmeessa että se hankaloittaa asioita. Lukot jäätyvät, auto on ihan kohmeessa lämmittämisestä huolimatta, putket jäätyvät. Tallin ovea ei voi jättää auki sekunniksikaan pidempään kun on tarpeen, ettei vaan hevosten yön aikana sinne kerännyt lämpö karkaa harakoille. Sähkömittari juoksee kuin Lasse Viren konsanaan ja sähkölasku seisauttaa saapuessaan veret. Käytin viime viikolla useamman tunnin siihen, että viritin tallin vesiputkien ympärille sulanapitokaapelin ja eristin ne. Tästä huolimatta talliin ei perjantaiaamuna tullut vettä - hana oli jäätynyt, sillä sulanapitokaapeli ei ollut sen ympärillä. Talli on sen verran iso ja siinä on sen verran ilmatilaa, etteivät hevoset riitä enää pitämään sitä lämpimänä lähes -30 asteessa. Perjantaina aamulla tallissa oli kuusi astetta pakkasta. Onneksi Pallura on tallin hevosista ainoa, joka on klipattu, ja sekin vain osittain, jolloin se tarkenee edelleen olla tallissa ilman loimea, kunhan kuiviketta ja heinää on reilusti.

Koirat eivät tarkene enää ulkoilla yli 10 asteen pakkasella. Ne eivät suostu käyttämään takkeja, tossuista puhumattakaan. Onneksi on talli, jossa niillä riittää puuhaa ja jossa ne pääsevät tarvittaessa lämmittelemään varustehuoneeseen.

Mini-Me ei onneksi juurikaan kärsi pakkasista, sillä on paksu turkki ja aina heinää saatavilla. Se porskuttaa menemään oli keli mikä tahansa. Pallurakaan ei kärsi muuten, mutta kun paukkupakkasilla ei voi liikuttaa kunnolla, se kerää ihan tajuttoman määrän energiaa ja ensimmäinen ratsastuskerta pakkasten jälkeen voi olla mielenkiintoinen. Tosin vastoin kaikkia odotuksia Pallura olikin lauantaina ihan superlunki, kun lähdimme kävelylle, minä siis taluttaen, koska pakkasta oli -18 astetta enkä uskonut pysyväni lämpimänä, jos ratsastaisin. Aluksi oli tarkoitus kävellä vain kentällä, mutta koska minkäänlaisia pakkasvirtatemppuja ei ollut näkyvissä, lähdimme kävelylle pellolle. Siellä Pallura sai syödä vähän oksia ja tonkia, mitä lumen alta löytyy. Se oli ihan silminnähden todella mielissään tästä toiminnasta.

Suoraan sanottuna inhoan ihmisiä, jotka hokevat pakkasen olevan vain pukeutumiskysymys. Yleensä nämä ihmiset asuvat kerrostalossa eikä heillä ole hevostallia. Kova pakkanen ei ole vain pukeutumiskysymys vaikka kuinka vänkäisi. Mutta onneksi nämä pakkaset alkavat olla ainakin tältä erää jo ohi! Valitettavasti tosin jossain iltapäivälehdessä meteorologi uhkaili vielä paukkupakkasilla, enkä uskokaan, että ne olisivat olleet tämän talven osalta tässä.

Jos nyt jotain positiivista haluaa löytää pakkasesta, niin kaikki on kyllä niin paljon kauniimpaa. Puut sun muut ovat kauniissa huurteessa ja on ihanan valkoista. Koiria voi myös pitää pihalla irti, sillä ne eivät tarkene lähteä karkuun :D Kenttä on nyt myös hyvässä kunnossa, kun siinä on reilusti lunta.

Eipä tässä auta muu kuin kestää, koska eihän tälle mitään voi. Positiivista on myös se, että kevättä kohti mennään jo, ja valonkin määrä lisääntyy koko ajan. Toivotaan, että aika menee ihan hujauksessa ja pian onkin jo huhtikuu!

Mitkä ovat vuoden 2021 tavoitteet?

Ensimmäiseksi asetan sen kaikista tärkeimmän ja itsestäänselvimmän tavoitteen eli sen, että pysyisimme koko konkkaronkka terveinä. Pallura, Mini-Me, minä ja koirat. Ja tietysti myös tallikissa Miina. Tämä tavoite jos toteutuu, niin vuosi on ollut jo onnistunut!

Kakkostavoitteena on oppia lisää ratsastajana! Tuntuu, että olemme Palluran kanssa vihdoin alkaneet kehittyä oikein kunnolla. Tietenkin tosi paljon on vielä tekemistä, mutta lajin hienoushan on juuri siinä, että aina voi oppia lisää. Meillä tulee toivottavasti käymään vuoden aikana kaksi eri valmentajaa, jo ennestään tuttu Lemströmin Suski, joka varmaankin palailee kevään aikana hommiin myös täällä Etelä-Suomessa, sekä Somervuoren Heidi. Heidi on Palluralle ihan uusi tuttavuus, mutta minulle jo vanha tuttu, sillä hän opetti minua jo edellisen hevoseni Veeran kanssa sekä myös kisasi Veeralla koulua kansallisella tasolla asti. Molemmat ovat superhyviä valmentajia, ja vähän erilaisia, mutta opettavat samalla tyylillä eli perusasiat kuntoon ja sen mukaan mennään, mihin hevonen pystyy, kuitenkin tietenkin pikku hiljaa vaatimustasoa kasvattaen.

Kakkostavoitteeseen liittyy sitten myös se kolmostavoite eli pääsy vihdoin kisaradoille. Uskon, että kisoja järjestetään koronasta huolimattakin ainakin ulkona. Kisakentille pääsy on ollut meillä jo useampana vuonna tavoitteena, mutta jospa siihen tänä vuonna vihdoin päästäisiin. Viime kesänäkin tähän olisi ollut jo jonkinlaisia edellytyksiä, mutta talliremontin takia aikaa ja rahkeita ei ollut yhtään ylimääräistä.

Tähän tavoitteeseen liittyy kyllä myös tavoitteeni ajaa vihdoinkin pikku-e, jotta kisapaikoille ja muuallekin liikkuminen olisi helpompaa.

Palluran kanssa tavoitteet ovat siis yksinkertaiset: pysyä terveenä ja oppia lisää. Itselläni on vielä paljon kehitettävää mm. oman istunnan ja apujen käytön (ja myös sen myötäämisen) suhteen, ja kun pääsen kehittymään niissä, Pallura kehittyy erittäin suurella todennäköisyydellä siinä samaa tahtia.

Palluran kanssa emme tähtää tänä vuonna mihinkään yhteen tiettyyn kilpailuun tai tapahtumaan, vaan katsotaan, mitä vuosi tuo tullessaan!

Mini-Men päätavoite on pysyä edelleen maailman ihanimpana ja suloisimpana hali- ja rapsutusponina! Lisäksi haaveilen Laatuponikilpailuun osallistumisesta, mutta en vielä uskalla asettaa sitä tavoitteeksi, sillä en tiedä, onko se vielä liikaa. Mutta Mini-Me on hienoliikkeinen ja hyvä hyppääjä, joten se saattaisi jopa pärjätäkin kilpailuissa! Yksi asia sen suhteen tosin mietityttää: onko se tuomariston mielestä liian hoikka. Mini-Me ei siis missään nimessä ole laiha, mutta olen kuullut kauhujuttuja lihavia shetlanninponeja ihannoivista rakennetuomareista. Mini-Men olen pyrkinyt pitämään sellaisessa lihavuuskunnossa, että sitä ei missään nimessä voi sanoa lihavaksi. Totta kai shetlanninponi on rungon malliltaankin eri mallinen kuin hevonen, mutta mielestäni shettistenkään ei kuulu olla lihavia. Nyt tosin talvella paksu karva saa aikaan illuusion myös lihavasta Mini-Me:stä :D

OUlkona paukkuu pakkanen, mutta itse olen kääntänyt jo katseet kohti kevättä ja lämpöä. Kai se sieltä vielä tulee!

Pysykäähän lämpiminä viikonloppuna!

Vielä katsaus viime vuoteen

Uutta vuotta on eletty jo viikon verran, mutta haluan vielä palata vuoteen 2020. Monelle se oli rankka ja kurja vuosi,  mutta minulle se oli yksi elämäni parhaimmista, joten haluan vielä muistella sitä vähän tarkemmin.

Pallura asui alkuvuoden vielä täysihoitotallissa, ja tammikuussa se vielä paranteli mahaansa ja söi pari psyllium-kuuria poistamaan mahassa olevaa hiekkaa. Tammikuun lopulla tilanne alkoi jo onneksi näyttää valoisammalta ja Palluran maha olla parempi.

Helmikuun 28. päivä tein kaupat meidän uudesta kodistamme! Kauppoja oli hierottu jo pidemmän aikaa, mutta vaikutti siltä, että ne olisivat kariutuneet vielä loppumetreillä. Kaikki meni kuitenkin hyvin lopulta, ja kaupat saatiin tehtyä. Lisää tilakaupoista pääset lukemaan täältä.

Maaliskuussa päästiin vähän jo valmentautumaankin (täysihoitotallissa edelleen) ja vietin vielä leppoisia päiviä vanhassa kodissani tietämättä, mikä remonttityömaa kohta alkaisi :D Pääsiäisenä pääsimme ystävien kanssa aloittamaan talliremontin ja kyllähän siinä työtä riitti. Viikonloput menivät huhtikuussa remontin pyörteissä ja huhtikuun lopussa pääsin muuttamaan uuteen kotiin. Talli ei ollut vielä lähelläkään valmista, joten Pallura jatkoi vielä täysihoitotallissa asustelemista toukokuun. Mutta huhtikuussa se sai jo uuden pienen ystävänsä, Mini-Men! 

Voihan piskuinen Mini-Me, mikä pieni karvahirviö se onkaan ollut! Se asusteli vielä toukokuun Palluran kassa täysihoitotallilla. Toukokuu oli itselleni todella rankka, sillä asuin jo uudessa kodissa mutta kävin töissä naapurikunnassa ja vielä tallilla kolmannessa kunnassa. Peruspäivärytmi oli sellainen, että heräsin aamulla, pakkasin koirat autoon, lähdin töihin, painattelin töistä suoraan tallille ja olin kotona noin kolmetoista tuntia myöhemmin. Olin todella väsynyt, mutta onneksi lopussa kiitos seisoi. Toukokuun 30. päivä hevoset muuttivat vihdoin kotiin!

Vielä edellisenä iltana 23.30 maalasin tallia, mutta sitten oli jo pakko lopettaa, kun ei enää nähnyt mitään. Hevosten muutto sujui onneksi hyvin. Mutta vaikka ne olivatkin jo kotona, ei talli ollut vielä edes valmis vaan remonttia painettiin edelleen :D

Kesäkuun lopulla meille muutti kolmaskin hevonen Viljo, joka ei tosin ole minun. Kolmas hevonen kyllä helpotti arkea huomattavasti, sillä Pallura ja Mini-Me eivät sen myötä olleet enää läheskään niin riippuvaisia toisistaan. 

Kesällä talliremppa edistyi niin hyvin, että saattoi aloittaa toisen pienen projektin, nimittäin kentän. Sen valmistuttua pääsin vihdoin myös ratsastamaan ja taas valmentautumaan. Oi sitä onnea! 

Syksyn saapuessa talliremontti alkoi vihdoin olla loppusuoralla  ja meidän satula kävi tietenkin taas myös epäsopivaksi. Nämä kaksi asiaa tuskin tosin liittyivät toisiinsa :D Uusi satula löytyi lähes uskomattoman helposti ja treenit saattoivat jatkua. Pääsin vihdoin kokemaan myös sen, mitä en uskonut välttämättä ikinä tapahtuvaksi: Pallura otti ensimmäiset askeleet suorana.

Lunta ei tullut ennen kuin vasta joulukuussa, joten kentän sai pidettyä kohtuuhelposti ratsastuskunnossa. Ja niin edessä oli ensimmäinen joulu ja uusivuosi uudessa kodissa yhdessä hevosten kanssa. Myös arki alkoi pikku hiljaa sopeutua uomiinsa ja vaikka arki onkin aika kiireistä, on aivan ihanaa, kun hevoset ovat kotona. 

Ehdin kuitenkin kerätä melkoisen uni- ja voimavaravelan vuoden aikana, ja lähes kaikki pyhät ja juhlapäivät ovat menneet siihen, että olen yrittänyt pakollisten hommien lisäksi vaan levätä. Joulunpyhinä sain onneksi myös rötväiltyä vähän, ja nyt vihdoin alkaa tuntua siltä, että olen taas elävien kirjoissa.

Vuosi 2020 oli siis aivan huikea, joten vuoden 2021 on vaikea pistää paremmaksi. Mutta saa nähdä kuinka käy. Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Koko vuoden 2020 Pallurointimenot - Onko hevosten pitäminen kotona halpaa?

Pitemmittä puheitta, ei. Hevosten pitäminen yhtään missään ei ole halpaa, ainakaan jos pidät niitä kunnolla. Onneksi minulla ei ollut minkäänlaisia harhakuvitelmia hevosten kotonapitämisen edullisuudesta, sillä olisin pudonnut korkealta ja kovaa.

Mutta, koska Pallura asui viime vuoden viisi ensimmäistä kuukautta täysihoitotallissa, katsotaan ensin ne kulut.

Pallurointimenot täysihoidossa tammi-toukokuu:  

Tallivuokrat	1700 e
Valmennukset ja ratsutukset	120 e
Vuolut ja kengitykset	120	e
Eläinlääkärikulut ja lääkkeet	136 e
Rehut	546,60 e
Varustehankinnat	456,71 e
Menot yhteensä: 3079,31

Tulot: 85

Yhteensä:  2994,31
Yhteensä per kk: 598,86 e

Viime vuonna summa per kk täysihoidossa oli 624,07 e. Vähän siis onnistuttiin nipistämään alkuvuodesta menoista!

Kesäkuussa Pallura muutti kotiin ponin kanssa. Kesäkuusta eteenpäin näissä menoissa on mukana myös Mini-Men menot. Katsotaan kuitenkin vielä ensin joulukuun pallurointimenot:

Joulukuun Pallurointimenot:

Kuivike 74,52 e

Rehut ja lisäravinteet 70,18 e

Valmennukset 100 e

Yhteensä 244,70

Tulot: Satulan myynti 300 e

Yhteensä: +55,30

Joulukuu näyttäisi harhaanjohtavasti jäävän plussalle, sillä myin Palluran vanhan Globuksen satulan, josta jäi säkätila pieneksi. (Sain siitä muuten saman, minkä olin itse maksanut, eli satulan käytölle ei jäänyt lainkaan hintaa.)

Mutta katsotaanpa koko vuoden juoksevia menoja, jolloin ei jäädä plussalle:

Pallurointimenot kotitallissa kesä-joulukuu:

Heinä 893,99 e

Kuivikkeet 335,34 e
Rehut ja lisäravinteet 321,76 e

Eläinlääkärikulut ja lääkkeet 255 e

Kengitykset ja vuolut 412 e

Hieronnat 50 e

Varustehankinnat 909,03 e

Traileri 2500 e

Yhteensä 6077,12 e

Tulot: Varusteiden (mm. kaksi satulaa) myynti: 1243,10 e

Yhteensä tulot - menot: 4834,02 e

Kuukautta kohti menoja laskettaessa jätän trailerin pois laskuista, sillä se on hankinta, joka toivottavasti kestää useamman vuoden, vaikka olikin vain vanhahko halpa Böckmann. Mutta näin saadaan selville paremmin, mitkä ovat ne todelliset, juoksevat kulut.

Per kk: 333,43 e

No, onhan se halvempaa kuin täysihoidossa, mutta mielestäni ei halpaa kuitenkaan. Ja tässä ovat vain ne juoksevat kulut, sen lisäksi on ollut tänä vuonna mittavia investointeja kuten kenttä. Niitä ei ole laskettu tähän mukaan ollenkaan. Kentän kuluistä pääset lukemaan tästä.

Kentän lisäksi tallin remonttiin ja muihin investointeihin (aidat, tallin varusteet) on uponnut noin 9000 euroa. Näistä kuluista minulla ei ole esittää tarkkaa laskelmaa, vaikka aluksi ajattelinkin, että kirjaan ylös ihan jokaisen talliin menneen euron. Se vaan kävi vähitellen mahdottomaksi, kun koko ajan piti olla ostamassa jos jonkinlaista ruuvia ja mutteria. Mutta kun laskee nämä 28 000 euroa lisäksi noihin juokseviin menoihin, eihän se halpaa ole. Mutta kenttää ei onneksi tarvitse tehdä joka vuosi uudelleen eikä talliakaan toivottavasti remontoida.

Minulla ei myöskään ollut sellaista harhakuvitelmaa, että hevosia kotona pitäessä säästäisi rahaa, tai vaivaa. Se ei myöskään ollut syy siihen, miksi halusin hevoset kotiin, vaan se, että kotona niitä saa hoitaa juuri niin hyvin (tai huonosti) kun haluaa. Ulkoiluajat voi pitää pitkinä, heinässä ei tarvitse pihistellä, vettä voi pitää koko ajan saatavilla, kenttäkin on juuri niin hyvässä kunnossa kuin miten paljon sitä itse jaksaa huoltaa. Ainakaan ensimmäisen 7 kuukauden perusteella en vaihtaisi tätä enää siihen, että hevoset olisivat täysihoidossa, mutta tietenkin aika näyttää sen, miten pahasti tähän väsyy :D

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!